Hyssyn hyssyn

IMG_20161024_121554

Oon aikuisiälläni joutunut myhäilemään monesti, miten onnekas sitä onkaan kun sattui tupsahtamaan maailmaan juuri 90-luvulla. Samana päivänä kuin synnyin, täältä poistui sellaiset tyypit kuin José Ferrer, puertoricolainen näyttelijä ja elokuvaohjaaja, sekä Okke Jager, hollantilainen teologi, kirjailija ja runoilija. Venäjän silloinen presidentti Boris Jeltsin ilmoitti, ettei Venäjä enää uhkaa yhdysvaltalaisia kaupunkeja ydinaseilla. Super Bowl XXVI pelattiin. Muuta tärkeää ei kai tapahtunut, tai sitten ihmeellinen Internet ei vain muista sitä.

Suomessa oli 90-luvulla kova lama. Vaikka olin laman lapsi, tänne asti on päästy. Mulla oli onnellinen lapsuus, jota vähän varjosti koulukiusaaminen, mutta muutoin oli kaikki kivasti. Vaikka kersana rajoja testatessa ei aina tuntunut siltä, kyllä vanhemmat laittoi mut ja pikkuveljeni etusijalle kaikessa. Oli isovanhemmat lellimässä, oli muutama hyvä ystävä, taloon tuli pleikkari kun aikamme sitä manguttiin. Olisin varmasti saanut käydä harrastuksissa, jos olisin ollut kiinnostunut sellaisista. Alakoulun ekoilla luokilla kävin pari vuotta kuvataidekurssilla, mutta siihen jäi mun harrastuksiin osallistuminen. Kokeilin pari kertaa eri tanssitunteja, ja melkein olin aikeissa mennä piano- tai kitaratunneille, mutta ehei, viihdyin jo lapsena parhaiten kotona. Oon iloinen, ettei mua painostettu kaikenmaailman kerhoihin. Musta oli mukavaa piirtää sarjakuvia ja kirjoittaa itsekseni musiikkia kuunnellen, ja viikonloppuisin yökyläily kavereilla oli kova juttu. 

Oon huolissani tämän päivän lapsista! Heidän asioista tuntuu päättävän joukko todellisuudesta vieraantuneita kukkahattutätejä, jotka oikeiden ongelmien sijaan keskittyvät mieluummin mm. sukupuoliroolien poistamiseen. Kouluissa ei enää saisi puhua tytöistä ja pojista. Pakko sanoa, etten ymmärrä mistä äärimäisessä sukupuolierojen häivytysvimmassa on kyse. Useimmat lapset syntyvät joko tyttöinä tai poikina, ja silloin tällöin mukaan mahtuu intersukupuolta olevia. Vauvaa ei ehkä hirveesti kiinnosta, määritelläänkö hänet likaksi, jäbäksi vai vaan mamman söpöksi pikku tuhisijaksi. Kun lapsi kasvaa ja alkaa leikkiä, hän osannee itse ilmaista, kiinnostaako häntä enemmän barbinuket vai kauko-ohjattavat autot. Jos tytär kokee poikamaiset lelut omakseen prinsessaleikkien sijasta, vanhemmat ovat joko helvetin typeriä tai ahdasmielisiä, jos silti tuputtavat hänelle vaaleanpunaisia tyttöjuttuja. Ja jos se syntymähetkellä määritelty sukupuoli tuntuu myöhemmällä iällä täysin väärältä, asialle voi näin 2010-luvulla tehdä paljonkin. Silloinkin lähipiirin tukea tarvitaan.

Tuntuu olevan ajan trendi, että vanhemmat ovat enemmän ja vähemmän pihalla omien lastensa elämästä. Kuilu sukupolvien välillä kasvaa jatkuvasti. Luulen että ainakin osittain vika on yhteiskunnan suorituskeskeisyydessä, joka luo kenelle tahansa paineita olla oman elämänsä uraohjus. Jotain on pielessä, ellei kalenteri oo maanantaista sunnuntaihin niin täynnä minuuttiaikataulutettua menoa, että hyvä jos torstai-iltana löytyy rako pariin syvään hengenvetoon. Kun inboxin päivystäminen ja kaavakkeiden stressaaminen syö vapaa-ajallakin leijonaosan huomiosta, sitä uupuu pidemmän päälle. Ja sitähän ei missään nimessä kannata mennä möläyttämään ääneen, koska uupumus on heikkojen hommaa - kyllä esi-isät kääntyisivät haudoissaan, jos näkisivät miten velttoja ovat nykyajan puurtajat! Ei heinäpellollakaan otettu rennosti!

Niin, ja myös se vapaalle vaihtaminen voi olla kaikkea muuta kuin rentouttavia ja palauttavia hetkiä arjen rumbassa. Moni lentää harrastuksesta toiseen lähes päivittäin. Tuleva lomamatkakin vaivaa mieltä: mikä perkeleen hotelli pitäisi varata, mistä sen saa halvimmalla, voiko näihin netin arvosteluihin luottaa? Miten siirrytään kentältä hotellille? Missä on alueen lapsiystävälliset ravintolat, ettei Mortti-Eerikki laita matkalla vanhempien eroon johtavaa ruokakapinaa pystyyn? Olikohan vakuutukset voimassa? Kaikki on suorittamista, kaiken on mentävä mahdollisimman täydellisesti. Helposti siinä puhelinta räpeltäessä jää huomaamatta, että nyt se Mortti-Eerikki on vähän apeana ja kaipaisi äidillistä tai isällistä ohjausta. Tabletit ja läppärit on uusia lasten kasvattajia.

Jatkuvan kiireen ohella maalaisjärkeily on epätrendikästä, mikä varmaan osaltansa vaikuttaa vanhempien kädettömyyteen lastensa kanssa. Oli syy tai syyt mitä tahansa, tuntuu hieman hassulta, jos vanhemmat eivät osaa reagoida jälkikasvunsa tarpeisiin. Vastuuta sysätään kovin mieluusti koulun harteille, tai sitten ummistetaan silmät ja toivotaan parasta. Vanhemman tehtävä on varjella parhaansa mukaan lapsensa onnea; puuttua epäkohtiin jos sellaisia huomaa (kiusaaminen, syömishäiriöt, huono käytös, masennus jne), tukea ja rohkaista. Rohkaista silloinkin, jos poika osoittaa varovaista mielenkiintoa balettiharrastukseen, tai tyttären unelma on rassata ammatikseen autoja. Hirvein virhe on painostaa valitsemaan se tie jonka itse valitsisi. Lapsi saattaa myöhemmin kääntää kelkkansa ja tehdä uusia, CV:ssä ja sukulaisten silmissä paremmalta näyttäviä valintoja, mutta painostusta ei koskaan unohda. Pahimmillaan sen laittaa kiertoon sukupolvelta toiselle.

90-luvulla oli mainioita lastenohjelmia. Alfred J. Kwak tekisi mieli katsoa uudestaan, kun vain saisin ne dvd:t hyppysiini. Siinä on mukana poliittisia viittauksia, joita en tosin 6-vuotiaana vielä tajunnut. Kaukametsän pakolaiset on ehkä surullisin piirretty, jonka oon nähnyt. Siinä on paljon kuolemaa, jopa aika raakoja juttuja: fasaani ammutaan pyssyllä, ja hiirivauvat seivästetään puunoksaan. Myönnän että herkkää lapsen mieltä ne dramaattiset käänteet vähän järkyttivät ja pelottivat. Tulee vieläkin, 25-vuotiaana, haikea olo kun muistelen niitä söpöjä otuksia, joista onneksi suurin osa pääsi lopulta turvaan. Haluisin nähdä myös Kaukametsän pakolaiset uudestaan, mutta en ehkä näyttäisi niitä ainakaan kovin herkälle ja pelokkaalle lapselle.

Muumit ne vasta turmelevat pieniä mieliä - siksipä animaatiosarja on päässyt tutustumiskierrokselle sensuurin ihmeellisessä maailmassa. Ohjelmaan on valittu uudet ääninäyttelijät, ja kieli on nykypäivään sopivampaa. Kas, nykyaikaistetut repliikit tarkoittavat myös sitä, että tyttö- ja poikaviittauksia on karsittu minimiin. Vaapukkamehukin on anastettu muumeilta - siitähän saattaa tulla vaikka alkoholi mieleen! Kaikista huvittavinta on se, että sellaiset tosi törkeät sanavalinnat kuin idiootti, ääliö ja tomppeli on korvattu kerrassaan hempeillä ilmaisuilla hölmö, pöhlö, höpsykkä ja hömelö. Koska idiootti on aika voimakas ilmaisu. Jos mulla on joskus lapsi tai lapsia, me katsotaan tasan tarkkaan niitä alkuperäisiä muumeja. Rötvätään yhdessä sohvalla ja hihitellään, kun Niisku kutsuu ilkeää angostuuraa idiootiksi. I-DI-OOT-TI! 

Lasten ylisuojelu on yksinkertaisesti älytöntä. Heille näytetään sisällötöntä moskaa, jossa viihteen ja opetusten sijaan tärkeämpää on insinöörien tekemät päheät tietokonetehosteet. Saan henkisen syövän, kun edes ajattelen kaikkia niitä laaduttomia lastenohjelmia, joita tv:ssä pyörii. Oon skeptinen, enkä usko suunnan kääntyvän parempaan moniin vuosiin. On ahdistavaa ajatella, millaiseen hyssyttelyn kulttuuriin omat mahdolliset lapset aikanaan kasvavat. Kyllä mua usein mietityttää, onko tää sellainen maailma jonka haluaisin omille lapsille esitellä. Ehkä ei? Mutta sitten toisaalta, onhan ne lapset hurjan kivoja. Harva asia riemastuttaa samalla tavalla kuin lapset ja niiden hulvattomat höpötykset. Ja lasten rehellisyys, voi juku. Toissavuonna mulla oli paha silmätulehdus ja flunssa yhtä aikaa, ja ystäväni tyttö tuumi "Anne-Mari näyttää ihan isomummilta" kun näki meikittömän ja räjähtäneen olemukseni. 😂

Uskon, että mitä raivokkaammin "kasvatuksen ammattilaiset" pyrkivät siivoamaan maailmaa lapsiystävällisemmäksi, sen raskaammin lapset ottavat arjen pienetkin vastoinkäymiset. Kun kaikki on hattaranpehmeää diipadaapaa, miten ikäviin asioihin voisi oppia suhtautumaan? Pettymykset, suru ja viha ovat luonnollisia tunteita siinä missä positiiviset fiilikset, ja on täyttä paskaa yrittää hyssytellä maailmasta paikkaa, jossa ei ikinä tapahdu mitään kurjaa. On hyvä tottua siihen, että asioilla useimmiten on kääntöpuolensa. Luulen että moni vanhempi vähän pelkää lapsiansa, tai sitä että tulee neuvoton olo kun muksua pitäisi osata ohjata oikeaan suuntaan kinkkisessä tilanteessa. Mitä jos ei osaa lohduttaa tai rauhoitella, kun Elmo-Jorma vetää raivokohtauksen kaupan kassajonossa? Helpomppaahan se on pyrkiä välttämään riskialttiita tilanteita - ei itkua, ei päänvaivaa. Mutta vaan kokemalla erilaisia tunteita voi oppia käsittelemään niitä. Tunteita ei opita oppikirjoista, vaan kokemuksen kautta. Kun tarpeeksi monesti päästää uhmaitkut, ajan myötä lapsi huomaa itsekin, ettei kaikki kaadu siihen, jos välillä tulee suruja ja pettymyksiä.

Sitten päästään mun suosikkiaiheeseen: käytöstapoihin. On sinänsä hieman ironista kun meikäläinen paasaa käytöstapojen tärkeydestä, koska en taida aina olla kovin hyvätapainen. Haluaisin olla, mutta välillä kangistun sosialisoidessa ja saatan antaa itsestäni tökerön ja piittaamattoman kuvan, vaikka se ei koskaan ole tarkoituksena. Arghh, meinasin taannoin hermostua kun olin yhdessä tilaisuudessa, jonka lopussa jaettiin palkintoja. Muunmuassa yksi iloinen pikkupoika voitti yllärin, ja hän lähti veljensä kanssa noutamaan sitä. Poika ei kiittänyt, joten äiti muistutti "Mitäs sanotaan?". Poika rääkäisi "EI MITÄÄN!" ja juoksi nauraen omalle paikalleen. Monia nauratti, jopa lapsen isää. Äitiä hävetti. Huomasin miettiväni tilanteessa, että juupeli jos olisi oma mukelo kyseessä, takavarikoisin palkinnon jos kiittäminen on niin vaikeaa. Ja pitäisin isälle kehityskeskustelun perheen pelisäännöistä. 😈

Mun mielestä suurin lahja jonka vanhemmat voivat lapselleen antaa, on hyvät käytöstavat. Niillä pääsee pitkälle elämässä. Jos itsellä on käyttäytyminen hyvällä tolalla, ei hätää, lapsi varmasti omaksuu sen ainakin osittain: vanhemmistahan sitä mallia otetaan. Ikävä kyllä myös sellaiset piirteet kuin mulkkuus, itsekkyys ja ahdasmielisyys periytyvät helposti. Mun mielestä vanhemmalla on mission accomplished - tehtävä suoritettu - jos hän onnistuu kasvattamaan ipanastaan suoraselkäisen ja ystävällisen kaverin, jonka maailmassa on tilaa erilaisuudelle. Jos unelmoi jostain, sen voi saavuttaa kun näkee tarpeeksi vaivaa. Törmätessä moikataan, ovia jäädään pitämään auki, sana kiitos ei menetä merkitystään vaikka sitä hokisi vuolaasti. Mummoja ja pappoja kunnioitetaan ja teititellään, ellei erikseen pyydetä sinuttelemaan. Ei se voi olla niin vaikeeta! 

Kaljaa kakussa

ginger joe cheesecake

Nyt mä sitä kokeilin: kaljaa, hienostuneesti ilmaistuna olutta, leivonnassa. Ja kun mikään muu olutlaatu ei kelpaa, käytin tietysti Ginger Joe inkivääriolutta. Mielestäni se maistuu niin etäisesti oluelta että on melkein huijausta kutsua sitä sellaiseksi, mutta noh, olkoon nyt olutta sitten. 😄 Jos olvit, karhut, karjalat sun muut ei nappaa, mutta kaljojen maailma salaisesti kiehtoo, kannattaa makustella Ginger Joeta. Se ei oo maltaista, kitkerää eikä ees alkoholin maku puske läpi. Viinit ja varsinkin vahvat juomat tökkii nykyään pahasti, mutta inkiväärijokke ei aiheuta ällötystä.

Ideoin kakkua aika pitkään - mitäs ihmettä inkiväärioluen kanssa uskaltaisi miksata, ettei kakku oo aivan mahdoton makujen sekamelska? On olemassa inkiväärituorejuustoa, ja se kävi mielessä yhdistettynä vadelmiin ja valkosuklaaseen. Sitten bongasin Valion uutta kinuskin makuista Viola -tuorejuustoa, ja keksin heti että häivähdys karamellia korostaisi juuri oikealla tavalla inkiväärijuomaa. Koristeeksi valikoitui belgialaiset mansikat suklaaseen dipattuna. Asettelin vielä kakun keskelle kolme kiiviviipaletta hurjan innovatiivisesti. 😆

Pikkuisen tuli töpättyä, kun unohdin voidella irtopohjavuoan! Muistin lisätä pohjalle leivinpaperin, mutta reunat jäi rasvaamatta. Suosittelen ehdottomasti tekemään sen, koska kakku irtoaa silloin paremmin - tässä kakussa kiille "vähän" kärsi irrotusvaiheessa. Mun kakussa oli myös liivatteita hieman ylimitoitetusti; täytteeseen laitoin niitä viisi ja kiilteeseen kolme. Vähemmällä olisi varmasti pärjännyt, joten laitoin ohjeeseen yhden vähemmän sekä täytteen että kiilteen kohdalla. Mulla kakun täyte jämähti turhan nopeasti, enkä meinannut saada sitä leviämään tasaisesti vuokaan. Keskelle jäikin kuhmu, joten piti laittaa kiillettä aika reippaasti, jotta kakun keskustakin peittyi - tadaa, reunoilla on kiillettä naurettavan paksusti. 😏 Jos onnistuu lisäämään täytteen tasaisesti vuokaan, ei ehkä kannata laittaa kiillettä ihan 2 dl:n edestä, vaan niin että täyte peittyy juuri ja juuri. 

IMG_2027

Inkiväärinen kinuskijuustokakku

Ainekset

pohja:
200 g Digestive-keksejä
50-60 g voita

täyte:
200 g Valio Viola tuorejuustoa, kinuski
200 g Philadelphia tuorejuustoa, maustamaton
2 dl kuohukermaa
0,5 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
4 liivatelehteä
1 dl Ginger Joe inkivääriolutta

kiille:
2 dl Ginger Joe inkivääriolutta
2 liivatetta

koristeluun:
pieni rasia mansikoita
tilkka kuohukermaa
50 g maitosuklaata
50 g tummaa suklaata
kiiviviipaleita

IMG_2019

Ohje

Sulata voi ja murskaa keksit huolellisesti. Sekoita voi keksinmurujen kanssa ja levitä seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan (halkaisija 20 cm) pohjalle. Tasoita keksipohja lastalla tai lusikalla.

Laita 4 liivatetta likoamaan kylmään veteen. Sekoita tuorejuustot ja sokerit keskenään. Vatkaa kuohukerma. 

Kuumenna n. 1 dl inkivääriolutta kiehuvaksi. Ota liivatteet vedestä, purista niistä ylimääräinen neste pois ja lisää ne oluen joukkoon. Sekoita ja anna jäähtyä hetki. 

Lisää liivate-olutseos tuorejuustojen joukkoon, sekoita. Yhdistä kerman kanssa ja sekoittele taas. Kaada täyte keksipohjan päälle vuokaan, peitä tuorekelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa mielellään yön yli, vähintään useamman tunnin.

Valmista kiille liottamalla 2 liivatetta 5-10 minuuttia vedessä. Kuumenna olut kiehuvaksi ja lisää liivatteet, sekoita ja anna jäähtyä. Kaada kiille täytteen pinnalle, anna hyytyä hetki jääkaapissa.

Kakun voi koristella miten tykkää, mutta mansikat "tein" siten että sulatin maitosuklaata n. 50 grammaa ja sekoitin suklaasulaan pienen tilkan kuohukermaa. Dippasin huuhdellut ja kuivatut mansikat suklaassa ja laitoin ne leivinpaperin päälle jähmettymään. Mansikat näyttää kivoilta tommosenakin, mutta ekstraa niihin saa kun sulattaa vielä pienen määrän tummaa suklaata ja tekee siitä koristekiekuroita vaikka pakastepussista tuunatulla pursottimella: kaada sulatettu suklaa pussiin, leikkaa kulmaan pieni reikä ja siitä vaan pursotuspuuhiin.

IMG_2035

Helppo kakku josta kahvilla poikenneet kaverit tykkäsivät! En ole kuitenkaan varma, tuleeko tehtyä toiste ainakaan just samalla ohjeella - todennäköisesti ei. Jotenkin näitä omituisten kakkujen kerho -kategoriaan putoavia leipomuksia tekee aina mieli jatkojalostaa ja varioida. Sitten taas vaikkapa klassinen sitruunajuustokakku on täydellinen juuri sellaisenaan, enkä tunne pienintäkään houkutusta kajota ohjeeseen. Korkeintaan koristeet raaskii laittaa vaihtoon. 😉

IMG_2042
Siinä valmistuu kakkukuva naamakirjaan. Taustalla yhden tosi söpön pikkulikan kintut. 💖

UGG Australia Bailey Bow

ugg_bailey_bow_boots

Parin vuoden tauon jälkeen mulla on taas sellaiset - Uggit! Monien mielestä Ugg Australian tehtailta tulee rumimmat kengät jotka markkinoilta löytyy, ja joo joo ei tällaiset muhkut sämpylätossut sieltä siroimmasta ja hienostuneimmasta päästä olekaan. Mutta Uggeja mukavampia ja lämpimämpiä talvijalkineita saa hakea! Plussaa myös siitä, että nämä voi vaan kiskoa jalkaan ilman, että tarvitsee solmia nauhoja. Roskapussin kiikuttaminen jätekatokseen tuntuu vähän vähemmän raskaalta prosessilta näiden töppösten myötä. Oikeesti... 😁

IMG_2003

IMG_1998

Mulla on aiemmin ollut kahdet Uggit. Ekoissa kuljin lähes päivittäin 4-5 talven ajan, ja toinen pari ehti olla aktiivisessa käytössä muutaman vuoden, kunnes kengännumeroni kutistui laihdutuksen myötä. Jouduin myymään isoiksi jääneet, edelleen hyväkuntoiset Uggit pois. Viime talvena päätin että Merrellin bootsit saavat luvan kelvata, ja ne ovatkin olleet hyvät - miinuksena se nauhojen sitominen. Tänäkin vuonna oon käyttänyt Merrelleitä paljon, ja ikävä kyllä sen huomaa: kengät ovat kuluneet sisäpuolelta puhki, "yllättäen" kantapään hujakoilta. Ylipronaatio, I blame you. Linttaan astujan räpylä on todellinen ja lahjomaton testi, jolla erottuu jyvät akanoista mitä kenkien laatuun ja kestävyyteen tulee. 😈 Koska mulla oli Uggeista vain hyviä kokemuksia, päätin hommata seuraavaksi taas sellaiset. 

IMG_2002

IMG_1996

Iskin jo viime syksynä silmäni hauskoihin suklaanruskeisiin Uggeihin, joissa oli takana rusettikoristeet. Ovh-hinta oli jäätävä, siispä aloin kärsivällisesti kytätä, milloin hinta alkaa kehittyä mieluisampaan suuntaan. 😉 Päättelin chocolate brownin olevan sesonkiväri Bailey Bow -mallissa, ja niinhän se näköjään olikin - alemyyntien vedellessä viimeisiään juuri ne ruskeat ihailemani kengät irtosivat 40% alennuksella, kun taas klassikkovärit musta, harmaa ja vaaleanruskea olivat koko ajan normaalihintaisia. Hähää! On mulla silmää diileille ja tarjouksille, vaikka itse sanonkin. Olisipa mulla myös silmää järkeville aikuisten asioille, vaikkapa osakkeille. 😜 Haluaisin ihan oikeasti tutustua lähivuosina moisiin kummajaisiin. Osakesäästäminen kiehtoo mua tällä hetkellä jopa enemmän kuin omistusasunto, hah. Haihattelijan hauskuutukset!

IMG_2004

IMG_2007

Toivottavasti uusissa sämpyläkengissä riittää kisakuntoa monen, monen talven ajalle! Uggit ovat muuten niitä ainoita kenkäpareja, joiden kohdalla joustan värinatseiluni kanssa. Yleensä en suostu parittamaan ruskeita kenkiä mustaan laukkuun, tai ruskeaa ja harmaata missään muodossa toisiinsa. Laukun kanssa on sikäli hyvä tilanne, että eniten käytössä olevassa Guccissa on ruskeat kahvat jotka mätsää kohtuullisesti näihin Uggeihin, eli värimätsäys ei mene ihan mönkään. Mutta vaikka menisi, ei haittaisi: Uggithan sopii kaikkeen! Kai ne on niin pöljät ja rumat, ettei jaksa kiinnostaa mitä tulee puettua niiden kanssa. 😁 Rumat ja parhaat.

Uskonnosta.

IMG_20170119_145947

Näin toissa yönä unta, että tämä kirkkoon kuulumaton seisoi taivaan porteilla ja vastassa oli kerrassaan aurinkoinen pitkäparta, Jeesus, joka naurahti "Sieltä saapuu viimeinen mattimyöhänen, kyllä sä vielä sisälle pääset". Herätessä uni tuntui yhtä hupsulta kuin 99% unista yleensäkin, mutta toisaalta ymmärrän miten aihe päätyi alitajunnan ohjaamaan REM-taidefilmiin: onhan uskontoon liittyviä asioita tullut funtsittua. Lisäksi hiljattain vietetyillä mummon syntymäpäivillä poikkesi pappi, joka muuten alkoi vitsailla heti ovesta tupaan tultuansa: "Meinasi usko loppua, kun en meinannut löytää perille navigaattorinkaan avulla". Vaikken enää kuulu kirkkoon, arvostan silti kovasti pappeja ja heidän tekemää työtä. Usein he ovat vieläpä todella hauskoja tyyppejä, eivätkä lainkaan vakavia ja virallisia. Ainakaan itse en ole toistaiseksi törmännyt pappiin, josta olisi jäänyt puistattava, saati pelottava fiilis. 😄

Mut on kastettu, oon osallistunut koulun uskonnon tunneille sekä käynyt riparin, mutta mitenkään erityisen läsnä kristinusko ei ole ollut mun elämässä. Ehkä konkreettisinta on se, kun lapsena isovanhempien luona yökyläillessä oli saatava lausua iltarukous mummon kanssa: "Levolle lasken, luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi, aamen". Välillä mummo ehti nukahtaa ennen mua ja veljeäni, ja hänethän piti sitten herättää että hei mummo, iltarukous unohtui. 😂 Siinäpä se oikeastaan on. Myöhemmin aloin kyseenalaistaa, uskonko loppujen lopuksi mihinkään karman ohella. En kuitenkaan halunnut hätiköidä, vaan pohtia rauhassa. Mielestäni on vähän lapsellista, kun niin monet 18 täyttäessään eroavat heti ensitöikseen kirkosta, ja sehän tietty pitää kuuluttaa suureen ääneen kaikkialla. Toki jos on koko nuoruuden ajan ollut selvää, ettei kristinusko ole oma juttu, saahan sitä poistaa nimensä kirkon kirjoilta ja kannattaakin. Täysi-ikäisenä on mahdollisuus tehdä asioita, joihin aiemmin ei ole herunut lupaa vanhemmilta. Mutta jos siitä ateismiin siirtymisestä on tehtävä naurettava kirkko sucks -iskulauseita puhkuva performanssi, esitys on melkoinen floppi.

Kirkosta erosin hmm, vähän päälle kaksikymppisenä. Olin jahkaillut pitkään ja jutellut asiasta muutamien ihmisten kanssa. En halunnut erota vääristä syistä, enkä toisaalta kuulua mukaan ilman, että osasin sitä itselleni perustella. Vain hyvän tavan vuoksi en halunnut kuulua kirkkoon. On hirveän vaikeaa kuulostella itseänsä, uskooko johonkin yliluonnolliseen "suurempaan" vai ei. Tunne vastaan järki, ja jälkimäinen voitti. Nyt kun aikaa on kulunut, en pidä täysin mahdottomana että alkaisin taas joskus maksaa kirkollisveroja. Tavallaan en ehkä osaa uskoa edelleenkään, maailma tuntuu niin järjettömältä ja pahalta paikalta. Edes se aiemmin mainittu karma ei tunnu enää uskomisen arvoiselta, koska ei täällä kyllä aina saa ansionsa mukaan. Enkä muuten puhu tässä kohtaa itsestäni. 😉 Oon kuitenkin alkanut vakavasti miettiä, mahtaisiko elämä olla aavistuksen kevyempää, jos osaisi uskoa johonkin. Että kaikki on koko ajan hallinnassa jonkun näpeissä, vaikka itsellä olisikin neuvoton olo juostessa kymmenennettä kertaa seinää päin. Tietyllä tapaa tuntuisi myös hyvältä kuulua johonkin. Joukot ja ryhmät luo turvaa, vaikka välillä onkin kiva inttää muuta ja vannoa yksin kotona nyhjäilyn nimeen.

Mulle on aina ollut yks hailee, vaikka joku uskoisi vielä viisikymppisenä joulupukkiin. Siitä vaan, jos sen tiedon pitää pääsääntöisesti omanaan, eikä tuputa muille Korvatunturin osoitetta. Universumissa maa on koonsa puolesta pelkkä hiiren papana, mutta on tällä planeetalla nyt sen verran pinta-alaa että luulisi tilaa riittävän monenlaisille mielipiteille, ajatuksille ja uskomuksille. Silti se tila loppuu toistuvasti kesken, kun aina joku keksii alkaa sotia. Olisi virkistävää vaihtelua nähdä asiallista väittelyä uskon asioista. Käsittääkseni rauha on suuressa roolissa liki kaikissa uskonnoissa, mutta silti se tuntuu unohtuvan ensimmäisenä kun eri näkemykset törmäävät toisiinsa. Olisi hienoa, jos jokainen voisi itse oivaltaa oman uskonsa "statuksen", ja päätyi sitten kristinuskoon, ateismiin tai johonkin ihan muuhun, ei tarvitsisi pelätä tulevansa lynkatuksi. Ja kun oma suunta löytyy, voisiko sitä valintaansa olla tyrkyttämättä kaikille ympärillä olijoille, jooko?

Parhaat meikkivoiteet

top foundations

Onkohan musta tullut tylsä, kun en enää jaksa innostua meikkikokeiluista? Joskus nuorempana oli aina jännää testata uusinta ripsiväriä tai meikkivoidetta, mutta nyt tunnen itseni villiksi jos ostan tutun merkkistä kynsilakkaa uudessa sävyssä. :D Enää ei huvita hassata rahaa puteleihin, jotka saattavatkin osoittautua virheostoksiksi. Mieluummin jumitan tutuissa ja turvallisissa kosmetiikkatuotteissa - kuten näissä neljässä meikkivoiteessa. Tässä on sellanen setti, jonka löydettyäni en oo jaksanut kiinnostua lehdissä, tv:ssä ja blogeissa vilahtavista uutuuksista pätkän vertaa.

estee lauder double wear

Estee Lauderin Double Wearin ei ole voittanutta, jos kaipaa meikkivoiteelta pysyvyyttä ja peittävyyttä. Tämä on ehdottomasti suosikkini ja oon ostanut sitä varmaan jo ööh, kolmesti tai neljästi lisää? Yksi 30 ml pullo riittää lähes vuodeksi, joten pakkeli on erittäin riittoisaa - ja sietää ollakin hintaan nähden. Double Wear on huippu silloin, kun naama punoittaa ja on täynnä näppyä, eikä sen kanssa tarvitse käyttää erillistä peitevoidetta. Kesälläkin tykkään tästä meikkivoiteesta, koska se sopii hyvin rasvoittuvalle iholle eikä otsa ala kiiltää ennen aikojaan. Ainoa huono puoli on ehkä se, jos talvella atopia pääsee valloilleen ja naama on rasvaamisesta huolimatta kuiva kuin korppu, meikkivoide ei levity kovin nätisti. Käytän DW:tä vaihtelevasti sävyssä 1W1 Bone ja 1W2 Sand - ensimmäinen on passeli loppusyksystä alkukevääseen, jälkimmäinen sopii kesään. 

lancome teint idole

Lancomen Teint Idole Ultra 24h meikkivoide oli suuri lempparini ennen Estee Lauderin löytämistä. Tämä peittää hyvin, muttei aivan niin hyvin kuin Double Wear. Voiteessa on aika vahva tuoksu, enkä usko kaikkien pitävän siitä. Itseäni se ei oikeastaan häiritse. Mulla on Teint Idole aika lämpimässä sävyssä, ja sille on käyttöä lähinnä kesällä ihon ollessa päivettynyt.

lumene cc

Lumene CC-voiteesta postasinkin aiemmin. Tää on loistava silloin, kun ei kiinnosta käyttää meikkaamiseen 5-10 minuuttia kauempaa.

yves saint laurent touche eclat

Yves Saint Laurentin Touche Éclat. Tunnetuin tuote YSL:ltä on varmasti Touche Éclat -valokynä, jota myydään joka kymmenes sekunti maailmanlaajuisesti. Meikkivoide tuli muutama vuosi sitten markkinoille täydentämään brändin meikinpohjustustuotteiden valikoimaa. Sittemmin on ilmestynyt Touche Éclat primerkin. Vähän arkaillen tämän meikkivoiteen ostin ööh, olikohan toissavuonna. Voiteen luvattiin peittävän ja tuovan valoa kasvoille. Pelkäsin valon tarkoittavan lähinnä kiiltoa, jota varsinkin otsallani esiintyy muutenkin, mutta luulo oli väärä. YSL:n meikkivoiteissa on ehdottomasti paras sävyvalikoima! Mulla on käytössä Beige Dore 20, ja voi kun prikulleen siinä sävyssä saisi kaikki muutkin käyttämäni meikkivoiteet! Touche Éclat peittää ihan hyvin, mutta se ei ole paras valinta kasvojen finnikkäinä kausina. Tämän kanssa on ehdottomasti käytettävä puuteria.

// These foundations are the best ones I've ever tried. Estee Lauder Double Wear is my everyday go-to product, which I like because it covers and stays very well. Lancome Teint Idole Ultra 24h is quite good as well, but not as good as DW. It also has this kinda strong scent/smell in it. Lumene CC foundation is great when in a rush or if I don't feel like spending time on my daily make-up routine. Last but not least, Yves Saint Laurent Touche Éclat is awesome, too. It brings light to your face, covers nicely and comes in the widest shade range. I opt for BD20 which is perfect for my skin tone. 

Ystävänpäivän lahjaidea

kalevalakoru_lovebirds
blogiyhteistyössä: Keskisen Kello Oy

Ensi viikolla 14. helmikuuta vietetään taas ystävänpäivää. Kliseistä tai ei, pidän vuoden jokaista päivää ystävänpäivänä, sillä sen verran tiuhaan ne samat tyypit poikkeavat visiitillä ajatuksissani. En välttämättä tarvitsisi kalenteriin merkattua päivää, jotta muistaisin muistaa rakkaita tovereitani. Toisaalta nämä erakon eleet "saattavat" kieliä jotain ihan muuta, jos satun sille tuulelle että jätän puhelimen vaiennettuna lojumaan jonnekin koko päiväksi tai illaksi. Tai teen sitä monena päivänä peräkkäin. 😳  Lämmittää se joka tapauksessa meikäläisenkin mieltä, kun yksi tietty päivä vuodessa on pyhitetty ystävyydelle. Erityisen hienoa on se, että Suomessa vietetään nimenomaan ystävänpäivää, eikä jenkisti Valentine's Dayta joka on pikemminkin rakastavaisten päivä. Ystävänpäivä on sellainen kaikkien päivä; se sydämen mielitietty voi olla samaan aikaan todella tärkeä ystävä, mutta kaikki ystävät eivät ainakaan toivottavasti ole statukseltansa mielitiettyjä. 😄

Ystävää voi muistaa monella tapaa; voi tehdä jotain kivaa yhdessä, kuten mennä syömään tai leffaan. Miksei pitkä iltalenkki terapiakeskusteluineen olisi myös paikallaan, jos toviin ei ole tullut vaihdettua kuulumisia. Mikäli tykkäät hankkia ystävälle konkreettisen ystävänpäivälahjan ja korukaupoille meno on harkinnassa, kannattaa jatkaa tämän tekstin lukemista. Postauksesta löytyy nimittäin aika herkullinen alekoodi! 😉

lumoava_aarre

Sain mahdollisuuden tehdä blogiyhteistyötä Keskisen Kellon kanssa. Keskisen Kellolla on liike Etelä-Pohjanmaalla Tuurissa, mutta yritykseltä löytyy myös nettikauppa. Ja netissä onkin tarjolla todella jättimäinen valikoima, jota ei ihan hetkessä selata läpi! Tuhansia kelloja ja koruja suosituilta merkeiltä kuten Thomas Sabo, Kalevala Koru, Pandora, Michael Kors, Kohinoor, Lumoava, DKNY, Nomination, Gant... lista on pitkä. Lisäksi sivuilta voi ostaa mm. sykemittareita, aktiivisuusrannekkeita, seinäkelloja ja lahjatavaroita. Keskisen Kellon Tuurin liikkeessä on vielä nettikauppaakin laajempi tuotevalikoima, eli kaikenlaisten koruhullujen kannattaa mahdollisuuksien mukaan eksyä sinne vierailulle.

Näin ystävänpäivän alla sain ilokseni vinkata teille lukijoille alennuskoodista, jolla saa mukavat 20% alennusta normaalihintaisista tuotteista kahdelta arvostetulta suomalaisbrändiltä: Kalevala Korulta ja Lumoavalta. Koodi on YSTÄVÄ20 ja se toimii koko helmikuun ajan. Jos kaipaat ystävänpäivään sopivia täsmävinkkejä koruostoksille, mainittakoon että Kalevala Korulla ystävänpäivän teemasarja on tänä vuonna Lovebird, Lumoavalla puolestaan Aarre. Alla on hieman poimintoja sekä Kalevala Korulta että Lumoavalta. Toivottavasti koruvinkeistä ja alekoodista on hyötyä ja iloa, antoisia shoppailuhetkiä! 😉

kalevalakoru_poimintoja

Kalevala Korun koko valikoiman löydät täältä!

lumoava_poimintoja

Lumoavan kaikki tuotteet voit katsoa täältä

Fun Fact Friday #9

IMG_20170121_154058

- Tasaisin väliajoin mielessäni alkaa pyytämättä kummitella joko Uliuliuliuli-u-u-u tai Naurava kulkuri. Ne korvamadot tuppaavat olemaan varsin pitkäkestoisia, menee päivä tai parikin ennen kuin villitys alkaa mennä ohi. 😂

- Muutin tähän kämppään keväällä 2013, eli lähes neljä vuotta sitten. Silloin ostetusta kilon suolapaketista on vielä puolet jäljellä, eli aika nuukasti on tullut tukittua verisuonia. Salt ei todellakaan ole allt! Muita mausteita menee suolankin edestä, varsinkin pippuri sopii kaikkiin mahdollisiin ruokiin.

- Jos päänsärky iskee, en tasan tarkkaan ota buranaa. Jääräilen viimeiseen saakka, enkä halua napsia mitään lääkkeitä kovin kevyin perustein. Tietty jos on joku sellainen kriittinen tilanne, että skarppina pitäis olla nyt eikä kohta, alistun kohtalooni ja otan kipulääkettä. Viimeksi viikko sitten tiistaina oli pakko sortua, kun luvassa oli paljon ihmisiä ja ajatuksia ideapalaverissa. Eipä se burtsa tilannetta pelastanut, vaan olin yhtä pirteä ja eloisa kuin pystyynkuollut mänty.

IMG_20170122_153150

- Googlaan valehtelematta kymmeniä kertoja päivässä. Mieleeni tupsahtaa jatkuvalla syötöllä erikoisia, hölmöjä, outoja, joskus suorastaan hämäriä kysymyksiä, ja usein Googlesta löytyy niihin ainakin suuntaa antava vastaus. Kukaan ei haluaisi nähdä mun Google-historiaa, se voisi olla liian villiä selattavaa. 😁 Aika moni googlaus taitaa alkaa sanalla Voiko. Mua kiinnostaa loputtomasti, missä menee mahdollisen ja mahdottoman raja, ja näitä mysteerejä saan ratkottua hyväksikäyttämällä brutaalisti hakukonetta. Usein jo työpäivän aikana tulee mieleen monia kysymyksiä, joita on sitten selviteltävä iltaisin kotisohvalla. Google on uskollinen ystävä, joka ei paljasta kenellekään jos toisinaan kyselen vähän pöhköjä. Ei siitä montaa vuotta ole, kun googlasin kuumaa pulmaa "kauanko perunoita kuuluu keittää". Jotenkin tuntui, ettei tän ikäsenä voi kysellä edes äidiltä moisia... 😀  Tosin pitää nyt puolustautua sen verran, että mähän en kokkaile perunaruokia kovin montaa kertaa vuodessa. Google on mulle tärkeä palikka arjessa - kaikkea ei tarvitse tietää, mutta hyvin monet asiat voi selvittää, jos vaan osaa etsiä sopivilla hakusanoilla. Google myös koukuttaa: oon suht utelias tyyppi, ja googlaaminen ruokkii uteliaisuuttani entisestään. Sieltä saa nopeasti vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ilman, että tarvii kilauttaa kaverille tai äidille. Kuhan ei lue niitä vastauksia jostain Kaksplussan foorumilta. Let me Google that for you!

- Mun mielestä on aina aavistuksen vaivaannuttavaa, kun joku tituleeraa itseänsä visionääriksi. Tulee heti mieleen että niin, saattaahan niitä visioita olla, mutta mahtavatko ne olla hyviä? 😯 Siksipä on turvallisinta, että joku toinen kehuu visiönääriksi, eikä itse promoa itseään sellaisena. Samoin jokapaikanhöylät on vähän epäilyttäviä. Jos joku esittäytyy jokapaikanhöylänä, jää arveluttamaan onko tyyppi juuri sellainen kimurantti persoona, joka mielellään työntää lusikkansa jokaiseen keitokseen, mutta aiheuttaa lopulta pelkkää kaaosta. Onko hänellä mitään erityistaitoja; asioita joissa hän on oikeasti lahjakas? Ennen pidin jokapaikanhöyläämistä hyvänä taitona, nyttemmin oon tullut skeptiseksi. On parempi olla todella taitava muutamassa asiassa, kuin tehdä mahdollisimman paljon niin että se kaikki tekeminen on "vähän sinne päin". Wikipediassa on muuten hyvä pätkä jokapaikanhöylistä, nuo eri kielten sanonnat olivat aika viihdyttäviä! Un océano de conocimiento de una pulgada de profundidad - Tiedon valtameri, tuuman syvyinen.

IMG_20170122_162210

- Kasvissyönti on nyt trendikkäämpää kuin koskaan. Se on hienoa, myönnetään. Ei maapallo kestä oireilematta, jos ihmisten lihansyöntitottumukset ei muutu. On terveellistä, taloudellista ja ekologista laittaa lautaselle enemmän vihanneksia kuin metukkaa. Samalla en voi sille mitään, että tympäännyn lähes joka kerta, kun kuulen sanat vege, vegetaristi tai... tiditidii, kaikista pahin eli vegaani. Veganismi menee joillakin kasvissyöjillä hihhulismin puolelle. Luin just sushiravintolan arvosteluista marmatusta siitä, että vege-annokseeen oli sisältynyt yksi kananmunaa sisältävä sushirulla. Excuse me? Aika moni lihasta kieltäytyvä vegetaristi syö maitotuotteita ja munia. Mun mielestä järjen pitäisi sanoa, että ruokalistalla termi "vege" viittaa useimmiten vegetaristiin kuin vegaaniin. Eikö asiaa voinut varmistaa tilausvaiheessa? Huoh. Näitä esimerkkejä riittää. Ilmankos netti on täynnä MÄ OON VEGAANI -vitsejä. Tsekkaa vaikka tämä, tämä, tämä ja tämä. Itsestäni on ainakin vuosien varrella alkanut tuntua, että mähän pidän lihansyönnistä kiinni aivan viimeiseen asti, ellei sitten lääkäri pyydä vähentämään (tuskinpa mun hemoglobiinilla). Ikävä kyllä kasvisruoan ilosanomaa ei ole mahdollista levittää syyllistämällä ja demonisoimalla lihansyöjiä. Negatiivinen vastaanotto on taattu, jos vielä kaiken kukkuraksi kehtaa pönkittää itseänsä kertomalla omista kerrassaan loistavista teoistansa; tänäänkin tuli syötyä lounaalla luomu-oliiviöljyssä pyöriteltyjä falafelpalleroita ja itusalaattia. Ja näitä paasaajiahan muuten riittää.

- Halaaminen on hauskaa!!!!! Miljoona huutomerkkiä tähän!!!! Halaus on heittämällä hienoin keksintö ihmiskunnan historiassa. Suomessa halataan ihan liian harvoissa tilanteissa, ja moni ei tapaa halata edes kaikista lähimmäisiä. Karmeaa! Halaaminen tsemppaa, luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvistaa niin itseen kuin toisiin kohdistuvaa luottamusta. Näköjään mm. diabeetikkoja ja syöpäpotilaita kannattaa halailla ihan erityisen paljon. Koen geneerisen kättelyn äärimmäisen vaivalloiseksi, mun mielestä olis mielekkäämpää vaan halata kaikkia. 😈 Yleensä jos miettii, pitäisikö jossain tilanteessa halata, kannattaa rohkeasti kapsahtaa kaulaan. 99% tapauksissa halaamalla ei häviä yhtään mitään. Mä en oo aina ollut halailija, mutta yks kaveri tartutti tavan muhun aikoinaan. Hän halasi mua jo tyyliin ekoilla kerroilla kun nähtiin; oltiin siis vasta tutustumassa. Mietin, mitähän ihmettä toi oikein meinaa... ja sitten rupesin itsekin halailemaan kaikkia aina, kun siihen on vähänkin saumaa. Suosittelen kovasti!

IMG_20170122_162758