Yesterday is history, tomorrow is a mystery, and today is a gift... that's why they call it the present.

Iltaa tännekin! Viime viikonloppu vierähti Kokkolassa. Tulin eilen takaisin kotiin, ja täytyy sanoa, kuuden tunnin bussimatka meni nopeiten ikinä... Olin ihan unessa koko matkan! Koitin yhessä vaiheessa lukea hieman kirjaa, mutta luovutin jo parin sivun jälkeen. 😴

Pääsin testaamaan leivontakykyjäni, kun J:llä oli lauantaina synttärit. Mulla oli visio 28-vuotiaalle täydellisen sopivasta täytekakusta: halusin tehdä Donkey Kong -aiheisen Kit Kat -kakun. J:llä on Nintendo-taustaa, joten DK tuntui sopivalta teemalta. Oon aiemmin leiponut britakakkua, juustokakkuja, piirakoita, keksejä ja kaikkea mahdollista, mutten ikinä perus täytekakkua. Syitä on pari. Ensinnäkin, täytekakut ovat usein vähän pliisuja, jos vertaa vaikka ihaniin ilmaviin juustokakkuihin. Juhlissa en läheskään aina ota sitä perus mansikkakermakakkua, jos tarjolla on muitakin kakkusia. 😁  Toisekseen, mua hirvitti ajatus siitä kakkupohjan leikkaamisesta kerroksiin!

Oon ihastellut hauskoja Kit Kat -suklaapatukoilla koristeltuja kakkuja varmaan viime kesästä lähtien, ja nyt halusin toteuttaa itse moisen - olkoonkin riskinä, että kakku maistuisi "ihan ookoolta". Pliisuuden minimoimiseksi googlasin "täyteläinen suklaakakkupohja", ja löysin kivan ohjeen jossa oli mm. tummaa suklaata ja fariinisokeria. Heti hirveen kunnianhimoista. Se kakkupohja meni kuitenkin ihan pieleen, kun leipomus luhistui keskeltä kasaan. Buu. Onneksi kakku oli sellaisenaan yllättävän hyvää, hieman mutakakkumaista, joten laitoin sen siivuina pakastimeen.

Tappion nieltyäni kirjoitin seuraavaksi Googleen tosi helppo suklaakakkupohja. Se ohje oli juuri sitä mitä lupasikin, tosi helppo, ja pohja onnistui. Leikkaaminen oli aika mielenkiintoinen operaatio, mutta sain kakun kahteen osaan. Kostutin kakun vaniljamaidolla, täytin kreemitäytteellä, belgialaisilla mansikoilla ja persikoilla, ja tadah kakun kansi päälle. Levitin kakun pinnalle lopun kreemin, ja sitten vaan asettelemaan Kit Kateja kakun ympärille. Lidlissä myydään Kit Kat pakkausta jossa on 18 patukkaa, ja se riitti just sopivasti. Kit Katit olisivat pysyneet nätisti paikoillaan ilman kiinnikkeitä, mutta koska kakku esittää banaanitynnyriä, kiedoin kakun ympärille Snöre lakritsinauhat. Sitten vaan kakun pinnalle banaani-irtokarkkeja ja Donkey Kong paikalleen. 

Donkey Kong -figuurin tilasin eBaysta. Tälleen se jumppasi pesun jälkeen tiskikaapissa, juuri ennen kakunkoristeeksi päätymistä.

Kokkolassa alkoi sataa lunta sakeasti just sillon, kun mä pääsin perille torstai-iltana. Fiksuna olin lähtenyt reissuun Adidaksen Superstarseilla ja mokkabootseilla, joissa on pirun liukkaat pohjat. Kävin sitten ostamassa vaelluskengät, jotta päästiin ulkoilemaan - lenkkareissa luistelusta ei olisi tullut mitään. Eipä mitään, vaelluskengät oli muutenkin ostoslistalla, parhaat lenkkikengät talvella! Nää Haltin kengät löytyi ihan Citymarketista.

J osti mulle hienon kahvimukin.. tiditidii, Halpa-Hallista! 😉  Mentiin käymään siellä lauantai-iltana, muttei viivytty kauaa kun Haluatko miljonääriksi? oli just alkamassa tv:stä. Halpa-Halli on kuulkaas suorastaan aarreaitta, siellä ois ollut vaikka mitä! Parillakympillä ois saanut topatut nahkakäsineet, mutta jäin empimään mikä malli on kivoin. Ensi kerralla sitten. Siellä on myös sisustusjuttuja ja kaikkea mahollista. Ihan kauhistuttaa jo, jos ens reissulla meillä on paremmin aikaa mennä halpikseen pyörimään, tiedä mitä vielä rohmuan sieltä mukaani. 😂

Nyt on kotona rauhallista, kun ollaan Lulun kaa kahdestaan täällä. Muksis on äidin paapottamana, jotta me vanhat ja väsyneet saadaan olla rauhassa. 😄  On se vaan hyvä, kun riehakas kissanpentu (jos sitä enää pennuksi voi 6kk iässä sanoa?) on vienyt mamman sydämen totaalisesti. Löytyypä huolehtiva hoitopaikka apinalle! Luulisin, että yhteiselo Lulun ja Muksun välillä helpottuu, kun kissa pääsee leikattavaksi ja toivottavasti sen jälkeen alkaa rauhoittua. 

Sunnuntain marinat ja throwback Kokkolaan

Hellurei! Se olisi kohtapuoliin sunnuntai-ilta, enkä voi olla ajattelematta että onneksi on taas tämäkin viikko pian ohi. Miten on edes mahdollista, että koko ajan sattuu ja tapahtuu jotakin?

Päätin olla piiiiiitkästä aikaa ihan vaan kotosalla viikonlopun, vaikka yleensä lähden mieluummin kaupunkia karkuun. No, perjantaina simahdin suht aikaisin, joten lauantaina päätin mennä salille jo aamuseitsemältä. Kiva muuten, mutta näköjään salilla on "vaihteeksi" ongelmia kulkusysteemien kanssa, eikä ovi auennut kulkukortilla. Eiku vaan huoltomiehelle tekstaria, että saisikos oven auki... ja sitten sekunnin päästä tuli älynväläys että niin, tänään tosiaan on lauantai, eli en varmasti tuu saamaan vastausta viestiini. Onneksi puhelimessa sattui olemaan tallessa oven numerokoodi viime keväältä, ja kuin ihmeen kaupalla se oli toimiva edelleen! Pääsinpäs sisälle. Salilla ei ollut ketään muita mun lisäksi, osittain varmasti äskeisen kulkuongelman takia, ja osittain siksi että oli aikainen aamu viikonloppuna. Tarkoitus oli vetää vaan 45-50 min aerobista, mutta lopulta viihdyin yli kaksi tuntia ihan vaan siitä riemusta, että sain puhkua ja puhista omassa rauhassa. :D Aijai. Kun lähdin pois, oven takana oli kasa porukkaa odottamassa, että joku tulisi avaamaan oven.

Kotona hörpin rauhassa kahvit ja smoothiet naamariin, ja sitten oli aika ryhtyä tehokkaaksi. Pesin pari koneellista pyykkiä, siivosin vihdoin ja viimein mun vaatehuoneen ja siirsin hirveän määrän kuvia puhelimesta koneelle. Sitten kun tarkoitus oli siirrellä tiedostoja talteen ulkoiselle kiintolevylle, tuli ongelma. Kovo ei tuntunut pelittävän ollenkaan, ja Macin levytyökalu pyysi ensin tarkistamaan sen, ja sen jälkeen korjaamaan. Korjaus ei onnistunut, kiva juttu. Pienet pillitykset siihen väliin, koska sillä helkkarin WD Elements -kovolla on käytännössä kaikki kuvat sun muu viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Itse masiina on ollut mulla vasta hieman yli pari vuotta, eikä sitä ole kovin montaa kertaa edes kytketty koneeseen. Pyrin siirtämään tiedostoja läppäriltä kovolle melko säännöllisesti, joten käyttökertoja on tähän mennessä.. hmm, ehkä 15-20? Ihan uskomatonta, ei voi olla miettimättä että ohjelmoidaanko noi laitteet hajoamaan heti, kun takuuaika on umpeutunut. Tein vielä pitkään vertailua ennen ostoa, ja WD Elementsiä kehuttiin hinta-laatusuhteeltaan loistavana. Pah, tietty mulle on myyty joku maanantaikappale!

Rämpläsin aikani Korjaa -komentoa levytyökalussa, ja jossain vaiheessa kovo alkoikin toimia lähes normaalisti ja tuli näkyviin työpöydällä. Nyt en uskalla tehdä sen kanssa mitään! Tilasin jo hädissäni Verkkokaupasta Seagaten myydyimmän kiintolevyn (sanokaa pliis että ne on toimivia, jooko?), ja kun se saapuu perille, pyydän mun nörttiveljen avustamaan tiedostojen siirtämisessä sinne. Sen jälkeen mulle on yks hailee, mitä tolle WD:lle tapahtuu. :D Googlailin ja vaikuttaa siltä, että siinä voi olla virtalähde rikki, kun ne on ilmeisesti heikkoa tekoa noissa palikoissa. Virtalähteen hajottua moni on pelastanut kiintolevyn ottamalla kotelon pois ja käyttämällä koneen sisäisenä muistina, mutta mä en voi sellaista mahdollisuutta hyödyntää Macbookin kanssa. Huoh, että voikin tekniikka taas ketuttaa. Kunhan nyt kaiken saa kopioitua turvaan tulevalle Seagatelle, hommaan kai toisenkin kiintolevyn jossain vaiheessa, ja pistän sinne vielä yhdet varmuuskopiot. Lienee melko epätodennäköistä, että kaksi samansisältöistä kiintolevyä hajoaisi samalla hetkellä? Tosin, ei epäilystäkään etteikö mun elämässä kaikki olisi mahdollista.

Kiintolevyn ohella myös kuulokkeet ovat mäsänä, kiitos piuhaterroristi Muksiksen. Se oli tossa torstain ja perjantain välisenä yönä päättänyt silputa sohvalle unohtuneet nappikuulokkeet, aargh. Nyt sinnittelen Huawein omilla surkeilla napeilla, jotka ovat epämukavat ja päästävät hirveästi mölyä läpi. Anttilakin R.I.P. just sopivasti kuopattiin, joten enää ei voi kipittää sinne ostamaan lemppareiksi muodostuneita Koss:n nappikuulokkeita. Oon nyt vertaillut Koss:n ja Sennheiserin nappeja netissä, ja toivon mukaan saan jo tänään tilattua ne jostakin puljusta.

Mitäpäs vielä? Tänään aamulla tein marjasmoothieta, ja mustikkarasian kantta sulkiessa se perhanan muovikippo putosi lattialle ja 3-4 dl mustikoita levisi lattialle, jes. Sitten Muksis vielä hyökkäsi leikkimään niillä. Sekin on kyllä yks kuriton kakara, ei usko vaikka kuinka koittaisi komentaa. :D Aamupäivällä lähdin Jyskiin hakemaan uutta ovimattoa, mutta hah, sepä oli muuttanut Gigantin vierestä Mäkkärin naapuriin. Ylimääräiset askeleet tekee tietysti vain hyvää, mutta kun mulla oli reidet "vähän" jumissa edellisen aamun sali-intoilusta, ja kotona oli liuta hommia odottamassa tekijäänsä. 

Kissoista vielä sen verran, että mun rakas örrimörri Lulu tuntuu hieman stressaavan Muksista. Muksupuksu on todella vilkas luonteeltansa! Se roikkuu Lulun kimpussa niin paljon, ettei vanha ujopiimä uskalla liikkua kovin vapaasti kämpässä. Lulun turkkikin on vähän huonossa hapessa, tässä pääsee varmaan eläinlääkärin luo mahatakkuja trimmaamaan :( Kiva kun kissanpennun piti olla sellainen asia, joka piristää sekä mua että Lulua, mutta nyt toi nelivuotias poteekin stressiä, ja mun oma stressikerroin paisuu entisestään kun tulee tollasta ylimääräistä "kivaa". Äh, ei auta kuin ottaa haaste vastaan, tästäkin varmaan selvitään. Feliway-haihdutin saattaisi auttaa edes vähän tilannetta, joten sellaisen ajattelin ostaa josko Lulun stressioireet vähän helpottuisivat sen avulla. Toistelen koko ajan itelleni ja muille kyllä se siitä, mutta pikku hiljaa alkaa tuntua, että mitäpä jos se ei sittenkään siitä? Oon aina tietyllä tapaa uskonut karmaan; sitä saa mitä tilaa. Tätä keväästä asti piinannutta surkeiden sattumusten ja tapahtumien sarjaa en kyllä mielestäni tilannut. :(

No, ininä sikseen ja loppupostaus olkoon omistettu tän vuoden heittämällä ihanimmalle illalle. On jotenkin tosi rauhoittavaa katsella näitä reilu viikko sitten Kokkolassa otettuja kuvia. Tuolloin pystyi edes vähäksi aikaa unohtamaan kaiken mieltä kismittävän, ja ihan vaan olla ja nauttia hetkestä. Mentiin J:n kanssa laavulle grillaamaan, ja puitteet olivat auringonlaskua myöten kunnossa! Kun mentiin rannalle, räpsin innoissani kuvia ja ajattelin, ettei kauniimpaa näkyä taida ollakaan. Pah, koko ajanhan se vaan parani ja loikin varmaan kymmeniä kertoja laavulta rannalle ottamaan lisää kuvia, kun aina vaan taivaanranta näytti upeammalta. :D En edes malta karsia näitä kuvia säädylliseen määrään, vaan saatte nyt "seurata" maiseman muuttumista hetki hetkeltä. ;) Huomatkaa purjevene, joka vilahtaa horisontissa parissa kuvassa.

Gotta catch 'em all...

Kokkolassa jälleen! Sopivasti Pókemon Go -peli ehti tulla julkaistuksi Suomessakin, ja ollaan päästy pelailemaan sitä J:n kanssa. Meillä on molemmilla vahvasti Pókemon-taustaa; itse olin 6-vuotias kakara kun sarja alkoi pyöriä tv:ssä, ja keskityin siihen ohjelman katseluun ja pehmolelujen ja kaikenlaisten figuurien keräilyyn. J taas jokusen vuoden vanhempana pelasi peliä Gameboylla ja keräsi pelikortteja. Oli sanomattakin selvää, että nostalgiasyistä Pókemonien metsästystä piti päästä kokeilemaan, vaikka se kovin innostus jäikin taakse jo toistakymmentä vuotta sitten... :D 

Tavallaan tää Pókemin Go on just mahtava juttu. Jos aiemmin ne äidin ja isin kullanmurut kökkivät vaan päivät pitkät sisätiloissa koneella, ja nyt tämän pelin ansiosta vyörytään massoina pihalle ja liikutaan pelatessa, sehän on vaan hienoa! Toisaalta pelatessa pitäisi muistaa huomioida se ympärillä oleva todellisuuskin, ja tämä tuntuu monilta vähän unohtuvan. Eilen näin pelottavan läheltä piti -tilanteen, kun kaksi suurinpiirtein yläasteikäistä ipanaa pyöräilivät melkein auton alle. Kummallakin oli selvästi Pókemonit puhelimen ruudussa. Huhhuh. 

Lasten ja nuorten ohella peli on koukuttanut myös vanhempaa sakkia, meikäläisen mukaan lukien. :D On hauska nähdä kaupungilla, miten jotkut pukumiehetkin räplää puhelinta ja sieltä kuuluu Pókemon Go:n taustamusiikit. Hahaa. Ei ihme, että tästä ennustetaan miljardibisnestä pelin tekijöille.

Me käytiin J:n kanssa eilen illalla pyörillä jahtaamassa Pókemoneja, tosin vähän huonoin tuloksin kun mulla oli pokepallot loppu ja "pokestopeista" niitä saa vaan yhen tai pari kerrallaan. J:llä puolestaan oli bännit päällä kun se vähän törttöili. ;) Hemmetti muuten osaa olla turhauttavaa, kun vastaan tulee joku houkutteleva, hieman erikoisempi otus, eikä sitä saa napattua kun palloja ei ole. Mörr. Yhden leikkipuiston lähellä oli naurussa pidättelemistä, kun paikalle oli kokoontunut iso lauma muksuja ja kaikilla oli puhelin kädessä. J hymähti "junnut salilla" :D Gymit on siis pelissä kartalle merkittyjä paikkoja, joissa voi käydä testaamassa, keneltä löytyy alueen kovimmat Pókemonit. Toisin sanoen, tarkoitus on vetää vastustajaa pataan.

Tulipa myös todistettua, että oon varsinainen multitalentti kun pystyn pelaamaan peliä kahella puhelimella samaan aikaan silloin, kun J ajaa autoa. Koitan sitten parhaani mukaan kerätä molemmille matkalla vastaan tulevia pokeja. :D Noh, se siitä. Enpä usko että mulla enää tässä iässä alkaa uudestaan vuosien pituista Pókemon-villitystä, mutta nyt vielä alkuhuumaa riittää joten mikäs siinä, hauskaa höpöilyä kesäpäivinä. ;)

Tän hetken suosikkipuuro! Fazer Alku Sadonkorjuu -puuroa johon heitän sekaan reilusti marjoja, ja lisäksi joko pähkinäsekoitusta tai sitten pieniä taatelin paloja. Niin hyvää.

"yllättävää" matkaevästä

Moneskohan miljoonas burgerikuva tää mahtaa olla tässä blogissa? Itse tehtyihin pihveihin ei vaan koskaan kyllästy, ja hampurilaissämpylän välissä ne toimivat ihan erityisen hyvin :D

J:lle ei kannata puhua mitään "kristillisestä tasajaosta". Eiköhän se tarkkasilmäisenä bongaa jopa 1 mm eron, kummassa lasissa on enemmän Pepsiä. :D 

Lokkivauvoja kaupan parkkipaikalla. Noi oli niin söpöjä untuvikkoja, voisinpa adoptoida ne. :( Mun unelmien Nooan arkki kasvoi juuri lokkivauvoilla :D 

Loppuun vielä kuva mun tulevasta kisuvauvelista. En jaksa oottaa ens kuun alkua, kun saan hakea sen kotiin :D

// My last few days have been looking like this! So there's Pókemons, Pókemons and even more Pókemons, some burgers, nature and so on.

Toiset etsii tikapuita taivaaseen, toiset sammuttavat auringon. Toiset tekee tihutöitä toisilleen, toiset tuhoavat viidakon - sen mitä jäljellä on.

Jo on taas pari viikkoa hujahtanut nopeasti! Tuntuu, ettei ajankulua voi tällä hetkellä kontroilloida pätkän vertaa. Koko ajan tapahtuu kaikkea liian hurjaa - lähinnä valitettavalla tavalla hurjaa - ja samalla poukkoilen jatkuvasti sinne ja tänne. Ajatus ei pysy aina matkassa mukana. Vielä viime vuonna luulin, että introverttinä kotihiirenä mä jos kuka osaan pysyä hamaan tappiin asti poissa siitä muka-tärkeästä ja ah-niin-kiireisestä nyky-yhteiskunnan oravanpyörästä, mutta siellä mäkin nyt hessuhoopona jolkottelen liian isoissa tennareissa. Joskus haaveilen, että vuosikymmenet vaan hujahtaisi ohi, ja tää naurettava parikymppisyyden kriisi vaihtuisi keski-iän kriisiin ja siitä vielä viidenkympin villitykseen. Kriisin keskelläkin siinä 40-50 -vuotiaana kenties jo tuntee melko hyvin itsensä ja tarpeensa, eikä oo enää sitä höpöä "nuorena sun pitäisi elää ja kokea ja mennä ja tulla ja 1234567 muuta asiaa samaan aikaan" -painetta niskassa. Eikös keski-ikäisistä sanota, että silloin sitä ollaan maailmankatolla? Tosin, lukioaikoina semisti radikaali psykanopettaja julisti, että ihmisen älyllinen kehitys saavuttaa huippunsa 30-vuotiaana, ja siitä alkaa sitten alamäki ja aivot rupeaa pehmetä. :D Olin monesta asiasta kärkkään opettajamme kanssa samaa mieltä, mutta tota en suostu allekirjoittamaan. En uskalla! En oo valmis olemaan älykkäimmilläni jo reilun viiden vuoden päästä. Oon sitä mieluummin vaikka sitten viiskybäsenä - ehkä se villipillivaihekin sujuu sitten vähän nätimmin, eikä tuu pistettyä koko elämää ranttaliksi.

Liirumlaarum. Mulla oli tossa viikko sitten kesälomaa, joka meni tietenkin Kokkolassa. Käytiin kalassa, pyöräiltiin parinakin iltana viinittelemään näteissä rantamaisemissa, ulkoilutettiin vuffeja, pelattiin pelejä, eräjormailtiin metsissä, grillailtiin ja nukuttiin minä nukuin semmosia kevyitä 10-12 h yöunia. Sopranosiakin kateltiin, nyt on jo viides kausi menossa. :D Kokkola on jännä paikka, siellä viihtyy ihmeellisen hyvin, vaikka ihan liian kaukana se kaikesta onkin. Siis mun junttinäkökulmasta jopa Tamperekin turhan pohjoisessa. :D Mutta ei vitsit, miten nättiä tuolla Keski-Pohjanmaalla on! Ja tehtaista viis, siellä on silti kolme kertaa parempaa happea hengitettäväksi kuin täällä. Melkein rasitusastmaiset keuhkoni arvostavat sitä seikkaa. :D

Kun v*tuttaa, kuuluu sanoa VOI VIT...sarin shelli. Vitsarista vitsaillaan, ja nyt jopa käytiin siellä. :D

J näkyy aurinkolaseissa, muahaha.

Paras proteiinipatukka ever löytyy Lidlistä. :D 

Tää oli jotenkin tosi liikuttava hetki, kun iskätsirbula (mun lajituntemus on luokkaa nolla...) oli viemässä sapuskaa perheellensä. Vähän matkan päässä mamma ja kaksi lasta odotteli ruokakuljetusta. :D

Käärmevauva siellä menee, yök.

Klassinen kebab-ranskikset.

Vufffff

Ostin itelleni tommosen punaisen Iittalan Taika-mukin. J:n kahvikupit on liian pieniä, ja nyt tuntuu kotoisammalta kun on ihan oma mukikin siellä astiakaapissa. :D

Sössöburger. Ihan hieno grillipaikan nimi.

Aviva Rosea on pitänyt kauan hommata Alkon tilausvalikoimasta, ja nyt vihdoin vaivauduin. Ihan hyvää oli, eikä n. 10 euron hintakaan ole paha. Toi on semmosta glitterhilejuomaa siis. :D

Lasit on "hieman" likaiset auringonvaloa vasten, mutta ei välitetä sivuseikoista ;)

Vähän parempi kuva juoman hileisyydestä.

Lähdin Kokkolasta pois viikko sitten tiistaina, kun keskiviikkona kutsui työt. Koitin houkutella J:tä mukaan kun hänellä loma vielä jatkui, mutta ei lähtenyt. Vaan mitä vielä, sehän tuli sitten seuraavana päivänä autolla perässä. :D Eipä me mitään jännää täällä tehty, käytiin Mukkulassa pyörimässä, satamassa Lanupuistossa, lenkillä... öööää. Yhtenä iltana J oli mun reppuselässä ennen juna-asemaa kyttiksen mäessä, ihan vaan koska "ei mua kukaan täällä tunne ni voi tehä mitä huvittaa". :D Hah, toivottavasti ei ollu salakuvaajia missään, muuten ollaan jossain Lahtiblogissa varmaan. J lähti kohti Kokkolaa eilen sunnuntaina, ja koska mulla ei ollut tekemistä ja Onnibus-lippu sattui olemaan taas halpa, lähin Jyväskylään asti matkaseuraksi. Sieltä kesti muutaman tunnin tulla takaisin Lahteen, eli ehti hyvin lukea Zarachustraa ja kuunnella musiikkia.

Oon vähän jännä matkustajapersoona; stressaan aina valtavasti kaikenmaailman (uusista) pysäkeistä, vaihdoista, matkatavaroista sun muista, mutta heti kun pääsen bussiin paikalleni istumaan, se matkustus on rennointa puuhaa ever. Rakastan tommosia parin tunnin pätkiä. :D Esimerkiksi joskus kun suhaa Lahesta Helsinkiin, se matka menee iiiiihan liian nopeasti ja alkaa lähinnä ärsyttää, kun ei esimerkiksi ehdi lukea mitään kunnollista sivumäärää kirjasta. Sitten taas Lahesta Kokkolaan hujahtaa se 6h melko kivuttomasti, kun tunnelma on innostuneen odottava, mutta takaisin lähtiessä risoo jo siinä Kokkolan linja-autoaseman kohalla.

Ihanko totta?

Syötiin ehkä toista kertaa kasvotusten. Se on aina jännää kun löytyy tyyppi, jonka kanssa ei oo awkwardia syödä "normaalisti" vastapäätä istuen. Tykkään silti edelleen myös siitä, ettei koskaan tarvitse mitenkään perustella tai selitellä sitä järjestelyä, että syödään jopa eri pöydissä, omia juttuja samalla puuhastellen. :D

Jollakin ollut painavaa asiaa.

Hällä on kovin raskaalta vaikuttava elämäntehtävä.

Kävin eilen töiden jälkeen kiertelemässä muuten vaan kauppoja. En käy Bik Bokissa oikeastaan koskaan, ja ehkä ihan hyvä niin. Nyt nimittäin alesta löytyi musta liehuhihainen sifonkipaita, farkkuhame ja korvikset, esittelen ne paremmin lähiaikoina. :D Sitten jatkoin kerrassaan päätöntä tuhlausta ostamalla lemmikkieläinkaupasta Lululle pinkin hiekkalaatikon, ruokaa ja uuden lelun, vaikka tarkoitus oli hakea ihan vaan kissanruohoa. Ruokakaupassa sama villi meno jatkui ja lopulta totesin kaverille potevani jo pienoista ostomorkkista. No, nyt oon kiltisti taas vähän aikaa. Paitsi viikonloppuna kun mennään vanhempien kanssa poikkeemaan Porvoossa! Siellä on se karkkitehdas! 

Herra Lulu ei oikein fiilistele vieraita, ja se onkin ollut J:n lähdön jälkeen äärimmäisen huomion- ja hellyydenkipeällä tuulella. Se ei tykkää yhtään, jos oon tylsästi vaan koneella, vaan syliin pitää ehdottomasti päästä! Ja jos syliin ei monista yrityksistä huolimatta pääse, se lösähtää koneen viereen sohvalle mielenosoituksellisesti. Eihän tota kestänyt katsella, vaan läppäri meni kiinni ja painuttiin molemmat nukkumaan.

// Just a huge photo bomb of last two weeks! I've been on my summer vacation and had some great, mainly nature-themed moments.