Parli italiano?

IMG_5826

Menneenä syksynä kasasin itseni ja ilmoittauduin viimein italian alkeiskurssille, josta olin haaveillut jo pitkään. Italia kiinnostaa mua kovasti matkakohteena; siellä on monia kaupunkeja, joissa olisi kiva käydä. Haaveilen esimerkiksi Cinque Terrestä häämatkan määränpäänä, tai ainakin osana sitä - toivottavasti se sopii myös tulevalle puolisolle, kuka ikinä se sitten onkin lopulta! Italia kuulostaa kauniilta, paljon kauniimmalta kuin vaikkapa ranska. Lausuminen on helpompaa kuin esimerkiksi englannissa, vaikka toki niitä hankalia äänteitäkin löytyy.

Into ottaa kieli haltuun oli kova, mutta epäilytti, jaksanko sitoutua siihen, että joka viikko oon aikaan X paikassa Y. Ja siellä paikassa on tietysti kymmeniä muita innokkaita opiskelijoita, joiden kanssa olisi hyvä kyetä ryhmäharjoituksiin aina ajoittain. Voin kertoa, että tällaisella himahiirellä on todella korkea kynnys työntää lusikkaansa töiden ohella minkäänlaisiin sosiaalisiin soppakattiloihin. Arvostan liikaa omaa, hiljaista aikaani. Voisihan sitä tietty opiskella täysin itsenäisesti mm. videoita ja appeja hyödyntämällä, mutta en koe sitä omaksi jutukseni. Tarvitsen ehdottomasti opettajaa, joka johdattelee alkuun kielen perusteissa.

Lopulta uteliaisuus voitti, ja päätin ilmoittautua kurssille silläkin riskillä, että se jäisi jopa melko todennäköisesti kesken. Eipä ole jäänyt - jess!

IMG_5820

Kurssilla opiskellaan ryhmän kanssa puolitoista tuntia viikossa, joten lienee sanomattakin selvää, että oppiminen on pitkälti omalla vastuulla. Ellei harjoittele lainkaan omatoimisesti kotosalla, putoaisi aika pian kyydistä. Alkuun stressasin, löydänkö itselleni sopivia ja mielekkäitä tapoja itseopiskeluun. Aloin katsella jo ennen kurssin alkamista Youtubesta Italianpod101:n videoita, joissa opetetaan italian perussanastoa. Videoilla pääsi hyvin alkuun, ja katselen niitä silloin tällöin edelleen.

IMG_5851

Kurssilla käytetään Bella vista 1 -kirjaa. Aika paljon tosin saadaan myös monisteita, eikä aina edetä täysin kirjan mukaan.

IMG_5849

Ihan paras sovellus tablettiin tai puhelimeen ladattavaksi on Duolingo! Appista löytyy laaja lista eri kieliä, joita voi myös opiskella useampaa samaan aikaan. Italian tehtäviä oon tehnyt niin reippaasti syksyn mittaan, että oon nyt suorittanut 39% kaikista harjoituksista. Niitä on paaaaaljon. Oon myös välillä muistellut saksan sanastoa, koska ensi kesälomalla olisi tarkoitus poiketa Münchenissa. Suosittelen valtavasti tota Duolingoa! Tehtävät on kivoja ja vaihtelevia, ja edistymistä on helppo seurata. Kun tekee viisi virhettä päivässä, täytyy palata kertaamaan aiempien tasoja, jotta saisi "healthia" jatkaa eteenpäin. Alkuun ne viisi virhettä kertyi nopeasti, mutta nyt pääsen jo aika pitkälle, ennen kuin töppäyskiintiö tulee täyteen.

IMG_5860

En nykyään pahemmin lue muotilehtiä, mutta kun kerran Sokkarin lehtihyllystä löytyy italiankielistä Vogueta, oon välillä ostanut sellaisen selattavaksi. Siihen menee vielä todella pitkä aika, että pystyisin lukemaan kirjoja italiaksi, mutta lehteen on helppo tarttua. Sieltä täältä ymmärtääkin jo jotain.

Tosiaan, kannattaa tutustua Duolingoon! Se on ilmainen, mutta jos haluaa eroon mainoksista, sovelluksen käyttö maksaa. Onko teillä jotain suosituksia kielten opiskeluun? Appeja tai muita kivoja tapoja? Kirjekaveria en ole vielä saanut aikaiseksi etsiä, mutta sekin ehdottomasti kiinnostaisi jossain vaiheessa. Kurssi loppuu muistaakseni huhtikuussa, joten ehkä viimeistään sen jälkeen olisi hyvä hommata kirjekaveri, jotta kaikki ei heti ala unohtua, vaan on painava syy pitää yllä opittua kielitaidon poikasta. 😊

Aletärppejä

zara_banner

Joulu on lusittu, ja se tarkoittaa alennusmyyntien alkamista. Tai no, nykyään suuri osa kaupoista aloittaa poistomyynnin jo hyvän aikaa ennen jouluaattoa, mutta sentään jotkut firmat vielä malttavat välipäiviin asti - kuten Zara, jonka ale käynnistyi juuri. Heheh, mun teiniaikoina puhuttiin yleisesti "tammialeista", mutta nykyään se ei oikein tunnu toimivalta termiltä, kun alemyynnit ovat aikaistuneet niin paljon vuosi vuodelta. Lisäksi juhannuksen ja joulun jälkeisten isojen alesesonkien väliin mahtuu kaikenmoista mid season salea ja jenkeiltä nyysittyä black fridayta.

Ehkä musta on tullut tylsä, mutten innostu tällaisesta muodin valonnopeasta kiertokulusta. On huolestuttavaa ja jopa vähän pelottavaa, miten hurjaa vauhtia trendit vaihtuvat, ja sitä mukaa liikkeiden täytyy raivata hyllyille tilaa uusille, sesongin mukaisille releille. Sitten ne "vanhat", kuukauden tai pari myynnissä olleet vaatteet dumpataan alelaariin. Ehkä nopea muutos on osasyy siihen, etten aikoihin ole jaksanut varsinaisesti seurata muotia trendi-ilmiöineen. 

Tykkään silti aleista! 😉 Niiden aikana on hyvä tilaisuus iskeä kiinni sellaisiin juttuihin, joita on katsellut pidempään, muttei pihiyspäissään ole kokenut niitä täyden hinnan arvoisiksi. Suostun pulittamaan normihinnan lähinnä basic neuleista, mekoista ja sukkiksista. Liki kaiken muun löytää pomminvarmuudella sesongin lopussa alennuksesta, kunhan vain malttaa mielensä sinne asti. Odottaminen on myös hyvä mittari siihen, haluaako jonkun rytkyn tai asusteen oikeasti vaatekaappiinsa - jos se edelleen houkuttelee siinä vaiheessa, kun se roikkuu kaupan poistorekissä, voi melko turvallisin mielin kaivaa pankkikortin lompakosta. Suurella todennäköisyydellä sille tuotteelle löytyy käyttöä, jos se vieläkin kuukausien päästä jaksaa kiinnostaa. Hetken mielijohteesta oon ostanut viimeksi kauan sitten, ja silloinkin impulsiivinen harkitsemattomuus johti siihen, että päädyin tekemään palautuksen liikkeeseen.

Viime aikoina mun löydöt on olleet aika vähäisiä ja ne ovat painottuneet koruihin ja asusteisiin. Kun kaukana omasta normaalikoostaan, ei tee mieli tehdä suurempia satsauksia vaatetukseen. Joudun tosin ehkä hommaamaan lähiaikoina lämpimämmän talvitakin... sekös ärsyttää suuresti, kun vaatehuoneessa olisi jo monta kivaa joita käyttää, jos ne vaan mahtuisivat päälle. Heh, nykyään marisen joka postauksessa painosta. Ei kai vaan kellään ole mennyt ohi, että meikä paisuu parhaillaan selittämättömästi ja aivan kamalaa vauhtia? 😂 Lopetan ennen kuin innostun lisää. Tässäpä olisi muutamia poimintoja Zaran, Booztin, H&M:n ja Zalandon alevalikoimista. 

zara_ale_1
zara_ale_2
Zaran valikoiman parhaimmistoon kuuluu erilaiset bleiserit ja takit, joten silmäilisin erityisesti niitä alennuksista. Esimerkiksi tuo pitkähkö, musta tweedtakki valkoisilla helminapeilla on ihana! 

boozt_ale_2
boozt_ale_1
Booztilta* näyttäisi irtoavan tällä hetkellä Sorelin kenkiä hyvään hintaan, joten jos sellaiset sattuu löytymään ostoslistalta, kannattaa kurkata! Kosmetiikan lahjapakkauksia irtoaa joulun jäljiltä kelpo alennuksilla, samoin Samsoe&Samsoen hypetettyjä neuleita on tarjouksessa. Nor o-n neulemekolle vahva suositus multa.

hm_ale
H&M:n alesta voi tehdä erityisesti hyviä arkivaatelöytöjä. Jos kuvan villa-kashmirneuletta löytyisi jossain toisessa värissä, maksaisin siitä ton kolmekymppiä heti! Vaikka välillä kuulee valitusta H&M:n kashmirneuleista, ite oon ollut pääasiassa tyytyväinen niiden laatuun. Kyllähän ne ajan myötä tuppaa nyppyyntymään, mutta niin taitaa tehdä iso osa muistakin pehmeistä villaneuleista. Myös pellavapaidat on tutustumisen arvoisia H&M:n premium quality -osastolla.

zalando_ale_2
zalando_ale_1
Zalandolla* on heittämällä yksi maailman laajoimmista brändivalikoimista. Löytyy kaikkea mahdollista Boohoosta, Gina Tricotista, Selected Femmestä ja Topshopista aina Furlaan ja Max Maraan asti. Tota kollaasissa olevaa parkatakkia oon itse asiassa silmäillyt jokusen hetken, tosin tummansinisenä. Täytyy nyt mietiskellä, voisiko tossa olla ainesta uudeksi talvitakiksi. Saattaa olla, että eka teen pienen kirppiskierroksen. 

* Kaupallisia affliate-linkkejä

Juustokakkukokeiluja

matcha_cheeseckes
Viime tiistaina iski leivontavimma, joten päätin tekaista seuraavan päivän palaveriin creme brulee -juustokakkuja, joita olin pitempään halunnut kokeilla. Ja koska mun suosikkivuokaan mahtuu kaksitoista leivosta, halusin testata samalla myös kakkuja, joiden täytteeseen tulee matcha-teejauhetta. Alla lisää kuvia kakuista ja tarkemmat speksit, vaikken nyt varsinaisia reseptejä laita näistä jakoon. Vähän tarvitaan vielä tuotekehittelyä molemmissa kakuissa, katotaan sitten kehtaisiko niistä pistää ohjeistusta tänne! 

IMG_5815
IMG_5811
Odotuksissa oli, että creme brulee-leivokset olisivat lähes takuuvarma hitti, ja nämä matchakakut puolestaan edustaisivat sellaista riskialttiimpaa, luovaa kokeilua. Lopulta kumpaakin maistettua piti kuitenkin myöntyä, että matcha vei voiton! Keksipohja on sitä ainaista tylsää digestiveä, täytteessä on vaniljatuorejuustoa, kermaa, sokeria, matcha-jauhetta ja vanilja-aromia. Kiille on sekoitus tummaasuklaata ja kermaa, ja pinnan koristelin pistaasipähkinöillä. Muuten matchakakut onnistuivat aika nappiin, mutta mä pöljä laitoin liivatelehtiä peräti kolme kappaletta suklaakiilteeseen, kun todellisuudessa ei olisi varmaan tarvinnut yhtäkään! Jälkiviisaana luulen, että suklaa olisi jähmettynyt jääkaapissa ilman hyydytystäkin. Liivatteiden takia kiilteestä tuli turhan kova, joten kakkua oli vaikea lusikoida runnomatta sitä tuusannuuskaksi. Makuun se ei tietysti vaikuttanut mitenkään. Täytyypä kokeilla lähikuukausina uudelleen, toivottavasti paremmalla menestyksellä! Ja jos tekee mieli hifistellä, ehkä vanilja-aromin voisi korvata aidolla vaniljatangolla. 

cremebrulee_cheesecakes
IMG_5802
Creme brulee -kakkuihin halusin ripauksen joulua, joten tein pohjan pipareista. Täytteessä on creme bruleen ohella tuorejuustoa ja sokeria, kiilteessä on mustikoita, vadelmia ja sokeria. En tiedä, jotenkin nämä kakut jäivät pliisuksi esitykseksi. Ehkä täytteeseen ei pitäsi sotkea mitään muuta creme bruleen lisäksi kuin liivatetta? Tai, ehkä creme brulee kannattaisi vaan pitää ihan omana juttunaan, eikä kehitellä siitä mitään juustokakkuja. 😁 Töissä näistä kyllä tykättiin, mutta kun palaverin jälkeisenä päivänä söin itsekin yhden, vähän petyin. Ite valitsin palsussa lautaselleni pullan, joita oli myöskin tarjolla. Pulla päihitti mennen tullen mun kreembryleetekeleet! 

Saattaa olla, että alkuvuodesta vetäisen 1-2 kuukauden gluteenittoman kokeilun, joten se tuo varmasti lisähaastetta uusia ulottuvuuksia leivontaan. Voisi oikeastaan sanoa, että lähinnä nimenomaan leivontaan, koska mun ruokavalio sinänsä on aika pitkälti gluteeniton. Tietty satunnaisesti menee pastaa, burgeria, tortilloja ynnä muuta, mutta safkojen suunnittelu gluteenittomiksi ei ole haaste eikä mikään. Paljon kasviksia, kohtuudella lihaa ja vehnämössöt kokonaan pois. Leipää en osta ikinä kotiin, joten siitä ei tarvitse mitenkään erikseen "luopua". Alan olla näiden terveysongelmien kanssa aika lopussa, ja kun toivo lääkäristä saatavaan apuun/ratkaisuun on täysin minimissä, ajattelin tarttua muutaman tutun ehdotukseen gluteenittomasta ruokavaliokokeilusta. Vähän huolettaa kokeilla omin päin ruokarajoituksia, koska jos siitä onkin apua, parin kuukauden kuluttua sitä ongelmaa ei välttämättä ole mahdollista todeta testeissä. Diagnoosi jää tällöin saamatta. Mutta noh, kun nyt vaikuttaa vahvasti siltä ettei mua enää tutkita mitenkään, samapa se on sitten testata ja toivoa parasta. Tuntuu, että tässä asiassa on nyt sen verran omillaan, että pakko tehdä omia ratkaisuja ja kokeiluja, ja vasta viimeisenä vaihtoehtona on luovuttaminen. Toistaiseksi haluan lapsekkaalla naiiviudella uskoa siihen, ettei mun loppuelämä tuu tällaista olemaan. 

Vikat päivät osallistua Joulupuu-keräykseen!

joulupuu

Mua vähän harmittaa, että vasta tänä vuonna "äkkäsin" Joulupuu-keräyksen olemassaolon. Siis kyllähän mä oon siitä varmasti kuullut jo aiemmin, mutta se on kuitenkin päässyt unohtumaan, enkä oo osallistunut. Paitsi nyt. Oon melko kyseenalaistava hyväntekeväisyyden suhteen, enkä oikeastaan osallistu muihin kuin selkeästi paikallisiin keräyksiin. Kierrän suurjärjestöt, joissa johtajat tienaavat jopa 15 000 euroa kuussa. Musta se on jo aika epäeettinen lukema. Ajattelen niin, että vaativasta ja raskaasta työstä kuuluu ehdottomasti saada kunnon korvaus, mutta eikö kevyt palkkamaltti olisi paikallaan, kun liikutaan hyväntekeväisyyden alueella? 

Joulupuu-keräykseen osallistuminen tuntui turvalliselta, koska siinä liikkuu tavara, ei raha. Uskon että lapsille ostetut joululahjat löytävät perille sellaisiin osoitteisiin, joissa niistä on aidosti iloa. Paikkasin hieman edellisiä vuosia ostamalla yhden lapsen sijasta kolmelle lahjoja: kahdelle pienelle tytölle ja yhdelle teini-ikäiselle pojalle. Vaikka onkin surullista, että tollaiselle keräykselle on olemassa kysyntää (Lahdessa n. 700 lapselle jaetaan keräyksen kautta lahjoja), täytyy sanoa että oli todella hauskaa ideoida, mitä voisi antaa tuntemattomille lapsille ja nuorille lahjaksi. Ehkä kivoin joululahjojen ostoreissu ikinä. 😁 Pikkutyttöjen toivon arvostavan valitsemiani My Little Pony- ja Frozen -aiheisia lahjoja, nuorelle pojalle lähti vaatekaupan lahjakortti. Lisäksi laitoin joka pakettiin jouluherkkuja. 

Jos Joulupuu-keräykseen mielii osallistua, nyt alkaa olla käsillä viime hetket! Täällä Lahdessa keräys jatkuu 16.12. asti, eli vielä huomenna ja ylihuomenna ehtii mukaan. Lahdessa keräyksen pääkuusi on torin kupeessa kauppahallissa, mutta sivukuusia on mm. Karismassa ja muutamissa pienissä liikkeissä. Täältä löytyy Lahden Joulupuun FB-sivut ja Instagram. Muiden kaupunkien aikatauluista en tiedä, mutta ne löytyvät varmasti netistä! 

Joulun alla on varmasti myös paljon muita keräyksiä, joihin suosittelen jokaista ottamaan osaa mahdollisuuksiensa mukaan. Esimerkiksi joissakin kukkakaupoissa voi tilata yksinäisille vanhuksille kukkia, jotka sitten joulun alla toimitetaan heidän koteihinsa. Ihana idea! Koitan saada selville, onko mikään paikallisista kukkakaupoista mukana tällaisessa. Alkukuusta Vuosaaren joulupolulla sai piirrellä kortteja vanhainkodin asukkaille - arvatkaa vaan, oliko pöydän ympärillä hälinää, kun erityisesti lapset halusivat päästä piirtelemään? Toivottavasti vastaavia korttien piirto- ja askartelupajoja löytyy muualtakin! 

Tuoreemmista järjestöistä en voi olla nostamatta esiin Brother Christmasia. Uskon heidän toimintaansa, ja tiedänpä tapauksen melko läheltä, jossa on saatu apua sitä kautta. BC:llä on paljon yhteistyöyrityksiä, jotka kerta toisensa jälkeen osallistuvat hyväntekeväisyystempauksiin kaiken ikäisten hyväksi. BC:n sivuilla jaetaan päivittäin niiden ihmisten tarinoita, joita on autettu. Ymmärrän hyvin positiivisen "hypen", jota BC:n ympärillä on. He ovat onnistuneet sitouttamaan monia tahoja mukaan, ja asioista viestitään aktiivisesti, jolloin tavalliselle tallaajalle (potentiaaliselle lahjoittajalle!) jää sellainen käsitys, että eurot käytetään siihen, mihin ne on tilisiirron tekijän näkökulmasta tarkoituskin käyttää. Oikeestaan ainoa "huono" puoli jonka keksin on se, että oon itkenyt silmät päästäni useita kertoja, kun oon lukenut juttuja ihmisistä, joiden kohdalla elämä on mennyt ihan liian väärin. 😓😓😓

Hyväntekeväisyyden kautta ei voi ostaa parempaa omatuntoa, mutta saa siitä sentään paremman mielen, kun pyrkii silloin tällöin auttamaan niitä, joilla ei ole niin hyvät lähtökohdat elämässä kuin itsellä on. Mä en oo millään mittarilla rikas, enkä todennäköisesti persoonani ja päättymättömän eipä-juupa-ehkäsitjoskus koulutusjahkailuni takia tulekaan sitä olemaan, mutta koen silti eläneeni aika yltäkylläistä elämää. Toivon, ettei se koskaan saa turtumaan niin, ettei enää näe muiden, heikommassa asemassa olevien realiteetteja. Sellainen sokeus on surullista. Jos tai kun saan itteni kuntoon niin, että energiaa riittää muuhunkin kuin oman elämän märehtimiseen, haluaisin osallistua säännöllisesti johonkin vapaaehtoistyöhön. Pari kohdetta on mielessä. 

Aluksi ajattelin olla postaamatta tästä aiheesta, koska kyllä, lahjoittamisesta on usein vähän vaikeaa puhua tai kirjoittaa. Niin herkästi "julkilahjoittaja" leimataan kerskailijaksi tai äskeisessä kappaleessa mainitunlaiseksi omatunnon ostajaksi. Aika hölmöä tavallaan. Mielestäni omista lahjoituskohteista voi ja kannattaakin välillä mainita, sillä kuka tietää, ehkä joku toinenkin innostuu. Kunhan hoitaa homman ilman turhaa tuputusta, sillä jos jokin saa ärsyyntymään niin omien valintojen erinomaisuuden korostaminen ja tyrkyttäminen. Yritysten ja järjestöjen puolelta taas eniten henkistä raivoa saa aikaan kadulla kimppuun hyökkäävät yliaggressiiviset feissarit, jotka eivät usko kun kertaalleen sanoo nätisti: ei kiitos. Suuri osa onneksi tämän ymmärtää, mutta sellaiset jotka ottavat linjakseen oikein hiillostaa, jättävät negatiivisen kuvan edustamastansa puljusta. Pulju vastaa perehdytyksestä. Myös kauhukuvilla ratsastaminen ja pirujen maalailu ei uppoa markkinointitaktiikkana. Onneksi on pilvin pimein erilaisia hyväntekeväisyyksiä, joista löytyy jokaiselle varmasti jotakin.

Kun ei ole olemassa sairauksia, jotka lihottavat

someecards

Kirjoittelin syksyllä pitkittyneistä terveysongelmista täällä. Suunta ei ole sittemmin muuttunut parempaan, päin vastoin. Reilu viikko sitten koitti pitkään odotettu (yli puoli vuotta) aika sisätautipoliklinikalle. Kun kirje ajanvarauksesta tuli postitse, aloin odottaa tulevaa polikäyntiä kuin joulua konsanaan. Vihdoin jotain tapahtuisi ja saisin kenties apua! Olipahan taas naiivisti ajateltu...

Ensinnäkin, mulle ilmoitettu lääkäri oli ennättänyt vaihtua toiseen. Tämä nyt ei tuntunut merkittävältä asialta, ja odotin ihan hyvillä mielin että lääkäri kutsuu vastaanotolle. Kun pääsin huoneeseen, kaikki menikin alusta alkaen päin helvettiä. Mun oli etukäteen pitänyt täyttää pitkä, runsaasti aikaa ja vaivaa vienyt esitietolomake, jossa oli paljon kysymyksiä ihan käytössä olevista lääkkeistä, vitamiineista ja sukutaustoista alkaen. Aiemmin saadussa kirjeessä painotettiin, että on potilaan vastuulla toimittaa nämä pakolliset tiedot polille viimeistään pari päivää ennen aikaa. Arvatkaa, oliko lääkäri perehtynyt näihin tietoihin? Ei sitten ollenkaan. Kun otin lomakkeen puheeksi, hän ei osannut etsiä sitä koneelta. Hän vaan totesi hartioita kohauttaen "ei löydy" ja kaiken kukkuraksi hän pyysi mua vilkaisemaan koneen näytöltä, missähän kansiossa ne tiedot voisi olla. Hitostako mä sellaista olisin voinut tietää? Sen sijaan näin ruudulla jonkun toisen ihmisen terveystietoja. Tuli vähän skeptinen olo, että mikähän lääkäri tämä nyt mahtaa olla. 

Lomaketta ei löytynyt, joten mentiin sitten ilman taustatietoja mun tämän hetkisiin terveysongelmiin. Päällimäisenä on hillitön painonnousu: reilussa vuodessa on kertynyt sellaset 24 kg ilman muutoksia elintavoissa. Huhhei. Noin seitsemän vuotta sitten mulla oli tapana lihoa suunnilleen 10 kg vuositahtia, ja silloin pidin sitä hurjana painonnousuna. Sitten sain tyroksiinista avun kilpirauhasen vajaatoimintaan, enkä lihonut enää yhtään lisää. Hiljalleen muutamassa vuodessa laihdutin yhteensä 50 kiloa, ja normaalipainoisena ehdinkin olla useamman vuoden ennen nykyistä, täysin absurdia painonnousua. Jos aiemmin 10 kg lihominen vuodessa ahdisti, niin voin kertoa että tää yli tuplavauhtia paisuminen se vasta vinhalta tuntuukin.

Mikä on lääkärin kanta asiaan? No se, että hänen kotimaassaan sanotaan, että jos ihminen lihoo, se johtuu aina siitä että syö liikaa. Ei ole olemassa sairauksia, jotka nostavat painoa. Jäädyin ihan täysin. Jälkeen päin on harmittanut, etten osannut sanoa jotain ilkeää ja näsäviisasta takaisin. Mä en oo sellainen sanavalmis tyyppi, joka osaisi oitis ladata takaisin. Mulla tulee mieleen moniakin sairauksia, jotka saattavat nostaa painoa! Kilpirauhasen vajaatoiminta lienee yleisimpiä, mutta mulla se on laajoin verikokein suljettu pois. Arvot ovat kohdallaan - tosin, kilpirauhasta tai aivolisäkettä ei ole koskaan kuvattu, saati että neulanäytettä olisi otettu. Lisäksi on lukuisia nestettä elimistöön kerääviä sairauksia, sydämen tai munuaisten vajaatoiminnasta munasarjasyöpään ja borrelioosiin asti. Hormoniepätasapaino voi saada myös aikaan kaikenlaista. Keliakia saa usein laihtumaan, mutta toisilla se aiheuttaa päinvastaista eli lihomista. Tossa nyt muutama esimerkki, onhan niitä vaikka mitä muitakin. 

Hengenahdistus on myös kauan jatkunut vaiva. Hengitys on pintapuolista, ja usein tasaisella maallakin tulee pakahtumisen tunne. Ilma ei mee tarpeeksi syvälle keuhkoihin. Tämän ongelman lääkäri "kuittasi" kuuntelemalla keuhkot, ja totesi kaiken olevan aivan kunnossa. Kolmas merkittävä ongelma, joka ajaa mut todennäköisesti vielä hulluksi, on paineentunne alavatsalla. Se ei ole kipua, vaan kireyttä, vähän kuin olisi ympärillä vyö joka on vedetty 2-3 reikää liian tiukalle. Ongelma alkoi alkuvuodesta ollen aluksi satunnaista, mutta nyt se on jatkuvaa eikä mene milloinkaan ohi. Jokainen voi varmasti kuvitella, että tällainen aiheuttaa aikamoisia vaikeuksia keskittyä mihinkään täysin. Ihan sama, vaikka "yrittäisi ajatella jotain muuta", kireys on niin läsnä koko ajan että väkisinkin ajatukset harhailee. Paikoilla istuminen on tuolissa venkoilua, eikä seistenkään ole mikään erityisen hyvä olla. Vatsassa ja kyljissä myös muljuu ja nykii, ja alaselkää särkee. Ei tosin ihme tällä massalla, että selkäkin jo vihoittelee. Lonkkaluut kipuilevat toisinaan siihen malliin, kuin ne olisivat halkeamassa kahtia.

Jos lääkäreillä on potilastiedoissa tilaa omille merkinnöille, jotka ei välity omakannan kautta potilaalle itselleen, oon melko varma että viimeistään viimeisimmän käynnin jälkeen siellä lukee jotain hulluuteen viittaavaa. Aloin meinaan itkeä kuin mikäkin sekopää, kun lääkäri vain toisteli ettei mikään sairaus minua ole lihottanut, vaan olen syömällä tämän tilanteen aiheuttanut. Hän katsoi mua silmiin ja sanoi hymyillen uskovansa että syön terveellisesti, mutta syön liikaa koska paino nousee. Tätä ennen oltiin puitu liki 10 minuuttia, mitä se mun syöminen käytännössä on, ja laskemiani kaloreita myöten. Lääkäri sanoi että voi tehdä lähetteen ravintoterapeutille, kävi hakemassa viereisestä huoneesta diabeteshoitajan paikalle, ja he alkoivat yhdessä laskea mun painoindeksiä. Tässä vaiheessa se oli "vain" 30 eli merkittävä lihavuus, mutta keskussairaalan ravintoterapeutille pääsee vasta kun BMI ylittää 35. Siispä mun pitäisi hakeutua lähiklinikan ravintoterapeutille. Itkin vaan itkemistäni, vaikka kuulemma ei ollut mitään syytä itkeä. Noh, puolen vuoden jonossa olon jälkeen täytyy sanoa, että kaikki odotukset ja toiveet alittui tuon käynnin aikana kirkkaasti. Arvatkaa vaan, tekikö tämä nössykkä valituksen? Tasan tarkkaan teki. Vastausta odotellessa.

Katsoinpa huvikseni käynnin jälkeen, mitä ihmeellinen internet kertoo kyseisestä lääkäristä. Sain selville hyvin nopeasti sen, että kotimaassaan kyseinen "lääkäri" ei ole suostunut tutkimaan vastaanotolle tullutta diabetespotilasta mitenkään, sillä tämä on ollut lihava. Kyseisen potilaan kaikki ongelmat ovat lääkärin mukaan johtuneet siitä, että tämä on ylipainoinen. Vastaavia negatiivisia palautteita oli lukuisia. Varsinainen läskivihaaja! Onneksi Suomessa ei ole vastaavaa sivua, jolla voi arvostella lääkäreitä - saattaisi nimittäin tältä ämmältä lähteä aika aggressiivista tekstiä palauteboksiin...

Muistan yhden postauksen toissasyksyltä, jonka aikoihin nämä painohuolet olivat juuri alkaneet ja jossa kirjoitin, etten varmana aio enää kertaakaan elämäni aikana painaa yli 100 kiloa. No, sinne sataan ei puutu enää kuin sellaset kuusi kiloa, joten tätä menoa vielä joudun siirtymään sinne kolmen digitaalin kerhoon. Ei pysty. Viimeinen vuosi ja muutama kuukausi päälle on ollut lähinnä pelkkää huolta, itseinhoa ja tappelua julkisen terveydenhuollon kanssa. Haaveilen normaalista elämästä, jossa ei välttämättä ole mitään erityisiä mukavuuksia, mutta arki rullaa sujuvasti eteenpäin. Ainoastaan yksi lääkäri tähän mennessä saa multa kiitokset. Hän poikkeuksellisesti kommunikoi potilaan kanssa itse puhelimitse ja sähköpostitse, sen sijaan että hänelle tulisi varata soittoaika joka yleensä menee viikkojen päähän. Hän oli ensimmäinen joka sanoi, että lähete keskussairaalaan on mun kohdalla tarpeen, eikä lähiklinikalla tulla pääsemään asiassa eteenpäin. Hän myös pyysi mua harkitsemaan magneettikuvausta yksityisellä puolella, poliklinikan aikaa odotellessa jotta muutamia vakavia sairauksia saadaan toivottavasti poissuljettua. Näin teinkin. Valitettavasti kyseisellä lääkärillä ei ole omien sanojensa mukaan enää valtuuksia osallistua mun tutkimiseen, sillä vastuu on nyt keskussairaalalla - josta en myöskään tunnu apua saavan. Siellä päässä lääkäri ravintoterapeuttipuheineen tuntui lähinnä pyrkivän käännyttämään mut sieltä samoin tein pois, eikä vahingossakaan ehdottanut minkäänlaisia lisätutkimuksia.

Voisin toki ajatella käyväni myös yksityisellä korkeamman hoitotason toivossa, mutta sen pitäisi olla kyllä varsinainen täsmäisku. Mihinkään "sarjalippuihin" mun talous ei veny yksityisellä puolella. En vaan ollenkaan tiedä, millaiselle erikoislääkärille pitäisi hakeutua, sillä tähän mennessä kukaan ei ole osannut sanoa, mistä painonnousu, hengenahdistus, alavatsan kireys ja lukuisat pienemmät, ei-niin-rajusti elämää rikki repivät oireilut johtuvat. Paitsi nyt tämä viimeisin täti, joka kivenkovaan jankkasi mun syövän liikaa. Häntä en suostu uskomaan. 😉 Mulla on niin pitkä historia kalorilaskurin kanssa, etten ole enää ihan noviisi ravintoasioissa! Ei se mua haittaa, jos vielä ravintoterapeutin kanssa käytäisiin läpi mun sapuskoja ja liikuntoja, mutta koen sen täysin turhanpäiväiseksi resurssien tuhlaamiseksi. Vielä sitäkin enemmän ahdistaa se, ettei ravintoterapeutilla todennäköisesti ole minkäänlaisia valtuuksia ohjata mua eteenpäin jatkotutkimuksiin tai esim. toiselle poliklinikalle, jos ja kun hervoton painonnousu ei selity elintavoillani. 

Niin usein toivon, että kärsisipä sitä vaan jostain perus kansantaudista tyyliin diabetes, korkea verenpaine tai sydänongelmat. Niihin ainakin käsittääkseni saa yleensä ihan asianmukaista hoitoa. Tällaiset kinkkisemmät ongelmat tuntuvat olevan liian suuri haaste terveydenhuollolle, ainakin täällä Lahdessa. Joskus puolivakavissani mietin, pitäiskö vaan muuttaa helvettiin täältä. Mun piti käydä viime kuussa eri paikkakunnalla terveyskeskuksessa, ja se kokemus oli suorastaan ihana, jos niin voi sanoa. Homma vaan toimi erinomaisen hyvin, ja tuntui kuin olisi asioinut yksityisellä lääkäriasemalla. Jos jonain päivänä voin suhtautua tähän paskaan 25-vuotiaana pelkkänä rumana muistona, en varmaan osaa olla normaalisti. Halkean liitoksistani tai jotain. Rupeen halailemaan puita ja ihmisiä ja puhumaan elämän ihanuudesta keskellä marraskuun synkkää kaamosta lennettyäni perseelleni jäisellä tiellä. Tuntuu, että jos nää terveyshuolet saa selätettyä, ei ole enää ikinä sellaista asiaa, josta kehtaisi olla olematta kiitollinen.

Suomi100 // Marjainen Wiener Nougat -juustokakku

itsenäisyyspäivä

Mitä loistavinta itsenäisyyspäivää kaikille! En tiedä johtuuko se Suomi100:sta vai mistä, mutta musta on tullut jotenkin tosi isänmaallinen tänä vuonna. Varsinkin nyt lähikuukausina oon aivan kahjoutunut Suomi-fiilistelyni kanssa. Aina jos kuulen uutisissa haastateltavan presidenttiämme, on pakko jäädä tuijottamaan haltioituneena, vaikka olisi mitä kesken. 😁 Lisäksi, tää on ehkä jo vähän hasardia, mutta oon alkanut kuunnnella Spotifysta Maamme-laulua, Sibeliuksen Finlandiaa sun muita. Oon lisännyt ne mun ahkerassa toistossa oleville soittolistoillekin, ja kuuntelen niitä jopa salilla ollessa! Jalkaprässi saa aika mahtipontisia viboja, kun kuulokkeisiin kajahtaa Maamme-laulu...

IMG_5687

IMG_5678

Leivoin itsenäisyyspäivän kunniaksi Suomi-henkisen paistetun juustokakun. Bongasin Suomi-vuokia Martinexin nettikaupassa viime perjantaina, ja halusin sellaisen heti. Onneksi paketti postitettiin todella nopeasti, ja se ehti just sopivasti eilen perille! Posti tosin ei ansaitse kiitosta väliaikaisista pop up -toimituspisteistään. Olin tilannut paketin lähikauppani pakettiautomaattiin, koska toiveissa oli napata se näppäristi mukaan ruokaostosten yhteydessä, ja lähteä siitä suoraan maalle vanhempien nurkkiin. Vaan mitä vielä, postilta tuli tekstari jossa ilmoitettiin, että paketti on noudettavissa Trion väliaikaisesta pisteestä. Mulla ei ollut sinne suuntaan mitään muuta asiaa ja pisteelle oli todella huonot opastukset, joten vähäsen jäi negatiivinen kokemus noista pop upeista. Sitä ei tietty erikseen kysytty, voiko lähetyksen toimittaa valitsemani toimituspaikan sijaan muualle. En oikein tiedä, ketä tollanen palvelu palvelee? Tekisi mieli antaa itsensä provosoitua lapsellisesti, ja käyttää ainoastaan Matkahuollon palveluja niin kauan, kun noita väliaikaisia pakettipisteitä on. 😉 Normaalisti muuten suosin postia jossa on palvelutiski työntekijöineen, sillä edelleen vähän vastustan automaatteja. Itsepalvelu nakertaa työntekijöiden palkkaa ja johtaa varmasti ainakin jokuseen irtisanomiseen, vaikka kuka väittäis mitä muuta. Kierrän myös kaukaa kauppojen itsepalvelukassat. No, se siitä aiheesta.

IMG_5673

IMG_5676

Juustokakun täytteen sekaan laitoin mustikoita, vadelmia ja Fazerin ihanaa Wiener Nougatia. Pinnalle tein 100 -tekstin Marianne-rakeista, jotka ei varsinaisesti mätsää kakun makumaailmaan, mutta ovatpahan ainakin suomalaisia herkkuja nekin. 

Digestivepohjan ja täytteen puolesta kakku on täysin samanlainen ja samoilla mittasuhteilla tehty kuin tämä omena-kinuskijuustokakku. Ainoana erona on se, että korvasin mascarponen maustamattomalla tuorejuustolla, ja lisäsin valmiiseen täytteeseen n. 1 dl mustikoita, 1 dl vadelmia ja 1/3 rasiallista Wiener Nougat-suklaata, jotka pilkoin pieniin paloihin. Kun kakku oli ollut n. 10 minuuttia uunissa 175 asteessa, ripottelin vielä pinnalle vähän marjoja ja nougatia. Paistoaika taisi olla kokonaisuudessaan n. 45-50 minuuttia, josta tosin viimeinen vartti pienellä 100 asteen lämmöllä. Kun kakku oli hieman jäähtynyt, painelin Marianne-rakeita pinnalle. Olisin halunnut käyttää mieluummin helmimäisiä nonparelleja, mutta en löytänyt sellaisia kaupasta.

IMG_5682

Nyt iskän tekemien hirvenlihapullien kimppuun, ja siitä siirrytään sujuvasti jälkkäritarjontaan! 

May your Christmas tree survive its annual battle with your cat!

IMG_20171130_203635_014

Se olis sitten joulukuu! Yhtään lahjaa en ole toistaiseksi hommannut, enkä kovin montaa ajatellut ostaakaan. Vuosi vuodelta huomaan arvostavani enemmän sitä, kun monien kanssa voi vain sopia että mitäpä jos ei hankita mitään lahjoja, vaan käydään ennemmin vaikka syömässä siinä jouluaaton kynnyksellä. Ei lahjastressiä, eikä toisaalta pelkoa nurkkiin kertyvästä tarpeettomasta tavarasta. Mulla on jo melkolailla kaikkea, enkä varsinaisesti kaipaa kaksiooni enempää esineitä. Ainoastaan kirjoille ja kakkuvuoille on aina tilaa, vaikkei oikeasti olisikaan. 😉

Yllä näkyy mun ja Lulun joulukalenterit. Mulle My Little Pony (kaverin 5-vuotiaalla lapsella on täsmälleen samanlainen...) ja kisulle Mustista&Mirristä bongattu kalenteri, jonka namipalat sopivat sekä kissoille että koirille. Lauantaiaamuna 2. luukun avaamisen jälkeen suunnattiin mamman kanssa Helsinkiin, jossa treffattiin mun kummitäti. Käytiin joulumarkkinoilla ja El Greco -nimisessä kreikkalaisessa ravintolassa. Sunnuntaina puolestaan suunnattiin katsastamaan Vuosaaren joulupolku. Vähän sekalaisia puhelinkuvia: 

IMG_20171202_203058_613

IMG_20171202_203538_122
Fazun kahvilasta saa maailman täydellisintä chai lattea, suosittelen! 💖 Jos saisi valita vain kaksi teetä joita juoda koko loppuelämän ajan, ykkösenä olisi matcha ja hyvänä kakkosena chai.

IMG_20171202_203754_708

IMG_20171202_204015_461

IMG_20171202_204456_092

IMG_20171202_204915_737

IMG_20171202_205235_779

IMG_20171202_205509_291
Alkupalalautanen kreikkalaisessa. Maistoin ekaa kertaa mustekalaa, enkä oikein vieläkään tiedä, tykkäsinkö vai enkö. Se oli aika jännän makusta.

IMG_20171203_211908_392
Pääruuaksi otin vegepitan. Noi kikhernepullat oli niiiiiin hyviä! Harmi, etten taida oppia tekemään yhtä herkullisia ja rapeita kotioloissa. Tommosia vois mätystää vaikka viikottain.

IMG_20171202_210126_222

IMG_20171203_210238_122
Vuosaaressa oli varsin kylmää ja sateista. Siihen nähden paikalle oli eksynyt todella paljon ihmisiä! 

IMG_20171203_211451_838
...ja kyllähän nyt näiden söpöläisten takia kannattikin eksyä joulupolulle. Mun laamavillitys ei yhtään laantunut. Haluun tämmösiä pari heti, kun on taloudellisesti varaa omaan pihapiiriin! Sitte musta tulee #crazyllamalady. 

IMG_20171203_205935_069
Ainoat kotiintuomiset löytyi Stockan Herkusta. Jouluteetä, lakua, kultapuuteria leivontaa varten ja nekkuja. Nekkuja on aina ostettava, kun niitä jossain kaupataan. Mitä nostalgiaa! Kun oltiin veljen kanssa kakaroita, mummolla oli usein tapana tuoda meille tuliaisiksi nekut yhdestä maatatilan suoramyynnistä.