Kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

kilppari
Tosi dramaattista, huhu.

Hmmh. Viime vuoden puolella lupailin laihdutuspostauksen yhteydessä että saattaisin jossain vaiheessa turinoida blogin puolella semmoisesta sairaudesta kuin kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta se idea meinasikin sitten vähän jäädä. Sinänsä mulla riittäisi aiheesta vaikka kuinka kovasti sanottavaa, ja läheisten kanssa siitä on tullut höpöteltyä ties miten monet kerrat, mutta nettiin julkisesti kirjoittamisen kanssa kompastuskiveksi alkoi muodostua lähinnä se, mihin sävyyn postaus kannattaisi toteuttaa... ihan kuka tahansa voi kuitenkin käydä lukemassa näitä blogin tekstejä. Pitäisikö vaan reilusti puhua asioista niiden oikeilla nimillä, vaiko pikkuisen kaunistella tarinaa ja karsia pois karuja detaileja? Asiaa pitkään mietittyäni tulin lopulta siihen tulokseen, että haluan kirjoittaa postauksen nimenomaan "dirty" versiona - sanoja säästelemättä ja fiiliksiä sensuroimatta. Jos pystyisin kyseisellä avautumisella tarjoamaan teistä lukijoista edes jokuselle ajateltavaa, olisi täysin sen arvoista raottaa omaa stooriani enemmän kuin pelkän pintaraapaisun verran. Ken tietää, josko postauksesta olisi jopa himpun verran hyötyä jollekulle! Vaikka nykyään esimerkiksi mediassa liikkuu juttua kilpparisairauksista huomattavasti enemmän kuin 2010 jolloin mulla vajaatoiminta todettiin, koen silti että informaatiota, keskustelua ja kokemusten jakoa aiheen tiimoilta on edelleen melko niukasti löydettävissä, ainakin kun ottaa huomioon miten järkyttävän yleistä kilpirauhasen oikuttelu vaikuttaa olevan. Noh, tällaisen laittoman pitkäksi jaaritteluksi venähtäneen alustuksen jälkeen, tässäpä nyt sitten tulisi se meikäläisen kertomus.

_______________________________


Aika tarkalleen viisi vuotta takaperin kelattuna mun suurin ja samalla ainoa toive ennätti hetken aikaa olla se, että kuolisin pois nukkuessa. Että jonakin iltana vaan kävisin rauhallisin mielin unten maille, enkä sitten aamulla enää heräisikään. Suht tiedottomassa tilassa tästä maailmankaikkeudesta poistuminen ei tuntunut ollenkaan niin pelottavalta ajatukselta kuin lähteminen omin käsin - sellaista musta ei ollut edes yrittämään, ja sehän piru vieköön harmitti. Pidin itseäni totaalisena pelkurina; elämä oli lähinnä huono vitsi, olin ihmisenä epäonnistunut angstimaakari ja kaiken kukkuraksi en edes kyennyt itse laittamaan viimeistä niittiä arkkuuni. Ei hemmetti mikä luuseri.

Mun muistikuvat vuodenvaihteen 2009-2010 paikkeilta ei ole mitenkään kristallinkirkkaita. Sitä ne eivät koskaan ole olleetkaan, ja ihan hyvä niin sinänsä. Jokunen kuukausi noilta ajoilta on jäänyt melkolailla pimentoon; muistan vaan että tuntui kuin haahuilisin jatkuvasti jossain sumussa, poissa tutusta, turvallisesta ja ajoittain jopa ihan mukavasta todellisuudesta johon olin siihen astisen elämäni aikana tottunut. Yhtä äkkiä tunnit, päivät, viikot ja kuukaudet oli pelkkää yhtenäistä harmaata massaa, jolla ei ollut mitään merkitystä. Ei huvittanut nähdä ketään, nukkumisen ohella mikään ei ollut kivaa ja aamuisin bussissa istuessa kuulokkeissa soi synkeitä säveliä.

Terveyskeskukseen mennessä sain reseptin masennuslääkkeisiin tyyliin sillä sekunnilla kun astuin ovesta sisään lääkärin huoneeseen. Kotiin viemisiksi lähti myös aika psykiatrian poliklinikalle. Ulos sairaalasta kävellessä päällimäinen tunne oli hämmennys; mikä v*ttu meni pieleen kun mun elämästä tuli yks kaks tällaista skeidaa. Entä milloin musta tuli tällainen ankeamielinen ruikuttaja? En pystynyt ollenkaan käsittämään, miten ihmeessä saatoin olla muka pahasti masentunut, kun kuitenkin loppujen lopuksi mullahan oli asiat aivan mainiosti. Suorastaan loistavalla tolalla! Oli hyviä ystäviä, opiskelin alaa joka tuntui omalta jutulta, täysi-ikäisyys kolkutteli nurkan takana ja tulevaisuus oli täynnä ihania odotuksia. Inhosin itseäni koska edellä mainituista seikoista huolimatta olin jatkuvasti lähinnä joko todella surullinen tai todella kiukkuinen, tai vaihtoehtoisesti mikään ei tuntunut yhtään miltään. Pohjalukemissa olevaa yleisfiilistä höysti loputon väsymys. Mua myös hävetti, sillä olin aina ollut hyvinkin itsevarmana sen suhteen että suht fiksuna tyyppinä en kyllä koskaan päätyisi olemaan jonkinlainen "angstiteinin" perikuva, vaan totta mooses osaisin käsitellä kaikki negatiiviset jutut pois päiväjärjestyksestä ilman että tarvitsisi vajota masennukseen*. Ja sitten seuraavassa episodissa olinkin jo masennuslääkereseptin vähemmän hilpeä omistaja. Mitäs ihmettä.

Psyk. polille meneminen ensimmäistä kertaa tuntui alkuun massiiviselta ajantuhlaukselta; mistä helkkarista minä siellä muka puhuisin ja kertoilisin kun kaikki tosiaan oli ihan alright? Ei sellaistakaan nyt oikein tohtisi ääneen tokaista että ei hitsit, mulla taitaakin olla jotain pahasti vialla korvien välissä kun angstittaa näin pirusti ilman yhtä ainoatakaan loogista syytä. Kävi kuitenkin onni onnettomuudessa. Siinä pienessä huoneessa mua vastapäätä sattuikin istahtamaan henkilö, jolla oli omakohtaista kokemusta kilpirauhasongelmista, ja hän myös osasi kertoa että monesti asianmukaista hoitoa on hankalaa saada. Kokeet eivät ole tarpeeksi laajoja, tuijotetaan vain viitearvoja vaikka oireet täsmäisivät kuinka täydellisesti, ja välttämättä hoitavalla henkilökunnalla ei ole perustiedotkaan sairaudesta kunnolla hallussa. Multa oli jo kertaalleen tsekattu kilppariarvot ja ne olivat olleet "täysin normaalit", mutta mut passitettiin testiin vielä toisen kerran, tällä kertaa hieman kattavampaan sellaiseen. Arvatkaapa vaan, kuinka kävi?

Usein kokeissa tsekataan pelkkä TSH-arvo (TSH = kilpirauhasta "käskyttävä" hormoni; korkea TSH viittaa vajaatoimintaan), vaikka todellisuudessa se harvoin riittää kertomaan koko totuutta. Myös vähintäänkin T4-V (vapaa tyroksiini, laskee vajaatoiminnassa) tulisi tarkistaa. Mulla ensinnä mainittu oli ollut ihan fine, tyyliin just ja just viitearvojen sisällä, mutta jälkiminen arvo paljasti piilevän vajaatoiminnan. Helpotus oli aikamoisen valtava kun tajusin, etten olekaan sekoamassa päästäni vailla mitään järkeenkäypää syytä. Se olikin vain kilpirauhanen, tuo pikkuruinen kurkussa majaansa pitävä palikka, joka sekoitti mun henkistä ja fyysistä puolta sen minkä kerkesi. Sain tyroksiinireseptin ja erittäin nopeasti se aiemmin määrätty masennuslääke tippui pois päivittäisestä ruokavaliosta. Tyroksiiniannosta nostettiin hiljalleen ja sitä mukaa olokin aina vain parani entisestään. Elämässä alkoi olla muitakin värejä kuin harmaata, ja aurinko paistoi taas risukasaan. Yay!

Sitä on vaikea arvioida, miten pitkään mulla oli kilppari ennättänyt temppuilla ennen lääkityksen aloittamista, ja mikä sen ylipäätään alunperin sai ärtymään. Perinnöllisyyttä ainakin löytyy, se fakta on jo tähän päivään mennessä saatu selville. Olin jo pienenä varsin pullea, ja yhteen otteeseen lihoin jopa yli kymmenen kilon vuositahtia. Jo ala-asteella yritin epätoivoisesti toisinaan laihduttaa, mutta homma ei vaan ollut kovin motivoivaa pidemmän päälle sillä vaikka olisin kuinka liikkunut ja syönyt kevyesti, painoa oli hyvin haasteellista saada putoamaan. Nousemaan sen kyllä sai aivan häkellyttävän helposti ja nopeasti. En oo koskaan ollut mitenkään älyttömän energinen persoona, vaan unentarve mulla on aina ollut suhteellisen suuri. Esim. kouluaikoina mulle oli ihan yleistä nukahdella tunneilla, vaikka takana olisikin ollut kohtuulliset yöunet. Palelua mulla esiintyy joka aamu herätessä, ja mun "normi" ruumiinlämpö tovi sängystä nousemisen jälkeen mitattuna huitelee jossain 35,x asteen paikkeilla. Tekee hirveästi mieli kömpiä pois peiton alta pakkaspäivinä. ;) Iho mulla on aina ollut atooppisen kuiva (poikkeuksena sekaihokasvot), ja hiukset suht kuivat/karkeat ja niiden kasvu oli tuskallisen hidasta aikana ennen tyroksiinia. Yhteen otteeseen kaulakorujen, ja vähänkin korkeakauluksisien paitojen käyttö oli mahdotonta, sillä tuntui kuin niihin olisi kuristunut saman tien. Siinä nyt tuli listattua muutamia oireita, jotka usein liittyvät sen masentuneisuuden ohella kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Oon iloinen, ettei musta koskaan ollut edes melkein yrittämään itsemurhaa. Olisin jäänyt paljosta paitsi! Kuluneisiin viiteen vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä; niin ylä- kuin alamäkiä. Oon löytänyt itseni tilanteista, joihin nuorempana en ikipäivänä olisi uskonut joutuvani/pääseväni - asiayhteydestä riippuen. Oon oppinut että kaikesta selviää, ja melkein mihin vaan voi tottua. Ja ennen kaikkea; kaikkeen ei tarvitse tottua. Elämää ei voi ennustaa, ihmisiä ei voi omistaa (vaikka moni niin tuntuu sitkeästi kuvittelevan, aargh), mutta sentään oma onnellisuus on aika pitkälti jokaisen ikiomissa käsisissä. Mulla tämän faktan "sisäistäminen" riitti about tuplaamaan mun kokeman onnellisuuden, en uskalla edes ajatella mitä sitten tapahtuu jos kun kaivan itestäni esiin uskallusta projektiin jos toiseen ja luovun turhasta pelkäämisestä. Itseäänhän tulisi pyrkiä kehittämään ihmisenä sinne viimeiseen hengenvetoon saakka, sillä kukaan ei taatustikaan tule koskaan valmiiksi. Ei sellainen olisi näin hullussa maailmassa mahdollista. Positiivisiin juttuihin keskittyminen on kliseistä mutta pirun toimiva ja fiksu veto ainakin pitkällä tähtäimellä, siinä missä negatiivisia vaikuttimia kannattaa rohkeasti minimoida tieltänsä - tosin, mielellään niin ettei siinä samalla sitten satuta viattomia sivullisia. Mun elämä vaikuttaa varmasti monien mielestä umpitylsältä, ja sitä se kai päällisin puolin onkin kun en osaa loikkia tuulispään lailla seikkailusta toiseen. Koen kuitenkin, että oon kokenut mun villeimmät seikkailut lähinnä henkisen maailman puolella - valtavat havainnot ja oivallukset itsestä ja ympäröivästä maailmasta ravistelevat ja salpaavat hengitystä ihan yhtä tehokkaasti kuin adrenaliinin nostatus jollain aavistuksen "konkreettisemmilla" keinoilla. ;)


*Luettuani tekstiä läpi ennen julkaisemista totesin, että monet sanavalinnat saattavat jäädä musta melko asennevammainen kuvan masennusta/masentuneita ihmisiä kohtaan. Nuorena oli helppoa olla tietyissä jutuissa ajattelematon ja tuumata mustavalkoisesti, että varsinkin omanikäisillä se "masennus" oli usein vain seurausta jostain pikkuruisista sydänsuruista, tai jopa huomionhakuisuutta. Tokikaan en enää näin naurettavasti ajattele, vaan pidän masennusta vakavasti otettavana asiana, johon toivon jokaisen siitä kärsivän saavan apua. Jep. Hän on sanonut sanottavansa tällä erää. :)

But I think that you're wild when you flash that fragile smile

300115_1
Jean Paul Gaultier x Lindex, H&M.

300115_4
Gina Tricot.

300115_3
Gina Tricot.

300115_2
Gina Tricot.

Jokunen rytkylöydös esittelyyn. Neuleisiin sain uppoamaan loput jouluna saaduista lahjakorteista, ja molemmat niistä oli taas kerran sellaisia joita jo normihintaisena tuli ihailtua mutta järki kehotti odottamaan alemyyntejä. ;) Varsinkin tuosta Lindexin raitaneulemekosta oon tyytyväinen; ennustan että siitä tulee punaisten maihareiden uusi bff. Niinku mun doceilla ei jo olisi miljoonaa ystävää muutenkin... GT:n tilauksesta postailinkin jo aiemmin. Päätin pitää jännän organza-sametti-tekonahkaisen t-paitaviritelmän, joka näyttää henkarissa epäilyttävältä mutta päällä kivalta imo. Jo tilausvaiheessa arvelin että hameet olisivat paketin parhaimmat palat, ja niinhän ne tosiaan olivatkin - perusjuttuja kesää ajatellen. Vitosen ostokseksi kuviolliset housutkin olivat varsin kelpo löytö. Palautukseen sen sijaan oli laitettava mintunvihreä neule, joka oli oudon mallinen ja valmistettu kauheasta materiaalista, sekä paljettihame joka näytti livenä täysin erilaiselta kuin tuotekuvassa. Se olikin sellainen kyseenalaisella tavalla mielenkiintoinen pitkä ja kapea pötkylä, eikä siinä ollut läheskään niin paljon paljetteja kuin kuva antoi ymmärtää. :D 

// I'm such a bad person and have been splurging money on some clothes, once again.. But hey, everything I got was on sale, and I promise, those discounted prices were awesome. ;)

Kenzo SS15

kenzo1

Muutama vuosi sitten tikruprintillä suosionsa huipulle nousseen Kenzon spring / summer 2015 lookbook näyttää sen verran kivalta, että täytyipä tehdä omista suosikeista "jokunen" kollaasi. Kröhöm, eihän näitä tullut kyhättyä kuin vaivaiset 18 kappaletta. Noh mitäpä tuosta, fakta kun on se että vastaan tulleista tuoreen sesongin mallistoista Kenzon kevät näyttää ehkä jopa kaikista kivoimmalta mun silmään. Ihania värejä ja kuoseja, kivoja leikkauksia, freesin näköinen lookbook. Laukuista on luonnollisesti hyvä aloittaa, nehän on niitä joihin tällä höppänällä ekana huomio kiinnittyy. ;) Kalifornia -malliset laukut ovat designiltaan kauniita, sama se onko kyseessä isompi arkilaukku, pieni crossbody, minikokoinen "wallet on chain" vaiko clutch. Myös musta Drop shoulderbag on aika bueno ilmestys sekin. No, seuraavaksi tosiaan niihin kollaaseihin!

kenzo2

kenzo3

kenzo4

kenzo5

kenzo6

kenzo7

kenzo8

kenzo9

kenzo10

kenzo11

kenzo12

kenzo13

kenzo14

kenzo15

kenzo16

kenzo17

kenzo18

// Well well, Kenzo's spring/summer 2015 looks just amazing! Really one of the very best spring collections I've seen lately. What do you think? 

Birthdays are good for your health. Studies show those who have more Birthdays live longer.

260115_1

260115_2
WOAH, oonks mä oikeesti jo 23? Ei hyvää päivää ja iltaa, ei kyllä uskoisi. Kirjoitin itelleni 10 vuotta sitten kirjeen, jossa tunnelmoin millaistakohan mun elämä mahtaa olla kakskolmosena. Noh, aika erilaista kuin 13-vuotiaana muksuna kuvittelin ja suunnittelin, mutta hyvä niin. Hemmetti sentään, onneksi elämänsä kaavaa ei voi kirjoittaa paperille - muutoin mm. olisin sarjakuvapiirtäjä, omistaisin kahden sijaan neljä (!!!) mielenterveyttä koettelevaa kissaa ja mulla olisi tökeröitä tatuointeja käsivarsissa sekä ihan liikaa ruostumatonta terästä naamassa. Nääh. Sentään olen jo kutosluokkalaisena likkana ollut sen verran fiksu tapaus, että visioissani oon nähnyt itseni elämään yksikseni myös 10 vuoden kuluttua tulevaisuudessa. :D

Josko palattaisiin lapsuuden haihatuksista lähihistoriaan; 22-vuotiaana mun otsaan ilmaantui ensimmäiset vekit, ja niitä näkyy peräti kolmessa eri tasossa kun nakkelen kulmakarvojani ylöspäin. Voisin lyödä vaikka pääni pantiksi siitä, ettei niistä yhtäkään ollut vielä tammikuussa '14. Ilmeisesti kuluneen vuoden aikana mun basic facial expression - natural bitchface - on saanut seurakseen toisen perusilmeen; ihmettelevä/yllättynyt. Ihmeteltävää on toki riittänyt, ja yllätyksiäkin elämä on osannut järjestää niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt 23-vuotiaana toivon pääseväni virnistelemään idioottimaisesti niin moneen otteeseen, että otsarypyt saa seurakseen naururyppyjä - jos nyt ylipäätään jonkinmoisia kurttuja on aivan pakko toivottaa tervetulleeksi pärstäkertoimeensa. Kyseiseen "tavoitteeseen" lienee joka tapauksessa helppoa päästä; ei tartte kuin hitusen fiilistellä sitä miten mahtavaa porukkaa mulla on tätä nykyä kontakteissa. 

Hyvää synttäriä meikälle! Aion muuten tyhjentää tuon jätskipurkin sisällön all by myself. Buhahah.

// It's my birthdayyyy! I'm 23 years old today. Uhm, old? Hello? I don't like that word too much. Thanks but even when not using word 'old' I sometimes feel like being swallowed by middle-age crisis, which is funny when you consider the fact that I'm only twentysomething. Whatever, I just wish that I'm one of those very lucky persons who grow up but never grow old. ;)

Spraying the walls, you paint their hearts / I'll get the x's and those and we'll start

IMG_7237

IMG_7243

kuva 2 (2)


kuva 3 (2)

kuva 1 (2)

kuva 4 (1)

kuva 5

Lyhyesti kuulumisia sunnuntain "kunniaksi". Minätyttö täytän huomenna vuosia, ja sitä sitten perjantaina juhlistettiin muutaman kaverin kanssa pikkuisen. Alkuperäiseen suunnitelmaan sisältyi lähinnä hyvää sapuskaa ja Netflixiä, mutta kummallisesti jostain ilmestyi punaviinipullo meitä viihdyttämään, ja myöhemmin lasiin eksyi milloin siideriä ja milloin Baileysia. Baariin ei sentään lähdetty, mutta sen verran meitä alkoi lapsettaa että keskellä yötä käytiin yhdessä lähistöllä olevassa leikkipuistossa vähän hupsuttelemassa ja höpöilemässä. Puheputki muuttui mäkkärin drive-iniksi jne, aijai se oli muuten mun mielestä vitsikkäin asia ever siinä vaiheessa iltaa. ;) Toki samalla reissulla piti tallentaa kaiken sorttista kuva- ja videomateriaalia puhelimen syövereihin, mutta niistä viitsin jakaa täällä vain randomin lumisadevideon ja siinäkin alkuperäiset äänet piti itsesuojelun ja yleisen kohteliaisuuden nimissä deletoida ja korvata Jez Diorilla. Wohooooo. Moisen armottoman rankan illan/yön jälkimainingeissa eilinen meni kyllä niin vuosituhannen dagen eftereiden merkeissä, ai että. Esimerkiksi nopea kauppareissu alkuillasta koetteli jossain määrin psyykettä... :D Ei tällainen 22,99-vuotias also known as WANHA enää jaksa! Pakollisten juttujen hoitamisen jälkeen Netflix ja mässyt oli mun uusia parhaita kaveita loppuillan ajan.

Käpälää muuten reippaasti ylös, mikäli täältä löytyy muitakin joiden mielestä tuijottaminen taivaalle lumisateen aikana on yksi hienoimpia ja fiilisteltävimpiä asioita elämässä - siis ihan oikeasti? Vai lienenkö ainoa omituinen olio, joka on pienestä pitäen rakastanut kääntää katseen yläilmoja kohti kun sieltä leijailee hiljalleen alas suuria, valkoisia hiutaleita... :D Jossain vaiheessa tulee sellainen tunne kuin omat kintut irtoaisi maasta ja lähtisit vaan leijailemaan niitä lumihippuja vastaan, hah. Hullulla halvat huvit, idiootilla ilmaiset vai miten se menikään.

// Tomorrow is my birthday, yay (or was it more like nay, I don't know)! Last Friday evening was such a blast; I had few friends staying overnight at my place. There was munching tortillas and sweets, drinking some red wine, cider and Bailey's (mistake!) and we also went out and just goofed around. 

On the outside a smile, on the inside the blackest heart you'll ever see.

220115OOTD

earrings - second hand
blazer - Zara
dress - Lindex
watch - Michael Kors
clutch - Matthew Williamson

Alelöytöjä Gina Tricotilta

gt sale
Serafina pusero 19,95€ 10,00€ / Smilla w hame 29,95€ 7,50€ / Celinda w hame 39,95€ 7,50€
Lucy w hame 39,95€ 7,50€ / Belle housut 29,95€ 5,00€ / Sanna w toppi 29,95€ 7,50€

Oon koittanut aavistuksen verran vältellä kaikenlaista ostelua ja tilailua nyt alennusmyyntien vedellessä viimeisiään, sillä helposti niiden halpojen hintojen edessä sokaistuu ja tulee sitten tuhlanneeksi kaikenmoiseen turhakkeeseen. Ja sehän on jo tähän ikään mennessä tullut opittua edes jollain tapaa, että tavara jolle oikeassa elämässä ei löydy mitään käyttöä, ei ole halpa vaikka sen olisi kiikuttanut kassan kautta kotiin 9999999 % alelapulla varustettuna. Mun löydökset on olleet lähinnä neuleita, ja niille mulla on oikeatakin käyttöä wohoo. Postailinkin jokusesta neuleostoksesta aiemmin täällä, tosin tunnustettakoon että "kokoelma" on kasvanut tuosta vielä muutamalla yksilöllä lisää, kiitos joululahjaksi saatujen lahjakorttien tarjoaman ylimääräisen törsäysvaran. ;) Noh, sen jälkeen kun lahjakortit tuli nollattua, ei ole enää pahemmin innostanut pyöriä kaupoilla huvikseen, sillä vuosi vuodelta se ryysis alejen aikaan ahdistaa ja ällöttää yhä suuremmissa määrin. Oikeastaan jo perus ruokakauppareissukin on välillä hirveää tuskaa. :D

Tulihan taas sepustusta kerrakseen. Gina Tricotilta tuli yks päivä uutiskirje jossa kerrottiin alehintojen puolittamisesta nettikaupassa, ja kyllähän nyt siinä kohtaa uteliaisuus voitti ja rupesin selailemaan valikoimaa. Loppujen lopuksi rytkyjä lähti 45 eurolla tilaukseen, mikä ei nyt sinänsä ole ihan hirveän paha koska normaaleilla hinnoilla ostoskorin "arvo" olisi ollut 190€. ;) Ostokset on pääasiassa ihan perus kauraa; mintunvihreä neule nyt talvea varten (joojoo, ehkä neulekiintiö alkaa olla jo täynnä...) sekä hameita, housut ja t-paita tuskallisen hitaasti lähestyvää kesää ajatellen. Varsinkin noista mustista hameista oon tyytyväinen, sillä moiset olisin joka tapauksessa joutunut ostamaan jahka säät taas lämpenevät - vanhat ovat isoja ja myyntiin menossa. Kiva että nyt sain sellaiset edukkaasti, nimittäin pikku hiljaa kauppojen hyllyille valuvissa kevätmallistoissa vastaavia hintoja ei taatustikaan tule vastaan sitten kun hamesesonki alkaa olla taas ajankohtainen. Ikävä kyllä löytyy tilauksesta nyt sitten myös yksi "turha" juttukin, nimittäin kultainen paljettihame. Not even the slightest clue missä hemmetissä sitä tuun käyttämään, mutta oon ihastellut sitä siitä lähtien kun se myyntiin tuli, ja nyt hinnan ollessa enää 7,50€ en voinut vastustaa. Voisiko joku nyt oikeasti järkätä sellaiset my little pony disco glitter paljetti qwertyui4567uhijokp -bileet vaikka? :D Kiitooos.

// Oops, I might have ordered these clothes from Gina Tricot... sorry, but I'm not (very) sorry. ;) Ok, I feel kinda bad for buying that gold sequin skirt since I have no idea where I'm actually going to wear it, but otherwise I think my order contains pretty much just "smart" things. I can wear that mint green pullover now during winter and the rest of the gear when summer decides to arrive. So yay, excluding the sequined number, everything I got makes sense. :D

The tombs of India smile like smitten motherfuckers / The meter maids cry alone at one a.m. on rainy nights.

170115_1
Plööh, jotain asukuvien kaltaisia pitkästä aikaa näytille. Aikamoista perus kauraa ja syystä että bad face day, lähes kaikissa vähänkin julkaisukelpoisissa kuvissa oli päällä vanha kunnon bloggaajapose eli katse alaviistoon vaan. Nooh aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta. ;)

170115_2

170115_3

170115_4

earrings - H&M
wool scarf - Acne Studios
duffle coat - H&M
jumper - H&M
jeans - Gina Tricot
watch - Michael Kors
bag - Michael Kors
boots - UGG Australia

Mitäs teille lukijoille kuuluu? Olette nykyään kovin vähäsanaista sakkia! Statistiikkojen mukaan postauksia edelleen luetaan (fakta jota sopii ihmetellä), mutta kommentteja hyvin harva jättää jälkeensä. Ei siinä, kyseessähän ei ole mitenkään tuore ilmiö vaan tämä lukijoiden "hiljentyminen" on aikoja sitten havaittu isoissakin blogeissa, mutta joka tapauksessa musta olisi hauskaa kuulla teidän ajatuksia/mielipiteitä, ettei mene aivan yksipuoliseksi löpinäksi aina. Tässä yhteydessä kai voisi antaa teille mahdollisuuden toivoa jotain postauksia, eli jos jotain ideoita löytyy, nyt rohkeasti vain kommenttia jättämään! :)

// Outfit from yesterday. Basic stuff I guess. 

And I don't want your gold, I just wanna know that you'll stay with me / And I don't like the show, I'm just here to love and hope I live free.

Sunnuntain soundtrack kuulostaapi kutakuinkin tällaiselta: 


Everlast - Ends
Huge L - Mittasuhde maailma
Gasellit - Heimo
Disco Ensemble - With Every Step
Watsky - Stand For Something
Pearl Jam - Even Flow
Samuli Putro - Mitäpä jos
Bloodhound Gang - Fire Water Burn
Weezer - Put Me Back Together
Mumford & Sons - Winter Winds
Katatonia - Teargas
Huge L - Viimeinen nuotiolaulu
Ruger Hauer - Ukraina
John Lennon - Gimme some truth
Jez Dior - Kings / 100
Evanescence - My Immortal

Zara SS15

zara1
Parhaillaan milteinpä liikkeessä kuin liikkeessä on yhä alennusmyynnit kovaa vauhtia käynnissä, mutta pikku hiljaa alerekkien viereen alkaa ilmestyä myös tuoreen kevätsesongin raikkaita uutuuksia. Tällaiselta näyttää kevätmuoti 2015 Zaran tapaan: 

zara2
zara3
zara4
zara5
zara6
zara7
zara8
zara9
zara10
zara11
zara12
zara13
zara14
zara15
zara16
zara17
Erityisesti tykästyin punaiseen kirjailtuun takkiin, ruutupaitoihin sekä kolmannen kollaasin oikean puoleisessa kuvassa vilahtaviin kultakärkisiin herrainkenkiin. Myös neljännen kollaasin kummatkin mekot on kivoja, varsinkin tuo missä on epäsymmetrinen kaula-aukko ja halkio helmassa, mutta malliltaan juuri sellainen jolle ei kyllä mun garderobissa löydy sijaa sitten millään. Saapas nähdä, mitä muuta jännää Zaran valikoimaan lähikuukausina putkahtaa myyntiin, alku on ainakin lupaava. :) Sitä shop online -ominaisuutta edelleen odotellessa, ehkäpä se tänne Suomeenkin joskus vielä saadaan.

// Zara's SS15 collection looks quite amazing, don't you think? My favorite pieces are the red embroidered jacket, check shirts, shoes with golden toe cap (shown in third collage, photo on the right) and both dresses in the fourth collage. What do you think, are you going to buy something from Zara's new season? :)