Onko turkis edelleen murha?

IMG_20160715_183403


On.

Tuntuu pahalta, taisin just pettää äidinkielen opettajan luottamuksen. Tekstiä ei ikinä saa aloittaa kysymykseksi muotoillulla otsikolla, jos siihen vastataan saman tien kappaleessa. En tee sitä toiste, mutta nyt en voinut vastustaa. Sen verran yksiselitteinen on mun kanta turkiksiin - tarkennettuna, turkistarhaamiseen.

Siitä on jo viitisen vuotta kun kirjoitin turkispostauksen. En linkitä sitä tähän, se on kamalaa luettavaa. Välillä nykyäänkin erehdyn pitämään itseäni kärkkäänä, mutta ei tää oo mitään siihen verrattuna kun olin 19! :D Noh, vaikka en enää kirjoittaisi niin kirosanarikasta tekstiä ja ajatuksetkin on hieman saaneet pyöreyttä kulmiin, se pohjimmainen mielipide on edelleen sama kuin aiemmin: mun mielestä on kuvottavaa ja todella väärin, jos eläin tapetaan ainoastaan turhamaisuuden takia.

Onko sitten tekopyhää vastustaa turkistarhausta ja samalla syödä lihaa ja käyttää nahkasta tehtyjä kenkiä ja laukkuja? Mun mielestä ei missään tapauksessa. Meillä kaikilla on oma arvomaailmamme, ja jokaisella on oikeus vetää raja oman moraalinsa mukaisesti sinne minne haluaa. Mun henkilökohtaisissa arvoissa turkistarhauksella ei ole mitään sijaa. Tarhausta vastustaakseen ei tarvitse hypätä ääripäähän ja ryhtyä vegaaniksi, jotta olisi oikeutettu mielipiteisiinsä - ja ennen kaikkea niiden ääneen sanomiseen. Mä perustelen kielteisen näkemykseni turkiksia kohtaan sillä, että eläimet kasvatetaan ja tapetaan pelkän turhamaisuuden takia, ja usein kivuliailla tavoilla. Usein tarhaeläimet elävät kehnoissa olosuhteissa; silmätulehdukset, ienongelmat, haavat yms. ovat arkipäivää, eikä lajityypilliseen käyttäytymiseen ole mahdollisuuksia  pienessä häkissä. En epäile hetkeäkään, etteikö turkistarhaus Suomessa olisi maailman eettisintä, kuten joku poliitikko just julisti uutisissa. Se, että se on täällä eettisempää kuin missään muualla, ei kuitenkaan tee siitä moraalisesti oikeaa. Se on vaan vähemmän väärää kuin monessa muussa maailmankolkassa. Todellista eettisyyttä olisi, ettei tarhoja olisi olemassa.

Mun mielestä oli paras uutinen aikoihin, kun toissapäivänä Sokos ilmoitti lopettavansa turkistuotteiden myymisen. Viime vuosina lukematon määrä muodin ketjuliikkeitä on tehnyt saman päätöksen - ainoa turkis jota myydään, on tekoturkis. Moni maa, kuten Hollanti, Iso-Britannia ja Itävallat on kieltänyt turkistarhaamisen lailla, ja myös monissa Saksan osavaltiossa tarhaus on kiellettyä (ilmeisesti se ollaan aikeissa kieltää koko maassa asteittain). Toivon Suomen seuraavan näitä maita perässä.

Sokoksen casessa hauskaa oli se, että kaupan asiakkaat eivät ole älähtäneet tuoreesta uutisesta, mutta mm. muutamat poliitikot senkin edestä. Naurettavaa, ettei kauppa saisi tehdä omia päätöksiä ilman, että joku kansanedustaja rupeaa pistämään boikottia pystyyn. Mua hieman harmittaa, että turkisten myynnin lopettamisesta nousseen poliittisen älämölön myötä ketju teki jälkeen päin tarkennuksen, ettei linjauksella ole tekemistä vastuullisuusperiaatteiden kanssa. Näen sen nimenomaan vastuullisena ratkaisuna, jos merkittävä kauppa-alan toimija päättää jättää turkistuotteet pois valikoimasta.

Turkistarhausta ei mun mielestä voi perustella työllistävällä vaikutuksella - tarhojen määrä on koko ajan vähenemään päin, kun tarhaajat hiljalleen eläköityvät. Jatkajia ei aina löydy; 80-luvulla tarhoja oli Suomessa n. 6000 ja nyt jäljellä on vain 16% tuosta luvusta - alle tuhat. Hyvä niin! Niillä toistaiseksi olemassa olevilla tarhoillakin työllistyy melko marginaalinen määrä ihmisiä, ja usein toiminta on sivutoimista eikä pääelinkeinona. Eiköhän Suomi pärjää, vaikka turkistarhaajan ammattikunta katoaisi kokonaan. On niitä muutoksia tapahtunut muillakin aloilla kautta aikojen, ja silti on valtio pysynyt pystyssä. ;) Toisekseen, ehkä oon nyt aivan kamala tyyppi kun oon tätä mieltä, mutta yksikään työpaikka ei ole eläimen kärsimyksen arvoinen. Toisinkin voi alansa valita.

Jos kadulla tulee vastaan turkikseen pukeutunut, en koe tarvetta mulkoilla ja vihata häntä, saati sitten toteuttaa jotain radikaaleja ekoterroristihipin performansseja. Se on hänen valintansa, mun taas on se, etten ikinä pukeutuisi turkikseen tai käyttäisi turkisasusteita, vaikka villapipoa johon on ommeltu pikkuinen turkistupsu. Onneksi mun ei tarvitsekaan! Sen sijaan tekoturkiksista tykkään, mutta nekin aika ajoin kyseenalaistan mielessäni. Mä itse tiedän että omistamani pörrötakki ja laukkukoriste ovat polyesteria - eli muovia - mutta tietävätkö sen kaikki muutkin? Suosin tietoisesti sellaisia tekoturkisvaatteita ja -asusteita, jotka näyttävät ja varsinkin tuntuvat muovisilta. Liian aidonnäköisiä en halua ostaa, ettei muut kuvittele mun kannattavan turkistarhaamista.

Turkiksista eteenpäin; en ostaisi myöskään untuvatakkia, sillä untuva on usein turkiksen tavoin epäeettistä. En halua pukeutua höyheniin, jotka on saatettu nyppiä elävältä linnulta. Turkisten ja untuvan ohella myös mm. käärmeennahka on täysin nou nou: käärme nyljetään elävänä, ja kun nahka on tallessa, elävä ja kituva "ruumis" heitetään jonnekin kasaan kuolemaan. Ylipäätään en halua ostaa mitään kovin eksoottista nahkatuotetta, koska silloin riski on itselleni liian suuri, että eläin on saatettu tappaa turhamaisista syistä, eikä nahka olekaan lihatuotannon sivutuote. Tuotantoeläinten (cow, calf, pig...) nahka on sitä paitsi kestävämpää kuin ohuet, harvinaisemmat nahat. Tiedostan että varmasti myös lihatuotantoeläinten elinolosuhteissa olisi parantamisen varaa, mutta silti mun omatunto sallii eläimen kokonaisvaltaisen hyödyntämisen - liha lautaselle ravinnoksi, jäljelle jäävä nahka tekstiiliteollisuuden jalostettavaksi. Näkemys voi toki muuttua ajan myötä, ja se on jopa todennäköistä. Nytkin mulla tulee ja menee hetkiä, jolloin broilerisuikaleet etoo, ja kenkähyllyn sisältö tekisi mieli roudata roskiin. Ne kengät on kuitenkin tehty materiaalista, joka kuului joskus jollekin elävälle ja hengittävälle. Toistaiseksi oon kuitenkin aivan liian mukavuudenhaluinen vegaaniksi, ja sitä paitsi ne kengät ja laukut on ihan kivoja... :D

Ennen vastustin lampaantaljoja, mutta nykyään rinnastan ne nahkoihin. Samasta asiastahan siinä on kyse; lihatuotannon sivutuotteesta. Erona on vaan se, että taljoissa on ne karvat jätetty siihen lopputuotteeseen. Olisi haaskausta olla hyödyntämättä lampaannahkoja, ihan siinä missä muidenkin teuraaksi menevien eläinten nahkoja. Myös esimerkiksi maantiellä kuolleiden "road kill" eläinten nahka/turkki kannattaa käyttää, jos se on mahdollista. Ja hei, jopa kalannahkaa on alettu parkita, ja käsitellystä nahasta tehdään laukkuja!

Sitten takaisin varsinaiseen aiheeseen, turkiksiin. Mun unelmamaailmassa turkistarhaus olisi laiton elinkeino. Eläimiä ei kasvatettaisi pienissä häkeissä ainoana määränpäänä se, että jonain päivänä ne nyljetään turkistakeiksi ja -somisteiksi. Siinä on jotain todella irvokasta ja oksettavaa. Sen sijaan niitä jo olemassa olevia vintage/second hand turkiksia en lähtisi hävittämään, ainakaan niin kauan kun niille löytyy käyttäjiä tai niistä voidaan muokata uutta. Se eläin on jo menettänyt henkensä, eikä tule takaisin vaikka turkis pilattaisiin punaisella spray-maalilla tai poltettaisiin roviolla. Kirpparit ja isovanhempien komerot on täynnä turkkeja, joista suuri osa on varmasti priimakuntoisia - turkis kun on laadukas, hyvin aikaa ja kulutusta kestävä materiaali. Toivon että ne jotka aitoja turkiksia haluavat käyttää, veisivät näitä mummolta perittyjä turkkeja räätälin muokattavaksi sen sijaan, että ostaisivat upouuden.  

Itsenäisyyspäivä

IMG_20161206_183238

IMG_20161206_182248

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää! Mulla ei ollut tälle päivälle suunnitelmia, ja aamulla herätessä totesin, etten oikeastaan kaipaakaan sellaisia. Vielä eilen oli harkinnassa kysyä, josko joku kaveri lähtisi tänään dinnerille, mutta nääh. Itsenäisyyspäivästä tulikin täydellinen veruke leikkiä olevansa vahva itsenäinen nainen ja viettää kokonainen vuorokausi omissa oloissa. Siitä on taas aivan liian kauan, kun viimeksi oon viettänyt "omaa aikaa" yhtäjaksoisesti pidemmän ajan. Mulle on jaksamisen kannalta todella tärkeää, että välillä oon päivän tai jopa kokonaisen viikonlopun yksikseni, eikä sinä aikana tuu välttämättä sanottua sanaakaan. Maksimissaan tulee lässytettyä kisssalle jotain. 😀  Nykyään en vaan aina muista/älyä huomioida tota perustarvetta tarpeeksi! Saatan huomata kaipuuni yksinoloon vasta siinä vaiheessa, kun tulee vastaan sellainen päivä että hups, ei muuten oo minkäänlaista menoa tiedossa. 

Aamu alkoi salitreenillä. Kun ei ollut kiire minnekään, viihdyin siellä pitkän tovin. Salin jälkeen keitin kahvit, tein päärynä-puolukkasmoothien ja lusmuilin koneella. Iltapäivällä kävin pitkällä kävelylenkillä, ja sitten tein ruuaksi tortilloja. Melkein korkkasin juhlapäivän kunniaksi valkkarin, joka on odottanut avaamista alkusyksystä asti, mutta ei sitten kuitenkaan huvittanut. Appelsiinimehu houkutteli enemmän. 😄 Jälkkäriksi oli maailman parasta Fazun tummaasuklaata. Täytyy muuten suositella tuota Finnish Nightmares -kirjaa. Ihan loistavia sarjakuvia, joihin ainakin ite pystyn samaistumaan hyvin. 😉

Nyt löhötään Lulun kanssa sohvalla ja katellaan linnanjuhlia. Tulee jotenkin liikuttunut olo kun veteraanit siellä kättelee presidenttiä hymyssä suin, yhelläkin oli tosi sähäkkä violetti rollaattori. 😄 Pukuvalinnat eivät hirveesti herätä kiinnostusta, voisi olla paljon näyttävämpääkin tyyliä linnassa. Joidenkin asujen taustatiedot ovat kyllä olleet ihan mielenkiintoista kuultavaa; eräskin mekko oli kasattu osittain vanhoista messumatoista.

Monet luulevat ajattelevansa, kun he vain järjestelevät ennakkoluulojaan uudelleen.

ootd_041216

cardigan - Gina Tricot
top - H&M
bracelet - Michael Kors
bag - Michael Kors
jeans - Bik Bok
boots - Pavement

Black is my happy colour

carvela_Whip_boots_1
Shoeaholics -nettikaupan alesta tilaamani Carvela Kurt Geigerin Whip mokkabootsit olivat kuin olivatkin sopivat! Jee. Nämä ovatkin jo kertaalleen vilahtaneet blogissa. Kengät ovat tosi kivat - tuun jotenkin hyvälle mielelle, kun nuo hapsut heiluvat kävellessä. 😁 Ainoa huono juttu on, etten varmaan pääse käyttämään näitä ennen kevättä. Kengät eivät ole kovin lämpimät, eikä niihin mahdu paksut sukat.

filippa_k_jumper_2
filippa_k_jumper
Tää Filippa K:n oversize-neulekin on ollut aiemmin täällä näytillä. Ihastuin alkusyksyllä tähän villaneuleeseen, kun sitä alkoi näkyä eri nettikaupoissa. Filippa K on laadukas mutta hintava ruotsalaisbrändi, enkä taipunut siihen kovaan ovh. 200 euroon... noh, sitten Nellyllä tuli joku super tarjous ja sain siitä erillisellä alekoodilla lisää alennusta, joten tässä tämä nyt on, lähes puoleen hintaan. Tykkään neuleen pitkästä, rennosta mallista, v-pääntiestä ja sivuhalkioista. Villan lämmöstä puhumattakaan!

gap_jumper
Zalandolta bongasin GAP:n 50% villasta ja 50% polyamidista valmistetun ohuen ribbineuleen parillakympillä. Tummanharmaa neule on tyköistuva ja siinä on halkiot hihoissa ja helmassa. Näen tän erityisesti hameiden kaverina. Esimerkiksi seuraavan pliseeratun hamosen kanssa...

veromoda_pleated_skirt
Mustaa, talveen sopivaa hametta on ollut yllättävän vaikea löytää. Kesäkäyttöön mulla on parikin, mutta jokin niiden mallissa ja materiaalissa on tökkinyt nyt kylmillä keleillä. Materiaalit on sellaisia, ettei ne oikein mätsää paksujen sukkisten ja neuleiden kanssa yhteen. Tää Vero Modan vekkihame sai mut lopettamaan the hameen etsimisen. Ajattoman yksinkertainen hame on paksuhkoa, hyvin laskeutuvaa matskua, helma yltää hieman polven yläpuolelle ja vyötärö joustaa, ettei tartte ahdistua turvotuspäivinä. 😉  Liikkeessä koin vielä kivan yllärin maksaessa, kun myyjä sanoi että saan hameen puoleen hintaan, jos liityn Vertsun kantikseksi. Jahas, no toki! Hame maksoi alen jälkeen 15 euroa. 

ginatricot_long_cardigan
Oon haaveillut Acne Studiosin pitkästä Raya -mohairneuleesta viime vuodesta saakka, mutta ei, se on vaan liian kallis. En ees suostu kirjoittamaan sitä summaa tähän, huh. Olinkin mielissäni, kun Gina Tricotista löytyi vähän saman tyylinen rento pitkä neuletakki 25 eurolla. Eihän tämä nyt ole mikään villasta ja mohairista taiottu laatuneule, mutta on tässä sentään seassa noitakin matskuja. 😉 Oli pakko ottaa L-kokoinen neule, kun M:ssä oli kummallisen lyhyet hihat. Liekö vajaamittaisiksi tarkoitettu.

superdry_Dress
Tästä on lyhyessä ajassa tullut mun turvavaate, kun 99% vaatekaapista ahdistaa ja olo on turvonnut. 😀 Superdryn musta collegemekko ei tartte seurakseen kuin paksut sukkikset tai villaleggingsit, ja pari kullanväristä korua. 

superdry_gloves
Superdrylta myöskin löytyi nätit ja todella lämpimät villalapaset. Enää ei tartte palelluttaa sormia vuorittomissa nahkakäsineissä.😉Hassua, viime talvena koitin ettiä just tämän kaltaisia fleecevuorillisia tumppuja, mutta mistään ei löytynyt oikeasti lämpöisiltä vaikuttavia.  Ehkä ne sitten olivat loppuneet, tai katselin vääristä liikkeistä. Ois pitänyt suunnata jonnekin kunnon eräjormakauppaan.

tedbaker_aurore_coat_1

tedbaker_aurore_coat2

tedbaker_aurore_coat_3
Last but not least. Musta villakangastakki Ted Bakerilta! Muistatteko kenties vielä tämän postauksen viime talvelta? Sen julkaisusta lähtien kyttäsin eBayta, toria ja huutista hyvän takkidiilin toivossa, mutta ei, kukaan ei ole näyttänyt halukkaalta luopua Tedin mustasta villakangastakista mun koossa. Ne mitä eBayssa tuli vastaan, pulitti lähes saman mitä kaupoissakin. Päätin lopulta, että saan ohjata tämän vuoden veronpalautukset haaveilemaani takkiin. Kas, Kekäleeltä löytyi Ted Bakerin Aurore -takkia joka koossa ja menossa oli tarjouskampanja, oisko ollut 20 vai 25% alennus koko takkivalikoimasta. Puin henkiset ostohousut jalkaan ja ostin takin. Takki on 75% villaa, 20% polyamidia ja 5% kashmiria. Sietääpi kestää käyttöä "muutaman" vuoden, tai harmistun. 

Olipa värikkäitä ostoksia, eikö? 😆  Tykkään väreistä, mutta tänä syksynä tummanpuhuva, jopa kokomusta pukeutuminen on houkutellut. Osittain se johtunee turvonneesta olemuksesta, osittain rauhattomasta mielestä. Kuulostaako ihan pöljältä, jos väitän että sillon kun päässä risteilee tuhat juttua, tulee tarve rauhoittaa ympäristönsä jopa pukeutumisen värimaailmaa myöten? Tekee mieli olla harmaa hiirulainen.

// Shoppings from past few months. All black and grey, woah. I've always loved bright colors like green, red and purple, but at the moment I prefer very colorless gear on most days. My favorite boughts in this post are wool jumper from Filippa K and fringe boots from Carvela Kurt Geiger.

Yesterday is history, tomorrow is a mystery, and today is a gift... that's why they call it the present.

donkey kong kit kat cake

Iltaa tännekin! Viime viikonloppu vierähti Kokkolassa. Tulin eilen takaisin kotiin, ja täytyy sanoa, kuuden tunnin bussimatka meni nopeiten ikinä... Olin ihan unessa koko matkan! Koitin yhessä vaiheessa lukea hieman kirjaa, mutta luovutin jo parin sivun jälkeen. 😴

Pääsin testaamaan leivontakykyjäni, kun J:llä oli lauantaina synttärit. Mulla oli visio 28-vuotiaalle täydellisen sopivasta täytekakusta: halusin tehdä Donkey Kong -aiheisen Kit Kat -kakun. J:llä on Nintendo-taustaa, joten DK tuntui sopivalta teemalta. Oon aiemmin leiponut britakakkua, juustokakkuja, piirakoita, keksejä ja kaikkea mahdollista, mutten ikinä perus täytekakkua. Syitä on pari. Ensinnäkin, täytekakut ovat usein vähän pliisuja, jos vertaa vaikka ihaniin ilmaviin juustokakkuihin. Juhlissa en läheskään aina ota sitä perus mansikkakermakakkua, jos tarjolla on muitakin kakkusia. 😁  Toisekseen, mua hirvitti ajatus siitä kakkupohjan leikkaamisesta kerroksiin!

Oon ihastellut hauskoja Kit Kat -suklaapatukoilla koristeltuja kakkuja varmaan viime kesästä lähtien, ja nyt halusin toteuttaa itse moisen - olkoonkin riskinä, että kakku maistuisi "ihan ookoolta". Pliisuuden minimoimiseksi googlasin "täyteläinen suklaakakkupohja", ja löysin kivan ohjeen jossa oli mm. tummaa suklaata ja fariinisokeria. Heti hirveen kunnianhimoista. Se kakkupohja meni kuitenkin ihan pieleen, kun leipomus luhistui keskeltä kasaan. Buu. Onneksi kakku oli sellaisenaan yllättävän hyvää, hieman mutakakkumaista, joten laitoin sen siivuina pakastimeen.

Tappion nieltyäni kirjoitin seuraavaksi Googleen tosi helppo suklaakakkupohja. Se ohje oli juuri sitä mitä lupasikin, tosi helppo, ja pohja onnistui. Leikkaaminen oli aika mielenkiintoinen operaatio, mutta sain kakun kahteen osaan. Kostutin kakun vaniljamaidolla, täytin kreemitäytteellä, belgialaisilla mansikoilla ja persikoilla, ja tadah kakun kansi päälle. Levitin kakun pinnalle lopun kreemin, ja sitten vaan asettelemaan Kit Kateja kakun ympärille. Lidlissä myydään Kit Kat pakkausta jossa on 18 patukkaa, ja se riitti just sopivasti. Kit Katit olisivat pysyneet nätisti paikoillaan ilman kiinnikkeitä, mutta koska kakku esittää banaanitynnyriä, kiedoin kakun ympärille Snöre lakritsinauhat. Sitten vaan kakun pinnalle banaani-irtokarkkeja ja Donkey Kong paikalleen. 

IMG_0951

Donkey Kong -figuurin tilasin eBaysta. Tälleen se jumppasi pesun jälkeen tiskikaapissa, juuri ennen kakunkoristeeksi päätymistä.

IMG_0961

IMG_20161127_155034

Kokkolassa alkoi sataa lunta sakeasti just sillon, kun mä pääsin perille torstai-iltana. Fiksuna olin lähtenyt reissuun Adidaksen Superstarseilla ja mokkabootseilla, joissa on pirun liukkaat pohjat. Kävin sitten ostamassa vaelluskengät, jotta päästiin ulkoilemaan - lenkkareissa luistelusta ei olisi tullut mitään. Eipä mitään, vaelluskengät oli muutenkin ostoslistalla, parhaat lenkkikengät talvella! Nää Haltin kengät löytyi ihan Citymarketista.

IMG_20161129_214944

IMG_20161129_215100

IMG_20161129_214812

IMG_20161129_215338

J osti mulle hienon kahvimukin.. tiditidii, Halpa-Hallista! 😉  Mentiin käymään siellä lauantai-iltana, muttei viivytty kauaa kun Haluatko miljonääriksi? oli just alkamassa tv:stä. Halpa-Halli on kuulkaas suorastaan aarreaitta, siellä ois ollut vaikka mitä! Parillakympillä ois saanut topatut nahkakäsineet, mutta jäin empimään mikä malli on kivoin. Ensi kerralla sitten. Siellä on myös sisustusjuttuja ja kaikkea mahollista. Ihan kauhistuttaa jo, jos ens reissulla meillä on paremmin aikaa mennä halpikseen pyörimään, tiedä mitä vielä rohmuan sieltä mukaani. 😂

IMG_20161129_171749

Nyt on kotona rauhallista, kun ollaan Lulun kaa kahdestaan täällä. Muksis on äidin paapottamana, jotta me vanhat ja väsyneet saadaan olla rauhassa. 😄  On se vaan hyvä, kun riehakas kissanpentu (jos sitä enää pennuksi voi 6kk iässä sanoa?) on vienyt mamman sydämen totaalisesti. Löytyypä huolehtiva hoitopaikka apinalle! Luulisin, että yhteiselo Lulun ja Muksun välillä helpottuu, kun kissa pääsee leikattavaksi ja toivottavasti sen jälkeen alkaa rauhoittua. 

Kirjoja


kirjat

Oon aina tykännyt lukea, mutta tänä vuonna siitä on tullut ihan erityisen rakas ajanviete. Yksi päivän miellyttävimpiä hetkiä on ehdottomasti se, kun uniajan lähestyessä tartun keskeneräiseen kirjaan ja luen sitä siihen asti, kunnes se tipahtaa joko naamalle tai lattialle. Aijai. Tässä olisi lyhyesti ajatuksia kirjoista, jotka oon viime aikoina lukenut!

IMG_0928

IMG_0941

Provo-opas (Tero Kartasteenpää & Jani Timonen)

Kenties paras kirja, jonka oon tänä vuonna lukenut. Ihan mahtavaa settiä - miltä kuulostaisi provokaattorin seitsemän käskyä? Opas käy läpi suomalaisen provokaation hyssyttelevän historian, suututtamisen psykologian ja provot eri maailmankolkissa. Kirjaa varten on myös haastateltu mestariärsyttäjiä, kuten Rosa Meriläistä, Timo Soinia ja Jörn Donneria. Viimeisille sivuille on koottu sata suurinta suomalaista provokaattoria ja provosanasto. Kirjoitustyyli on todella mukaansatempaava, ja ihan harmitti kun n. 260-sivuinen kirja tuli ahmittua parissa illassa. Tätä olisi ollut pitänyt säästellä kuin Charles Bukowskeja konsanaan.

Oon aina ihaillut taitavia provoilijoita - pitää olla pelisilmää ja hyvä vastapuolen tuntemus. Riskinottokyvystä puhumattakaan! Harva asia ilahduttaa yhtä paljon, kuin todistaa jonkun kekseliäitä provoja joilla huomio koitetaan saada itseensä tai ajamaansa asiaan. 😁

IMG_0931

IMG_0936

Palvelukseen halutaan ajokoira - johtajan ulkonäkö ja esiintyminen (Janne Tienari & Susan Meriläinen)

Tähän opukseen huomio kiinnittyi kirjakaupassa. Mulla ei oo pientäkään kiinnostusta johtajuuteen ja hyvä niin, mutta tyylikäs valkokultainen kansi sai mut poimimaan kirjan kaupan hyllystä kätösiini. Takakannen kuvauksen perusteella uskalsin ostaa sen omakseni. Kirjassa on paljon herkullista kärjistämistä, huumoria ja sarkasmia. Siinä puhutaan johtajista menestyvinä ajokoirina, ja loput ovat sitten laiskanpulskeita, mukavuudenhaluisia bernhardilaisia. Vaikkei johtajuus olisi uratähtäimessä, kirjassa on silti paljon ajatuksia, joille ei voi kuin nyökkäillä mukana. Esimerkiksi esiintymisestä kertovassa kappaleessa puhutaan tyhjästä tuulettelusta; falskista höpöenergiasta joka kääntyy itseään vastaan. Kohta brändäyksestäkin on kiinnostava - brändi ei ole brändi, ellei se erottele ja puhuttele. En vieläkään oo lukenut yhtään kirjaa brändäämisestä, vaikka aihe onkin todella mielenkiintoinen. Kirjassa oli kätevästi mainittu Lisa Sounion Brändikäs -teos, joten se pitänee laittaa jonoon lukulistalle. 😉 

IMG_0932

IMG_0933

Pienet pelot ja suuret fobiat (Christophe Andre &Muzo)

Lainaus takakannesta: Oletko ahdistunut? Pelkäätkö epäonnistumista? Onko sinulla pakkomielteitä? Tää kirja on kaikille nolla-nolla-nolla-nolla -hellakyttääjille ja muille neuroottisille, pelokkaille ja ennen aikojaan hätääntyville. :D  Humoristinen kirja kertoo, mistä pelot johtuvat, ja miten tilanteista voi pyrkiä selviytymään. Mukana on paljon kuvitusta ja sivutolkulla havainnoillistavia, hupsuja sarjiksia, joten parisataasivuisen opuksen lukee yhdessä illassa jos oikein innostuu.

IMG_0929

IMG_0939

Tietoa kaikkitietäville (John Lloyd & John Mitchinson)

Yleissivistyksen harhaluulot, virhetiedot ja väärinkäsitykset yksiin kansiin koottuna. En edes vitsillä sanoisi itseäni kaikkitietäväksi, mutta nippelitiedon ystävä oon. Ei sitä tiedä, milloin jotakin tietoa saattaa tarvita. 😀

Nyt luettavana on Sylvia Löhkenin Hiljaisissa on on voimaa. Täytyy sanoa, siinä vasta kirja jolla on epähoukutteleva kansi!😀 Ellen olisi lukenut kehuarvosteluja netistä, en olisi osannut ostaa teosta kaupasta. Tylsä villasukkakuva on niin kliseinen valinta introverttikirjan kuvitukseksi - joo-o, tiedän sen jo valmiiksi että kotihiiriä tässä ollaan. Ja voi kyllä, kansikuva vaikuttaa erittäin paljon mun ostopäätökseen, jos lähden kirjakauppaan vain haahuilemaan ja katselemaan, eikä mielessä oo jo jokin tietty kirja jota etsin. Jos kirjassa on sinänsä ihan kiinnostava otsikko mutta luotaantyötävä kansi, en tartu siihen.

Kaikenlaisia suosituksia saa nakata kommenttiboksiin! 

Mitä broilerin jauhelihasta?

IMG_0898

En oo todellakaan se kokeilunhaluinen tyyppi, joka ekojen joukossa hurahtaa testaamaan ruokakaupan uutuustuotteita. Mun keittiössä ei ole kefiirijuomaa, nyhtökauraa, mifua tai härkistä näkynyt. Todennäköisesti innostun niistä siinä vaiheessa, kun ne ovat jo last season -kamaa ja trendikkäin uutuus on tyyliin ötökkäproteiini. Siis yök. 😳

On kuitenkin yksi tosi arkinen, helppokäyttöinen tuote jonka ostoa oon jahkaillut ennätyksellisen pitkään - broilerin jauheliha. Siis sitähän on ollut ties miten pitkään myynnissä, ja kyllähän nyt jauhetusta lihasta osaa kuka vaan ruokaa tehdä, mutta jokin siinä on vaan epäilyttänyt niin paljon, etten oo "osannut" ostaa. Sitten blogimaailmassa tuli vastaan hyvältä vaikuttava pihviohje. Pienen säätämisen ja soveltamisen myötä on muodostunut broileripihvit, joita oon tehnyt ainakin kolmesti! Suosittelen testaamaan. Pihvit ovat hyviä esim. perunamuusin ja salaatin kanssa, mutta tällä kertaa tein burgereita. 🍔 🍔 🍔

IMG_0900

Broilerin jauhelihapihvit

400g broilerin jauhelihaa
1 kananmuna
1,5 dl maitoa
1 dl korppujauhoja
1 pieni punainen paprika
50-100 g maissia
Mausteeksi esim. suolaa, mustapippuria, valkosipulijauhetta, oreganoa
Paistamiseen voita

Oikeaoppisesti jos viitsii tehdä, niin ekana korppujauhot ja maito sekoitetaan keskenään ja annetaan turvota hetki ennen kuin muut ainekset lisätään joukkoon. Mä kuitenkin ronskisti heitin kaiken suoraan isoon kulhoon, ja sekoittelin lusikalla tasaiseksi massaksi.😃 Suosittelen pilkkomaan paprikan mahdollisimman pieniksi kuutioiksi; pysyy pihvit paistaessa paremmin kasassa. Mausteita kannattaa lisätä pihviseokseen aika uskaliaasti, sillä broileri on maultaan mietoa.

Muotoile massasta pihvejä tai pullia, ja paista voissa. Muutaman minuutin paistoaika per puoli riittää, mutta pakko myöntää, oon ite hieman neuroottinen kanaruokia valmistaessa. Siksi nytkin hyödynsin myös jälkilämmön, ja paistoin pihvejä ihan vaan varmuuden vuoksi pidempään.

IMG_0913

Sitten vaan burgeria kasaamaan! Grahamsämpylän väliin laitoin pihvin lisäksi punaista currytahnaa, majoneesia, pinaattia, kurkkua ja avokadoa. Hyvää oli. 😛

Kuvissa näkyvästä Provo-oppaasta lähipäivinä lisää blogissa, stay tuned!