Näin viime viikonloppuna unta, jossa olin lähtenyt päiväkävelylle maalla. Olin noin kilsan päässä kotoa, kun tiellä tuli vastaan naapurin suurperheen emäntä. Päätin kohteliaasti väistää naista.. eikun hups, hän alkoikin valittaa että seison kukkapenkissä istutusten päällä. Sitten yks kaks olinkin jo naapureiden isossa talossa, ypöyksin ja pahasti eksyksissä. Talo oli täynnä outoja ovia, joissa ei ollut normaaleja kahvoja. Jokaisen oven kohdalla piti keksiä, miten sen saa avattua. Lopulta sain kahlattua tieni hämärään kellarivarastoon, ja siellä eteeni tuli iso ovi. Tunnistin sen heti ulko-oveksi, mutten tiennyt miten siitä pääsee kulkemaan. Mun vieressä seisoskeli tuntematon mies, eikä oltu huomaavinaankaan toisiamme. Lopulta uskaltauduin kysymään, mites täältä talosta pääsee ulos. Mies avasi oven hymyillen ja kysyi, miten päädyin taloon. Selitin sitten kukkapenkkiepisodin. Ulkona koitin vitsailla, "Huh tästäkin selvittiin hengissä!". Siihen mies naurahti "Joo, kyllähän sitä yleensä kaikesta selviää".
En usko unien tarkoittavan mitään, mutta välillä on hauska googlata unien merkityksiä, että mitenkäs näitä nähtyjä juttuja tulkittaisiin unikirjan mukaan. Eksyminen unessa kuvaa hukassa olemista tosielämässä, ja talo on ihmisen sisin. Öhömm, oon eksynyt ihan sisintäni myöten...?
Töissäkin mulle uskoteltiin alkuviikosta, että selviän kyllä. Olin viemässä pöytää varastoon, ja joku mies jäi kohteliaasti pitämään ulko-ovea auki. Siinä se vielä hetken seurasi kun retuutin pöytää ylös portaita, ja koitti vieressä tsempata "Nonii ihan hyvin sujuu, kyllä tästä selvitään!". :D
Ja useimmiten kaikesta selviää. Jopa siitä, kun kokeilumielessä päättää jakaa videon Dropboxin kautta isälleen! Isä - tästä edespäin todellisuuden mukaisesti iskä - aina "kehuu", ettei ole saanut päivääkään atk-koulutusta uransa aikana, mutta aina on silti pärjännyt. Nyt viimeisimpänä oon opettanut iskälle vähän Powerpoint-juttuja, ja voi sitä onnistumisen iloa kun joku uusi asia alkaa luonnistua. :D Lupasin tehdä lyhyen esittelyvideon iskän oppiaineesta. Kun sain videon valmiiksi, sitä ei tietenkään voinut laittaa näppärästi sähköpostin liitteenä menemään, vaikka se oli iskän hartaana toiveena. Töiden kautta tuli just vähän aikaa sitten tutuksi Dropbox, joten latasin videon sinne ja lähetin linkin iskälle. Sitten vaan pray for the best. Pian soi puhelin. Käytiin puhelimessa läpi mm. Dropboxin sign up for free -kohtaan täytettävät tiedot, Download-painikkeen etsiminen, koneen latauskansion paikantaminen, sekä videon avaaminen ja siirtäminen muistitikulle. Lopulta video oli onnellisesti tikulla turvassa. Tämän eteen puhuttiin iskän kanssa puhelimessa varmaan enemmän kuin tähän mennessä ollaan puhuttu yhteensä - useimmiten meidän puhelut kestää max. 30 sekuntia. Tekstareihin sai ennen vastaukseksi "ok" mutta nykyään ei sitäkään. Puhelun päätteeksi iskä muisti komentaa pian 25-vuotiasta tytärtänsä "mees nyt nukkuu jo, kello on tosi paljon". Kello oli miltei yksitoista. :D
Kielenpieksentä kuuluu meidän kummankin harrastuksiin: ei ole epäilystäkään, mistä "jargonit" mun puheessa ja teksteissä ovat peräisin. J aina kiroaa junttisanontoja, mutta ite koen niiden rikastuttavan kieltä. Vanhoissa suomalaisissa viisauksissa ja sanaparsissa piilee suuria totuuksia. ;) Aamuvirkkuna iskän on aina kelvannut naljailla perheen yökukkujille "illan virkku, aamun torkku". Höpöilmaisut osana sanavarastoa ovat niin syvällä identiteetissä, että ennemmin polttaisin kaikki kirjoitusvälineet kuin alkaisin kirjoittaa tyylipuhtaasti. Se ei oo mua. Myös sarkasmi taitaa olla iskältä peräisin. Tosin, pikkuveli on nykyään vetänyt iskästä ohi sarkastisuudessa, eikä kenenkään kanssa voi puhua yhtä älyttömiä täydessä yhteisymmärryksessä. Sanotaanko niin, että musta huumori on äärimäisen mustaa. Onneksi aika moni ystäväkin on päässyt vuosien varrella jyvälle hommasta! Esimerkiksi toinen parhaista kavereistani osaa aina mainita sarkasmikiikarit, kun puheenaiheet alkavat ajautua tiettyyn pisteeseen...
Iskän mielestä crocsit, kroksut, ovat passeli kenkävalinta missä tahansa tilanteessa. Vapaa-ajalla iskä nikkaroi puutöitä, lukee suomalaisia sotakirjoja ja viihtyy luonnon äärellä. Iskä harvoin hermostuu yhtään mistään, mutta ei juupeli se kerran kimpaantui, kun menin möläyttämään erään keski-pohjanmaalaisherran motarihurjasteluista. Köh... :D Iskän ruokabravuureja ovat lohilaatikko, hirvikäristys, pitsa ja savuahvenet. Wiener Nougat taitaa olla lempikonvehti näin joulun alla. Kun meidän hurmaava Roope-ottokissa vielä eli, iskä kutsui sitä yleensä Pekaksi. "Pekka" seurasi iskää uskollisesti kaikkialle, jopa syvälle metsään puunkaatohommiin. Kisu kuoli alkuvuodesta, ja sittemmin iskä on keskittynyt lellimään toista kattia, Ramboa, mm. kantamalla sen ruokakupille. Pullukka kun ei välillä jaksa nousta ylös koristaan ja tassutella itse syömään.
Tarinan mukaan iskä on kakarana tuupannut yläkerran ikkunasta alas kissan, jolla oli selässään nenäliina laskuvarjona. Iskä oli nuorena Beatlesin fani. Luulin pitkälle aikuisikään asti, että iskä ja äiti tapasivat Linnanmäellä. Paskat, baarissa ne tapasivat ja sen jälkeen oli Lintsi-päivän vuoro. Kolme kuukautta ensi tapaamisesta olikin jo häät. En osaa päättää, kallistuuko mielipiteeni enemmän vaihtoehtoon sulaa hulluutta vai ihailtavaa uskallusta. No, tuossa ne edelleen on. :D Kahta asiaa iskästä ei millään uskoisi; että hän on joskus käynyt Italiassa ja nuorempana maistanut tupakkaa. Kun olin alle parikymppinen, meillä meni monta vuotta hukkaan kinatessa. Mä olin nuori ja vihainen ja johonkin piti angstinsa purkaa, ja iskällä oli työstressiä. Jos jotain osattiin, niin provosoida ja provosoitua. Onneksi nykyään tullaan täydellisen hyvin toimeen. Parempaa iskää ei voisi toivoakaan.
Hyvää isänpäivää iskä! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti