Miksei feminismi nappaa?

feminist

Lähiviikkoina blogosfäärissä on ollut puhetta susinaisista. Siitä, miten nainen on niin valitettavan usein susi toiselle naiselle, vaikkei siinä ole mitään järkeä. Mulla on roikkunut samaa aihetta kevyesti sivuava postaus luonnoksissa yli vuoden, joten nyt tuntui sopivalta ajankohdalta kirjoittaa teksti loppuun. Jos jokin aihe jakaa mielipiteitä vuosi toisensa perään, se on varmasti feminismi. On niitäkin, jotka eivät suhtaudu siihen mitenkään, mutta usein tuntuu, että sitä joko on tai ei ole feministi. Itse en ole koskaan kokenut olevani feministi. Ja miksikö?

Ajatus tasa-arvosta on kaunis, ja kannatan sitä. Tasa-arvolle on olemassa hieno ja toimiva termi: tasa-arvo. Miksi mun pitäisi olla feministi, jotta voisin sanoa pitäväni tasa-arvoa tärkeänä asiana? Niin kauan kuin feminismiin liittyy hienojen tasa-arvopuheiden ristiriitaisena sivutuotteena epätasa-arvoistaminen, jossa naiset halutaan nostaa korokkeelle pikkuisen miesten yläpuolelle, en halua olla osana moista touhua. En myöskään innostu ämmäilystä, joka feminismiin tuntuu usein liittyvän. Ei toki mitenkään virallisesti, mutta sen verran niitä öykkärifeministejä on, että koko aatteen imago on tahriintunut mun silmissä aikoja sitten. Niinpä olen mieluummin tasa-arvon kuin feminismin puolestapuhuja - viis siitä, että nyt joku ajattelee "nehän tarkoittaa samaa!".

On olemassa valtavia yhteiskunnallisia ongelmia, joihin pitäisi puuttua kaikin keinoin. Maailmassa on pilvin pimein kolkkia, joissa naisia orjuutetaan, pakotetaan verhoamaan itsensä kaavun alle ja jopa alistetaan lapsivaimoiksi. Myös ympärileikkaus eli sukupuolielinten silpominen on täysin normaali käytäntö monissa maissa. Nainen on miehen omaisuutta, eikä hänellä saa olla omaa tahtoa. On kunniamurhia joissa omat sukulaiset, jopa ne kaikkein lähimmäiset perheenjäsenet, tappavat naisen joka on toiminut häpeällisesti yhteisöänsä kohtaan. Myös silloin kun mies on töpeksinyt, todennäköisesti nainen on silti se, joka kivitetään hengiltä. Muunmuassa Kiinassa tyttövauvoja jätetään heitteille ja jopa tapetaan, koska poikia pidetään arvokkaampina. Tytöt ovat taakka ja tietävät hankaluuksia ja kustannuksia.

Äskeinen luettelo oli pelkkä vuoren huippu kamaluuksista, joita maailmalla tapahtuu tälläkin hetkellä. Sitten täällä hyvinvointivaltiossa takerrutaan epäoleellisuuksiin ja tehdään kärpäsestä härkänen. Vuosikymmenten aikana naisen asema on kokennut huimia harppauksia parempaan suuntaan, mutta silti joidenkin puheita kuunnellessa tuntuu, etteivät asiat ole koskaan olleet näin suunnattoman huonosti. Kun yksi epäkohta korjataan, on alettava metelöidä isoon ääneen seuraavasta vääryydestä. Ärsyttävä älämölö syö pohjan alunperin kauniilta liikkeeltä. Jostain syystä juuri ne naiset tuovat monesti feminisminsä äänekkäimmin esiin, jotka lyttäävät miehiä ja purkavat kaikki patoutumansa heihin. Kaikki paha maailmassa johtuu miehistä ja niiden putkiaivoista! Eikä riitä, että tallotaan miesten yli, vaan siinä ohella arvostellaan ja kadehditaan sujuvasti muita naisia, vaikka teoriassa kaikkien naisten tulisi olla kuin siskoja keskenään ja pitää toistensa puolia. Strong independent woman - vahva itsenäinen nainen - pärjää aina omillaan ja pitää kiinni mielipiteistään, jotka ovat ainoita oikeita. Myötähäpeä kohoaa stratosfääreihin. Asiattomalla itseilmaisulla ei voi odottaa asiallista vastaanottoa ajamalleen asialle. Mielestäni öykkärifeministi ei ole oikeastaan feministi lainkaan, vaan yksinkertaisesti vihainen ja katkera reppana.

Opiskelu- ja työpaikoista mun kehnoimmat kokemukset liittyy niihin tilanteisiin, joissa porukassa on ollut 100% pelkkiä naisia. Oon tarpeeksi monesti päässyt toteamaan, että ellei lössiin mahdu yhtä ainoatakaan kiintiömiestä, ne annikkipirjoliisat, merjatuulikit ja lauramiinatiinat saattavat ruveta suorastaan hirviöiksi toisiansa kohtaan. Ei aina, mutta riski on korkea. Mun kokemusskaala ei ole mittava, mutta riittävä kuitenkin - never again. Aikanaan yhdessä määräaikaisessa pestissä teki mieli laskea jäljellä olevia päiviä, koska ilmapiiri oli hyytävä. Aivan liian helposti muodostuu pienenpieniä kerhoja, joissa kahvitauon koittaessa juorutaan ja mustamaalataan minkä ehditään. Se on äärettömän surullista. Ja koitahan olla ahdistumatta, jos satut olemaan se porukoiden ulkopuolelle jättäytyvä erakko, joka haluamattaankin pysyy ajantasalla näistä "jengisodista". 😉

Siinä missä miesporukoissa on monesti (ei missään nimessä aina!) tietynlaista veljeyttä ja muita tsempataan saman päämäärän puolesta, valitettavan usein kulahtanut sananlasku pitää paikkansa ja nainen todella on susi toiselle naiselle. Se toinen nainen on automaattisesti uhka ja hänen kanssaan on pakko ryhtyä veriseen kilpailuun, varsinkin jos hän on nätimpi, fiksumpi, nuorempi, koulutetumpi, osaavampi, pidetympi - oikeastaan missä tahansa "lajissa" parempi kuin itse satut olemaan. Tosin, kaunis nainenhan on automaattisesti täysi tyhjäpää. Vastaavasti fiksu nainen näyttää rumilukselta, tai vähintäänkin sillä on liian käyrä nenä, vanhanaikainen hiusmalli tai tyhmän väristä huulipunaa. Tai sitten siitäs sai se koppava luuseri, kun vihdoinkin mies tajusi ottaa ja lähteä. Kyllä näpäytettävää löytyy, kun tarpeeksi tarmokkaasti kaivelee. Vahingonilo on paras ilo! Sen sijaan että kannustettaisiin toisia kohti henkilökohtaisia tai yhteisiä tavoitteita, keskitytään mieluummin kyttäilyyn ja kyräilyyn taukohuoneessa. Kehittävää. Niin se tasa-arvo edistyy, muita vihaamalla.

Naistenpäivä on mun mielestä kalenterin turhake niin kauan, kun ei ole virallista miestenpäivää (joojoo, on se epävirallinen versio). Oon myös sitä mieltä, että isien oikeuksissa olisi paljon parannettavaa. Ei ole oikein, että se osapuoli joka on lapsen pynnännyt ulos päivänvaloon, voi halutessaan tehdä melkoisen mielivaltaisia ja häikäilemättömiä päätöksiä yhteisestä lapsesta. En todellakaan kannata naiskiintiöitä! Siis eikö se tuntuisi jo niistä pesteihin valittavista naisistakin inhottavalta, että pääsinpä nyt näppärästi sukupuoleni siivellä töihin, enkä välttämättä vain pätevyyden ansiosta.

En usko mihinkään naisen euro on 80 senttiä -lässytykseen. Sen sijaan uskon omien valintojen vaikutukseen palkkatasossa. Uskon tutkimuksia, joiden mukaan miehet tekevät keskimäärin enemmän töitä vuositasolla. Ns. naisen eurossa ei vain huomioida työaikaeroa lainkaan, mikä on käsittämätöntä. Laskelmissa sivuutetaan myös se, että naisilla on keskimäärin enemmän sairauspoissaoloja. Lisäksi naiset ovat miehiin verrattuna kovin vaatimattomia tiedustelemaan ylennysten ja palkankorotusten mahdollisuutta. Harvoin niitä tullaan oikein erikseen tarjoamaan, että kelpaiskos vähän lisää liksaa? Ja let's face it, jos olet lasten kanssa monta vuotta kotona, miten ihmeessä se voisi olla näkymättä koko elämänkaaren tienesteissä? Mikä ihmeen mittari se ylipäätään on, että mitä kukakin meistä elämänsä aikana tienaa? Jos ura on selkeästi tärkeintä elämässä, ei ole pakko tehdä lapsia välttämättä ikinä (maailma on ylikansoitettu anyway). Uskon tosin, että uran ja perheen yhdistäminen on järjestelykysymys. Onhan meillä olemassa lukuisia menestyviä johtajanaisia, jotka ovat myös äitejä! Väitän että tällaisissa asioissa on pohjimmiltaan kyse siitä, miten ihminen priorisoi asioita. Jos jokin on oikeasti tärkeää, kyllä siihen keinot keksii. Se mikä jää saavuttamatta, ei ehkä alunperinkään ollut juuri itselle tavoittelemisen arvoista.

Mulle tasa-arvo edustaa valinnanvapautta ennen muuta. Musta olisi voinut tulla autonrassaaja tai vaikka it-nörtti, jos kiinnostus (ja aivosolut...) olisi sattunut kohdentumaan moisiin hommiin. Se on hienoa, ettei enää juurikaan puhuta miesten ja naisten aloista, vaan pikemminkin mies- ja naisvaltaisista aloista. Väliin mahtuu joukko aloja, joissa sukupuolijakauma on huomattavan tasaista. Jos mulla olisi mielessä villi liikeidea johon uskoisin 115%, voisin hakea naisyrittäjälainaa - onko kukaan kuullut miesyrittäjälainasta? Lapsi ei ole mikään lähitulevaisuuden juttu, mutta on kiva tiedostaa ettei mun ole pakko jäädä kotiloukkuun sen hassun kuolanaaman kanssa. Elämäntilanteen mukaan myös isi voisi pyörittää kotia mun käydessä töissä. Toisaalta jos haluaisin mennä perinteisellä kaavalla, sekin onnistuisi. Jos lapsi olisi poika ja hän innostuisi pinkistä väristä, tanssiharrastuksesta ja nukkeleikeistä enemmän kuin ralliautoista, sitä ei pidettäisi kovin erikoisena - toisin kuin jokunen vuosikymmen sitten. Safkat ja siivoukset voi hoitaa perheen äiti sillä välin, kun isä vaihtaa autoon kesärenkaat ja korjaa vuotavan putken. Roolit voivat olla myös toisinpäin, tai vaikka tilanteen mukaan se tekee, kumpi paremmin ehtii. Tykkään tästä, että on täysin okei rikkoa tai olla rikkomatta perinteisiä sukupuolirooleja. Ihminen on paljon muutakin kuin se sukupuoli, johon hänet on äiskän kohdussa pakattu. Sukupuoli on pelkkä kuori kaikelle muulle sisällölle.

En suostu ajattelemaan että naiseus estäisi multa mitään. Vetoan sukupuolikortin sijaan minäkorttiin - minä joko raivaan tai en raivaa tietäni kohti niitä tavoitteita. Monta asiaa on vielä tekemättä ja tiedän niihin syyt - yksikään syy ei ole "yhyy olen nainen enkä mies, toisin sanoen en voi millään ilveellä onnistua". Voin olla onnistumatta, koska esimerkiksi jahkailen, nynnyilen tai en vain yritä tarpeeksi kovasti. Niin kauan kun paskamainen ämmäily ei ole tavoitteiden tiellä, tulen toimeen heikkouksieni kanssa. Nimittäin jos olisin juuri se mulkku susinainen joka keskittyy vihaamaan ympärillä olevia naisia, sulkisin taatusti ovia nenäni edestä sillä ala-arvoisella käytöksellä. Vaikken kuulu kirkkoon, kristinuskossa on yksi erityisen fiksu kehotus: se, jossa kannustetaan tekemään muille se, minkä toivoisit itsellesi tehtävän. Koitan pyrkiä tuohon, vaikka erinäisistä syistä ja sattumista johtuen en aina onnistu. Yöt nukkuu paremmin, kun ei tarvitse peiton alle kömpiessä ynnätä päivän kotkotus- ja motkotussaldoa. Jos jotakin pitäisi osata hävetä, niin toistuvaa ja tarpeetonta muiden mielen pahoittamista. Sitä voidaan kutsua tietyissä tilanteissa henkiseksi väkivallaksi, jos tarkkoja ollaan.

All in all, tasa-arvo on erittäin suotavaa. Feminismi on teoriassa okei, käytännössä kaikkine lieveilmiöineen en pysty seisomaan aatteen takana. En kaipaa -ismejä, vaan aitoa tasa-arvoa, jossa oikeuksien lisäksi muistetaan myös velvollisuudet. Sukupuolensa suhteen voi joko uhriutua tai jättää uhriutumatta, se on jokaisen oma valinta. Ei kai mulla muuta. 😈

No comments:

Post a Comment