Syyskuu 2013 - Marraskuu 2015

Piiiiitkästä aikaa "tilannekuvan" aika. Oon kesän ja syksyn mittaan ehtinyt monesti murheilemaan, ettei minkäänlaista muutosta tunnu tapahtuvan ja painokin putoaa todella hitaasti, mutta onhan tuossa nyt edes pientä eroa maaliskuiseen kuvaan verrattuna, jeii. Omaa edistymistä on joskus vaikeaa huomata, vaikka muilta saisikin niitä "Taas sä oot laihtunut siitä ku viimeks nähtiin!" -kommentteja. Tässä vaiheessa se vaa'an lukema ei oo enää prioriteettilistan kärjessä, mutta kymmenisen kiloa toivoisin vielä saavani pois. Tämän vuoden alusta on tainnut lähteä joku 7-8 kiloa, kun selailin Kalorilaskurin painokäyrää taaksepäin. Silti usein tuntuu, että hyvä jos edes pari kiloa on lähtenyt!. :D Siinä mielessä alkuvuoden kilomäärä vähän yllätti, muistelin että se oli viime vuoden "olleita ja menneitä" lukuja. 

Mutta tosiaan, kiloja enemmän kiinnostaa tällä hetkellä kropan koostumus, joka on turhan pullamainen vielä toistaiseksi. Lenkeillä ja kotona vatsoja + kahvakuulaa tekemällä on saanut jo ihan hyvän "pohjan" rakennettua, mutta kyllä sinne salille on vielä suunnistettava. Oon vähän lupaillut itselleni, että tuossa vuodenvaihteessa menisin vihdoin ja viimein edes tutustumaan jonnekin lähellä olevalle salille, vaikka pirusti jännittääkin jo pelkkä ajatus. Pitäisi löytää tarpeeksi rauhallinen sali, ettei tartte liikaa stressata miettiä sitä ihmismäärää, mutta toisaalta painavia kriteereitä ovat myös salikortin hinta ja matka salille. Katsotaan mitä keksin, sen oon jo päättänyt ettei tää salitreeniin tutustuminen (ja toivon mukaan myös tykästyminen) jää pelkän puheen tasolle, vaikka projekti onkin ikävästi venynyt ja venynyt koko ajan myöhemmälle.

Synttäröintiä

Hyvää syntymäpäivää J! Kun kyselin, mikä on hänen käsityksensä top shit -kategoriaa edustavasta leivoksesta, vastaus oli Runebergin tortut. Selevä. En ollut aiemmin niitä leiponut, mutta lopputulos oli onneksi ihan okei - mitä nyt kardemummaa oli ripaus liikaakin. Näissä on tietty rommiakin. ;) Lisäksi yritin tehdä Nutella-juustokakun, mutta se meni pieleen ja pahasti... sille vaan tapahtui jotakin uunissa! Se ei hyytynyt ollenkaan, ja pohjasta valui rasvat leivinpaperille. Murr.

Tutustuttiin J:n kanssa reilu vuosi sitten, moderniin tapaan netissä. Tavallaan aika huvittava sattuma, koska niihin aikoihin  hieman "vastustelin" ajatusta nettitutuista, sillä aiempien kokemuksien mukaan ne harvoin johtivat oikein mihinkään. Maksimissaan jokusen vuoden juttelet niiden tyyppien kanssa, koskaan tapaamatta heitä livenä ja niin ne yhteydenotot sitten jossain vaiheessa alkaa vähentyä. Olinkin ollut jo pitkään aikeissa poistaa profiiliini kerrassaan legendaarisesta Irc-Galleriasta, ja kirjauduin sinne silloin tällöin lähinnä ottaakseni talteen kuvia ja tekstejä teiniajoilta, joita ei enää koneen kovalevyltä löytynyt. Onneksi en ehtinyt poistaa tunnuksiani. J aloitti jutustelun kysymällä, miten kaamos on lähtenyt liikkeelle. Olin skeptinen ja mietin että meneeköhän nyt vaan molemmilla aikaa hukkaan jos vastaan, mutta vastasin silti. Onneksi! Vastineeksi sain nimittäin jotain älyttömän mahtavaa.

Kauan me juteltiin vaan galleriassa, joka kieltämättä oli aika kömpelöä kun jälkeen päin ajattelee. J usutti mua lataamaan Skypen, ja alkuvuodesta sitten lopulta uskaltauduin. Pitkälle on tultu niistä ajoista kun chattailukin tuntui kauhean rohkealta, nykyään kykenen jopa skype-puheluihin. :D Tavattiin ekan kerran viime keväänä. J tuli käymään mun luona Lahdessa, ja olin ihan paniikissa kun odotin, milloin hän soittaa ja sanoo olevansa perillä. Oon todella huono kutsumaan ihmisiä kotiini, usein menee jopa vuosikausia ennen kuin oon "valmis" sellaiseen. Tein J:n kohdalla poikkeuksen, sillä matka oli piiitkä ja ei olisi ollut mitään pointtia käydä vain kaupungilla pyörimässä, saati sitten pelkästään kahvilla jossain. Olihan se aika hirveetä, en puhunut juuri mitään. Käytiin satamassa kävelyllä, ja rautsikan läpi talsiessa mulla oli hirveän turvallinen olo J:n seurassa, vaikka ympärillä oli kauhea häly. Suuret ihmismassat ovat usein tuskaa mun psyykkeelle.

Uusiin ihmisiin tutustuessa mulla menee yleensä pitkään, ennen kuin tuppisuuvaihe menee ohitse ja pystyn ottamaan rennommin; olemaan oma itseni. J vähän ekoilla tapaamisilla valitteli, ettei kemiat taida kohdata, mutta pyysin sinnittelemään ja uskottelin, että kyllä sitä puhetta irtoaa kerta kerralta enemmän. Aluksi en oikein itsekään uskonut sanojani, mutta onneksi mun "uhoomiset" kävikin toteen. Kerran kun J oli taas Lahdessa, lähdettiin yöllä kävelylle ja radiomastot nähdessään hän sai sponttaanisti idean että nyt loikataan kaiteen toiselle puolelle, juostaan autotien yli ja kiivetään ylös jyrkkä ja risuinen mäki, josta pääsee mastojen luo. Ei olisi ihan hirveän montaa metriä tarvinnut mennä toiseen suuntaan jotta sinne mastoille olisi päässyt järkevästi kävelytietä pitkin, mutta ei hemmetti miten hauskaa oli. :D Silloin taisin miettiä ekan kerran että vautsi, tossa on muuten aika spektaakkelimaisen mahtava hyypiö.

J esitteli jo alkuvaiheessa itsensä Eino-fucking-Leinona. Se pitää paikkansa, nimittäin makeimmat hihitykset irtoaa silloin kun hän innostuu runoilemaan tai laulamaan. Hopeinen kuu tulee niin tunteella, että menee suorastaan bravuurista - kai J:llä vaan iskee toisinaan  hillitön tarve lahjoittaa mulle korvamatoja, jotka sitten vainoavat mua loppuelämäni. :D Mutta onneksi J:llä on todellisuudessa hyvä musiikkimaku, ja oon saanut soittolistoilleni vaikka mitä uutta kuunneltavaa: ruotsalaista metallia, klassista...

J tykkää kun sille kokkaa ja leipoo, ja sokeripossuna hän arvostaa irtokarkkituliaisia. Tosin, hänellä kun on "melko" tarkka ja selektiivinen maku, se ihka ensimmäinen mun ostama karkkipussi sai jälkeenpäin suorastaan naurettavan kritiikkivyöryn, ja minä syväanalyysin itsestäni karkinostajana. Silloin ajattelin täysin tympääntyneenä että helvetti, ostakoon itse irtarinsa jatkossa. No, oonhan mä edelleen niitä karkkeja ostellut aina välillä, ja ilmeisesti kehitystä on tapahtunut kun "palaute" on vähentynyt radikaalisti.  Muutenkin J kyllä sanoo aina mitä ajattelee, hyvässä ja pahassa. Joskus toivon että sille kaikelle rehellisyydelle olisi edes pieni filtteri olemassa, mutta toisaalta on helpottavaa ettei tarvitse jatkuvasti arvailla, mitä toinen mahtaa juuri nyt ajatella. Hän kertoo sen ihan itse! J on myös "opettanut", ettei kannata pitää mitään liian pyhänä, ja että tabuja on hyvä välttää.

J inhoaa kauppareissuja, ja siksi ostoksille on hyvä suunnistaa mahdollisimman valmiin sotasuunnitelman ostoslistan kanssa. Täydennysreissuja hän ei mielellään tee. Sen sijaan luonnossa J viihtyy hyvin. J osaa haastaa mua juuri oikealla tavalla älyllisesti, ja joskus saan tuntea itseni suorastaan tyhmäksi. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta tykkään siitä! Se on virkistävää vaihtelua sille, kun valtaosan ajasta tunnen olevani askeleen edellä muihin verrattuna. J:n kanssa on pysyttävä skarppina. J ei siedä mamoilua, ja väitänkin että kuluneen vuoden aikana musta on tullut paljon rohkeampi. Hän osaa yllyttää mua juttuihin jotka koettelevat mun uskallusta, ja motivoi mua tulemaan paremmaksi versioksi itsestäni. J:n kanssa hiljaisuus ei ole koskaan awkwardia tai muutenkaan häiritsevää, vaan täysin luontevaa. Hänelle ei koskaan tarvitse kummemmin selitellä omia outoksiaan - hänkin on kovasti introvertti, vieläpä tarkemmin "määriteltynä" INTJ kuten itsekin olen. Nykyään en kirjoita introverttiongelmistani lähes ollenkaan päiväkirjaani, koska voin kertoa niistä J:lle ja  hän varmasti ymmärtää. Hän pystyy samaistumaan esimerkiksi puhelinkammooni ja siihen, miten lounastaminen tuntemattomien/puolituttujen kanssa pienen pöydän ääressä on usein suorastaan helvetillinen kokemus. Siinä vastapäätä istumisessa on vaan jotain pirun ahdistavaa, meistä kumpikin kokee sellaisen luontevaksi vain todella läheisten ihmisten kanssa.

Meillä molemmilla on sattumoisin synttärit 26. päivä, mulla tasan kahden kuukauden kuluttua tästä päivästä. Horoskooppeja pidän täysin humpuukina, mutta oonpa uteliaisuudesta perehtynyt niihin sen verran, että tiedän tähtien olevan meidän puolella: niin astrologiaan perustuva perinteinen horoskooppi, kiinalainen horoskooppi sekä viikonpäivä"skooppi" mätsäävät totaalisesti. Ihan hauska sivuseikka!

Onnea J, oot mulle aivan mahdottoman tärkeä otus! Vaikka tuskinpa ikinä edes luet tätä, hömppäblogit kun eivät ole juttusi... ;)

Luisaviaroma Fashion Fridge

Nyt on kyllä hauskin kuvaskaba aikoihin! Nimittäin italialaisella luksusputiikki Luisaviaromalla on Instagramissa meneillään kilpailu, jossa idea on "stailata" jääkaappinsa muoti- ja ruokasuosikeillaan. Sain heti vision, että YSL:n vaaleanpunainen berliininmunkkeihin mätsäävä clutch ja Miu Miun omppukorvikset omenien seassa on ainakin pakko saada ympättyä kuvaan. Tässä on mun muutaman minuutin panostuksen lopputulos, "muotijääkaappi". :D Näin jälkeenpäin tosin toivon, että olisin vielä ihan pikkuisen satsannut kuvaan ja sammuttanut ton helkkarin valon ylähyllyltä. No, siltä varalta jos joku haluaa lahjoittaa virtuaalisia sydämiä kuvalle, mut löytää Instasta @amraiha.

Kisa loppuu huomenna 24.11. eli vielä ehtii osallistumaan, jos laittaa töpinäksi! Tosin, säännöissä kerrotaan että voittaja valitaan viidestä eniten tykkäyksiä saaneesta kuvasta, joten aikamoinen tykkäyksien kahmija saa olla. Siellä on tuhansien tykkäyksien kuvia aika montakin, joten itse osallistuin enemmän hupaisan idean takia kuin pitäen voittomahkujani erityisen hyvinä... ;)

PS: Noissa Arnoldsin munkeissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ei ne kyllä mun suosikkeja ole! Oon silti huijaripuijari ja kuvasin ne silti (mätsäyssyistä), niitä kun oli perhekahvittelua varten jääkaapissa. :D Hauskaa kun edellisessäkin postauksessa vilahtaa samaisen puljun donitsilaatikko, ja niistä kuorrutemonstereista yksikään ei päätynyt mun kitaan. Donitsit näyttää paremmalta kuin miltä ne maistuu, ughh.

// Personalize your fridge with your favorite fashion and food - that's the idea of this Instagram competition, arranged by italian fashion shop Luisaviaroma. I think the idea is just way too hilarious so of course I had to take part in it, and above you can see the result. :D If you like the photo, feel free to heart it on Instagram, you can find me @amraiha. Have you already participated?

It's hard to wait around for something you know may never happen, but it's harder when you know it's everything you want.

Oon tallentanut aikoja sitten tällaisen kyselyn blogin luonnoksiin, ja nyt aikani kuluksi ajattelin siihen vastailla. Kuvituksena jotain tuoreehkoja räpsyjä Instasta, tosin noi yllä olevat kuvat Seljekseltä on syyskuun puolella napattuja. Ihan nätti jorpakko mun mielestä! Oivoi, tässä syksyn vaihtuessa talveen ehtii kyllä moneen otteeseen tulla ikävä noita aurinkoisia ja ihanan lämpimiä päiviä... :(

Kolmetoista juttua, joista pidän: Musiikki, lukeminen, iltalenkit satamassa ystävän kanssa, Nutella, musta huumori, kissat, valokuvaus, mun työ, keittiössä säheltäminen, luonnon äärellä pyöriminen, luksuslaukut, tatuoinnit, valokuvaus.

Kaksitoista elokuvaa joista pidän: En oo kovin kummoinen leffojen ahmija, joten mainitsen vaan muutaman :D Gremlins, Harry Potterit, Coco Chanel, Tyttö sinä olet tähti. Haluaisin lähiaikoina katsoa Disney-klassikoita, kuten Leijonakuninkaan.

Yksitoista bändiä/artistia joista pidän: Weezer, Arcade Fire, Lana Del Rey, Katatonia, Watsky, Jez Dior, Olavi Uusivirta, HIM, Pyhimys... tuorein tykästys on ehdottomasti Antti Tuisku. Yhdentenätoista mainittakoon, että kuuntelen aika paljon myös instrumusiikkia, vaikkapa silloin kun oon itsekseni töissä. Se auttaa keskittymään ja inspiroi. Esimerkiksi Pachelbelin Canon and Gigue in D Major toimii missä ja milloin vaan, hah.

Kymmenen asiaa ulkonäöstäni: Vihreät silmät, Mikki Hiiri -hiusraja, tummanblondit ja paksut hiukset, 177cm pituutta jos maltan seisoa ryhdikkäästi, hymykuoppa vasemmalla puolella, tatuoinnit olkapäissä, vasemman korvan takana ja vasemmassa ranteessa, huono iho, tympeä perusilme, homssuinen ja kömpelö olemus, ööö mitäs vielä... no sanotaan nyt vikana vaikka kaksi reikää oikean korvan rustossa, tökin ne siihen kotikutoisesti nuppineulalla teininä. :D Se oli mun hiljaista kapinaa silloin.

Yhdeksän asiaa joita odotan: Number one on ehottomasti se, kun ensi viikolla matkaan taas "leppoisat" 6h jotta pääsen näkemään yhtä aikamoisen kivaa tyyppiä, ja saan sitten kokata ja leipoa hänelle ja katsellaan yhessä Sopranosia jne. Ihan hyvillä sijoilla on myös perheen (eritoten pikkuveljen!) näkeminen myöhemmin tänään kahvittelun merkeissä, Addiktioyhteiskunta -kirjan korkkaaminen, joulu, vuoden vaihtuminen, mun synttärit tammikuussa, salille uskaltautuminen lähitulevaisuudessa, tavoitepainoon pääsy, kevään ensimmäiset aurinkoiset ja lämpimät päivät. Onneks sinne kevääseen ei oo ollenkaan pitkä aika enää, huoh. Zombina mennään maalis-huhtikuun taitetta odotellessa, ei oo tää kaamos mua varten ollenkaan.

Kahdeksan lempijuomaani: Chai latte, vihreä minttutee, appelsiinimehu, sitruunavissy, kahvi kookosöljyllä tai kermalla, täysmaito, viski kolalla tai ilman, ginger joe, vanija Coca-Cola.

Seitsemän syntiäni: Myöhään valveilla kukkuminen, stressaaminen, perfektionismi, kyseenalaistaminen, liika kiltteys, kiroilu. Joskus myös kuvittelen voivani "parantaa" ilkeitä ja typerästi käyttäytyviä ihmisiä, mutta se harvemmin menee kuin Strömsössä. :D

Kuusi asiaa jotka ärsyttävät tällä hetkellä: Syksyn synkkyys, flunssa, atooppinen iho, sellanen suht krooninen hukassa olemisen tunne (varmaan joku ikäkriisi...), oma peilikuva, "vauvahaituvat" joita on taas yks kaks ilmestynyt hiusrajaan ja ne sojottaa joka suuntaan, eikä niitä pysty taltuttamaan millään hiusmömmöillä.

Viisi asiaa joihin kosken joka päivä: Tyroksiini, kahvinkeitin, läppäri, kynä, hiusharja

Neljä tv-ohjelmaa jotka katson: Huomenta Suomi, Salkkarit, kympin uutiset. Siinä on ne ainoat säännöllisesti katsotut. :D

Kolme paikkaa joista minut löytää: Koti, kotikoti maalla, toimisto

Kaksi lempiväriäni: Kirkkaanvihreä, tumma violetti.

Yksi asia joka merkitsee eniten: Se, ettei anna itselleen mahdollisuutta katkeroitua, vaikka mitä tapahtuisi. Tosin myös itsensä kehittäminen on mun mittakaavassa yhtä tärkeää, joten olkoon noi molemmat jaetulla ykkössijalla. :)

// Sorry, no translation this time :(

#lumenemadness

Kauppareissulla huomasin, että kosmetiikkaosastolla oli meneillään varsin kelvollinen tarjouskampanja Lumenen tuotteista: 40% alennusta kaikesta! Sehän oli hyödynnettävä, koska harvemmin noin edullisesti saa meikkejä. Mulla on yksi luottotuote Lumenelta, nimittäin kulmakarvavaha. Sitä oon käyttänyt jo ainakin kymmenen vuotta, enkä suostu vaihtamaan mihinkään muuhun! Myös huulipunia, ripsivärejä ja ties mitä Lumenea oon vuosien varrella kokeillut, ja lähes aina tykännyt. Päädyin loppujen lopuksi ostamaan aika monta putelia!

Beauty Base peitevoide tummille silmänalusille. Mä tuskailen jatkuvasti mun silmänympärysihon kanssa - tummat viivat silmien alla saa mut näyttämään kamalan vanhalta! Kyse ei ikävä kyllä tunnu olevan esimerkiksi liian vähäisistä yöunista, vaan lähinnä perinnöllisyydestä... :D Tähän asti oon käyttänyt YSL:n valokynää ja se on ihan hyvä, mutta oon pitkään halunnut kokeilla myös jotakin peittävämpää. Siis ihan ehtaa peitevoidetta. Tämä Lumenen Beauty Base -puteli vaikutti pikaisen googlailun perusteella hyvältä: aprikoosin sävyisen voiteen luvattiin taittavan tehokkaasti tummuutta silmänalusissa. No, enpä oikein tiedä. Kyllä tää jotakin tekee, mutta ei ihmeitä. Ehkä voiteen pitäisi olla hieman paksumpaa...? Toisaalta siinä olisi sitten vaarana paakkuuntuminen päivän mittaan. Ehdottakaa jotakin laadukasta peitevoidetta silmien zombie-renkuloita peittämään!

Blueberry kulmien muotoiluvaha. Tosiaan tämä on ihan huippu hyvä tuote! Kulmat on helppo saada ojennukseen, ja vaha toimii niin yksinään kuin myös kulmakynän kanssa käytettynä. Täytyy tosin pikkuisen marmattaakin, nimittäin ennen putelin uudistusta harja oli vähän suurempi ja mielestäni parempi. Pakkauskokokin on pienentynyt yhden millin verran, vaikka samalla hinta on pompannut peräti 9,50 euroon... ;) No, suht ok-hintainen tämä tuote edelleen on moniin muihin brändeihin verrattuna. 

Wild Rose huulipuna, sävy 18 Lupiineja. En nyt ehkä olisi tarvinnut uutta huulipunaa, onhan niitä jokunen jo ennestään, mutta kylmään taittavaa fuksiaa oon kaipaillut kokoelmaani. Tässä se nyt sitten on. Oon pari kertaa testaillut punaa, ja tykkään. Levittyy hyvin eikä levähdä ympäri naamaa tai hampaisiin, pysyy ihan kohtuullisen kauan. Tietty syömisen/juomisen jälkeen joutuu korjailemaan, mutta ainakin mulla se on lähes kaikkien punien kanssa sama juttu. :)

3-in-1 Nail Ridge Filler, Quick Drying Top Coat, Gel Effect. Lakkaostoksista aluslakka ja luumun värinen värilakka olivat hittejä, mutta päällyslakka oli  hieman huti. Kyllä se asiansa ajaa, mutta Seche Viten "hehkutettua" pikakuivattajaa vuosia käyttäneenä jouduin taas toteamaan, ettei sen ole voittanutta. Lumenen päällyslakka kuivuu huomattavasti hitaammin. Nyt mulla on ollut näillä kolmella lakalla tehty lakkaus kynsissä pari päivää, ja ainakin toistaiseksi on pysyneet hyvin lohkeilematta. 

// Few days ago when I was doing my grocery shopping, I almost got mad at Lumene's stand. All makeup products were 40% off so I had to take that chance, haha. I bought concealer for dark under eyes, eyebrow wax (best thing ever!), fuchsia lipstick and nail polishes. Good buys, expect the concealer was a little bit disappointing! It's not very covering product, so my hunt for perfect zombie effect killer will continue. :D Now, good night everyone!

Still in love with fashion, still trying to be Audrey Hepburn.

Viime vuonna ostin mun ensimmäiset merkkiaurinkolasit, nimittäin Ray-Banin Aviatorit ja Clubmasterit. Tykästyin niihin kovasti ja tiesin heti, ettei paluuta ketjuliikkeiden 5-20€ maksaviin laseihin enää olisi - käyttömukavuus on ihan eri luokkaa! Puhumattakaan kestävämmästä laadusta; siinä missä halpislasit ovat naarmuiset parhaimmillaan jo ennen ekaa käyttökertaa, Ray-Baneissa on linssit pysyneet hyvässä kunnossa. Reiskoja ostaessa mietin, että tästähän voisi tulla tapa - joka vuosi uudet aurinkolasit kokoelmaan. ;) Tämän vuoden hankinta jäi hieman myöhäiseksi, mutta hei, talvellahan se aurinko vasta häikäiseekin eli ei näiden uutukaisten käyttöönottoa kovin kauaa tarvitse odotella! 

Mua houkutteli pari eri aurinkolasimallia: Céline Audrey sekä Prada Baroque. Valinta oli vaikea, mutta totesin että simppelimmät lasit ovat tällä haavaa fiksumpi ostos, kun tosiaan lasikokoelmani ei ole kovin laaja toistaiseksi. Päädyin siis Audreyihin - mustille isoille laseille on aina käyttöä, ja ne sopivat kaikenlaisiin asuihin. Tilasin lasit brittiläisestä Sunglasses Shopista huikean 25% alennuskoodin motivoimana. Sunglasses Shopin hinnat on muutenkin edullisempia kuin muualla, ja kun siitä sai vielä neljäsosan hinnasta pois, en voinut vastustaa vaan tilasin kauan hinkuamani Célinet.

UPS:n kuriiripoika toimitti lasit mulle ennätysnopeasti jo tänään! Ajattelin tilausta tehdessä, että toimitus menisi helposti ensi viikon puolelle... no, ovikellon soiminen piristi päivää, mä kun olen ihanasti flunssassa. Pari viikkoa mua on väsyttänyt aivan julmetusti pitkistä yöunista huolimatta, ja välillä on satunnaisesti mennyt päivä yskiessä ja sitten ei taas mitään. Oon koittanut vetää d-vitamiinia pienellä yliannostuksella, juoda kuumaa ja vaikka mitä, mutta niinpä se hemmetin flenssu pääsi eilen vihdoin valloilleen jäätävän yskän ja kuumeen muodossa. Ärsyttävää! Reilu pari kuukautta sitten olin kunnon köhässä yli viikon, joten tylsää taas löytää itsensä löhöämästä sohvalla viltin alla, aivot ihan jumissa. Sikäli tää on poikkeuksellista, kun en oo ties miten moneen vuoteen ollut "kunnolla" kipeänä, lähinnä on ollut pikku nuhaa talvisin. Liekö jotain astetta ärtsympää virusta liikkeellä. :( 

Mutta hei, mitäs tykkäätte Célineistäni? Nämähän on aika isokokoiset ja muutenkin imartelevan malliset, joten luulisin näiden sopivan about kaikkien kasvoille. Suosittelen kokeilemaan, jos jossain liikkeessä siihen tarjoutuu mahdollisuus! Mä oon tosi tykästynyt. 

(otsikko biisistä G-Eazy - Downtown Love)

// Finally I got these Céline Audrey sunglasses! I bought these from Sunglasses Shop. I think Audrey sunnies are such a classic piece of eyewear and can be worn anytime, anywhere and with any outfit! I like those huge dark lenses and flattering design - my guess is that Audrey suits almost everyone's face. What do you think? What's your favorite pair of sunnies? :)

Maapähkinä-bataattikeitto

Maapähkinävoipitoista safkaohjetta pukkaa taas, tällä kertaa reseptikornerissa on vuorossa maapähkinä-bataattikeitto jonka bongasin yhdestä lempiruokablogistani, Chocochilistä.

Ainekset (tästä tulee 4 annosta)

2 sipulia

3 valkosipulinkynttä

700 g bataattia (mulla oli hieman reilummin)

2 tomaattia

2 rkl öljyä (käytin voita)

1/4 tl muskottipähkinää

1 tl jauhettua korianteria

n. 5 dl vettä

2 kasvisliemikuutiota

purkillinen (4 dl) kookosmaitoa

1/2 dl sokeritonta maapähkinävoita (itse possuilin ja laitoin lähes desin verran)

1/2 limetin mehu

3 tl punaista chilitahnaa

pinnalle tuoretta korianteria ja rouhittuja suolapähkinöitä

Ohje

Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet, kuori ja pilko bataatti. Pilko tomaatit.

Kuumenna rasva kattilan pohjalla ja lisää sipulisilppu ja mausteet.

Anna sipuleiden kuullottua ja pehmentyä hieman.

Lisää kattilaan bataatit ja tomaatit sekä vettä niin, että kasvikset peittyvät juuri ja juuri.

Lisää joukkoon kasvisliemikuutiot ja keitä keskilämmöllä, kunnes bataatit ovat täysin pehmenneitä.

Nosta kattila pois liedeltä ja lisää sekaan maapähkinävoi, kookosmaito, limen mehu ja chilitahna.

Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Jos keitto on hyvin paksua, lisää vettä.

Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa.

Anna keiton vielä kiehahtaa kertaalleen.

Valmista! Koristele valmiit annokset suolapähkinärouheella ja korianterilla.

Mmmmm, suosittelen kokeilemaan! Täydellisen maistuvaa kaamosajan ruokaa. Vielä mulla olisi yhden postauksen verran jemmassa maapähkinävoireseptejä, mutta seuraavaksi taidan kuitenkin vaihtelun vuoksi postata jotain muita ruokajuttuja... :D

PS: Ai helkkari miten haluaisin oppia ottamaan oikeasti hienoja ruokakuvia. Nää oli mun mielestä yllättävän onnistuneet, mutta varsinkin nyt syksyn pimeydessä on todella haastavaa saada kivaa kuvitusta reseptipostauksille koska... no, keltainen keinovalo ja oman kodin puitteet ei oo ne optimaalisimmat. Pitäisi joskus perehtyä, miten ammatti(ruoka)bloggaajat handlaa nämä kuvaushommat. Kotistudiota pystyttämään? :D Ylipäätään haluaisin oppia ottamaan enemmän irti kamerastani, ja haaveilen jonkinlaisesta valokuvauskurssista. Ne vaan taitaa usein olla aika tyyriitä. Mun perusongelma on se, että vaikka koen että mulla on "silmää" kuvauskulmille sun muulle sommittelulle, niin se tekninen toteutus jää yleensä puolitiehen. En siis tunne tarpeeksi hyvin kamerani ominaisuuksia, vaan tuntuu että sitä kaipaisi jonkun ammattilaisen näyttämään kädestä pitäen että kas näin, tämmöset asetukset on parhaat tässä tilanteessa ja tätä kannattaa säätää silloin kun blablabla. No, ehkä joskus vielä! 

Balmain x H&M inspistä

bleiseri & korvikset, Balmain x H&M

Balmainin ja H&M:n kollaboraatiomallisto tuli vihdoin ulos viime torstaina - arvatenkin nettisivut olivat aivan tukossa pitkälle iltapäivään asti, kun huvikseni tilannetta vilkaisin ilman sen kummempia ostoaikeita. :D Pakko myöntää, vähäsen kiinnostelee helmikirjailtu bleiseri, musta pitkänmallinen villakangasbleiseri kultaisilla napeilla ja nyörisandaalit. Ehkä mä jonkin noista kolmesta nappaan, mikäli nettikauppaan tulee palautuksia oikeassa koossa ja satun olemaan oikeaan aikaan kyttäämässä tuotteiden perään... :) Sääli, että kaikista eniten tykkään just tosta yllä olevasta helmijakusta, sen hinta kun on rapsakat 399e. Niin ja se lienee yksi eniten himoittuja malliston vaatteita, joten jos niitä palautuksia sattuu tulemaan hm.comiin, eiköhän ne mee nanosekunnissa kaupaksi. :D Äh! Mulla olisi sentään tiedossa paritkin kekkereet lähikuukausina, joihin voisin sen rykäistä ylleni, mutta ehkäpä nyt vaan kiltisti jatkan laukkusäästämistä ja unohdan Balmainin. Byhyy.

Aiemmin kyhäilin aikani kuluksi hieman inspiraatiokollaaseja Balmain x H&M hengessä, joten tässäpäs näitä!

villakangasbleiseri ja nyörisandaalit, Balmain x H&M

bleiseri ja bootsit, Balmain x H&M

mekko ja takki, Balmain x H&M

silkkipusero, Balmain x H&M

mekko, kaulakoru ja rannekoru, Balmain x H&M

kaulakoru ja vyö, Balmain x H&M

pusero, Balmain x H&M

nahkahousut, silkkipaita ja tekoturkis, Balmain x H&M

pusero ja vyö, Balmain x H&M

mokkanahkaiset housut, Balmain x H&M

samettijakku ja silkkihousut, Balmain x H&M

mekko, Balmain x H&M

bleiseri, Balmain x H&M

paljettimekko ja clutch, Balmain x H&M

// Just some Balmain x H&M inspiration, hope you like it!

Kanaa maapähkinä-kookoskastikkeella

Mitäpäs sitä tänään syötäisiin? Jos tykkäät maapähkinävoista, tässä tulisi sellainen resepti että oksat pois. Ellei yhdessä annoksessa olisi miltein 700 kcal, voisin mättää tätä vaikka joka päivä koko loppuelämäni! Mutta eih, koska energiapitoisuus on yläkanttiin, lienee pakko tyytyä herkuttelemaan tällä vain silloin tällöin... :)

Ohje (neljälle hengelle):

450 g broilerisuikaleita

voita paistamiseen

1 isohko sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

400 ml kookosmaitoa

2 rkl punaista currytahnaa

1 dl maapähkinävoita (suolaton ja sokeriton, esim. Meridian tai Amona!)

2 rkl soijakastiketta

2-3 dl jasmiiniriisiä

Laita riisi keittymään.

Paista broilerisuikaleet voissa.

Kun suikaleet ovat kypsiä, lisää joukkoon pilkotut sipulit.

Anna sipulin kuullottua, lisää sitten hieman kookosmaitoa ja currytahna.

Sekoittele lastalla ja anna seoksen paistua hetken aikaa.

Kaada loput kookosmaidosta, maapähkinävoi ja soijakastike pannulle.

Sekoita ja anna hautua miedolla lämmöllä muutamia minuutteja.

Tarjoile kastike jasmiiniriisin kanssa.

Lisukkeeksi passaa mainiosti vaikkapa paistetut ruusukaalit ja mantelit! Ne tykkään valmistaa tähän tapaan:

Keitä ruusukaaleja muutama minuutti, ja valuttamisen jälkeen paista niitä hetki voissa.

Lisää pannulle mantelit, lusikoi sekaan hunajaa ja rouhi päälle reilusti mustapipuria.

Anna paahtua hetken aikaa, kunnes ruusukaalit ottavat väriä pannusta.