Yesterday is history, tomorrow is a mystery, and today is a gift... that's why they call it the present.

Iltaa tännekin! Viime viikonloppu vierähti Kokkolassa. Tulin eilen takaisin kotiin, ja täytyy sanoa, kuuden tunnin bussimatka meni nopeiten ikinä... Olin ihan unessa koko matkan! Koitin yhessä vaiheessa lukea hieman kirjaa, mutta luovutin jo parin sivun jälkeen. 😴

Pääsin testaamaan leivontakykyjäni, kun J:llä oli lauantaina synttärit. Mulla oli visio 28-vuotiaalle täydellisen sopivasta täytekakusta: halusin tehdä Donkey Kong -aiheisen Kit Kat -kakun. J:llä on Nintendo-taustaa, joten DK tuntui sopivalta teemalta. Oon aiemmin leiponut britakakkua, juustokakkuja, piirakoita, keksejä ja kaikkea mahdollista, mutten ikinä perus täytekakkua. Syitä on pari. Ensinnäkin, täytekakut ovat usein vähän pliisuja, jos vertaa vaikka ihaniin ilmaviin juustokakkuihin. Juhlissa en läheskään aina ota sitä perus mansikkakermakakkua, jos tarjolla on muitakin kakkusia. 😁  Toisekseen, mua hirvitti ajatus siitä kakkupohjan leikkaamisesta kerroksiin!

Oon ihastellut hauskoja Kit Kat -suklaapatukoilla koristeltuja kakkuja varmaan viime kesästä lähtien, ja nyt halusin toteuttaa itse moisen - olkoonkin riskinä, että kakku maistuisi "ihan ookoolta". Pliisuuden minimoimiseksi googlasin "täyteläinen suklaakakkupohja", ja löysin kivan ohjeen jossa oli mm. tummaa suklaata ja fariinisokeria. Heti hirveen kunnianhimoista. Se kakkupohja meni kuitenkin ihan pieleen, kun leipomus luhistui keskeltä kasaan. Buu. Onneksi kakku oli sellaisenaan yllättävän hyvää, hieman mutakakkumaista, joten laitoin sen siivuina pakastimeen.

Tappion nieltyäni kirjoitin seuraavaksi Googleen tosi helppo suklaakakkupohja. Se ohje oli juuri sitä mitä lupasikin, tosi helppo, ja pohja onnistui. Leikkaaminen oli aika mielenkiintoinen operaatio, mutta sain kakun kahteen osaan. Kostutin kakun vaniljamaidolla, täytin kreemitäytteellä, belgialaisilla mansikoilla ja persikoilla, ja tadah kakun kansi päälle. Levitin kakun pinnalle lopun kreemin, ja sitten vaan asettelemaan Kit Kateja kakun ympärille. Lidlissä myydään Kit Kat pakkausta jossa on 18 patukkaa, ja se riitti just sopivasti. Kit Katit olisivat pysyneet nätisti paikoillaan ilman kiinnikkeitä, mutta koska kakku esittää banaanitynnyriä, kiedoin kakun ympärille Snöre lakritsinauhat. Sitten vaan kakun pinnalle banaani-irtokarkkeja ja Donkey Kong paikalleen. 

Donkey Kong -figuurin tilasin eBaysta. Tälleen se jumppasi pesun jälkeen tiskikaapissa, juuri ennen kakunkoristeeksi päätymistä.

Kokkolassa alkoi sataa lunta sakeasti just sillon, kun mä pääsin perille torstai-iltana. Fiksuna olin lähtenyt reissuun Adidaksen Superstarseilla ja mokkabootseilla, joissa on pirun liukkaat pohjat. Kävin sitten ostamassa vaelluskengät, jotta päästiin ulkoilemaan - lenkkareissa luistelusta ei olisi tullut mitään. Eipä mitään, vaelluskengät oli muutenkin ostoslistalla, parhaat lenkkikengät talvella! Nää Haltin kengät löytyi ihan Citymarketista.

J osti mulle hienon kahvimukin.. tiditidii, Halpa-Hallista! 😉  Mentiin käymään siellä lauantai-iltana, muttei viivytty kauaa kun Haluatko miljonääriksi? oli just alkamassa tv:stä. Halpa-Halli on kuulkaas suorastaan aarreaitta, siellä ois ollut vaikka mitä! Parillakympillä ois saanut topatut nahkakäsineet, mutta jäin empimään mikä malli on kivoin. Ensi kerralla sitten. Siellä on myös sisustusjuttuja ja kaikkea mahollista. Ihan kauhistuttaa jo, jos ens reissulla meillä on paremmin aikaa mennä halpikseen pyörimään, tiedä mitä vielä rohmuan sieltä mukaani. 😂

Nyt on kotona rauhallista, kun ollaan Lulun kaa kahdestaan täällä. Muksis on äidin paapottamana, jotta me vanhat ja väsyneet saadaan olla rauhassa. 😄  On se vaan hyvä, kun riehakas kissanpentu (jos sitä enää pennuksi voi 6kk iässä sanoa?) on vienyt mamman sydämen totaalisesti. Löytyypä huolehtiva hoitopaikka apinalle! Luulisin, että yhteiselo Lulun ja Muksun välillä helpottuu, kun kissa pääsee leikattavaksi ja toivottavasti sen jälkeen alkaa rauhoittua. 

Kirjoja

Oon aina tykännyt lukea, mutta tänä vuonna siitä on tullut ihan erityisen rakas ajanviete. Yksi päivän miellyttävimpiä hetkiä on ehdottomasti se, kun uniajan lähestyessä tartun keskeneräiseen kirjaan ja luen sitä siihen asti, kunnes se tipahtaa joko naamalle tai lattialle. Aijai. Tässä olisi lyhyesti ajatuksia kirjoista, jotka oon viime aikoina lukenut!





Provo-opas (Tero Kartasteenpää & Jani Timonen)

Kenties paras kirja, jonka oon tänä vuonna lukenut. Ihan mahtavaa settiä - miltä kuulostaisi provokaattorin seitsemän käskyä? Opas käy läpi suomalaisen provokaation hyssyttelevän historian, suututtamisen psykologian ja provot eri maailmankolkissa. Kirjaa varten on myös haastateltu mestariärsyttäjiä, kuten Rosa Meriläistä, Timo Soinia ja Jörn Donneria. Viimeisille sivuille on koottu sata suurinta suomalaista provokaattoria ja provosanasto. Kirjoitustyyli on todella mukaansatempaava, ja ihan harmitti kun n. 260-sivuinen kirja tuli ahmittua parissa illassa. Tätä olisi ollut pitänyt säästellä kuin Charles Bukowskeja konsanaan.

Oon aina ihaillut taitavia provoilijoita - pitää olla pelisilmää ja hyvä vastapuolen tuntemus. Riskinottokyvystä puhumattakaan! Harva asia ilahduttaa yhtä paljon, kuin todistaa jonkun kekseliäitä provoja joilla huomio koitetaan saada itseensä tai ajamaansa asiaan. 😁

Palvelukseen halutaan ajokoira - johtajan ulkonäkö ja esiintyminen (Janne Tienari & Susan Meriläinen)

Tähän opukseen huomio kiinnittyi kirjakaupassa. Mulla ei oo pientäkään kiinnostusta johtajuuteen ja hyvä niin, mutta tyylikäs valkokultainen kansi sai mut poimimaan kirjan kaupan hyllystä kätösiini. Takakannen kuvauksen perusteella uskalsin ostaa sen omakseni. Kirjassa on paljon herkullista kärjistämistä, huumoria ja sarkasmia. Siinä puhutaan johtajista menestyvinä ajokoirina, ja loput ovat sitten laiskanpulskeita, mukavuudenhaluisia bernhardilaisia. Vaikkei johtajuus olisi uratähtäimessä, kirjassa on silti paljon ajatuksia, joille ei voi kuin nyökkäillä mukana. Esimerkiksi esiintymisestä kertovassa kappaleessa puhutaan tyhjästä tuulettelusta; falskista höpöenergiasta joka kääntyy itseään vastaan. Kohta brändäyksestäkin on kiinnostava - brändi ei ole brändi, ellei se erottele ja puhuttele. En vieläkään oo lukenut yhtään kirjaa brändäämisestä, vaikka aihe onkin todella mielenkiintoinen. Kirjassa oli kätevästi mainittu Lisa Sounion Brändikäs -teos, joten se pitänee laittaa jonoon lukulistalle. 😉 

Pienet pelot ja suuret fobiat (Christophe Andre &Muzo)

Lainaus takakannesta: Oletko ahdistunut? Pelkäätkö epäonnistumista? Onko sinulla pakkomielteitä? Tää kirja on kaikille nolla-nolla-nolla-nolla -hellakyttääjille ja muille neuroottisille, pelokkaille ja ennen aikojaan hätääntyville. :D  Humoristinen kirja kertoo, mistä pelot johtuvat, ja miten tilanteista voi pyrkiä selviytymään. Mukana on paljon kuvitusta ja sivutolkulla havainnoillistavia, hupsuja sarjiksia, joten parisataasivuisen opuksen lukee yhdessä illassa jos oikein innostuu.

Tietoa kaikkitietäville (John Lloyd & John Mitchinson)

Yleissivistyksen harhaluulot, virhetiedot ja väärinkäsitykset yksiin kansiin koottuna. En edes vitsillä sanoisi itseäni kaikkitietäväksi, mutta nippelitiedon ystävä oon. Ei sitä tiedä, milloin jotakin tietoa saattaa tarvita. 😀

Nyt luettavana on Sylvia Löhkenin Hiljaisissa on on voimaa. Täytyy sanoa, siinä vasta kirja jolla on epähoukutteleva kansi!😀 Ellen olisi lukenut kehuarvosteluja netistä, en olisi osannut ostaa teosta kaupasta. Tylsä villasukkakuva on niin kliseinen valinta introverttikirjan kuvitukseksi - joo-o, tiedän sen jo valmiiksi että kotihiiriä tässä ollaan. Ja voi kyllä, kansikuva vaikuttaa erittäin paljon mun ostopäätökseen, jos lähden kirjakauppaan vain haahuilemaan ja katselemaan, eikä mielessä oo jo jokin tietty kirja jota etsin. Jos kirjassa on sinänsä ihan kiinnostava otsikko mutta luotaantyötävä kansi, en tartu siihen.

Kaikenlaisia suosituksia saa nakata kommenttiboksiin! 

Mitä broilerin jauhelihasta?

En oo todellakaan se kokeilunhaluinen tyyppi, joka ekojen joukossa hurahtaa testaamaan ruokakaupan uutuustuotteita. Mun keittiössä ei ole kefiirijuomaa, nyhtökauraa, mifua tai härkistä näkynyt. Todennäköisesti innostun niistä siinä vaiheessa, kun ne ovat jo last season -kamaa ja trendikkäin uutuus on tyyliin ötökkäproteiini. Siis yök. 😳

On kuitenkin yksi tosi arkinen, helppokäyttöinen tuote jonka ostoa oon jahkaillut ennätyksellisen pitkään - broilerin jauheliha. Siis sitähän on ollut ties miten pitkään myynnissä, ja kyllähän nyt jauhetusta lihasta osaa kuka vaan ruokaa tehdä, mutta jokin siinä on vaan epäilyttänyt niin paljon, etten oo "osannut" ostaa. Sitten blogimaailmassa tuli vastaan hyvältä vaikuttava pihviohje. Pienen säätämisen ja soveltamisen myötä on muodostunut broileripihvit, joita oon tehnyt ainakin kolmesti! Suosittelen testaamaan. Pihvit ovat hyviä esim. perunamuusin ja salaatin kanssa, mutta tällä kertaa tein burgereita. 🍔 🍔 🍔

Broilerin jauhelihapihvit

400g broilerin jauhelihaa

1 kananmuna

1,5 dl maitoa

1 dl korppujauhoja

1 pieni punainen paprika

50-100 g maissia

Mausteeksi esim. suolaa, mustapippuria, valkosipulijauhetta, oreganoa

Paistamiseen voita

Oikeaoppisesti jos viitsii tehdä, niin ekana korppujauhot ja maito sekoitetaan keskenään ja annetaan turvota hetki ennen kuin muut ainekset lisätään joukkoon. Mä kuitenkin ronskisti heitin kaiken suoraan isoon kulhoon, ja sekoittelin lusikalla tasaiseksi massaksi.😃 Suosittelen pilkkomaan paprikan mahdollisimman pieniksi kuutioiksi; pysyy pihvit paistaessa paremmin kasassa. Mausteita kannattaa lisätä pihviseokseen aika uskaliaasti, sillä broileri on maultaan mietoa.

Muotoile massasta pihvejä tai pullia, ja paista voissa. Muutaman minuutin paistoaika per puoli riittää, mutta pakko myöntää, oon ite hieman neuroottinen kanaruokia valmistaessa. Siksi nytkin hyödynsin myös jälkilämmön, ja paistoin pihvejä ihan vaan varmuuden vuoksi pidempään.

Sitten vaan burgeria kasaamaan! Grahamsämpylän väliin laitoin pihvin lisäksi punaista currytahnaa, majoneesia, pinaattia, kurkkua ja avokadoa. Hyvää oli. 😛

Kuvissa näkyvästä Provo-oppaasta lähipäivinä lisää blogissa, stay tuned!

Dad, you've always been like a father to me.

Näin viime viikonloppuna unta, jossa olin lähtenyt päiväkävelylle maalla. Olin noin kilsan päässä kotoa, kun tiellä tuli vastaan naapurin suurperheen emäntä. Päätin kohteliaasti väistää naista.. eikun hups, hän alkoikin valittaa että seison kukkapenkissä istutusten päällä. Sitten yks kaks olinkin jo naapureiden isossa talossa, ypöyksin ja pahasti eksyksissä. Talo oli täynnä outoja ovia, joissa ei ollut normaaleja kahvoja. Jokaisen oven kohdalla piti keksiä, miten sen saa avattua. Lopulta sain kahlattua tieni hämärään kellarivarastoon, ja siellä eteeni tuli iso ovi. Tunnistin sen heti ulko-oveksi, mutten tiennyt miten siitä pääsee kulkemaan. Mun vieressä seisoskeli tuntematon mies, eikä oltu huomaavinaankaan toisiamme. Lopulta uskaltauduin kysymään, mites täältä talosta pääsee ulos. Mies avasi oven hymyillen ja kysyi, miten päädyin taloon. Selitin sitten kukkapenkkiepisodin. Ulkona koitin vitsailla, "Huh tästäkin selvittiin hengissä!". Siihen mies naurahti "Joo, kyllähän sitä yleensä kaikesta selviää".

En usko unien tarkoittavan mitään, mutta välillä on hauska googlata unien merkityksiä, että mitenkäs näitä nähtyjä juttuja tulkittaisiin unikirjan mukaan. Eksyminen unessa kuvaa hukassa olemista tosielämässä, ja talo on ihmisen sisin. Öhömm, oon eksynyt ihan sisintäni myöten...?

Töissäkin mulle uskoteltiin alkuviikosta, että selviän kyllä. Olin viemässä pöytää varastoon, ja joku mies jäi kohteliaasti pitämään ulko-ovea auki. Siinä se vielä hetken seurasi kun retuutin pöytää ylös portaita, ja koitti vieressä tsempata "Nonii ihan hyvin sujuu, kyllä tästä selvitään!". :D

Ja useimmiten kaikesta selviää. Jopa siitä, kun kokeilumielessä päättää jakaa videon Dropboxin kautta isälleen! Isä - tästä edespäin todellisuuden mukaisesti iskä - aina "kehuu", ettei ole saanut päivääkään atk-koulutusta uransa aikana, mutta aina on silti pärjännyt. Nyt viimeisimpänä oon opettanut iskälle vähän Powerpoint-juttuja, ja voi sitä onnistumisen iloa kun joku uusi asia alkaa luonnistua. :D Lupasin tehdä lyhyen esittelyvideon iskän oppiaineesta. Kun sain videon valmiiksi, sitä ei tietenkään voinut laittaa näppärästi sähköpostin liitteenä menemään, vaikka se oli iskän hartaana toiveena. Töiden kautta tuli just vähän aikaa sitten tutuksi Dropbox, joten latasin videon sinne ja lähetin linkin iskälle. Sitten vaan pray for the best. Pian soi puhelin. Käytiin puhelimessa läpi mm. Dropboxin sign up for free -kohtaan täytettävät tiedot, Download-painikkeen etsiminen, koneen latauskansion paikantaminen, sekä videon avaaminen ja siirtäminen muistitikulle. Lopulta video oli onnellisesti tikulla turvassa. Tämän eteen puhuttiin iskän kanssa puhelimessa varmaan enemmän kuin tähän mennessä ollaan puhuttu yhteensä - useimmiten meidän puhelut kestää max. 30 sekuntia. Tekstareihin sai ennen vastaukseksi "ok" mutta nykyään ei sitäkään. Puhelun päätteeksi iskä muisti komentaa pian 25-vuotiasta tytärtänsä "mees nyt nukkuu jo, kello on tosi paljon". Kello oli miltei yksitoista. :D

Kielenpieksentä kuuluu meidän kummankin harrastuksiin: ei ole epäilystäkään, mistä "jargonit" mun puheessa ja teksteissä ovat peräisin. J aina kiroaa junttisanontoja, mutta ite koen niiden rikastuttavan kieltä. Vanhoissa suomalaisissa viisauksissa ja sanaparsissa piilee suuria totuuksia. ;) Aamuvirkkuna iskän on aina kelvannut naljailla perheen yökukkujille "illan virkku, aamun torkku". Höpöilmaisut osana sanavarastoa ovat niin syvällä identiteetissä, että ennemmin polttaisin kaikki kirjoitusvälineet kuin alkaisin kirjoittaa tyylipuhtaasti. Se ei oo mua. Myös sarkasmi taitaa olla iskältä peräisin. Tosin, pikkuveli on nykyään vetänyt iskästä ohi sarkastisuudessa, eikä kenenkään kanssa voi puhua yhtä älyttömiä täydessä yhteisymmärryksessä. Sanotaanko niin, että musta huumori on äärimäisen mustaa. Onneksi aika moni ystäväkin on päässyt vuosien varrella jyvälle hommasta! Esimerkiksi toinen parhaista kavereistani osaa aina mainita sarkasmikiikarit, kun puheenaiheet alkavat ajautua tiettyyn pisteeseen...

Iskän mielestä crocsit, kroksut, ovat passeli kenkävalinta missä tahansa tilanteessa. Vapaa-ajalla iskä nikkaroi puutöitä, lukee suomalaisia sotakirjoja ja viihtyy luonnon äärellä. Iskä harvoin hermostuu yhtään mistään, mutta ei juupeli se kerran kimpaantui, kun menin möläyttämään erään keski-pohjanmaalaisherran motarihurjasteluista. Köh... :D Iskän ruokabravuureja ovat lohilaatikko, hirvikäristys, pitsa ja savuahvenet. Wiener Nougat taitaa olla lempikonvehti näin joulun alla. Kun meidän hurmaava Roope-ottokissa vielä eli, iskä kutsui sitä yleensä Pekaksi. "Pekka" seurasi iskää uskollisesti kaikkialle, jopa syvälle metsään puunkaatohommiin. Kisu kuoli alkuvuodesta, ja sittemmin iskä on keskittynyt lellimään toista kattia, Ramboa, mm. kantamalla sen ruokakupille. Pullukka kun ei välillä jaksa nousta ylös koristaan ja tassutella itse syömään.

Tarinan mukaan iskä on kakarana tuupannut yläkerran ikkunasta alas kissan, jolla oli selässään nenäliina laskuvarjona. Iskä oli nuorena Beatlesin fani. Luulin pitkälle aikuisikään asti, että iskä ja äiti tapasivat Linnanmäellä. Paskat, baarissa ne tapasivat ja sen jälkeen oli Lintsi-päivän vuoro. Kolme kuukautta ensi tapaamisesta olikin jo häät. En osaa päättää, kallistuuko mielipiteeni enemmän vaihtoehtoon sulaa hulluutta vai ihailtavaa uskallusta. No, tuossa ne edelleen on. :D Kahta asiaa iskästä ei millään uskoisi; että hän on joskus käynyt Italiassa ja nuorempana maistanut tupakkaa. Kun olin alle parikymppinen, meillä meni monta vuotta hukkaan kinatessa. Mä olin nuori ja vihainen ja johonkin piti angstinsa purkaa, ja iskällä oli työstressiä. Jos jotain osattiin, niin provosoida ja provosoitua. Onneksi nykyään tullaan täydellisen hyvin toimeen. Parempaa iskää ei voisi toivoakaan.

Hyvää isänpäivää iskä! ♥ 

Ei kukaan ole kuurompi kuin se, joka ei tahdo kuulla.

scarf - Acne Studios

parka coat - Zara

leather gloves - Asos

jumper - Filippa K

bracelet - Michael Kors

bag - Gucci

faux fur bag charm - eBay

jeans - Never Denim

boots - Carvela Kurt Geiger

Illan biisivalinta

Pyhimys - Salainen maailma (2007)

Salainen maailma, salaisuudet paisuu

Mut salaist on vaan sen salaisuuden vaisuus

Mun tulevaisuus ei oo sitä miten mä sen nään

Potentiaali riittää selkeesti vähempään

Siit lähetään, mihin päädytään

Ehdotan et tähän paikalleen jäädytään

Ehkä sillon oisin hetken paikallaan

Mun aika on palaneena savuna taivaalla

Mä yritän tehä samaan aikaan kaikkee

Ku yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet

Mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta

En voi sitä saada, mutten haluu mitään muuta

Mä oon supliikkipoika, kerron tarinoita

Mutten tee mitään kunnolla

Kaikkeni koitan, mut ei se auta

Ku uskon omat jututki puhtaal omaltunnolla

Täl levyl puhun totta pelkästään

Mut tää laulu on rehellisin kaikist

En ota edes reppuu selkäänkään

Ilman että muokkaisin sen päässäni lainiks

Täl hetkel makaan nurtsilla selvänä

Unelma on saada aikaan kaks versee

Ku lauluissa mä oon lentäjä, en pelkääjä

Ja haaveet asuu siel eikä mieli oo niin selkee

Luulin et kirjotan vaik junas radan kolinaa

Mut toivo katos matkal, kuka mä oon sitä omimaan

Mä toivoin et must ois hyötyy

Mut hyökyvät aallot sai sen toiveen syötyy

Vaan tekemäl tätä mä joudun myöntyy

Et kuka hyvänsä voi tulla lyömään lyötyy

Mut lyökää, kai mä kestän sen hengissä

Oon yksin mun kengis, eri persoonat jengissä

Moni matkustaa ulkomaille, mä pakenen

Mä en rakenna vaan rikon perusrakenteen

Jatkuvasti loukkaan omii rajojani

Periaatteet paskaks, kuhan saan aikaan sanojani

Kirjotin tän Kiinassa, Espanjassa, Hollannissa

Meksikossa, Irlannissa ja Intiassa

Mut oikeesti vaan viinassa ja jossain paskas

Mut siitä puhuminen ei oo viisasta

Tajusin et koko ajan kuljen unissani

Peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani

Mut en voi tehä tälle yhtään mitään

En ennenku tunnen oireet munissani

Mä oon miettiny mistä tää johtuu

Mis on kohtuus, haluun takas kohtuun

Miten joukkueurheilija joutuu yksilölajiin

Mä kaipaan parisoutuu

Ennen kulkuri poimi kukat, ei poimi enää

Tuntuu ettei mun kiintymysvietti toimi enää

En osaa olla avoin niinku normaalit

Mä en kuule huutoo, tuu kuiskaan se korvaani

Sen mä ymmärrän, mut ei se piristä

Mä en jaksa edes silmiä siristää

Ei oo apuu edes Virenin kiristä

Meil vekkari on ainoo joka tykkää piristä

Mä tykkään vaan mennä nukkumaan

Auta tätä joustinpatjaan hukkuvaa

Pelastusrenkaaseen sormenpaksuseen

Laitan mun panoksen, lyön vetoon koko lapsuuden

En osaa kaivaa tätä syvemmälle

Tässä se oli, uus Salatut Elämänne

Mun salainen maailma riimien muodossa

Tätä se on luonnossa, lauletaan kuorossa