Viikon biisimuistoja

Kuljen ison osan ajasta kuulokkeet korvilla, ja kotona ollessa on yleensä Spotify päällä. Vertaisin musiikkia hengittämiseen; se on kuin elintoiminto jota ilman ei vaan voi elää. Ei oo olemassa fiilistä, johon sopivaa biisiä ei olisi. Tässä kolme biisimuistoa kuluneelta viikolta. :)


Disco - Jos sä lähdet
Alkuviikosta joku Discon ikivanha biisi alkoi soida salilla siinä vaiheessa, kun olin jo lähdössä pois. Tuli sellainen hyvin vahva tunne, joka oli pikemminkin täyttä tietoa kuin vain aavistelua, että nyt jos koskaan tältä bändiltä on tullut uutta musaa sitten vuonna 2009 alkaneen hiljaiselon. Kun pääsin kotiin, tsekkasin Spotifyn ja oikeessa olin - Jos sä lähdet oli lisätty sinne elokuun puolenvälin paikkeilla. ;)

Disco on yksi ekoja bändejä, joista lapsena innostuin. Muistan vieläkin kun pikkuveljen kanssa kuunneltiin aina lauantaisin saunan jälkeen jotain Radio Novan top-listaa, ja sitten kun tuli Discoa, rääyttiin kumpikin messissä KETÄ SINÄ ODOTAT OIKEASTI, MIKSEN SULLE TOTTA OLLA SAA... :D Ajatella, että joskus on ollut aikaa ja ennen muuta kärsivällisyyttä vaan istua lattialla mankan vieressä ja kuunnella, mitä sieltä seuraavan tunnin ajan tulee soimaan. En ihan rehellisesti sanottuna tiedä, pystyisinkö semmoseen enää. Ainakaan en osaisi olla niin keskittynyt, vaan pitäisi olla jotain oheistoimintaa. Tästä pitäis oikeastaan ottaa itelle sellainen pieni haaste - joskus voisi ihan oikeasti koittaa vaan olla tunnin paikoillaan, tekemättä yhtään mitään samalla. Sääli tosin, ettei ajatuksiansa voi vaimentaa. Tai no varmasti voi, mutta keinoilla joita en pidä minkäänlaisina vaihtoehtoina. :D


Pachelbel - Canon and Gigue in D major. I Canon
Yhtenä iltana mieli oli maassa, joten lähdin ihan erityisen pitkälle lenkille. Tämä ikuisuuslemppari alkoi soida kuulokkeista kun olin Upon sillalla. Ai että, siinä illan pimeydessä tuli niin mielettömän mahtipontinen fiilis - ehkä sittenkin kaikki on mahdollista, jopa mahdotonkin.

Tällaiset sävellykset on muuten syy, miksi välillä ketuttaa etten ole musikaalinen ihmelapsi. Koitin joskus opetella pianoa itekseni, samoin kitaraa, mutta eihän siitä mitään tullut. 16-tahtisten verseiden laskenta alkoi sentään sujua, kun ystävä niitä sinnikkäästi opetti välitunneilla. :D Joskus haihattelen edelleen pianon perään, sillä oishan se nyt hirveän hienoa osata ees ihan pikkuisen. Tartteisin kyllä touhuun opettajan, jonka kärsivällisyys venyy maasta marsiin ja kiinalaisen ravintolan kautta takaisin.


Samuli Edelmann - Mun sydämellä on kypärä
Tää alkoi soida randomisti Spotifyssa kun olin menossa töistä kotiin, ja alkoi hymyilyttää ihan kamalasti. Siis miten pöhköt ja ällösiirappiset lyriikat! Ei voinut kuin virnuilla. Jossain vaiheessa kiinnitin huomiota siihen, että hupsis, moni vastaantuleva ihminen hymyilee takaisin. Tuli kiva fiilis. Tollanen pieni seikka piristää tosi paljon harmaata arkea, ja toimii mulla sellasena minimaalisena kapinana omaa luonnetta vastaan. Niistä ihmisistä joiden kanssa oon säännöllisesti tekemisissä, otan usein paineita, mutta tuntemattomat kaduntallaajat ovat hyviä uhreja tollaseen. Idioottivirne naamalle, kevyt katsekontakti ja tadaa, niin oma kuin toivon mukaan sen toisenkin päivä muuttuu edes aavistuksen paremmaksi. :D

Siitä ei oo kauaa, kun tunnustin toiselle parhaista ystävistäni kuuntelevani nykyään turhan paljon Samuli Edelmannia. Hän katsoi mua merkitsevästi ja totesi jotain järkyttävän hauskaa, mutta en tietty enää muista, mitä tarkalleen :D Tähän on tultu! Samulilla on jotenkin tosi kiva rauhallinen ja pehmeä matala ääni. Läheskään kaikista Sampan biiseistä en innostu, mutta pelottavan monesta kuitenkin. 

3 x kantarelliresepti

IMG_9072
Kanttiksia tuntuu olevan metsät pullollaan tänä syksynä - tai sitten mun innokkaat sienestäjävanhemmat on vaan sattumalta osanneet aina suunnistaa juuri oikeisiin paikkoihin, joista kunnon saalis irtoaa... ;) Minä hienohelma en sieniin suostu koskemaan metsässä, kun ikinä ei tiedä mitä niljakkaita ylläreitä sieltä alta löytyy! Marjastaminen on ihan fine ja suorastaan mukavaa, mutta sienestäminen - no way in hell. Varsinkin kantarelleista saa kuitenkin maukasta sapuskaa, joten tässä lemppariohjeet top-3.

IMG_2159

IMG_2157

Pähkinäinen kantarelli-pinaattipasta

300g spagettia
2-3 dl kantarelleja
1 sipuli
1 pss baby-pinaattia
0,5 dl cashew-pähkinöitä
1 prk kuohukermaa
voita paistamiseen
suolaa, mustapippuria
pinnalle parmesan-raastetta

Keitä spagetti ohjeen mukaan. Paista kantarelleja reilussa voinokareessa, lisää silputtu sipuli. Kun sipuli on pehmennyt, lisää cashewit, huuhdellut pinaatinlehdet ja viimeisenä kuohukerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele valmiin annoksen pinnalle parmesania.

Tämän pastareseptin kehittelin joskus aivan itse kaapin jämäsafkoista, ja sehän oli peräti niinkin hyvää että oon jo monet kerrat tehnyt samaa mössöä! :D Kanttikset ja cashewit sopii kivasti yhteen. Jos kaipaa tähän vielä jotain lihaa, broilerisuikaleita vaan sekaan. 

IMG_8740

Kantarelli-sosekeitto

0,5 l kantarelleja
30 g voita (mausta kiinni, voit käyttää enemmän/vähemmän)
1 sipuli
4 rkl vehnäjauhoja
2 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 prk kuohukermaa
Suolaa ja pippuria

Laita kanttikset kattilaan siksi aikaa, että niistä haihtuu neste (hellan nuppi kutosella). Sen jälkeen lisää kattilaan rasva ja pilkottu sipuli. Kun sipulit ovat pehmentyneet, ripottele pinnalle vehnäjauhot. Sekoittele hieman. Lisää vesi ja murenna joukkoon kasvisliemikuutio. Odota hetki että keitto kiehahtaa, ja lisää lopuksi kerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Lopuksi keitto soseutetaan sauvasekoittimella. Valmista! Annoksen pinnalle voi halutessaan ripotella esim. ruohosipulia tai raejuustoa. :)


IMG_9067

IMG_9069

Kantarelli-parsakaalipiiras

Valmis piirakkapohja tai katso ohje esim. täältä
0,5 l kantarelleja
1 iso sipuli
300 g parsakaalia
2 rkl voita
0,5 tl suolaa
1 tlk kuohukermaa
2 kananmunaa
1 pss emmental-juustoraastetta
1 tl roseepippuria

Jos teet piirakkapohjan itse, aloita siitä. Sen jälkeen pilko puhdistetut kantarellit ja sipuli. Keitä parsakaalia suolalla maustetussa vedessä n. 5 minuuttia. Kuumenna voi paistinpannussa ja lisää ensin sienet ja sitten sipulit, kuullota hetki. Levitä vuokaan piirakkapohjan päälle sieni-sipulisilppu ja parsakaalit, mausta suolalla. Sekoita kuohukerma ja kananmunat kulhossa ja kaada seos vuokaan täytteiden päälle. Ripottele pinnalle reilusti emmental-raastetta ja sirottele roseepippureita sinne tänne. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa n. 35-40 minuuttia.

Ainiin, näillä mittasuhteilla voi tehdä joko yhden piiraan isoon vuokaan, tai sitten useemman pienen. Kuvassa näkyviä foliovuokia oli käytössä kaksi, ja vielä niiden lisäksi riitti aineksia kolmanteen minipiiraseen :)

A goal without a plan is just a wish.

ommm

Tänä syksynä haluan...

- lukea enemmän ja kököttää koneella vähäsen vähemmän.

- opetella vihdoinkin leipomaan pullaa. Siis oon jo kokeillut vähän kaikenlaista leivontaa, mutta pullaohjeisiin en oo vielä uskaltanut kajota. Pullien onnistumisesta on kovimmat paineet. :D Sellaista täydellisen herkullista korvapuustia ei voita yhtikäs mikään, ei edes rapeat kaurakeksit, mutta pliisu pulla... no, se on vaan pliisu pulla. Suuren luokan huijaus, pettymyksistä karvain. Onneksi mulla on jo pullanleivonnan ABC -kurssi luvassa, eli kohta mun pitäisi olla mestari. :D

- askarrella sen verran, mitä nää kömpelöt nakkisormet antaa myöten. Haluaisin pitkästä aikaa tehdä koruja, ja puinen clutch-laukkukin olisi aika makea. Siinä tartteisin tosin iskän apua. Monesti tuntuu, että kaikenlainen askartelupaskartelu voisi tehdä mulle ihan hyvää, kun ajatukset olisi keskitettävä siihen tarkkuutta vaativaan tekemiseen, eikä samalla tulisi niin helposti märehdittyä muita juttuja.

- jaksaa hölkätä ja juosta pidempiä matkoja. Vasta viime keväänä aloin tykätä hölkkäämisestä! Sitä ennen ajattelin lajin olevan ihan turhaa höpöhöpöä, ja että pitäisi juosta täysillä tai muuten on aikalailla sama, jos vaan kävelisi reippaasti. Kaikkea hassua sitä ajatteleekin. Hölkkä on oikein näppärä välimuoto; siinä hengästyy mutta sitä kuitenkin jaksaa huomattavasti kauemmin kuin täyttä häkää kirmaamista. Kesähelteillä ei vauhdikas meno kiinnostanut muuten kuin salilla aamuvarhain, mutta nyt ilmojen viiletessä on taas sellanen fiilis, että vauhdikkaat lenkit ovat tervetulleita rutiineja. Eli hölkynkölkyn sitten kait!

- saada stopin tälle kaikenmaailman hönöilylle ja tunaroinnille. Tuntuu että alisuoriudun kaikesta mihin ryhdyn, enkä koskaan oo kokenut itteäni yhtä hyödyttömäksi. Mitä enemmän yritän antaa itestäni, sen enemmän tunnen olevani muiden tiellä. Mikään ei onnistu! Se on ihan toivotonta, vielä kun jokaisen kämmin jälkeen mielessä kummittelee "ja ensi kerrallahan ei sitten töppäillä". Se aika harvoin menee niin. Jo pidemmän tovin elämä on tuntunut melkoisen kinkkiseltä jutskalta (jos T ja E lukee tätä, muistanette vielä mistä kursivoidussa tekstissä on kyse heheh), eikä ajatukset pysy joka hetkenä kasassa. Siihen on nyt vaan pakko alkaa keksiä jotain konsteja, oli se sitten vaikka meditaatio tai tylsämielinen ilmoitus tutuille, että tämä muija tarvitsee nyt aivan laittoman paljon omaa tilaa. Katellaan sitten määrittelemättömän pituisen radiohiljaisuuden jälkeen, kuinka montaa vielä kiinnostaa. :D 

- tää on sellainen epätodennäköinen bonus, mutta kiehtoisi kauheesti ilmoittautua saksankielen kurssille. Se on ihan naurettavan helppo kieli lausua, ne kaikki räkä-ärrät ja muut tulee multa ihan luontevasti, ja olisi kiva oppia lisää. Yläasteen kahdesta kurssista kun ei ihan hirveästi oo jäänyt päähän, lähinnä jotain perusjuttuja kuten numerot, tervehdykset, Ich bin Ausländer und spreche nicht gut Deutsch... mutta saa nyt nähdä. Vuorokaudesta tuntuu nytkin loppuvan tunnit kesken, eikä todellakaan kiinnosta ottaa mitään ressiä siitä, miten saa raivattua kerran viikossa sen muutama tuntia opiskeluun. Täytyy katsoa, osaisinko karsia jotain. Liikuntaharrastus on kuitenkin number uno -aamusalit ja iltalenkit haluan ehdottomasti pitää arkirutiineissani. Uni ja liikunta on perusta kaikelle muulle.

// Goals and wishes for upcoming autumn! I want to spend more time reading books and less sitting in front of my laptop, become a master cinnamon bun baker, create some shiny jewellery pieces, fall in love with jogging again and be able to jog longer distances, stop being silly (easier said than done, of course) aaaaand last but not least, I would love to learn some german. It's very easy language to pronounce and I already know some basic stuff, but we'll see if I can find some energy and time to make this dream come true.

Vanhat ihmiset antavat mielellään hyviä neuvoja sitten kun he eivät enää pysty näyttämään huonoa esimerkkiä.

ootd210816

earrings - Bikbok
sunglasses - Prada
tee - H&M
bracelet - Michael Kors
bag - Calvin Klein
shorts - H&M
flats - Pretty Ballerinas