Sometimes you climb out of bed in the morning and you think, I'm not going to make it, but you laugh inside - remembering all the times you've felt that way.

valopää

Hihhii, hupsut ja hämmentävät sattumat tekivät massiivisen comebackin nyt loppuviikosta. Näitä oonkin kaivannut harmaata arkeani piristämään. :D Torstaina ostin pitkästä, piiiiiitkästä aikaa ainekset herkulliseen kalapulla-parsakaalimössöön. Meni muutama tunti, ja eiköhän joku tyyppi ollut käynyt Instassa tykkäämässä kuvasta, jossa näkyy annos kyseistä safkaa. Kuva on useita kymmeniä viikkoja vanha, varmaan viime kesältä, ja tietty mitä vanhempi kuva, sen epätodennäköisempää että siihen tulee uusia liketyksiä.

Perjantaina kun olin lähdössä töistä, kuulin että käytävällä joku porukka pysähtyi katselemaan toimistomme seinällä olevia julisteita. Mulla oli tosi epäsosiaalinen olo eikä tehnyt mieli ottaa riskiä small talk-tuokioon päätymisestä tuntemattomien kanssa, joten istuin takaisin työpöytäni ääreen ja viivyttelin lähtöä. Tyypit hölisivät erityisesti eräästä räp-artistista. Kun he viimein jatkoivat matkaa, heitin laukun olalle, läimäytin työhuoneen oven kiinni ja avasin Spotifyn. Jaahas, sieltä alkoi sopivasti soida just sellainen biisi, jossa kyseinen räppäri on mukana feattaamassa. :D

Pelottavat Spotify-sattumat jatkuivat vielä samana päivänä. Olin ostanut jo aiemmin viikolla suklaalevyn viikonloppua varten, muttei kuitenkaan tehnyt sitä enää mieli. Niinpä lähdin reippailemaan Prismaan, jotta saisin käsiini ihania hamppusnackseja ja vähän irtopähkinöitä. Kauppa oli perjantaiseen tapaan täynnä jengiä, ja teki mieli huokaista ääneen helpotuksesta, kun tuli mun vuoro maksaa ostokseni ja pääsin pakenemaan ostohelvetistä. :D Ohitin muuan korukaupan, jonka ikkunassa näkyi Pandoran mainosjuliste. Oon ihaillut Pandoran rannekoruja muutaman kuukauden, ja nytkin piti pysähtyä vähän katselemaan. ;) Ostoaikeita ei kuitenkaan ollut, joten jatkoin pian matkaa. Taas avasin Spotifyn. Sieltäpä alkoi heti ensimmäisenä soida satunnaissoitossa Hurstin ja Häkkilän Pandora, jota en aiemmin ollut kuullut. Se oli oikeasti hurjaa. Mikähän todennäkköisyysprosentti tollasella yhteensattumalla on? :D Asentaako Spotify pitkäaikaisille käyttäjilleen anturit aivoihin, jotka lukevat ajatuksia ja valitsevat biisin niiden perusteella? Pitäisikö askarrella foliorullasta muodikas lierihattu?

Oon kyllä sitä mieltä, että tämän myötä mulla on täydet valtuudet hankkia itselleni Pandoran rannekoru, johon kerätään nättejä charmseja. ;) Ihmettelin tätä Pandora-juttua Skypessä J:n kanssa, ja hän heti kysyi otinko kenties kuvan siitä Pandora-mainoksesta. Kuulemma joku ohjelma voi tunnistaa tekstejä kuvarullan sisällöstä. No, onneksi ainoa kuva julisteesta jäi silmieni verkkokalvoille. En olisi kehdannut räpsiä kaupassa kuvia, ja samat jutut löydän taatusti netistäkin. :D Alan kuitenkin hiljalleen ymmärtää, miksei moni kerro netissä mitään itsestään, tai liittyy Facebookiin keksityllä nimellä. Pidän silti esimerkiksi Googlea enemmän ystävänä kuin vihollisena, kunhan vaan on lähdekritiikkiä.

Prismasta kotiin päästyäni rojahdin sohvalle löhöämään ja harmittelin, kun edeltävänä iltana oli jäänyt Kokkisota osittain näkemättä. Pohdin, pitäisikö etsiä jakso katsomo.fi:stä ja katsoa se sieltä. En jaksanut, kauhee homma odotella videon latautumista ja muutenkin läppärin ruudulta on tylsää katsella ohjelmia No, hetken päästä avasin tv:n "taustamölyksi" ja eiköhän Kokkisodan uusinta ollut juuri alkanut. Jee! :)

Siinäpä hauskuutusta kerrakseen. Ensi viikolla tapahtuukin jotain ei-niin-hauskaa, kun täytän torstaina 25. Ikäahdistus ei oo koskaan ollut näin kokonaisvaltaista. En oikein osaa sanoa, onko tää ennenaikainen kolmenkympin kriisi vai jopa puolitettu viidenkympin villitys. Mun käsityksen mukaan kolmekybäsenä elämä saattaa tuntua tyhjältä, kun taas viiskymppisenä voi tehdä mieli pistää kaikki mullinmallin. Jos olisin ollut kaukaa viisas muikkeli ja mulla olisi säästötili muuhunkin tarkoitukseen kuin käyttörahojen jemmaamiseen (inhoan pitää päätilillä isoja summia, siellä on yleensä max. parisataa!), nyt olisi varmaan se hetki kun "viidenkympin villitys" iskisi. Ottaisin kenties sapattivapaata ja lähtisin tuhlaamaan tonnitolkulla rahaa ypöyksin reilaamiseen Euroopassa. Se on aina ollut mun unelma, reili. Ei välttis yksin, mutta eipä oo kovin montaa jonossa lähtemään mukaan maailmalle sitten jonakin päivänä. :D Reilireissusta kelpaisi tulla takaisin ryöstettynä, rähjääntyneenä ja jopa itsensä löytäneenä. Ehkä silmämunat punaisena, jos oisin päässyt hyppäämään jossain kohteessa benjin, ja pari verisuonta olisi katkennut ilmaveivin aikana.

Mulla ei ole tuhansia, ja ihan hyvä niin. Villityksiin ei ole varaa, joten tyydyn siihen varhaiseen kolmenkympin kriisiin. Oon aina pitänyt kahtaviittä tärkeänä etappina, jolloin kuuluisi jo yhtä ja toista koulutuksesta yritykseen ja perheeseen. Kaikki olisi tapahtunut haipakkaa kun nuorena muka jaksaa painaa (täysin paskapuhetta by the way), ja sitten voisi hyvillä mielin rauhoittua ja keskittyä arjen pyörittämiseen; työt, asuntolainan maksaminen, ipanoiden kasvatus, mitä aikuiset nyt tapaa puuhastella. Yllättävän kauan pystyin kieltämään itseltäni ikäahdistuksen, mutta nyt se painaa päälle. 

En todellakaan oo yrittäjä, tai naimisissa pankin kanssa asuntolainan merkeissä. En edes jaa vuokrakämppääni jonkun sellaisen kanssa, joka kuitenkin jättää sukkia minne sattuu lojumaan, tai kasaa tiskit vääränlaisiin pinoihin altaaseen. Saati että tätä menoa yksikään kolmesta elossa olevasta isovanhemmastani tulisi näkemään lapsenlapsenlapsiansa. :D En myöskään tiedä, mikä musta tulee isona. Moni juttu kiinnostaa; psyka, laki, yhteiskunta, valokuvaus, kirjoittaminen... mutta ne on kiinnostuksia eikä potentiaalisia uravaihtoehtoja. Olisi kai helppoa pohtia urakehitystä "järki edellä", jos esimerkiksi raha motivoisi. Siitä vaan hommaamaan koulutus, jonka myötä voisi tienata hyvin ja johon luonne riittää. Mutta raha on toistaiseksi kaikista huonoin motivaattori. Voi olla että se alkaa motivoida sitten, kun ne asuntoasiat alkaa tosissaan kiinnostaa. Toistaiseksi vuokraboksi kelpo sijainnilla on ihan okei - mitä nyt välillä kaipaan maaseudun rauhaa ja semmosta ylellisyyttä kuin puusauna.

No, oma noin kymmenen vuotta sitten asetettu rima on alitettu kirkkaasti. Elämä 25-vuotiaana tulee olemaan aika erilaista kuin silloin keskenkasvuisena kakarana haaveilin. Ehkä olin vähän ylioptimistinen teininä, maailma tuntui niin avoimelta 15-vuotiaan vinkkelistä. Sittemmin musta on tullut varovaisen optimistinen realisti skeptisellä twistillä, tai siihen ainakin pyrin. Oon myös tutustunut Charles Bukowskiin, ja oppinut tärkeitä pointteja elämästä, vaikkapa Our educational system tells us that we can all be big-ass winners. :D

Ei tietenkään ole millään lailla myöhäistä. Melko todennäköisesti elämää on edessä paljon enemmän kuin sitä on nyt takana. Toivon, että tästä tulee se vuosi kun opin vihdoin sanomaan ei. Kun asiat menee säännönmukaisesti päin hevonhelvettiä, on todella vaikeaa sanoa ei, vaikka se jo samaisella hetkellä tuntuisi väärältä myöntyä. Ei tee mieli hankaloittaa asioita lisää sillä, että mahdollisesti antaa itsestänsä muille kuvan hankalana hyypiönä. On parempi esittää reipasta likkaa, sanoa joo ja nillittää itseksensä jälkikäteen.

Olisi mahtavaa oppia vaalimaan "mamouttaan". Olla häpeilemättä ja selittelemättä niin herkkä ja empaattinen kuin sielu sietää, olematta kuitenkaan pelokas ja alistuva. En tiedä miten onnistun aina hakeutumaan tossujen alle, kun en siellä koskaan oo kauheen häävisti viihtynyt. Kärsivällisyys on hyve, joka kuuluu jo vakiovarustukseeni, mutta myös tietynlaista luonteen lujuutta toivoisin löytäväni. Kanssaihmisissä oon aina arvostanut eniten niitä, jotka osaavat rauhallisin ja varmoin ottein edetä kohti tavoitteitansa, tekemättä niistä kummempaa numeroa ja huomioiden samalla muiden tarpeet. Minä-minä-minä -asenne on musta on puistattavinta tän hetkisessä maailmassa. Uskon että ainoa oikea tapa toimia on muita auttaen, eikä kaistalla törkeästi ohitellen, mielessä pelkästään omat haluamiset ja missiot. Kun seuraavan kerran asetat itelles tavoitteen, jonka toteuttamiseen tarvitset yhden tai useamman tahon jeesiä, pohdi toki, millä tavoin se vastapuolikin hyötyisi maksimaalisesti siitä, jos tai kun hän käyttää resursseja sun juttuun. Parasta on tietysti, jos sun juttu ei ole pelkästään sun juttu, vaan siitä voi muovata aidosti yhteisen jutun. Liian usein mennään perse edellä puuhun, kun keskitytään juonimaan että mitenköhän saisi skoijattua jonkun apuriksi ilman, että itse joutuu joustamaan omista ehdoistaan. Se ei toimi. Silmään kuseminen ei kanna kauas.

Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa, sudet ei lampaiden vaatteissa piileksi kauaa

outfit_16_01_17

scarf - Acne Studios
coat - Mango
gloves - Asos
clutch - Yves Saint Laurent
boots - Maison Martin Margiela x H&M

Irish Coffee Cheesecake

irish coffee cheesecake 1

Tulihan sitä kakkua leivottua mamman syntymäpäiville, kuten aiemmin uumoilinkin! Tällä kertaa vuorossa oli Irish coffee juustokakku jossa on kahvin, suklaan ja viskin makua. Ohjeen sävelsin itse, koska taaskaan mikään netistä bongaamani kakkuresepti ei ollut sellaisenaan tarpeeksi houkutteleva neiti krantun mielestä. 😀 

Ei jummi miten kivaa leipominen nykyään on. Ajatella, että muutama vuosi sitten pidin sitä tosi tylsänä puuhana! Tää viikko vierähti suurimmaksi osaksi ajan kulumista odottaen; tulispa perjantai-ilta äkkiä ja pääsis leipomaan kakkua... 😌  No, viimein se h-hetki koitti ja leipomisesta haaveilu vaihtui tositoimiin. Tein iltamyöhään kakkupohjan ja täytteen, laitoin ne kylmään hyytymään ja sitten oli taas odoteltava - tällä kertaa lauantaiaamua, jolloin vuorossa olisi kakun viimeistely kiilteellä ja koristeluilla.

Trust me, tää leivontavimma on jo sitä luokkaa että venaan into pinkeenä potentiaalisia leivontahetkiä enemmän kuin koskaan venasin joulupukkia kylään ollessani lapsi. Leipominen on suorastaan jännittävää! Oon sen verran tuore kotileipuri, ettei se prosessi ihan selkäytimestä suju. On mahdotonta taata, että uusi kokeilu onnistuu - mutta jos homma menee putkeen, siitä seuraava onnistumisen ilo on aivan suunnatonta.

irish coffee cheesecake 2

irish coffee cheesecake 4

Ja tämä juustokakkuhan onnistui! Jopa niinkin hyvin, että helmikuussa 80 vuotta täyttävä rakas mummoni haluaa samanlaisen juhliinsa. 😁 Muutama kehitysidea tulikin jo mieleen synttärikakun leipomista silmällä pitäen. Ensinnäkin, kakkupohjassa kannattaa käyttää niitä "aitoja" Digestive-keksejä, eikä Lidlin Digestivejä. Ne alkuperäiset on pehmeämpiä ja murentuvat paremmin, ja se tietysti helpottaa keksipohjan teossa huomattavasti. Täytyy myös välttää hoppuilua viime silauksen eli koristelun kanssa - nyt iskin suklaat ja nonparellit kakun pinnalle vähän liian aikaisin, ja nonparelleista levisi pikkuisen hopeaa väriä kiilteeseen. Ketään muuta tämä detalji ei häirinnyt, mutta itseäni se hieman tympi. Sen sijaan ainesosien mittasuhteisiin olin tosi tyytyväinen! Niitä ei siis tarvitse venkslata seuraavalla leipomiskerralla.

irish coffee cheesecake 3

Irish Coffee juustokakku

Pohja
n. 250-300 g Digestivejä
75 g voita tai margariinia sulatettuna

Täyte
5 liivatetta
200 g Philadelphia maustamatonta tuorejuustoa
200 g Viola suklaa tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
0,5 dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
1 dl vahvaa kahvia kylmänä
0,75 dl viskiä (kanadalaista tai amerikkalaista, eli ennemmin makeaa kuin savuista sorttia)

Kiille
3 liivatetta
1 dl tummaa kaakaojauhetta
0,75 dl sokeria
3 dl täysmaitoa

Koristeluun
Mozartin kuulia
Suklaakuorrutettuja pähkinöitä (esim. hassel)
Hopeisia nonparelleja

Ohje

Laita 5 liivatetta kylmään veteen.

Murskaa keksit ja kaada joukkoon sulatettu rasva. Sekoita hyvin ja kaada seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan (halkaisija 26 cm) pohjalle. Levitä ja painele tasaiseksi.

Sekoita kulhossa tuorejuustot, sokeri, vaniljasokeri ja kahvi.

Vatkaa toisessa kulhossa kerma löysäksi vaahdoksi. 

Kuumenna viski esim. mikrossa. Ota liivatteet pois vedestä ja sekoita viskin sekaan. Kaada viski-liivateseos tuorejuustojen kanssa samaan kulhoon. Sekoita hyvin.

Yhdistä tuorejuustoseos ja kerma, taas hyvin sekoittaen. Kaada täyte keksipohjan päälle vuokaan, peitä tuorekelmulla ja laita jääkaappiin hyytymään. Jos mahdollista, kannattaa antaa täytteen hyytyä yön yli, mutta minimissään on hyvä odotella 4-5 h ennen kiilteen tekoa.

_________

Kun täyte on kunnolla jähmettynyt, valmista kiille. Laita 3 liivatelehteä kylmään veteen. Sekoita kattilassa kaakaojauhe, sokeri ja maito, kuumenna kiehuvaksi. Tämän jälkeen laita kattila hetkeksi vesihauteeseen, jotta suklaakastike hieman jäähtyy. 

Kun seos on viilentynyt, lisää joukkoon liivatteet. Sekoita hyvin ja kaada kiille vuokaan täytteen pinnalle.

_________

Jos kakun haluaa koristella, kannattaa antaa kiilteen hyytyä n. tunnin verran. Koristelussa on tietty vaan oma mielikuvitus rajana. Ite ajattelen että more is more, kuten ehkä näkyykin. 😉  Kun suunnittelin juustokakkua, sain vision puolitetuista Mozartin kuulista leipomuksen pinnalla - äitini tykkää kyseisistä marsipaanikonvehdeista. Niitä saikin metsästää kolmesta eri kaupasta, kunnes Lidlissä tärppäsi. Nämä eivät tosin ole niitä aitoja, punaisessa rasiassa olevia Mozartin kuulia, vaan Lidlin omaa versiota. Ihan passelia kamaa onneksi! 

irish coffee cheesecake 5
Seuraava juustokakku lienee mummon synttärikakku, mutta sen jälkeen voisi olla taas tutun ja turvallisen sitruunajuustokakun vuoro. 😛

// Meet the Irish coffee cheesecake that I baked for my mum's birthday! This yumminess tastes like coffee, chocolate and a hint of canadian whiskey. The glossy surface is like chocolate pudding and on top of it you can spot some Mozartkugels (pistachio marzipan), chocolate covered hazelnuts and nonpareils. I guess hashtag #carboverload is very well deserved.

Musiikkivuosi 2016

spotify1

spotify2

Spotifylta tuli vuodenvaihteessa mielenkiintoinen sähköposti - statistiikkaa siitä, miltä 2016 kuulosti mun soittolistojen perusteella. En yllättynyt lainkaan ajasta, jonka oon viettänyt musiikkia kuunnellen, mutta TOP-3 oli hiukan hämmentävä. Come on, en kai mä oikeesti noin paljon kuunnellut Samuli Edelmannin ja Jipun Jos sä tahdot niin -biisiä? 😂 Mariskan Kuolema on kalamies soi repeatilla loppuvuodesta aika paljon, ja Leevi & The Leavingsin Tikapuut taivaaseen on ollut yksi isoimpia lemppareita syksystä lähtien.

PS: Perhana että jurppii, kun Suomenkielisen Biisin Nimi Kirjoitetaan Tähän Tyyliin. Isot alkukirjaimet toimii tehosteena englannissa ja varsinkin saksassa, ne tuo sopivasti dramatiikkaa. Mutta suomalaisissa kappaleissa moinen kirjoitusasu näyttää lähinnä kömpelön teatraaliselta. Tarkkaa hommaa. 😉

Trooppinen juustokakku

juustokakku_1

Terveisiä Kokkolasta! Pitkästä aikaa leivoin juustokakkua - jotain teki mieli väkertää, mutta ei kuitenkaan mitään kovin raskasta ja ylimakeaa. Juustokakku nousi nopeasti ykkösvaihtoehdoksi: ne on ilmavia, raikkaita ja silti tosi makoisia. Jostain syystä ne vaan ovat lähiaikoina jääneet unohduksiin silloin, kun on tehnyt mieli leipoa. Tällä kertaa tein hedelmäisen kakkusen jossa on mangoa, sitruunaa, persikkaa ja rypäleitä. Sitruunan maku ei tosin erityisemmin erotu joukosta, vaan lähinnä se tuo kakkuun pientä kirpakkuutta ja korostaa mangotuorejuuston makua.

Googlailin ohjeita, ja monessa oli käytetty jopa 1 1/2 dl sokeria täytteeseen. Päätin laittaa vaan 0,5 dl ja silti tuli super hyvää kakkua! Aivan riittämiin oli makeutta. Ens kerralla saatan kokeilla jopa ilman sokeria. Alla olevaan ohjeeseen kirjoitin 3-5 rkl sitruunamehua, mutta mulla sitä taisi mennä reilusti enemmänkin. Ihan rohkeasti vaan siis, jos tykkäät kirpeistä mauista niin oma uskallus on rajana. 😉Pohjan tein Digestive-kekseistä, mutta jos ei välitä niistä, uskoisin myös kaurakeksien sopivan erinomaisen hyvin kakun makumaailmaan.

Kakun koristeluun käytin persikkasiivuja ja rypäleitä. Noita persikkaruusuja pitäisi vielä vähän harjoitella, mutta ihan siedettävältä ne nytkin näyttävät kun huomioi, että tein niitä tosiaan ekaa kertaa.😁 Halutessaan hedelmät voi korvata vaikka suklaakoristeilla, tai jättää kokonaan koristelematta jos yksinkertainen tyylikkyys puhuttelee enemmän. Mulla se yksinkertainen tyylikkyys ei tosin toimi juustokakuissa, kun aina pintaan jää vähintään yksi epätasainen muhkura. 😐 Koristeilla on helppo peittää kiillevaurioita.

Kuvat on ylimuokattuja, koska puhelimella tuli vähän surkeita ja rakeisia kuvia J:n hämyisessä keittiössä. 😈

juustokakku_2

Trooppinen juustokakku

pohja
200 g Digestive-keksejä
75 g voisulaa

täyte
4 liivatelehteä
200 g mangotuorejuustoa (Viola)
200 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
0,5 dl sokeria
3 tl vanilliinisokeria
3-5 rkl sitruunamehua (maun mukaan)
2 dl kuohukermaa
2 rkl kiehuvaa vettä

kiille
2 dl mangososetta (Piltti)
2 liivatelehteä
2 rkl kiehuvaa vettä

koristelu (vapaaehtoinen vaihe, voi jättää väliinkin)
1 prk säilykepersikkaa
vihreitä viinirypäleitä

__________________

Murenna Digestivet hienoksi muruksi ja sekoita voisula joukkoon. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan (halk. 20 cm) pohjalle ja levitä keksi-rasvaseos vuokaan tasaisesti. Pohjaa voi painella vaikka lusikalla tai lastalla. 

Liota 4 liivatelehteä kylmässä vedessä n. 5 minuuttia.

Sekoita tuorejuustot keskenään, lisää sokerit ja sitruunamehu. Vatkaa toisessa kulhossa kerma vaahdoksi.

Nosta liivatteet vesikulhosta, purista enimmät vedet pois. Sekoita liivatteet tilkkaan kiehuvaa vettä. Lisää liivate-vesiseos juuston joukkoon sekoittaen. 

Lisää kermavaahto mukaan. Sekoita lusikalla tasaiseksi.

Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle, tasoita pintaa tarvittaessa lastalla. Peitä vuoka kelmulla ja laita jääkaappiin hyytymään ainakin 3-4 tunniksi tai jopa yön yli. 

Kun täyte on hyytynyt, tee vielä kiille. Laita 2 liivatetta kylmään veteen 5 minuutiksi.

Kuumenna 2 rkl vettä kiehuvaksi, sulata liivatteet joukkoon sekoittaen ja lisää piltti. 

Kaada pilttiseos täytteen päälle ja nosta vuoka jääkaappiin takaisin ainakin tunniksi.

Kakku on ihan kivannäköinen ilman koristeluitakin, mutta jos pinnalle haluaa lisätä vaikka persikkaruusukkeita ja rypäleitä kuten mä tein, ne kannattaa asetella kakun pinnalle n. 15 min kuluttua kiilteen lisäämisestä. Näin koristeet pysyvät paremmin paikallaan, kun ne voi varovasti painaa/upottaa vain hieman jähmettyneeseen kiilteeseen.

juustokakku_3

Nam! Äidillä on sopivasti synttärit parin viikon päästä, joten jos leivontaintoa vielä silloin riittää, voisin tekaista hänelle Irish Coffee -juustokakun. Siinä on mm. kahvia, viskiä ja suklaata. Toisaalta houkuttelisi tehdä sitruunajuustokakkua. Tai tätä samaa mangokakkua. Äh, vaikeeta on kun mahdollisuuksia on niin paljon. :D

// Baked some cheesecake! The filling includes mango cream cheese and lemon juice, and of course whipped cream, etc. I decorated the cake with peach slices and grapes. Sorry for not translating the recipe, but I'm sure there's loads of yummy cheesecakes if you just google them. 😉

Kyllä se kuulee Suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen.

grammar

Siitä lähtien kun mulla on pysynyt kynä kädessä, oon aina rakastanut kirjoittaa. Rakkaus on painava sana jota liikaviljellään sellaisten asioiden yhteydessä, joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä rakkauden kanssa, mutta kyllä, kirjoittamista tämä akka rakastaa. Aluksi aakkoset oli vähän nurin kurin vaikka omaa nimeä harjoitellessa, mutta siitä se hiljalleen lähti. Ala-asteen sarjakuvavaiheessa halusin oppia "näppis-aan" ja lopputulos oli se, että teksteissä saattoi olla sekä kauno-a:ta että sitä näppis-a:ta. Jopa samassa sanassa saattoi olla kahta eri aata. Skitso meininki. 😁

Suhtaudun kieleen vakavasti. Meni pahasti tunteisiin, kun Suomen kielen lautakunta pari vuotta sitten hyväksyi ALKAA TEKEMÄÄN -muodon ihan oikeaoppiseksi suomenkieliseksi ilmaisuksi. No, minä aion aina ja ikuisesti teksteissäni ALKAA TEHDÄ enkä tekemäääääääään. Miksi kielitoimistolla olittekin niin heikkoja että taivuitte massan painostuksesta? MIKSI!?!

En tunnustaudu kielioppipoliisiksi, mutta yhdys    sana    virheet nyppii. Nielen erheet, jos huomaan ettei kirjoittaminen ole toiselle helppoa, tai tiedän jopa taustalla vaikuttavasta lukihäiriöstä. Mun mielestä on todella hienoa, että moni bloggaajakin on kertonut kärsivänsä lukihäiriöstä, mutta silti he kirjoittavat pitkiä tekstejä blogeihinsa - siitä huolimatta, että aina joku keksii tulla narisemaan virheistä. Usein vaikuttaa siltä, että kieliopillisia kömmähdyksiä oikein etsimällä etsintään tekstistä, jos kirjoittajan vaikeudet lukemisen ja kirjoittamisen kanssa ovat julkista tietoa. Mun mielestä on rohkeaa olla piittaamatta moisista pikkusieluisista kommentoijista. 

Sen sijaan puhdas huolimattomuus ja välinpitämättömyys on rasittavaa. Kiireessä ja puhelimella näpytellessä kirjaimet saavat lennellä, mutta eivät 99% ajasta. Ja onpa mullakin ollut sellainen näppis, josta on ollut R-kirjain jumissa. Koita siinä sitten kirjoittaa oikein, kun yhtä näppäintä pitää suunnilleen hakata että se toimii.😄

Ikuisia inhokkisanojani ovat mm. paituli, kotoilu, hölläily, mutsi, fatsi, some. Somea on vähän pakko käyttää; ei töissä jaksa aina kirjoittaa sosiaalinen media. Sitä paitsi sosiaalinen media pitkässä muodossa tuo mulla ensimmäisenä mieleen, miten epäsosiaaliseksi sosiaalinen media meidät tekee. Epäsome, miten olis?

Fiilis ja fiilistely ovat tavallaan ärsyttäviä, mutta käytän varsinkin ensin mainittua paljon. Fiilis on tunnetta kepeämpi ilmaisu.

Vanhemmistani en ikimaailmassa opi puhumaan porukoina. Porukat kuulostaa teinimäiseltä ilmaukselta.

Vittu ei sovi useimpien lausumaksi. Joidenkin rauhallisella tavalla räväköiden tyyppien ulosantiin se mätsää kohtuullisesti käytettynä.

Helsinki on joko Helsinki tai Stadi, muttei Hesa - vaikka kyllähän se joskus lipsahtaa. Hesasta puhuessa tulee vähän maalainen olo. Tosin, maallahan mä valtaosan elämästäni oon viettänytkin. 😉

Lahe on lahtelaisten muotisana. Lahti-aiheisiin kuviin laitetaan hashtag #lahe. Ei, ei, eiiii! Siis tykkään siitä kun puhutaan Lahesta ilman d:tä, siitä tunnistaa paljasjalkaisen lahtelaisen tai ainakin pidempään seudulla asuneen. Mutta en ymmärrä tota Lahe-ilmiötä pätkääkään. Lahest(a) kelpaa, lahe ei!

Voimaannuttava lähinnä uuvuttaa kaikessa ällökliseydessään. Jos jotain toimintaa mainostetaan voimaannuttavana, tiedän pötkiä pakoon!

Juurikin on trendisana, joka on tainnut saada alkunsa muotiblogien maailmassa. Naikkoset juttelee kynsilakoista "juurikin tuollaista burgundyn sävyä olen etsinyt, kiitos vinkistä!". Se on juuri eikä juurikin.

Masuasukki. Tarviiko tätä edes perustella?

Hiljattain törmäsin K-Plussan uutiskirjeessä sanaan kaksilollinen - you know, yksilöllinen, kaksilollinen. Jumankauta, siis kaksilollinen. K A K S I L O L L I N E N. Teki mieli lopettaa uutiskirjeen tilaaminen.

Omata on ärsyttävä. Semmonen muka fiiniltä ja sivistyneeltä kuulostava ilmaisu, jonka aina voisi kirjoittaa toisellakin tavalla. Joskus tulee houkutus kirjoittaa omata, mutta kierrän sen aina pakkomielteisesti. Omata -sanan hyväksymistä on vastustettu ihan adressillakin vuonna 2010. 

Kaikista hermostuttavinta on bongata kirjoituksesta enään. Jos tekstissä seisoo enään, paska osuu pahasti tuulettimeen. Mikään ei ole enää ennallaan!

Suomen ja muiden kielien liian estoton sekoittaminen tympii. Kaikkia vierasperäisiä sanoja ei mun mielestä tarvitse kääntää suomenkieleen istuvaksi, mutta sekin risoo, jos kieli aivan vilisee englannilta tai ruotsilta haiskahtavia uudissanoja. Oon vähän hankala asiakas. 😁

Tämmönen negatiivinen ragepostaus tuntuu parhaalta lopettaa johonkin mukavaan, joten listataanpa nyt inhokkisanojen vastapainoksi jokunen suosikki! Lempisanojani ovat ainakin perhe, kotimuikea, hillitön, törkeä, rääpäle, höpsö, hupsuotus, villi ja lappalaisjuuriin sopiva perkele. Perkele pärisee kotoisasti, muttei sitä liikaa tohdi viljellä.

Ja kyllähän niistä kirjoitusvirheistä ja muista teksteissä esiintyvistä aivopieruista saa monesti revittyä (mustaa) huumoriakin. Miten olis legendaariset mummonliha pullat? Vai söisitkö mieluummin kaksi ihmistä

Parhaat palat Zaran alesta

zara1

Keskiyöllä se alkoi - Zaran alennusmyynnit. Eikös Zara oo edelleenkin se pulju, jonka aleja kaikki muotityypit aina eniten odottaa? ;) Uteliaisuudesta vilkaisin nettikauppaa, ja hyvä kun tuli vilkaistua - sain vihdoin napattua yllä olevat söpöt rusettiballerinat ja alla olevassa kollaasissa näkyvän mustan tyllihameen, jossa on epäsymmetrinen hame. Sekä kengistä että hameesta oli pitkään mun koko loppu, joten oli kiva yllätys kun nyt niitä oli taas tarjolla ja vieläpä hyvään hintaan! Saattaapi tosin olla, että jotain muutakin lähti tilaukseen. Hups. Ehkä mun aleshoppailut voisi olla tässä... :D Tää onkin eka kerta, kun Zaran nettikaupasta tulee ostettua. 

Hieman poimintoja alevalikoimasta:

zara2
zara3
zara4
zara5
zara6

It's officially here: #zarasale! Those pieces above are my favorite pick ups from the sale section, and I might have even purchased something... oops. I've been eyeing those bow flats and that frilly tulle skirt for a long while, but my size has been always sold out. It was a nice surprise to spot them from sale! So I got what I wanted and even for lower price :D