Kuivan ihon pelastus

IMG_5358
Vähän kosmetiikkaturinaa tällä kertaa! Reilu kuukausi sitten sain aikaiseksi tehdä sen, mitä olisi pitänyt jo aikoja sitten tehdä - päivittää kasvovoiteet paremmin talvikäyttöön sopiviksi. Ennen yllä näkyvien putelien hankintaa mulla on ollut ympäri vuoden käytössä Erisanin hajustamaton geelivoide ja silmänympärysvoiteena milloin mitäkin, lähinnä geelimäisiä tuotteita. No, ne geelituotteet sopii hyvin kevät- ja kesäkäyttöön, mutta kylmänä vuodenaikana ne ovat aivan liian kevyttä tavaraa mun atopiaan taipuvaiselle iholle. Oman haasteensa sopivan ihovoiteen metsästykseen tuo sekin, kun atopian lisäksi ihoni on helposti kiiltelevää sorttia. Helppo yhdistelmä, kun on ongelmana sekä kuivuus että rasvoittuvuus. ;) 

IMG_5383
Onneksi nyt oon vihdoin löytänyt hyvät tökötit jotka ajaa asiansa loistavasti, Yves Rocherilta nimittäin. Enpä varmaan olisi osannut suunnata YR:n nettikauppaan, ellen olisi saanut äidiltäni ihan mahtavaa Anti-age Global -yövoidetta, jonka hän oli joskus saanut kaupan päälle tilauksen yhteydessä ja jota hän ei tarvinnut. Mahtavaa että sain sen, tuote on ihan mahtava! Testailin voidetta muutaman viikon ajan, ja kun totesin että se auttaa ihon kuivuuteen lisäämättä kiiltoa tai finnien määrää, laitoin tilaukseen myös saman tuotesarjan päivävoiteen. Nyt molemmat on olleet jo pidempään käytössä, ja oon super tyytyväinen. Näitä uskaltaa ostaa jatkossakin.

IMG_5375
Mielenkiinnosta laitoin tilaukseen myös Ovale Lifting -sarjan seerumin, joka on sekin kelpo keksintö. Ei voi kuin ihmetellä, miksi oi miksi en oo aiemmin vastaavaa tuotetta käyttänyt. Seerumi silottaa ihonpintaa, ja tekee meikkivoiteen levittämisestä niin helppoa, etten enää hetkeen ole käyttänyt erillistä primeria meikin alla. Levitän seerumia aamuisin vasta puhdistetulle iholle, pari pientä painallusta riittää koko kasvoille. Sen jälkeen odottelen hetken että seerumi imeytyy, ja sitten on päivävoiteen vuoro. :) On olemassa muutamia seerumeita joita haluaisin kokeilla, kuten Estée Lauderin New Dimension Shape + Fill, mutta ne on sitten sieltä tyyriimmästä päästä. Hyvää tarjousta odotellessa, tämä YR:n seerumi ajaa taatusti asiansa! :)

IMG_5364
Silmänympärysvoiteeksi valikoitui Vichyn Liftactiv -tuotesarjan Anti-wrinkle & Firming Care, jonka oon kokenut hyväksi tuotteeksi. Ostin sen hätäpäissäni apteekista vuodenvaihteessa, kun olin käymässä Kokkolassa ja unohtanut silmänympärysvoiteen kotiin. Mähän en suostu menemään päivääkään ilman silmänympärysvoidetta, muuten on silmänaluset normaaliakin jäätävämmän näköiset kun kuivuus aiheuttaa sellaisia vaaleita pieniä "palleroita" iholle, ne näyttää joltain bulgur-helmiltä. :D Hrrr. No, se vanha Lahteen jäänyt voide olikin jo loppumaisillaan, joten uuden osto oli ajankohtaista anyway. Tällä kertaa halusin ostaa jonkin vähän paremman ja laadukkaamman tuotteen, joten luin netistä arvosteluita ja päädyin Vichyyn. Hinta on Suomessa aika tyyris, kolmisenkymppiä, mutta toisaalta 15ml riittää pitkäksi ajaksi, mun käytössä ainakin puoleksi vuodeksi. Pari nuppineulan pään kokoista pisaraahan sitä vaan kuluu kerralla. :)

IMG_5353
Jos joku sattui kiinnostumaan postauksen putiloista, niin päivävoide löytyy täältä* ja yövoide täältä*. Mun ostama seerumi näyttää olevan tilapäisesti loppu, mutta YR:n seerumivalikoimasta löytyy monia muita vastaavia tuotteita. Ne voi tsekata täältä*. Vichyn silmänympärysvoidetta löytyy useimmista apteekeista ja netistä sen voi tilata vaikkapa Apteekkituotteet.fi:stä täältä*

(*Postaus sisältää Affliate-yhteistyökumppaneiden linkkejä)

Puhut vieraita kieliä kunnes sanat loppuu, sul on mieli täynnä aaltoja ja teiden varsia.

IMG_20160117_181241
Selasin mun Instaa parin viime kuukauden ajalta, ja tuntuu että 90% kuvista on kissoja ja ruokaa. :D Eipä siinä mitään, kissat ja sapuska edustaakin hienosti elämän tärkeitä perus elementtejä. Tässä näitä kuvia!

IMG_20160205_120919
Etätöitä ja sushia. Pitää ehdottomasti harjoitella lähikuukausina sushin tekemistä itse, tulee nimittäin pidemmän päälle tyyriiksi nuo valmiit annokset... bongasin niitä ekan kerran alkuvuodesta lähikaupassa, ja oon ostanut niitä nyt melkeinpä jokaisen perjantain kunniaksi.

IMG_20151222_014109
Nasu katteli mua ku tein vatsoja lattialla :D

IMG_20160123_130109
Kana-vuohenjuustosalaattia

IMG_20160201_190643
Tammikuu meni onnistuneesti karkkilakkoillessa, mutta helmikuun tullen kaivoin jemmassa olleet suklaat esiin.

IMG_20151224_035427
Unten maille mars! 

IMG_20151227_170553
Pysäkillä bussia odottelemassa. Suuntana oli mikäpäs muukaan kuin Kokkola.

IMG_20151229_222656
Hemmetin kylmää ja niin nättiä.

IMG_20160101_183524



Juotiin uutena vuotena J:n kanssa kultahippuviiniä, oli yllättävän hyvää! Sori tiskipöydän likaisuus, olishan sen voinut vaikka pyyhkiä kunnolla ennen videoimista. :D

IMG_20160105_104147

IMG_20160123_172326
Nasu löysi mielenkiintoisen löhöilypaikan. :D

IMG_20160109_224800
Näteimmät Runebergit tähän mennessä.

IMG_20160204_123311
Normaalisti en pahemmin ruokkistele töissä, vaan vedän jonkun myslipatukan tai omenan töiden lomassa, mutta yhtenä päivänä mulla oli töiden jälkeen sen verran menoja tiedossa että oli suorastaan pakko ottaa kunnon eväät mukaan. Tuorejuustolla täytetyt kylmäsavulohirullat oli erittäin jees :)

IMG_20160117_182118

IMG_20160114_192250
DRIIMIIIS!!

insta
Rambo ja Roope.

IMG_20160204_235930

IMG_20160206_104724
Smoothie jossa on suklaakaurajuomaa, rahkaa, avocadoa, banaania, mansikoita ja pellavansiemenrouhetta + kahvi kookosöljyllä ja kermalla

IMG_20160206_110919
Kirjoja on tullut ostettua ja saatua aikamoinen kasa!


Nasu on kevyesti selkävammainen kissa; se esimerkiksi menee heti matalaksi jos sitä silittää selästä. Ei siis olisi kannattanut änkeä paperipussiin, koska nähtävästi tuo selkää vasten osuva paperi tuntui häiritsevältä ja siksi piti alkaa vonkua. :D

IMG_20160131_180746
Lulu ruikutti aikansa ovella, jotta veisin sen pihalle. Lopulta hellyin ja laitoin katille valjaat päälle, mutta niinhän siellä ulkona kävi just kuten arvelinkin: kivaa oli pari minuuttia ja sitten alkoi säälittävä uikutus. Ei oo hauskaa tarpoa lumessa, tassut jäätyy!

Four numbers staring back at me, displaying the mediocrity of my presence. I'm wasting my day watching them change.

ootd_1_010216

ootd_2_010216

earrings - Timanttiset
knit dress - H&M
bracelet - Michael Kors
bag - Calvin Klein
boots - Dr. Martens
(coat not included in these photos - French Connection)

song of the title - listen it here!

Introverttihöpinää

IMG_5016
Luin hiljattain aivan mahtavan kirjan, nimittäin Linus Jonkman -nimisen ruotsalaisherran kirjoittaman Introvertit, työpaikan hiljainen vallankumous. Kirja kysyy: mitä teet silloin, kun ei ole pakko tehdä mitään? Mikäli hakeudut oitis ihmisten ilmoille, olet suurella todennäköisyydellä ekstrovertti. Jos taas mieluummin pysyttelet omissa oloissasi kotona, lienet introvertti. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, oli sitten introvertti, ambivertti tai ekstrovertti! Introverttina koin syvää yhteisymmärrystä kirjoittajan kanssa, kun tunnistin itseni about jokaisella sivulla: "No niinpä, just noin se mullakin menee!". Uskon kuitenkin, että kirjalla on tarjottavaa myös ei-niin-introverteille, sillä sen avulla pääsee helposti kärryille outojen ja salamyhkäisten introverttien maailmasta.

Tästä taitaa tulla mun kaikista pisin ajatusvirta tähän mennessä. Sorry. Keittäkää kuppi kuumaa teetä ja lueskelkaa ajan kanssa, jos aihe vähääkään kiinnostaa. :D Aiemmin oon jauhanut introverttiudesta vuonna 2013 täällä ja täällä. INTJ-höpinää keväältä 2014 puolestaan löytyy täällä. Iski kyllä ajoittain pieni myötähäpeä noita vanhoja tekstejä lukiessa, mutta noh, ollutta ja mennyttä. Tuntuisi naurettavalta alkaa muokkaamaan/sensuroimaan niitä jälkeenpäin, joten menköön. Ne oli sen aikaisia fiiliksiä, ja nytte on nytte. ;)


emotions

Introvertiksi tunnistautuminen pari vuotta sitten on ollut yksi tärkeimpiä käännekohtia mun elämässä. Introversio on selittänyt mulle niiiiiiiiiiiiin paljon mun omaa luonnetta! Vaikka oonkin sosiaalisesti varsinainen palikka, sen ei tarvitse korreloida siihen että olisin kaikin puolin fiasko ihminen. Siinä missä kaikki muutkin, mäkin oon loppupeleissä vaan tyyppi jolla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, that's it. Toisaalta, nykyään kun oon sinut introverttipuoleni kanssa, oon alkanut jopa jossain määrin kapinoida luonnettani vastaan.

En odota, että joskus tulevaisuudessa meikäläisestä kuorituu esiin tyyppi, jonka verkostoon uiskentelee joka päivä uusia kontakteja, ja joka juoksee tuon tuosta kahvilla, kekkereissä ja kissanristiäisissä täyttääkseen sosiaalisuuden kaipuunsa. En edes haluaisi olla sellainen! Pyrin kuitenkin tietoisesti poistumaan mukavuusalueeni ulkopuolelle aina silloin tällöin. Täytyy vain koittaa pitää asiat sopivassa balanssissa, löytää tekemisilleen se kultainen keskitie josta aina jaksetaan kaikkialla jauhaa. Välillä yllätän itseni tilanteista, joihin aiemmin en ole edes uneksinut uskallukseni riittävän, ja välillä taas oon se kaveripiirin paskapää jota ei saa kiinni millään konstilla. Okei, en pelkästään välillä, vaan aika usein.

Jo kakarana osoitin vahvaa introverttiyttä. Viihdyin loistavasti itsekseni, ja pysyttelin kaukana isoista lösseistä aina kun se oli mahdollista. Koulussa ryhmätyöt ja erityisesti kaikki muka-hauskat leikit olivat helvettiä, kun taas parhaita hetkiä olivat ne, jolloin luokassa oli kerrankin hiirenhiljaista ja jokainen keskittyi omaan juttuunsa, vaikkapa äikän aineeseen. Musta on aina saanut eniten irti kahdenkeskisissä tilanteissa, siinä missä porukoissa otan automaattisesti sivustaseuraajan roolin.

Pentuna leikkiessä rakastin kaikenlaista rakentamista, oli kyse sitten lego- tai playmobil -linnakkeista tai nikkaroinnista pihalla iskän ja veljen kanssa. Sitä varsinaista leikkimistä tein yllättävän vähän; kun tuntikausien rakentamisen jälkeen legolinna oli valmis, halusin heti tuhota sen ja rakentaa uuden ja hienomman. :D Kun taloon tuli pleikkari, tykkäsin eniten peleistä joissa pystyi purkamaan pakottavaa vimmaa luoda koko ajan jotakin uutta. Smackdownissa olisin voinut käyttää kaiken peliajan hahmojen tekemiseen, mutta pikkuveljen mieliksi piti tietysti välillä pelatakin, eli antaa hänelle kunnolla turpaan wrestlingissa. ;) Simsissä rakensin uusia taloja varmaan kymmeniä, ellei jopa satoja tunteja, ja pelasin vaan muutamia tunteja.

Nykyäänkin tykkään kaikenlaisesta asioiden ideoinnista ja suunnittelusta. Usein suunnitteluprosessi on paljon jännempää ja palkitsevampaa kuin se "hihojen kääriminen", eli varsinainen toteuttaminen. Kun projektin maaliviiva häämöttää, tulee tyhjä olo ja sitä haluaisi jo tuskaisesti siirtyä uusiin juttuihin.

intj3

Mulla on harvoin tylsää. Toisinaan se on suorastaan luksusta, kun tajuaa puolivahingossa viettäneensä viikonlopun ihan vaan ylhäisessä yksinäisyydessänsä, näkemättä ketään, käymättä missään ja tekemättä mitään ihmeempiä. Akkujen lataamista! Pitkät matkat eivät ole koettelemus henkiselle kantille, vaan lähinnä fyysisesti se paikoillaan istuskelu alkaa jossain vaiheessa tympiä, kun olisi jo kiva päästä liikkumaan. En kyllästy helposti tai kaipaa valtavasti vaihtelua asioihin, joten kaavamaiset, paljon toistoa sisältävät hommat sopivat mulle loistavasti. Päivästä toiseen toistuvat rutiinit tuovat mulle turvaa ja jatkuvuuden tunnetta. Ja heh, jos joku sattuisi kaipaamaan osallistujaa ihmiskokeeseen, jossa ideana on oleskella typötyhjässä huoneessa mahdollisimman pitkään, vaikka päiväkausia, menisin innoissani mukaan. En tarvitse aineellisia virikkeitä viihtyäkseni, ja seuranpuutekaan ei ala ahdistaa kovin nopeasti. Mulla on aina omat ajatukset ja ideani.

Flow on aina ollut mulle tietynlainen state of mind: luonteva tapa tehdä asioita. On mahtavaa uppoutua kiinnostavan aiheen pariin ja puuhastella sen kanssa tuntikausia. En juurikaan kaipaa taukoja, ja välillä unohtuu syömisetkin kun pääsen vauhtiin. Ajantaju katoaa täysin! Kouluaikoina välitunnit tuntuivat turhauttavalta huuhaalta, ja nyt saliharrastuksen aloitettuani oon huomannut, että yksi treenaamisen haastavimmista asioista on ne lyhyet paussit sarjojen välissä. Välillä huomaan ärsyyntyväni suunnattomasti jostain puolen minuutin lepuuttelustakin, tykkäisin vetää kaiken putkeen intervallina. :D Isoja on ongelmat.

Oon kova analysoimaan kaikkea ja kaikkia. On kiinnostavaa pohtia syy-seuraussuhteita eri ilmiöille, ja varsinkin ihmisten käyttäytymiselle ja valinnoille elämässä. Miksi me toimitaan niin kuin me toimitaan? Turhaudun, jos isoja ja merkittäviä asioita kuitataan sellaisella musta tuntuu -kommentilla, johon ei sisälly mitään faktapohjaista perustelua. Sydäntä on hyvä kuunnella, mutta tärkeissä päätöksissä on fiksua konsultoida myös järkeä.

Usein kun mun pitäisi sanoa jotakin ei-niin-kivaa jollekin, teen alkajaisiksi pienen riskikartoituksen päässäni. Mietin, mihin tarkalleen ottaen tähtään huomauttamalla asiasta X. Onko kyseessä oikeasti niin räikeä epäkohta että se pitää ehdottomasti korjata, vai onko itselläni vaan huono päivä ja siitä seuraa naurettava tarve motkottaa pikkujutuista? Entä mitkä ovat suun avaamisen riskit - saavutanko haluamani, vai onko lopputuloksena todennäköisemmin molemminpuolinen ärtymys?

En kestä kilpailuhenkisiä ihmisiä, saati sitten mitään typerää pelailua. Musta kilpailu on tervettä urheilussa ja lautapeleissä, mutta muuten alkaa v*tutuskäyrä nousta jos mua yritetään väkisin repiä naurettavaan skabailuun vaikka henkilökohtaisissa saavutuksissa tai vastaavassa. Jättäydyn yleensä sellaisesta suosiolla pois, sama se vaikka mua pidettäisiinkin tylsimyksenä.

40aa61b0aa47c8f693caf5568799214f

55198150

Taannoin työkaveri kertoi hauskan jutun; eräs herra oli ehdottanut mua tekemään myyntihommia puhelimitse, sillä hän oli ilmeisesti tykännyt mun sähköpostien sävystä. Hän kai viestien perusteella ajatteli, että olisin kovinkin sosiaalinen otus. Hihittelin itsekseni tota asiaa vielä kotimatkallakin. Välillä tulee oikeasti paha mieli, jos joku tekstien perusteella mieltää mut aivan erilaiseksi kuin sitten lopulta paljastun olevani; arka, mutiseva ja hermoileva hissukka.

Väkisin tulee mieleen, että "huijaanko" pitkillä ja yltiöystävälliseen sävyyn kirjoitetuilla viesteilläni, ja että oonko sitten livenä massiivinen pettymys. En itse koe, että mun teksteissä olisin jotenkin vähemmän minä - päin vastoin, oon niissä täysin oma itseni. Harmi vaan, että kirjallinen ja suullinen ulosanti eivät kulje lähimainkaan käsikädessä. Siinä missä koulussa sain ysejä ja välillä kymppejäkin esseistä sun muista, todennäköisesti puhekurssilla olisin reputtanut tai saanut säälivitosen. :D

intj_2

Oon usein parhaimmillani silloin, kun saan tehdä asiat mahdollisimman pitkälle itse, omalla tavallani. Mitä enemmän välikäsiä, sen monimutkaisempaa ja stressaavampaa homma on. Koen myös, että vahvasti ajanhenkeen kuuluva verkostoitumisen tärkeyden korostaminen tapahtuu monesti tehokkuuden kustannuksella. En nyt viittaa vanhaan kunnon sanontaan, jonka mukaan joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta joukossa on ehdottomasti helpompaa säheltää ja jättää asioita auki, tiedättehän sillä tavalla "katellaan ensi kuussa". Sitten ei kuitenkaan katella, ainakaan ennen kuin on aivan pakko.

Ryhmätyössä on myös muita uhkia: jos ryhmän jäsenet ovat liiankin hyvää pataa keskenään, saatetaan sortua selkääntaputtelukulttuuriin. Kaverina jeesaillaan omiaan eteenpäin, vaikka lopputulos olisi selkeästi toivottua huonompi. Toisaalta, ryhmäpaineen alla on myös helppo sortua nyökkäilemään sellaisille ideoille ja ehdotuksille, joissa ei ole todellisuudessa päätä eikä häntää. Kommunikaatio-ongelmat ovatkin sitten jo ihan oma lukunsa... Mutta ei, äskeisestä paasaamisesta huolimatta en ole pohjimmiltani mikään ryhmäytymistä vastustava megalomaaninen individualisti. Tiimeille - varsinkin dream teameille - on ehdottomasti oma tärkeä paikkansa maailmankaikkeudessa. Pointtini on, ettei kaikkea tarvitse tehdä aina kokonaisen orkesterin voimin. Joskus miehen ja kitaran duo riittää hienosti.

Oon hyvin intuitiivinen ihminen. Voisi jopa sanoa, että äärimmäisen. Jos uskallan antaa intuition johdatella, lopputulos on lähes poikkeuksetta helvetin hyvä. Kyse ei oo varsinaisesti mututuntumasta, vaan pikemminkin kaiken mahdollisen tiedon ja kokemusten summasta. Tiedän ja aavistan herkästi asioita, usein sellaisiakin seikkoja joita en varsinaisesti edes haluaisi tietää. Osaan usein ennustaa paljon ennen muita, mitä tuleman pitää, ja siksi harvemmin mikään tapahtuma tai käänne jaksaa oikeasti yllättää. Oon kohtuullisen hyvä lukemaan ihmisiä ja tulkitsemaan eleitä ja sanojen sivumerkityksiä, vaikka toki välillä tulee vastaan niin moniulotteisia ja kimurantteja tyyppejä, ettei heitä pysty pläräämään kuin avointa kirjaa. Kumminkin yleisesti ottaen pidän itseäni sosiaalisesti älykkäänä - siitä huolimatta, että puhetaidot on mitä on.

intj-lex-luthor

Inhoan keskeneräisen idean tai työn näyttämistä muille, ja koen ahdistavaksi kun tuijotetaan tauotta silmiin keskustellessa. Mahtaisin olla onnellinen muija Japanissa, jossa katsekontakti tulkitaan usein jopa epäkohteliaaksi eleeksi. :D Puhelut eivät ole koskaan olleet suosikki juttujani, mutta kiitos työn, kauas on päästy vuoden takaisesta jolloin olin suorastaan puhelinkammoinen. Silloin koin sosiaalisesti hyvin uuvuttavana, jos puhelin alkoi soida ja näytössä välkkyi tuntematon numero. Se vasta stressasi, jos piti itse alkaa soitella ympäriinsä. Nykyään puhelimessa asiointi tuntuu jo melko luontevalta, kunhan vaan saan soitella omassa rauhassa. Ja vitsit, jos joku vähänkin virallisempi puhelu menee putkeen, siitä tulee ihan valtava onnistumisen tunne! Se on kiva fiilis se. Silti jos saisin vaikuttaa asioihin, kaikki maailman puhelinverkot kaatuisivat ikuisiksi ajoiksi ja jatkossa kommunikoitaisiin vaan sähköpostilla. ;) Tai kenties savumerkeillä, hahaa.

Parhaita tyyppejä on ne, joiden kanssa on luontevaa olla hiljaa, ja kiivaammankin keskustelun aikana on ihan ookoo pitää pieniä miettimistaukoja. Usein kuulee teorioita siitä, että INTJ-persoonallisuustyypin "perfect match" on hyväntuulinen ja energinen ENFP, mutta pidemmän päälle mä tulisin hulluksi ilmiselvien enfpien kanssa. En todellakaan osaisi ajatella jakavani kotiani ja elämääni enfpin tai vastaavan super ekstrovertin otuksen kanssa, olkoonkin niin että vastakohdat täydentää toisiaan ja jäkäjäkä. Itse koen nimenomaan samankaltaisuuden luovan turvallisuuden tunnetta ja antavan paremmin samaistumispintaa, joten introvertin seura tuntuu monesti luontevammalta. Kukaan muu ei ymmärrä mun introverttiongelmia paremmin kuin toinen mokoma, joka kokee samanlaisia sosiaalisia vastoinkäymisiä arkielämässänsä.

Huolimatta äskeisestä, tunnen kuitenkin monia enfpejä tai ainakin enfpmäisiä tyyppejä, ja he ovat kerrassaan mahtavaa seuraa... mutta sitä seuraa jaksaa vain maltillisissa määrin. Vika on mussa ja mun aivorakenteessa eikä heissä, mutta uupuisin ja palaisin loppuun jos näkisin kaikista sosiaalisimpia ystäviäni vaikka päivittäin. Kun kahvitteluita, dinnereitä ja baarireissuja on vain harvakseltaan, pystyn antamaan itsestäni enemmän irti, ja toisaalta saan myös itse enemmän irti niistä tapaamisista. Parhaimmillaan menevän ja puheliaan kaiffan seura antaa mulle valtavasti energiaa ja kannustaa olemaan sosiaalisempi.

cheating-meeting-new-people-funny-ecard-uPT

En mä sentään täysin kliseinen introvertti ole, vaan mun introversioon sisältyy joitakin "puutteita". :D Ensinnäkään en koe kohteliaisuusfraasien käyttöä ärsyttävänä pakkopullana, vaan elämänlaatua parantavana seikkana. Kun kaikki on mahdollisimman kivoja ja ystävällisiä toisilleen, maailma on edes vähän parempi paikka. Ja vaikkei heti uskoisi, osaan olla varsinainen halinalle. Oon järkyttänyt aika monta uudempaa tuttavuutta sillä, että oon vaikka synttäreiden kunniaksi halannut onnentoivotusten yhteydessä. Ei mulla oo tarvetta millekään metrin sosiaaliselle turvavälille.

Kauppareissut eivät tunnu kummoiselta "projektilta", vaan käyn yleensä ihan mielelläni ruokaostoksilla. Sen sijaan vaatekaupoissa viihdyn vuosi vuodelta huonommin, joten aika harvoin tulee lähdettyä kaupungille katselemaan, mitä Hennesistä, Ginasta tai Lindexistä löytyy. Tilaan valtaosan vaatteistani netistä, koska koen sen vaivattomampana. Tyyliseikat ovat aina kiinnostaneet mua, kuten kaikki muu estetiikkaan liittyvä, mutta toisaalta en ole mikään muodin orja. Valikoin parhaat päältä ja yhdistelen miten huvittaa, oli se sitten trendien aallonharjalla keikkumista tai ei.

INTJelephant

Eräässä työharjoittelussa vuosia sitten pointtina oli asiakaspalvelun näytön antaminen. En ihan hirveästi päässyt asiakkaita palvelemaan, sillä esimies päätti että mun paikka on mieluummin varaston puolella purkamassa tavaraa laatikoista. Hän ja todennäköisesti valtaosa osaston porukasta inhosivat mua. Hiljainen nynnerö oli uhka ryhmähengelle; olin ilonpilaaja kun en smalltalkannut ja vitsaillut muiden mukana, saati sitten lähtenyt mukaan ämmämäisiin selän takana juoruamisklubeihin. Ehkä siellä ajateltiin, että häpäisen yrityksen jos mut laitetaan ihmisten ilmoille myymälän puolelle, joten olin sitten varastossa. :D

Tuolloin ajattelin lähinnä "whatever, kunhan tää koettelemus on äkkiä ohi". Kiinnostus kaikkea kohtaan oli nollassa, koska siihen aikaan mulla ei vielä oltu todettu kilpirauhasongelmia. Välillä kuitenkin "jouduin" kiireaikoina myymälän puolelle, enkä ihme ja kumma mokannut yhtä ainoatakaan asiakaspalvelutilannetta. Ne sujuivat helkkarin hyvin! Kerran yksi iäkkäämpi asiakas jopa kehotti sanomaan pomolle terveisiä, että mut pitää ottaa oikeisiin töihin kun harjoittelu loppuu. En tasan tarkkaan sanonut mitään.

Väitän, että mussa on asiakaspalveluhenkisyyttä, vaikkei sitä ihan heti uskoisi. Mulla on aina ollut selkeä ero julkisen minän ja yksityisen minän välillä, mutta asiakaspalvelutilanteessa se ero korostuu kaikista eniten. Oon asiakaspalvelija-minä ja mun ultimaattinen tehtävä on löytää asiakkaan ongelmaan ratkaisu; palvella parhaani mukaan. Yleensä siihen ei tarvita muuta kuin kuuntelutaitoa, pikkusen ajatustyötä ja ennen muuta ystävällisyyttä. Jos jotain juttua en tiedä, haen paikalle tyypin joka tietää enemmän. Ei ole tyylikästä jättää tilannetta auki.

Asiakaspalvelusta tekee helppoa sen seikan tiedostaminen, että suurella todennäköisyydellä en tuu kohtamaan samaa asiakasta enää uudelleen, ainakaan monesti. Naamat vaihtuvat sitä mukaa kun yksi palvelutilanne on hoidettu kunnialla loppuun, eikä asiakkaan kanssa tarvitse osata hölöttää niitä näitä - asialinjalla pysyttely riittää. Mutta sitten kun pitäisi ylläpitää säännöllistä kontaktia johonkin tyyppiin; muistaa nimi ja tallentaa numero puhelimeen, alkaa stressaaminen. Otan itselleni usein hölmöä, täysin turhaa painetta ihmisistä, joiden kanssa oon jatkuvasti tekemisissä. Jos ja kun satun mokaamaan jotain, en pääse niitä tuttuja tyyppejä karkuun samalla tavalla kuin "kasvottomia" asiakkaita, vaan niitä tuttuja on edelleen kyettävä katsomaan silmiin. Tämä on asia, jossa haluaisin kehittyä ihmisenä eteenpäin. Ei kaikki oo aina niin hemmetin vakavaa.

intj5

Kerroin tekstin alkupuolella olevani ryhmätilanteissa lähinnä sivustaseuraajana. Yleensä pysyn roolissani loppuun asti, mutta pakon edessä osaan kaivaa itsestäni jopa jonkinlaisen neuvottelevan ryhmänjohtajan esiin; toimin ikään kuin sovittelijana. Pattitilanteessa osaan kysyä riitapukareilta oikeita ja tarpeeksi hienovaraisia kysymyksiä, joilla koetan johdatella osapuolia yhteisymmärrykseen. Kouluaikoina olin yllättävän usein se, joka otti ohjat käsiinsä jos ryhmähommissa ihmisten kemiat ei toimineet yhteen, eikä kukaan tehnyt mitään. Yleensä sain itseni lopulta kasaan ja aloin kertoa, miten tehtävää voisi mielestäni alkaa purkaa.

Jos olisin rohkea ja "pikkuisen" supliikimpi, jonkinlainen neuvottelutyö voisi olla jännää ja varmasti myös palkitsevaa. Myös esimerkiksi psykologin ura voisi olla mielenkiintoinen kaikessa haastavuudessaan. Tykkään kuunnella ja ratkoa ihmisten ongelmia, ja todella moni tuntuukin kokevan että mulle uskaltaa uskoutua vaikeistakin asioista. Pari ystävää on vitsaillut, että oon heidän henkilökohtainen kallonkutistaja, ja se on mulle kunnia-asia. :D

Esiintyminen ei ole koskaan ollut mun juttu. Mahtoi olla shokeeraava paljastus! Tähän asti plakkariin on kertynyt tasan yksi positiivinen esiintymiskokemus, kun taloushallintojuttuja opiskellessa eräs opettaja pisti ryhmäläiset väsäämään unelmakartan omasta elämästä. Aloitin ihan hirveällä innolla, mulla oli prikulleen selvät sävelet siitä mitä haluan omalle kartalleni! Tein visioitani vastaavaa karttaa suurella hartaudella. Vähän liiankin suurella, sillä lopussa opettaja joutui hieman hiillostamaan mua tekemään kartan nopeasti loppuun. Mulla meni pasmat sekaisin, kun yks kaks pitikin muka pystyä hoitamaan homma juostenkusten loppuun, joten lopulta päätin vaan kirjoittaa kartalle asiat, jotka siitä vielä uupuivat.

Sitten alkoi esitelmöinti. Hitto vie kun tutisutti mennä luokan eteen. Ensin kierros mun unelmakartalla lähti vähän nihkeästi käyntiin, mutta sitten tajusin tarttua salaiseen aseeseen: sarkasmiin ja vitsailuun. Selitin ummet ja lammet siitä, että en oikein tiiä vielä mikä musta tulee isona ja minne ihmeeseen päädyn, muttei parikymppisenä ehkä vielä tarvikkaan tietää tommosia juttuja. Lopussa otin jo suorastaan rennosti ja heitin, että kyllä se mun kaikista suurin tavoite elämässä on olla jonain päivänä hullu kissamummo kiikkustuolissa. Kaikki nauroivat. Se oli mun tähtihetki estradilla; onnistuin yllättämään kaikki mukaan lukien itseni. Tunnin jälkeen opettaja tuli mun luokse ja sanoi, "sulla ei oo mitään, EI MITÄÄN, hätää". Se oli lohdullisesti ja kivasti sanottu, tosin tiesin sen jo itsekin.

Mua on läpi elämän tietyllä tapaa vainonnut fiilis siitä, että musta tulee vielä jotain aivan helkkarin mahtavaa ja löydän paikkani maailmassa. En nyt ehkä keksi hehkulamppua uudestaan tai vastaavaa, mutta mulle on aina ollut hyvin selvää että tietenkin saan vielä jonain päivänä aikaan jotakin merkittävää. Vaikka olisi miten paska ajanjakso menossa elämässä, oon silti jaksanut aina uskoa itseeni edes ihan vähäsen. Haluaisin vimmatusti löytää itselleni sopivan tavan vaikuttaa asioihin, ja mielellään siinä ohella myös auttaa ihmisiä, eläimiä, luontoa ja kaikkea siltä väliltä. Mua on aina jossain määrin kiehtonut psykologia, laki, politiikka ja maailmantalous. Tieto on valtaa, ja haluisin tietää noista aiheista paljon laajemmin! En kuitenkaan osaisi kuvitella itselleni ammattia äsken mainittujen ympärille, kyse on puhtaasta mielenkiinnosta ja tiedonjanosta. Anyway, koen suorastaan velvollisuudekseni pyrkiä puuttumaan epäkohtiin, joita tää maailma kuhisee. Kun oon hyödyllinen edes jollekin, tunnen olevani elossa. Nimenomaan auttamisen ja palvelun kautta pystyn ajoittain elämään hetkessä, vaikka 99% ajasta katse onkin suunnattuna tulevaisuuden murehtimiseen. ;)

intj4

Kirjan ehkä mieleenpainuvin lause oli "Maailmankaikkeudessa ei ole typerämpää olentoa kuin stressaantunut introvertti". Toi pitää niin uskomattoman hyvin paikkansa! Stressaaminen on mun akilleen kantapää. Tiedän olevani parhaimmillani todella terävä, älykäs, luova ja vaikka mitä muuta hienoa. Sitä kuvitelmaa (tai harhakuvitelmaa :D) puoltaa tähän astisen elämän aikana kertynyt kokemus ja muilta saatu palaute. Mensasta voi olla mitä mieltä haluaa, mutta kokeilin huvikseni viime vuonna heidän suuntaa antavaa kotitestiä ja sain siitä 133 pistettä, eli jos oikea koetilanne menisi yhtä hyvin, pääsisin jäseneksi. Tein kuitenkin testin kotona täysin ärsykkeettömässä ympäristössä, joten voi hyvin olla että oikeassa koetilanteessa tulos olisi heikompi. Riippuu, miten pahasti ottaisin tilanteesta paineita.

Kun alan hermoilla, musta tulee aivoton ameeba, joka ei osaa laskea yhteen 1+1, hyvä että muistan ees omaa nimeäni. Ja mähän hallitsen stressaamisen jalon taidon. Yksi mun tavoitteita tälle vuodelle onkin, että oppisin olemaan vähän rennommin niin töissä kuin vapaallakin. En halua ottaa rennosti, vaan olla olemukseltani rennompi ja sitä kautta mahdollisesti myös luontevampi ja kaikin puolin parempi tyyppi.

Kello on reilusti yli kaksi yöllä, joten lienee aika pikku hiljaa lopettaa. Valitettavasti nyt ei irtoa mitään tosi hienoa ja tyhjentävää lopetusta, joten tässäpä vielä pientä sneak peekia Introvertit -kirjaan...

IMG_20151221_195938

IMG_20151221_200124

IMG_20151221_200222

IMG_20151221_200749

IMG_20151221_200852

IMG_20151221_201315

IMG_20151221_201400

Ja nyt kipin kapin kirjaostoksille! ;)

I did not have three thousand pairs of shoes, I had one thousand and sixty.

IMG_3669

Millonkohan oon tehnyt viimeksi ostosten esittely -postauksen? :D Viime syksynä postasin blogiin toivelistan, jossa olevia vaatteita, kenkiä ja asusteita on tullut hommattua ihan kiitettävästi viime kuukausina, ja nyt alkaakin jo olla tosi hyvä tilanne niin vaatehuoneessa kuin eteisen kenkähyllyssäkin. Tällä kertaa olisi vuorossa kenkäesittelyä. Tavallaan tuntuu vähän nololta ja hassulta tehdä nykyään tämmösiä postauksia, joissa pointti on vaan esitellä nurkkaan kertyneitä uusia tavaroita. Mutta toisaalta kun kerran kuvamatskua uutukaisista on tullut otettua aina ennen niiden käyttöönottoa, turhapa niitä on jättää koneen kansiohelvettiin pyörimään turhanpanttina. ;)  Ja onhan tää mun blogi, ja vastaavia postauksia tehtailee moni muukin bloggaaja. Sivukäynneistä päätellen näille postauksille on myös "tilausta" lukijoilta aina silloin tällöin, muiden aiheiden ohella.

Ja nyt kun sivukäynneistä tuli puhe, on pakko hieman ihmetellä: viime viikolla julkaistu Thought of the day -postaus on katsottu jo yli 400 kertaa, mihin lie sekin on linkitetty. :D Samoin ko. postausta edeltävä päivänasu eli meitsi tekoturkistakissa on syöpynyt jo lähes 400 kertaa lukijoiden verkkokalvoille. Normaalisti sivukäynnit jää hippasen alle sadan per postaus, mutta viime aikojen ehdottomasti luetuin postaus on ollut hieman yllättäen Possua ja bulguria -resepti, hurjalla 600 sivunäytöllä. Mutta kauas sekin jää eräästä vuosien takaisesta yhteistyöpostauksesta, jota ehdittiin katsoa yli 20 000 kertaa ennen kuin affliate-kumppani ilmoitti viime syksynä haluavansa hieman "siivota" vanhoja mainosmatskuja, ja toivoi postauksen piilottamista.

Hienosti taas poikkesin sivuraiteille. Niinku aina. :) Jauhetaanko vielä lisää kengistä? Viisi kenkäparia samassa postauksessa tuntuu hieman hurjalta määrällisesti, joten ehkä jatkossa täytyy pyrkiä vilauttelemaan ostoksia enemmän ajan tasalla, muiden randomkuvien ohella eikä erillisenä ostopostauksena. Toisaalta, ehkäpä mulla on oikeus viiteen uudehkoon kenkäpariin sen jälkeen, kun kengänkoko on pienentynyt vuodessa taas numerolla, ja viime syksynä lähtötilanne oli punaiset maiharit (jotka on nekin turhan väljät ilman paksuja villasukkia...) ja mustat niitilliset biker-bootsit. Jälkimäisten käyttökin rajoittuu syksyyn, koska ne ovat todella liukaspohjaiset. Talvella niissä lentäisi nenälleen hyvin äkkiä!

No, tässä nyt niitä kenkiä. Nyt kun aloin muistella, niin kaikki nämä ovat tainneet jo vilahtaa asukuvissa, mutta ei se mitään. :D

IMG_3656
IMG_3665
IMG_3670
IMG_3671
IMG_3674
Pavementin patenttinahkaiset bootsit ovat mulla sellaiset "paremmat arkikengät" jotka laitan jalkaan esimerkiksi ravintolaan tai muihin iltamenoihin suunnatessa. Koska korko on todella maltillinen, näissä jaksaa kävellä tarvittaessa pitkiäkin matkoja. 

IMG_4185
Biancon chelsea-bootsit ostin, kun halusin konjakinruskeat kengät jotka mätsäisivät Sophie Hulmen laukkuuni, jonka huusin itselleni viime elokuussa eBaysta. Käytin bootseja loppusyksystä jokusen kerran, mutta lumien tultua emmin pitkään, uskallanko lähteä näissä ovesta ulos. Pohjan pitävyys hieman epäilytti... ihan turhaan. Tänään laitoin kengät ultimaattiseen testiin nimeltä loskassa rämpiminen Siwaan ja takaisin, ja hyvin pysyin pystyssä. Vaikka kenkien pohjat ovat sileät, niiden materiaali on jotain "laadukkaampaa" kumia joka ei kovetu pakkasessa tappavan liukkaaksi, kuten muoviset pohjat. 

IMG_4404
Niken neonkeltaiset Zoom Quick Fit -treenikengät ovatkin jo useampaan otteeseen näkyneet blogissa. Todella mukavat ja kevyet kengät salilla!

IMG_4617
Billi Bin polvipituiset bootsit. Sirot OTK:t eli ylipolvensaappaat ovat ihania, mutta valitettavasti mun paksut möhkälejalat eivät sellaisiin ole mahtuneet, ainakaan toistaiseksi. Ehkä sitten kymmenen kilon päästä. Niinpä olinkin iloinen, kun löysin edes polveen yltävät bootsit, jotka mahtuvat jalkaan. Nämä sattuivat vielä olemaan hyvässä tarjouksessa. Tykkään tuosta mattapintaisen mokan ja hieman kiiltävän nahan yhdistelmästä, tuo pientä särmikkyyttä sinänsä simppeleihin mustiin saappaisiin.

IMG_4621
Last but not least, Merrellit. Ylivoimaisesti käytetyimmät kengät parin viime kuukauden aikana! Eihän nää nyt mitkään super hienot ole, mutta sama se, ne on mukavat, lämpimät ja käytännölliset. :D Ostin nämä pois myymieni Uggien korvikkeeksi. Haaveilin Uggeista pienemmässä koossa, mutta mun mielestä 200 euroa on way too much rumista sämpyläkengistä, jotka ovat materiaaliltansa vesiroiskeille helposti altistuvaa mokkaa ja joiden pohjat ei oo ne pitävimmät. Merrelit sai satasella Sportamoresta, ja nämä ovat vedenpitävät ja tukevapohjaiset. Tosin, eivät niin tukevapohjaiset kuin toivoin. :( Icebugit voisi olla aika kova sana, ehkä vielä joskus... 

Täytinpä tänään muuten 24 vuotta! Nää oli ehkä vähiten synttäreiltä tuntuvat synttärit tähän mennessä, fiilis ei ollut mitenkään "spesiaali" enkä edes tehnyt mitään erikoisempaa juhlistaakseni vanhenemista. Meinasin käydä ostamassa sushia, mutta sitten muistin että mulla on jääkaapissa kanasalaattia joka pitää syödä pois. :D Mielessä kävi myös tatuointiajan perään kyseleminen, mutten jaksanut raahautua keskustaan. Ehkä joku toinen päivä. Nyt täytyy painua pehkuihin, että jaksaa herätä ja porhaltaa salille ennen töitä, moro!