Pukeudu kuin mies!

pukeudukuinmies_1

Kerran Suomalaisessa kirjakaupassa haahuillessani bongasin hyllyssä hauskalta vaikuttavan opuksen: Pukeudu kuin mies. Kirja tarjoaa tyylivinkkejä miehille, ja läpi kirjan sivujen mannekiinina toimii kirjailijapariskunnan komea shiba inu, Bodhi. Mulla oli kuitenkin valmiiksi läjä kirjoja menossa kassalle, joten jätin tyylikirjan ostamatta. Seuraavalla kirjakauppareissulla en enää onnistunut löytämään sitä, joten tilasin sen pienen hintavertailun jälkeen cdon.comista*. Suosittelen, kirja on hupaisa ja varmaan hyödyllinenkin sellaiselle miekkoselle, joka kaipaa pukeutumiseensa vinkkejä. Muille tämä menee kepeänä viihteenä! Kirja löytyy täältä*. :) Bodhin nettisivut puolestaan löytyy tästä osoitteesta.

pukeudukuinmies_2

Kun multa joskus udellaan, minkä tyylisistä miehistä mahdan pitää, en kyllä tiedä mitä siihenkin vastaisi. Ympäripyöreästi voisi kai vaan todeta, että oma tyyli on usein ihan onnistunut tyyli. :D J:tä joskus on jurppinut, kun multa ei irtoa pukeutumisvinkkejä tai naisen näkökulmaa vaateostoksilla, mutta en vaan tykkää tyrkyttää omaa näkemystäni. Tyyli on monesti miehellekin aika henkilökohtainen ja harkittu juttu! Välillä ärsyynnyn pahanpäiväisesti, kun kuulen jonkun naisen kitisevän miehensä pukeutumisesta, tai kun huokaillaan vaatekaupassa jotain "Voi kun se Maunoperttitarmo suostuisi pukeutumaan vaaleanpunaiseen kauluspaitaan". Musta oleellisinta on, että vaatteet on siistit ja oikeaa kokoa! Muista seikoista jupisemisen voisi jättää väliin - ellei ole käsi sydämellä sitä mieltä, että itse ottaisi vastaavaa palautetta omasta tyylistänsä mieluusti vastaan. ;)

Täytyy silti myöntää, että omissa silmissäni liika trendikkyys on vähän epäilyttävää, eli bomber-takkiset hipsterit ei juurikaan puhuttele. Klassinen, ajaton tyyli on aika jees! Näyttävää rannekelloa kummempaa krumeluuria ei tarvita. Mutta tykkää sitten vapaa-ajalla pukeutua grunge-henkiseen ruutupaitaan, perus puuvillaneuleeseen, rentoon huppariin tai vaikka siihen fiiniin valkoiseen kauluspaitaan, sitä faktaa ei silti kumoa mikään että ihan kuka tahansa mies näyttää hyvältä puvussa. Siis tumma hyvin istuva puku, voiko miehen pukeutuminen muka paremmaksi mennä? Noh, ehkä siinä tapauksessa jos vielä pisteenä ii:n päälle suostuu laittamaan rusetin kaulaan ja jalkaan loaferit (tai kylmänä sesonkina mustat kiiltonahkaiset oxford kengät). :D

Keräsin alle kollaaseihin sesongin miesten tuotevalikoiman tärppejä Booztilta* ja Zalandolta*. Kummallakin nettikaupalla on viikonlopun aikana kamppikset, jossa saa tilauksesta 20% alennusta - jos siis on jotakin tiettyä ollut mielessä, nyt kannattaa harkita tilaamista. ;) Koodit toimivat toki myös naisten tuotteisiin, vaikka nyt tässä postauksessa keskitytäänkin miesten tyyliin.

Boozt: 25.9. eli huomenna Booztilla on super sunnuntai! Koodilla BESTDEAL saa 20% alennuksen kaikesta, myös aletuotteista ja uutuuksista. Ostoksen minimisumma on 108 euroa. Tarjous ei koske merkkejä Mango, Ralph Lauren, By Malene Birger, BOSS, Tommy Hilfiger, Barbour ja Eton.

booztmiehet


Zalando: Koko viikonlopun ajan saat 20% alen koodilla CRAZYFI20, kun tilaat vähintään 150 eurolla. Yksittäiset tuotteet tai merkit voivat olla poissuljetuttuja tarjouksesta, eikä koodia voi hyödyntää lahjakortin ostoon tai Zalando Loungen tuotteisiin.

zalandomiehet

Asusteet miehet 2015 AW 468x60

Postauksessa on mainoslinkkejä.

Viisaat ehdottavat, tyhmät määräävät.

ootd210916_a

ootd210916_b

blazer - H&M
top - Only
belt - H&M
bracelet - Michael Kors
bag - Gucci
pants - H&M
flats - Tommy Hilfiger

Se fiilis...

piknik1

...kun näen VR:n junan jonka kyljessä koreilee jotakin lapsekasta, esimerkiksi Myyrä tai Richard Scarryn kissahahmo. Ihan tosi, tuun aina naurettavan hyvälle tuulelle kun nään niitä otuksia junissa! Hyvä VR, tämmönen viestintä puree ainakin muhun. :D

...kun oon laiskalla tuulella lenkillä ja "kunnianhimoinen" tavoite on, että nooh jos nyt yhen biisin jaksaisi hölkkäillä menemään. Vaan sen yhen biisin jälkeen alkaakin soida Daruden Sandstorm. PAKKO jatkaa, ja hölkkä vaihtuu lopulta juoksuksi.

...kun kirja vie täysin mennessään, ja ajantaju katoaa hetkellisesti.

...kun saan seurata Muksiksen tempauksia. Pentukissojen sekoilut on parhautta! Mun pikkuinen apina on mm. keksinyt että lavuaarissa on hirveen kivaa hengata, ja yhtenä iltana se alkoi leikkiä ja jahdata häntäänsä siinä. :D

...kun bongaan ruokaostoksilla Lidlistä (!!!) täydellisen cashmere-neuleen.

...kun naputtelen Exceliä. Saan jotakin pähkähullua mielihyvää taulukoista, ja voisin vaikka excelöidä koko elämäni jos se olisi mahdollista. Tai no, onhan se varmaan, mutta terveellisestä en tiedä. :D Kivoimpia Excel-elämyksiä on ne, joissa tehdään pientä salapoliisityötä netissä, vaikkapa yhteystietoja sun muuta selvittelyä.

...kun "kesän" eka ja todennäköisesti vika piknik on syyskuun loppupuolella. Ihan hassua, että mansikoita ja herneitä on edelleen myynnissä lähikaupan edessä! 

...kun oivallan jotakin hienoa yhdessä toisen kanssa.

...kun painun nukkumaan ja se ujompi ja epäsosiaalisempi kissakaveri Lulu kömpii vihdoin viereen.

piknik2

Joskus elämä on nätisti sanottuna ihan perseestä. Tänä vuonna se on kolhinut poikkeuksellisen paljon, kun koko ajan tulee jotain uutta "mahtavaa" stressileveleitä nostattavaa. Kaikki tuntuu leviävän käsiin. Tuorein kirsikka kakun päällä on se, että mun tietokoneista mm. kaiken ja vielä enemmän tietävä nörttiveli ei saanut sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta fiksattua mun ulkoista kiintolevyä, jossa on kuvat viimeiseltä 10 vuodelta - toisin sanoen, mun rakkaimmat ja tärkeimmät muistot. Typerästä päästä kärsii ennen muuta pankkitili, sillä jos en olisi naiivisti ajatellut tiedostojen olevan turvassa sillä laadukkaaksi kehutulla WD Elements -kovolla, en olisi nyt siinä tilanteessa että huoltoliikkeelle olisi pulitettava alkaen 400 euroa kovon korjaamisesta. Jossain vaativissa tapauksissa hinta voi nousta tonniinkin. Oikein mukava juttu. Olisinpa ajoissa sijoittanut toiseen kovoon sen 60-70 euroa, tai edes laittanut tärkeimmät matskut Google Driveen. Huoh. Ainoa seikka mikä tilanteessa lohduttaa ja estää itkemästä itseäni uneen on se, että hyvin todennäköisesti ne tiedostot saadaan sieltä mäsäksi menneeltä levyltä turvaan. Näin mulle ainakin uskolteltiin tänään puhelimessa, kun murehdin menetinkö nyt tosissaan kaikki kuvani. En pitkään aikaan voi irroittaa tuollaista summaa korjausoperaatioon, mutta sitten kun voin, ehkäpä sitä viisastuu kantapään kautta ja jatkossa tajuaa ottaa varmuuskopiot ja vielä varmuuskopioiden varmuuskopiot.

Ä r s y t t ä ä niiiiiiin uskomattoman rankasti.

Mulla on tässä menossa joku jäätävä turvotuskin. Siis jos kesähelteillä tympäisee se 3-4 kilon nesteturvotus, niin mites sitten kuusi kiloa ihan yks kaks? Vähäsen sentään on tullut lukema jo alaspäin, mutta nyt on joku jumitusvaihe, joka ei selity syömisillä tai liikkumattomuudella. Olemus on pöhöttyneempi kuin aikoihin, eikä tee mieli pukeutua kuin hameeseen tai mekkoon.

Sitten on vielä tää syksy. Joka-aamuinen alilämpö jolle ei voi mitään ja joka saa siirtämään salireissun aamusta iltaan, väsymystä, peilistä katsoo nuutunut zombie ja lähestyvä kaamos ei varsinaisesti kohenna mielialaa. Kaipaan niin valtavasti kevättä, mutta sen ensimerkkejä saa odotella vielä yli puoli vuotta. Woop woop.

Tällaisina aikoina joutuu vähäsen pinnistelemään kun miettii, onko elämässä oikeastaan yhtään mitään hyvää. No, onhan siinä. Mulla on paha tapa aina joko vatvoa mennyttä tai murehtia tulevaa, ja nykyhetki menee helposti tyystin ohi. Toivon, että oppisin keskittymään enemmän niihin arjen kivoihin pikku juttuihin, jotka ovat erinomaisella mallilla ja joista tulee positiivinen, hyvä fiilis. Nyt jos koskaan sellaista taitoa tarvitsisi. Ehkä se vielä alkaa sujua, kun vähän treenaa.

Gucci Bamboo shopper leather tote

IMG_9711+

Jos jonkin laukun perään oon jaksanut haihatella pitkään, se on tämä - Gucci Bamboo shopper leather tote. Selailin aiemmin blogia taaksepäin, ja löysin sattumalta vuoden 2013 kohdalla postauksen, jossa kerroin unelmoivani tästä laukusta. Oli siis jo aikakin hankkia se omaksi! Edeltäjänä mustan arkilaukun virkaa vuodesta 2011 urhoollisesti toimittanut Kors pääsi nyt vaatehuoneen ylimmälle hyllylle lepäilemään. Eiköhän sekin edelleen pääse ulkoilemaan aina silloin ja tällöin, mutta päivittäiseen käyttöön siitä ei enää ole. Viime syksynä toinen kahva katkesi sisäpuolelta, ja laukku alkoi muutenkin olla aika kulahtanut ja muotonsa menettänyt. Mustalle laukulle oli siispä ihan oikeasti tarvetta... ;) Koska ihan kiva tai vähän sinne päin ei ole vaihtoehtoja, päätin jo aikoja sitten että seuraava musta arkilaukkuni on ei enempää eikä vähempää kuin Guccin bambukahvainen yksilö. Mikäs siinä, ne vaan tuppaa maksamaan aikalailla. Ja minähän en mikään erityisen säästäväinen akka ole. :D

Vaan onneksi on eBay. Saksan eBaysta tärppäsi kärsivällisen, yli puoli vuotta jatkuneen kyttäämisen jälkeen. Buy it now -hinta oli turhan kova, joten tein tarjouksen, joka oli kieltämättä aika alakanttiin arvokkaasta ja lähes käyttämättömästä laukusta. No, sain vastatarjouksen, ja vastasin siihen uudella tarjouksella joka meni läpi, jee. :) Aitous on aina asia jonka kanssa pitää olla tarkkana kun ostaa pre-ownedina eBaysta, mutta tämä oli kyllä selkeä tapaus. Myynti-ilmoituksessa oli selkeät kuvat, ja laukku näytti kaikin puolin hyvältä kahvoja, ompeleita ja metalliyksityiskohtia myöten. Mukaan tuli dustbag, kopio alkuperäisestä kuitista ja myyjä vastasi kärsivällisesti kaikkiin kysymyksiin, joita keksin kysyä. Sain laukun sisätaskussa olevasta serial numberista kuvan, ja googlailin varmistuakseni siitä että kaikki täsmää. Turvallisin mielin maksoin ostokseni. Hintaa en täällä kerro, se tuntuu itsestäkin täysin järjettömältä ja poden vieläkin pientä morkkista törsäämääni summaa ajatellessa, mutta se oli vähän sellainen nyt tai ei koskaan -tilanne. Tästä syksystä lähtien laukkua ei nimittäin enää löydä Guccin valikoimasta, vaan se on poistunut tuote. Käytetyissäkin Bamboo -laukuissa saattaa siis olla roima hintojen nousu tiedossa lähiaikoina, kun "harvinaisuuksia" kaupitellaan!

Oma laukkuni on kokoa medium, ja se toimii hyvin arjessa. Siihen mahtuu kaikki mitä tarvitseekin mahtua, ja lukuisten taskujen ansiosta tavarat pysyvät järjestyksessä - tai no, pysyisivät ellen itse torvelona änkeäisi romujani minne sattuu... Pitää kehitellä mielessä joku systeemi, mitä tavaraa missäkin taskussa pitäisi säilyttää, heh. Kuitit ainakin pyörivät luontevasti laukun pohjalla, eli niillä on jo vakiopaikkansa. ;) Miksi sitten juuri bamboo tote, eikä jotakin ihan muuta? Halusin laukun, joka on ajattoman yksinkertaisen ja asiallisen näköinen, mutta siinä olisi jokin kaunis yksityiskohta. Tässä ne ovat tietysti nuo Guccin ikoniset bambusta valmistetut kahvat. Mätsäysfriikille on myös bonusta se, että tässä laukussa on sekä mustaa että ruskeaa, eli sitä voi käyttää kummankin väristen kenkien kanssa. En vaan näe tilannetta, jossa tulisin yhdistämään ruskeat kengät kokomustan laukun kanssa. Tämä laukku on siis vastaus siihen "pulmaan". :D Jos bambukahvojen valmistus kiinnostaa, tämän linkin takaa löytyy aiheesta mielenkiintoinen juttu!

Mulle on tärkeää että eniten käytetyt arkilaukkuni ovat kestävää tekoa, sillä haluan pystyä retuuttamaan niitä lähes miten sattuu, ja vieläpä turvallisin mielin. Gucci on tässä kuluneen kuukauden aikana päässyt mm. heinikkoon pitkospuureitille, se on kantanut läppärin, pari kirjaa ja juomapullon sun muuta matkatavaraa, ja oonpa tunkenut laukkuun kissanruokapurkkejakin kun kauppakassiin ei enää mahtunut mitään. Haluan, ettei laukkua tarvitse sen kummemmin varoa, vaan voin olla huoleton sitä käyttäessä. Toistaiseksi Gucci on suoriutunut esimerkillisesti kaikista testeistä, joihin oon keksinyt sen tyhmyyttäni laittaa. ;) Loistava ostos, ei voi muuta sanoa! Jos joku siellä pohtii, kannattaako bamboo toten osto esim. juuri eBaysta tai vaikkapa Vestiaire Collectivesta - kannattaa ehdottomasti, jos hakusessa on laadukas tilaihme arkeen. 

IMG_9698

IMG_9714

IMG_9716

IMG_9718

IMG_9721

IMG_9726

IMG_9737

IMG_9713

// This is my latest bag purchase, Gucci bamboo bag. I'll write more in english later today, now I must go! Have a nice day everyone!

One repays a teacher badly if one always remains nothing but a pupil. - Nietzsche

pitkospuut

Lähiaikoina koulutus on ollut sellanen aihe, joka on pyörinyt mielessäni monen muun jutun ohella. Tässä mun ajatuksia... :)

Mulle koulutus ei ole koskaan ollut mikään the big thing. On totta kai erittäin ihailtavaa, jos joku tietää jo äidin kohdussa löhöillessään että hei jes, mustapa tulee isona pankinjohtaja, asianajaja tai ylilääkäri, mutta harvemmin alavalinnalla on mitään tekemistä ihmisen kiinnostavuuden kanssa. Pitkä historia koulunpenkillä ei ole myöskään tae keskustelukumppanin älykkyydestä, vaikka usein ne kaksi asiaa korreloivatkin toisiinsa. :D Suomessa ihannoidaan korkeaa koulutusta, mutta mun mielestä sen ei pitäisi olla mikään pakko; sellainen asia johon vanhemmat hiljalleen painostavat jälkikasvuansa. Kannustaminen on hyväksi, mutta monesti ero kannustamisen ja painostamisen välillä on varsin häilyvä. Tärkeintä pitäisi olla oma aito kiinnostus ja halu oppia, oli aiheena sitten ihmisen sisuskalut latinaksi tai vaikka eri hiustenvärjäys- ja ripsipidennystekniikat. Yliopistotausta on kuitenkin edelleen kova meriitti, kun taas ammatilliset tutkinnot eivät ole niin arvossa pidettyjä. Miksi? Eihän tää maailma edes pyörisi, jos kaikkien sisäinen ääni sanoisi, että korkeimmalle huipulle on päästävä, keskivertoduunariksi en kehtaa alentua. Kaikkia tai ainakin lähes kaikkia tarvitaan johonkin, edes mun naiivissa maailmassa. ;)

Mulla on taustalla toistaiseksi vaan yo-merkonomin paperit. Yhteishakua tehdessä olin 16, eli täysin kakara. Kuten valtaosa muista ysi-luokkalaisista! Kamalaa, että sen ikäsenä on koitettava maalailla tulevaisuutensa suuntaa - ellei sitten mene suosiolla sinne lukioon tuumailemaan ja hankkimaan yleissivistystä. :D Lopulta liiketalous tuntui omalla kohdallani parhaalta vaihtoehdolta, koska se toimisi hyvänä, peruspätevänä pohjana vähän mille tahansa. Tokana vuonna linjaksi valikoitui taloushallinto, sillä a. viihdyn numeroiden parissa, b. kaipasin haastetta, ja c. arvelin että siihen ryhmään hakee lähinnä suht rauhallista porukkaa. Kaksoistutkinnon päätin tehdä, koska amis yksinään tuntui liian leppoisalta opiskelulta, ja lukiossa oli mahdollisuus päästä psykologian makuun. Infotilaisuuden jälkeen meinasi hetkellisesti mennä yo-tutkinnon suhteen pupu pöksyyn, mutta sitten provosoiduin eräästä kommentista "En kyllä tunne ketään, joka olisi tehnyt kaksoistutkinnon". Yllytyshulluna mietin että perkele, muutaman vuoden päästä tunnet.

Valitsisin edelleen liiketalouden, jos taantuisin taas 16-vuotiaaksi ja pitäisi tehdä suuria päätöksiä. En kuitenkaan ole vakavasti harkinnut, että lähtisin vielä syventämään liiketaloudellista näkökulmaa AMK-tason opintoihin. Perustaidot riittää mulle hyvin, enkä todellakaan haaveile vaikkapa kirjanpitäjän pätevyydestä. Hrrr, puistattaa ajatuskin... :D Alalla on myös yleinen vitsi, että merkonomina (ja nykyään enemmissä määrin myös tradenomina) "valmistutaan" työttömäksi - toimistohommiin kun on jo valmiiksi kovasti tunkua. Yhtä paikkaa saattaa hakea jokunen sata tyyppiä, joten siitä vaan kilpailemaan! Ei tule päivää jolloin en ihmettelisi hiljaa mielessäni, miten mulla kävikin niin uskomaton tuuri kun lopulta sain koulutusta vastaavaa työtä, ja vieläpä paikassa jossa viihdyn. Siksipä koulujuttuja ei tule mitenkään kovin vakavasti pohdittua tällä hetkellä, oon tyytyväinen näin. Psykologia on tosin sellainen aihe, jota haluaisin ehdottomasti lukea tulevaisuudessa lisääkin, mutta toisaalta, en oikein osaa kuvitella siitä ammattia. Onhan niitä avoimia yliopistoja sun muita, katsotaan niitä sitten kun tai jos energia riittää.

Vaikka keskustelukumppanin koulutustausta onkin mulle täysin toissijainen asia (jos sitäkään), on se silti hyvä kuluttaa koulunpenkkiä edes pikkuisen peruskoulun jälkeen. Harvoilla se elämän kova koulu yksinään toimii, vaan nimenomaan opiskelu tuppaa olemaan se väylä, jolla on paha tapa avartaa ajatusmaailmaa. ;) Tietojen ja taitojen ohella opiskellessa oppii sosiaalisia normeja ja sen, että ihmiset toimintatapoineen ovat kovin erilaisia keskenään. Vaikka itse ajattelen että kaikkien olisi hyvä hankkia ainakin jonkinlainen koulutus, toki asiat eivät ole mustavalkoisia tässäkään: tunnen myös todella älykkäitä ihmisiä, joilla ei ole mitään opiskelutaustaa. Toisilla vain on luontainen lahja tutkia uteliaasti maailmaa, pohtia asioita joka kantilta ja muistaa pitää mieli avoimena. Useimmat tarvitsevat vähän opinahjon avitusta. Tässä kohtaa on muuten todettava, että opettajat ovat heittämällä täysin aliarvostettua porukkaa. Suvussani on hurja määrä opettajia, ja itseäni on aina jaksanut ihmetyttää, mikä ihme ajaa niin epäkiitollisen ammatin pariin. :D No ei, onhan siinä varmasti paljon hyvääkin, mutta voiko raskaampaa duunia olla? Pöyristyttää joka kerta, kun kuulee puhuttavan jostain opettajien ahneudesta, ja OAJ sitä ja tätä. Joka ikinen euro ja sentti on mun mielestä ansaittu, jos on valmis pistämään itsensä niin likoon kuin opettajan hommassa joutuu tekemään.

Ihmisellä on usein huomaamattaan taipumus hakeutua itsensä kaltaisten seuraan, ja tämän huomaa toisinaan korkeasti koulutetuista; on tavallaan jo vähän varaa valita seuransa. Ikävä kyllä jos piirit käyvät liian pieniksi, sitä helposti unohtaa että omaa todellisuuttansa tarkastelee melko kapean ikkunan läpi. Jos itsellä on asiat hyvin, on helppo sulkea silmänsä ongelmilta, joita omassa lähipiirissä ei satu olemaan. Sama pätee tietysti myös toisin päin; ikävä kyllä mm. rasistisuutta ja ahdasmielisyyttä tuntuu esiintyvän usein korostuneesti niissä porukoissa, joissa koulu ei ole ollut kovinkaan pop. Kaihdan kaikenlaisia kuplassa asuvia, ja vastaavasti innostun aivan mahdottomasti jos kaksi hyvin erilaista ja eri lähtökohdista tulevaa ihmistä kohtaa toisensa. Kerran kaverini kertoi tavanneensa torilla mummelin, jonka luo hän päätyi auttamaan kissan kynsienleikkaamisessa tai jotain vastaavaa. Ihana tarina. :D Kaveruudella ei pitäisi olla ikärajaa, ja voisin itsekin kuvitella olevani jonkun mummon tai papparaisen kaveri. Tai no, lähtökohtaisesti ei ole sellaista ihmistä kenen kaveri en voisi kuvitella olevani, niin kauan kun henkilö ei ole ihan totaalisen mulkku luonteeltansa. :D Oon välillä miettinyt, pitäisikö ruveta johonkin SPR:n (tai vastaavan) ystävätoimintaan. Mutta sitten taas toisaalta, mä viihdyn niin hyvin yksin. Tuntuisi pahalta antaa ensin toivoa vaikka jollekin yksinäiselle vanhukselle, ja sitten vaan kadota koska tarvinkin omaa tilaa. :( Kirjekaveruus olisi kyllä vaihtoehto ihan koska tahansa, sääli ettei kirjeitä enää juurikaan kirjoitella koska netti