Uudet proteiinisuosikit

Oon löytänyt uusia suosikkiproteiinipatukoita! Tässä postauksessa esittelen lyhyesti teille. 😊

Nick'sin Sport-crunch protskupatukat on huippuja, ne muistuttaa ihan Fazerin Kismetiä! Ja sokeria näissä ei ole nimeksikään, mitä ei kyllä mausta kovin helpolla uskoisi. Arkisen välipalan lisäksi nämä sopivat vallan mainiosti myös herkutteluun. Eniten tykkään Vanilla- ja Hazelnut -mauista. Mähän siis oon tilannut ööh, varmaan viisi tai kuusi laatikollista näitä Matsmartilta! Sieltä löytyy näitä vieläkin alehintaan 5,99€, en voi kuin suositella. 😍 Energiaa yhdessä 40 gramman patukassa on suunnilleen 200 kcal, proteiinia 12 grammaa ja hiilareita 8 grammaa. Täältä voi tsekata tarkat ravintoarvot.

Leaderin Dream -valkosuklaapatukat ovat myöskin mun uusia suosikkeja. Rapeita ja herkullisen makuisia, nam! Hehe, musta on tullut hävikkiruokaa myyvien nettikauppojen vakkariasiakas, nimittäin näitä olen ostanut fiksuruoka.fi:stä. Näitäkin on yhä saatavilla 12 kpl hintaan 12,90€.  Säästöä normaalihinnasta kertyy reilut 40 prossaa, vink vink jos näistä tykkää! Kaloreita yhdessä patukassa on reilut 200, protskua 12 g ja hiilareita 11 g.

Barebell'sin protein bareista toi hazelnut&nougat on aivan ihana. Kerran ostin sellasen matkaevääksi kun olin menossa Kokkolaan, ja heti sen jälkeen piti tilata Fitnesstukulta kokonainen laatikko niitä, sillä tarjouksesta niitä sai kelpo hintaan. Kurkkasin Fitnesstukun sivuilta ja näköjään edelleen on se tarjous voimassa, 12 kpl patukoita maksaa 22,90€. Nämä ovat siis huomattavasti tyyriimpiä kuin nuo Nick'sin ja Leaderin patukata, mutta suosittelen silti joskus nappaamaan kaupan hyllyltä yhden ja maistamaan. 😛 Patukassa on n. 200 kcal, 20 g proteiinia ja 14 g hiilaria.

Överi Kinder-juustokakku

Pääsiäinen, mikä lukuisista tekosyistäni leipoa. Noh noh, eipä leipomiseen kai tartte erityistä syytäkään, mutta jotenkin juhlapyhien kunniaksi on luontevaa tekaista kakkua ja pyytää ihmisiä kylään, tai mennä kakun kanssa itse kyläilemään. Ollaan itse asiassa menossa kakun kanssa J:n veljelle myöhemmin illalla, ensin ilmeisesti grillaillaan ja sitten siirrytään tämän jälkkärin kimppuun. 😀 Vasta nyt leivoin ekaa kertaa Kinder-juustokakkua, joka on jo monen vuoden ajan ollut pääsiäisen hittikakku! Kinder-kakkua on ollut some täynnä taas lähiviikkoina, ja nyt innostuin mäkin testaamaan. Tästä Kinder-munilla ja -patukoilla koristellusta kerroskakusta löytyy kolmea eri suklaata: täytteenä on maitosuklaata ja valkosuklaata, ja "chocolate dripping" on tummasta suklaasta. Tässäpä överin suklaakakun ohje.

pohja

200 g kaurakeksejä (tai Digestiveä - maun mukaan!)

50 g voita

maitosuklaatäyte

3 liivatelehteä 

200 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia on paras)

1 dl sokeria

100 g maitosuklaata

2 dl vispikermaa

valkosuklaatäyte

3 liivatelehteä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl sokeria

100 g valkosuklaata

2 dl vispikermaa

suklaakuorrute

100 g tummaa suklaata

1 dl kuohukermaa

1 rkl voita

koristeet

Kinder -suklaamunia

Kinder Bueno -patukoita

Kinder Maxi -patukoita

Kinder Hippo -patukoita

hopeisia nonparelleja

Laita ensimmäiseen täytekerrokseen eli maitosuklaatäytteeseen käytettävät kolme liivatetta likoamaan kylmään veteen. 

Murskaa kaurakeksit hienoksi muruksi, lisää joukkoon voisula. Painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan (24 cm) pohjalle tiivis ja tasainen keksipohja lastalla, lusikalla tai sormin. Kakun voisi toki tehdä myös pienempään vuokaan, jolloin siitä tulee korkeampi ja näyttävämpi! Tällöin keksien määrää voi hieman pienentää, ellei sitten halua ekstrapaksua keksipohjaa kakulle. 

Valmista täyte. Sulata maitosuklaa ja sekoita se tuorejuuston ja sokerin kanssa tasaiseksi. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Keitä pieni määrä vettä (n. 0,5 dl) kattilassa ja lisää liotetut liivatteet. Anna liivateveden hieman jäähtyä ja kaada sitten täytteeseen. Lisää joukkoon myös kerma ja sekoita hyvin. Kaada täyte keksipohjan päälle vuokaan ja nosta jääkaappiin hyytymään. Anna kakun olla kylmässä 4-5 tuntia.

Tee toinen täytekerros samalla tavalla kuin ensimmäinen, tällä kertaa vaan valkosuklaasta. Laita kakku hyytymään taas ainakin 4-5 tunniksi, mutta mieluiten yön yli. 

Kun kakku on hyytynyt, irrota se vuoasta ja siirrä tarjoilulautaselle. Tee suklaaganache kiehauttamalla kattilassa n. desin verran kermaa. Lisää sekaan pieneksi pilkottu tumma suklaa ja ruokalusikallinen voita. Sekoittele tasaiseksi suklaakastikkeeksi ja anna jäähtyä niin kauan, että koostumus alkaa olla suht paksua. Jos suklaaganache on liian juoksevaa, se ei hyydy nätisti kun sen kaataa kakun päälle. 

Valuta ganachea kakun päälle varovasti. Valutuksen eli "drippingin" tekoon on monta tyyliä; monet kaataa kastiketta kakun keskelle ja levittää siitä sivuille ja yli reunojen, mutta itse aloitin reunoista. Annostelin kastiketta lusikalla reunoille niin, että sitä valui hieman kakkua pitkin alas. Kannattaa laittaa mieluummin liian vähän kuin liian paljon kerralla, ettei kastiketta valu isoa kasaa lautaselle. Idea olisi saada aikaan suht hillittyjä ja pieniä valutuksia - tässä riittää mullekin vielä harjoittelemista. 😁 Sitten kun olin käynyt reunat läpi, levitin ganachea kakun keskelle silikonilastalla. Netistä löytynee kaikenlaisia "chocolate dripping" -ohjeita, jos haluaa nähdä vaikka videoita tästä koristelutekniikasta!

Viimeistele kakku koristelemalla päällinen Kinder-suklaamunilla ja -patukoilla.

Tällainen on mun versio Kinder-juustokakusta. 😊 Ootteko te lukijat jo ehtineet kokeilla Kinder-kakun leipomista? Tätä oli super hauskaa tehdä, varsinkin koristeluvaiheessa! More is more, se on ehdottomasti mun juttu aina, kun kakun päällisiä pitää alkaa valita. 😅

Hauskaa pääsiäistä!

Asiat ja ilmiöt, joita inhoan

Mut on vallannut ihmeellinen maailmantuska. Tää alkoi kaksvitosena, ja on ehkä sittemmin vähän helpottunut, mutta silti. Kipuilen kamalasti kaikkia hirveyksiä, joita maailmassa tapahtuu. Täällä on niin paljon kaikkea inhottavaa, että välillä tuntuu vaikealta olla ja elää; nauttia hyvistä jutuista, kun samalla tiedostaa kääntöpuolen. Miten ihminen osaakin olla niin kurja olento? Miksi niin moni valitsee egosentrisen kusipäisyyden sen sijaan, että pyrkisi eteenpäin epäitsekkyyttä ja hyvyyttä vaalien? Samalla kun tulee käytyä läpi moraalikysymyksiä ja pohdittua oikeaa ja väärää, oon myös alkanut ärsyyntyä kaikenlaisista asioista ja ilmiöistä kuin mikäkin elämäänsä kyllästynyt kääkyrä. Ei oo helppoa tää kolmeakymppiä hiljalleen lähestyvän elämä. 😅 Keräsin tähän postaukseen pieniä ja suuria epäkohtia, joihin mielelläni puuttuisin, jos vaan yksi pieni (noh, pieni ja pieni...) ihminen siihen pystyisi.

LIIALLINEN LENTOMATKUSTAMINEN. Olin todella paljon onnellisempi ennen flightradar24.comiin tutustumista reilu vuosi sitten. Kyllähän mä sen tiesin, että lentoliikenne on yksi pahimpia saastuttajia, mutta täytyy sanoa, ettei mulla ollut mitään ymmärrystä siitä, miten tiuhaan tahtiin lentokoneita viuhoo taivaalla ympäriinsä. Flight Radarin kartta sai ahdistumaan ihan sairaan paljon. Jos zoomaa vaikka ihan vaan Euroopan alueen näkyviin, ruutu on aivan täynnä lentokoneen kuvia. Eikö vähempi oikeasti riitä? Oletan, että lomalle lentäjien lisäksi joukossa on paljon myös bisneslentoja. Miksei skypeä ja muita kommunikointitapoja hyödynnetä vielä entistä tehokkaammin, ettei palavereiden perässä tarvitsisi lentää? Jos jokin saa voimaan pahoin, niin tuon kartan tutkiminen. Tuntuu, ettei millään mun pienellä teolla voi olla mitään väliä, kun "the bigger picture" on tuo. Toivon, että yksi tai ihan maksimissaan kaksi edestakaista lentoa vuodessa riittää mulle jatkossakin, eikä ahneus nähdä maailmaa lentäen käy liian houkuttelevaksi. Onneksi myös kotimaassa riittää nähtävää, ja meriteitsekin pääsee vaikka minne.

ASMR. Ihan oikeasti. Saan kaikenlaisesta ASMR:n kuulemisesta aivosyövän kaikilla mahdollisilla etäpesäkkeillä, NIIIIIN psyykkisesti raskasta kuultavaa se on. Mun mielenterveys oikeasti järkkyy joka kerta vähäsen, kun jossain törmään ASMR:ään, jonka tarkoitus on rentouttaa, auttaa nukahtamaan jne. Kuka helvetti rentoutuu siitä, että joku kuiskailee mikkiin, rapisuttelee, kopsuttelee sun muuta? Mulla räjähtää pää! Ehkä oksettavinta ASMR:ää johon oon törmännyt, on kaikenlaiset "ear licking" ja "intense mouth sounds" -pätkät. Jos ASMR ei oo tuttu, niin youtubesta löytyy videoita pilvin pimein. Lisäksi ASMR:ään voi törmätä nykyään jopa MTV:n mainostauolla, sillä yhtä kauravälipalaa mainostetaan ASMR-tyyliin. Vinkki mainostoimistolle: boikotoin loppuelämäni kyseistä brändiä, ihan vaan maailman hirveimmän mainoksen perusteella. Jos ASMR-ilmiö leviää enää yhtään laajemmalle, oon aivan valmis muuttamaan Saaranpaskantamallesaarelle ilman nettiä, puhelinta ja minkäänlaista kosketusta tähän yhteiskuntaan. 

TASKUTTOMAT TAKIT. Minkä HELVETIN takia on olemassa päällystakkeja, joissa ei ole taskuja? Ja mikä vielä irvokkaampaa, miksi on takkeja, joihin on ommeltu piilotaskut? Että hähää, saatoit luulla, että takissa on taskut, mutta eipäs ookkaan kun ne on ommeltu kiinni!

TURKISTARHAUS. Saksan viimeinen turkistarha lopetti juuri toimintansa, Norjassa hallitus valmistelee esitystä turkistarhauksen kieltämiseksi. Moni muukin maa on aikoja sitten kieltänyt turkistarhauksen. Useat suuret muotitalot, lähiaikoina merkittävimpänä Chanel, ovat luopuneet turkisten käytöstä mallistoissaan. Suomessa turkiskauppa on viime vuosina ollut tappiollista, eivätkä turkikset enää mene kaupaksi kuten aiemmin. Silti ihka ensimmäinen kansalaisaloite, turkistarhauksen kieltäminen, ei mennyt edes melkein läpi jokunen vuosi sitten. Tuntuu, ettei sitä edes haluttu kunnolla käsitellä, vaan ohitettiin törkeän piittaamattomasti - viis siitä, että liki 70 000 ihmistä allekirjoitti tuon kansalaisaloitteen. Mulle itse asiassa tärkein seikka nyt vaalien alla oli se, mikä on ehdokkaiden suhtautuminen turkistarhaukseen ja eläinten oikeuksiin ylipäätään. Löysinkin lopulta aika sopivan naisehdokkaan, joka olisi valmis kieltämään turkistarhauksen, ja toki arvomaailmamme olivat suht yhtenevät muutenkin.

ÄLLÖT MAINOKSET. Kuka piru Snellmannin markkinointitiimissä on keksinyt, että tää mainos lisäisi pekonin houkuttelevuutta? YÖK!

ELÄINTEN YLIJALOSTAMINEN. Miksi koiria, kissoja ja nykyään jopa hevosia ylijalostetaan niin, että brutaaleimmillaan eläimen elämä on syntymästä kuolemaan kitumista kamalissa kivuissa? Koirista sairaimpia ovat tunnetusti mm. englanninbulldogit ja cavalierit, mutta enpä voi olla miettimättä corgien terveydentilaa. Ei noin luonnottoman lyhyet tassut voi olla terveydelle hyväksi. Kissoissa corgeja vastaavat munchinit, jotka ovat ihan yhtä surullisen näköisiä. Miten itsekäs täytyy olla, että eläimessä kiinnostaa vain sen ulkonäkö? Moni myös pitää bulldogin röhkimistä ja äänekästä kuorsausta söpönä, mutta voisiko sitä "söpöyttä" miettiä vähäsen pidemmälle - noihan ovat oireita hengitysvaikeuksista! Onko sairaus söpöä? Surullisinta on, että kun tunnetut julkisuuden henkilöt hankkivat näitä sairaana tunnettuja eläinrotuja, siitä seuraa piikki tavallisten pulliaisten ostokäyttäytymisessä. Tällaisesta lemmikkitrendistä en todellakaan pidä. 

JÄHMEÄT KAAVAT. Rakastan rutiineja, mutta ärsyynnyn kaikenlaisista rajoittavista kaavoista - varsinkin, kun joku toinen pyrkii kaavoittamaan mun arkielämää. Asioiden liiallinen kaavoihin kangistaminen syö iloa ja aikaa tärvääntyy, kun koko ajan pitää olla varpaillaan ja huolehtia, että pysytäänhän nyt siinä byrokraattisessa kaavassa, jota pakkomielteisesti tulisi noudattaa. Joustavuus ja tilannetaju pop!

HIRVEYKSIEN GOOGLAILU UTELIAISUUTTAAN. Ei olisi ikinä pitänyt kurkata Googlen kuvahausta, mitä merkkaa bear bile crush cage. 😭 En suosittele vilkaisemaan.

ELINTAPASAIRAAT IHMISET. Miksi suomalaiset liikkuvat niin vähän, että siitä tulee vuosittain miljardien edestä kuluja? Ehkä oon paha ihminen, mutta olen aidosti sitä mieltä, että liikkumattomuudesta pitäisi rangaista esim. verotuksessa, lääkärikuluissa jne. Niin uskomattoman moni fyysinen ja psyykkinen sairaus olisi vältettävissä, kun elintavat olisivat kunnossa. Pitäisi olla kansalaisvelvollisuus huolehtia parhaansa mukaan itsestään, jos noin yleisesti ottaen on perusterve ja siihen on kykenevä. Vastaanotoilla voisi potkia porukkaa tehokkaammin persuksille, että nyt rupeat ensisijaisesti liikkumaan enemmän ja syömään järkevämmin. Mutta koska kiire on kova, eikä aikaa tai resursseja elintapavalmennukseen löydy, on toki helpompaa vaan antaa ne diabetes- tai verenpainelääkkeet kouraan.

JULKINEN TERVEYDENHUOLTO. Äskeisestä kohdasta päästäänkin seuraavaan, miksei julkiseen terveydenhuoltoon enää uskalla luottaa? Musta on hullua, miten muuten niin rakkaassa ja monin tavoin edistyksellisessä ja hyvin toimivassa kotimaassani julkinen terveydenhuolto alkaa mennä vitsin puolelle. Saat apua, jos sulla on joku "helposti todettava" kansansairaus, mutta muuten kouraan lätkästään liian helposti masennuslääkkeet, joilla nykyään tuntuu ratkeavan vaiva kuin vaiva. Esimerkiksi autoimmuunisairauksien hoito on kauniisti sanottuna perseestä täällä. Kilpirauhas- ja rautaongelmat ovat lukuisien lääkäreiden mukaan muotisairauksia, ja niille naureskellaan. Seuraan muutamaa itseäni koskettavaa FB-ryhmää, joissa kussakin on yli 20 000 ihmistä. Potilaat kertovat kokemuksiaan, ja tota "muotisairautta" viljelee puheissaan hämmentävän moni lääkäri. Mun mielestä se on erittäin vähättelevää ja alentavaa. Harva menee huvikseen vastaanotolle, vaan toivoo saavansa sieltä apua terveyshuoliinsa. Mutta mitä vielä, täällä leimataan vakaviakin ongelmia muotisairauksiksi! Kaiken lisäksi meidän viitearvot ovat ihan kummallisia verrattuna vaikka naapurimaihin. Kaiken kruunaa lähetesota, jossa lääkärin tekemä lähetekään ei vielä takaa, että varmasti pääset sinne määrättyihin tutkimuksiin tai hoitoon - jostain syystä varsinkin ferritiinitesteihin tai rautainfuusioon pääsemistä tunnutaan kaikin keinoin vaikeuttavan lähetteestäkin huolimatta. Oon päättänyt, etten asioi julkisella puolella enää, ellei oo ihan pakko. Yksityisellä puolella "lääkärishoppailemalla" pääsen heti asiantuntivalle lääkärille, eikä aikaa saati omia hermoja tarvitse tärvätä loputtommiin.

GALGOT. Tästä hirveydestä kuulin viime vuoden lopulla ekan kerran. Espanjassa metsästäjät, galguerot, käyttävät metsäjahdilla apuna galgoja eli espanjanvinttikoiria. Pentuja syntyy hallitsemattomasti koko ajan lisää, ja metsästyskauden lopuksi jopa kymmenillä tuhansilla koirilla on aivan järkyttävä kohtalo: ne hylätään, viedään tappotarhalle tai tapetaan itse. Tappo voi tapahtua varsin sairailla metodeilla: esimerkiksi polttamalla elävältä, sitomalla suu kiinni niin, että koira nääntyy hiljalleen, tai vahingoittamalla jalkoja siten, ettei koira pääse juoksemaan isäntänsä perään. Ehkä kuvottavin tapa on hirttää koira ns. pianonsoittaja-tyyliin: hyvin juossut koira hirtetään korkealle, huonosti juossut matalalle niin, että sen takatassut juuri ja juuri koskettavat maata. Kuristuva koira tekee etujaloillaan pianonsoittoa muistuttavia liikkeitä. En yleensä toivo ihmisille pahaa, mutta tällaista tekeville metsästäjille toivoisin karman osuvan vielä omaan nilkkaan, mielellään kaksin verroin omiin tekoihin katsottuna. Vaikka tähän asti en ole ajatellut rescue-koiran ottoa, oon alkanut haaveilla että jonain päivänä saisin pelastaa yhden galgon. Espanjassa toimii suomalainen yhdistys, joka pelastaa galgoja tappotarhoilta ja kaduilta, ja tuo niitä Suomeen terveystarkastettuina. Suomessa koirat ovat sijaiskodeissa niin kauan, kunnes ne löytävät pysyvän kodin - tosin, usein sijaiskodista tuleekin pysyvä koti, kun perhe ihastuu koiraan eikä halua enää luopua siitä. 

VANHUSTEN HYVÄKSIKÄYTTÄJÄT. Mut on kasvatettu kunnioittamaan kaikenikäisiä ihmisiä, mutta erityisesti ikäihmisiä. On hirveää, miten heikosti monilla vanhuksilla menee. Sen lisäksi, ettei hommat läheskään aina toimi terveydenhuollossa ja hoivakodeissa, on myös paljon ahneita ja kieroja ihmisiä, jotka pyrkivät lähinnä hyötymään seniorikansalaisista. Jos vanhuksella on esimerkiksi muistisairaus, häntä voi olla hyvin helppo höynäyttää vaikka taloudellisesti. Vaikkei pää olisikaan pehmenemään päin, vanhaa ihmistä saatetaan manipuloida ja kiristää emotionaalisesti omien tarkoitusperien saavuttamiseksi. Mun mielestä on surullista ja sairasta, miten ala-arvoisesti vanhempia sukupolvia saatetaan välillä kohdella hyvinvointiyhteiskunnassa ilman, että kukaan puuttuu about mitenkään.

TUPAKOIVAT RASKAANA OLEVAT. Tartteeko edes perustella? Se on henkilökohtainen asia, jos haluaa turmella oman terveytensä, mutta se, että tietoisesti pilaa myös toisen elämän sen ollessa vasta aivan alkuvaiheessa.. ei, ei ja ei. Näen aina niin punaista, kun joku selkeästi raskaana oleva kaivaa tupakan taskusta. Tekisi mieli mennä ja ravistella olkapäistä, että onko siellä päässä minkäänlaista aivotoimintaa laisinkaan? Oon itse asiassa niin radikaali tämän suhteen, että jos olisin diktaattori, huostaanottaisin automaattisesti kaikki lapset, joiden äiti on raskaana poltellut ketjussa menemään. Perustelut luokkaa "vähemmän paha se tupakka on lapselle kuin äidin stressi tupakoimattomuudesta" on pelkkää paskapuhetta mun korvissa. Ihminen joka ei edes raskauden ajaksi ole valmis luopumaan tupakasta, ei taatusti ole valmis äidiksi.

PUHELINRIIPPUVAISUUS. Kun puhelin käskee, moderni ihminen hyppää - noin kärjistetysti. Vaikka olisi jotain tärkeääkin meneillään, puhelimen annetaan keskeyttää keskustelu tai oma syvällinen ajatustyö lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Mun mielestä se on todella pelottava käyttäytymisnormi nykyään. Osaisiko sitä edes elää ilman puhelinta? Luulen, että omalla kohdallani super introvertti luonteeni suojelee suuremmalta puhelinriippuvuudelta, sillä mulla on aika selkeä raja, minkä verran haluan tai pystyn olla muiden tavoitettavissa. Siksi mulla on lähes aina puhelimet äänettömällä. Puhelin on lähellä ja huomaan kyllä, jos se soi, mutta se helvetin pirinä ei katkaise peruuttamattomasti ajatuksia. Vastaan, jos hetki on itselleni sopiva, tai tiedän että asia voi olla kiireellinen. Hehe, muistan joskus lukeneeni artikkelin, jossa tutkijat pohtivat, alkaako ihminen evoluution myötä käpristyä kumaralle, kun nyt iso osa päivästä menee niska kyttyrässä, puhelinta alaviistoon tuijotellessa. 😀 Ehkä ihminen alkaa muistuttaa kamelia vuoteen 3000 mennessä, kun oikein kunnolla päästään teknologian makuun. Tai ehkä ihmisestä itsestään tulee puhelin?

KESÄAJASTA ÖYHÖTTÄJÄT. Kelloja ei kohta enää siirrellä, ja siitäkös mielipiteitä riittää. Talviaika on se ns. oikea aika, joka oli käytössä ennen kuin erillinen talvi- ja kesäaikasysteemi otettiin käyttöön jokunen kymmenen vuotta sitten. Silti kesäajasta meuhkaaminen lähentelee jo fanaattista kulttia, jonka mukaan ikuinen kesäaika ratkaisee about kaikki uneen, mielenterveyteen ja fyysiseen terveyteen liittyvät ongelmat. Kohta 35 000 ihmistä on allekirjoittanut kansalaisaloitteen kesäaikaan jäämisestä. En ymmärrä, ehkä mun ei tarvitsekaan - tästä tuntuu kaikilla olevan mielipide suuntaan tai toiseen.

Louis Vuitton Kirigami Pochette

Mulla on uusi suosikkisivusto josta kyttään käytettyjä merkki-ihanuuksia, ja se on turkulainen Viva Vintage. Oon tehnyt sieltä jo kaksi löytöä, ja tässä niistä toinen: Louis Vuittonin Kirigami Pochette. Myönnän, tää ostos oli varsin ex tempore, sillä vielä hetki sitten en ollut kuullutkaan mistään Kirigamista! 

Kirigamia myydään siis settinä, jossa on pieni, keskikokoinen ja iso kotelo. Kahdelle pienemmälle mulla ei olisi mitään järkevää käyttöä, mutta large-kokoisen ajattelin toimivan näppäränä clutchina, jota olisi kevyt kuljettaa mukana vaikka isomman laukun sisällä. Keveys ja monikäyttöisyys on aina plussaa, joten lähdin selvittelemään hintoja käytettynä. Vestiaire Collectivessa Kirigameja myytiin sekä kolmen settinä että yksittäin, mutta hinnat olivat ihan hirveitä. Tori.fi:ssä löytyi yksi Kirigami haluamassani koossa kohtuulliseen hintaan, mutta aloin epäröidä, uskallanko ostaa Torin kautta yksityishenkilöltä merkkituotetta. En sano, etteikö valtaosalla myyjistä olisi puhtaat jauhot pussissa, mutta jotenkin tuntuu turvallisemmalta ostaa laukku luotettavalta yritykseltä - erityisesti, kun kyse on yhdestä maailman kopioiduimmasta brändeistä, Louis Vuittonista. Olinkin iloinen, kun Viva Vintagelle ilmaantui iso Kirigami pochette myyntiin. Kauppaan kuului LV:n alkuperäinen kuitti ja Viva Vintagen aitouskuitti. Iskin heti kiinni!

Mitä Kirigamiin sitten mahtuu? Yllättävän paljon omasta mielestäni!

Tässä kaikki, mitä saan helposti Kirigamiin mahdutettua: puhelin, avaimet, pieni lompakko, huulikiilto ja kuulokkeet. Toisin sanoen kaiken, mitä clutch-kokoiseen laukkuun kuuluukin mahtua. Täähän ei varsinaisesti ole clutch, vaan se on ajateltu iPad Minin säilytyskoteloksi. Mun tabletti on kuitenkin isompaa kokoa, enkä kyllä muutenkaan kaipaa sille ylellistä säilytyskoteloa. Tätä Kirigamia näkisin käyttäväni erityisesti reissun päällä ollessa, sillä useimmiten pakatessa jää kaikenlaiset pikkulaukut kokonaan pois. Tavaramäärän haluaa pitää suht minimissä ja kantamukset keveinä, joten tää Kirigami on kätevä - se ei  vie juurikaan tilaa, eikä paina nimeksikään. Tätä voi pitää isommassa laukussa säilytyspussukkana kaikenlaiselle tilpehöörille, kuten ponnareille, hiusharjalle jne, mikä muuten pyörisi laukun pohjalla. Oon tyytyväinen!

Eikö ole kiva ja simppeli laukku? Hihnattomat laukut tuntuu kaikonneen muodista aikoja sitten, mutta se ei mua kiinnosta, itse tykkään edelleen clutcheista! Erityisesti tämmösistä kirjekuorimallisista. 

&Other Stories

Yksi tämän hetken kivoimmista kevät-kesämallistoista löytyy &Other Storiesilta! On ihania värejä, pilkku-, kukka- ja eläinkuoseja joka lähtöön sekä kivoja, rentoja leikkauksia vaatteissa. Erityisesti tykkään väljistä liehuhelmaisista mekoista, joita seuraavissa kollaaseissa onkin pilvin pimein. Tässä on ehdottomasti merkki, jota jään nyt seuraamaan - aiemmin en ole oikein kokenut &Other Storiesia omaksi jutukseni.