Trenssi kevääksi

Kollaasit147

Desktop53

Trenssi kevättä varten - check! Mun aiempi trenssi on nykyään jotain 3-4 kokoa liian iso, joten oli aika uudelle. Meinasin jo viime syksynä lähteä metsästämään trenssiä, mutta onneksi silloin en löytänyt mitään kivanmallista - olisin joutunut jokatapauksessa taas ostamaan uuden. :D Muuten tässä laihtumisessa ei mitään vikaa ole, mutta se on vähäsen turhauttavaa kun koko ajan tartteis olla takkeja ostamassa. Nytkin mun on kauan tehnyt mieli ostaa mustan villakangastakin ohelle harmaa, mutta enpä oo viitsinyt kun ensi talvena se (toivon mukaan) olisi sitten jo liian iso. Toisinaan oon kirppareilla sellaista koittanut löytää, mutta ei oo tärpännyt. Noh, täytyy koittaa kitkutella sillä mitä on. ;P Vaan minkään sortin siistiä kevättakkia mullapas ei tällä hetkellä löydykään, joten päätin sallia itselleni uuden trenssin. Siitäkin huolimatta, että todennäköisesti ens syksynä viimeistään saan heivata sen myyntiin.

Sovittelin yhtenä päivänä Vilan liikkeessä tuota Shinu -takkia sekä pitkän että lyhyen mallisena, ja tykästyin enemmän pitkään koska totesin sen monikäyttöisemmäksi. No, sitä oli jäljellä vain beigenä oikeassa koossa, ja mä tietysti tahdoin mustan, vaikka beige toki tyylikäs väri onkin. Mutta musta vaan on niin ihanan turvallinen valinta... I'll stop wearing black when they invent a darker color. ;) Aloin jo miettiä sen lyhyemmän trenssin kiikuttamista kassalle koska sekin oli aika kiva, mutta onneksi päätin jäädä harkitsemaan asiaa - bongasin nimittäin äsken samaisia Shinuja myös Zalandon valikoimasta! Oitis lähti musta pitkä trenssi tilaukseen, ja löysinpä vielä netistä jonkin koodin jolla sain kympin alennusta. Vaikuttaisi olevan aika suosittu tuo takki, kun moni koko oli tuolta Zalandoltakin myyty jo loppuun, samoin kuin tosiaan sieltä liikkeestäkin. Onneksi päätin kerrankin olla ajoissa kevättakkiostoksilla, tuntuu nimittäin että aika moni muukin on jo apajilla kärkkymässä! :D

Tiedättekös muuten mitä tämä tyttö haluaisi hankkia sinä kauniina päivänä kun tavoitepaino on saavutettu (ja lottovoitto voitettu ilman lottoamista)? Burberryn trenssin. Aijai.

1_product 468x60
postauksen linkit ja banneri mainoksia

Lay down your head, you're not alone, anywhere you go, I follow.

kuva (30)
Spring in the air! Siis jes, ollaan vasta helmikuun loppupuolella ja jo nyt lumet on sulaneet lähes kokonaan pois! Ja takaisin ei oo tulemista, jos multa kysytään. :D Saa nähdä, miten etuajassa tää kevät ihan kunnolla starttaa - en uskalla katsoa sääennusteita etten pety hahah. Muistelisin, että jokunen vuosi sitten mä huitelin baltsut jalassa jo maaliskuun lopussa/huhtikuun alussa kun oli (olevinaan mun mielestä) niin lämmintä, toivottavasti tänäkin vuonna onnistuu sama! :p Ja sitten jälkeenpäin sopii vinkua kun flunssa kaataa sänkyyn.

Tavallaan on aika hassua kun ikkunasta näkyy paljasta katua ja jopa nurmikkoa, tuntuu ku olis ennemminki loppusyksy kuin talvi tai kevät. Oon kuitenkin yrittänyt virittäytyä kevättunnelmaan mm. ostamalla kotiin kukkia, mussuttamalla paljon kaikenlaisia salaatteja, lakkaamalla kynnet räikeiksi ja kaivamalla vaatehuoneesta esiin mun ihanan kirkkaanvihreän mini Hamilton -laukun. ;) Höpinät sikseen, tässä viime aikojen instagrammailuja: 

kuva

kuva (37)
Parasta safkaa: kanaa, parsa- ja kukkakaalia, paholaisenhilloa + raejuustoa

asd
1. Vaatehuonetta siivotessa muistin mun koruhärpäkelaatikon olemassaolon. Korujen teko on vähän jäänyt viimesen vuoden aikana, mutta hitsi, pakko näistä on jotain mageeta keksiä! Noi swarovskimaiset riipukset suorastaan vaativat että niistä tehtailtaisiin jonkinlainen statement-koru. ;) 2. & 3. Pumba ja Rambo 4. Koruboksissa oli myös kaikenlaisia kimmeltäviä nappeja. Ajattelin tuunata/tuhota (miten sen nyt ottaa) parit puserot noita hyödyntäen, jahka jaksan alkaa ompelemaan. 

yum
1. Äiti teki blinejä tässä jokunen viikko takaperin. Hyviä oli, sekä suolaisella että makealla täytteellä! 2. Lohi-vuohenjuustosalaattia 3. Lisää vuohenjuustoa 4. Kasvisburgereita

yumm
1. Salaattia jossa mm. halloumjuustoa, rypäleitä, granaattiomenaa ja pekaanipähkinöitä 2. Nachovuokaa synttäreillä 3. Appelsiini, omena kanelilla ja banaani maapähkinävoilla plus chai latte. Paras iltapala! 4. Pitkästä aikaa tacolastujen tai tortilloiden sijaan.. tiditiiii, tacokuoria. :D 

kuva (39)

efwrt
1. Usein jos yöllä en meinaa saada unta, alan selailla puhelimella kaiken sortin sitaatteja. Nyt on menossa Oscar Wilde, vielä "muutama" quote läpikäymättä. :P 2. Oho oho, naama! 3. Pääsis jo käyttää näitä! Näist tulee mun hienot kaupunkilenkkarit, mihkään salille lähde noita kuluttamaan. 4. Oon tykästynyt uudestaan pari vuotta sitten ottamaani Don't Panic -tatuointiin. Tai siis, oon mä siitä toki aina pitänyt, mutta viime aikoina oon ihaillut sitä melkein yhtä usein kuin silloin, kun sen vasta olin ottanut. 

kuva (40)

kuva (33)

kuva (38)
Loppuun jotain ei-niin-kivaa: Mun rakas mäkki taitaa olla pikkuhiljaa eläköitymässä! Nelisen vuottahan tää on mulla ainakin ollut, joten ei sikäli ihme, etenkin kun koneen ääressä tulee viihdyttyä ihan laittoman pitkiä aikoja päivittäin. Elättelen varovaisia toiveita siitä, että läppärin saisi vielä huollettua kuntoon, koska tällä hetkellä en voi ostaa uutta tilalle. Viikko sitten meillä oli mr. Macin kanssa taas vähän erimielisyyksiä, ja heti kun yhteisymmärrys löytyi, tein paniikkitilauksen cdonille. Ostin jotain, mikä on roikkunut ikuisuuden ja vielä kauemmin ostoslistalla - ulkoinen kovalevy! Ei sentään tiedostot pääse katoamaan, jos kone siirtyy ajasta ikuisuuteen. :( 

Alehinnoista 40% lisäalennus Elloksella!

Vinksinvonksin: nyt on Elloksella (affliate-linkki) aika loistava tarjous vielä tänään sunnuntaina voimassa! Nimittäin kun nettikaupan etusivulta aktivoi tarjouksen, saa alennettujen tuotteiden hinnasta vielä 40% extra-alen. Todella jees, sanoisinko! :) Saatoin itsekin naputella tilauksen menemään, kun kerran oli niin oiva tilaisuus säästää - sehän on siis säästämistä parhaimmillaan kun ostaa jotakin hyvässä tarjouksessa olevaa, hittoon säästöpossu- ja sukanvarsirahastot ja muut konkreettiset säästöyritykset! ;)

ellos
Tilaukseen meni pellavavoileeverhot, harmaa sohvanpäällinen ja siksak-kuvioinen matto matto. Jahka paketti vaan saapuu niin ainakin noi verhot pidän varmasti, sillä tilasin aiemmin samanväriset, mutta piilolenkeillä ja lyhyemmässä mitassa. No, ne päätyikin lopulta palautukseen, sillä monen mutkan kautta oli pakko todeta, ettei mun asunnon seinille saa asennettua verhotankoja ilman totaalista hermoromahdusta. Nyt sitten tilasin pidemmät verhot, jotka pitää laittaa katonrajaan.

Sohvanpäällisen ostin lähinnä, koska sille jäi alennettuna hintaa vaivainen 30€. En varsinaisesti päällisistä pahemmin välitä, mutta mutta, käytännöllisyys menee nyt kyllä estetiikan edelle. Mä en ymmärrä, miten oon ikinä ajatellut että tummanharmaassa/liki mustassa kangassohvassa voisi olla MITÄÄN järkeä taloudessa, johon kuuluu kaksi pitkäkarvaista kissaa. Aarghh. Uusi sohva ei todellakaan tule kyseeseen aikoihin, joten toivottavasti päällistä osaa arvostaa ainakin siivouspäivisin. :D Toisaalta, joissain blogeissa oon kyllä välillä jopa ihastellut pellavasta (tai ainakin sen näköisestä matskusta) tehtyjä päällisiä jotka on kotoisasti hitusen rypyssä, joten ehkä tää ei aivan hutiostos ollut. 

Kolmantena tilauksessa on tosiaan tuollainen siksak-kuosinen iso puuvillamatto. Jos matto vaan on hyvä, laitan sen olkkariin tämän hetkisen harmaan ryijymaton tilalle tuomaan hieman särmää sisustukseen. Ja kiinnittämään huomiota pois ällöttävästä harmaasta muovimatosta. :-D Muuten oon tosi tyytyväinen tyttönaisboksiini, mutta se lattia, hyi yök. Give me a (white) wooden floor and I'm yours ja sitä rataa.

mainosbanneri

I gotta stay high all the time to keep you off my mind

Kevät tulee pian, ja sehän tarkoittaa sitä että mä vihdoin ja viimein aion satsata kunnollisiin aurinkolaseihin! Mielessä pyörii lähinnä Ray-Banin Clubmasterit ja Aviatorit, joita silmäilin jo viime kesänä - kuitenkaan raaskimatta hankkia kumpiakaan silloin. Nyt pitäisi vaan saada pähkäiltyä, kummasta kehysmallista aloittaisin, molempia kun en kerralla pysty ostamaan... vaikka se toki hyvin hauskaa olisikin, heh. :P Clubmastereista on ilmestynyt ilmeisesti nyt aika hiljattain uutuutena peililinssiset versiot, ja ne on ihan törrrrrrkeen hienot. Toisaalta Aviatoritkin houkuttelee peilaavilla linsseillä, mutta sitten taas jos järkevä olisin, hankkisin nyt alkuun jotkut suht simppelit ja ajattomat lasit. Katsotaan, katsotaan... 

Myös Pradan Baroquet ihastuttaa aina vain sekä mustana että tortoisena, mutta niillä on sitten hintaa huomattavasti enemmän. Enkä sitäpaitsi jaksa uskoa, että ne mun nenällä kauheen fiksuilta näyttäisikään! :D
clubmaster
aviator
baroque

Perjantain kunniaksi vähän musiikkia postauksen loppuun!

Perfektionismista

Osaisipa tällaiset Oon tajunnut jotain ihan mahtavaa! -postaukset aloittaa aina jotenkin tosi hienosti. Ärsyttävää kun on sellainen moodi että vois kirjoittaa vaikka seuraavat kahdeksan tuntia tauotta, mutta ekojen sanojen ja lauseiden keksiminen on niin haastavaa. Mitä ja miten pitäis sanoa, ettei aloitus mee liiallisen dramatisoinnin puolelle (ei, kukaan ei ole kuollut) tai vaihtoehtoisesti jää niin jäätävän tylsäksi, ettei ketään kiinnosta? Toisaalta, ei sillä loppujen lopuksi niin väliä ole, lukeeko näitä jonninjoutavia jorinoita joku vai ei. Ensisijaisesti kirjoittaminen on aina ollut mulle keino selventää ajatuksiani, ymmärtää asioita joita en ilman kynään tarttumista ymmärtäisi. Ajatukset raksuttaa niin paljon sulavammin kallon uumenissa kun ne ensin kirjoittaa ylös - vähän kuin kovalevyä eheytettäisiin.

ba2750101dcca2805b32b8f654791fad
postauksen kuvat: Pinterest

The aim of life is self-development. To realize one's nature perfectly - that is what each of us is here for. Oscar Wilde oli ihan hemmetin fiksu tyyppi. HUIKEE JÄBÄLEISSÖN. Tuohon quoteen tiivistyy se, mitä mä tänäpäivänä ajattelen elämästä. Suureksi ilokseni pystyn toteamaan, että viimeisen vuoden aikana oon tajunnut itsestäni enemmän kuin koko elämäni aikan yhteensä. Suoraan sanottuna viime vuosi meni ihan hujauksessa, lähinnä syntyjä syviä pohdiskellessa - siis oikeasti, välillä oli hetkiä kun illalla tajusin, etten oo saanut päivän aikana aikaiseksi mitään, edes tiskien tiskausta. Mä vaan ajattelin, mietin, pohdiskelin, funtsailin, pähkäilin, kelailin, you name it. Ehkä osittain senkin takia oon ollut tästä vuodesta 2014 niin järjettömän innoissani - siinä missä 2013 meni asioita pohtiessa, nyt tuntuu siltä että on aika alkaa tehdä jotain.

Oon aina pitänyt itseäni patalaiskana ihmisenä, joka ei koskaan saa mitään aikaseks, eikä kauheemmin osaa mitään. Sellaisena säälittävänä elämäntapahaahuilijana, jonka elämä ei oikein etene suuntaan tai toiseen - tässä sitä vaan junnataan paikoillaan, siinä missä ympärillä olevat lähtevät korkeakouluihin ja yliopistoihin, muuttavat yhteen rakkauspakkauksiensa kanssa, menevät kihloihin ja perustavat perheitä. Mulla pelkkään verhojen hankkimiseen meni lähes vuosi. (Ja nekään ei olleet sopivat, joten palautan ne.)

Ei se johtunut siitä, ettenkö olisi saanut raahattua itseäni kaupan verho-osastolle. Päinvastoin, kiersin monen monta puljua läpi, ja käytin kymmeniä tunteja sisustukseen liittyvien nettikauppojen sekä eBayn ja Amazonin selailuun, ihan vaan täydellisten verhojen toivossa. Edellisessä lauseessa on yksi sana kompastuskivenä: täydellinen. Halusin olkkariin korallit (sittemmin punaiset koska luovutin korallin suhteen) ja makkariin kirkkaanvihreät verhot, molemmat a. täydellisessä sävyssä ja b. täydellisessä materiaalissa. Sellaisia ei tullut vastaan, joten en ostanut mitään. On monia muitakin asioita, joita en oo hankkinut asuntooni, koska kompromissiratkaisut ei oo vaihtoehto eikä mikään mun mittakaavassa. Mieluummin oon täysin ilman, kuin käytän euroakaan tavaroihin, joista toivon alusta alkaen pääseväni vielä eroon. En kannata "menköön nyt paremman puutteessa" -hankintoja.

290728cd5ba36ee4178a1b25e14eb393

Jos koulussa sain äidinkielen esseestä alle ysin arvosanaksi, se oli pettymys. Oikeastaan ysikin oli välillä pettymys. Äikkä oli aina mun lempiaineita psykan ohella, ja keskinkertaiset numerot saivat harmistumaan. Oon myös vuosikausia naureskellut, miten oon niiiiiiin toivottoman lahjaton matemaattisesti. Niin lahjaton että epäilyttää, miten pärjäisin insinööriopinnoissa, jotka muuten kyllä kiinnostaa kovasti. Silti viime keväänä olin paras eräässä matikkatestissä, usean pisteen erolla toiseksi parhaaseen. Tämä sai mun matikkaitsetunnon nousemaan hieman, ja pohtimaan, miksi oon pitkään mieltänyt olevani surkea numeroiden kanssa. Hoksasin, että vaikka koulussa olinkin suoraan sanottuna kusessa kaikenlaisten kuvioiden ja kaavioiden kanssa, ja vaikka en koskaan ole tullut toimeen numeroiden joukkoon sotkettujen kirjainten kanssa, ei se välttämättä tarkoita ettenkö osaisi laskea ollenkaan.

Liiketaloutta opiskellessa pelkäsin kirjanpitoa jo ennen luokkahuoneeseen ensikertaa astumista. Ajattelin, etten kyllä taatusti ymmärtäisi yhtikäs mitään sellaisesta tähtitieteestä. No en mä kauheesti siellä tunneilla sitten oppinutkaan, ja kursseista pääsin juuri ja juuri läpi. En antanut itelleni mahdollisuutta osata niitä asioita, koska pelko meni kaiken edelle. Mitä jos en tajuu, mitä jos oon ihan väärällä alalla, mitä jos tää on se mun heikko kohta jonka takia en koskaan saa päättötodistusta. Myöhemmin, valmistumisen jälkeen, mun asenne alkoi muuttua. Aloin ajatella, että voi hitsi, oisinpa pyytänyt tukiopetusta tai jotain, sillä oishan se nyt ihan pirun hienoa osata edes vähäsen kirjanpitoa, vaikka vain perusteiden verran. Toivoin, että saisin vielä mahdollisuuden tiliristikoiden kanssa - ja sainkin, kun päätin suorittaa erään taloushallintoon liittyvän kurssin. Kauhusta tutisemisen sijaan hihkuin innosta, kun sain ekat harjoituspaperit eteeni. Kun huomasin itse asiassa osaavani niitä asioita, hihkuin lisää! Ei musta edelleenkään mitään kirjanpitäjää oo tulossa (never say never...), mutta oon hirveän tyytyväinen kun annoin kirjanpidolle, ja ennen kaikkea itselleni, uuden mahdollisuuden. Negatiivinen ja pelokas asenne todellakin vaikeuttaa tai estää jopa kokonaan oppimasta uutta.

Jos arkipäivänä hairahdun syömään vaikka jäätelöä tai popcorneja, ajattelen no nyt kun tälle linjalle tuli lähdettyä, sama se on jatkaa possuilua päivän muillakin aterioilla, sekä jättää lenkki väliin - peli on vaan pelattu. Sitten seuraavana päivänä tasaan mahdolliset liikakalorit syömällä erityisen kevyesti. Suoraan sanottuna vähän ihmettelen, että nyt laihduttaessa (28kg gone whihii) järki on pysynyt edes aika hyvin päässä. Mä viihdyn ääripäissä, ja mulle se on aina joko tai, kaikki tai ei mitään - ei koskaan mitään siltä väliltä. Mikä kultainen keskitie? Tässä kalorien laskeskelussa olisi siis ainekset täydelliseen katastrofiin, mutta niin ei ole tapahtunut. Mun tavoite on ollut laihtua noin kilo viikossa ja okei, petyn jos siihen en pääse, mutta toisaalta en jää hetkeksikään märehtimään asiaa. Homma vaan jatkuu. Vaikka en aivan täydellisesti ookaan kunnianhimoisessa aikataulussani pysynyt, voin rehellisesti sanoa olevani tyytyväinen "tuloksiin" tähän mennessä.

023489f0426713bd5a6ea2f850cce9e7

En oo seurustellut kertaakaan elämäni aikana. Oon kuullut vuosien varrella vähän kaikenlaista, lähinnä hyväntahtoista vitsailua aiheesta. Olenko kenties lesbo ja kaapissa asian kanssa? Vaiko jonkin sorttinen aseksuaali? Viimeisin ja samalla huvittavin heitto oli, että olisikohan mussa hieman high maintenance -naisen vikaa. Piti oikein googlettaa, mitä hittoa moisella tarkalleen ottaen meinataan: Has higher than normal expectations; has a greater requirement for affection or attention; has more needs and/or demands and therefore more difficult or challenging. En koe, että oisin pätkääkään high maintenance. Ei mulla ole kummoisia vaatimuksia tai odotuksia muita kohtaan; sillä pääsee todella pitkälle kun omistaa aivot ja sydämen, ja osaa käyttää niitä hyviin tarkoituksiin. Mutta mulla on vaatimuksia ja odotuksia itseäni kohtaan. Paljon.

En uskalla kertoa kivalle miehelle, että oon tykännyt siitä jo aika tarkalleen 2000 päivää pienen ikuisuuden. Mua pelottaa, etten riitä, ja pahoitan ennemmin tai myöhemmin sekä omani että sen kivan miehen mielen. Ihan vaan koska minä. Muille parisuhteeseen ryhtyminen tuntuu olevan niin kepeää, helppoa ja luonnollista, mutta kun mulle tulee tilaisuus lähestyä kiinnostavaa ihmistä, mieluummin kipitän lapsellisesti nurkan taakse piiloon kuin jäisin ottamaan asioista selvää. Aina sellainen naurettava pakokauhu tulee tielle ja estää mua päästämästä itseäni pois loputtomasta epätietoisuudesta.

Ylipäätään en koe, että mun kannattaisi lähestyä kiinnostavia tyyppejä, sillä eihän mulla hei oo mitään annettavaa niille. Ne kuitenkin kyllästyy muhun ja mun juttuihin jonain päivänä - jos mitään ihmissuhdetta pääsee edes muodostumaan, kiitos äärimmäisen sisäänpäinkääntyneisyyteni. Mulla on aika vähän ystäviä - mutta toki ne vähäiset ovat sitäkin tärkeämpiä ja rakkaampia mulle. Laatu ennen määrää! Kyseenalaistan kuitenkin jatkuvasti, miten helvetissä ne tyypit mua jaksaa katella: oon pikkusen hörhön oloinen ja artikuloin semi sekavasti, sillä mulle on tärkeetä ensin pohtia näkökulmaani ja sanavalintojani ennen kuin avaan suun - mutta toisaalta tuntuu dorkalta olla sekuntitolkulla hiljaa, joten usein alan puhua ennen kuin edes tiedän, mitä aion sanoa. En oo sanavalmis muualla kuin paperilla. Viihdyn yksin, eikä mulle rehellisesti sanottuna ois vaikeeta olla viikko(j)a ihan vaan itsekseni, näkemättä ketään. Mun kanssa on vaikeaa sopia mitään extemporea, koska mun puhelin on usein äänettömällä enkä hirveästi stressaa sen päivystämisestä. Mua ahdistaa se, että pitäisi aina olla tavoitettavissa ja valmiina toimintaan, joten en oo. Toisaalta olisi hauskaa alkaa pikku hiljaa tutustua uusiin naamoihin ja laajentaa etenkin miespuolisten kavereiden/tuttavien joukkoa, sillä loppujen lopuksi viihdyn loistavasti miesten seurassa. Tuntuu että mun outo huumorintaju ja sarkasmiin perustuva elämänasenne aukeaa paremmin miehille. Mulle sopii olla "yksi pojista".

4e7aaa94e63b5b1b4bc05cfa14022306

Joskus aiemmin kun mä itkin, yleensä mua alkoi jossain vaiheessa itkettää kahta kauheemmin kun tajusin itkeväni. Itkeskely tuntui heikkojen hommalta. Musta oli ihailtavaa, jos ihminen pystyy kovettamaan sydämensä ja tekemään puhtaasti järkiperäisiä ratkaisuja. Ihan sama mitä se punkeropallero keuhkojen välissä yrittää sanella. Ajattelin että ollakseen vahva, pitää olla edes pikkuisen kylmä ämmä. Nykyään oon varsin pehmo, enkä mieti enää noin. En edelleenkään miellä itseäni kovinkaan "tunneihmiseksi", ja yhäkin kavahdan emotionaalisesti äärimmäisen impulsiivisia ihmisiä ylitsevuotavine tunteenpurkauksineen. Mä koen yli menevän tunteilun lähinnä pelottavana ja ahdistavana, usein myös puhtaana hyväksikäyttönä, sillä tunteisiin vetoamalla on helppo kiristää. Kaipaan logiikkaa. Mutta myöskään se kylmyys ei missään tapauksessa ole hyvä asia. Itseasiassa se on aika surullista ja säälittävääkin - eihän suurisydämisyys ja muista välittäminen tee kenestäkään heikkoa.

Tällä tekstillä ei selkeästikään oo mitään punaista lankaa, kunhan nyt vain höpöttelen taas itselleni ominaiseen rönsyilevään tyyliin. Jonkin sortin pointti on kai se, että nyt jälkikäteen tuntuu vähän hölmöltä, kun tuollainen yllä kuvattu ajattelu on ohjaillut mun elämää ja valintoja ties kuinka pitkään. Kaikki tai ei mitään. Täydellinen on ainoa hyväksyttävä lopputulos, ja jos siitä ei ole taetta, miksi ihmeessä kannattaa edes yrittää? En oikein tiedä, mistä tää sanoinkuvailematon typeryys juontaa juurensa. Mulla on takana onnellinen lapsuus, ja välit perheeseen on pysyneet hyvinä vaikka toki teininä piti kapinapäissään uhota ja sanoa kaikenlaista. Ei muhun oo kohdistettu paineita esimerkiksi koulumenestyksen suhteen, ja oon kyllä tarpeeksi saanut kannustusta osakseni. Kai mä vaan olen pikku hiljaa vuosien aikana muodostanut pääkoppaani mielikuvan ihmisestä, joka mun tulisi olla ansaitakseni oman arvostukseni. Pöljää! 

a65ac7fd63c52a6779f5ba2101a68a84

Toisaalta oon tällaisia juttuja pohdiskellessa ymmärtänyt, kuinka vahva loppujen lopuksi oon. Mua ei muiden negatiiviset mielipiteet hetkauta tai ikäviksi tarkoitetut sanat satuta - mua ei pysty kukaan muu loukkaamaan paitsi minä itse. Ja teen sitä jatkuvasti. Haluaisin olla itsestäni se paras mahdollinen versio, mutta samalla pelkään mahdollisia epäonnistumisia ja takapakkeja niin kovasti, etten anna itelleni mahdollisuutta edes yrittää. Mutta way to go - se on jo mainio alku parempaa kohden kun tiedostaa tällaisen puolen itsestään. On vaikeaa muuttua ja muuttaa ajattelumallejaan ja toimintatapojaan, jos ei tarkalleen ottaen tiedä, missä vika piilee. On ollut kivaa ja helpottavaa sisäistää, ettei aikaansaamattomuus ookaan ollut pelkkää 100% laiskuutta, vaan (myös) epäonnistumisen pelkoa. Nyt mun vaan täytyisi antaa itselleni lupa pyrkiä onnellisuuteen, ja luoda uskoa siihen, että ne suurimmatkin unelmat on saavutettavissa. :)

Lukikohan tätä kukaan? :D Nyt hyvää yötä! 

Rapupasta

IMG_7524
Muistan peruskoulussa ollessani vihanneeni yli kaiken köksäntunteja. Kammosin uunin- ja hellankäyttöä, enkä tuntenut mitään himoa oppia tekemään niitä "perus" kotiruokia, joita tunneilla useimmiten tehtiin. Koin ruuanlaiton olevan pelkkä pakollinen paha, ihan maailman tylsintä puuhaa. Pöh! Nykyään pikkuinen keittiönurkkani on mun lempi paikka kotona, ja voisin kokkailla vaikka aamusta iltaan - ja silloin kun en kokkaisi, selailisin ihania, kokeilunarvoiselta vaikuttavia reseptejä. :D Oon oivaltanut, että kokkaaminen on tylsää tasan niin kauan kuin ruokalajit on tylsiä. Mua ei perinteiset kotiruoat oo koskaan pahemmin sykähdyttäneet, joten miksi sellaisia opettelisin valmistamaan? Joo, onhan ne raaka-aineiden puolesta parhaimmillaan lähes puoli-ilmaisia, mutta toisaalta eipä ravintoarvoillakaan hurrata. Nykyisin osaan tehdä vaikka ja mitä sapuskaa, mutta auttamattomasti sormi menisi suuhun jos pyydettäisiin kyhäämään makaroonilaatikko, lihamureke tai kinkkukiusaus. Tylsää. Toisaalta, välillä vanhempien luona käydessä se äidin tekemä tuikitavallinen kotiruoka maistuu suorastaan palalta taivasta. Ehkä juuri siksi, etten itse niitä ruokia tee.

IMG_7495
Noniin, tuohon otsikkoon! Tein ihan huippu herkullista pastaa eilen. Oikeestaan en oo tainnut ikinä tehdä yhtä hyvää ruokaa. :D Ohjeen löysin TÄÄLTÄ, se on englanninkielinen joten suomensin sen nyt jotenkuten. En oo ihan satavarma noiden mittojen paikkansa pitävyydestä, mutta hyvää tuli näinkin! :D

Ainekset:
1/2 punainen paprika
n. 0,5 dl sipulia
2 rkl silputtua valkosipulia
4 rkl voita
1/2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl paprikahiutaleita (mulla oli jotain jauhetta vaan)
reilu dl valkoviiniä
n. 200g rapuja
suolaa, pippuria
reilu dl parmesania (mä laitoin huomattavasti vähemmän, n. 20g ja hyvää tuli silti)
pastaa
silputtua persiljaa
sitruunaa

Ohjeistus: 
Laita pasta kattilaan keittymään, sulata paistinpannussa voi ja oliiviöljy.
Lisää pannulle pilkotut sipuli ja paprika, anna niiden pehmentyä hetki ja heitä sekaan valkosipulisilppu.
Muutaman minuutin päästä kaada valkoviini pannulle.
Kun viinistä osa on haihtunut, lisää ravut ja paprikahiutaleet (tai -jauhe).
Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla.
Valuta lähestulkoon kypsäksi keitetty pasta, lado se paistinpannulle muiden ainesten joukkoon.
Lopuksi vaan parmesanjuustoa päälle, ja ruoka on valmis!
Ripaus sitruunamehua kruunaa annoksen. 

IMG_7546
NAM.

IMG_7537
Suosittelen myös sitruunalohkoja vesilasissa. :p

Asosin parhaat

....x miljoona, nimittäin tästä tuli nyt aikamoinen kilometripostaus täynnä Asos-ihanuuksia! :D Alkuun vähän uutuuksia ja niiden jälkeen alelöytöjä. Nyt on aika kiva tarjous meneillään, nimittäin kun kassalla näppäilee koodin FINAL15 saa 15% lisäalennuksen aletuotteista. Ja niitähän muuten piisaa! Mua houkuttelee muutamakin mekko, joten nähtäväksi jää sorrunko nyt viikonlopun aikana naputtelemaan pienen tilauksen... Ainiin, tuo koodihan on voimassa ensi viikon maanantai-aamuun (17.2.) asti - happy shopping! ;)

Uutuudet

asos uudet2
ASOS Lace Insert Skater Dress

Kollaasit116
Ted Baker Blouse With Beaded Bow Detail / Oasis Colour Block Stripe Top

asos uudet1
Sonia by Sonia Rykiel Shift Dress in Stripe Silk / Shell Top in Striped Silk

asos uudet3
ASOS Lace Short Sleeved Skater Dress

Kollaasit110
Needle & Thread Lace Stitch Dress / ASOS Paisley High Neck Skater

Kollaasit109
ASOS BLACK Premium Flower Embellished Maxi Dress /  Embellished Tabbard Maxi Dress

Kollaasit111
ASOS Smock Dress in Lace / ASOS Swing Dress in Stripe

Kollaasit112
Ted Baker Jumper with Cut Out Detail in Bright Pink / Ted Baker Skater Dress

Kollaasit113
ASOS Premium Geo Embellished Mini Dress / ASOS Swing Dress with Lace Inserts

Kollaasit114
New Look Waterfall Blazer / Whistles Ziggy Leather Biker Jacket

Kollaasit115
New Look Woven Bandeau Maxi Dress / ASOS Simple Midi Skater Dress With Belt

Kollaasit117
Coast Arabella Maxi Dress / Coast Lauder Maxi Dress With Beaded Waist


Alelöytöjä

asos
ASOS Lace Swing Dress With Kaleidoscope Pattern

asos1
Club L Two Colour Dress With Rope Belt

Kollaasit118
French Connection Frill Sleeve Mini Dress

Kollaasit119
French Connection Max Knitted Day Dress / ASOS Swing Dress In Lace With Half Sleeve

Kollaasit120
Forever Unique Dylan Dress With Embellished Cuffs / Forever Unique Elsa Dress

Kollaasit121
Little Mistress Lace Insert Embellished Prom Dress

Kollaasit122
Forever Unique Zara Embellished One Shoulder Dress / French Connection Sequin Stripe Bodycon Dress

Kollaasit123
TFNC Bodycon Mini Dress Aztec Sequin / Motel Gabby Dress In Sequin

Kollaasit124
ASOS Gold Strap Detail Swing Dress / French Connection Slash Neck Bodycon Dress

Kollaasit125
French Connection Maxi Dress In Silk / Coast Millie Maxi Dress With Lace Detail

Kollaasit126
Coast Margeaux Bandeau Dress / French Connection Sun Gaze Maxi Dress / Coast Sheena Maxi Dress in Dip Dye

Kollaasit127
Adidas Bomber Jacket

Kollaasit128
ASOS Embellished Kimono Wrap Dress / River Island Beaded T-Shirt Dress

Kollaasit129
ASOS Mini Dress With Cross Front And Batwing / Oasis Boucle Tweed Skater Dress

Kollaasit131
ASOS Kimono In Sheer Grid Fabric / Denim & Supply by Ralp Lauren Fringed Top

Kollaasit132
Needle & Thread Glisten Zip Crew / Boy London Gold Logo T-Shirt

Kollaasit133
ASOS Kimono Drape Dress With Tie Waist / Coast Michela Printed Dress

Kollaasit134
Whistles Bobby Casual Parka / Warehouse Detachable Faux Fur Parka

Asosille tästä:
Women_300x250_v1_finland
(affliate-linkki)