LOUIS VUITTON KEEPALL XS

IMG_4385 
Kevään ja kesän aikana mun laukkukokoelma on kasvanut kahdella uudella tulokkaalla, ja tässä olisi niistä ensimmäinen: Louis Vuitton Keepall XS.

Kun ekan kerran näin kuvia LV:n kevään 2022 laukku-uutuuksista, tykästyin oitis tähän miesten mallistoon kuuluvaan sinivihreään pikkulaukkuun, joka on valmistettu Taurillon Illusion -nahkasta. Mitkä ihanat ja kirkkaat värit! Laukku kuuluu sattumoisin viimeisiin luomuksiin, jotka viime vuonna syöpään kuollut Virgil Abloh ehti Vuittonille suunnitella.

Aika pitkään ajattelin, että parempi vain tyytyä ihailemaan laukkua muilla, sillä

A) en ole koskaan ostanut mitään bränikkänä suoraan LV:ltä, vaan suosinut aina second handia ja
B) en uskonut, että ylipäätään saisin minkäänlaista mahdollisuutta napata laukun itselleni, sillä yleensä tällaiset erikoisuudet myydään loppuun hetkessä.

Noh... satuinpa eräänä alkukevään hetkenä huomaamaan, että LV:n nettikaupassa oli tätä ihailemaani laukkua saatavilla. Tein todella ex temporen päätöksen ja tilasin laukun! Olin juuri aiemmin uskaltanut tehdä ison päätöksen ja päättänyt muuttaa elämäni suuntaa, joten hitsi vie todellakin ansaitsin uuden laukun tämän kunniaksi. Aina kun kurkkaan laukkukaappiini, tästä Keepall XS:stä tulee mieleen uudet alut ja uudet mahdollisuudet, joten ihan hyvä ostos vissiin. 🙈🙉🙊 

Laukusta kerrotaan LV:n sivuilla näin: "The smallest of the Keepalls, the Keepall XS bag in Virgil Abloh’s new Taurillon Illusion leather is a celebration of the nuanced colors of the techo music world: bright tones, almost florescent, that seem to have been sprayed onto the Monogramed leather. The Keepall XS is the perfect size for essentials like a phone and wallet."

Vaikka olikin kiva kokemus ostaa suoraan LV:ltä ja vastaanottaa kuriirin toimittama nätisti paketoitu oranssi boksi, veikkaan silti, että ainakin laukkujen osalta tää oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun shoppailen Vuittonilla. Ensi kerralla taas käytettyjen löytöjen pariin! Tämän laukun kohdalla uutena hankkiminen oli "järkevää" sikäli, että second handina tämä ja vastaavat limited edition -erikoisuudet hinnoitellaan usein vähintään tuplasti kalliimmaksi siitä, mitä alkuperäinen hinta on ollut. Ennemmin olisin ilman, kun maksaisin kaiken maailman jobbareille penniäkään päälle sen hinnan, mitä LV:llä sama tuote maksaa tai on maksanut.

Ai niin, laukun mukana on toki myös pitkä hihna! Sitä pystyy säätämään, joten laukkua voi kantaa olalla tai crossbodyna. Laukussa on hopeanväriset metalliosat ja sisäpuolelta laukku on sähkönsinistä kangasta. Lisäsin tähän postaukseen nyt poikkeuksellisesti vain yhden kuvan, sillä muut kuvat olin ottanut keväällä ulkona. Niissä taustalla näkyvä samea metsämaisema ei varsinaisesti mätsää tähän nyt meneillään olevaan hellesesonkiin... 😁

Mitäs tykkäätte tästä laukusta?

Smoothie bowl madness

IMG_4483 
Kas tässä uusin hurahdukseni: erilaisten smoothie bowlien askartelu aamuisin! Smoothiesta en aamiaisella luovu varmaan ikinä, mutta välillä sen voi nautiskella juotavan sijaan lusikoitavassa muodossa. Koristelu on tietysti se kivoin asia.

Tässäpä olisi viisi erilaista smoothie bowlia! Näistä kaikista ohjeista tulee 2 annosta, eli jos haluat tehdä vain yhdelle sopivan määrän, puolita ohjeet. Sitten vaan blenderi tai sauvasekoitin hommiin!
  IMG_4485 
Marjainen smoothie bowl

1 banaani
100 g pakastemustikkaa
100 g puolukkaa
250 g maitorahkaa
1 dl kaurajuomaa
1 tl kanelia

Pinnalla koristeena mansikkaa, banaania, kurpitsansiemeniä ja Fazerina-mysliä
  IMG_4497 
Ananas-mango smoothie bowl

1 banaani
300 g jäisiä ananaskuutioita
400 g eli purkillinen Alpro Greek Style Mango -jogurttia
0,5 dl vettä

Pinnalla ananasta, pensasmustikkaa, chiasiemeniä ja kookoslastuja
  IMG_4565 
Vihreä smoothie bowl 

1 omena
1 jäinen banaani
kourallinen lehtikaalia
1 tl nokkosjauhetta, spirulinaa tms. mieleistä viherjauhetta
0,5 dl heraproteiinia (vanilja)
200 g soijajogurttia tms. maustamatonta jogurttia
1,5 dl kaurajuomaa

Pinnalla mysliä, murskattua mantelia, mansikkaa, ja kiiviä 

IMG_4634 
Trooppinen smoothie bowl

1 banaani
150 g ananasta
200 g persikkaa tai mangoa
2 dl kookosmaitoa
1 tl sitruunamehua

Pinnalla mysliä, lakkaa ja kookoslastuja
  IMG_4592 
Vadelma-puolukka smoothie bowl

1 banaani
100 g vadelmaa
100 g puolukkaa
200 g soijajogurttia
2 rkl mantelivoita
2 rkl turvotettuja chiasiemeniä

Pinnalla ananasta, mysliä ja kookoslastuja
  IMG_4604 
Pakko lopuksi kehua tätä Liemessä-blogin turkkilaisten uppomunaleipien ohjetta! AIVAN superhyvää! Näitä leipiä voisi mättää aamusta iltaan. Muuten noudatan ohjetta, mutta chiliöljyä en ole alun jälkeen jaksanut tehdä itse, vaan oon hommannut valmiin oliiviöljyn, joka on maustettu chilillä. Tällainen löytyy ainakin Pirkan valikoimasta.

Kun haluaisi vaan rakastaa

blogi1 
Blogissa on ollut taas ihan ennätyspitkä hiljaisuus, hupsista. Hemmetin elämä, kun ei taaskaan oo mennyt niinku oon meinannut.

Pohjanmaa jäikin vähän lyhyemmäksi kokeiluksi, sillä palasin sieltä romppeineni jo pääsiäisenä takaisin etelään. Eipä siitä sen tarkempia yksityiskohtia, mutta onhan tää harmittanut ja surettanut lukuisina hetkinä. Vuoden eka puolisko on ollut aikamoista myllerrystä monessa mielessä. On pitänyt kohdata arjen kolkot realiteetit ja ennen muuta on pitänyt kohdata itsensä ja solmussa olevat ajatuksensa. Siinäpä vasta setviminen!

Oon aina ajatellut super introverttina pärjääväni ja ennen muuta viihtyväni itsekseni, mutta nyt kun oikeasti pitäisi oppia olemaan yksin, ajatus onkin yllättäen todella ahdistava. On vähän eri asia olla yksin ja tiedostaa, että jossain on silti joku, kuin olla oikeasti ypöyksin. Onhan mulla elämässä ihmisiä ja seuraa, mutta on silti aika yksinäinen olo. Ei oo ketään, keneen purkaa tää kaikki loputon rakkaus! Oon tässä omia tuntemuksia pilkkoessa ja analysoidessa tajunnut, miten tärkeää mulle on, että on joku tietty ihminen, jota saan rakastaa ja suorastaan palvoa. En tunne itteäni lainkaan kokonaiseksi nyt, kun en pääse toteuttamaan tota puolta itessäni. Tää joka päivä lisää ja lisää ja lisää patoutuva tarve rakastaa on kuin joku aikapommi, jonka oisin aivan valmis heittämään heti ensimmäisen sellasen ihmisen niskaan, jossa on tarpeeksi potentiaalia  puolisoksi ja tulevien lasten isäksi.
   blogi2

Ja ne lapset. Aina ne lapset! Niitä pitäs muuttuneesta elämäntilanteesta huolimatta edelleen saada, ja mieluiten pian. Mielellään lähivuosina, jahka tää mun muuton jälkeen fantastisesti liikkeelle lähtenyt laihtuminen jatkuu samaan malliin - en halua olla lihava äiti. Henkisesti pitäisi ehkä vielä paremmin alkaa valmistautua siihen, että joudun mahdollisesti toteuttamaan lapsihaaveeni yksin. On aika vaikeaa löytää sopivaa kumppania lapsiprojektiin tälläisella "ASAP eikä ehkä joskus tulevaisuudessa" -aikataululla, kun tuntuu, että nykyään kaikki haluaa vaan ottaa hiiiiiiiiiiiiitaasti, tapailla pinnallisesti kymmeniäkin ihmisiä samaan aikaan ja katsella kaikessa rauhassa, tuleeko mistään mitään. Mua oksettaa sellanen Tinderin vanavedessä pysyvästi juurtunut deittikulttuuri, jossa ihmiset ja niiden tunteet on kuin jotain kertakäyttötavaraa. Mihinkään ei olla valmiita sitoutumaan, mutta vaihtoehtojen valtameressä voi kokeilla hyvillä mielin niin montaa ihmistä kuin vaan jaksaa. Epämieluisat treffikumppanit voi vaan kylmästi ghostata ilman sen kummempaa selittelyä. Iso osa ihmisistä ei tunnu itekkään tietävän, mitä ne lopulta edes hakee ja haluaa.

Mä oon aivan liian tunnevammainen solahtamaan sekaan modernin treffailun maailmaan. Haluun nähdä tasan yhtä ihmistä kerrallaan, enkä jaksa kovin kauaa ihmetellä ja "katsella". Jahtaamaan en varsinkaan rupea, se on sellasta itsekidutusta, johon ei kannata sotkeutua. Ei mulla oo enää tän ikäisenä aikaa saati halua mihinkään arvuutteluleikkeihin. Musta tuntuu joka päivä siltä, että lapsihaaveen suhteen mun aika loppuu pian kesken, ellei oo jo loppunut. Eikä sillä edes ole mitään väliä, vaikka aikaa olisikin vielä runsaasti! Mä halusin lapsia jo viis vuotta sitten. Kuvittelin itteni aina nuorehkona mammana, enkä todellakaan tällaisessa tilanteessa, jossa vielä 30-vuotiaakin ihmettelen että mitähän tässä nyt sitten tekis. Musta on hienoa, että jotkut hankkii lapsia vielä nelikymppisenäkin, mutta se ei oo mua varten. Mä en oo korkeakouluja käynyt uratykki, vaan hoivaviettinsä vallassa riutuva perheestä haaveileva höpsö.

Vaikka usein ahdistaakin, löydänkö enää ikinä ketään ja tuunko koskaan saamaan edes yhtä niistä haluamistani kahdesta tai kolmesta lapsesta, mulla on silti yllättävän hyvä ja rauhallinen fiilis. Uskokaa tai älkää! 😅 Vaikka tää nykyisin kolmosella alkava ikä muistuttaakin todella kipeästi siitä, että hedelmällistä aikaa ei sitten muikkeli enää kovin kauaa todennäköisesti jatku, niin silti tuntuu, että oon paljon mieluummin 30-vuotias kuin parikymppinen. Kolmekymppisyys tuntuu oikealta ja sopii mulle.

If I was a bird, I know who I'd shit on

IMG_3909 
Valokuvauksen saralla lintukuvaus on nykyään mun suosikkijuttuja! Toisin kuin vaikka kauriita tai pupuja, lintuja on niin helppo löytää, kun jo pelkästään pihapiiristä lintulaudalta voi bongata vaikka mitä lajeja. On myös hauskaa oppia eri lintujen käyttäytymisestä. Hömötiaiset ovat todella rohkeita: niitä ei vois vähempää kiinnostaa, jos heilun kameran kanssa parin metrin päässä, ja ne usein häätävät itseään huomattavasti isompia lintuja pois ruoan luota. Närhet ovat todella arkoja, mutta pisimmän korren vetävät harakat ja varikset: mulla ei ole vielä YHTÄÄN kuvaa moisista kraakkujista! Pitäisi varmaan kokeilla käydä kuvaamassa city-lintuja, josko olisivat poseeraushalukkaampia...

Tässä muutamia lähiaikoina napsimiani lintukuvia. 😊 Punatulkkujakin on vihdoin alkanut taas näkyä, vaikkakin tuntuu, että niitä on joka vuosi vähemmän ja vähemmän. Mun lapsuudessa se oli yksi yleisimpiä pihalintuja, nykyään se on jo saavutus, jos kahdesta kolmeen saa bongattua.
  IMG_4073 IMG_4167 IMG_4161 IMG_3901 IMG_4146 IMG_4122 IMG_4116 IMG_3854 IMG_4101 IMG_4063 IMG_4039 IMG_3837 IMG_3834

Joskus on mentävä kauas, jotta näkisi lähelle

IMG_3974  
Heipparallaa! Jopas on edellisestä postauksesta kulunut aikaa. Tässä välissä on ehtinyt olla vaikka mitä härdelliä ja häslinkiä. Asuntokin on vihdoin löytynyt ja ylihuomenna lähtee paikkakunta vaihtoon, jee! Työt tosin jatkuu Lahdessa, joten tällä suunnalla tulee edelleen pyörittyä tasaisesti. Toivon todella, että koronan jälkeenkin etätyömeiningit toimii sujuvasti, sillä haluaisin todella saada tämän kahden kaupungin välillä elämisen toimimaan. Kokkolassa haluan olla just nyt, mutta realismia on, että tänne etelään jää... no, lähes kaikki. Työpaikka, kaverit, tutut lenkkireitit landella, maailman kotoisin puusauna, perhe mukaan lukien iäkkäät isovanhempani.

Mulle on ollut koko ajan itsestään selvää, että isovanhempien säännöllisestä tapaamisesta en luovu - siis ennemmin olisin vaikka jättänyt kokonaan lähtemättä, jos riskinä olisi ollut se, että etelään olisi päässyt järkevästi matkustamaan vain loma-aikoina joitakin kertoja vuodessa. Vähän sellainen tuntuma on tullut, ettei etätyö ole kaikkialla ihan niiiiiiin yleistä, kuin omassa eteläsuomalaisen kuplassaan on mennyt kuvittelemaan. Täällä pk-seudun pientareilla ollaan ehkä etätyöasiassa hieman muuta Suomea edellä. Mä en varmaan enää edes osaisi siirtyä niin antiikkiseen systeemiin, etteikö työnteon katsottaisi ainakin tietyissä tilanteissa olevan mahdollista myös muualla kuin paikan päällä toimistolla.

Muuttoa tosiaan pukkaa, mutta samaan aikaan mä TIEDÄN vielä joskus palaavani tänne maalle. Se on mun loppuelämän suunnitelma sitten, kun loppuelämän aika on, milloin se sitten ikinä alkaakaan. Oon suunnilleen jo tonttipaikan miettinyt iskän mailta valmiiksi. 😂Mun elämässä ei oo aina kovin selkeää suuntaa ja teen asioita usein ihan dorkassa järjestyksessä, mutta koitan silti pitää mielessä jotain lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteita. Yks niistä pitkän tähtäimen elämänvalinnoista on palata ennemmin tai myöhemmin Virenojalle "vahtimaan" vanhenevia vanhempia ja rakentamaan omaa pikkuista Nooan arkkiani, joka on yksi mun suurimpia harhaisia haaveita elämässä. Haluaisin kukkoja, kanoja, lampaita, ehkä jopa possuja... eikä mikään niistä päätyisi koskaan lautaselle, vaan saisi vanheta vapaasti ja arvokkaasti. Kuvioon kuuluisi tietty myös kissoja ja koiria.

Näistä haaveista huolimatta tuntuisi elämän hukkaan heittämiseltä, jos jämähtäisin jo näin nuorena paikoilleni. Tässä on syntymää lukuunottamatta lähes koko elämä mennyt välillä Orimattila-Virenoja-Lahti, joten mieli tekee just nyt kauemmas. Ajatuksen tasolla jopa Lappi kiehtoisi asuinpaikkana lyhytaikaisesti myöhemmin, mutta nooh... voi olla, ettei musta edes olis Lapin talviin. Aloitetaan nyt siitä Kokkolasta. Kokkolan piirit on kuulemma pienet ja aikuisena on vaikeaa päästä enää uutena porukoihin mukaan, mutta saapa nähdä, jos nyt edes yhden tai pari tuttavuutta onnistuisi löytämään lähitulevaisuudessa. Missähän sitä sitten voisi yrittää tutustua ihmisiin, miten normaalin sosiaaliset ihmiset hoitaa tällaiset jutut? Inhoan ja ällöän Tinderiä, mutta sellainen kaveri-Tinder olis ihan kätevä! 

Kuulostaakohan ihan hassulta jos sanon, että odotan tota aiempaa tiuhempaa ees taas reissaamista Kokkolan ja Lahen välillä? Mä tykkään matkustaa, se on sellasta leppoisaa omaa aikaa mulle. Ajatus itsensä ripottelusta kahden kaupungin välille tuntuu kivalle ja tosi luontevalle. Ikävystyisin varmaan, jos vaan jäisin ja unohtuisin täysin jonnekin.

Täytän vajaan kuukauden päästä kolkyt vuotta, apua! Mitään suunnitelmia ei ole, koska se päivä osuu laimeasti keskiviikolle. Sillä viikolla on aikeena tulla Lahteen, joten melkeinpä houkuttelevinta olisi lähteä tiistaiaamuna Kokkolasta esim. Tampereelle tai Jyväskylään vuorokauden hotellilomalle itsekseni. Voisin siellä sit tehdä töitä, käydä kävelyllä kaupungilla ja katsella leffoja ja mitä nyt sattuisi huvittamaan tehdä. Seuraavana aamuna sitten Lahteen. Saas nähdä, jaksanko laittaa tän päähänpiston toteutukseen... houkuttelis kyllä ihan sikana. En oo kahteen vuoteen ollut vissiin päivääkään täysin yksin, ja sehän on siis aivan sairaan traagista tällaiselle introverttiapinalle. En valita, mutta ois kyllä korkea aika viettää sellanen omahyväinen minäpäivä omassa seurassani! Jaksaa sitten taas olla sosiaalinen, kun välillä vähän lataa akkuja.

IMG_3984

Postauksen kuvituksena on joululahjalaukku vuosimallia 2021. 😁Aivan ihana Balenciagan pieni crossbody-laukku söpöllä kissaprintillä on löytö Saksan eBaysta. Katselin tätä kaihoten vuosia sitten ulkomailla lomareissulla, mutta en todellakaan viitsinyt ex temporena upottaa laukkuun n. 800 euroa, mitä se silloin kauppakeskuksen laukkuosastolla maksoi. Eikä olisi kyllä kannattanutkaan, sillä nyt sain tämän murto-osahintaan, kuinkas muutenkaan.

Aivan mahtava pikkulaukku ja sopii mulle kuin lusikka jätskipurkkiin, vai mitä?

Omar-juustokakku

IMG_3744 
Tänään vietettiin isänpäivää pienimuotoisesti perheen ja sukulaisten kesken. Muhun on pitkästä aikaa iskenyt taas leivontainnostus, ja sehän piti hyödyntää tekaisemalla kakku! Koska olin tallentanut puhelimeen muutamia erilaisia Omar-kakkuohjeita ja kyseiset toffeekarkit sattuvat olemaan kovasti isäni mieleen, valinta kakun "päämausta" oli helppo. Makuparia Omareille piti hieman mietiskellä: pelkkä Omar sellaisenaan tuntui vähän tylsältä, mutta toisaalta moniin makuihin, kuten suklaaseen, yhdistettynä kakusta saattaisi tulla turhan tuhti ja raskas. Sitten taas marjojen tai hedelmien combo Omarin kanssa epäilytti sekin.

Päädyin lopulta kuitenkin Omar-vadelmaan, ja sehän toimikin hienosti! Ehdottomasti voisin tehdä toistekin näin, mutta alkoi heti houkutella myös esim. puolukka- tai karpaloversion testaaminen.
  IMG_3752 
Kiilteen lisäksi käytin vadelmia myös koristeluun. Pinnalle tuli myös Mirella-keksejä, syötäviä kukkia, muutama Omar-karkki ja tidditidii.. tietty kultapölyä! Kuviin kaunis kullanhohde ei valitettavasti oikein nyt välittynyt, vaan tuossa ylläolevassa kuvassakin se näyttää lähinnä joltain epämääräiseltä siitepölyltä. 😂
  IMG_3737 
Kas tässä ohje kakun tekoon!

OMAR-VADELMAJUUSTOKAKKU

Pohja
1/2 pkt Marie-keksejä (tai Digestive tai kaurakeksi)
50 g voita

Täyte
1 pss Omar-karkkeja
4 dl vispikermaa
5 liivatelehteä
400 g vaniljatuorejuustoa
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Kiille
200 g (pakaste)vadelmaa
4 liivatelehteä

Koristelu
Vadelmia
Mirella-keksejä
Omar-karkkeja
Syötäviä kukkia
Elintarvikekäyttöön tarkoitettua kultasprayta


Vuoraa irtopohjavuoan (halk. 22-24 cm) pohja ja reunat leivinpaperilla. Murskaa keksit hienoksi ja sulata voi. Sekoita voisula keksimurskan joukkoon, levitä seos vuoan pohjalle. Painele lastalla tasaiseksi.

Aloita täytteen valmistus. Kuumenna 2 dl kermaa kattilassa ja lisää sekaan Omar-karkit. Jos haluat hyödyntää Omareita myös kakun pinnan koristeluun, muista ottaa pussista muutama karkki sivuun myöhempää käyttöä varten.

Laita 5 liivatetta kylmään veteen likoamaan. Kaavi tuorejuustot kulhoon ja sekoita sokerit joukkoon. Vatkaa toisessa kulhossa 2 dl kermaa löysäksi vaahdoksi.

Noin 5-10 minuutin likoamisen jälkeen ota liivaatteet pois vedestä ja purista enimmät vedet pois. Kiehauta kattilassa 0,5 dl vettä ja lisää liivatteet sekoitellen joukkoon. Ota pois kuumalta levyltä ja anna jäähtyä hetki.

Lopuksi sekoita liivatevesi tuorejuusto-sokeriseoksen joukkoon ja yhdistä viimeisenä mukaan myös vatkattu kerma. Kaada huolellisesti sekoitettu täyteseos vuokaan, laita hyytymään vähintään 5 tunniksi tai mieluiten yön yli.

Tee kiille. Laita 4 liivatelehteä kylmään veteen likoamaan. Soseuta vadelmat blenderissä tai sauvasekoittimella ja sekoita joukkoon n. 2 rkl sokeria.

Liivatteiden liottua kuumenna taas kattilassa n. 0,5 dl vettä, sekoita liivatteet joukkoon ja anna hieman jäähtyä. Yhdistä sitten liivatevesi vadelmasoseen kanssa, sekoita hyvin ja kaada varovasti vuokaan Omar-täytteen päälle. Anna hyytyä 3-4 tuntia.

Jos haluat koristella kakun pintaa jotenkin, se kannattaa tehdä ainakin osittain jo siinä vaiheessa, kun pinta on vasta hieman hyytynyt. Täysin hyytyneeseen kiilteeseen on ainakin omasta mielestäni melko vaikeaa saada painettua keksipaloja (etenkin pystysuunnassa) ja muita koristeita niin, että ne jämähtäisivät kiinni, eivätkä kaatuilisi tai valuisi kohti reunoja.

Omar-karkit kannattaa kuitenkin lisätä kakun pinnalle vasta tarjoiluhetken koittaessa: ne nimittäin näemmä levähtävät helposti. Myös useimmat nonparellit ja hopea-/kultahelmet tuntuvat olevan leviämisalttiita.

IMG_3730 
Suosittelen joskus testaamaan Omar-kakkua, hyvää on!

Ai niin, ja vielä yks vinkki: kermaan sulatettuna Omar-karkit toimii loistavana toffeekastikkeena vaikkapa jätskin, marjojen tai uuniomppujen kanssa!