Poikien päivän ajatuksia mielenterveydestä ja tunnetaidoista

IMG_6616

Ihmismieli on aina ollut mun mielestä kiehtova. Voisi puhua suorastaan erityismielenkiinnonkohteesta. Hurahdin jo teininä psykologiaan, ja sittemmin oon tankannut kaikkea aiheeseen liittyvää varmasti tuhansien tuntien edestä. Tiedän paljon vaikkapa neurologisista poikkeavuuksista, mielen ja persoonan häiriöistä ja mielenterveyden sairauksista. Ymmärrän jotain genetiikasta ja erilaisten alttiuksien periytyvyydestä, toisaalta myös siitä, miten iso merkitys ympäristötekijöillä on mielen maisemaan. Musta kaikki tällainen on ihan äärettömän mielenkiintoista tutkittavaa. Lähiaikoina mulle on alkanut valjeta, mistä loputon kiinnostus psykologiaan mahdollisesti kumpuaa, mutta siitä kaiketi joskus tulevaisuudessa lisää.

Mielenterveys on edelleen valtaosaksi tabu yhteiskunnassa, vaikkakin välillä meidän milleniaalien ja sitä nuorempien keskuudessa mielenterveyspuhe on ilahduttavan arkipäiväistä - samoin kuin vaikkapa rahasta ja seksistä puhuminen. Musta on hyvä, että mediassa ja somessa on tänä päivänä tämän tästä joku isojen massojen idoli nostamassa erilaisia mielenterveyteen liittyviä teemoja tapetille ja jakamassa omia kokemuksiansa. Mielenterveyspuhetta tulisi normalisoida kaikin keinoin, jotta se vielä jonain päivänä olisi luonteva ja arkinen asia meille kaikille. Nyt mielenterveyden ongelmat ovat valitettavasti jotain, mitä liian moni häpeilee ja piilottelee jopa kaikista läheisimmiltä ihmisiltä. Meillä Suomessa on tosi vahva omillaan pärjäämisen kulttuuri, eikä sen edessä haluta leimaantua heikoksi ja epäonnistuneeksi yksilöksi, joka tarvitsee muiden tukea.

Erityisesti miesten tuntuu olevan vaikeaa, joskus jopa mahdotonta pyytää apua. Tunnen liikaa miehiä, joilla ei ole ainoatakaan ystävää, jolle tuntuisi luontevalta kertoa tunneasioita. Miten sitä pääsisi harjoittelemaan tunnetaitoja, jos ei ole ketään, jonka kanssa sen voi turvallisesti tehdä? Törmäsin taannoin toteamukseen "Most men don't have friends, they have drinking partners". Tässä ajatuksessa on varmasti jotakin perää ja se sopii erityisesti tänne pohjolaan, jossa alkoholia kuluu huolestuttavan suuria määriä. Kalja tuntuu liian monesti olevan ratkaisu elämän solmukohtiin: kännissä ongelmia ei tarvitse ajatella laisinkaan. Moni juo itsensä joka viikonloppu humalaan, uskotellen muille ja jopa itselleen käyttävänsä alkoholia vain viihteenä ja rentouttavana irtiottona arjesta. Holtittomaan hauskanpitoon ajaa kuitenkin usein halu paeta omaa elämäänsä ja turruttaa epämukavia tunteita.

Jos viime vuonna jotain opin itsestäni, niin sen, etten voi  S I E T Ä Ä  sitä, kun ikäviä asioita lakaistaan maton alle. Mä en samaistu ollenkaan siihen, että jotakin vain työnnetään väkisin pois mielestä, jolloin ongelma mukamas lakkaa olemasta osa todellisuutta. Maton alle lakaisu on puolustusmekanismi, joka ei edes tekohengityksen kaltaisena toimenpiteenä auta missään tilanteessa - päin vastoin, se aiheuttaa tuhoa. Tuhoa omalle ja muiden mielenterveydelle, kun asioista ei puhuta. Tuhoa ihmissuhteille. Tuhoa, tuhoa, pelkkää tuhoa.

Mielestäni jokainen on velkaa sekä läheisilleen että etenkin itselleen sen, että pyrkii kehittämään itseään ihmisenä. Joskus pitää katsoa peiliin ja miettiä, miten tulikaan taas toimittua, olisiko jossain parantamisen varaa. Usein askel parempaan tarkoittaa sitä, että lakkaa toistamasta niitä selkäytimeen niitattuja, varhain opittuja haitallisia toimintatapoja ja pyrkii omaksumaan tilalle uusia. Oppia ikä kaikki, myös näissä kuvioissa, eikä koskaan ole liian myöhäistä. Välttelevään, itsetuhoiseen ja itseään toistavaan kaavaan jämähtäminen on todella laiskaa ja lyhytkatseista. Se on kulkemista sieltä, mistä aita on jo kokonaan kaatunut - ikään kuin ihminen olisi pelkkä tahdoton sivustaseuraaja omassa elämässään sen sijaan, että olisi aktiivinen toimija, jolla on täydet mahdollisuudet vaikuttaa asioiden kulkuun. En millään tasolla arvosta tai hyväksy moista vastuunottoa väistelevää käytöstä aikuiselta ihmiseltä.

Vaikken hyväksy tuhoisiin käytösmalleihin juurtumista ja olkien kohauttelua ongelmille, pystyn toki ymmärtämään, etteivät nämä asiat ole koskaan helppoja ja yksinkertaisia. Ikävien ja epämukavien asioiden työntäminen pois mielestä on monille ainoa mahdollinen tapa toimia, kun parempiakaan eväitä elämään ei ole ollut tarjolla. Miten miehet yhtä äkkiä oppisivat juttelemaan kaveriporukassa syvällisiä ja avautumaan herkistäkin asioista, jos ketään heistä ei ole lapsuudessa kannustettu puhumaan tunteista? Tai miten miehet osaisivat olla luontevasti vaikeiden tunnekokemusten äärellä tapailu- tai parisuhteissa, jos ensireaktio on vaivaantua ja vältellä koko asiaa? Pahimmillaan kyvyttömyys kommunikaatioon ja siitä seuraavat konfliktit johtavat etäisyyden kasvuun tai eroon, kun asioiden käsittely tuntuu liian työläältä ja vaikealta.

Mulla on useampi kokemus siitä, miten lupaavasti alkanut juttu on lopulta kaatunut käytännössä siihen, että mies on kokenut kaikenlaisen pehmeyden heikkoudeksi, eikä ole kyennyt tai halunnut käsitellä asioita. Heti kun tulee edes vähän vaikeaa, alkaa ahdistaa niin maan perkeleesti. Kerran yksikin tyyppi onnistui jo ensi metreillä "myymään" itsensä mulle nimenomaan sillä, miten fiksuja ajatuksia hänellä oli: miehetkin itkee, ihmisten pitäisi puhua keskenään paljon enemmän. Vau, tollasen on pakko olla hyvä diili! Plot twist: kumpikaan näistä - ei itkeminen eikä puhuminen - ei sujunut kriittisellä hetkellä, ja kaikki tarjottu apu piti vihamielisesti torjua. Se niistä kivoista ajatuksista, teoria ja käytäntö eivät valitettavasti aivan kohdanneet. Mutta hei, kyllähän nyt oikea tosimies pärjää omillaan ja ratkaisee ongelmat omin päin (tai siis, päissään).

Vaikka sydänsuruja ja pieniä maailmanloppuja on kertynyt mittariin jo useammat, oon kaiketi onnekas, että niitä on ollut: nyt tiedän, missä mun omat rajat kulkevat. Tunnen meneväni vihdoin oikeaan suuntaan, enkä katselisi mitään yllä kuvailtua paskaa enää päivääkään. Nyt osaan vaatia ja edellyttää, että terve puheyhteys ja sen ylläpito on molempien prioriteettina. Edellytän myös, että jos se yhteys alkaisi joskus pätkiä ja sen uudelleenmuodostamiseen tarvittaisiin apua, tarvittaessa kummankin mieli olisi avoin esim. parisuhdeterapian hyödyntämiselle. Oon tyytyväinen siihen, että oon osannut muodostaa näitä rajoja nyt 32-vuotiaana ennen mahdollisia lapsia. Ehkä mun ei tarvitse löytää itseäni 40- tai 50-vuotiaana keskeltä kriisiä, jossa tajuan että apua, mulla on jonkin ihan ihme heebon kanssa yhteinen asuntolaina ja yhteiset lapset, vaikkei meillä ole mitään oikeaa tunnetason yhteyttä, tai se katosi jo alkuunsa kauan sitten?

Mä voisin toki toistaa omia ihmissuhdekaavojani loputtomiin ja jatkaa itseni aliarvostamista tyytymällä kumppaniehdokkaisiin, joiden tunnetaidot loistavat lähinnä poissaolollaan, mutta helkkari, enhän mä omille lapsilleni haluaisi antaa sellaista mallia. Rimaa on siis korotettu aika tuntuvasti. Ennemmin hankkisin lapsen/lapsia yksin, kuin ottaisin riskiä siitä, että lasten ohella pitäisi "kasvattaa" jotain aikuista lasta, joka ei kestä omia tunteitaan tai halua puhua yhteisistä, molempien elämää koskettavista asioista. Haluan suoda tulevaisuuden lapsilleni turvallisen, lämpimän ja avoimeen tunnepuheeseen kannustavan kasvuympäristön. En halua omalla mallillani viestittää, että kannattaa tyytyä olemaan romanttisessa suhteessa altavastaaja, joka kantaa myös kumppaninsa tunnetason solmuja taakkanaan, kun se toinen ei halua niitä itse kohdata ja selvittää. En myöskään haluaisi, että lapsille välittyisi normaaleista arkipäiväisistä tunteista sellainen kuva, että niissä olisi jotain vaikeaa, väärää tai pahaa, eikä niistä kannata edes yrittää keskustella. Tää ajatusmaailman selkiytyminen on saanut näkemään tapailun ja sitä mahdollisesti seuraavan seurustelun uudella tavalla: mulla ei ole aikaa, varaa eikä pienintäkään kiinnostusta kaiken maailman haihattelijoihin ja ajantuhlaajiin. Ei, vaikka ois kuinka potentiaalia ja kivoja puheita. Teot merkitsevät aina enemmän kuin se, millaista kuvaa joku itsestään maalailee omissa fantasiamaailmoissaan.

Ja siis, voi kyllä. Mulla on tietenkin ollut oma osuuteni niissä päättyneissä tapailuissa ja seurusteluissa. Mä oon ollut hiljainen hyväksyjä, enkä oo osannut puuttua käytökseen, jonka oon kokenut itsekkääksi ja itseäni alentavaksi/aliarvostavaksi. Mä oon mahdollistanut niiden huonojen toimintatapojen jatkumisen liian pitkään. Vikaa on ollut mussakin ja paljon, ja tätä oon halunnut lähteä itseässäni kehittämään. Rajat ovat rakkautta myös aikuisten välisissä suhteissa - pitää edes sen verran rakastaa ja kunnioittaa itseään, ettei anna muiden kävellä aina ylitseen. Näin on kaikilla pidemmän päälle parempi olla, kun rajat ovat selkeät.

Tänään 16.5. on kansainvälinen poikien päivä. Toivon, että perheissä, kaveriporukoissa, kouluissa, harrastuksissa ja ylipäätään yhteiskunnassa oltaisiin nykyään sen verran moderneja, että pojillekin suotaisiin kasvuympäristö, jossa on turvallista harjoitella tunteiden ilmaisua ja sanoittamista. Toivon, että pojatkin saisivat rauhassa olla herkkiä ja tunteikkaita - siis ihan tavallisia tuntevia olentoja - ja että silloin saa itkeä, kun itkettää. Niin moni poika, joka on sittemmin varttunut jo mieheksi, on kasvatettu "olemaan mies" ja ottamaan elämän erilaiset iskut vastaan ilman, että ilmekään värähtää. Pitäisi vain pärjätä itsenäisesti apua keneltäkään vastaanottamatta, saati että sitä erikseen itse pyytäisi. Valitettavasti näillä ummehtuneilla asenteilla on kaikkien kannalta vakavia, tuhoisia seurauksia.

Hyvistä tunnetaidoista ei ole kenellekään haittaa, mutta erityisesti kiinnittäisin huomiota siihen, ettei haitallisia, vanhanaikaisia odotuksia miehisyyteen liittyen siirrettäisi enää yhdellekään sukupolvelle. Mitä, jos ei lähestyisikään tunteikasta poikaa vähättelevin ja ivaavin ilmaisuin tyyliin vässykkä tai mammanpoika, vaan olisikin ihan vaan tukena ja turvana, tarvittaessa lohduttaisi? Ihailen jokaista miestä, joka pystyy käsittelemään tunteita ja keskustelemaan niistä. Tällaisia miehiä ei ole joka nurkan takana, mutta juuri he ovat tulevien sukupolvien toivo: tyyppejä, jotka murtavat toksista mieskuvaa olemalla itse esimerkkejä - roolimalleja - toisenlaisesta, pehmeämmästä tavasta olla mies.

💗

Sitruuna-marenkijuustokakku

IMG_8722 
🍋🍋🍋
Jos multa kysytään, niin kyllä parhaita kakkuja on kaikenlaiset sitruunahässäkät! Omnomnom. Viime sunnuntainen äitienpäivä oli hyvä tekosyy testata itselleni uudenlaisen kakun tekoa: halusin tehdä uunijuustokakun, jonka pinnalle tulisi itse tehtyä lemon curdia ja marenkivaahto.
    IMG_8718 IMG_8726 
Kakku onnistui maun puolesta tosi kivasti! Ulkoisesti kakku olis voinut olla nätimpikin, sillä keksipohja ja täytekerros olivat vähän epätasaiset ja sekoittuivat paikoin keskenään. Kannattais varmaan tehdä asiat huolellisemmin ja esim. muistaa vuorata kakkuvuoka leivinpaperilla. 😂 No, makuun tämä seikka ei onneksi vaikuttanut mitenkään, ja hyvin kelpasi kakku kaikille kahvittelijoille. Käytin pohjana Heirolin sivuilta löytynyttä kakkuohjetta, jota hieman modasin.

Ostin joskus tyyliin viime syksynä ruuanlaittoon ja leivontaan tarkoitetun kaasupolttimen, mutta vasta nyt testasin sitä ekan kerran. Tää on niin mua: innostun jostain ideasta ihan älyttömästi, hommaan heti tarvittavat tarvikkeet tai esim. 10 kirjaa tietystä aiheesta. Sit intoilut unohtuu, kuten myös ne hankitut tavarat. Sit jonain päivänä katson kaappiin ja huomaan et oho, mullahan on tämmönen kaasupoltin täällä. 😆 Missään nimessä turha ostos poltin ei kuitenkaan ollut, vaan koen sille löytyvän jatkossakin käyttöä. Seuraavaksi vois kokeilla vaikkapa lohen liekittämistä.
   IMG_8724 
Sitruuna-marenkijuustokakku

Kakkuun: 
1/2 pkt digestivejä
100 g voita 
1 prk maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
1 prk sitruunan makuista tuorejuustoa (Valio Viola)
1,5 dl sokeria
2 tl sitruunan mehua
1 sitruunan kuori raastettuna
2 tl vaniljasokeria 
2 kananmunaa 
1 keltuainen 
200 g smetanaa

Murskaa digestivekeksit hienoksi muruksi, yhdistä sulatetun voin kanssa. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla (itse unohdin tällä kertaa reunat, ääh). Painele digestive-voiseos vuoan pohjalle tiiviiksi ja tasaiseksi pohjaksi. Paista keksipohjaa kymmenisen minuuttia 160-asteisessa uunissa ja anna jäähtyä.

Sekoita kulhossa tuorejuustot, sokeri, vaniljasokeri, sitruunamehu ja sitruunan kuoriraaste. Lisää joukkoon kananmunat ja keltuainen samalla edelleen sekoitellen. Lisää lopuksi smetana ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan keksipohjan päälle. Paista uunin keskitasolla ritilällä 160 asteessa n. 30-40 minuuttia. 

Avuksi tasaiseen kypsentämiseen kannattaa ottaa vesihöyry: kaada uunipellille n. pari desiä vettä ja laita pelti kakun alapuolelle uunin alimmalle tasolle. Kakusta saattaa irrota rasvaa, joten ritilä kannattaa suojata leivinpaperilla. Kakku on valmis, kun keskiosa hieman löllyy vuokaa tönäistessä, mutta reunat ovat kiinteät. Anna jäähtyä. 

Lemon curdiin:
2 keltuaista 
2 dl sokeria
1 dl vettä
0,5 dl sitruunan mehua
1 raastettu sitruunan kuori
4 tl maissitärkkelystä 
Pieni ripaus suolaa
50 g voita

Lisää kattilaan keltuaiset, sokeri, vesi, sitruunan mehu ja kuori, siivilöity maissitärkkelys sekä suola. Kuumenna seosta keskilämmöllä koko ajan sekoitellen n. 7-8 min, kunnes seos sakenee. Ota pois liedeltä ja sekoita joukkoon voi. Voit halutessasi siivilöidä lopuksi sitruunan kuoriraasteen pois lemoncurdista. Kakun pinnalle lemon curd kannattaa levittää vasta, kun tahna on kunnolla jäähtynyt.

Marenkiin:
4 valkuaista
2 dl sokeria

Mittaa valkuaiset ja sokeri kuumuutta kestävään astiaan. Kuumenna astiaa vesihauteessa niin, ettei sen pohja osu veteen. Vatkaa seosta käsin vispilällä, kunnes sokerikiteet ovat täysin sulaneet. Kaada vaahto toiseen astiaan ja jatka sekoittamista sähkövatkaimella, kunnes vaahto on kovaa ja pysyy astiassa, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Tässä menee helposti kymmenisen minuuttia, ellei pidempäänkin. Levitä marenkivaahto kakun päälle, liekitä kaasupolttimella väriä sinne tänne.

Marengin pintaan vielä vähän syötäviä kukkia ja avot!

Byredon huulipunat

IMG_7621

Stockmannin nettikaupan alesta bongasin jokunen kuukausi sitten pientä kivaa: Byredon huulipunia!

Byredo on parhaiten tunnettu tuoksuistansa, ja mullakin on yksi: Eyes Closed. Kyseinen tuoksu on kuin lämmin porkkanakakku! Tuoksu on tehnyt niin hyvän vaikutuksen muhun, että Byredon valikoimaa tulee satunnaisesti silmäiltyä muutenkin, kuin vain parfyymien osalta. Kun näin nämä huulipunat tuntuvassa alennuksessa, iskin heti kiinni. 😉
  IMG_7580

Näiden huulipunien pakkauksissa muotoilu on ihan omaa luokkaansa. Kauniin kaareva hopean ja kullan värinen hylsy sulkeutuu napakasti magneetilla. Ihanan ylellistä.

IMG_7599 
Vasemmanpuoleisen huulipunan sävynimi on On The Fence, oikealla puolestaan Transported. On The Fence sopii kivasti arkeen, sillä se on varsin neutraali mattepintainen nudepuna. Tämä on mulla jatkuvasti käytössä arkisin muutaman Macin ja Charlotte Tilburyn huulipunan ohella.

Transported taas on aika dramaattinen, hieman terrakottaan taittava punainen. Oon karsastanut oranssihtavia punaisia sävyjä itselläni, mutta yllättäen tässä on kaikki kohdallaan, eikä näytä lainkaan huonolta mun nassussa. Tässäkin punassa on mattepintainen viimeistely.
   IMG_7629 IMG_7618

Suosittelen ehdottomasti testailemaan Byredon huulipunia, jos uuden huulipunan hankinta on ajankohtaista! Erityisesti, jos sattuu löytämään kivoja sävyjä alelaarista. Täyttä hintaa (50 e, huhhuh) en luultavasti maksaisi näistä, tosin en kyllä minkään muunkaan merkin huulipunasta. 

Esittelemättömiä laukkuja pt. 3: Saint Laurent Manhattan

IMG_7918

Laukkuesittelyt jatkuvat jälleen. Ja kas, nytpä nämä kuvat ovatkin oikein ajankohtaisia tunnelmansa puolesta. Kiitos takatalvi! Tällä kertaa vuorossa olisi Saint Laurentin Manhattan, jonka ostin viime syksynä.

Saint Laurentilla tiedetään, miten tehdään täydellisiä burgundyn värisiä krokokuvioituja laukkuja. Sellaisesta olin aikani haaveillut, mutta malli oli pitkään hakusessa: Kate on kiva pikkulaukku, jonka lukossa on söpönä yksityiskohtana tupsukoriste. Mulla on entuudestaan musta kiiltonahkainen Kate kultaisilla metalleilla, joten pohdiskelin samanlaista Katea viininpunaisena ja hopeisin yksityiskohdin. Hylkäsin idean, sillä pienen laukun sijaan huomasin kaipaavani tällä kertaa suurempaa laukkua, johon mahtuisi muutakin kuin puhelin, korttikotelo ja avaimet.

Toinen harkitsemani laukkumalli oli Sac De Jour. Se on kaunis käsilaukku, jota myydään monen kokoisena aina pikkuisesta crossbodysta isoon läppärin mahduttavaan olkalaukkuun asti. Harmillisesti kyseinen laukku on varsin suosittu, joten hintataso on käytetyissäkin laukuissa korkea. Ei kiitos.

Jossain vaiheessa bongasin tällaisen Manhattan -nimisen laukun Vestiaire Collectivesta. Sitä löytyi useammalta eri myyjältä kohtuulliseen hintaan jopa täysin uutena tai ainakin uudenveroisena. Saint Laurent lanseerasi Manhattanin vuonna 2019, eikä siitä ole koskaan muodostunut samanlaista megahittiä kuin merkin lukuisista suosituista ja halutuista malleista. Manhattania on ymmärtääkseni myyty jopa Saint Laurentin outlet-myymälöissä, mikä ei ole kovin hyvä juttu laukun arvostuksen ja jälleenmyyntiarvon suhteen.

Toisaalta tälläkin laukulla on kyllä fanikuntansa - sisältäen nykyään myös minut. Manhattan on tosi kätevä ja hyvänkokoinen laukku, jossa yhdistyvät tyylikkyys, moderni struktuuri ja asiallisuus. Kauniista viininpunaisesta väristä ja nahan hienosta pintakuvioinnista puhumattakaan! Manhattanista tulee vähän mieleen Hermès-vibat, sillä se muistuttaa merkin ikonista Kelly-laukkua. Tykkään siitä, kun laukku on samaan aikaan aika näyttävä, mutta toisaalta aika low-key. Toki tykkään myös vähäsen siitäkin, että hankinta oli myös suht edukas suhteessa uudenveroiseen kuntoon ja laadukkaana tunnettuun merkkiin. 😝

Manhattaniin mahtuu näpsäkästi melkolailla kaikki muu, paitsi perus 13" standardikokoinen läppäri. Hyvin pienestä jää kiinni, eli jos omistaa siromman max. 12" läppärin, moinen varmasti mahtuu jo suosiolla laukkuun. Tämä läppäriasia ei kuitenkaan mua haittaa millään tavalla, sillä multa löytyy työkäyttöön ihan tarpeeksi reppu- ja laukkuvaihtoehtoja. Ylivoimaisesti eniten mulla on työkäytössä perus Kånken, mutta etenkin keväisin ja kesäisin innostun käyttämään välillä töissä myös LV Neverfullia, joka näyttää omaan silmääni reppua kivemmalta kesävaatteiden kanssa.
  IMG_7920 IMG_7924

Mitäs sanotte Manhattanista?

Marjainen lakusmoothie ja sitruunasmoothie

IMG_8174    
Josko muutama smoothieohje tähän väliin! Näitä kahta on tullut lähiaikoina tehtyä monet kerrat. 

Marjainen lakusmoothie, 2-3 annosta

1 banaani
150 g mustikkaa
3-4 dl kaurajuomaa
100 g turkkilaista jogurttia
1 mitallinen vaniljan makuista proteiinijauhetta
2 rkl lakritsijauhetta

Lakujauheista Sallisen lakujauhe on parasta, mitä kaupasta löytyy! Myös Kouvolan lakritsin lakritsijauhe on hyvää, mutta sitä ei ihan joka kaupasta tunnu löytyvän.

Mustikoiden tilalle sopii erinomaisesti myös vadelmat - tai itse asiassa paras smoothie syntyy käyttämällä molempia marjoja 50-50. Aa että.
  IMG_8249 
Sitruunasmoothie, 2-3 annosta

1 banaani
200 g pakastemangoa
1 sitruunan kuori ja mehu
2 dl kookosmaitoa
1 dl omenamehua
2-3 taatelia
(1 mitallinen vaniljaproteiinijauhetta)

Tää on niin hyvää! Rakastan kaikkea sitruunaista, joten on pienimuotoinen ihme, etten ole aikaisemmin äkännyt tehdä sitruunasmoothieta. Tällä ohjeella tulee raikas ja ihanan kirpakka juoma hörpittäväksi. Kyllä muuten herää, kun aamutuimaan tällaista nautiskelee. Tätä voi myös varioida esim. korvaamalla kookosmaidon kaura- tai mantelimaidolla ja laittamalla sekaan pari ruokalusikallista tuorejuustoa. Tämä tuo pientä juustokakkuvibaa smoothieen.

Äärimmäisen rancca pääkallolasi on muuten ostettu vastikään Prismasta. Lasiin kuuluu myös kansi ja pilli, hintaa päätä huimaavat 2,5 euroa. Näitä tekisi mieli ostaa muutama lisää vaikkapa Halloweenia ajatellen. Olisi aika edgyt drinkkilasit. 😱😱

Kivaa alkavaa viikkoa just sulle! Toivottavasti lähipäivinä lumet saavat kyytiä kunnolla ja tulee vihdoin lämmintä ja keväistä. 🌞

Esittelemättömiä laukkuja pt. 2: Benedetta Bruzziches

IMG_8100 
Viimeisen viiden vuoden ajan kimaltavat laukut ovat olleet todella pop! Kaikki taisi saada alkunsa Pradan Re-Edition 2000 -laukusta, joka on aina ollut mielestäni upea - mutta aivan liian kallis. Jo ilmestyessään laukku taisi maksaa n. 1300 euroa, ja tällä hetkellä siitä saa pulittaa jo 1800 euroa. Huhhuh! Melkoisia hinnannousuja on ollut Pradallakin vain muutamassa vuodessa. Myös käytettynä tämän laukun hinnoittelu huimaa päätä, joten ei kiitos - loppujen lopuksi laukku on vain satiinia, johon on liimattu Swarovskin kristalleja.

Pradan vanavedessä markkinoille on tullut vaikka millaista kimallelaukkua merkiltä jos toiselta. Mua on puhutellut eniten italialainen brändi Benedetta Bruzziches valikoimineen.
     IMG_8133 IMG_8129 
Tämän oranssinpunaisen Vitty La Grande -laukun löysin Vestiaire Collectivesta viime syksynä edukkaasti. Värinsä puolesta laukku oli hitti kaikissa loppuvuoden joulumenoissa, mutta mielestäni punainen kimallelaukku sopisi loistavasti myös kesäkekkereisiin, jos sen kanssa pukee vaikka jotain valkoista. Harmillisesti näistä kuvista laukun upea hohto ei oikein ilmene. On nimittäin varsin upea vivahteikas kimallus, joka saa laukun näyttämään aina vähän eri väriseltä valaistuksesta riippuen.

Vitty on aika tilava iltalaukku, ja siihen menee oikeastaan kaikki oleellinen Tangle Teezeriä lukuun ottamatta. 😁  Puhelin, avaimet, peili, korttikotelo, huulipuna ja nenäliinapaketti mahtuvat suosiolla mukaan.
   IMG_8122 IMG_8109 IMG_8117 
Turkoosi pikkulaukku Your Best Friend La Grande löytyi Net-A-Porterin alesta vuodenvaihteessa. Olin ihaillut Benedettan täydellisen turkooseja kimallelaukkuja jo aiemmin ja tuumaillut, että isken heti kiinni, jos jostain kunnon alemyynneistä sattuisi tällainen kaunotar tulemaan vastaan. Ja niinhän siinä sitten kävikin, että laukku oli tammikuussa NAP:lla 60 % alessa, ja siihen sai koodilla vielä 20 % ekstra-alennukset... 😉

Your Best Friend on varsin pikkuinen laukku, eikä siihen mahdu juurikaan muuta, kuin puhelin, korttikotelo ja huulipuna. Isoa avainnippua ei missään nimessä tuohon kannata alkaa tunkea, mutta joku yksittäinen kotiavain tms nyt tietty menee.

Näistä kummastakin laukusta on muuten olemassa isojen La Grande -mallien lisäksi pienet ja söpöt La Mignom -versiot. Nuo minilaukut näyttävät toki kivoilta, mutta mulle oli selvää, että haluan isommat, ovathan ne nyt paljon käytännöllisemmät.
   IMG_8098 
Mikäs on mielipide tästä kimaltavasta Benedetta Bruzzichesin kaksikosta? Löytyykö täältä muita glitterlaukkuihin hurahtaneita? ✨✨✨

Mitä Normalista?

IMG_3541 
Tanskalainen ketjuliike Normal levisi viime vuonna ympäri Suomea kuin yhdessä yössä. Ihan tosta noin vaan joka ikisessä vähänkin isommassa kaupungissa oli Normal, ja yhtä äkkiä joka toinen kadulla vastaantulija kantoi turkoosinväristä ostoskassia! Aina silloin tällöin tulee Normalissa itsekin käytyä. Viimeisimmän kerran asioin siellä muutama viikko takaperin, kun kävin ostamassa kaverin tytölle synttärilahjaksi Normalin lahjakortin. Saatoinpa siinä sivussa ostaa itsellenikin jotain, hehe. 😅 Tässä pientä ostosten esittelyä.
   IMG_4053 
Nämä Kellogg's-muroilta tuoksuvat suihkugeelit olivat niin hauskanoloisia, että pitihän se hamstrata muutama pullo jemmaan. Paras näistä on tuo sininen Frosties.
   IMG_4054 
Reese's-käsivoide! Omg! Rakastan Reese's peanut butter cupseja, joten tällainen käsivoide on just hyvä läppä tällaiselle maapähkinävoifanaatikolle. Piti ostaa heti kaks, ettei heti lopu.
     IMG_4055 
Yleisesti kaikki iho- ja hiusjutut on kiva ostaa Normalista, sillä hinnat ovat pääsääntöisesti kilpailukykyisiä ja usein voi löytää tylsän vakiotuotteen tilalle jotain vähän erilaista kokeiluun. Tässä Creighton'sin vaniljan ja makadamiapähkinän tuoksuinen ihovoide, Doven shower mousse ja Fruit Worksin mansikkainen käsisaippua.
   IMG_4056 
Glissin shampoot ovat kylppärin vakiokamaa, ja niitä saa parilla eurolla Normalista. Tää Oil nutritive -shampoo on tosi hyvä, oon tykännyt!

Batisten kuivashampoot ovat myös basic tukkajuttuja, joille löytyy aina käyttöä. Vaikka mulla on vaaleahkot hiukset, tykkään silti ostaa tota bruneteille tarkoitettua kuivashampoota. Tavalliset kuivashampoot ovat välillä vähän ärsyttäviä, kun hiuksiin meinaa jäädä valkoisia laikkuja. Ehkä vika on käyttäjässä, tai jopa todennäköisesti niin... 😉Joka tapauksessa bruneille suunnattu kuivashampoo on suht väritöntä, joten problem solved.
   IMG_4057 
Muuta randomsälää, mitä säännöllisesti ostan Normalissa asioidessani:
  • Tollasen simppelin jalkaraspin saa parilla eurolla, hyvä ja halpa tuote!
  • Halpaa on myös kynsilakanpoistoaine, josta löytyy erilaisia tuoksuja. Nyt lähti kokeiluun kirsikka, mutta tähän mennessä omenan tuoksuinen on ollut miellyttävin versio.
  • Hengityksen raikastava suusuihke on kompakti lisä käsilaukkuun. Aina ei muista siirtää purkka- tai pastillipussia laukusta toiseen, mutta näitä suihkepulloja tuppaa nykyään pyörimään monen laukun pohjalla. Hintaa suusuihkeella taitaa olla n. 1,5 euroa, jos oikein muistelen.
  • 180 g Dreamies -megapussi maksaa vaivaiset kolme euroa! Vink vink kaikki kissaihmiset, edes Zooplussalta ei saa näin hyvään hintaan näitä kissanameja.
  • Hattarapussin saa parilla eurolla. Sitä ajattelin käyttää kuoharilasien koristeluun, kun tulee sopiva sauma moiselle hulluttelulle.
IMG_4059 
Nielurisojen raikastimia mulla oli ennestäänkin muutama käytössä. Vihreä on paras!
   IMG_4061 
Meikinpoistoon mun ykköstuote on jo varmaan viimeiset viisi vuotta ollut Garnierin misellituotteet. Oikealla öljymäinen klassikko, johon on aina kiva palata, vasemmalla puolestaan aktiivihiiltä sisältävä geelimäinen versio, joka on myös ollut toimiva tuttavuus.

Onko teillä jotain hyviä Normal-tärppejä? Vinkit jakoon!