"Pelasta Suomi ilmastohulluudelta" julisti perussuomalaisten vaalimainos telkkarissa pari vuotta sitten. Mainoksessa mies hortoili yksin metsässä ja piti siellä itsekseen mielenosoitusta: "Olispa metsää!" hän huuteli. Heh heh. Mainos on syöpynyt kaikessa populistisessa ääliömäisyydessään mun mieleen lähtemättömästi.
Harmillisesti persut kokevat huolen metsäkannan ja luonnon yksipuolistumisesta ja sen myötä vääjäämättä seuraavasta lajikadosta lähinnä vitsinä. Mielestäni on äärimmäisen laiskaa yrittää kääntää monien jakama huoli metsien nykytilasta pelkäksi läpäksi väittämällä, että kyse olisi vain jostain kehä kolmosen sisäpuolella asuvien ilmastohörhöjen hömpötyksestä. Että hei haloo, kyllähän nyt täällä Suomessa metsää piisaa, tulkaa sieltä Kallion hipsteriluolastanne katsomaan. Komeasti kasvaa puita kaikkialla, vaikka ne tyhmät hesalaiset muuta väittää.
Hohhoijaa. Varmaan lähes jokainen suomalainen tietää, että pinta-alallisesti mitattuna täällä on edelleenkin metsää vaikka millä mitalla. Pointtihan on tietysti metsien laadussa: monipuolisia sekametsiä ei enää ihan hirveästi ole. Kun metsä kaadetaan, tilalle istutetaan useimmiten niin kutsuttua talousmetsää, jossa on yhtä tai kahta eri puulajia. Jotkut puhuvat myös puupelloista. Jos miettii, miten paljon kaikkea mahdollista sekametsästä löytyy, niin kyllähän tuollainen yhden tai kahden puulajin metsä kuulostaa aika yksipuoliselta, eikö? Sen lisäksi talousmetsän puusto on yleensä melko saman ikäistä, siinä missä sekametsästä löytyy kasvustoa nuoresta lahoon. Silti kaikenmaailman setämiehet jaksavat netissä väittää, että metsänomistajat nimenomaan huolehtivat luonnon monimuotoisuudesta mm. avohakkuilla, jonka he jostain syystä mieltävät vastuulliseksi metsänhoidoksi.
Liityin keväällä erääseen metsäaiheiseen ryhmään naamakirjassa, kun töissä kuulin moisen olemassaolosta. Mulla on luultavasti joskus tulevaisuudessa pikkuisen metsää, joten sinänsä aihe kiinnostaakin. Haluanhan sitten aikanaan huolehtia metsästäni mahdollisimman hyvin! Mielestäni on jokaisen metsänomistajan velvollisuus suhtautua luontoon kunnioittaen ja huomioida tämä kaikissa niissä toimissa, joita omistamaansa metsäänsä ryhtyy soveltamaan. Valitettavasti koen olevani harmillisen pienessä vähemmistössä näkemysteni kanssa tuolla metsäryhmässä. Siellä päivästä toiseen öyhöttäviä juntteja tuntuu pohjimmiltaan kiinnostavan pelkkä taloudellisen hyödyn maksimointi. Kaikenlainen luonnonsuojelu ja monimuotoisuuden huomioiminen puolestaan näyttäytyvät sairaana vihervassareiden ja elokapinan toimintana. Onpa ryhmässä jopa kehotettu blokkaamaan sellaiset ihmiset, jotka jakavat "ilmastopropagandaa". Saamani mielikuva näistä ryhmään aktiivisesti kirjoittelevista tyypeistä on niin negatiivinen, että oikeasti ahdistaa - tällaisten(kin) ihmisten omistuksessa on pala Suomen arvokasta luontoa. Ihan helvetin hirveää suoraan sanottuna!
Itse näkisin niin, että kun omistaa jotain, omistamiseen liittyy oikeuksien ohella myös vastuuta. Tämä ei tunnu olevan kovin suosittu ajatus metsäpiireissä. Koko ajan joku jaksaa sönköttää siitä, miten omalla metsällä saa tehdä just mitä haluaa. Jos viherpiiperöt haluavat vaikuttaa asioihin, ostakoot itselleen omaa metsää ja tehkööt sillä, mitä huvittaa! En ymmärrä tällaista vastuuta pakoilevaa ajatustapaa ollenkaan. Jokainen metsänomistaja osaltansa kantaa vastuuta siitä, että luontomme biodiversiteetti säilyy. Jos tälle vastuulle vain naureskelee ja suhtautuu muutenkin väheksyvän halveksivasti luonnonsuojeluun, pitäisi tällaiselta omistajalta olla mahdollista tarpeen mukaan rajata omistukseen liittyviä oikeuksia ylhäältä päin sanelemalla. Näin jyrkästi itse ajattelen näissä asioissa.
Joskus löydän itseni ajattelemasta jopa niin radikaalisti, ettei metsiä pitäisi edes voida omistaa yksityisesti. Me ei vaan olla ansaittu sellaista taloudellisen hyödyn vahvasti ohjaamaa yliotetta meidän kaikkien yhteiseen ja ainoaan, ainutlaatuiseen luontoon. Mua etoo ajatus siitä, että kaikenmaailman penat ja pertit "hoitavat" metsiään avohakkuilla, koska se on nopeaa, vaivatonta ja siitä saa parhaan tuoton puita ostavalta metsäyhtiöltä. Sit laitetaan moton raiskaamaan aukkoon vähän koivua tai kuusta kasvamaan. Ai että kun kasvaa hienosti, kyllä tämä on sitä parasta metsänhoitoa. Kyllä Suomessa osataan! Paskat siitä, että luonto muuttuu koko ajan yksitoikkoisemmaksi ja moni laji on vaarassa kadota kohta kokonaan. Paskat jostain Hukkajoen raakuista. Raakkuhan on sitä paitsi ihan elinkelvoton lajikin, kuten muuan kokoomuslainen asiaa kommentoi X:ssä.
En luota juuri lainkaan metsänomistajiin, mutta toisaalta en luota myöskään tällä hetkellä päätäntävallassa olevien poliitikkojen kykyyn toimia järkevästi, pitkäjänteisesti ja kestävästi. Täten sekään ei harmillisesti tunnu ratkaisulta, että valtio ryhtyisi vaikkapa pakkolunastamaan (mielikuvitusrahalla?) yksityishenkilöiden omistamia metsiä tai sääntelemään niiden käytöstä aiempaa tarkemmin yhteisen hyvän ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen nimissä. Itse asiassa en tiedä, kumpi saisi pahempaa tuhoa aikaan: nykyinen pirstaleinen ja varsin sekalainen sakki yksityisiä metsänomistajia, vaiko tämän hetkinen hallitus, jos se pääsisi kaikkien maamme metsien käytöstä päättämään. Huoh. Jos nyt äkkirikastuisin tavalla tai toisella, haalisin itselleni aivan helvetisti metsää ja lahjoittaisin kaiken vaikkapa Luonnonperintösäätiölle.
Somekeskustelua aktiivisesti seurailevana tuntuu sangen kummalliselta, että monesti nämä "viherpiiperöiden" luonnonsuojelua vastaan hyökkäävät äijänkäppyr... ööö miehet ovat juuri niitä samoja naamoja, jotka toisaalla uikuttavat siitä, miten naiset ovat itsekkäitä, kun eivät tee lapsia. Eikä suomalainen tavallinen mies enää kelpaa kenellekään! Netti on täynnä inceleitä ja incel-henkeä puhkuvia ukkeleita, jotka eivät näe itsessään kerrassaan mitään vikaa. Ne ovat ne nirsot ja itseään täynnä olevat naiset, nääs. Viimeaikaiseen raakkugateen liittyen oon nähnyt useamman kannanoton, joissa on verrattu raakkuja abortteihin: oltaisiinpa Suomessa raakkujen sijaan huolissaan kaikista vuosittain abortoiduista lapsista, niin ei olisi tämä kotimaan syntyvyys enää laskussa! Logiikka näissä ulostuloissa on kyllä aivan tajunnan räjäyttävä, huhheijakkaa.
Yhä useammin miesten ja naisten väliset arvomaailmat eivät kohtaa keskenään. Tämä on huomattavissa väestön äänestyskäyttäytymisessäkin. Perussuomalaiset ja kokoomus ovat erityisesti miesten mieleen, kun taas vasemmistoon tai vihreisiin kallistuva äänestäjä on useimmiten nainen. Kovat arvot vastaan pehmeät arvot. Siinäpä sitä onkin kerrakseen ristiriitaa ratkottavaksi. Monen naisen arvot ovat pehmeitä, ja niihin voi kuulua vaikkapa empaattinen ja kunnioittava suhtautuminen luontoon ja muihin lajeihin. Hyväosaisena ja etuoikeutettuna suomalaisena tuntuu luontevalta ja luonnolliselta haluta puolustaa itseään heikommassa asemassa olevia - niitä, joilla ei ole omaa ääntä. Tuntuu vielä luontevammalta ja luonnollisemmalta haluta jättää omille tuleville lapsille sellainen maailma, jossa on mielekästä ja miellyttävää elää. Valitettavasti en usko, että ympäristöä on mahdollista jättää parempaan kuntoon, kuin mitä se oli tänne tullessamme, mutta olishan se nyt hirmu hienoa, jos sitä ei sentään paskottaisi täysin elinkelvottomaksi loputtoman ahneuden ja itsekkyyden oikeuttamana. Luonnon kantokyky horjuu, luonnonvarat hupenevat koko ajan. Silti olemme ja elämme, kuin huomista ei olisikaan.
En ihmettele ollenkaan, että yhä useampi päättää olla hankkimatta lapsia. Lisääntyminen itsessään on epäekologinen teko, ja toisaalta jos sen lapsen hommaisi, millainen tulevaisuus häntä odottaisi? Moni kokee, ettei uskalla hankkia lapsia tällaiseen maailmaan, jossa tapahtuu niin paljon pahaa koko ajan. Ymmärrän täysin. Jos aloittaisin nyt lapsipohdinnat nollasta, tuskin päätyisin haluamaan lapsia. Mä oon kuitenkin lähes aina halunnut niitä, joten lapset ovat ihan itsestäänselvä tulevaisuuden haave mulle. Sitä en osaa yhtään kyseenalaistaa, vaikka aika usein kyseenalaistan sen, tuleeko elämä tällä planeetalla olemaan kovin mukavaa monen vuosikymmenen kuluttua. En tiedä?
Musta on todella vastenmielistä, miten persujen ilmastovihamielinen öyhötys on mennyt niin hyvin läpi, kun seuraa hallituksen toimintaa. Tuntuu, että viikottain tulee niin negatiivisia otsikoita koskien valtiomme päätöksentekoa, ettei enää jaksa edes yllättää. Toisaalta oon huomannut, että vihan ja vastenmielisyyden tunteet puskevat mua kaikista parhaiten eteenpäin. Yhä harvemmin vaivaudun olemaan hiljaa, jos jossain mussutetaan ihan räikeää potaskaa. Ei tulisi mieleenkään sulkea uutisia ja niiden kommenttiosioita, vaan päin vastoin, annan itseni välillä uppoutua tuntikausiksi lukemaan kaikenmaailman sivistymättömien junttien aivopieruja. Annan itseni provosoitua ja triggeröityä. Nämä raivon partaalle syöksevät lukukokemukset vievät mut lähemmäs omia arvojani. Tykkään itsestäni silloin, kun kiukku ja turhautuminen ovat mun suurimpia mentoreita.
Kuulemma mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu.
