[ ] Single [ ] Taken [x] Will die alone with 72 cats

IMG_5840
Saanen esitellä, uusin laukkuni! Niinhän siinä pääsi käymään että ällömaterialistiselta laukkuhaavelistalta voi ruksata Miu Miun cat-print satin clutchin toteutuneeksi, jesjee. :) Kuten aiemmin aika varmasti jo kirjoittelinkin, laukku löytyi eBaysta ja peräti ihan täältä Suomesta. That's what I call destiny. Sain laukun omakseni n. 170 eurolla, joka on toki paljon mutta todella kohtuullinen summa kun huomioi laukun alkuperäisen 595€ hinnan. Käytettynä laukun lähtöhinta on useimmiten pyörinyt n. 400-500 dollarin paikkeilla, ja siihen pitäisi iskeä päälle vielä hirveät postikulut ja tullaukset - syystä tai toisesta miltei joka ikinen eBayhyn myyntiin laitettu kissalaukku on sijainnut joko jenkeissä tai ausseissa. Sinänsä aika jännää, kun kuitenkin eurooppalainen merkki kyseessä. :) Joku ehkä nyt skeptisenä ajatteli että tuohan on siinä tapauksessa varmaan feikki kun noin edukkaasti irtosi. No worries, tein taustatyöni äärimmäisen tarkkaan myyjän palautteiden ja myyntikohteiden syynäämisestä aina feikkivalikoimien tutkimiseen (oi kyllä). :D En löytänyt mistään feikkiversiota tästä kisuclutchista, mikä ei kyllä yhtään yllättänyt.. tämähän tosiaan ei ole mikään klassikkomalli Miu Miulta, vaan yhden sesongin ihme SS10 -mallistosta. Ja kissakuosinen laukku varmasti jakaa mielipiteet aikalailla kahtia; joko sitä rakastaa tai inhoaa täydestä sydämestään. ;) Ei siis olisi varmaankaan kovin tuottoisaa tehdä tästä plagiaattiversiota hehe.

Ehdottomasti paras eBay-löydös tähän mennessä! Oon edelleen sitä mieltä että tämä tulee niiiiiiiin olemaan mun häälaukku sitten joskus kaukana tulevaisuudessa. Näköjään oon jo vakaasti päättänyt että jonain päivänä pääsen osallistumaan omiin sukunimen vaihto -juhliini. :D Aika kova tavoite näinkin antiseurustelevalle hyypiölle, mutta noh, tavotteita on aina hyvä olla, niiden realistisuudesta viis.

IMG_5856

IMG_5844

IMG_5862

IMG_5864

IMG_5866

IMG_5869

Mitäs tykkäätte, yay or (hell) nay? :) 

// So far, this is the very best eBay finding I've made! Ever since Miu Miu's SS10 collection hit stores and online, I've been lusting after the beautiful cat-print satin clutch. Way back in 2010 the bag was a little bit too pricey for me so I decided to skip buying it, even if I had had the money for it thanks to working hard in the summer. But no, I thought I should get something more wise and practical so I opted for a new camera. Well, camera was definitely a good purchase, but oh hell how I've been regretting not splurging on that pretty Miu Miu bag. :D I've been exploring eBay for years to find it for reasonable price and in good condition and well, as you can see from the photos, lately this gal got kinda lucky. ;) This clutch is the most delicate and impractical piece in my bag collection, but still the most wonderful treasure! If I ever had to attend to my own wedding, I'll wear this clutch on that day for sure. :D No wonder they call me crazy cat lady sometimes...

You can't start the next chapter of your life if you keep re-reading the last one.

IMG_5761
Tänään oli metka päivä; näin pitkän kaavan kautta yhtä mun parhaimmista kavereista. Kierreltiin jotain kauppoja, leikittiin kameran kanssa, käytiin syömässä ja myöhemmin vielä jälkkärilläkin. :) Tällaiset päivät jotenkin tuppaa olee niitä jotka jää mieleen pitkiksi ajoiksi. Ei välttämättä mitään tosi jännää ja erikoista, vaan tavallisia pikku juttuja mahtavassa seurassa, loistavan fiiliksen siivittämänä. Tuntuu että viime aikoina kaikki on mennyt jotenkin putkeen; voisin vaan halata koko maailmaa ja ylistää kaikkea ja kaikkia. :D Huolestuttavaa olla näin positiivisella tuulella marraskuussa, hah.

IMG_5733

IMG_5742

IMG_5792

IMG_5731

IMG_5824

IMG_5822

IMG_5799

IMG_5830

IMG_5762
Rytkyt: Acne Studios huivi, H&M parka ja farkut, Asos käsineet, Michael Kors laukku, Billi Bi bootsit

IMG_5801

IMG_5829

IMG_5836

IMG_5826
Tähän on hyvä lopettaa.

Canada scarf numero kaksi

acne1
Jes, vihdoin mun uusi ja ihana laukku saapui perille! Siitä lisää lähiaikoina, jahka saan otettua siitä kuvat valoisaan aikaan - hämyiset otokset eivät tekisi sille kaunottarelle alkuunkaan oikeutta. ;) Tässä kuitenkin toinen viimeaikainen hankintani: Acnen Canada scarf värissä burgundy. Ostin vuosi sitten samaisen huivin harmaana, ja se on ehdottomasti yksi mun suosikkiasusteita. Muhkea, pehmeä, lämmin, laadukas... mitä sitä muuta täydelliseltä huivilta kaipaisikaan? Olin jo pitkään haaveillut Canadasta toisessa värissä, mutta mietin, raaskinko kuitenkaan. Acnen omassa nettikaupassa hinta huiville on 120€ (+ postarit) ja vaikkapa My Theresalla 130€ (+ postarit). Aleista huivia on aivan turha odottaa löytävänsä kun ne muutenkin viedään käsistä, ja usein nettikaupoilla onkin tarjota ainoastaan sold outia.

No, enpä sitten voinut vastustaa kun ruotsalainen Zoo Village -pulju myy huivia hintaan 104€, eli aavistuksen halvemmalla. Lisäksi tuosta hinnasta sai vielä 10% pois kun tilasin uutiskirjeen, eli ihan mukava säästö asusteesta josta tulee varmasti olemaan mulle iloa moniksi vuosiksi. :) Harmaa Canada oli käytännössä liimattuna mun kaulaan viime joulukuusta pitkälle kevääseen; en juurikaan käyttänyt muita huivejani kun ihastuin Acnen ihanuuteen sen verran kovasti. Enää huivi ei luonnollisestikaan ole aivan uudenveroisessa kunnossa, vaan pientä nukkaantumista on havaittavissa, mutta ei mitään häiritsevää. Kangas kuluu onneksi "nätisti" ja tasaisesti, joten uskon että uutta harmaata huivia mun ei tarvitse lisätä ostoslistalle vuosikausiin. 

Hyvien kokemusten perusteella uskalsin sitten hankkia Canadan toisessakin värissä - ehkäpä tästä voisi kehitellä jonkinlaisen perinteen, että joka vuosi uutta Canadaa kehiin uudessa värissä. ;) Suosittelen kurkkaamaan tuon zoovillage.comin jos tästä kaulaliinasta on unelmoinut! Toimitus oli tosi nopea, ei mennyt kuin pari päivää kun kuriirifirmalta tulikin jo soittoa että oletkos kotona.

acne3
Tältä se näyttää kaulassa. 

// New addition to my yet very small scarf collection: Acne Canada wool scarf in burgundy colour. Love it! I bought it from Zoo Village since the price is a little bit lower there than in other online stores, I really recommend to check out that site if you're price-conscious like me. ;)

Kenzo sweater x 10

kenzo1
kenzo2
kenzo3
kenzo4
kenzo5
kenzo6
kenzo7
kenzo8
kenzo9
kenzo10

Toisin kuin pari vuotta sitten olisi voinut kuvitella, Kenzon Tiger sweatshirt ei todellakaan jäänyt yhden tai edes kahden sesongin hitiksi - tikruprintti on edelleenkin täysissä voimissaan! Sitä löytyy merkin nettikaupasta vaikka minkä värisenä, ja collegepaitojen lisäksi tiikerin kuvia näkyy myös mm. t-paidoissa, huppareissa, laukuissa, kengissä, koruissa... mun suosikki on kyllä yhä se "alkuperäinen" kirkkaanvihreä Tiger -paita vuodelta 2012, se oli upea. Mikäli kissaeläimet eivät kolahda, on tarjolla myös muita printtejä logoista Eiffeliin. Mä tykästyin hurjasti tuohon alimpana olevaan kimaltavaan Eiffel -paitaan, joka on joulun sesonkituote. Ihanan överi! Överi on tosin hintakin; 245€. ;D Heh, mikäli muuan valkoparralla on astetta massiivisempia ongelmia niiden päätähuimaavien tienestiensä sijoittamisen suhteen, rohkaisen sijoittamaan muhun!

// Well hello there Santa Claus, can you hear me? Just wanted to let you know that I would be one very happy girl if you - for some unknown reason - wanted to spoil me this year a little bit more and bring me that Kenzo Eiffel sweater shown in the last photo - yeah, exactly that one which has the most ridiculous price tag ever. How about paying 245€ for a sweatshirt? Uhmm, I would if I could. ;) But since you, dear Santa, are the master of commercy, I suppose you must be earning very well. Maybe you'd like to invest in me some cold cash money so I would have all reasons in the world to continue being such a nice gal in the next year, too. ;)

Narsismista.

n1

Mietin tosi kauan, kirjotanko tätä tekstiä - ja joo, ehkä maailman kliseisin ja kulunein aloitus yhtään millekään ajatusvirtapainotteiselle postaukselle, tiedetään. Jo pelkästään aiheesta henkilökohtaiseen päiväkirjaan kirjoittaminen nosti aikanaan pientä häpeän tunnetta pintaan; mietin, miten ihmeessä kehtaan edes ajatella tällä tavalla. Mutta joskus on pakko kehdata vähän kaikenlaista. Mikäli tällä kirjoituksella saan yhdenkin ihmisen miettimään, avaamaan silmänsä ja pohtimaan omaa elämäntilannettaan uudesta näkökulmasta, koen olevani voitolla. :)

Mulla ei ole koskaan ollut isoa verkostoa ja paljon ystäviä ympärilläni. Joskus nuorempana ja miljardi kertaa nykyistä epävarmempana se häiritsi mua, sillä ajattelin että kyllähän nyt kunnon kansalaisella kuuluu olla kontakteissaan hirveä liuta populaa. Tänä päivänä en enää onneksi ole tuota mieltä, vaan tärkein seikka on se että itse olen elämääni ja sen osana oleviin ihmisiin tyytyväinen - muut saa kelata ihan mitä lystäävät. Koska nykyään tajuan pyrkiä oman henkisen hyvinvointini nimissä onnellisuuteen, osaan tarvittaessa katkaista välit sellaisiin ihmisiin jotka sitä mun onnea koittavat terrorisoida sanoin ja teoin. En enää epäröisi hetkeäkään mitä tehdä, jos kokisin jonkun ihmisen olevan syanidia mun elämänlaadulle. Olkoonkin sitten niin, että puhelimesta pitäisi poistaa taas yksi niistä harvoista numeroista.

Erään ihmissuhteen päättyminen aiemmin tänä vuonna on yksi hienoimpia asioita, joka mun elämälle on pitkään, pitkään aikaan tapahtunut. Olin ollut pitkään vähän ahdistunut kyseisen ihmisen käytöksestä ja sanomisista, mutta pinnanvenytyksen mm-kisoihin (ilmeisestikin?) treenaavana, ylikilttinä ja rauhaa rakastavana hölmönä oli vaikeaa saada suuta auki. Kun vihdoin sain asiani sanotuksi, välit meni arvatenkin katki ja sen edellä mainitun vähäisen ahdistuksen tilalle tuli julmetun valtava ahdistus pitkäksi aikaa. Hetkellisesti musta tuli jopa täysin vainoharhainen; tuntui että jokaikinen kadulla vastaantuleva tyyppi katsoo mua jotenkin oudosti tai vihamielisesti. Ajattelin että ei helvetti, varmaan noista jokainen tietää mikä hirveä mulkku mä oon. Lopulta kuitenkin aloin rauhoittua ajatuksieni kanssa ja iski valtava helpotus. Juuri näin tämän pitikin mennä. Moni mun läheisistä on sanonut, että kuulostaa siltä kuin olisin ollut tekemisissä narsistin kanssa. Oon tajunnut sen itsekin, vaikka yleisesti ottaen olenkin todella skeptinen kaikenlaista leimaamista ja lokerointia kohtaan - nykyäänhän esimerkiksi n. 99% existä tuntuu olevan ihan hirveitä kusipäänarsisteja... No joo. Ainoa asia joka on jäänyt harmittamaan on se, ettei jo aiemmin tullut laitettua stoppia touhulle. 

Usein se kyllä kävi mielessä, mutta musta ei vaan ollut siihen. Tälle ihmiselle nimittäin oli hyvin, hyvin haasteellista sanoa yhtä ainoatakaan poikittaista sanaa, sillä siitä ei olisi seurannut mitään muuta kuin kaksinverroin paskaa takaisin. Kerta toisensa perään sai seurata sivusta, kuinka tämä henkilö kohteli ihmisiä, jotka hänen tahtoonsa eivät taipuneet tai jotka vaan sattuivat olemaan eriävää mieltä asioista. Sanotaan näin, että mustamaalaus oli luokkaa HC; ainoa päämäärä tuntui olevan "vihollisen" maineen likaaminen. Jännä juttu että oli paljon helpompaa myhäillä ja myötäillä kuin kyseenalaistaa tai mikä kauheinta, sanoa että hei, en kyllä nyt ajattele ollenkaan samalla tavalla. Kaikenlainen vastaanhangoittelu tuntui myös siinä mielessä surkealta idealta, kun tiesin ettei tämän(kään) ihmisen elämä ollut aina niin hirveän helppoa. Venytin kärsivällisyyttäni koska halusin ymmärtää ja uskoin, että kovan kuoren alla on piilossa herkkä ja pohjimmiltaan aivan ihana ihminen, jolla on vaan ollut välillä vaikeaa. 

n2

Välillä mun muut ystävät vähän ihmettelivät tyypin jännittävää "huumorintajua" - hänellä kun oli tapana vitsailla aika mauttomilla asioilla. Jos tsoukki ei oikein saanut suosiota, kommentti oli luokkaa "etkö vitsiä ymmärrä". Itsestään hän ei taatustikaan olisi moisia vitsailuja hyväksynyt, ja juuri se tekikin hänestä hieman huvittavan. Mun mielipide on, että itseironia - kyky nauraa itselleen - on jotain aivan mahtavaa. Ihailen suuresti ihmisiä, jotka epäonnistuessaan tai vastoinkäymisiä kohdatessaan osaavat kuitata tilanteen (osittain) huumorilla; nauramalla tai jopa heittäytymällä pikkuisen pelleksi. Mutta sen sijaan se, että hauskuuttaa itseään tai jopa isompaa joukkoa jonkun muun kustannuksella, on lähinnä säälittävää. Mun on aina ollut vaikeaa ymmärtää niitä, jotka saavat jotain outoa mielihyvää toisten nolaamisesta - musta on hauskempaa nolata itse itseni silloin kuin siltä tuntuu, sen sijaan että joku muu pyrkisi kaikin keinoin mut häpäisemään. Mutta heh, läppä läppänä. :)

Tällä tyypillä oli tapana peilata kaikki muiden tekemiset ja valinnat itsensä kautta, ja mielipiteet toki piti kertoa aina ääneen, sisälsivät ne sitten arvostelua, tuomitsemista, ivaamista tai eivät. Jos siitä ei pitänyt... no, helpompaa kun vaan kiltisti esitti pitävänsä tai vähintään hyväksyvänsä. Näennäisesti hän esitti kannustavaa kaveria, mutta ei todellisuudessa ollut sellainen. Tällaiselle persoonalle ei sanota ei. Jos niin teet, sulle jää pitkäksi aikaa syyllinen olo, että olisikohan nyt sitten kuitenkin pitänyt olla sen mieliksi. Jälkeenpäin oon tajunnut, kuinka paljon oon antanut tämän henkilön sanomisten vaikuttaa elämääni. Oon jättänyt monta asiaa tekemättä, sanomatta, ostamatta ja haaveilematta koska oon ajatellut hänen pitävän niitä ihan mauttomina ja hölmöinä. Buu. Ihmismieli on välillä niin hölmö. Hölmö, ja samalla ehkä maailman kiinnostavin asia. ;)

Konfiliktitilanteissa tämä ihmistyyppi tekee kaikkensa kaivaakseen esiin vastapuolen heikoimmat kohdat, pyrkimyksenään totaalinen tuho. Muiden silmissä hän esittäytyy aina kovaan ääneen uhrina, ja ikävä kyllä, hyvin uskottavasti siinä onnistuukin. Ei kovin usein tullut mieleen kyseenalaistaa hänen kertomuksiaan siitä, miten häntä kukakin oli aina kaltoinkohdellut.

Tällaista käytöstä ei ikinä olisi tullut mieleenkään sietää keneltäkään toiselta. Oon aina pitänyt itseäni perusjärkevänä ihmisenä joka osaa pistää vastaan jos siihen on aihetta. Oon jälkeenpäin miettinyt, että taisin ottaa tämän tyypin eräänlaisena haasteena - helvetin typerää kyllä. Mä oon käänteispsykologian kautta toimiva yllytyshullu, joka rakastaa kapinaa ja joka ei muuta maailmassa haluakaan kuin päihittää mahdottomuuksia. Tässä tapauksessa halusin uskoa, että vielä jonakin päivänä näkisin kylmän ja kieron ihmisen lopulta transformoituvan mahtavaksi tyypiksi, ja että piikittely ja ilkeily loppuisivat iän ja aikuistumisen myötä. Että lopulta hän joskus uskaltaisi olla mukava "todellinen" itsensä. Niin ei vaan tapahtunut. Toki nykytilanteesta en voi mitään sanoa. Toivon, että hän voi ja haluaa muuttua.

Ei sillä, että kostonhimoisuus kuuluisi missään muodossa mun perusluonteeseen - rakastan aivan liikaa rauhaa ja "tylsää" draamatonta elämääni. Mutta. Parhaana tapana kostaa oon ehdottomasti kokenut sen, että oon jatkanut elämääni, nauttien siitä niin hyvin kuin osaan. Pikku hiljaa mulla on silmät alkaneet aueta ja oon jo useaan otteeseen "joutunut" toteamaan että ei hemmetti, maailmaan mahtuu kyllä ihan älyttömän upeita ihmisiä. Sellaisia, jotka ei tuomitse tai joille ei tarvitse esittää mitään - ainoa asia joka mun pitäisi uskaltaa tehdä, on antaa niille tyypeille mahdollisuus eikä heti ajatella, että eihän nyt mun naamaa kukaan kauaa jaksa katella. Oon kuulkaas edistynyt tässä asiassa aivan huimasti viime aikoina, ja siinä samalla ajatusmaailmakin on mennyt pikkusen remonttiin - mussa on herännyt henkiin jotain ihan uudenlaista positiivisuutta ja itseluottamusta. Noh, parempi toki niin, sillä nollaa alemmas olisi saattanut olla tuskallista mennä rypemään. ;D All in all, vaikka olenkin tämän menneisyyteen kuuluvan ihmisen mukaan miljoonaa ei-niin-mairittelevaa asiaa, mulla on sentään jotakin jota tällaisella muiden piinaajalla ei ikinä, ikinä tule olemaan: onnellisuutta ja kohtuullisen hyvä olo omissa nahoissani. :)

Muovivallankumous

Ah, mä vaan rakastan lähes kaikkea jota myydään Kartell -brändin nimellä. Melkeinpä tuote kuin tuote Kartellin valikoimasta sopisi täydellisen hyvin mun sisustusmakuun (paitsi ehkä tämä puutarhatonttu?)!  -valaisimesta haaveilin aikoinaan kauan ennen kuin sitten lopulta raaskin sen tilata Stockalta. Ehdottomasti hyvä ostos, kyseinen upeus on nimittäin ehdoton lempiasiani olkkarin sisustuksessa! Onpa joskus tullut siitäkin kiisteltyä kaverin kanssa, näyttääkö Gé:n kattoon heijastuva varjo enemmän mersun logolta vaiko peace-merkiltä hahaha. :D

Jos budjetti olisi jotain korkean ja rajattoman väliltä, muun muassa tällaiset Kartellin ihanuudet muuttaisi oitis kotiini...

cindy
Cindy -valaisin, erityisen upea pronssin värisenä.

only me mirror
Tuollaisen pienen (50 x 70 cm) Only Me -peilin tahtoisin mun eteiseen siinä vaiheessa kun eräs ikuisuusprojekti nimeltä diy-kaappi etenee suunnittelusta toteutukseen. Kaapin ovessa olisi siis joko peilipintaista tarraa tai ihan ihka oikea lasinen peili, ja sitten tuo Kartellin peili tulisi siihen yläpuolelle. :)

la marie
La Marie -tuolit olisivat makeita puisen ruokapöydän kanssa yhteen paritettuna.

optic
Ovelliset Optic -boksit toimisivat säilytystilana niin yksittäin kuin päällekäin pinottunakin.

small ghost buster
Small Ghost Buster yöpöytänä. YES PLEASE.

stone
Stone -jakkarat näyttää kivalta värissä kuin värissä, mutta hieman ehkä tylsänä tyyppinä tykkään kirkkaasta eniten. 

take
Take -valaisin on erityisen hieno värissä Smoke, siitä löytyy kuva esim. täältä

tictac
Tic&Tac -kellossa viehättää hyvin simppeli design, jossa on kuitenkin "sitä jotain": läpinäkyvien reunojen ansiosta kello näyttää kevyeltä ja ilmavalta.

ge
Tuo kirkas  mulla tosiaan onkin jo, mutta en yhtään pistäisi pahakseni mikäli jostain tulevaisuuden (luksus)luukun keittiöstä löytyisi noita mustia valaisimia pari vierekkäin, ruokapöydän yläpuolelta. Heh, ja mieluusti vielä niin että huoneessa olisi ainakin yksi raidallinen tehosteseinä. :D Näin tuon oikeanpuoleisen kuvan ekan kerran vuosia sitten, ja siitä lähtien se on ollut syöpyneenä mun silmien verkkokalvoille. Niin täydellinen ja idyllinen kokonaisuus.

Jos mun sisustushaaveista kiinnostaa lukea enemmänkin, täältä löytyy Unelmakodin aakkoset -postaus. Oi ja voi, voiskos se Eurojackpotin megalomaaninen potti kilahtaa meikäläisen tilille tänä iltana... ;D

// Just some deco themed cravings and dreams from Kartell's range.

The best eBay purchase so far...

ebay
Juku, tulipa taas todettua mikä aarreaitta tuo eBay toisinaan on. Alan tosiaan olla sillä linjalla että mikäli mun pitäisi valita vain yksi paikka jossa shoppailla koko loppuelämän ajan, se olisi ehdottomasti eBay! Muistaako joku mun Unelmalaukkuja -postauksen viime kesältä? Kävipä niinkin "köpelösti" että yksi noista top-vitosen laukuista on pian mun! Ja kas, toisin kuin tähän mennessä on vastaavia myyntikohteita katsellessa ollut, tällä kertaa laukun sijaintina ei ollutkaan jenkkilä (hello vaan massiivisille tullimaksuille) vaan... tiditidii, oi maamme Suomi. Piti oikein silmiä hieraista, että what?!? Ihanko kotimaasta se mun pitkäaikaisin unelmalaukku postitetaan? Selkeästi kohtaloa. ;) Nyt vain täytyy odotella paketin saapumista, jee! Mulle tuli aikainen joulu tänä vuonna. :D 

// If I could only shop at one place the rest of my life, it would be eBay - there's no doubt about that! I just found something that has been in my dreams for years, literally. Last summer I wrote a post about my dream bags... well, the list is long as hell and I don't think I'll ever own that many bags in real life, but let's focus on the top-5: Lady Dior, LV Alma, Marc Jacobs Stam, Mulberry Lily and Miu Miu cat-print clutch. Well, one of those bags is soon mine, can you guess which one? ;) It feels like Christmas already for me, I'm so happy for my purchase!

Haters give me balance. Every Kyle's got a Cartman / I know how failure tastes, I drink it straight from the carton / I always keep a gallon in the fridge at my apartment / To remind me how it feels to drop the ball like Stevie Bartman


181114_1


181114_2

blazer - Lindex Holly & Whyte
top - H&M
jeans - Gina Tricot
earrings - H&M x Anna Dello Russo
bracelet - Michael Kors
bag - Michael Kors
boots - Dr. Martens

10 vinkkiä laihdutukseen.

diet1

Kirjoittelin tuossa syyskuun loppupuolella laihdutusoperaatiostani tähän mennessä, postaus luettavissa täällä. Nyt ajattelin laittaa jakoon muutamia vinkkejä, jotka itse olen todennut omalla kohdallani toimiviksi keinoiksi saada elopainoa pienemmäksi. Pyytäisin painoarvoa sanoille omalla kohdallani, eli en nyt varsinaisesti uskalla alkaa suosittelemaan näitä ohjeita kenellekään - ensinnäkään en ole mikään terveysasioiden ammattilainen, ja toiseksi, ihmiset on kovin erilaisia ja täten heillä myös toimii eri asiat. Toki moni näistä kohdista on sellaista no shit sherlock -kategoriaa eli lähinnä itsestäänselvyyksiä, mutta oman harkinnan mukaan näitä kannattaa tai ei kannata testailla. :) Toivottavasti postauksesta on edes jokuselle teistä pientä iloa ja/tai tsemppiä! 

1. Opettele juomaan pari litraa vettä päivässä. Mulla on jo vuosien ajan ollut tapana aina ennen nukkumaanmenoa täyttää iso kannu vedellä ja laittaa se jääkaappiin seuraavaa päivää varten. Periaate on se, että kannu on PAKKO juoda tyhjäksi päivän aikana, joten aika hyvin sen vedenjuomisen sitten muistaa - on paljon kivempaa lipittää vettä tasaisesti muutaman tunnin välein, kuin hirvee määrä kerralla iltamyöhään. ;) Sen lisäksi että vedenjuonti vähentää nälkää (tai lähinnä sitä luuloa/tunnetta että sulla on nälkä vaikka todellisuudessa kyse on vain janosta), on kaikenlaiset epämääräiset päänsäryt jääneet todella vähälle. Kannattaa siis juoda!

2. Tsekkaa unirytmi. Oon sitä mieltä, ettei mikään torpedoi laihdutusta yhtä tehokkaasti kuin se, että valvoo ja nukkuu miten sattuu. Väsyneenä sitä haksahtaa 10000 kertaa helpommin napostelemaan yli kulutuksensa, varsinkin kaikkea turhaa hiilarimössöä. Varmaan aika monen mielestä esimerkiksi hamppari kuulostaa houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin salaatti, jos on oikein uupunut fiilis. ;) Lisäksi, kropan aineenvaihdunta häiriintyy epäsäännöllisestä elämäntyylistä hyvin helposti. Mielialasta puhumattakaan! Ja kun mieli on maassa, niin eikös sitä silloin teekin mieli syödä vähäsen suklaata lohdutukseksi? Iiiihan vähän vaan, muutama hassu pala. Pah!

diet2

3. Ruuat kannattaa mahdollisimman pitkälti valmistaa itse, ja einekset suosittelen jättämään kaupanhyllyyn. Mä en ymmärrä miten ihmisiä onnistutaan puijaamaan jollain hienoilla myyntipuheilla, tyyliin jotain E-koodisoppaa markkinoidaan terveellisenä. Lisää vain vesi! Hölpötipölpöti sanon mä moisesta. Myönnettäköön kuitenkin samaan hengenvetoon, että mun suurta herkkua on nuudelit, nuo ravintoarvoiltaan köyhät hiilihydraatti-/rasvamössöt. Jotkut ostaa Fazun sinisen kun surettaa, mulla taas nuudelit on pitkään edustaneet optimaalista lohturuokaa. Sallin itselleni nuudelit heikkoina hetkinä ja myös muuten vaan silloin tällöin, kuitenkin max. pari kertaa kuukaudessa. Eihän nuudeleissa ihan järjettömästi kaloreita oo, mutta eipä paljon muutakaan. Paitsi niitä koodeja, heh. :D Mulle on nykyään tosi tärkeää tiedostaa mitä suuhuni pistän, ja parhaiten se onnistuu kokkaamalla sapuskat pääsääntöisesti itse.

4. Henkilökohtaisesti mun jakeluun ei aina mahdu, miksi ihmiset niin herkästi kuvittelee että vitamiinipurkilla voisi korvata monipuolisen ravinnon - lukeehan niiden ABCDEÖ+ -pöniköiden kyljessäkin että näin ei ole. Mun mielestä se ei ole terveellistä saati sitten järkevää, jos tarpeelliset vitskut mieluummin "nautitaan" nappien muodossa kuin suoraan ruuasta? Itsepetoksen makua, sanoisin. Ylipäätään mun on vaikea ymmärtää ah-niin-nykyaikaista tabumaniaa. KAIKKEEN voi ja suorastaan kuuluu napata pilleri. Jos päätä särkee, vedetään buranaa eikä käy mielessäkään, että oonkohan nyt juonut riittävästi vettä, nukkunut tarpeeksi tai stressaanko kenties pikkuisen liikaa. Jos väsyttää, kofeiinitabu ääntäkohden, jos on puutostila, vitamiinivarastoja täydentämään. Johan tokenee...! Metsään mennään jos hoidetaan vain seurauksia eikä perehdytä lainkaan syihin. Ja huomautuksena, syön kyllä itsekin sinkkiä ja d-vitamiinia, eli en ole mikään tablettivastainen hippiäinen. :D Mutta en napsi niitä sillä meiningillä että hähhää, nytpä ei tarvikaan syödä vihanneksia kun on näitä tabuja.

5. Tutustu aineenvaihduntaa boostaavaan kookosöljyyn. Aivan ihanaa esim. kahvin seassa. :) Ylipäätään (kovia, iik) rasvoja ei mun mielestä tarvitse mitenkään neuroottisesti pelätä, koska niistä tulee kylläinen olo ja se taasen hillitsee turhalta napostelulta. Rasvassa on myös tarpeellisia rasvahappoja ja vitamiineja. Rasvoissa on toki huimasti kaloreita eli ehdottomasti kohtuus on hyvä muistaa, mutta kyllä mä täysin hyvällä omatunnolla heitän lusikallisen kookosöljyä aamukahvini sekaan ja käytän ihka oikeaa voita paistamiseen, voiteluun jne. Salaattiin laitan joskus vähän oliiviöljyä. Margariinia en ole ikinä tähän talouteen ostanut; "As for butter versus margarine, I trust the cows more than chemists". ;) Mun mielestä sekin jo sanoo jotakin että margariini värjätään keltaiseksi jotta se olisi houkuttelevampaa, ja useammin kuin kerran oon järkyttänyt aivosolujani lukemalla siitä että varsinkin kevytmargariinit ovat aikamoista... öhmm, muovia. Siispä suosin mieluummin mahdollisimman aitoja ja vähemmän teollisesti käsiteltyjä rasvoja, olkoonkin sitten sortiltaan niitä parjattuja kovia ja epäterveellisiä.

diet3

6. Älä käy kovin usein ulkona syömässä. Tämäkin neuvo toki riippuu pitkälti siitä, mitä tykkäät tilata, mutta ainakaan itse en hemmetti soikoon lähde Heseen salaatille. ;D Mun suosikki esimerkki tähän on Amarillon iiiihana Big Burger, joka mahduttaa lautaselle peräti 1700 kcal, eli ei ihan hirveesti tarvi sitten samana päivänä muuta syödä. ;) Tottakai joskus saa ja suorastaan pitää lähteä mättämään ihan jo sosiaalisuuden nimissä, mutta ei ehkä ihan päivittäin kannata harrastaa jos painonpudotus on ajankohtainen asia, hehe.

7. No se liikunta. Toki pelkällä ruokavaliollakin varmasti saa kiloja pois, mutta itse koen että päiviin on pakko sisällyttää myös vähän liikuntaa. Pysyy mieli virkeänä ja ajatukset järjestyksessä kun käy vähän haukkaamassa happea! Mulla se liikunta on tähän mennessä ollut lähinnä reipasta kävelyä. :D Joskus (harvoin) oon innostunut pikkuisen juoksemaan ja omistan kyllä kahvakuulan ja hyppynarun, plus sillon tällöin teen jotain istumaannousuja lähinnä uteliaisuudesta että montakohan tänään menee. x) Jos viihtyy salilla tai ryhmäliikuntatunneilla niin go for it, tehokastahan se varmasti on. Mua sellaisiin ei saa raahattua, enkä koe että harrastaakseen "oikeaa" liikuntaa täytyy ostaa kuukausikortti lähisalille ja siinä ohella postata Instagram täyteen saliselfieitä. Oh god, no. Pääasia omasta mielestäni on se, että löytää itselleen mieluisan muodon laittaa ruhonsa liikkeelle säännöllisin väliajoin. Hyötyliikuntakin on aina erittäin jees! 

8. Pidä kirjaa syömisistä ja liikunnoista vaikkapa Kalorilaskuri.fi -palvelun avulla. Ite oon käyttänyt tota laskuria jo todella pitkään, ja oon kokenut sen hyväksi ja selkeäksi tavaksi seurata edistymistään. :) Aika monesti jos laihdutus tuntuu olevan paussilla, syyllinen on helppo selvittää sieltä ylös kirjatuista sapuskoista ja liikunnoista (tai liikunnan puutteesta). :D Aluksi tuollainen laskuri voi tuntua vähän vaivalloiselta, mutta äkkiä siihen tottuu ja sitten käyttö sujuukin jo rutiinilla. En välttämättä enää nykyään edes tarvitsisi kalorilaskuria avukseni kun muistan monet asioista ulkoakin, mutta kyllä mä ajattelin sitä käyttää vielä ainakin niin kauan että oon lopulliseen tavoitteeseeni päässyt.

diet4

9. Hiilihydraatteihin kannattaa kiinnittää huomiota aina kun laihduttaa, sillä ne turvottavat ja pahimmillaan lisäävät ruokahalua - plus usein niihin todella hiilaripitoisiin safkoihin kätkeytyy myös reilu määrä kaloreita. Karppaus tai muuten VHH-henkinen ruokavalio ei kaikille varmastikaan kolahda, mutta jos on vaikka tottunut syömään suuret määrät leipää päivittäin, kannattaa ehkä kokeilla pientä karsimista. Myös perunan, pastan, riisin jne määrää kannattaa pienentää lämpimillä aterioilla.

10. Jokaisella tulee silloin tällöin heikkoja hetkiä sun muita "sortumisia", kenties mielenkiintokin tekee hetkellisesti totaalisen katoamistempun. Silloin kannattaa vaan muistaa se, ettei missään nimessä pidä luovuttaa! Tunnustan itse olevani melkolailla ääripääihminen; joskus aiemmin jos laihdutus alkoi lähteä väärille raiteille, saatoin lopulta pistää homman täysin lekkeriksi logiikalla "kun nyt sitten tuli tälle tielle lähdettyä niin menköön läskiksi koko homma". Eihän se tietenkään kannata. Joskus motivaation kanssa joutuu leikkimään pientä kuurupiiloa, mutta ei silti kannata antaa periksi - silloin kannattaa vaikka kirjoittaa ylös tavoitteitaan ja odotuksiaan, kenties suunnitella itsensä palkitsemista jollain ihanalla jutulla kun goaliinsa on päässyt. Mulla itsellä on muutamakin rytky vaatehuoneen rekillä odottamassa loppujen ylimääräisten kilojen droppaamista, ja kyllä ne mua edes jossain määrin motivoivat jatkamaan touhua. :)