Kokkolassa jälleen! Sopivasti Pókemon Go -peli ehti tulla julkaistuksi Suomessakin, ja ollaan päästy pelailemaan sitä J:n kanssa. Meillä on molemmilla vahvasti Pókemon-taustaa; itse olin 6-vuotias kakara kun sarja alkoi pyöriä tv:ssä, ja keskityin siihen ohjelman katseluun ja pehmolelujen ja kaikenlaisten figuurien keräilyyn. J taas jokusen vuoden vanhempana pelasi peliä Gameboylla ja keräsi pelikortteja. Oli sanomattakin selvää, että nostalgiasyistä Pókemonien metsästystä piti päästä kokeilemaan, vaikka se kovin innostus jäikin taakse jo toistakymmentä vuotta sitten... :D
Tavallaan tää Pókemin Go on just mahtava juttu. Jos aiemmin ne äidin ja isin kullanmurut kökkivät vaan päivät pitkät sisätiloissa koneella, ja nyt tämän pelin ansiosta vyörytään massoina pihalle ja liikutaan pelatessa, sehän on vaan hienoa! Toisaalta pelatessa pitäisi muistaa huomioida se ympärillä oleva todellisuuskin, ja tämä tuntuu monilta vähän unohtuvan. Eilen näin pelottavan läheltä piti -tilanteen, kun kaksi suurinpiirtein yläasteikäistä ipanaa pyöräilivät melkein auton alle. Kummallakin oli selvästi Pókemonit puhelimen ruudussa. Huhhuh.
Lasten ja nuorten ohella peli on koukuttanut myös vanhempaa sakkia, meikäläisen mukaan lukien. :D On hauska nähdä kaupungilla, miten jotkut pukumiehetkin räplää puhelinta ja sieltä kuuluu Pókemon Go:n taustamusiikit. Hahaa. Ei ihme, että tästä ennustetaan miljardibisnestä pelin tekijöille.
Me käytiin J:n kanssa eilen illalla pyörillä jahtaamassa Pókemoneja, tosin vähän huonoin tuloksin kun mulla oli pokepallot loppu ja "pokestopeista" niitä saa vaan yhen tai pari kerrallaan. J:llä puolestaan oli bännit päällä kun se vähän törttöili. ;) Hemmetti muuten osaa olla turhauttavaa, kun vastaan tulee joku houkutteleva, hieman erikoisempi otus, eikä sitä saa napattua kun palloja ei ole. Mörr. Yhden leikkipuiston lähellä oli naurussa pidättelemistä, kun paikalle oli kokoontunut iso lauma muksuja ja kaikilla oli puhelin kädessä. J hymähti "junnut salilla" :D Gymit on siis pelissä kartalle merkittyjä paikkoja, joissa voi käydä testaamassa, keneltä löytyy alueen kovimmat Pókemonit. Toisin sanoen, tarkoitus on vetää vastustajaa pataan.
Tulipa myös todistettua, että oon varsinainen multitalentti kun pystyn pelaamaan peliä kahella puhelimella samaan aikaan silloin, kun J ajaa autoa. Koitan sitten parhaani mukaan kerätä molemmille matkalla vastaan tulevia pokeja. :D Noh, se siitä. Enpä usko että mulla enää tässä iässä alkaa uudestaan vuosien pituista Pókemon-villitystä, mutta nyt vielä alkuhuumaa riittää joten mikäs siinä, hauskaa höpöilyä kesäpäivinä. ;)
Tän hetken suosikkipuuro! Fazer Alku Sadonkorjuu -puuroa johon heitän sekaan reilusti marjoja, ja lisäksi joko pähkinäsekoitusta tai sitten pieniä taatelin paloja. Niin hyvää.
"yllättävää" matkaevästä
Moneskohan miljoonas burgerikuva tää mahtaa olla tässä blogissa? Itse tehtyihin pihveihin ei vaan koskaan kyllästy, ja hampurilaissämpylän välissä ne toimivat ihan erityisen hyvin :D
J:lle ei kannata puhua mitään "kristillisestä tasajaosta". Eiköhän se tarkkasilmäisenä bongaa jopa 1 mm eron, kummassa lasissa on enemmän Pepsiä. :D
Lokkivauvoja kaupan parkkipaikalla. Noi oli niin söpöjä untuvikkoja, voisinpa adoptoida ne. :( Mun unelmien Nooan arkki kasvoi juuri lokkivauvoilla :D
Loppuun vielä kuva mun tulevasta kisuvauvelista. En jaksa oottaa ens kuun alkua, kun saan hakea sen kotiin :D
// My last few days have been looking like this! So there's Pókemons, Pókemons and even more Pókemons, some burgers, nature and so on.