It's an "ADD TO CART" kinda day

IMG_0986

IMG_0990

Muutamia loppu- ja alkuvuoden ostoksia ajattelin vilauttaa täällä blogin puolella. Jaan nämä nyt kahteen eri postaukseen, tässä ekassa esittelen laukku-, asuste- ja koruhankintoja, seuraavassa keskityn kosmetiikkaan.

Yllä oleva kerrassaan päheä hologammina hohtava kassi on parinkympin alelöytö Zarasta. Eikö olekin hieno? Tämän näkisin ensisijaisesti huolettomana kesäkassina, jonka voi vaan napata mukaan vaikka rannalle tai piknikille lähtiessä.

IMG_1013

Jenkkibrändi Cult Gaian Ark -laukku oli kovasti pinnalla muutama vuosi sitten, taisipa tämä bambukaunokainen olla jopa kunnon IT-bagin maineessa kesällä 2017. Laukku ei ole uutenakaan mikään ihan överikallis, muistaakseni jostain 120 eurosta ylöspäin, mutta minähän en yleensä tohdi ostaa uutena mitään brändättyä trenditavaraa, joka hyvällä todennäköisyydellä löytyy vuoden tai parin kuluttua käytettynä edullisemmin. Hyvä että taas maltoin odottaa, varmistuipa se, että parin vuoden varttumisen jälkeenkin yhä halusin tämän laukun omaan kokoelmaani, ja satuin vielä löytämään tällaisen vähän erikoisemman version, jossa on montaa puun sävyä. Hinta? 80 euroa postareineen päivineen. Bambulaukku on mielettömän kaunis, toki samalla myös hieman epäkäytännöllinen, kuten arvata saattaa. Tän käyttöajankohta rajautuu myös aika tiukasti kesään.

IMG_1007

Lisää kesälaukkuja. 😂 &Other Stories on nykyään yksi mun supersuosikki, mitä vaatteisiin ja asusteisiin tulee. Laadukkaampaa ja hieman hintavampaa kuin basic henkkamaukat, mutta ei missään nimessä mitenkään törkykallista. Varsinkin alesta tulee joskus tehtyä kivoja löytöjä. Tää valkoinen helmilaukku taisi maksaa jotain 50-60 euroa, mikä on mielestäni oikein passeli hinta tämän tyyppisestä laukusta. Oon kuolannut viime kesästä asti Vaninan pearl bageja Net-A-Porterilla, mutta ai juupeli, ei kyllä kykene mitenkään maksamaan akryylihelmistä tehdystä pikkulaukusta yli 300 euroa! Siispä ketjuliikkeen versio tulee ajamaan oikein hyvin hommansa.

IMG_1017

IMG_1021

Paul & Joen kissaprintillä varustettu meikkilaukku tuli bongattua taannoin Beauty Baysta. Noi kaikenlaiset taskut ja lokerot tekee tästä loistavan, niihin saa kätevästi siveltimet ja kaikenlaisen pienen tilpehöörin järjestykseen! Kisuprinttikin on toki pelkkää plussaa vaan. 😉 Tätä meikkilaukkua näyttää edelleen löytyvän 24,50€ hintaan beautybay.comista.

IMG_1124

Laukuista asusteisiin! Hiuspantoja löytyi aikamoinen läjä Asosin loppualeista alkuvuodesta. 😁 Siis nää on niin hienoja kaikki, ja tais maksaa jotain vitosen ja kympin väliltä kipaleelta. Tykkään hiuspannoista etenkin kesällä, kun ne pitää kätevästi tukan pois naamalta roikkumasta. Syksyyn ja talveen sopii mielestäni kivasti toi musta samettipanta, jossa on pieniä helmiä, ja ehkä myös toi ohuempi musta "timantein" koristeltu panta menee arjessa, jos sen yhdistää tosi simppeliin vaatetukseen. Vaaleanpunainen helmipanta ja iso näyttävä blingbling-panta onkin sitten sellaisia special occassionia kaipaavia tapauksia.

IMG_0999

Korvikset myöskin Asosilta. Vasemmalla Asosin omaa mallistoa olevat näyttävät värikkäät korvikset maksoi tyyliin vitosen, oikealla Krystal -merkin korvikset maksoi parikymppiä. Ne olivat ihan super hyvässä alessa, sillä ovh. oli 120-130 euroa! Oon aina tykännyt Krystalin koruista, ja mulla olikin jo ennestään yhdet vuosia sitten ostetut korvikset - ne tosin odottaa tällä hetkellä fiksaamista. Kuva ei nyt tee ollenkaan oikeutta, mutta nuo Krystalit on siis aivan super kimmeltävistä Swarovskeista tehdyt riippuvat nappikorvikset. Siitähän tämä harakka aina tykkää, kun korut säihkyy. 😂😂

Korona

korona11

Korona, korona, korona, kaikkialla korona.

Jotkut ovat kärsineet koronahysteriasta siitä asti, kun ensimmäinen tartuntatapaus vahvistettiin Suomessa, joitakin puolestaan ei voisi vähempää kiinnostaa. Kuten kaikissa ajankohtaisissa, yhteiskuntaa ravistelevissa ilmiöissä yleensäkin, tässäkin tapauksessa äänekkäimpiä ovat ääripäät. On niitä, jotka panikoi, hamstraa säilykkeitä ja jopa syyllistää ja syyttelee muita siitä, kuka on missäkin aivastanut ja kuka on milloinkin matkustellut. Sitten löytyy vastapainoksi niitäkin, jotka suurin piirtein haistattaa paskat koko virukselle vedoten siihen, että suurin osa tartunnoista on oireettomia tai lieväoireisia, normaaliin kausi-influenssaankin kuolee paljon populaa vuosittain ja ehkäpä tämä onkin nyt vaan luonnonvalintaa, jossa liikakansoitetusta maailmasta karsitaan heikoimpia pois.

Onneksi suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin sijoittua hysteeristen panikoijien ja täysin välinpitämättömien keskelle, jossa osataan pysyä rauhallisina ja seurataan tilannetta, mutta kuitenkin suhtaudutaan tarpeeksi suurella vakavuudella virukseen ja sen leviämisen ehkäisemiseen. Monia yleisötilaisuuksia on jouduttu perumaan tai ainakin siirtämään myöhemmäksi, ja mun mielestä se on ainoa oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Juuri nyt maailma on jossain määrin aika pysähtyneessä tilassa koronan takia, ja taudin leviämistä seurataan päivä kerrallaan. Oon ehdottomasti sillä kannalla, että koronaan on parempi reagoida mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Nytkin tartuntoja on jo ehditty todeta aika monta, joten lienisi parasta, jos tässä vaiheessa kaikki mahdollisuuksien mukaan pysyttelisi vaan mahdollisimman paljon kotosalla ja välttäisi kaikkea ei-välttämätöntä kanssakäymistä muiden kanssa - erityisesti niiden, joille viruspöpöstä olisi eniten terveydellistä haittaa esim. iän tai yleiskunnon puolesta. Ehkä siten katastrofaalinen leviäminen voitaisiin vielä välttää ja hieman helpottaa terveydenhuollon taakkaa. Hoitohenkilökunta on kuitenkin monilla paikkakunnilla jo valmiiksi kovilla ilman koronaakin, kiitos taloudellisen kurituksen ja irtisanomisten.

Mähän itse tulin just torstai-iltana Kokkolaan talviloman viettoon. Juuri siinä keskiviikko-torstain aikana alkoi mediassa olla sen suuntaista koronauutisointia, joka sai miettimään, kannattaakohan nyt hetkeen edes käyttää julkisia kulkuvälineitä. Lähdin kuitenkin reissuun, sillä muistin että lippuja varatessa bussin paikkakartasta pystyi melko vapaasti valitsemaan paikan, kun tyhjää oli reilusti, ja eipä siellä bussissa tosiaan kovin montaa matkustajaa lopulta ollutkaan. Jos nyt jollakin niistä kourallisesta matkustajia oli tartunta ja sain sen samalla itsellenikin, niin sittenpä sain. En ainakaan vielä oireile, vaan mulla on kevyttä pientä flunssaa, kuten jo jonkin aikaa on ollutkin. Lomaviikolle ei onneksi ole kerrassaan mitään suunnitelmia, vaan luultavasti me J:n kanssa lähinnä ulkoillaan, katsotaan leffoja ja pelataan pelejä. Mulla on mukana myös pari kirjaa, jotka ajattelin lukea.

En oikeastaan ensin ajatellut, että korona erityisemmin edes koskettaisi mua, jos se kohdalle osuisi - sitten pitäisi vaan pysyä pari viikkoa karanteenissa. Tajusin kuitenkin eilen hitusen jälkijunassa, että itse asiassa satun kuulumaan siihen paljon puhuttuun riskiryhmään kroonisen kilpirauhassairauteni kanssa. Lisäksi mulla on taustalla tämä lähivuosien terveydellinen taantuma, jonka merkittävimpiä ongelmia on se, miten surkeasti ja pinnallisesti hengitän. Nooh, jos koronan yksi yleisimpiä oireita on hengenahdistus, joutuisiko sitä tyyliin johonkin happimaskiin, jos tää hengittely tästä vielä entisestään heikkenisi mahdollisessa sairastapauksessa? En ihan oikeasti tiedä. Tämän riskiryhmäoivalluksen valossa en osaa sanoa, oliko sittenkään kovin järkevää matkustaa 6h Lahdesta Kokkolaan. Ehkä se oli turhan riskin ottamista, mutta eipä spekuloinnista ole mitään hyötyä. Todennäköisyys siihen, että mahdollinen tartunta olisi tullut nimenomaan bussista eikä jostain aivan muualta, on varmaankin aika pieni.

Vanhusten ja sairaiden lisäksi mua huolettaa koronan myllertäessä erityisen paljon ns. yhteiskunnan väliinputoajat, kuten heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevat perheet. He eivät ehkä tule kärsimään itse viruksesta, mutta sen taloudellisista vaikutuksista senkin edestä. Oon peloissani niiden kotitalouksien puolesta, joissa ollaan todella riippuvaisia esimerkiksi ruoka-avustuksista. Toivottavasti tällaisten palveluiden jatkuvuus turvataan silloinkin, jos vaikka koko maa pitäisi laittaa karanteeniin. Mietin myös niitä perheitä, joissa lapset syövät ainoan lämpimän ruuan koulupäivän aikana, kun kotona sen tarjoamiseen ei ole varaa - mitä, jos kaikki koulut menee kiinni? Kaikkein pienituloisimmilla ei erittäin todennäköisesti ole varaa hamstrata ruokaa ja taloustarvikkeita viikkokausiksi kotiin, tai maksaa ruuan kotiinkuljetuspalvelusta. Miten hyvin tällaiset yksityiskohdat pystytään  huomioimaan, jos joudutaan radikaaleihin toimenpiteisiin koronan taltuttamisessa?

Jo ennen pandemiaksi julistamista koronalla ehti olla mittavia vaikutuksia talouteen ympäri maailman, ja ne vaikutukset varmasti jatkuu vielä määrittelemättömän pitkän ajan. Pörssi on romahtanut ja ihmisten sijoitussäästöt ovat sulaneet ties miten moniksi vuosiksi eteenpäin. Monilta on jo vähentyneet työt, tai pahimmillaan ne ovat loppuneet kokonaan kuin seinään. Useille pienyrittäjille tällainen aika on varmasti raskasta, joten toivottavasti ne, joilla siihen on mahdollisuus, tukevat nyt ihan erityisesti suomalaisia yrittäjyyttä. Ja jos on vaikka jo etukäteen maksettuja harrastuksia tai teatteri- tai konserttilippuja, kannattaa ehkä miettiä kahdesti, tarvitseeko niitä rahoja juuri nyt "periaatteesta" vaatia takaisin, vai olisiko kuitenkin tärkeämpää osaltaan olla turvaamassa sitä, että meillä on vielä koronan jälkeenkin harrastustoimintaa, palveluita ja kulttuuria, josta voidaan nauttia. Monia varattuja palveluita voinee siirtää myöhemmälle sen sijaan, että ne peruisi kokonaan. Tällaisissa talouden shokkitilanteissa pahinta olisi se, jos kaikki vain lakkaisivat kuluttamasta ja laittaisivat rahahanat kokonaan kiinni. Se ei edistä talouden toipumista.

Riskiryhmiä pitää suojella, mutta perusterveelle korona ei todennäköisesti aiheuta sen suurempaa vaaraa. Lapsetkin ilmeisesti ovat aika hyvin tältä taudilta turvassa, vaikka voivatkin toimia viruksen kantajina. Ehkä kaikista eniten mua ärsyttää hysteerisyydessä se, miten herkästi aletaan syytellä muita. Korona kun ei ole häpeätauti, vaan sen voi tässä vaiheessa olla käytännössä lähes kenellä tahansa, ellei sitten ole ollut viikkokausia täysin erakkona mökillä. Jos mulla nyt todettaisiin korona, kyllä mä sen voisin ääneen sanoa, enkä kokisi että nyt pitää olla jotenkin tosi häpeissään.

Moni viruksen kantaja ei sitä paitsi edes oireile millään tavoin, joten on täysin turhaa mulkoilla niitä, jotka yskäisevät tai aivastavat, tai ovat matkustelleet lähiaikoina. Matkustamiseen liittyvät suositukset ja rajoitukset eivät kuitenkaan ole olleet vielä kauaakaan voimassa, joten on täysin typerää osoitella sormella, jos joku on vaikka pari viikkoa sitten ollut ulkomailla. Toisaalta pitäisin sitäkin aika typeränä, jos joku juuri nyt päättäisi lentää ulkomailla, täysin tietoisena riskeistä. Jokaisen pitäisi kyetä rauhoittamaan elämäänsä nyt hetkellisesti ja välttämään turhia menoja. Virukseen ei ole vielä hoitokeinoa, eikä se valitettavasti poistu hoppuilemalla ja hötkyilemällä meidän keskuudesta. Koronaan tuntuisi tehoavan lähinnä aika, ja sekin täysin sillä ehdolla, että kaikki malttaisivat nyt pysytellä mahdollisimman pitkälti "poissa ihmisten ilmoilta". 

Loppuun vähän lähipäivinä aiheen tiimoilta levinneitä meemejä! Huomatkaa, miten Lahti on jälleen ajan hermolla ja edustaa tuossa yhdessä kassahihnakuvassa. 😂 Kassahihnasta puheen ollen, nythän vasta pitäisikin tv:stä tulla legendaarinen kassahihna-livelähetys!

korona1

korona2

korona3

korona4

korona5

korona6

korona7

korona12

korona13

korona14

korona10

korona9

korona8

Ulla-Bella 1-wee

D3936374-9BAC-4AC1-AC12-207F3B25D228

Saanen vihdoin esitellä mun nuorimman pörröisen perheenjäsenen, Ulla-Bellan. Ullis on ollut mulla viime kesästä saakka, ja tänään sillä onkin jo 1-vuotissynttärit! Tää postaus on ollut ikuisuuden työn alla, mutta suurin jarruttava tekijä on ylläripylläri ollut se, miten valtava määrä kuvia ja videoita on ehtinyt kertyä jo näin lyhyessä ajassa. On vaikeaa valita, mitä julkaisisi, kun tekisi mieli vaan ladata kaikki söpöt kissakuvat Flickrin kuvapalveluun! Jotkut ihmiset postailee lapsistaan joka päivä kymmenen kuvaa someen, mun tekisi mieli spämmätä kissakuvia joka tuuttiin. 

IMG_8588

IMG_8692

678EA9D8-3CF3-4052-89BD-E27324B60934

FB6827AF-AD6D-4BE7-B4D0-320AA9CC819E

Ulla-Bella haettiin Vantaalta heinäkuun alussa luovutusiän tultua täyteen. Automatka meni lähinnä ulistessa, mutta tietysti siinä vaiheessa pikkuinen viimein nukahti, kun kotipiha siinsi vain parin minuutin matkan päässä. 😃 Mirrille oli jo annettu nimeksi Bella, mutta se ei oikein tuntunut hyvältä ja luontevalta nimeltä. Bella on ehkä hieman geneerinen mun makuun, vaikka kaunis onkin. Hetken mietin puolivakavasti jo Ulinaa ihan sen ekan automatkan ulinoiden perusteella, mutta sitten muutaman päivän pähkäilyjen jälkeen muuan tyyppi Kokkolasta ilmoitti, että hän aikoo kutsua kissaa Ulla-Bellaksi, ja on ihan sama mikä sen nimi oikeasti tulee olemaan. ULLA-BELLA! Bravo, kissahan on just eikä melkein Ulla-Bellan näköinen. 😂 Pidin nimestä ja hyväksyin J:n tekemän nimi"ehdotuksen" (tai pitäisikö sanoa -ilmoituksen)

Ulla-Bella, Ullis, Ullukka, Pullukka-Bellukka, Bella-Pulla... rakkaalla kisulla on monta nimeä. Tämä kaheli rakastaa kaikkea touhuamista ja osallistuu mielellään kaikkeen, mitä puuhaan. Ullukka tulee hyvin toimeen muiden kissojen kanssa, erityisesti äitini kissan Muksiksen kanssa se rakastaa painia ja leikkiä villiä takaa-ajoa. Mun Lulu-vanhus sen sijaan useimmiten mieluummin vaan seurailee muiden villityksiä, vaikka kyllä sekin välillä hupsuttelemaan innostuu.

IMG_0728

IMG_0542

IMG_9117

IMG_8746

IMG_0253

Bengalin aktiivisuus on samaan aikaan sekä paras että huonoin puoli rodussa. On hauskaa seurata kisulin tempauksia, mutta ei oo aina niin hauskaa, kun lemmikki alkaa esimerkiksi sisustaa kämppää oman makunsa mukaiseksi... Ulla-Bella on omatoimisena tyttönä mm. poistanut ikkunoista tiivisteitä, rei'ittänyt pöytäliinoja vähän saa olla tarkka, minne tavaroitaan jättää, kun mirri niin mielellään kiipeilee kaikkialla.

Omatoimisuutta ei puuttunut silloinkaan, kun steriloinnin jälkeen Ulla-Bella alkoi lähes välittömästi poistaa masustaan tikkejä. Mun piti sitten käyttää kissa uudelleen eläinlääkärissä kipu- ja antibioottipiikillä, ja ohjeeksi tuli käyttää joko muovista kauluria tai "potkupukua", ettei haavan repiminen hampailla onnistuisi. Askartelin sitten jostain neulesukkahousujen lahkeesta hienon puvun, johohon tuli vaan reiän tassuille. Ullis ei jostain syystä vaatetta oikein osannut arvostaa, en kyllä ymmärrä miksi. 😁😁 Meidän perheessä on aiemmin ollut vain yksi tyttökissa, ja olipa muuten iloisesti unohtunut, miten järkyttävää aikaa nartun kiimat ovatkaan... siis ihan uskomatonta huutoa yötä päivää. Onneksi se loppui saman tien leikkauksen jälkeen, hermot oli nimittäin "vähän" koetuksella!

DC9E8459-0F7C-469A-ACE2-F5705E6EBEBB

FC547563-38FD-495B-8915-68B281B33F62

CFA5CF96-6526-41DB-B57A-67D6328669F4

IMG_1127 2

IMG_6910

10 hassua tapaa

💚 Metsästää kärpäsiä, jopa kaikkein pienimpiä banaanikärpäsiä
💚 Usein haluaa syliin, mutta ei malta kuitenkaan olla siinä, vaan lähtee pois... ja tulee viiden sekunnin päästä uudelleen. Tätä voi hyvin tapahtua vaikka viisi kertaa putkeen.
💚 Siristää monesti toista silmäänsä näyttäen todella hölmöltä. Tätä tapahtuu varsinkin, kun pitää vähän torua tai kieltää tekemästä jotain juttua.
💚 Osaa noutaa lelun. Voitaisiin leikkiä vaikka tunti putkeen niin, että mä heitän hiirilelun jonnekin ja Ulla-Bella tuo sen mulle. Välillä se jolkottaa vauhdilla lelu suussaan mun luo, välillä pitää ensin hieman purra, repiä ja potkia lelua. Tähän noutamiseen kelpaa kuitenkin vaan yks tietty harmaa hiirilelu, muut ei kelpaa.
💚 Hirveen mielellään änkeäisi muiden kissojen ruokakupille, koska tottahan toki se tismalleen sama ruoka on varmasti paremman makuista toisessa kupissa... hassua, miten tällainen muita pienempi prinsessa vaan "jyrää" itselleen tilaa, ja isot kissat sitten täysin suosiolla väistää. Mutta auta armias, jos Lulu tai Muksis menee sitten vaihtarina Ulliksen kupille. Sitte tuleekin kiire takaisin omalle paikalle.
💚 On ihan järjettömän siisti! Hiekkalaatikolla peittää muidenkin jätöksiä, ja pesee turkkiaan pitkään ja hartaasti.
💚 Ulkoilee valjaissa kuin pieni koira konsanaan. Ollaan käyty pihalla muutamia kertoja, ja se sujuu jo todella hyvin.
💚 Jahtaa päivittäin häntäänsä. Välillä on hauska katsella, miten Ullis ensin heiluttelee raivokkaasti häntäänsä, kääntyy tuijottamaan sitä murhaavasti ja sitten alkaa jahdata sitä.
💚 Vaikka Ulla-Bella onkin jo aika iso tyttö, sillä on kuitenkin pentumaisia tapoja, kuten isompien kissojen hellittäväksi hakeutuminen. Usein kun Ullista väsyttää, se hakeutuu Lulun tai Muksiksen viereen, tai jopa lysähtää nukkuvan kaverin päälle. Isot kisut alkaa sitten yleensä pestä Ulla-Bellaa.
💚 Rakastaa about kaikkia ihmisiä jotka leikkii ja silittelee. Tää on ehdottomasti sosiaalisin kissa, joka mulla on ollut.


Teinpä huvikseni Ulla-Bellasta tällaisen kuva-/videokoosteen ekan vuoden ajalta. Kestoa on vaivaiset puoli tuntia, joten luulenpa, ettei tätä kovin moni jaksa katsoa. 😂😂 Ehkä tää video tulikin tehtyä lähinnä omaksi muistoksi kissan "vauvavuodesta". 

Kuningatar-valkosuklaajuustokakku

IMG_1156

Pitkästä aikaa on kakkuohjeen aika! Pohjois-Pohjanmaalta tuli viime viikonloppuna sukulaisia käymään, joten tein tällaisen juustokakun. Pohja on tuttua ja turvallista digestiveä, ekassa kerroksessa on valkosuklaata ja tokassa mustikkaa ja vadelmaa. Kiille on simppeli sokerikiille, jonka värjäsin violetiksi käyttämällä punaista ja sinistä elintarvikeväriä, lisäksi sekoitin vähän kultajauhetta joukkoon. Pinnalle asettelin marjoja ja noita ainaisia macaroneja - ylläriiiii! 😅

IMG_1159

IMG_1160

OHJE KUNINGATAR-VALKOSUKLAAJUUSTOKAKKUUN


pohja
- 1/2 pkt digestiveä (tai kaurakeksiä, ihan oman maun mukaan!)
- 100 g voisulaa

1. kerroksen täyte
- 200 g maustamatonta tuorejuustoa
- 1 dl kuohukermaa
- 200 g valkosuklaata
- 0,5 dl sokeria
- 3 liivatelehteä

2. kerroksen täyte
- 200 g maustamatonta tuorejuustoa
- 1 dl kuohukermaa
- n. 2-3 dl mustikkaa ja vadelmaa
- 1 dl sokeria
- 4 liivatelehteä

kiille
- 4 liivatelehteä
- 2 dl vettä
- 1 dl sokeria
- punaista ja sinistä elintarvikeväriä
- (kultajauhetta)

koristelu
- mansikoita
- macaronseja tai marenkeja
- pensasmustikoita

---------------------------------------------

Pohja: Murskaa keksit hienoksi muruksi morttelilla tai yleiskoneella. Sekoita joukkoon voisula. Kaada keksi-rasvaseos leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuoan (⌀ 22 cm) pohjalle ja levitä esim. lusikan avulla tasaiseksi pohjaksi. 

1. täyte: Laita 3 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen vähintään 10 minuutiksi. Sulata mikrossa tai kattilassa valkosuklaa, sekoita suklaasula kulhossa tuorejuuston ja sokerin kanssa tasaiseksi seokseksi. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Keitä kattilassa pieni tilkka vettä, lisää joukkoon lionneet, enimmästä vedestä kuivaksi puristetut liivatelehdet. Ota kattila pois liedeltä ja anna veden jäähtyä pieni hetki. Kaada liivateneste tuorejuustoseokseen ja sekoita lopuksi sekaan myös vatkattu kerma. Kaada täyte vuokaan ja laita hyytymään n. 3-4 tunniksi. 

2. täyte: Aloita taas lisäämällä liivatteet kylmään veteen, tällä kertaa 4 kpl. Soseuta mustikat ja vadelmat blenderillä tai sauvasekoittimella, sekoita marjasose tuorejuuston ja sokerin kanssa. Vatkaa kerma. Keitä kattilassa tilkka vettä ja lisää joukkoon liivatteet, anna jälleen jäähtyä pari minuuttia. Yhdistä liivateneste täytteen kanssa ja lisää viimeiseksi kerma huolellisesti sekoitellen. Kaada täyte varovasti vuokaan. Vaikka ensimmäisen täytekerroksen pitäisikin olla jo hyvin hyytynyt, suosittelen silti kippaamaan tokan täytekerroksen aika varovasti vuokaan! Avuksi voi ottaa vaikka kakun pinnan lähelle lasketun lusikan tai kauhan, jonka kautta valuttaa hitaasti täyteseoksen vuokaan. Anna hyytyä 4-5 tuntia tai jos on aikaa, mielellään yönkin yli.

Kiille: Laita liivatteet likoamaan 10 minuutiksi. Keitä 2 dl vettä, lisää sekaan liivatteet ja elintarvikeväriä. Väriä kannattaa laittaa vuorotellen tippa tai pari kerrallaan, kunnes neste saavuttaa mieluisan värin. Anna kiilteen jäähtyä haaleaksi, kaada sitten varovasti vuokaan - tähänkin suosittelen aiemmin mainittua lusikkataktiikkaa. Jos haluat pinnalle galaksimaista kimmellystä, käytä kultasprayta tai kultapuuteria. Suihkuta/ripottele kultaa ympäriinsä ja jätä joko sellaiseksi tai yritä tehdä kiilteeseen kultahipuista kuvioita esim. minituulettimella 😂😂😂 tai cocktail-tikulla varoen sekoittaen. Kaikista helpointa toki olisi vaan puhallella kiilteeseen, mutta pöpöjen takia suosittelen sitä vain siinä tapauksessa, jos ajatuksenasi on ahmia koko kakku omaan kitaasi. 😉

Koristelu: Kun kiille on ehtinyt jähmettyä puolisen tuntia, koristele kakku asettelemalla pinnalle macaroneja tai marenkeja ja marjoja. Mansikat näyttää ainakin omaan silmääni aika kivoilta tolleen puolitettuna, vielä kun jättää tuon kantaosan tuomaan pientä vehreyttä kakkuun! Koristelun jälkeen anna kakun hyytyä vielä muutama tunti ennen kuin irrotat sen vuoasta.

IMG_1163

PS: Ihan helvetin häiriintynyttä, että nämä kuvat on otettu helmikuun viimeisenä päivänä. Ihan yhtä hyvin näissä voisi olla huhtikuu tai vaikka joku lokakuu! 😄

Kusinen keskitie

IMG_0943

A p u a ! Enää pari hassua vuotta, ja tämä muikkeli on KOLMEKYMMENTÄ vuotta. Eikö saisi vaan taantua takaisin lapsuuteen hihhuloimaan takapihan metsässä pikkuveljen kanssa vailla älypuhelinta, fyysisiä vaivoja ja huolta ja paineita tulevaisuudesta, ihan vaikka vaan hetkeksi? Ai ei? No höh.

Oma tulevaisuus on ahdistanut mua viimeiset 3-4 vuotta enemmän ja vähemmän. Villi veikkaukseni on, että se ahdistus lakkaa tai edes laantuu vasta siinä vaiheessa, kun alan tehdä jotain todella konkreettista sen tulevaisuuteni eteen, tai vaihtoehtoisesti saan mahahaavan ja on fyysisesti pakko pysähtyä ottamaan chill pill. Pitäisi kuulemma elää unelmaansa, eikä unelmoida elämäänsä. Hasta la paska, kuka ikinä ootkaan tollaista joskus historiassa tokaissut, totuus nimittäin sattuu. Täällä ei ole kukaan ikuisesti, siitä tasaisin väliajoin muistuttaa etenevä elämä ja oma olemus. Toisaalta lohdullinen ajatus, toisaalta aivan hirveä!

IMG_0984

Mä oon aina haaveillut ja haihatellut aika isosti, silleen kädet levällään ja takki auki, mutta käytännön teot on kuitenkin johdattaneet kohti turvallista, kultaista keskitietä elämässä. Oon suosinut semmosia suht toimivia ja perusvarmoja ratkaisuja ilman liian isoja riskejä, tai no riskejä lähes lainkaan. Eipä ole näkynyt päätähuimaavan siistejä onnistumisia, eikä toisaalta mitään tosi murskaavia pettymyksiä. Tasaista ja toimivaa. Ihan kivaa. Mutta kuka ihme haluaa elämän olevan IHAN KIVAA? Mitä, jos kultainen keskitie onkin pelkkää kusetusta koko konsepti? Kullankeltainen hehku ei olekaan kultaa, vaan kusta, ei perkele!

En mä halua mitään kusista keskitietä ja elämää, joka on semi jees. Kuka haluaa elää semi kivan elämän, jonka jälkeen on semi pakko kuolla, ja sekin on semi varmaa, ettei tänne enää pääse takaisin? Tai jos pääsee, niin luultavasti enintään eleettömänä kivenä ojanpohjalle. Ehkä uljaimmat yksilöt levittäytyvät puunjuurakoiksi tuottamaan kuolemansa jälkeen happea tähän maailmaan. Olisi muuten aika seesteinen ajatus olla osa maailman keuhkoja sen jälkeen, kun on elämänsä ollut ja saastuttanut menemään.

IMG_0973

Mussa on kaksi puolta, joiden kanssa tasapainoilen ja kipuilen säännöllisesti: toisaalta rakastan sitä mun pumpulinpehmeää tasapaksua arkea, jossa on tietyt rutiinit ja lähes mikään ei muutu. Mä oon aika turvallisuushakuinen - ei, vaan suorastaan -himoinen. Tarraan kuin takiainen kaikkeen, mihin oon juurtunut tai mikä on juurtunut muhun. Mutta sitten toisaalta se pieni osa mua haluaisi ottaa itseä suurempia riskiä, elää reunalla ja tuntea, että elämä on tässä ja nyt. Mitä sitten, vaikka kaikki menisikin lopulta päin persettä? Tulipa kokeiltua ja koettua, ja onpa muisteltavaa vanhainkodin mummorinkiä varten. Tai onpa jotain, mistä mut ehkä muistetaan, jos en elä vanhaksi. Tiedostan itsekin, miten ristiriitaisia ajatuksia mulla monesti on: toisaalta usein haluaisin jättäytyä hyvin vähälle huomiolle tai tekeytyä suorastaan näkymättömäksi, mutta sitten taas loppujen lopuksi olisikin aika kivaa, jos saisi jäädä muiden mieleen. Nooh, jos sinne 80 vuoden ikäportaalle yletyn, kenties siinä vaiheessa ei ole enää niin egoistista huolta siitä, muisteleeko joku mua vai ei. 2070-luvulla lienee tarpeeksi siistiä, jos itse kykenee muistamaan puolisonsa nimen ja lastensa naamat!

Älkääkä ymmärtäkö väärin, tarkoitushan ei ole valittaa ja kitistä... paljoa ainakaan. 😉 Valtaosan ajasta mä oon ihan tyytyväinen mun elämään, ja löydän monia onnellisuuden aiheita päivittäin. Jos jonain päivänä en enää löytäisi, hakeutuisin terapiaan ja äkkiä! Mutta ehkä se on jollain tapaa osa ihmisluonnetta, että haluaa enemmän, parempaa, suurempaa (viimeisin ei tosin päde vyötärönympärykseen). Sellainenkin elämä tuntuisi aika kolkolta ja kuivalta, jos ei haluaisi kerrassaan mitään.

Toisaalta olisi aika kivaa, jos unelmat ja realismi voisivat kulkea käsi kädessä - tuntuu, että haluan vaan enemmän ja enemmän elämältäni sitä mukaa, kun ajaudun kauemmas niistä haluamistani jutuista ja tavoitteista. Jo todella pitkään ajatukset ja ainakin 70% keskittymiskyvyn kapasiteetista on pyörinyt mun kehnossa terveydentilassa. Pari vuotta kaikenlaista tutkittiin ja selviteltiin, mutta raudanpuutetta lukuunottamatta mitään ei oikein lopulta selvinnyt. Se vastaanotoilla ravaaminen ja itsensä todistelu monille eri lääkärille oli hiukan kuluttavaa puuhaa, joten oon toistaiseksi lopettanut sen ja todennut, että ehkä helpommalla pääsee, kun yrittää vaan sopeutua. Hyväksyä en voi, että jo alle 30-vuotiaana on alkanut näin jyrkkä alamäki, mutta minkäs teet.

Kaikkihan alkoi siitä, kun aloin lihoa ihan holtittomasti, ja hiljalleen tuli vaikka minkälaista muutakin oiretta ja ongelmaa. Rautakuurin myötä sain aika lyhyessä ajassa pudotettua 10 kiloa pois, mutta ne samat kilot tuli pian tuplana takaisin. Hengitän huonosti, liian äkillisistä liikkeistä humisee päässä, näkö on sumea eikä silmien kuivuuteen auta silmätipatkaan, ääni on käheytynyt, selkään sattuu ja raajat puutuu ja kramppaa. Pahinta on koko ajan ollut se, miten alavatsaa kiristää liki 24/7. Tai no, itse asiassa aivan kaikkein pahinta on kyllä se, miten tää henkinen korttitalo huojuu tuulessa ja entisestä suht skarpista ja kekseliäästä akasta on jäljellä enää pelkät säälin rippeet ja hönö sekoilija, joka käy vähän hitaalla. Aineenvaihdunta? Hormonit? Stressi? Who knows, ehkä en vaan voittanut geenilotossa. Mua itseäni on koko ajan pelottanut eniten lymfaperäiset sairaudet, toisaalta oon myös huolissani munasarjoista (sukuongelmia molemmat). Mutta niin monet kuvat on kuvattu ja testit testattu, eikä mitään oo löytynyt. Jossain kuvissa oli näkynyt selkärangan lievää diskusdegeneraatiota, mutta sitä ei tulosten yhteydessä mainittu mitenkään, joten tulkitsin löydöksen normaaliksi.

Mua suojaa lamaantumiselta ja masentumiselta enimmäkseen se, miten tautisesti pelkään noita tunteita. Mun selviytymismekanismit nojaavat pitkälti mustaan huumoriin, itseironiaan ja sarkasmiin siinä, miten suhtaudun itseeni ja ongelmiini. Onko se tervettä vai epätervettä, sitä en osaa arvioida. Lisäksi jostain selkäytimestä puskee koko ajan käskyjä pyrkiä olemaan sisukas ja urhea. Pitäisi aina vaan kaivaa itsestään lisää ja lisää sitä paljon puhuttua suomalaista sisua, jonka turvin on pärjättävä ja selvittävä. Viime aikoina oon alkanut kyseenalaistaa tämän itselle asetetun pakon pärjätä itsekseen, mutta mitään konkreettisia toimia tämän pärjäämispakon purkamiseksi en ole aloittanut.

IMG_0981

Vaikka lähivuosina onkin ollut "vähän" kurjaa terveyden saralla, onneksi moni asia on kuitenkin hyvin, ja edelleen haluaisin elämältäni vielä kaikenlaista. Ehkä juuri se vahva haluaminen auttaa sietämään vaikeita aikoja. Haaveisiin ja tavoitteisiin tähtääminen tai pelkkä niiden ajattelu on kivaa, kutkuttavaa ja motivoivaa. Usein tavoitteella on aika tyypillinen kaava: idea/ajatus --> makustelu ja mielessä pyörittelyt --> puolivakavan harkinnan taso --> suunnitelma keinoista, miten lähestyä tavoitetta --> suunnitelman toteutus --> onnistuminen, epäonnistuminen tai mitä ikinä.

Mun tavanomaisin kompastuskivi on se, kun jämähdän niin helposti vaan suunnittelemaan asioita. Osittain se on varmasti sitä, että usein nautin kaikenlaisesta suunnittelusta ja tykkään rauhassa fiilistellä kaikenlaisia visioita, muuta hallitsevin tekijä on varmasti epäonnistumisen pelko. Törmäsin just yhtenä päivänä mielenkiintoiseen taktiikkaan: "Say to yourself that you always have only one minute to decide. Your choice will be just as good, however it will take much less time." Hehe, osaisinpa joskus suhtautua asioihin noin mutkattomasti ilman, että on pakko jäädä vellomaan jokaiseen risteykseen, joka arjessa tulee vastaan.

Nyt seuraa shokkipaljastus: luopuisin luultavasti ihan kaikesta mitä mulla on ja mitä tulevaisuudeltani haluan, jos voisin vaan nappia painamalla saada just nyt heti saman tien lapsen tai vaikka kaksikin moista. Se on mun suurin ja samalla pelottavin haave koko elämässä, vaan ei mitenkään super realistinen tällä hetkellä monestakaan syystä. Siitä asti kun keksin, että kyllä, monen muun tavoin minäkin toivon joskus voivani lisääntyä, aihe on aiheuttanut paljon ahdistusta. En oikein tiedä, voiko tätä vieläkään sanoa varsinaiseksi vauvakuumeeksi, vaikka siltä se varmaan ulkopuoliselle helposti kuulostaa. Eikö vauvakuumeen pitäisi olla sellasta ihanaa haaveilun täyteistä aikaa, jolloin kaikki huomio karkaa ympärillä oleviin lapsiin ja niistä kaikki ovat yks kaks niin ihania, vaikka ne kirkuisivat naamat punaisina ja puklauttelisivat kilpaa kaaressa? Mun koko sielun on lähinnä täyttänyt sairaalloinen pelko siitä, kykeneekö tämä mureneva elimistö ikipäivänä edes tarjoamaan sikiölle yhdeksän kuukauden väliaikaista kotia. Se on jotain, johon omat vaikutusmahdollisuudet ovat aika rajalliset, eikä varmaa tietoa voi saada ennen kuin sitten jonain päivänä sen lopulta tietää, miten kävi. Onhan sitä kaikenlaista hormonitestiä ja vaikka mitä olemassa, mutta usein nekään eivät edusta mitään lopullista totuutta, johon voisi tuudittautua. Tietyt asiat ei vaan ole omissa käsissä.

Vaikka välillä harmittaa ja hävettääkin, miten kehnosti saan potkittua itseäni perseelle omien tavoitteiden ja haaveiden edistämisessä, usein mieltä rauhoittaa kuitenkin sen tiedostaminen, miten mulla on luultavasti loppuelämä aikaa päästä vauhtiin niiden mun monenmoisten projektien kanssa, eikä unelmille oo olemassa yläikärajaa... paitsi että niille lapsille todellakin on biologinen ikärajansa. Voin lähteä opiskelemaan lisää vaikka keski-ikäisenä, eikä maailma katoa ympäriltä, vaikken vielä pari-kolmekymppisenä kävisikään koluamassa joka kolkkaa, mutta lapsenhankinnan kanssa ennemmin tai myöhemmin tulee olemaan liian myöhäistä. En edes halua ajatella sitä vaihtoehtoa, että entäpäs jos oonkin jo nyt pahasti myöhässä.

Tiivistetysti: mulla ei sinänsä ole mitään tosi kipeää oman lapsen kaipuuta juuri nyt, mutta koska lähivuosina on alkanut pelottaa, tuleeko tässä vielä jokin fyysinen romahdustila vastaan, olisi ihan valtavan rauhoittavaa jos lapsen voisi tosta noin vaan taikoa syliinsä, eikä tarvitsisi enää murehtia oman fysiikan todennäköistä mahdollista pettämistä. Mutta koska tää on elämää eikä mitään komediaa, on vaan koitettava sopeutua siihen, että epävarmuus ja pelko on aina jossain määrin läsnä. Välillä vähemmän, välillä niin paljon että tekisi mieli itkeä kippuralla inhoten kehoaan, jonka vangiksi on sattunut syntymään.

Onneksi elämä on lopulta pelkkä jatkumo erilaisia vaiheita, joista jokainen päättyy ajallaan.

IMG_0954

Kananmuna kahvissa - sumpin paluu arkiaamuihin

IMG_0723

Enpä olisi vielä vähän aikaa sitten uskonut, että usean vuoden tauon jälkeen alkaisin taas juoda kahvia aamuisin! Mun kahvihistoria on se, että opettelin juomaan kahvia vasta aikuisiällä, vähän päälle parikymppisenä. Hörpiskelin kahvia lähinnä aamuisin ja hyvin satunnaisesti esimerkiksi kylässä tai töissä, mutten koskaan oo ollut mikään varsinainen kahvifanaatikko.. mua on myös aina hieman järkyttänyt sellaiset tyypit, jotka pystyy ja haluaa juoda aamuisin jopa pannullisen kahvia. Hyi hirveä! 😳😳

No, kahvi alkoi jossain vaiheessa maistua ihan karmealta, ja siinä vaiheessa lopetin sen juomisen kokonaan kun löysin matcha-teen. Matchaa onkin tullut kulutettua pussitolkulla lähivuosina (suosikkini on tämä). En erityisemmin kaivannut kahvia elämääni, mutta sitten viime keväänä Amsterdamissa tilasin ihan vaan huvikseni yhdessä kahvilassa latten... ja se maistui oikeastaan aika kivalta. Myös Pietarin reissulla syksyllä innostuin maistamaan laventelikahvia, ja sekin oli yllättävän jeba. Tavallista suodatinkahvia ei edelleenkään tehnyt mieli, mutta joulun alla päätin antaa mahdollisuuden somessa paljon hehkutetulle munalattelle, eli kahville johon sekoitetaan kananmuna. Oi kyllä, luit ihan oikein! 

IMG_0719

Valmistan munalatten niin, että rikon kulhoon yhden kananmunan, kaadan päälle reippaan satsin kahvia ja lopuksi lisään sekaan lusikallisen kookosöljyä ja/tai tilkan kuohukermaa. Satunnaisesti saatan lisätä cocktailiin myös hieman sokeritonta kaakaojauhetta. Kaikki vaan blendataan sauvasekoittimella sekaisin ja avot! Kauaa ei tarvitse sekoittaa, n. 10 sekunnnin surruttelu riittää. Lopputuloksena on IHANA, pehmeä ja lattemainen kahvi. Bonuksena juoman pinnalle muodostuu ohut vaahtokerros. Tämmöseen kahviin oon nyt kovasti tykästynyt, ja valtaosan viikosta juon aamuisin tätä! Välillä pitää kyllä saada matchaakin, sillä sekin on edelleen taivaallisen hyvää teetä, varsinkin mantelimaitoon tehtynä.

IMG_0733

Kananmuna esimerkiksi keitettynä tai paistettuna on jo pidempään vähän tökkinyt, joten munia ei tule kovin säännöllisesti syötyä. Ravinteikkaalla kananmunalla on kuitenkin paljon positiivisia terveyshyötyjä, joten kiva, että sellaisen saa menemään alas edes kahvin seassa!

ASOS FLASH SALE

asos0

Asosilla on tänään flash sale! Suomen aikaan klo 20-22 jo alennetuista tuotteista saa lisäalennusta 20%, kun käyttää koodia ASOSFLASHSALE. Tässä alen kiinnostavimpia poimintoja..

asos1

asos2

asos3

asos4

asos5


asos8

asos9

asos10

asos11

asos12

asos13

asos14

asos15

asos16

asos17