LV x YK Speedy Bandoulière 25

 

Aiemmin lupasin esitellä tämän uudehkon, loppuvuodesta ostamani vuiskan! Mua kiehtoo Louis Vuittonin erikoismallistoista erityisesti kahden japanilaisen suunnittelijan kanssa tehdyt yhteistyöt: Yayoi Kusama ja Takashi Murakami. Ilmankos, sillä näissä mallistoissa värejä ei juurikaan ole säästelty! Kun Louis Vuittonin ja Yayoi Kusaman yhteistyömallisto tuli myyntiin reilu kolme vuotta sitten, olin ihan innoissani erityisesti laukuista, joissa perusmonogrammia oli elävöitetty eri värisillä "maalipilkuilla". Tämän printin/kuvion nimi on Dots.

   

Töissä en laukkua käytä, kun tähän ei mahdu läppäri, mutta muuten Speedy Bandoulière 25 on ihan loistava arkiseen käyttöön! Laukkuun mahtuu helposti kaikki tarpeelliset jutut ja paljon ylimääräistäkin. Hihnan pituutta voi säätää ja sen saa halutessaan irti laukusta. Plussaa siitä, että hihna on tarpeeksi pitkä siihen, että mäkin 177 cm pituisena voin käyttää laukkua crossbodyna sujuvasti ilman, että laukku jää liian korkealle. Varsinkin kaupungilla kuljeskellessa suosin mieluiten crossbodya, sellanen laukku tuntuu jotenkin turvallisimmalta. 

 

Tämä Dots-kuosi on niin kiva! Malliston laukuista erityisesti mua viehätti tämä Speedy 25 ja Alma BB. Isommista laukuista, kuten Neverfullista ja Onthegosta en niin kovin innostunut, vaikka siis toki kaikki tällaiset väripilkut ovat kivoja. Oon tyytyväinen, että Vestiaire Collectivessa tuli Speedy varsin maltilliseen hintaan vastaan! Mun periaate on se, että ovh:n ohi en suostu maksamaan ikinä missään tilanteessa ylihintaa, ja käytetyn laukun pitää olla käytetyn laukun hintainen, vaikka se olisikin jotain vähän spessumpaa mallistoa.

Speedy 25 on sen verran kompaktin kokoinen laukku, etten ainakaan toistaiseksi ole kokenut laukkuorganisoijaa tarpeelliseksi. Pysyy kivasti muodossaan ilmankin, mutta toisaalta, voisihan sitä harkita jotain ohuesta matskusta tehtyä organisoijaa laukun pohjalle ihan vaan suojaamaan laukun sisävuorta. Laukun sisuskalut ovat muuten räväkän punaiset, mutta en nyt saanut otettua hyvää kuvaa tähän postaukseen. Sisältä löytyy yksi iso tasku, jossa on vetoketju.

Laukussa mulla on lähiaikoina roikkunut Jellycat -merkin söpö kroisanttihahmo. Kerran miehen kotikonnuilla tuli paikallisessa pikkukaupassa hauska tilanne, kun jotkut teinitytöt muka huomaamattomasti pälyilivät mun laukkua vähän kauempaa. "Kato, tolla on tollanen Jellycat!" kuulin toisen sanovan. Onneksi heitä kiinnosti parinkympin avaimenperä, eikä se LV:n Keepall Mini -laukku, joka mulla oli silloin käytössä. 😂

    

Ehdottomasti hyvä ostos! Seuraava laukkuhaave LV:ltä olisi kyllä se Alma BB valkoisena multicolorina. Sikäli kätevää, kun multicolor-mallisto lanseerattiin ekan kerran viime vuonna ja nyt alkuvuodesta toistamiseen, eli periaatteessa markkinoille on tuutattu jo kahteen otteeseen tuota mun haavelaukkua, eikä se täten ole enää mikään kovin spessu ja harvinainen. Hyvällä tuurilla varmaan tänäkin vuonna voi jo tehdä hyviä löytöjä secondhand-sivuja kyttäämällä. 😁

Joskus vuosikausia sitten oon tehnyt blogiin listan mun unelmalaukuista, ja sellaisen voisinkin lähiaikoina askarrella päivitettynä versiona. Nyt mulla olisi ainakin aikaa ideoida postauksia blogiin, kun sairastelun takia ei juuri ole tarvinnut poistua kotoa lähipäivinä. Oon ollut nyt jo yli viikon enemmän ja vähemmän kipeenä. Viime viikon torstaina töistä junalle kipittäessä ihmettelin, et miten nyt niiiiiiiin hemmetisti hengästyttää, vaikkei tarvinnut edes hölkätä tai juosta junaan. 😁 Illalla olikin sit palelua ja veto aivan pois - piti jopa poikkeuksellisesti ottaa päikkärit. Perjantaina olikin sit tosi tukkoinen olo ja nenä vuoti koko ajan, viikonloppuna alkoi nuhaisuuden kylkiäiseksi kehittyä helvetinmoinen yskä. Alkuviikosta olin aivan romuna, kun yskitti jatkuvasti, oli lämpöä ja päänsärkyä. Keskiviikosta asti on sentään menty jo normaalilla lämmöllä taas, mutta yskä on todella tiukassa. Lisäksi pienestäkin rasituksesta vasemmalla tuntuu herkästi muljuntaa ja nykimistä, joten varailin suosiolla lääkäriajan huomiselle. Joku sydänlihastulehdus tästä nyt vielä puuttuisikin. 🙈 Toisaalta, oon sentään ainakin toistaiseksi säästynyt influenssalta korkeine kuumeineen. Sellaistakin "herkkua" tuntuu kovasti olevan liikkeellä...

Runebergintortut testissä

 

Hyvää Runebergin päivän iltaa!

Nyt eletään vuoden parasta herkkusesonkia, kun kahviloissa ja kaupoissa myydään sekä runebergintorttuja että laskiaispullia. Nam! Runebergintorttu on mun mielestä parhaimmillaan silloin, kun se on tehty mahdollisimman alkuperäisen ohjeen mukaisesti. Silloin kun oon tehnyt torttuja itse, oon käyttänyt yleensä Marttojen ohjetta. Kaikenlaiset kikkailut, kuten trendikkään peltitortun, skippaan leivonnassa. Kahviloiden valikoimia skannatessa on silti ihan hauskaa kokeilla toisinaan jotain erilaista - miltä kuulostaa runebergindonitsi?

Tässä olisi pieni kooste runebergintortuista, joita oon nyt alkuvuoden aikana tullut maistelleeksi. Myöhemmin luvassa on myös laskiaispullapostaus, josta tuleekin huomattavasti pidempi! Erilaisia pullia kun on niin älyttömän moneen lähtöön nykyään. 😉

   

Aloitetaan parhaalla, eli kahvila Ekbergin runella! Tosin tätä ei itse asiassa myyty Ekbergissa runebergintorttuna, vaan Fredrika-torttuna. Leivos oli kostea, kuten kuuluukin, mutta sen rouheus oli silti mukavasti tallella. Sanoisinko, että täydellisen tasapainoinen kokonaisuus, 🎄/5. 😁

Koetin etsiä tietoa tuosta Fredrika-tortun nimen historiasta. Selvisi, että Ekbergilla onkin varsin pitkä historia tämän herkullisen sesonkileivoksen kanssa. Alla lainaus hesarista: 

"Lisäksi Ekberg toi runebergintortun Porvoosta Helsinkiin. Ekbergillä leivotaan herkun sesonkiaikaan myös alkuperäisellä reseptillä tehtyä, 1800-luvun tyylin runebergintorttua.

'Monien tuntema runebergintorttu on meillä nimellä Fredrika, mikä on rommilla kostutettu versio. Meidän alkuperäinen runebergintorttu on kuivakakku ja siihen käytetään edelleen kohotusaineena hirvensarvisuolaa, kuten ennenkin tehtiin. Hirvensarvisuolaa saa tosin enää vain apteekeista.' "

  

Käynti Ekbergissa oli hauska, kun nuori ja todella kohtelias tarjoilija toivotteli kaikille sisään tuleville asiakkaille iltapäivällä "hyvää iltaa" ja "tästä listaa kouraan". Mulle hän kertoi listan kanssa jotain pientä sekoillessaan, että oli ekaa päivää töissä ja vähän meinasi hermostuttaa. Totesin vaan, että ei hätää ja hienostihan sulla sujuu. 😄 Jotenkin symppis kaveri ja inhimillinen kohtaaminen. Musta on aina ihailtavaa, kun joku uskaltaa sanoa ääneen, että nyt on muuten aika jännät paikat. Mun esimerkiksi tekisi mieli aloittaa joka kerta töissä itseni esittely silleen, että tämmöset tilanteet hermostuttaa mua ihan helvetisti ja pää vaan tyhjenee. Toistaiseksi en ole löytänyt sellaista rentoutta, etät olisin kehdannut tehdä noin, joten oon sitten muuten vaan nolo. 😆 

Ekbergissa oli paljon turkisrouvia siihen aikaan, kun mä lyöttäydyin sinne kahville. Kun yksi pitkiin turkkeihin sonnustautunut kaksikko poistui kahvilasta, tilalle tuli kolmas samanlainen. Hänellä oli mukanaan pieni koira, jonka nimi oli Moet. 😀 Koirakin sai oitis pienen vesikupin lattialle. 

Ekbergissa palveluntaso on kyllä aina ihan loistava! Ihan jo se itsessään on elämys, jonka suosittelen kokemaan edes joskus - jos ylipäätään kahvilaan mahtuu sisään, ovella kun usein on ollut myös pitkä jono, joka on saanut kääntymään pois. Ekberg ei missään nimessä ole mikään kulman trendikkäin ja nuorekkain kuppila, vaan pikemminkin mieleen tulee hienostomummojen ja -pappojen kantakahvila. Tämmösenä maalaistollona tulee ajoittain tuolla käydessä tunne, etten sovi sinne sekaan ollenkaan, mutta toisaalta, voihan sitä välillä larpata hienoa eliittielämää. 😂😂

   

Kahvilarunejen hyvänä kakkosena tulee Squaren (ent. Round) donitsi! Tällaisen runebergindonitsin maistelin ekaa kertaa viime vuonna ja totesin herkulliseksi, joten oli "bucket listalla" päästä nautiskelemaan uudestaankin. Squaren donitsit ovat IHANIA, siis niin ilmavia ja hyvänmakuisia! Voisin syödä niitä donitseja vaikka sellaisenaan ilman täytteitä, hehe. Kaiken lisäksi kahvilan donitsit ovat vegaanisia, mikä on mun mielestä loistava juttu. 

Squaren Instassa kerrotaan: 

"How many Runeberg lovers we have here? 😍 Our Runeberg donut was made with love for YOU! This season is all about enjoying traditional winter pastries, so here is our sweet take on this classic Finnish tart: Runeberg donut 🧁❣️Rich rum glaze, homemade Runeberg cake baked with almond flour, tangy raspberry jam & icing sugar ring."

     

Myös Arnolds oli skenessä inessä runebergindonitsin muodossa. Tai no Runebergin cake -nimikkeellä tämä on ollut myynnissä. Ihan hyvä maku ja leivoksen koko on mukavan pieni. Kosteutta oli, mutta rouheutta ei, aika smooth koostumus. Miinusta siitä, että sokerikuorrutuksen sijaan olikin valkosuklaata. Miksi, oi miksi? Ei erityisen mieleenjäävä, eikä juuri haittaisi, jos ei enää uudestaan pääsisi tätä koskaan maistamaan.

Näin Arnolds kertoo donitsista sivuillaan: 

"Nyt se on täällä – Runebergin Cake! Kuumana ihanan mantelisiirappikylvyn saaneen kakkutaikinadonitsin perinteiset Runebergin koristeet viimeistellään hasselpähkinärouheella ja valkosuklaaraidoilla. Oi maamme miten maistuvaa! Pidä kiirettä, Runebergin Cakea on saatavilla Arnolds-kahviloista vain 8.2. saakka."

     

Kaupoissa on monia vähintäänkin kelvollisia runeja myynnissä: esim. Fazerilta, Jokioisen leivältä (kuvassa) ja Sinuhelta löytyy passelit leivokset. 

Ootko sä team runebergintorttu vai team laskiaispulla? Itse liputan runebergintortun puolesta, mutta täytyy sanoa, että tänä vuonna oon laskiaispullistakin ollut aiempaa enemmän innoissani. 😅