Introverted Friday


0aca67c25871643f04661d9f7dbbb187

0b46ac4b1b5fe8927a11eb56c5d0da10


1bf9ed7d7ffbbdc8a31a3937004d8324

2e0b26d11dd2ddde416c401de6d89300

2dc0b4bdcddb4b977b8d85d185c30ff2

04b60c965b4e7b1a7b157ba39ca61c5d

5d3c50636e7dec0711cf020758bd0a99

5f9f3c632e72a92cef1d1823444c59d5

6d6f1c8b51c5ea2b393e9d96457919ad

6de2368a89f41b71ec93e9783b4df2c8

6f19cb2a52dd763a84d290418ca76fc4

8d55f8406e7c705cda3a6a168f1ae89b

9c45fa2edbb2c662f12d58258c619854

8e471131a3fb52e56da4cfbfd653f1cf

8eff1589547d24744e35fd4668a32b74

9e309ba7e7c4ba3d54533dbaf5cbc151

17e03f596796d160f56420ab3250efb2

34c4be65c1736de1dea0ed50621f3833

65dc9a5b844a373cfbae9ae6fdf2274a

99ed9101cb875ff24fb0845a6169d408

733ac7ecc4026c46824cc43fdaf82f6d

67203a6a8cd9e5c90d8b34d6cca2ea0c

b28a440ae61a4ed71dbb6e9eea91cc54

98972c9014c3bf2f5422f21d63ee3d3b

a3c255af65c411f01e7f241b9f2f79b0

adfe3e7548ddabb02fd87dd389f46452

d3e4525282b92d93abbaaad28b026984

f395d7e289242ccfd6d4c17afe04ee5b

c2cc59e6b80d19d8b3a49c30bca5b2cd

204188652427a4878d702a5141a4f06f

be1ce93df6317480e0d9de84910cec9a<

tumblr_n83d5tE6Ct1tu8b6oo1_500

df34133ad02028d5855c3d3a4e0e388e

tumblr_m8fg8g9BeV1rpsj9lo1_1280

kuvat: Pinterest, Google

Tää on myös hyvä: BuzzFeed 80 signs you're an INTJ Varsinkin kohdat 1., 18., 23., 28., 30., 33., 36., 45., 46., 47., 61., 68., 69., 73., 76. ja 79. kolahtivat :D

Hauskaa viikonloppua kaikille! Mulla on menossa monen päivän putki laatuaikaa itseni kanssa, sillä oon maalla pitämässä taloa pystyssä vanhempien reissatessa. Jos jotain, niin tätä oon selvästi kaivannutkin jo pitkään. Aluksi mieliala oli hieman apaattinen, kun tiesi viettävänsä monta päivää ihan itsekseen kissojen kanssa, mutta nyt on kyllä niin rentoutunut ja levännyt fiilis, ettei samanlaista oo tullut koettua varmaan vuosiin. :D Pitäisi muistaa eristäytyä ympäröivästä maailmasta vähän useamminkin, niin ehkä arjen energiatasot olisi paremmin kohdallaan.

Gotta catch 'em all...

pokemongo_1
Kokkolassa jälleen! Sopivasti Pókemon Go -peli ehti tulla julkaistuksi Suomessakin, ja ollaan päästy pelailemaan sitä J:n kanssa. Meillä on molemmilla vahvasti Pókemon-taustaa; itse olin 6-vuotias kakara kun sarja alkoi pyöriä tv:ssä, ja keskityin siihen ohjelman katseluun ja pehmolelujen ja kaikenlaisten figuurien keräilyyn. J taas jokusen vuoden vanhempana pelasi peliä Gameboylla ja keräsi pelikortteja. Oli sanomattakin selvää, että nostalgiasyistä Pókemonien metsästystä piti päästä kokeilemaan, vaikka se kovin innostus jäikin taakse jo toistakymmentä vuotta sitten... :D 

Tavallaan tää Pókemin Go on just mahtava juttu. Jos aiemmin ne äidin ja isin kullanmurut kökkivät vaan päivät pitkät sisätiloissa koneella, ja nyt tämän pelin ansiosta vyörytään massoina pihalle ja liikutaan pelatessa, sehän on vaan hienoa! Toisaalta pelatessa pitäisi muistaa huomioida se ympärillä oleva todellisuuskin, ja tämä tuntuu monilta vähän unohtuvan. Eilen näin pelottavan läheltä piti -tilanteen, kun kaksi suurinpiirtein yläasteikäistä ipanaa pyöräilivät melkein auton alle. Kummallakin oli selvästi Pókemonit puhelimen ruudussa. Huhhuh. 

pokemongo_2
Lasten ja nuorten ohella peli on koukuttanut myös vanhempaa sakkia, meikäläisen mukaan lukien. :D On hauska nähdä kaupungilla, miten jotkut pukumiehetkin räplää puhelinta ja sieltä kuuluu Pókemon Go:n taustamusiikit. Hahaa. Ei ihme, että tästä ennustetaan miljardibisnestä pelin tekijöille.

Me käytiin J:n kanssa eilen illalla pyörillä jahtaamassa Pókemoneja, tosin vähän huonoin tuloksin kun mulla oli pokepallot loppu ja "pokestopeista" niitä saa vaan yhen tai pari kerrallaan. J:llä puolestaan oli bännit päällä kun se vähän törttöili. ;) Hemmetti muuten osaa olla turhauttavaa, kun vastaan tulee joku houkutteleva, hieman erikoisempi otus, eikä sitä saa napattua kun palloja ei ole. Mörr. Yhden leikkipuiston lähellä oli naurussa pidättelemistä, kun paikalle oli kokoontunut iso lauma muksuja ja kaikilla oli puhelin kädessä. J hymähti "junnut salilla" :D Gymit on siis pelissä kartalle merkittyjä paikkoja, joissa voi käydä testaamassa, keneltä löytyy alueen kovimmat Pókemonit. Toisin sanoen, tarkoitus on vetää vastustajaa pataan.

Tulipa myös todistettua, että oon varsinainen multitalentti kun pystyn pelaamaan peliä kahella puhelimella samaan aikaan silloin, kun J ajaa autoa. Koitan sitten parhaani mukaan kerätä molemmille matkalla vastaan tulevia pokeja. :D Noh, se siitä. Enpä usko että mulla enää tässä iässä alkaa uudestaan vuosien pituista Pókemon-villitystä, mutta nyt vielä alkuhuumaa riittää joten mikäs siinä, hauskaa höpöilyä kesäpäivinä. ;)

taatelipuuro
Tän hetken suosikkipuuro! Fazer Alku Sadonkorjuu -puuroa johon heitän sekaan reilusti marjoja, ja lisäksi joko pähkinäsekoitusta tai sitten pieniä taatelin paloja. Niin hyvää.

leader_pancake_proteinbar
"yllättävää" matkaevästä

kokkola2

kokkola5

kokkola4

kokkola3

burgertime
Moneskohan miljoonas burgerikuva tää mahtaa olla tässä blogissa? Itse tehtyihin pihveihin ei vaan koskaan kyllästy, ja hampurilaissämpylän välissä ne toimivat ihan erityisen hyvin :D

pepsimax
J:lle ei kannata puhua mitään "kristillisestä tasajaosta". Eiköhän se tarkkasilmäisenä bongaa jopa 1 mm eron, kummassa lasissa on enemmän Pepsiä. :D 

kokkola1

lokit
Lokkivauvoja kaupan parkkipaikalla. Noi oli niin söpöjä untuvikkoja, voisinpa adoptoida ne. :( Mun unelmien Nooan arkki kasvoi juuri lokkivauvoilla :D 

kisu
Loppuun vielä kuva mun tulevasta kisuvauvelista. En jaksa oottaa ens kuun alkua, kun saan hakea sen kotiin :D

// My last few days have been looking like this! So there's Pókemons, Pókemons and even more Pókemons, some burgers, nature and so on.

Kerran he lepattivat valon ja vapauden ympärillä kuin hyttyset ja nuoret runoilijat. Kun vanhenee, sitä kylmenee: jo vain heistä on tullut vaikeaselkoisia synkistelijöitä, kyttäilijöitä ja pankoperunoita.

ootd_180716_1

ootd_180716_2

ootd_180716_3

ootd_180716

earrings - Bikbok
sunnies - Celine
floral blouse - Mango
bracelets - H&M
clutch - Yves Saint Laurent
jeans - Gina Tricot
ballet flats - Tommy Hilfiger

Hmm, onkohan tää ensimmäinen kerta, kun nää mun tähtitatuoinnit vilahtavat blogissa? Ei äkkiseltään ainakaan tule mieleen, että niistä olisi täällä kuvia ennestään... :D Kerrottakoon niiden tarina lyhyesti; aloin päpättää ääneen tatuointihaaveistani jo melko nuorena, varmaan yläasteella ollessa? Jauhoin ja jauhoin aiheesta säännöllisesti, kunnes ollessani 17-vuotias vanhemmat vihdoin taipuivat tahtooni, ja sain luvan mennä ottamaan tatuoinnin. Tai siis tatuoinnit - tähti kummallekin olkapäälle. Haaveilin tähtitatuoinneista vuosia! Kerran jopa tulostin erikokoisia tähtiä ja liimailin niitä iholle, jotta olisi helpompi pohtia, kuinka paksut ääriviivat olisivat prikulleen ne mieluisimmat. :D Hemmetti että se oli jännää, kun pääsi vihdoin tatuoitavaksi. Tiesin heti, ettei se siihen yhteen kertaan tulisi jäämään. Tatuoiminen ei juurikaan sattunut, lähinnä pikkuisen nipisteli ja poltteli, ja siis se tatuointikoneen surinahan on suorastaan terapeuttista kuunneltavaa. Aijai.

No, nyt oon 24 enkä ottaisi enää edes maksusta tähtiä olkapäille, elleivät ne siinä jo valmiiksi koreilisi. Aiheena tähdet on vähän persoonatonta massaa, ja tatuoitu olkapää on jotenkin epänaisellinen mun silmään. Ja älkää nyt siis ymmärtäkö väärin; tarkoitus ei ole arvostella muiden tähtösiä tai paikkavalintoja tatuoinneille, mutta sanotaanko niin että puhuttelisin mielelläni 17-vuotiasta minää, jos se olisi mahdollista. ;) Näillä tähdillä ei ole mitään muuta merkitystä tai syvempää tarinaa, kuin että piti vain saada tatuointi. :D Myöhemmin otettu Don't panic ranteessa ja Imagine korvan takana ovat sellaisia, jotka voisin edelleen ottaa uudestaan, jos ne ykskaks kuluisivat iholta pois kuin hennatatuoinnit konsanaan. Mutta kadunko näitä tähtiä? En todellakaan, päivääkään en oo osannut edes harmitella niitä. Siinä ne vuodesta toiseen ovat olleet osana ihoani, ja olisi aika hassua, jos niitä ei jonakin aamuna enää näkisikään peilistä.

PS: Ottakaa nyt niitä perhe- ja kaveripotretteja, joista kuva-albumit huutavat tyhjyyttään - vielä kun näitä kesäiltoja riittää! Jos jokin valaistus imartelee ihan ketä tahansa kuvatessa, niin myöhäinen auringonlasku. Kokeilkaa vaikka! 

PPS: Vihdoin Photoscapen saa ladattua Macille, jee! Se on Mac-historiani aikana ollut toistaiseksi ainoa ohjelma, jota oon Windows-maailmasta kaivannut. :D Kerran jopa pyysin pikkuveljeäni asentamaan Macbookiini win-emulaattorin, jotta pääsisin leikkimään Photoscapella, mutta se tökki niin karmealla tavalla että poistoon meni ensimmäisen kokeilun jälkeen. Nyt on Mac-ihmisen elämä täydellistä. Vielä kun koko Windows-keskeinen maailmankaikkeus sen ymmärtäisi, että mäkki se vaan on mukava.