The Curated Classic Shoulder Bag

IMG_5173 
Oletko jo kuullut merkistä nimeltä The Curated? Australialaislähtöinen mutta nykyään "Scandinavian based" brändi on enimmäkseen tunnettu laadukkaista materiaaleista valmistetuista neuleista ja takeista, mutta löytyypä valikoimasta muutamia laukkujakin. Pidetyin niistä on ylivoimaisesti The Classic Shoulder Bag.
     IMG_5264 IMG_5274 IMG_5277 IMG_5284 
Oman laukkuni kauniissa nudevärissä löysin Vestiaire Collectivesta tosi hyvään hintaan. Myyjän mukaan laukkua on jokusen kerran käytetty, mutta omaan silmääni se näyttää ihan uudenveroiselta! Louis Vuittonin Pochette Metis on nykyään heittämällä mun eniten käytetty laukku, ja tässä The  Curatedin laukussa iskee ehkä eniten just se, että sen malli muistuttaa aika paljon Metistä. Siinä missä LV:n tunnistettava logokuosi ei ihan kaikkeen menoon tai kaikkiin asuihin sovi, niin mielestäni tällainen neutraali, logoton laukku sopii ehdottomasti.

Laukun mukana tulee kaksi eripituista olkahihnaa: lyhyt ja pitkä. Molemmissa on myös pientä säätövaraa, eli varmasti lähes jokainen saa valittua laukkuun itselleen juuri mieluisan ja sopivan hihnan pituuden, tykkäsi sitten kantaa laukkua olalla, kädessä tai crossbodyna.

Laukun yksityiskohdat ovat 18k kultapäällystettyä ruostumatonta terästä. Tää detalji on mun mielestä ihan huikeaa luksusta, kun edes Chanel ei ole käyttänyt pitkään aikaan aitoa kultaa laukkujensa metalliosien pinnoittamiseen! Taitaa itse asiassa Hermès olla yksi harvoja brändejä, joka edelleen raaskii käyttää aitoa kultaa yksityiskohdissa. Ja näköjään The Curated! 😉

The Curatedin nettikaupassa on sattumoisin meneillään archive sale, eli jonkin sortin sesonkipoistoja voi käydä nappaamassa hieman huokeampaan hintaan. The Classic Shoulder Bagista löytyy alennettuna upea beigenharmaa eli "greige" krokokuosinen versio -30% alennuksella, tsekkaa täältä!
  IMG_5287 
Oon kiinnostunut syksyn aikana hajuvesistä aivan uudella tavalla ja tutustunut moniin merkkeihin, joiden pariin en aiemmin olisi osannut hakeutua. Tästä ehkä lisää jossain omassa postauksessaan myöhemmin. Tässä kuitenkin jo yksi uusi tuttavuus: Van Cleef & Arpelsin Orchidée Vanille.

Rrrrrrrakastan vaniljaa hajuvesissä! Se toimii sekä sellaisenaan että pohjana varsin monenlaisille tuoksukombinaatioille. Alla Fragrantica-sivuston käyttäjien arvosteluihin perustuva jakauma siitä, millaisia vivahteita Orchidée Vanillesta löytyy:


  fragrantica_orchidee_Vanille 
Tuoksu on ihanan kevyt ja pehmeä, mutta kuitenkin vivahteikas, kuten yllä oleva kuvakin kertoo. Mun nenään tässä erottuu selkeiten puhdas vanilja ja kukkaisuus, mutta myös tuon suklaan bongaan tuoksunuoteista. Orchidée Vanille on mielestäni selkeästi arkituoksu keveydessään ja helppoudessaan. Vaikka se ei tuoksu vahvalta edes alussa iholle suihkauttaessa, sen voi silti haistaa yllättävän monta tuntia iholla. Jos etsii vähän tavallisesta poikkevaa "crowd-pleaseria", niin tässä on tosi hieno vaihtoehto tuoksukokoelmaan lisättäväksi.

Oi kyllä - nämä värikkäät ja kesäiset kuvat on otettu aikoja sitten. Enää ei ole ihan yhtä eloisan näköistä, kun menee ovesta ulos takapihalle. Blogi on ollut pitkään hiljaiselossa, enkä lupaa säännöllisiä postauksia jatkossakaan... 😁 Aina silloin tällöin on kuitenkin kiva tännekin tulla postaamaan kuvia ja höpisemään omiaan, joten stay tuned, jos randomit laukkuesittelyt, ruokapostaukset ja kaikenlaiset avautumiset kiinnostaa sinua lukijana!

IMG_5137


LOUIS VUITTON KEEPALL XS

IMG_4385 
Kevään ja kesän aikana mun laukkukokoelma on kasvanut kahdella uudella tulokkaalla, ja tässä olisi niistä ensimmäinen: Louis Vuitton Keepall XS.

Kun ekan kerran näin kuvia LV:n kevään 2022 laukku-uutuuksista, tykästyin oitis tähän miesten mallistoon kuuluvaan sinivihreään pikkulaukkuun, joka on valmistettu Taurillon Illusion -nahkasta. Mitkä ihanat ja kirkkaat värit! Laukku kuuluu sattumoisin viimeisiin luomuksiin, jotka viime vuonna syöpään kuollut Virgil Abloh ehti Vuittonille suunnitella.

Aika pitkään ajattelin, että parempi vain tyytyä ihailemaan laukkua muilla, sillä

A) en ole koskaan ostanut mitään bränikkänä suoraan LV:ltä, vaan suosinut aina second handia ja
B) en uskonut, että ylipäätään saisin minkäänlaista mahdollisuutta napata laukun itselleni, sillä yleensä tällaiset erikoisuudet myydään loppuun hetkessä.

Noh... satuinpa eräänä alkukevään hetkenä huomaamaan, että LV:n nettikaupassa oli tätä ihailemaani laukkua saatavilla. Tein todella ex temporen päätöksen ja tilasin laukun! Olin juuri aiemmin uskaltanut tehdä ison päätöksen ja päättänyt muuttaa elämäni suuntaa, joten hitsi vie todellakin ansaitsin uuden laukun tämän kunniaksi. Aina kun kurkkaan laukkukaappiini, tästä Keepall XS:stä tulee mieleen uudet alut ja uudet mahdollisuudet, joten ihan hyvä ostos vissiin. 🙈🙉🙊 

Laukusta kerrotaan LV:n sivuilla näin: "The smallest of the Keepalls, the Keepall XS bag in Virgil Abloh’s new Taurillon Illusion leather is a celebration of the nuanced colors of the techo music world: bright tones, almost florescent, that seem to have been sprayed onto the Monogramed leather. The Keepall XS is the perfect size for essentials like a phone and wallet."

Vaikka olikin kiva kokemus ostaa suoraan LV:ltä ja vastaanottaa kuriirin toimittama nätisti paketoitu oranssi boksi, veikkaan silti, että ainakin laukkujen osalta tää oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun shoppailen Vuittonilla. Ensi kerralla taas käytettyjen löytöjen pariin! Tämän laukun kohdalla uutena hankkiminen oli "järkevää" sikäli, että second handina tämä ja vastaavat limited edition -erikoisuudet hinnoitellaan usein vähintään tuplasti kalliimmaksi siitä, mitä alkuperäinen hinta on ollut. Ennemmin olisin ilman, kun maksaisin kaiken maailman jobbareille penniäkään päälle sen hinnan, mitä LV:llä sama tuote maksaa tai on maksanut.

Ai niin, laukun mukana on toki myös pitkä hihna! Sitä pystyy säätämään, joten laukkua voi kantaa olalla tai crossbodyna. Laukussa on hopeanväriset metalliosat ja sisäpuolelta laukku on sähkönsinistä kangasta. Lisäsin tähän postaukseen nyt poikkeuksellisesti vain yhden kuvan, sillä muut kuvat olin ottanut keväällä ulkona. Niissä taustalla näkyvä samea metsämaisema ei varsinaisesti mätsää tähän nyt meneillään olevaan hellesesonkiin... 😁

Mitäs tykkäätte tästä laukusta?

Smoothie bowl madness

IMG_4483 
Kas tässä uusin hurahdukseni: erilaisten smoothie bowlien askartelu aamuisin! Smoothiesta en aamiaisella luovu varmaan ikinä, mutta välillä sen voi nautiskella juotavan sijaan lusikoitavassa muodossa. Koristelu on tietysti se kivoin asia.

Tässäpä olisi viisi erilaista smoothie bowlia! Näistä kaikista ohjeista tulee 2 annosta, eli jos haluat tehdä vain yhdelle sopivan määrän, puolita ohjeet. Sitten vaan blenderi tai sauvasekoitin hommiin!
  IMG_4485 
Marjainen smoothie bowl

1 banaani
100 g pakastemustikkaa
100 g puolukkaa
250 g maitorahkaa
1 dl kaurajuomaa
1 tl kanelia

Pinnalla koristeena mansikkaa, banaania, kurpitsansiemeniä ja Fazerina-mysliä
  IMG_4497 
Ananas-mango smoothie bowl

1 banaani
300 g jäisiä ananaskuutioita
400 g eli purkillinen Alpro Greek Style Mango -jogurttia
0,5 dl vettä

Pinnalla ananasta, pensasmustikkaa, chiasiemeniä ja kookoslastuja
  IMG_4565 
Vihreä smoothie bowl 

1 omena
1 jäinen banaani
kourallinen lehtikaalia
1 tl nokkosjauhetta, spirulinaa tms. mieleistä viherjauhetta
0,5 dl heraproteiinia (vanilja)
200 g soijajogurttia tms. maustamatonta jogurttia
1,5 dl kaurajuomaa

Pinnalla mysliä, murskattua mantelia, mansikkaa, ja kiiviä 

IMG_4634 
Trooppinen smoothie bowl

1 banaani
150 g ananasta
200 g persikkaa tai mangoa
2 dl kookosmaitoa
1 tl sitruunamehua

Pinnalla mysliä, lakkaa ja kookoslastuja
  IMG_4592 
Vadelma-puolukka smoothie bowl

1 banaani
100 g vadelmaa
100 g puolukkaa
200 g soijajogurttia
2 rkl mantelivoita
2 rkl turvotettuja chiasiemeniä

Pinnalla ananasta, mysliä ja kookoslastuja
  IMG_4604 
Pakko lopuksi kehua tätä Liemessä-blogin turkkilaisten uppomunaleipien ohjetta! AIVAN superhyvää! Näitä leipiä voisi mättää aamusta iltaan. Muuten noudatan ohjetta, mutta chiliöljyä en ole alun jälkeen jaksanut tehdä itse, vaan oon hommannut valmiin oliiviöljyn, joka on maustettu chilillä. Tällainen löytyy ainakin Pirkan valikoimasta.

Kun haluaisi vaan rakastaa

blogi1 
Blogissa on ollut taas ihan ennätyspitkä hiljaisuus, hupsista. Hemmetin elämä, kun ei taaskaan oo mennyt niinku oon meinannut.

Pohjanmaa jäikin vähän lyhyemmäksi kokeiluksi, sillä palasin sieltä romppeineni jo pääsiäisenä takaisin etelään. Eipä siitä sen tarkempia yksityiskohtia, mutta onhan tää harmittanut ja surettanut lukuisina hetkinä. Vuoden eka puolisko on ollut aikamoista myllerrystä monessa mielessä. On pitänyt kohdata arjen kolkot realiteetit ja ennen muuta on pitänyt kohdata itsensä ja solmussa olevat ajatuksensa. Siinäpä vasta setviminen!

Oon aina ajatellut super introverttina pärjääväni ja ennen muuta viihtyväni itsekseni, mutta nyt kun oikeasti pitäisi oppia olemaan yksin, ajatus onkin yllättäen todella ahdistava. On vähän eri asia olla yksin ja tiedostaa, että jossain on silti joku, kuin olla oikeasti ypöyksin. Onhan mulla elämässä ihmisiä ja seuraa, mutta on silti aika yksinäinen olo. Ei oo ketään, keneen purkaa tää kaikki loputon rakkaus! Oon tässä omia tuntemuksia pilkkoessa ja analysoidessa tajunnut, miten tärkeää mulle on, että on joku tietty ihminen, jota saan rakastaa ja suorastaan palvoa. En tunne itteäni lainkaan kokonaiseksi nyt, kun en pääse toteuttamaan tota puolta itessäni. Tää joka päivä lisää ja lisää ja lisää patoutuva tarve rakastaa on kuin joku aikapommi, jonka oisin aivan valmis heittämään heti ensimmäisen sellasen ihmisen niskaan, jossa on tarpeeksi potentiaalia  puolisoksi ja tulevien lasten isäksi.
   blogi2

Ja ne lapset. Aina ne lapset! Niitä pitäs muuttuneesta elämäntilanteesta huolimatta edelleen saada, ja mieluiten pian. Mielellään lähivuosina, jahka tää mun muuton jälkeen fantastisesti liikkeelle lähtenyt laihtuminen jatkuu samaan malliin - en halua olla lihava äiti. Henkisesti pitäisi ehkä vielä paremmin alkaa valmistautua siihen, että joudun mahdollisesti toteuttamaan lapsihaaveeni yksin. On aika vaikeaa löytää sopivaa kumppania lapsiprojektiin tälläisella "ASAP eikä ehkä joskus tulevaisuudessa" -aikataululla, kun tuntuu, että nykyään kaikki haluaa vaan ottaa hiiiiiiiiiiiiitaasti, tapailla pinnallisesti kymmeniäkin ihmisiä samaan aikaan ja katsella kaikessa rauhassa, tuleeko mistään mitään. Mua oksettaa sellanen Tinderin vanavedessä pysyvästi juurtunut deittikulttuuri, jossa ihmiset ja niiden tunteet on kuin jotain kertakäyttötavaraa. Mihinkään ei olla valmiita sitoutumaan, mutta vaihtoehtojen valtameressä voi kokeilla hyvillä mielin niin montaa ihmistä kuin vaan jaksaa. Epämieluisat treffikumppanit voi vaan kylmästi ghostata ilman sen kummempaa selittelyä. Iso osa ihmisistä ei tunnu itekkään tietävän, mitä ne lopulta edes hakee ja haluaa.

Mä oon aivan liian tunnevammainen solahtamaan sekaan modernin treffailun maailmaan. Haluun nähdä tasan yhtä ihmistä kerrallaan, enkä jaksa kovin kauaa ihmetellä ja "katsella". Jahtaamaan en varsinkaan rupea, se on sellasta itsekidutusta, johon ei kannata sotkeutua. Ei mulla oo enää tän ikäisenä aikaa saati halua mihinkään arvuutteluleikkeihin. Musta tuntuu joka päivä siltä, että lapsihaaveen suhteen mun aika loppuu pian kesken, ellei oo jo loppunut. Eikä sillä edes ole mitään väliä, vaikka aikaa olisikin vielä runsaasti! Mä halusin lapsia jo viis vuotta sitten. Kuvittelin itteni aina nuorehkona mammana, enkä todellakaan tällaisessa tilanteessa, jossa vielä 30-vuotiaakin ihmettelen että mitähän tässä nyt sitten tekis. Musta on hienoa, että jotkut hankkii lapsia vielä nelikymppisenäkin, mutta se ei oo mua varten. Mä en oo korkeakouluja käynyt uratykki, vaan hoivaviettinsä vallassa riutuva perheestä haaveileva höpsö.

Vaikka usein ahdistaakin, löydänkö enää ikinä ketään ja tuunko koskaan saamaan edes yhtä niistä haluamistani kahdesta tai kolmesta lapsesta, mulla on silti yllättävän hyvä ja rauhallinen fiilis. Uskokaa tai älkää! 😅 Vaikka tää nykyisin kolmosella alkava ikä muistuttaakin todella kipeästi siitä, että hedelmällistä aikaa ei sitten muikkeli enää kovin kauaa todennäköisesti jatku, niin silti tuntuu, että oon paljon mieluummin 30-vuotias kuin parikymppinen. Kolmekymppisyys tuntuu oikealta ja sopii mulle.

If I was a bird, I know who I'd shit on

IMG_3909 
Valokuvauksen saralla lintukuvaus on nykyään mun suosikkijuttuja! Toisin kuin vaikka kauriita tai pupuja, lintuja on niin helppo löytää, kun jo pelkästään pihapiiristä lintulaudalta voi bongata vaikka mitä lajeja. On myös hauskaa oppia eri lintujen käyttäytymisestä. Hömötiaiset ovat todella rohkeita: niitä ei vois vähempää kiinnostaa, jos heilun kameran kanssa parin metrin päässä, ja ne usein häätävät itseään huomattavasti isompia lintuja pois ruoan luota. Närhet ovat todella arkoja, mutta pisimmän korren vetävät harakat ja varikset: mulla ei ole vielä YHTÄÄN kuvaa moisista kraakkujista! Pitäisi varmaan kokeilla käydä kuvaamassa city-lintuja, josko olisivat poseeraushalukkaampia...

Tässä muutamia lähiaikoina napsimiani lintukuvia. 😊 Punatulkkujakin on vihdoin alkanut taas näkyä, vaikkakin tuntuu, että niitä on joka vuosi vähemmän ja vähemmän. Mun lapsuudessa se oli yksi yleisimpiä pihalintuja, nykyään se on jo saavutus, jos kahdesta kolmeen saa bongattua.
  IMG_4073 IMG_4167 IMG_4161 IMG_3901 IMG_4146 IMG_4122 IMG_4116 IMG_3854 IMG_4101 IMG_4063 IMG_4039 IMG_3837 IMG_3834

Joskus on mentävä kauas, jotta näkisi lähelle

IMG_3974  
Heipparallaa! Jopas on edellisestä postauksesta kulunut aikaa. Tässä välissä on ehtinyt olla vaikka mitä härdelliä ja häslinkiä. Asuntokin on vihdoin löytynyt ja ylihuomenna lähtee paikkakunta vaihtoon, jee! Työt tosin jatkuu Lahdessa, joten tällä suunnalla tulee edelleen pyörittyä tasaisesti. Toivon todella, että koronan jälkeenkin etätyömeiningit toimii sujuvasti, sillä haluaisin todella saada tämän kahden kaupungin välillä elämisen toimimaan. Kokkolassa haluan olla just nyt, mutta realismia on, että tänne etelään jää... no, lähes kaikki. Työpaikka, kaverit, tutut lenkkireitit landella, maailman kotoisin puusauna, perhe mukaan lukien iäkkäät isovanhempani.

Mulle on ollut koko ajan itsestään selvää, että isovanhempien säännöllisestä tapaamisesta en luovu - siis ennemmin olisin vaikka jättänyt kokonaan lähtemättä, jos riskinä olisi ollut se, että etelään olisi päässyt järkevästi matkustamaan vain loma-aikoina joitakin kertoja vuodessa. Vähän sellainen tuntuma on tullut, ettei etätyö ole kaikkialla ihan niiiiiiin yleistä, kuin omassa eteläsuomalaisen kuplassaan on mennyt kuvittelemaan. Täällä pk-seudun pientareilla ollaan ehkä etätyöasiassa hieman muuta Suomea edellä. Mä en varmaan enää edes osaisi siirtyä niin antiikkiseen systeemiin, etteikö työnteon katsottaisi ainakin tietyissä tilanteissa olevan mahdollista myös muualla kuin paikan päällä toimistolla.

Muuttoa tosiaan pukkaa, mutta samaan aikaan mä TIEDÄN vielä joskus palaavani tänne maalle. Se on mun loppuelämän suunnitelma sitten, kun loppuelämän aika on, milloin se sitten ikinä alkaakaan. Oon suunnilleen jo tonttipaikan miettinyt iskän mailta valmiiksi. 😂Mun elämässä ei oo aina kovin selkeää suuntaa ja teen asioita usein ihan dorkassa järjestyksessä, mutta koitan silti pitää mielessä jotain lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteita. Yks niistä pitkän tähtäimen elämänvalinnoista on palata ennemmin tai myöhemmin Virenojalle "vahtimaan" vanhenevia vanhempia ja rakentamaan omaa pikkuista Nooan arkkiani, joka on yksi mun suurimpia harhaisia haaveita elämässä. Haluaisin kukkoja, kanoja, lampaita, ehkä jopa possuja... eikä mikään niistä päätyisi koskaan lautaselle, vaan saisi vanheta vapaasti ja arvokkaasti. Kuvioon kuuluisi tietty myös kissoja ja koiria.

Näistä haaveista huolimatta tuntuisi elämän hukkaan heittämiseltä, jos jämähtäisin jo näin nuorena paikoilleni. Tässä on syntymää lukuunottamatta lähes koko elämä mennyt välillä Orimattila-Virenoja-Lahti, joten mieli tekee just nyt kauemmas. Ajatuksen tasolla jopa Lappi kiehtoisi asuinpaikkana lyhytaikaisesti myöhemmin, mutta nooh... voi olla, ettei musta edes olis Lapin talviin. Aloitetaan nyt siitä Kokkolasta. Kokkolan piirit on kuulemma pienet ja aikuisena on vaikeaa päästä enää uutena porukoihin mukaan, mutta saapa nähdä, jos nyt edes yhden tai pari tuttavuutta onnistuisi löytämään lähitulevaisuudessa. Missähän sitä sitten voisi yrittää tutustua ihmisiin, miten normaalin sosiaaliset ihmiset hoitaa tällaiset jutut? Inhoan ja ällöän Tinderiä, mutta sellainen kaveri-Tinder olis ihan kätevä! 

Kuulostaakohan ihan hassulta jos sanon, että odotan tota aiempaa tiuhempaa ees taas reissaamista Kokkolan ja Lahen välillä? Mä tykkään matkustaa, se on sellasta leppoisaa omaa aikaa mulle. Ajatus itsensä ripottelusta kahden kaupungin välille tuntuu kivalle ja tosi luontevalle. Ikävystyisin varmaan, jos vaan jäisin ja unohtuisin täysin jonnekin.

Täytän vajaan kuukauden päästä kolkyt vuotta, apua! Mitään suunnitelmia ei ole, koska se päivä osuu laimeasti keskiviikolle. Sillä viikolla on aikeena tulla Lahteen, joten melkeinpä houkuttelevinta olisi lähteä tiistaiaamuna Kokkolasta esim. Tampereelle tai Jyväskylään vuorokauden hotellilomalle itsekseni. Voisin siellä sit tehdä töitä, käydä kävelyllä kaupungilla ja katsella leffoja ja mitä nyt sattuisi huvittamaan tehdä. Seuraavana aamuna sitten Lahteen. Saas nähdä, jaksanko laittaa tän päähänpiston toteutukseen... houkuttelis kyllä ihan sikana. En oo kahteen vuoteen ollut vissiin päivääkään täysin yksin, ja sehän on siis aivan sairaan traagista tällaiselle introverttiapinalle. En valita, mutta ois kyllä korkea aika viettää sellanen omahyväinen minäpäivä omassa seurassani! Jaksaa sitten taas olla sosiaalinen, kun välillä vähän lataa akkuja.

IMG_3984

Postauksen kuvituksena on joululahjalaukku vuosimallia 2021. 😁Aivan ihana Balenciagan pieni crossbody-laukku söpöllä kissaprintillä on löytö Saksan eBaysta. Katselin tätä kaihoten vuosia sitten ulkomailla lomareissulla, mutta en todellakaan viitsinyt ex temporena upottaa laukkuun n. 800 euroa, mitä se silloin kauppakeskuksen laukkuosastolla maksoi. Eikä olisi kyllä kannattanutkaan, sillä nyt sain tämän murto-osahintaan, kuinkas muutenkaan.

Aivan mahtava pikkulaukku ja sopii mulle kuin lusikka jätskipurkkiin, vai mitä?