Se olis sitten joulukuu! Yhtään lahjaa en ole toistaiseksi hommannut, enkä kovin montaa ajatellut ostaakaan. Vuosi vuodelta huomaan arvostavani enemmän sitä, kun monien kanssa voi vain sopia että mitäpä jos ei hankita mitään lahjoja, vaan käydään ennemmin vaikka syömässä siinä jouluaaton kynnyksellä. Ei lahjastressiä, eikä toisaalta pelkoa nurkkiin kertyvästä tarpeettomasta tavarasta. Mulla on jo melkolailla kaikkea, enkä varsinaisesti kaipaa kaksiooni enempää esineitä. Ainoastaan kirjoille ja kakkuvuoille on aina tilaa, vaikkei oikeasti olisikaan. 😉
Yllä näkyy mun ja Lulun joulukalenterit. Mulle My Little Pony (kaverin 5-vuotiaalla lapsella on täsmälleen samanlainen...) ja kisulle Mustista&Mirristä bongattu kalenteri, jonka namipalat sopivat sekä kissoille että koirille. Lauantaiaamuna 2. luukun avaamisen jälkeen suunnattiin mamman kanssa Helsinkiin, jossa treffattiin mun kummitäti. Käytiin joulumarkkinoilla ja El Greco -nimisessä kreikkalaisessa ravintolassa. Sunnuntaina puolestaan suunnattiin katsastamaan Vuosaaren joulupolku. Vähän sekalaisia puhelinkuvia:
Fazun kahvilasta saa maailman täydellisintä chai lattea, suosittelen! 💖 Jos saisi valita vain kaksi teetä joita juoda koko loppuelämän ajan, ykkösenä olisi matcha ja hyvänä kakkosena chai.
Alkupalalautanen kreikkalaisessa. Maistoin ekaa kertaa mustekalaa, enkä oikein vieläkään tiedä, tykkäsinkö vai enkö. Se oli aika jännän makusta.
Pääruuaksi otin vegepitan. Noi kikhernepullat oli niiiiiin hyviä! Harmi, etten taida oppia tekemään yhtä herkullisia ja rapeita kotioloissa. Tommosia vois mätystää vaikka viikottain.
Vuosaaressa oli varsin kylmää ja sateista. Siihen nähden paikalle oli eksynyt todella paljon ihmisiä!
...ja kyllähän nyt näiden söpöläisten takia kannattikin eksyä joulupolulle. Mun laamavillitys ei yhtään laantunut. Haluun tämmösiä pari heti, kun on taloudellisesti varaa omaan pihapiiriin! Sitte musta tulee #crazyllamalady.
Ainoat kotiintuomiset löytyi Stockan Herkusta. Jouluteetä, lakua, kultapuuteria leivontaa varten ja nekkuja. Nekkuja on aina ostettava, kun niitä jossain kaupataan. Mitä nostalgiaa! Kun oltiin veljen kanssa kakaroita, mummolla oli usein tapana tuoda meille tuliaisiksi nekut yhdestä maatatilan suoramyynnistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti