28

IMG_0870

HBD to me! Meikä täytti tänään 28 vuotta. Kolmenkympin kriisi alkaa olla todella käsillä, vaikkakin mä koen ottaneeni siihen varaslähdön hyvissä ajoin pari vuotta sitten. Ei huvittanut saati jaksanut tänä(kään) vuonna juhlia mitenkään erityisesti, joten ostin itselleni pienen pullon Moëtia, koska why not ja enpä ollut vielä tähän päivään mennessä kyseistä samppanjaa maistellut. Pitäähän sitä tietää, millaisen firman osakkeita aikoo joskus tulevaisuudessa ostaa, kun LVMH lievästi sanottuna kiinnostaa heheh. Juoma oli kelpo tavaraa, mitä nyt ehkä aavistuksen yliarvostettua. Nautiskelin sen Saksasta tilaamani Lindtin mantelivalkosuklaan kera samalla, kun katselin/kuuntelin YouTubesta reseptivideoita ja selasin Nordnettia. Kuulostaa niin umpitylsältä ettei mitään rajaa, mutta itelleni mielekäs tapa vanheta taaaaaaaaas yhdellä vuodella lisää (no sepä vasta olisikin, kun voisi ottaa mittariin kerralla pari vuotta tai samantien pari vuosikymmentä).

IMG_0860

On aika absurdi ajatus, että aikuisiän alkumetreistä on jo tasan kymmenen vuotta! Kymmeneen vuoteen en oo paperilla ollut enää lapsi enkä edes teini, vaan aikuinen. Miten paljon sinä aikana onkaan tapahtunut, ja toisaalta miten vähän! Mähän joskus 15-vuotiaana kirjotin 25-vuotiaalle itelleni kirjeen, jossa kuvittelin nuorena aikuisena olevani jo maailman katolla; perheellinen, koulutettu, menestyvä yrittäjä. Ööh... saanen kysäistä 9-luokkalaiselta itseltäni, missä helvetin välissä tuon kaiken oli tarkoitus toteutua, etenkin kun matkaan on mahtunut "muutama" mutkakin? Vaikka 15-vuotiaan tulevaisuuden näkymiä on toki aikuisena pitänyt jossain määrin lapsellisina ja ylioptimistisina, on ne kuitenkin välillä kummitelleet mielessä silleen "apua, ei tän elämän näin pitänyt mennä!".

18-vuotiaasta 28-vuotiaaksi varttuessa oon...

🙈 ollut väsynyt, masentunut ja synkimpinä hetkinä jopa toivonut omaa kuolemaani. 2010 oli pikkuisen rankkaa aikaa, ja kuljin ihan hirveessä sumussa koko ajan. En muista kovin yksityiskohtaisesti noilta ajoilta mitään, ja ehkä parempi niin. Kaikki oli vaan harmaata ja ankeeta.
🙉 saanut kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosin ja sen myötä reseptin tyroksiiniin, tervehtynyt, piristynyt ja ollut kuin uudestisyntynyt immeinen. Elämään palasi värit.
🙊 juhlinut ja rymynnyt baareissa, tosin lähinnä niiden täysi-ikäisyyden ekojen vuosien aikana.
🙈 valmistunut yo-merkonomiksi.
🙉 muuttanut omilleni.
🙊 etsinyt toivottoman pitkään töitä ja miltei menettänyt kaiken toivon siitä, että koskaan työllistyisin ainakaan koulutustani vastaaviin hommiin, kun kintun saaminen oven väliin työelämän alussa on niin himskatin vaikeaa.
🙈saanut lopulta eräänä aprillipäivänä puhelun, että sut on päätetty ottaa meille assariksi. Ja tietysti seuraavana päivänä mulle soitettiin yhdestä toisesta paikasta - onneks puhelut tuli juuri tuossa järjestyksessä ja otin sen ekan työn vastaan! Ikinä en oo katunut valintaani (toivottavasti fiilis työpaikallakin on suurinpiirtein molemmpinpuolinen).
🙉 haaveillut ja haihatellut laittoman kauan ja ihan vaan lopulta huomatakseni, että mjaah näinpä päästin taas ne omat unelmat murskautumaan. Kuin jalkojen alta olisi kadonnut pohja ja elämältä suunta.
🙊 ottanut kantapään kautta opikseni ja todennut, ettei unelmat tuu kenenkään luokse unelmoimalla ja empimällä, vaan konkreettisin sanoin ja etenkin teoin. Paska kokemus ja sen tuoma opetus oli kannaltani tärkeä herätysliike siihen, miten elämä toimii ja miten siinä voi pärjätä ja menestyä, vaikka mun kaikki keinot siihen pärjäämiseen eivät kenties ole vieläkään ihan priimaa leveliä. Nuoresta ja pelokkaasta "en uskalla edes yrittää, kun ei mulla kuitenkaan oo mitään mahdollisuuksia" -tyypistä kuoriutui aikuinen jääräpää, joka toisinaan tyhmyyteen asti pitää pintansa tavoitellessaan sitä, mitä haluaa. Ääripäästä toiseen, olemattomasta tai hyvin vähäisestä yrittämisestä liialliseen yrittämiseen. Pelkään liikaa vanhan kaavan toistumista: sitä, että itselle jää fiilis, etten yrittänyt tarpeeksi, etten riitä edes itse itselleni. Siksi en oikein osaa luovuttaa silloinkaan, kun olisi jo järkevää vaan kiittää ja kuitata. Järki ja tunne ei oikein tietyissä tilanteissa kohtaa mun päässä. Ai mikä ihmeen balanssi?
🙈 ottanut useita tatuointeja.
🙉  rakastunut liikkumiseen, varsinkin pitkiin kävelylenkkeihin iltaisin.
🙊tunnistautunut introvertiksi ja lakannut vihaamasta itseäni siitä, etten ole small talkia natiivisti handlaava sosiaalinen people person, vaan pikemminkin hiljainen ajattelija joka viihtyy parhaiten yksin, kaksin tai pienessä muutaman ihmisen porukassa. Tää on oikeasti mun elämän yksi tärkeimpiä käännekohtia, ellei tärkein. Ja kenenpä ei olis, jos vihdoin alkaa ymmärtää omaa persoonaansa, jopa hyväksyäkin sen? Olihan se mullistavaa tajuta, ettei mussa ehkä sittenkään ole mitään vikaa, vaan satun vain olemaan yksi introvertti muiden joukossa maailmassa, joka suosii ulospäinsuuntautuneisuutta ja toimii enemmistön eli ekstroverttien laatimilla pelisäännöillä ja sosiaalisilla normeilla.
🙈 ottanut liudan kisuja; 2012 Lulu ja Nasu (rip kyklooppi), 2016 Muksis (äitin lellikki nykyisin) ja 2019 Ulla-Bella.
🙉 kirjoitellut mun pientä höpöhöpöblogia satunnaisena lisätienestinä.
🙊uskaltautunut salille ja tehnyt siellä käymisestä rutiinin neljäksi vuodeksi vailla taukoja tai motivaatio-ongelmia. Tästä oon aika ylpeä, mä kuitenkin arkailin salille lähtöä monta vuotta lähinnä siksi, koska iik siellähän on muita ihmisiä ja liikunta on asia, jonka mieluiten hoidan omassa rauhassa! No, salilla on saanut olla aika rauhassa, kun on mennyt sinne aamulla seiskalta ja pitää kuulokkeet korvilla.
🙈 katkaissut välit raskaisiin ihmisiin, jotka ottivat paljon ja antoivat vähän.
🙉tutustunut jokuseen uuteen tyyppiin, joista yhtä voisi kuvailla jossain määrin jopa sielunkumppaniksi.
🙊 tykästynyt Kokkolaan ja käynyt siellä varmaan lähemmäs sata kertaa.
🙈 laihduttanut 50 kg.
🙉 lihonut merkittävän osan kiloista takaisin, saanut raudat sekaisin ja muutenkin koko terveyden siihen jamaan, että oman fyysisen olemuksen ja sen hyväksymisen kanssa tulee kamppailtua ja kipuiltua joka päivä ainakin hetkittäin.
🙊 opiskellut italian alkeita.
🙈 kehitellyt jonkinlaisia jatko-opiskelusuunnitelmia ja pyöritellyt yrityshaaveita päässäni. Enää pitäisi suunnitella mistä, miten ja milloin aloittaisi tämän kaiken...
🙉 toteuttanut jokusen materiaalihaihatuksen, jotka ennen palkkatyötä olivat täysin saavuttamattomissa: muutamat Louis Vuittonit, Guccit ja jopa yksi Chanel löytyy tätä nykyä laukkukaapista, kaikki toki second handina hankittuna. Ehkä joskus voisikin kirjoitella tämän hetkistä laukkukokelmasta, kun sellaisista postauksista usein tykätään.
🙊 käynyt pikkuisen Tallinnaa ja Tukholmaa pidemmällä, check Saksa, Hollanti ja Venäjä.
🙈 kiinnostunut mukamas jostain sijoittamisesta. Oon aloittanut maltillisesti rahastoista ja oon todennut tuon itselleni toimivaksi tavaksi säästää, kun pankin asp-tiliä lukuunottamatta raha ei oo mulla koskaan meinannut pysyä tileillä jemmassa. Sijoituksista rahoja on huomattavasti korkeampi kynnys vetää pois, tavoite kun on jatkaa rahastoihin ja jossain vaiheessa osakkeisiin säästämistä eläkeikään asti.
🙉 päättänyt vaihtaa maisemia Lahdesta Kokkolaan ja jättää Etelä-Suomen taakseni ainakin toistaiseksi. Mitään kovin täsmällistä suunnitelmaa ajankohdasta ei vielä ole, mutta tulevan kesän aikana olisi tarkoitus pakata kimpsut ja kampsut. Luultavasti muutto tapahtuu luontevasti silloin, kun on kesälomaa. Tässä on edessä vielä kaikenmaailman asuntojen kyttäämiset ja erityisesti töiden etsiminen - ahistaa armottomasti, kun Kokkolassa ei ole mitenkään tosi paljon työpaikkoja. Onneksi nykyisessä työssä on alustavasti ollut vähän puhetta, että ehkäpä olisi mahdollista jos jatkaisin jonkin aikaa etänä nykyisiä hommiani. Mutta tietty se ei voi olla mikään väliaikaista pysyvämpi ratkaisu - ei, vaikka tuntuu hirveen surulliselta jättää tuo työ taakseen. Niin hyvin oon siellä jo lähemmäs viisi vuotta viihtynyt! Lahdesta en oo tänä aikana kertaakaan edes vitsillä katsellut työpaikkoja, ja kun joskus oiskohan ollut vuosi sitten kaverin pomo heitti että "vaihdappa sun työpaikkaa ja tuu meille", sen kummemmin miettimättä naurahdin ja totesin, etten varmasti vaihda. Nyt on pakko, kun toi 400 kilsan välimatka on aikalailla sellanen dealbreaker. Oon aivan innoissani siitä että pääsen Kokkolaan, paikkaan jota rakastan ja jossa viihdyn niin paljon paremmin kuin Lahdessa, mutta samalla oon kauhuissani tuosta töiden hakemisesta.
🙊 muuttanut takaisin vanhempien luo maalle. Viime vuoden lopulla kävin asemantaustan asunnollani romppeet läpi, laitoin sohvan, pyykkikoneen, pakastimen ja ruokapöydän tuoleineen myyntiin ja palasin lapsuudenkotiini asustamaan loppuajaksi enenn Kokkolaan lähtöä. Ratkaisussa yhdistyi kerrankin sekä tunne että järki: saisin viettää enemmän aikaa vanhempien ja naapurissa asuvien isovanhempien kanssa ennen kauas muuttamista, voisin herätellä aneemista asp-tiliäni kun ei olisi lähellä keskustaa sijaitsevan kaksion vuokraa maksettavana, sekä tulisi käytyä koko omaisuus läpi ja hankkiuduttua eroon turhasta tavarasta jo nyt eikä vasta kesällä. Lisäksi mun kämpässä oli talvisin aika vetoisaa, kylmää ja kurjaa, ja jo monena vuotena on pitänyt etsiä uusi asunto. Enpä koskaan saanut sitä aikaiseksi, ja tässä vaiheessa olisi ollut lähinnä hullua etsiä uus kämppä niinkin lyhyeksi ajaksi kuin puoleksi vuodeksi. Vanhemmilla oli tilaa, joten sinne siis! Bonuksena on tietty maaseudun rauha, lenkkireitit ja... tidditidii, puusauna, yksi mun suurimpia iloja elämässä.
😂 kaavaillut, että vuosi 2020 on mahtava mahdollisuus aloittaa loistava vuosikymmen, jonka aikana laitetaan asioita tapahtumaan enemmän ja jahkaillaan vähemmän. Heh heh.

It doesn't matter how great your shoes are if you don't accomplish anything in them.

shoes_2
Howdy blogi! Uusi vuosi ja vanhat kujeet, vaan onneksi sentään tulevaisuudelle on asetettu jo jonkinlaiset suuntaviivat. Don't dream your life, live your dreams, liirumlaarum ja sitä rataa. Hihat ylös ja hommiin, eikä enää pelkkää päämäärätöntä haahuskelua ja haaveskelua. Tästä(kin) lisää ehkä jossain tulevissa postauksissa.

Jos jostain tuli tehtyä vuodenvaihteen aleissa löytöjä, niin vanhalta kunnon Stockmannilta. Alennukset olivat kerrassaan niin hurjia, että alkoi jo hieman netin tilauslomakkeita täyttäessä huolettaa, ovatkohan alet lopun enteitä ja Stocka tyhjentelee kiireesti varastojaan? No, onneksi sentään sittemmin uutisoitiin Stockmannin parantuneesta osakekurssista. Olisi kyllä tosi tylsää, jos Stockmann katoaisi jonain päivänä Helsingin keskustan katukuvasta! Pitkin hampain voin hyväksyä sen, että Herkku toimii nykyään S-ketjun alaisuudessa, mutta se olisi kyllä aivan persiistä, jos Stocka tekisi konkurssin ja sulkisi ovensa. Nykyään oon harmillisesti aika laiska lähtemään Helsinkiin päin, kun jostain kumman syystä tuo Keski-Pohjanmaa vetoaa eniten, mutta aina pääkaupunkiin eksyessä tulee kyllä poikettua samalla Stockalla. 

shoes_3

shoes_4
Mitä sieltä Stockmannilta sitten löytyi? Neljä paria kenkiä ja läjä kosmetiikkaa! Meikit esittelen/arvioin ehkä myöhemmin - löytyipä mm. Tom Fordia -80% alennuksella... tässä postauksessa ajattelin kuitenkin vilauttaa näitä kenkuleita, jotka nekin oli erittäin kovassa alessa kaikki.

shoes_5
Unisan käärmekuvioiset nahkabootsit maksoivat... rumpujen pärinää, päätähuimaavat 29 euroa normaalin 150 euron sijaan! Ja tiedoksi, nämä ovat siis ihan tavallista nahkaa, eikä mitään eksoottista käärmettä (sellaista en ostaisi ikipäivänä). Espanjalaisen Unisan oon jo aiemmin todennut hyvälaatuiseksi ja kestäväksi merkiksi, joten ilman sen suurempaa harkintaa nakkasin nämä virtuaaliseen ostoskoriin. Oon käyttänyt kenkiä jo pari kertaa, ja ovat kyllä tosi hyvät jalassa! Ihme ja kumma kun nämä eivät ole hiertäneet kantapäitä rakoille, toisin kuin lähes jokainen uusi kenkäpari alussa käyttöönottaessa.

shoes_6
Tähän vuodenaikaan passaavat myös nämä toiset hankkimani bootsit, myöskin Unisalta. Näillä oli hintaa 39 euroa (ovh. 100e) ja ne ovat myöskin oikeaa nahkaa. Näistä ajattelin mun jokapäiväisiä arkikenkiä! Kun tähän asti talvi on ollut mitä se on ollut, oon käyttänyt lähinnä Supergan tennareita ja Zaran sock sneakereita, sillä monet talvikengät kuten Uggit, Sorelit jne on turhan lämpimiä. Sitten taas joissakin nahkabootseissa on se ongelma, että korkoa on enemmän kuin muutama sentti, joten niissä ei viitti käppäillä ihan kilometrikaupalla. Nämä sopivat siihenkin, sillä korko on mitaltaan just täydellinen! Sitä on, mutta niin maltillisesti, ettei sillä käytännössä ole mitään merkitystä ja jalat eivät väsy.

shoes_7
Iik, Converset! Mulla on viimeksi ollut conssit joskus monia vuosia sitten, sellaiset kirkkaanvihreät tosi päheät. Valitettavasti ne jäivät jossain vaiheessa isoiksi laihtumisen myötä, joten myin ne pois - hassua muuten, että vaikka sittemmin sitä massaa on taas kertynyt roppakaupalla, ei jalkojen koko ole kuitenkaan turvonnut suuremmaksi kuten kauhulla oletin käyvän. No, nyt näihin punaisiin tennareihin. Satkun sijaan pulitin näistä 28 euroa, joka on mun mielestä ihan uskomaton hinta ottaen huomioon, että tämä taitaa olla ns. klassikkoväri, jota on aina myynnissä? Niin tai näin, nytpä on ens kesäksi värikkäät tennarit! Aion kokeilla parittaa nämä mun punaisen Chloen Drew-laukun kanssa. 

shoes_9

shoes_8
Last but not least, Steve Maddenin leopardikuvioiset korkkarit. Nää on niin kauniit! Vaikka mulla onkin melko huima määrä kenkiä moneen menoon ja tarpeeseen, niin tämmösiä klassisia perus korkokenkiä ei ihan kovin montaa paria löydy. Aikuisuuden alkumetreillä tuli omistettua ja käytettyä jos jonkinmoisia korkkareita; oli pinkkiä kiiltonahkaista ja mustia rusetillisia etc. Mutta taas päästään siihen kengänkoon muuttumiseen, kun 41:n sijasta kavioihin alkoi passata parhaiten koko 39-40. 

Voisiko joku pitää ens kesänä jotkin juhlakkeet, niin viimeistään silloin voisin ulkoiluttaa näitä villejä leopardikenkiä? Ahmm joo ja se alehinta: kolmekymppiä, alunperin 110 euroa.

shoes_1
Yay or nay näille kenkälöydöille? Onko teillä mitään ideoita tai toiveita, mistä voisin tänne blogiin postailla? Lukeeko tätä hemmetti soikoon enää edes kukaan? Lukujen mukaan tätä luetaan ja haetaankin, mutta viimeisin kommentti on tullut heinäkuussa! Tää ei oo kovin interaktiivista touhua tää blogin pitäminen, tosin ongelma koskee lähes kaikkia bloggaajia, varsinkin meitä pieniä piipertäjiä. 😂😂

Jouluinen Helsinki

IMG_0507

Oon tässä syksyn ja alkutalven aikana ehtinyt/jaksanut/muistanut/viitsinyt kuvata aika vähäisesti mun uudehkolla Canonillani, mutta pari viikkoa takaperin ryhdistäydyin ja otin kameran mukaan Helsingin reissulle. Ajattelin, että jouluinen pääkaupunki olisi aika kiva paikka ottaa vähän harjoitusräpsyjä. 😉Ja kyllä, keskustassa oli vaikka mitä kuvauksellista, ja kaikenmaailman jouluvalovirityksiä oli ilo kuvailla! Vaan miten voikin olla niin erilainen tää täyskennon ja 50 mm objektiivin kombo verrattuna aiempaan puolikennoon ja kittilinssiin? Tuntuu, että oon ihan pihalla kameran toiminnoista. Pitää ehkä vaan vihdoin tajuta alistua ja kaivaa Youtubesta esiin joku monen tunnin opetusvideo, jolla opastetaan 6D:n perustoiminnot. 😁Onneksi kuvien onnistuessa (tuurilla) ero vanhan kameran tuotoksiin on kuin yöllä ja päivällä - kuvanlaatu on aivan huikea, ja tykkään kovasti 50 mm linssin paljon puhutusta bokeh-efektistä, eli sumeasta taustasta.

Vaan tässäpä näitä kuvia tunnelmallisesta Hesasta Helsingistä! 

IMG_0465

IMG_0480

IMG_0483

IMG_0487

IMG_0499

IMG_0500

IMG_0513

IMG_0524

IMG_0508

IMG_0516

IMG_0525

IMG_0527

IMG_0502

IMG_0535

IMG_0562

IMG_0567

Very Merry Christmas!

IMG_0582
Hyvää joulua! Täällä jouluaatto on mennyt leppoisasti aika perinteisellä kaavalla. Mun joulunviettoon kuuluu mm. riisipuuro isovanhempien luona, Lumiukon ja Noitarummun tapittaminen tv:stä, pitkä aaton kävelylenkki itsekseni, päivällinen kilistelyineen, sauna, lahjojen jakaminen ja availu sekä tietty yleinen chillailu perheen kesken. Illan tullen kuuluu korkata rasia Wiener Nougatia - aivan kuin ei olisi jo ennestään semisti ähky olo, hehe.

IMG_0622
Macin kosmetiikkaa sisältävän adventtikalenterin luukkuja on ollut kiva aukoa, ja oon kyllä tyytyväinen, että tähän päätin haksahtaa! Mun suosikkeja on mm. geelimäinen silmänrajausväri, kulmakarvageeli, kaikki huulipunasävyt, luomivärinapit, meikinpohjustusvoiteet... noh, miltei kaikesta oon tykännyt, mutta ainoastaan yksi minikokoinen ripsari ei täysin vakuuttanut, kun se levähti poskille lenkillä, jonka aikana taivaalta tuli hetken ihan pientä tihkusadetta. 😆Mun ykkössuosikki ripsareista on Sensain 38C, kenties jopa aina ja ikuisesti, mutta vaihtelu virkistää ja välillä on kiva kokeilla muutakin. Vaikken edellytä ripsarilta vedenkestäväksi luokiteltavaa koostumusta, niin kyllähän nyt perskule minkä tahansa tuotteen pitäisi kestää pieni säälittävä tihkusade, jostain rajaa sentään.

IMG_0601
Kaverukset Ulla-Bella ja Muksis. 💗

IMG_0615

IMG_0616

IMG_0628

IMG_0635
Lulu, mun pörrönen vanhus. 💗

IMG_0637

IMG_0648

IMG_0653
Ruokapöytä notkui vaikka minkälaista safkaa, kuten aina jouluisin. Täytyy tunnustaa, etten varsinaisesti oo mikään suuri jouluruokien fani, mutta päivänä tai parina vuodessa syön ihan mieluusti laatikoita (aura-punajuuri on paras!) ja vähän kinkkua vahvan sinapin kanssa. Parasta joulupöydässä on kala, mutta sitä nyt tulee toki syötyä muutenkin ympäri vuoden. Sekä lämmin- että kylmäsavulohella voisin tarkemmin ajateltuna vaikka elää, siinä on mun herkut.

IMG_0660
Jos kaipaatte hyvää, hieman makeampaa kuoharia, tässä on mun suositus! Butterfly on oikeestaan alkoholia sisältävistä juomista mun lemppari tällä hetkellä, eikä hintaakaan ole kuin n. kymppi.

IMG_0680

IMG_0676
Olin vissiin taas ihan kiltti likka, kun joulupukki toi mulle mm. hienon massiivipuisen pöytälevyn, joka sopii loistavasti mun aikoja sitten tori.fi:stä bongaamien pukkijalkojen kanssa. Partaäijä käytti kuriirinaan Ikean kotiinkuljetusrekkaa, ja toimitusajankohtakin oli jo marras-joulukuun vaihteessa, jolloin muutin väliaikaisesti takaisin maalle vanhempien nurkkiin. Tästä kertoilen kenties lisää joskus myöhemmin, josko vaan muistaisin ja ehtisin blogata hieman useammin. Anyhow, nytte mulla on todella tilava ja tukeva työpöytä, jonka ääressä kelpaa nököttää koneella, yay! Lisäksi sain mm. suomalaisen Superyellow:n merinovillapipon, hulppean lahjakortin kirjakauppaan, viiniä ja konvehteja sekä ihan itte itteäni menin paapomaan Thomas Sabon siroilla korvarenkailla. Ne ovat tosin olleet jo hetken käytössä, mutta ostopäätöksen perusteena käytin loppusyksystä tosi validia  "noh kohtahan on joulu". 😉

Älkäähän muuten haksahtako milloin kenenkin some-vaikuttajan hehkuttamiin Astrid & Miyun huggieseihin, jotka maksaa suunnilleen n. 50€/pari ihan kuten nämä Thomas Sabotkin, mutta ovat laadultaan aivan skeidaa suoraan sanottuna. Viime kesänä tilasin reteästi kerralla kolme paria Astrid & Miyun korvakoruja, mutta jo paketin avattua yksi korvis hajosi kirjaimellisesti käsiin. Loppujenkin laatu oli vähintäänkin epäilyttävä ja kyseenalainen, sillä useammassa renkaassa saranakohta vaikutti valmiiksi löysältä. Tosi kiva, kun sellainen ikkupikkuinen ruuvi kokoluokkaa banaanikärpäsen kakka pääsee putoamaan renkaasta, kun se ei ole alunperinkään ollut tarpeeksi tiukasti kiinni... Vaan onneksi myöhemmin huomasin, että laadukkaaksi havaitsemallani Thomas Sabolla on valikoimassaan vastaavanlaisia siroja korvarenkaita! Kun sain Sabon renkulat näppeihini, ne vastasivat mun kaikkia odotuksia - odotetusti.

Nyt mulla onkin ekaa kertaa ties miten moneen vuoteen korvikset mun kaikissa auki olevissa lävistysrei'issä. Mulla taisi nuorempana olla parh.. pahimmillaan toisessa korvassa viisi korvista tiiviissä rivissä, toisessa neljä + rustossa kaksi lävistystä, jotka mulla tosin on vieläkin. Ylimmät rei'itykset korvalehdissä ja rustokorut tein ihan itte nupppineulalla brutaalisti tökkien, yök. Enää en moista masokismia harjottaisi, varsinkaan noin alkeellisilla välineillä.

IMG_0669

IMG_0625

IMG_0570
Kisujen suosikkipaikkoja on saunan lauteet 40-50 asteen jälkilämmöissä. 😅😅Ulla-Bella the bengali, tuttavallisesti Ullukka tai Ullis, ansaitsee kyllä lähiaikoina ihan oman postauksensa. Sekin on ollut työn alla ikuisuuden, mutta samperi kun kuva- ja videomatskua on niin jäätävästi, että postailu siirtyy ihan vaan siksi, ettei jaksa kahlata kuva-arkistoja läpi. Tekstiä kyllä irtoaisi vaikka samalta seisomalta. Mutta varmasti vielä piakkoin tulee kisuaiheista postausta! 

Nyt nukkumaan, heippa! 

Keepall 45 Macassar

IMG_8923

Hellurei! Huomasin läppärin työpöytää siivotessa, etten oo vieläkään postannut laukusta, joka mulla on ollut kohta jo lähemmäs puoli vuotta. No, ainakin nyt on jo monipuolisesti käyttökokemusta kertynyt. 😉 Mun oli tarkoitus ostaa viime keväänä Amsterdamin reissulta klassinen Louis Vuittonin Keepall -laukku, mutta putiikkien jonot nähtyäni muutin mieleni. PC Hoofstraatin liikkeessä mahtui hyvin kiertelemään ja katselemaan, mutta myyjältä palvelua saadakseen olisi pitänyt odotella puolisen tuntia. De Bijenkorfin ostoskeskuksessa puolestaan oli niinkin järjetön ruuhka, että sisäänkäynnin ulkopuolella oli toistakymmentä metriä jonoa. Nou thänks! Lisäksi mä olin päättänyt kelpuuttaa vain Macassar-kuosisen Keepallin, mutta se oli ainakin tuolloin keväällä sen verran suosittu, että monissa liikkeissä myytiin pääasiassa ei-oota. Jonotus olisi siis saattanut olla aivan turhaa ajanhukkaa. 

IMG_8899

Reissun jälkeen aloin stalkata laukkuja eBaysta, Designer Vintagesta ja Vestiaire Collectivesta. Ja vitsi mikä tuuri kävikään, kun vain muutama viikko Hollannin matkan jälkeen sain napattua itselleni Keepallin Vestiairesta uudenveroisena, mutta useita satoja euroja "edullisemmin" kuin mitä hinta olisi ollut liikkeessä! Laukun mukana ei tosin tullut siihen kuuluvaa matkalaukkutagia, mutta se ei haitannut ollenkaan. Mulla on jo yksi pinkki Mulberryn tagi, eikä tylsälle mustalle ollut pienintäkään tarvetta.

Laukku on kokoa 45, eli pienin Keepall-sarjan laukuista. Vertailin aika kauan, pitäisikö valita 45 vai 55, mutta päädyin tuohon pienempään. Neljävitonen on monikäyttöisempi, sillä se ei ole liian iso vaikka kaupunkikierroksella olalla raahattavaksi, mutta mahduttaa silti tosi paljon tavaraa sisäänsä ja menee takuuvarmasti kaikkien lentoyhtiöiden käsimatkatavaroissa. Ilmeisesti myös Keepall 55 pääsääntöisesti hyväksytään lennoilla, mutta se hipoo jo selvästi maksimimittoja käsiksissä. Se olisi myös aika kömpelö möhkäle mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin matkakassina, mutta toisaalta ei kuitenkaan tarpeeksi suuri, että sillä pärjäisi vaikka viikon reissussa - tartteisi siis joka tapauksessa erillisen matkalaukun.

IMG_8897

IMG_8901

Kevään jälkeen Keepallista on tullut luottokassi kaikenlaisilla ja kaiken pituisilla reissuilla, joten ei lainkaan hutiostos! Viikonloppureissuilla tämä riittää hyvin ainoaksi laukuksi, sillä mukaan saa pakattua helposti isohkon kosmetiikka-arsenaalin, useamman vaatekerran, vaihtokengät, sateenvarjon ja luettavaa. Läppärikin mahtuu sekaan pienellä järjestelyllä. LV:n kanvaasilaukkujen laadukkuudesta oon vakuuttunut jo kauan sitten, mutta täytyypä taas hehkuttaa, miten ihanan kestävä materiaali onkaan kyseessä! Laukku ei ole ollut moksiskaan vesisateesta tai sen päälle kuohuneesta limsapullosta, ja kaikenlaisen pölyn ja liankin voi vaan helposti pyyhkiä pois. Parasta on tietysti keveys: vaikka laukku on iso, se ei paina tyhjänä about yhtään mitään.

Tykkään myös LV:n klassisesta monogrammista beigeillä vachetta-nahkaosilla, mutta halusin ehdottomasti reissukassiksi mieluummin Macassar-version, jossa on mustat nahkaosat. Vaalea nahka on niiiiin arka materiaali varsinkin alkuun ennen patinoitumista, enkä ite jaksaisi alkaa varoa esim. vesiroiskeista mahdollisesti jääviä jälkiä. Mustat kahvat tekee laukusta tosi huolettoman. Bonusta hopeisista metalliosista, joiden ansiosta Keepall Macassar on melko erityinen mun laukkukokoelmassa - mulla on tän lisäksi kai vain yhdessä laukussa hopeanväriset metalllit, kaikki muu on kultaa. 😁

IMG_8927

IMG_8886