Trooppinen juustokakku

juustokakku_1

Terveisiä Kokkolasta! Pitkästä aikaa leivoin juustokakkua - jotain teki mieli väkertää, mutta ei kuitenkaan mitään kovin raskasta ja ylimakeaa. Juustokakku nousi nopeasti ykkösvaihtoehdoksi: ne on ilmavia, raikkaita ja silti tosi makoisia. Jostain syystä ne vaan ovat lähiaikoina jääneet unohduksiin silloin, kun on tehnyt mieli leipoa. Tällä kertaa tein hedelmäisen kakkusen jossa on mangoa, sitruunaa, persikkaa ja rypäleitä. Sitruunan maku ei tosin erityisemmin erotu joukosta, vaan lähinnä se tuo kakkuun pientä kirpakkuutta ja korostaa mangotuorejuuston makua.

Googlailin ohjeita, ja monessa oli käytetty jopa 1 1/2 dl sokeria täytteeseen. Päätin laittaa vaan 0,5 dl ja silti tuli super hyvää kakkua! Aivan riittämiin oli makeutta. Ens kerralla saatan kokeilla jopa ilman sokeria. Alla olevaan ohjeeseen kirjoitin 3-5 rkl sitruunamehua, mutta mulla sitä taisi mennä reilusti enemmänkin. Ihan rohkeasti vaan siis, jos tykkäät kirpeistä mauista niin oma uskallus on rajana. 😉Pohjan tein Digestive-kekseistä, mutta jos ei välitä niistä, uskoisin myös kaurakeksien sopivan erinomaisen hyvin kakun makumaailmaan.

Kakun koristeluun käytin persikkasiivuja ja rypäleitä. Noita persikkaruusuja pitäisi vielä vähän harjoitella, mutta ihan siedettävältä ne nytkin näyttävät kun huomioi, että tein niitä tosiaan ekaa kertaa.😁 Halutessaan hedelmät voi korvata vaikka suklaakoristeilla, tai jättää kokonaan koristelematta jos yksinkertainen tyylikkyys puhuttelee enemmän. Mulla se yksinkertainen tyylikkyys ei tosin toimi juustokakuissa, kun aina pintaan jää vähintään yksi epätasainen muhkura. 😐 Koristeilla on helppo peittää kiillevaurioita.

Kuvat on ylimuokattuja, koska puhelimella tuli vähän surkeita ja rakeisia kuvia J:n hämyisessä keittiössä. 😈

juustokakku_2

Trooppinen juustokakku

pohja
200 g Digestive-keksejä
75 g voisulaa

täyte
4 liivatelehteä
200 g mangotuorejuustoa (Viola)
200 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
0,5 dl sokeria
3 tl vanilliinisokeria
3-5 rkl sitruunamehua (maun mukaan)
2 dl kuohukermaa
2 rkl kiehuvaa vettä

kiille
2 dl mangososetta (Piltti)
2 liivatelehteä
2 rkl kiehuvaa vettä

koristelu (vapaaehtoinen vaihe, voi jättää väliinkin)
1 prk säilykepersikkaa
vihreitä viinirypäleitä

__________________

Murenna Digestivet hienoksi muruksi ja sekoita voisula joukkoon. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan (halk. 20 cm) pohjalle ja levitä keksi-rasvaseos vuokaan tasaisesti. Pohjaa voi painella vaikka lusikalla tai lastalla. 

Liota 4 liivatelehteä kylmässä vedessä n. 5 minuuttia.

Sekoita tuorejuustot keskenään, lisää sokerit ja sitruunamehu. Vatkaa toisessa kulhossa kerma vaahdoksi.

Nosta liivatteet vesikulhosta, purista enimmät vedet pois. Sekoita liivatteet tilkkaan kiehuvaa vettä. Lisää liivate-vesiseos juuston joukkoon sekoittaen. 

Lisää kermavaahto mukaan. Sekoita lusikalla tasaiseksi.

Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle, tasoita pintaa tarvittaessa lastalla. Peitä vuoka kelmulla ja laita jääkaappiin hyytymään ainakin 3-4 tunniksi tai jopa yön yli. 

Kun täyte on hyytynyt, tee vielä kiille. Laita 2 liivatetta kylmään veteen 5 minuutiksi.

Kuumenna 2 rkl vettä kiehuvaksi, sulata liivatteet joukkoon sekoittaen ja lisää piltti. 

Kaada pilttiseos täytteen päälle ja nosta vuoka jääkaappiin takaisin ainakin tunniksi.

Kakku on ihan kivannäköinen ilman koristeluitakin, mutta jos pinnalle haluaa lisätä vaikka persikkaruusukkeita ja rypäleitä kuten mä tein, ne kannattaa asetella kakun pinnalle n. 15 min kuluttua kiilteen lisäämisestä. Näin koristeet pysyvät paremmin paikallaan, kun ne voi varovasti painaa/upottaa vain hieman jähmettyneeseen kiilteeseen.

juustokakku_3

Nam! Äidillä on sopivasti synttärit parin viikon päästä, joten jos leivontaintoa vielä silloin riittää, voisin tekaista hänelle Irish Coffee -juustokakun. Siinä on mm. kahvia, viskiä ja suklaata. Toisaalta houkuttelisi tehdä sitruunajuustokakkua. Tai tätä samaa mangokakkua. Äh, vaikeeta on kun mahdollisuuksia on niin paljon. :D

// Baked some cheesecake! The filling includes mango cream cheese and lemon juice, and of course whipped cream, etc. I decorated the cake with peach slices and grapes. Sorry for not translating the recipe, but I'm sure there's loads of yummy cheesecakes if you just google them. 😉

Kyllä se kuulee Suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen.

grammar

Siitä lähtien kun mulla on pysynyt kynä kädessä, oon aina rakastanut kirjoittaa. Rakkaus on painava sana jota liikaviljellään sellaisten asioiden yhteydessä, joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä rakkauden kanssa, mutta kyllä, kirjoittamista tämä akka rakastaa. Aluksi aakkoset oli vähän nurin kurin vaikka omaa nimeä harjoitellessa, mutta siitä se hiljalleen lähti. Ala-asteen sarjakuvavaiheessa halusin oppia "näppis-aan" ja lopputulos oli se, että teksteissä saattoi olla sekä kauno-a:ta että sitä näppis-a:ta. Jopa samassa sanassa saattoi olla kahta eri aata. Skitso meininki. 😁

Suhtaudun kieleen vakavasti. Meni pahasti tunteisiin, kun Suomen kielen lautakunta pari vuotta sitten hyväksyi ALKAA TEKEMÄÄN -muodon ihan oikeaoppiseksi suomenkieliseksi ilmaisuksi. No, minä aion aina ja ikuisesti teksteissäni ALKAA TEHDÄ enkä tekemäääääääään. Miksi kielitoimistolla olittekin niin heikkoja että taivuitte massan painostuksesta? MIKSI!?!

En tunnustaudu kielioppipoliisiksi, mutta yhdys    sana    virheet nyppii. Nielen erheet, jos huomaan ettei kirjoittaminen ole toiselle helppoa, tai tiedän jopa taustalla vaikuttavasta lukihäiriöstä. Mun mielestä on todella hienoa, että moni bloggaajakin on kertonut kärsivänsä lukihäiriöstä, mutta silti he kirjoittavat pitkiä tekstejä blogeihinsa - siitä huolimatta, että aina joku keksii tulla narisemaan virheistä. Usein vaikuttaa siltä, että kieliopillisia kömmähdyksiä oikein etsimällä etsintään tekstistä, jos kirjoittajan vaikeudet lukemisen ja kirjoittamisen kanssa ovat julkista tietoa. Mun mielestä on rohkeaa olla piittaamatta moisista pikkusieluisista kommentoijista. 

Sen sijaan puhdas huolimattomuus ja välinpitämättömyys on rasittavaa. Kiireessä ja puhelimella näpytellessä kirjaimet saavat lennellä, mutta eivät 99% ajasta. Ja onpa mullakin ollut sellainen näppis, josta on ollut R-kirjain jumissa. Koita siinä sitten kirjoittaa oikein, kun yhtä näppäintä pitää suunnilleen hakata että se toimii.😄

Ikuisia inhokkisanojani ovat mm. paituli, kotoilu, hölläily, mutsi, fatsi, some. Somea on vähän pakko käyttää; ei töissä jaksa aina kirjoittaa sosiaalinen media. Sitä paitsi sosiaalinen media pitkässä muodossa tuo mulla ensimmäisenä mieleen, miten epäsosiaaliseksi sosiaalinen media meidät tekee. Epäsome, miten olis?

Fiilis ja fiilistely ovat tavallaan ärsyttäviä, mutta käytän varsinkin ensin mainittua paljon. Fiilis on tunnetta kepeämpi ilmaisu.

Vanhemmistani en ikimaailmassa opi puhumaan porukoina. Porukat kuulostaa teinimäiseltä ilmaukselta.

Vittu ei sovi useimpien lausumaksi. Joidenkin rauhallisella tavalla räväköiden tyyppien ulosantiin se mätsää kohtuullisesti käytettynä.

Helsinki on joko Helsinki tai Stadi, muttei Hesa - vaikka kyllähän se joskus lipsahtaa. Hesasta puhuessa tulee vähän maalainen olo. Tosin, maallahan mä valtaosan elämästäni oon viettänytkin. 😉

Lahe on lahtelaisten muotisana. Lahti-aiheisiin kuviin laitetaan hashtag #lahe. Ei, ei, eiiii! Siis tykkään siitä kun puhutaan Lahesta ilman d:tä, siitä tunnistaa paljasjalkaisen lahtelaisen tai ainakin pidempään seudulla asuneen. Mutta en ymmärrä tota Lahe-ilmiötä pätkääkään. Lahest(a) kelpaa, lahe ei!

Voimaannuttava lähinnä uuvuttaa kaikessa ällökliseydessään. Jos jotain toimintaa mainostetaan voimaannuttavana, tiedän pötkiä pakoon!

Juurikin on trendisana, joka on tainnut saada alkunsa muotiblogien maailmassa. Naikkoset juttelee kynsilakoista "juurikin tuollaista burgundyn sävyä olen etsinyt, kiitos vinkistä!". Se on juuri eikä juurikin.

Masuasukki. Tarviiko tätä edes perustella?

Hiljattain törmäsin K-Plussan uutiskirjeessä sanaan kaksilollinen - you know, yksilöllinen, kaksilollinen. Jumankauta, siis kaksilollinen. K A K S I L O L L I N E N. Teki mieli lopettaa uutiskirjeen tilaaminen.

Omata on ärsyttävä. Semmonen muka fiiniltä ja sivistyneeltä kuulostava ilmaisu, jonka aina voisi kirjoittaa toisellakin tavalla. Joskus tulee houkutus kirjoittaa omata, mutta kierrän sen aina pakkomielteisesti. Omata -sanan hyväksymistä on vastustettu ihan adressillakin vuonna 2010. 

Kaikista hermostuttavinta on bongata kirjoituksesta enään. Jos tekstissä seisoo enään, paska osuu pahasti tuulettimeen. Mikään ei ole enää ennallaan!

Suomen ja muiden kielien liian estoton sekoittaminen tympii. Kaikkia vierasperäisiä sanoja ei mun mielestä tarvitse kääntää suomenkieleen istuvaksi, mutta sekin risoo, jos kieli aivan vilisee englannilta tai ruotsilta haiskahtavia uudissanoja. Oon vähän hankala asiakas. 😁

Tämmönen negatiivinen ragepostaus tuntuu parhaalta lopettaa johonkin mukavaan, joten listataanpa nyt inhokkisanojen vastapainoksi jokunen suosikki! Lempisanojani ovat ainakin perhe, kotimuikea, hillitön, törkeä, rääpäle, höpsö, hupsuotus, villi ja lappalaisjuuriin sopiva perkele. Perkele pärisee kotoisasti, muttei sitä liikaa tohdi viljellä.

Ja kyllähän niistä kirjoitusvirheistä ja muista teksteissä esiintyvistä aivopieruista saa monesti revittyä (mustaa) huumoriakin. Miten olis legendaariset mummonliha pullat? Vai söisitkö mieluummin kaksi ihmistä

Parhaat palat Zaran alesta

zara1

Keskiyöllä se alkoi - Zaran alennusmyynnit. Eikös Zara oo edelleenkin se pulju, jonka aleja kaikki muotityypit aina eniten odottaa? ;) Uteliaisuudesta vilkaisin nettikauppaa, ja hyvä kun tuli vilkaistua - sain vihdoin napattua yllä olevat söpöt rusettiballerinat ja alla olevassa kollaasissa näkyvän mustan tyllihameen, jossa on epäsymmetrinen hame. Sekä kengistä että hameesta oli pitkään mun koko loppu, joten oli kiva yllätys kun nyt niitä oli taas tarjolla ja vieläpä hyvään hintaan! Saattaapi tosin olla, että jotain muutakin lähti tilaukseen. Hups. Ehkä mun aleshoppailut voisi olla tässä... :D Tää onkin eka kerta, kun Zaran nettikaupasta tulee ostettua. 

Hieman poimintoja alevalikoimasta:

zara2
zara3
zara4
zara5
zara6

It's officially here: #zarasale! Those pieces above are my favorite pick ups from the sale section, and I might have even purchased something... oops. I've been eyeing those bow flats and that frilly tulle skirt for a long while, but my size has been always sold out. It was a nice surprise to spot them from sale! So I got what I wanted and even for lower price :D

Ei sillä ole niin merkitystä, mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä, vaan mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä.

IMG_20161224_234311

Viimeisiä viedään vuodesta 2016! Tasan kuukauden kuluttua tartteis muka täyttää jo 25, en ala. Kerrassaan ahdistava ikä, tuntuu että kaksvitosena kuuluisi jo sitä sun tätä. 😄  Sinänsä ei jaksa paskaakaan kiinnostaa, mitä sen ikäisenä pitäisi olla plakkarissa muiden mielestä, mutta kieltämättä alkaa jo kuumottaa, mihin suuntaan elämä lähtee vierimään. Tai lähteekö mihinkään, heh. Haastetta piisaa ihan jo siinä, ettei mulla oo selviä säveliä, mitä itse ylipäätään toivon tulevaisuudeltani. Oon aina mennyt tarjoutuneiden mahdollisuuksien mukaan, en koe että oisin itse pyrkinyt luomaan niitä mahdollisuuksia itselleni. Carpe diem on ehkä rasittavin lentävä lause ikinä, turhaa haihatusta, mutta enpä mä myöskään osaa hetkeen tarttumisen vastakohtaa - isojen kokonaisuuksen suunnittelua.

IMG_20161224_233810


IMG_20161224_234741

Kai tässä kohtaa olisi jo aika kätevää jos itselle olisi selvää, painaako vaakakupissa enemmän oma vapaus mennä ja tulla miten lystää, suurimpana vastuuna tyyliin se että on muistettava ruokkia kissat ja siivota niiden hiekkalaatikko. Vai kiinnostaisko mua kuitenkin ne jutut, joista niin moni muukin haaveilee: häistä, perheestä, omasta kodista? Ja/tai korkeasta koulutuksesta? Mua alkaa vähän häiritä, miten mulle riittää se että kunhan vaan kukaan ei tuu ja riistä mun kallisarvoista "minä-aikaa" pohdiskeluhetkineen. Millään muulla ei oo niin paljon väliä kuin sillä, että saan jatkossakin havainnoida ja analysoida maailmaa. Arjen pienet oivallukset ovat parhautta. 😍  Mutta se ei oo kovin tavoitteellista toimintaa. Missä on mun kunnianhimo, huhuu?

Just nyt haaveilen url-osoitteen ostamisesta yhtä projektiani varten, joka saattaa joskus vielä toteutua tai sitten ei. Sivupohjaa ei ole vielä olemassa, mutta proggiksella on työnimi josta tykkään tosi paljon. Olisi kerrassaan keljua, jos joku ehtisi pölliä domainin ennen kuin itse pääsen siihen käsiksi. 😉Parhaimmillaan projekti antaisi mulle sen, mitä eniten haluan tehdä: auttaa muita eteenpäin. Minimissään se kuitenkin menisi omana harrastuksena ja ajanvietteenä. Se myös väkisinkin sosiaalistaisi ja tekisi musta rohkeamman, sillä se on homman toteutumisen edellytyksenä vahvasti. 😁 Hankalaa kun en tiiä, minne pitäisi idiksen kanssa porhaltaa. No, projekti olisi jokatapauksessa sellasta mukavaa puuhastelua, ei mitään varsinaista hihojen käärimistä jotta pääsee akka elämässänsä eteenpäin.

IMG_20161223_193617

IMG_20161223_164424

Palataan nykyhetkeen. Voisi sanoa, että tämän vuoden keskeisenä teemana on ollut ihmisen kuolevaisuus. Kuolema on ollut tosi monella tapaa läsnä. Onneksi kenestäkään omasta läheisestä ei ole tarvinnut luopua, säikähdyksellä on selvitty, mutta läheltä on tullut nähtyä muiden tuska ja ikävä. Vaikeita hetkiä on riittänyt roppakaupalla; kun yksi haaste on selätetty, toinen on jo tehnyt tuloansa. Tää vuosi on opettanut, ettei ne rakkaat tyypit täällä ikuisesti ole. Oon aina pitänyt tärkeänä yhteistä perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa, mutta nyt sitä arvostaa ihan uudella tavalla. Liikutun jatkuvasti kaikenlaisista huomioista, joita tulee tehtyä aiempaa herkemmin.

IMG_1539

IMG_1544
Kun ton lautasen sai tyhjennettyä, ei todellakaan tarvinnut enää santsata :D 

IMG_1548
Leipäjuustoa, kermaa ja lakkahilloa - lappalainen jälkkäri!

IMG_1538

Tässä vähän aikaa sitten satuin näkemään pikkuveljeni, joka oli tallustelemassa töistä kotiin. Siitä on tullut aikuinen! Ollaan nykyään naapureita, muttei silti nähdä juurikaan. Ei olla luonteeltamme sellasia, että osattaisiin ängetä toistemme nurkkiin pyörimään ja kahvittelemaan. Tosin myös työt vaikuttaa asiaan - usein veli kotiutuu nörttileiriltänsä vasta iltamyöhään, jolloin ite tykkään lähteä lenkille tai salille. Välillä unohdan, miten lähekkäin asutaan ja sitten hoksaan postilaatikolla käydessä, että ai niin... Jutustellaan pitkälti Skypessä. No, silloin kun törmättiin, vaihdettiin lyhyesti kuulumisia. Sitten huikattiin moimoit ja lähdettiin eri suuntiin. Meinasi mennä pasmat sekaisin, kun kuului vielä huudahdus "Älä liukastu!".

Pikkuveli on aina ollut se, jota eniten oon halunnut suojella pahalta maailmalta. Kakarana olin hiljainen ja arka kuten nykyäänkin, mutta ei perkele jos joku kiusasi veljeä edes pikkusen, tai jos hän oli vaikeuksissa. Meidän lapsuudessa wrestling-peli SmackDown oli kovaa huutoa. Pojat vähän eläytyivät pelimaailmaan ja päättivät kokeilla painiotteita koulun pihalla puiden suojassa niin, ettei opettajalla ollut näköyhteyttä. Oli märkää ja mutaista, joten vaatteethan siinä likaantui. En ikinä unohda veljeni ilmettä, miten pahasti hän mua katsoi kun kävin läksyttämässä "Äiti suuttuu jos pilaat sun vaatteet!" ja raahasin hihasta pois painipaikalta. 😂

IMG_1580

IMG_1500

IMG_1555

IMG_1585

Nyt mulla on 22-vuotias pikkuveli, joka tuntuu joinakin hetkinä pikemminkin isoveljeltä. Niin huolehtiva kaveri se on, ja löytää aina oikeat sanat. Jutuissa on logiikkaa. Pikkuveljen rakas harrastus on poikinut hänelle hyvän työpaikan, ja tuolla se nyt luo uraa. Opiskellessa hän oli ainoa, joka valittiin edustamaan opinahjoa yhteen skabaan, enkä ihmettele! Uskon että pikkuveljestäni voi tulla ihan mitä tahansa, ja oon suunnattoman ylpeä hänestä. Hän olemassaolollaan muistuttaa siitä, että jos jokin asia todella kiinnostaa, siihen panostamalla pääsee todennäköisesti aika pitkälle.

IMG_1499

Kehuinkohan jo tarpeeksi veljeäni? Pienten asioiden huomioimisen lisäksi mussa on alkanut herätä semmosta ennenkuulumatonta me-henkisyyttä. Se on mulle ihan uusi juttu! Ainahan mä oon tietysti pystynyt tekemään asioita porukassa ja useimmiten tykkäänkin siitä - siitä huolimatta, että mitä vähemmän välikäsiä, sen parempi. 😉Totuin kuitenkin jo lapsena ajattelemaan, etten tuu todennäköisesti koskaan sulautumaan mihinkään porukkaan kunnolla, oli kyse sitten opiskelu- tai työkuvioista, tai vaikka vaan juhlista joissa on paljon ihmisiä. Ulkopuolisuuden tunne on aina kulkenut matkassa, ja siksi on ollut haastavaa ujuttautua joukkoon. Nyt semmonen meikämuija Marsista ja noi kaikki muut tavalliset -erottelu on alkanut hälvetä pääkopasta. Usein lauseisiin sisältyy me, meidän, meillä, meitä jne. Jos vaikka aiemmin kertailin päivän häppeninkejä, saatoin sanoa esim. "töissä oli palaveri" ja nyt se sama on muotoa "meil oli töissä palaveri". Tai "nään huomenna sen yhen tyypin" on "me nähään huomenna sen kanssa". Suunta on tietysti ihan positiivinen, ei siinä mitään! 

IMG_1509

IMG_1529

Mulla ei oo vuodelle 2017 erikoisempia tavoitteita tai suunnitelmia. Hartain haave on lähinnä se, että toivottavasti seuraavat 12 kuukautta sujuu vähän pehmeämmissä tunnelmissa, ilman raskaita ja stressaavia tilanteita. Viime vuodenvaihteessa katkesi mun traditio uudenvuoden toivelistan polttamisesta pihalla, mutta nyt aion taas tehdä sen. 

Postauksen kuvituksena on jouluaaton meininkejä. Veljeni hakkasi kaikki Monopolyssa ihan 6-0! Mulla meni aluksi hyvin, mutta sitten aloin ottaa turhan uhkarohkeita riskejä ja tehdä huonoja kiinteistökauppoja. 😂

And there's one strange thing: when you are genuinely interested in one thing, it will always lead to something else.

ootd_211216_1

ootd_211216_2

ootd_211216_4

ootd_211216_3

earrings - H&M
knit dress - Samsøe & Samsøe
bracelet - Michael Kors
bag - Gucci
faux fur bag charm - Nelly
boots - Carvela Kurt Geiger

Pari huomiota: Vaikka näissä(kään) kuvissa ei näy takkia ja villa-asustearsenaalia, ne kyllä kuuluvat oleellisena osana meikäläisen talvipukeutumiseen. 😁  Ei tripodilla asukuvia räpsiessä jaksa panostaa siihen, että ottaisi kuvat päällysvaatteilla ja ilman - se on joko tai. Toisekseen, ei oo mun juttu noin vahvat kajaalit. Aina välillä innostun kokeilemaan mustaa rajauskynää silmien alla, mutta ei, lopputulos on liian kova. Siispä pitäydyn jatkossakin tummanruskeassa luomivärissä rajauksia tehdessä.

Viime hetken joululahjavinkkejä

joululahjoja

Kollaasin tuotteet

Timanttiset Nomination Suomi 100-teräsranneke 16€, Eiffel-laatta 37€, sininen timanttilaatta 28€. Pandora hopeinen rannekoru 59€, kamera-hela 29€, kissa -hela 39€, vaaleanpunainen hela 39€

Keskisen kello Thomas Sabo Karma rannekoru 59€, maapallo-hela 49€, tummansininen lapis lazuli -hela 16€, vaaleansininen timanttihela 83€

Sokos Sensai 38°C maskarapakkaus tarjouksessa 23,90€ (arvo 41,50€), Maybelline Lash Sensational maskara 15,90€, Lumene Illumination hehku-, valo- ja poskinpunapisarat 29,90€/kpl, Giorgio Armani -tuoksu 30ml 66€, Urban Decay Naked Basics -luomiväripaletti 29,90€

The Body Shop Shea vartalovoi 19,50€, e-vitamiini kasvovoide 29,50€, hamppu käsivoide 15,40€

Kärkkäinen Superyellow luonnonvalkoinen pipo 35€

K-Citymarket Lindt Dessert Creation -konvehtirasia 8€

Zalando Ted Baker nahkakäsineet alessa 73,90€


Personoitavat rannekorut
Tällaisia löytyy mm. Thomas Sabolta, Pandoralta ja Nominationilta. Idea on, että simppeliin rannekkeeseen voi ostaa yksittäin myytäviä heloja tai paloja, joita on pilvin pimein erilaisia. Nämä ovat helppoja lahjoja - jos et mitään muuta sille naikkoselle, kaverille tai äidille keksi, osta uusi palikka hänen rannekoruunsa. :D Näin koruista tulee uniikkeja. Mä haaveilen vähän Pandorasta! Siihen sopivia charmeja olisivat ainakin kissa, kamera, vesimies, J-kirjain ja "muutama" säihkyvä kivi ;) 

Kosmetiikka
Läheskään kaikki eivät meikkaa tai käytä hajuvesiä, joten se on tietysti huomioitava kosmetiikkalahjaa hankkiessa. Jos lahjansaaja on kokeilunhaluinen tyyppi joka tykkää meikkileikeistä, kenties se markkinoiden uusin ripsari tai valopisaravoide voisi ilahduttaa? Ajattomuutta arvostavalle meikkaajalle ostaisin mieluummin kulttituotteen, joka on jo vakiinnuttanut asemansa naisten meikkipusseissa ympäri maailman. Vaikkapa Sensain 38°C  maskaran tai Urban Decayn luomivärejä! Hajuvettä ostaessa on ehdottoman tärkeää tuntea toisen maku. Turvallisinta on ostaa sellainen tuoksu, jota lahjansaaja jo käyttää, tai jonka ostoa hän on kertonut harkitsevansa. Käsi- ja ihovoiteille löytyy lähes jokaiselta käyttöä, mutta niissäkin kannattaa vahvan tuoksun sijaan panostaa hyviin vaikuttaviin ainesosiin. Esimerkiksi shea-, hamppu- tai e-vitamiini ovat toimivia valintoja. Muista huomioida mahdolliset tuoksuallergiat!

Asusteet
Kiva pipo, kaulahuivi tai käsineet. Asustelahjaa ostaessa pitää vähän olla perillä lahjansaajan tyylimieltymyksistä. Asusteista seuraava etappi onkin vaatelahjat. Esimerkiksi merinovillaneule lämmittää ketä tahansa (tosin villa-allergista se myös kutittaa...), mutta kokokin on tärkeää selvittää. En ymmärrä sellaista, että esim. omille aikuisille pojille halutaan ostaa joku XXL-koko. Perustelu on yleensä se, että "se on niin hurjan pitkä mies" (...eli joku ihan perus 180 cm) tai "on vähäsen kasvuvaraakin" (teltta mikä teltta). M eli medium ei tarkoita turhaan keskikokoista - se on varmasti se sopivin koko valtaosalle. Mutta kun ei, jos nyt varalta ainakin ällää! Hmm, tämä ei kyllä nyt liittynyt aiheeseen. Oli vaan pakko päästä rageemaan, ärsyttää kasvuvara aikuisten ihmisten lahjoissa! :D 

Suklaa
Aika moni tykkää konvehdeista, joten tuskin suklaalahjus voi mennä kovin mönkään. Kannattaa tietty mahdollisuuksien mukaan selvittää, mikä on se toisen ultimaattinen suosikkisuklaa (tai marmeladi, ughh). Mähän olin toimelias ja ostin itse itselleni Lindtin Dessert Creation -konvehtirasian jemmaan. Arvelin, ettei sitä kukaan muukaan osta ;)

Elämykset ja aineettomat lahjat
Aina ei tarvitse hankkia materiaalista lahjaa. Onko kaupunkiin auennut uusi ravintola, josta te molemmat olette kiinnostuneita? Great, lupaa viedä kaveri sinne dinnerille. Onko seinäkiipeilyn kokeileminen ollut vuosikausia puheissa? Mars alkeiskurssille! Löytyykö sellainen asia tai aihe, joka on erityisen lähellä hänen sydäntä? Tee hänen nimissä lahjoitus järjestölle, tai anna lahjaksi kannatusjäsenyys.

Lahjakortti
En usko, että kovin moni pahoittaa mielensä, jos lahjapaperiin kätkeytyy lahjakortti. Kirjoja, musiikkia, vaatteita, sisustusta, leipomuksia..? Teikäläisen ei tarvitse tehdä muuta kuin valita sopiva pulju, josta lähdet lahjakorttia hankkimaan. Kun annat lahjansaajalle valinnanvapauden, et itse joudu kärsimään valinnanvaikeudesta! ;) 

Jätä lahjominen kokonaan väliin
Aijai, nouseva suosikkini. Kavereiden kanssa ei olla pariin vuoteen ostettu toisillemme lahjoja, pikkuveljen kanssa ei sitä myöskään harrasteta ja sovittiin (toivottavasti :D) J:n kanssa että skipataan tänä jouluna lahjat, kun kumpikaan ei nyt jaksa kehitellä mitään. Vanhemmilleni ja isovanhemmilleni oon hankkinut pienet lahjat.

// Last-minute gift ideas! Pretty bracelet, a good mascara or gift card with a box of chocolate never hurt anyone, huh? I think "don't buy any X-mas presents" is a great option, too. Nowadays I take that path easily and tend to buy less and less gifts. Christmas is for family time and food, surprising present boxs are nice but not on top of priorities ;)

Keep calm and get your HO HO HO on

pipari

En oo moneen vuoteen saanut joulufiiliksestä kiinni, mutta nyt sitä piisaa! Ja eiköhän tää jouluhihhulointi alkanut pian sen jälkeen, kun oltiin työkaverin kanssa todettu, ettei kumpikaan meistä oikein osaa hössöttää joulusta. No, sittemmin on mennyt nuppi kunnolla sekaisin jouluintoilusta. 😁 Kämppää en oo koristellut, en välitä joulukrääsästä, mutta oon tunnelmoinut muilla tavoilla. Glögin kittaamisen aloitin ajat sitten. Kiitos Valiolle sokerittomasta glögistä, joka on kevyttä olematta vetistä, eikä juomasta jää perusglögeille tavanomaista esanssista jälkimakua! Tarja Turusen joululevyä on tullut soitettua Spotifystä, mutta niitä perinteisiä joululauluja kestää kuunnella aikaisintaan aatonaatosta alkaen. Luntakin on, eikä mustan joulun uhka taida olla kovin suuri. Jee!

Torstaina liksan kunniaksi tein jotain poikkeuksellista, ja laitoin pienehkön lahjoituksen paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. En ole ahkera lahjoittamaan, mutta Facebookissa bongattu viesti sai heräämään - jos jokainen ryhmän n. 8000 jäsenestä siirtäisi yhdistyksen tilille yhden euron, siitä tulisi todella mukava potti. No, toivottavasti mahdollisimman moni on lahjoittanut, ja kukin mahdollisuuksiensa mukaan kenties enemmänkin kuin euron. 😊 Kummitätini on adoptoinut eläinyhdistykseltä kaksi ihanaa mutta todella arkaa kissaa, ja tässä muutaman vuoden aikana luottamus on hiljalleen rakentunut. Oon ylpeä kummitädistäni, joka on rohkeasti liittynyt Crazy cat lady -klaaniin!

Yhtenä päivänä tuli hillitön tarve kehitellä jotain pöhköä. Aloin ideoida, ja keksin että mitä jos tunkisin jokaselle 37 naapurilleni postilaatikkoon joulukortin johon on teipattu suklaapatukka. Muuta ei tullut mieleen, joten eiku toteuttamaan. Tää kyllä jälkeen päin on alkanut tuntua pieneltä piruilulta omalta osaltani, koska tunnen naapureistani n. 10% ja loput sitten moikkaa vastaantullessa, jos moikkaa. Oon viettänyt maalla valtaosan elämästäni, ja siellä joka ikinen kyläläinen moikkaa toisiaan, oli tuttua väkeä tai ei. Täällä kaupungissa on tullut vuosien varrella nähtyä sekä vähän pelottavia tyyppejä, jotka ottaa läpitunkevan katsekontaktin ja mörähtää MORO!!!!! ja sitten on myös niitä, jotka kääntää pään pois kun yks maalaisjuntti koittaa tervehtiä. Jälkimäisiä on yllättävän paljon, mikä kerrostaloelämän alussa vähäsen ahdisti. Tunsin itteni hölmöksi, kun ensin keräsin itteäni että ylipäätään uskalsin rääkäistä MOI! ja mitään vastareaktiota ei tullut. Sittemmin oon todennut, ettei se oo multa pois, jos jollekin ei oo himassa opetettu käytöstapoja. 😉

Koska naapureita on paljon, ei tehnyt mieli törsätä korttitonttuiluun. Kyselin FB:ssa tietäisikö kukaan, mistä kaupasta löytyisi puoli-ilmaisia kortteja, tyyliin jotain pliisua bulkkitavaraa. Ainoa ehdotus oli, että postita kortit vasta joulun jälkeen niin varmasti löytyy halpoja alennuksesta, ja aina voi syyttää Postia hitaasta toimituksesta. Jouduin avaamaan ideaani vähän enemmän, ja kerroin ettei kortteja tartte postittaa kun tungen ne itse naapureiden postilaatikoihin. Suklaata koskien tuli semmonen heitto, että jos joku allergikko syö patukan lukematta tuoteselostetta ja kuolee, se on luonnonvalinta eikä mun vika. Hmm... 😟 No, suuntasin äidin vinkistä Tokmannille, jossa 40 korttia maksoi hurjat 4€. Honkkarista ostin pari Twix -säästöpakkausta, joiden hinta oli n. 3€ per pussi. Yhteensä tämä naapuruston jouluylläri rokotti lompakkoa kympin, eli ei paha. 😉

Kun korttiviritelmät olivat valmiita ja pääsin postilaatikoiden luo, fiilis oli kuin pahemman luokan vandaalilla. Koko ajan kuumotteli, jos joku tulee yllättäen kulman takaa ja spottaa mut toteuttamassa hyväntahtoista elettäni. 😓 No, ainoat jotka näkivät mut itse teossa, olivat vanhempani. Olin juuri lähössä maalle, ja he tulivat hakemaan mua ja Lulua. Äiti katseli hetken touhuani ja kysyi, oonko tosissani, mutta lopulta hän auttoi hommassa. Iskän sarkastinen kommentti oli, ettei kaikki vietä joulua. No perhana. Ollaan Suomessa, ja täällä suurin osa porukasta viettää joulua. Ei kai kukaan voi vetää pahasti hernettä nenään, jos saa jouluntoivotukset vaikkei sitä viettäisikään, eihän? Ja ne allergikot, karppaajat ja laihduttajat voi pistää suklaan kiertoon jollekin toiselle. 😄

Äsken leivoin neljä tuntia, ja saldona oli iso kasa piparkakkuja. Tein sekä tavallisia että ruisversioita. Alkuviikosta googlasin vinkkejä pipareiden koristeluun ja keräsin hienoimmat kuvat työpöydän inspiskansioon. Kunnianhimoinen tavoite oli ylittää itsensä ja vihdoin onnistua koristeluhommassa. Leivonta-successia varten hamstrasin kaupasta kelpo arsenaalin erilaisia suklaapastilleja ja nonparelleja. No, yrityksestä huolimatta eihän se koristelu sujunut kuin Strömsössä. Uskon että kaverini 5-vuotias lapsi pystyisi samaan... 😁  Kai se täytyy vain hyväksyä, ettei esim. tällaiseen lopputulokseen tulla pääsemään näillä taidoilla. It is what it is. Nyt soronoo, lähen lukemaan ja siitä nukkumaan!

Kynsilakkavinkki

essie_fragrancedirect1

essie_fragrancedirect2

Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka tykkää Essien kynsilakoista: nyt tarkkana. Fragrance Directiltä näitä lakkoja saa nimittäin puoli-ilmaiseksi £2.49 (n. 3€) tai £2.99 (n. 3,60€) väristä riippuen. Aika edullista, jos vertaa siihen että Suomessa nämä tuppaavat maksamaan ainakin sen kympin, jossain kaupoissa enemmänkin. Äidin joululahjaa ostaessa tilasin sitten samalla itelleni yllä näkyvät kolme lakkaa: punainen Fifth Avenue mulla on ollut aiemminkin käytössä, se on ihan täydellinen ja kirkas sävy. Ei oo toistaseks parempaa punaista tullut vastaan muilla merkeillä. Kultainen hilelakka Summit of Style näytti googlailuiden perusteella nätiltä ja juhlakauteen sopivalta glitter-lakalta, ja sitä on itse asiassa tälläkin hetkellä kynsissä. Näyttää kivalta sellaisenaankin, mutta toimisi varmasti myös värillisen lakan päällä. Hohtavan beige Imported Bubbly tuli paikkaamaan mun vaalean kynsilakan "tarvetta". Oon aika kranttu vaaleista nudesävyistä; ei saa olla liian kellertävää beigeä eikä toisaalta liian ällösöpöä vaaleanpunaistakaan. Kesäsin ruskettuneena voin tosin niitä pinkkejäkin välillä käyttää, mutta talvella saa olla tarkkana että sävyt mätsää edes jotenkuten ihonsävyyn. :D 

Värilakkoja löytyy tämän linkin takaa ja hilelakka täältä. Fragrance Direct on brittiläinen nettikauppa, ja tilauksiin lisätään muutaman punnan postarit. Oma tilaukseni saapui noin viikossa perille.

Postauksen linkit ovat mainoslinkkejä.

Onko turkis edelleen murha?

IMG_20160715_183403


On.

Tuntuu pahalta, taisin just pettää äidinkielen opettajan luottamuksen. Tekstiä ei ikinä saa aloittaa kysymykseksi muotoillulla otsikolla, jos siihen vastataan saman tien kappaleessa. En tee sitä toiste, mutta nyt en voinut vastustaa. Sen verran yksiselitteinen on mun kanta turkiksiin - tarkennettuna, turkistarhaamiseen.

Siitä on jo viitisen vuotta kun kirjoitin turkispostauksen. En linkitä sitä tähän, se on kamalaa luettavaa. Välillä nykyäänkin erehdyn pitämään itseäni kärkkäänä, mutta ei tää oo mitään siihen verrattuna kun olin 19! :D Noh, vaikka en enää kirjoittaisi niin kirosanarikasta tekstiä ja ajatuksetkin on hieman saaneet pyöreyttä kulmiin, se pohjimmainen mielipide on edelleen sama kuin aiemmin: mun mielestä on kuvottavaa ja todella väärin, jos eläin tapetaan ainoastaan turhamaisuuden takia.

Onko sitten tekopyhää vastustaa turkistarhausta ja samalla syödä lihaa ja käyttää nahkasta tehtyjä kenkiä ja laukkuja? Mun mielestä ei missään tapauksessa. Meillä kaikilla on oma arvomaailmamme, ja jokaisella on oikeus vetää raja oman moraalinsa mukaisesti sinne minne haluaa. Mun henkilökohtaisissa arvoissa turkistarhauksella ei ole mitään sijaa. Tarhausta vastustaakseen ei tarvitse hypätä ääripäähän ja ryhtyä vegaaniksi, jotta olisi oikeutettu mielipiteisiinsä - ja ennen kaikkea niiden ääneen sanomiseen. Mä perustelen kielteisen näkemykseni turkiksia kohtaan sillä, että eläimet kasvatetaan ja tapetaan pelkän turhamaisuuden takia, ja usein kivuliailla tavoilla. Usein tarhaeläimet elävät kehnoissa olosuhteissa; silmätulehdukset, ienongelmat, haavat yms. ovat arkipäivää, eikä lajityypilliseen käyttäytymiseen ole mahdollisuuksia  pienessä häkissä. En epäile hetkeäkään, etteikö turkistarhaus Suomessa olisi maailman eettisintä, kuten joku poliitikko just julisti uutisissa. Se, että se on täällä eettisempää kuin missään muualla, ei kuitenkaan tee siitä moraalisesti oikeaa. Se on vaan vähemmän väärää kuin monessa muussa maailmankolkassa. Todellista eettisyyttä olisi, ettei tarhoja olisi olemassa.

Mun mielestä oli paras uutinen aikoihin, kun toissapäivänä Sokos ilmoitti lopettavansa turkistuotteiden myymisen. Viime vuosina lukematon määrä muodin ketjuliikkeitä on tehnyt saman päätöksen - ainoa turkis jota myydään, on tekoturkis. Moni maa, kuten Hollanti, Iso-Britannia ja Itävallat on kieltänyt turkistarhaamisen lailla, ja myös monissa Saksan osavaltiossa tarhaus on kiellettyä (ilmeisesti se ollaan aikeissa kieltää koko maassa asteittain). Toivon Suomen seuraavan näitä maita perässä.

Sokoksen casessa hauskaa oli se, että kaupan asiakkaat eivät ole älähtäneet tuoreesta uutisesta, mutta mm. muutamat poliitikot senkin edestä. Naurettavaa, ettei kauppa saisi tehdä omia päätöksiä ilman, että joku kansanedustaja rupeaa pistämään boikottia pystyyn. Mua hieman harmittaa, että turkisten myynnin lopettamisesta nousseen poliittisen älämölön myötä ketju teki jälkeen päin tarkennuksen, ettei linjauksella ole tekemistä vastuullisuusperiaatteiden kanssa. Näen sen nimenomaan vastuullisena ratkaisuna, jos merkittävä kauppa-alan toimija päättää jättää turkistuotteet pois valikoimasta.

Turkistarhausta ei mun mielestä voi perustella työllistävällä vaikutuksella - tarhojen määrä on koko ajan vähenemään päin, kun tarhaajat hiljalleen eläköityvät. Jatkajia ei aina löydy; 80-luvulla tarhoja oli Suomessa n. 6000 ja nyt jäljellä on vain 16% tuosta luvusta - alle tuhat. Hyvä niin! Niillä toistaiseksi olemassa olevilla tarhoillakin työllistyy melko marginaalinen määrä ihmisiä, ja usein toiminta on sivutoimista eikä pääelinkeinona. Eiköhän Suomi pärjää, vaikka turkistarhaajan ammattikunta katoaisi kokonaan. On niitä muutoksia tapahtunut muillakin aloilla kautta aikojen, ja silti on valtio pysynyt pystyssä. ;) Toisekseen, ehkä oon nyt aivan kamala tyyppi kun oon tätä mieltä, mutta yksikään työpaikka ei ole eläimen kärsimyksen arvoinen. Toisinkin voi alansa valita.

Jos kadulla tulee vastaan turkikseen pukeutunut, en koe tarvetta mulkoilla ja vihata häntä, saati sitten toteuttaa jotain radikaaleja ekoterroristihipin performansseja. Se on hänen valintansa, mun taas on se, etten ikinä pukeutuisi turkikseen tai käyttäisi turkisasusteita, vaikka villapipoa johon on ommeltu pikkuinen turkistupsu. Onneksi mun ei tarvitsekaan! Sen sijaan tekoturkiksista tykkään, mutta nekin aika ajoin kyseenalaistan mielessäni. Mä itse tiedän että omistamani pörrötakki ja laukkukoriste ovat polyesteria - eli muovia - mutta tietävätkö sen kaikki muutkin? Suosin tietoisesti sellaisia tekoturkisvaatteita ja -asusteita, jotka näyttävät ja varsinkin tuntuvat muovisilta. Liian aidonnäköisiä en halua ostaa, ettei muut kuvittele mun kannattavan turkistarhaamista.

Turkiksista eteenpäin; en ostaisi myöskään untuvatakkia, sillä untuva on usein turkiksen tavoin epäeettistä. En halua pukeutua höyheniin, jotka on saatettu nyppiä elävältä linnulta. Turkisten ja untuvan ohella myös mm. käärmeennahka on täysin nou nou: käärme nyljetään elävänä, ja kun nahka on tallessa, elävä ja kituva "ruumis" heitetään jonnekin kasaan kuolemaan. Ylipäätään en halua ostaa mitään kovin eksoottista nahkatuotetta, koska silloin riski on itselleni liian suuri, että eläin on saatettu tappaa turhamaisista syistä, eikä nahka olekaan lihatuotannon sivutuote. Tuotantoeläinten (cow, calf, pig...) nahka on sitä paitsi kestävämpää kuin ohuet, harvinaisemmat nahat. Tiedostan että varmasti myös lihatuotantoeläinten elinolosuhteissa olisi parantamisen varaa, mutta silti mun omatunto sallii eläimen kokonaisvaltaisen hyödyntämisen - liha lautaselle ravinnoksi, jäljelle jäävä nahka tekstiiliteollisuuden jalostettavaksi. Näkemys voi toki muuttua ajan myötä, ja se on jopa todennäköistä. Nytkin mulla tulee ja menee hetkiä, jolloin broilerisuikaleet etoo, ja kenkähyllyn sisältö tekisi mieli roudata roskiin. Ne kengät on kuitenkin tehty materiaalista, joka kuului joskus jollekin elävälle ja hengittävälle. Toistaiseksi oon kuitenkin aivan liian mukavuudenhaluinen vegaaniksi, ja sitä paitsi ne kengät ja laukut on ihan kivoja... :D

Ennen vastustin lampaantaljoja, mutta nykyään rinnastan ne nahkoihin. Samasta asiastahan siinä on kyse; lihatuotannon sivutuotteesta. Erona on vaan se, että taljoissa on ne karvat jätetty siihen lopputuotteeseen. Olisi haaskausta olla hyödyntämättä lampaannahkoja, ihan siinä missä muidenkin teuraaksi menevien eläinten nahkoja. Myös esimerkiksi maantiellä kuolleiden "road kill" eläinten nahka/turkki kannattaa käyttää, jos se on mahdollista. Ja hei, jopa kalannahkaa on alettu parkita, ja käsitellystä nahasta tehdään laukkuja!

Sitten takaisin varsinaiseen aiheeseen, turkiksiin. Mun unelmamaailmassa turkistarhaus olisi laiton elinkeino. Eläimiä ei kasvatettaisi pienissä häkeissä ainoana määränpäänä se, että jonain päivänä ne nyljetään turkistakeiksi ja -somisteiksi. Siinä on jotain todella irvokasta ja oksettavaa. Sen sijaan niitä jo olemassa olevia vintage/second hand turkiksia en lähtisi hävittämään, ainakaan niin kauan kun niille löytyy käyttäjiä tai niistä voidaan muokata uutta. Se eläin on jo menettänyt henkensä, eikä tule takaisin vaikka turkis pilattaisiin punaisella spray-maalilla tai poltettaisiin roviolla. Kirpparit ja isovanhempien komerot on täynnä turkkeja, joista suuri osa on varmasti priimakuntoisia - turkis kun on laadukas, hyvin aikaa ja kulutusta kestävä materiaali. Toivon että ne jotka aitoja turkiksia haluavat käyttää, veisivät näitä mummolta perittyjä turkkeja räätälin muokattavaksi sen sijaan, että ostaisivat upouuden.  

Itsenäisyyspäivä

IMG_20161206_183238

IMG_20161206_182248

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää! Mulla ei ollut tälle päivälle suunnitelmia, ja aamulla herätessä totesin, etten oikeastaan kaipaakaan sellaisia. Vielä eilen oli harkinnassa kysyä, josko joku kaveri lähtisi tänään dinnerille, mutta nääh. Itsenäisyyspäivästä tulikin täydellinen veruke leikkiä olevansa vahva itsenäinen nainen ja viettää kokonainen vuorokausi omissa oloissa. Siitä on taas aivan liian kauan, kun viimeksi oon viettänyt "omaa aikaa" yhtäjaksoisesti pidemmän ajan. Mulle on jaksamisen kannalta todella tärkeää, että välillä oon päivän tai jopa kokonaisen viikonlopun yksikseni, eikä sinä aikana tuu välttämättä sanottua sanaakaan. Maksimissaan tulee lässytettyä kisssalle jotain. 😀  Nykyään en vaan aina muista/älyä huomioida tota perustarvetta tarpeeksi! Saatan huomata kaipuuni yksinoloon vasta siinä vaiheessa, kun tulee vastaan sellainen päivä että hups, ei muuten oo minkäänlaista menoa tiedossa. 

Aamu alkoi salitreenillä. Kun ei ollut kiire minnekään, viihdyin siellä pitkän tovin. Salin jälkeen keitin kahvit, tein päärynä-puolukkasmoothien ja lusmuilin koneella. Iltapäivällä kävin pitkällä kävelylenkillä, ja sitten tein ruuaksi tortilloja. Melkein korkkasin juhlapäivän kunniaksi valkkarin, joka on odottanut avaamista alkusyksystä asti, mutta ei sitten kuitenkaan huvittanut. Appelsiinimehu houkutteli enemmän. 😄 Jälkkäriksi oli maailman parasta Fazun tummaasuklaata. Täytyy muuten suositella tuota Finnish Nightmares -kirjaa. Ihan loistavia sarjakuvia, joihin ainakin ite pystyn samaistumaan hyvin. 😉

Nyt löhötään Lulun kanssa sohvalla ja katellaan linnanjuhlia. Tulee jotenkin liikuttunut olo kun veteraanit siellä kättelee presidenttiä hymyssä suin, yhelläkin oli tosi sähäkkä violetti rollaattori. 😄 Pukuvalinnat eivät hirveesti herätä kiinnostusta, voisi olla paljon näyttävämpääkin tyyliä linnassa. Joidenkin asujen taustatiedot ovat kyllä olleet ihan mielenkiintoista kuultavaa; eräskin mekko oli kasattu osittain vanhoista messumatoista.

Monet luulevat ajattelevansa, kun he vain järjestelevät ennakkoluulojaan uudelleen.

ootd_041216

cardigan - Gina Tricot
top - H&M
bracelet - Michael Kors
bag - Michael Kors
jeans - Bik Bok
boots - Pavement

Black is my happy colour

carvela_Whip_boots_1
Shoeaholics -nettikaupan alesta tilaamani Carvela Kurt Geigerin Whip mokkabootsit olivat kuin olivatkin sopivat! Jee. Nämä ovatkin jo kertaalleen vilahtaneet blogissa. Kengät ovat tosi kivat - tuun jotenkin hyvälle mielelle, kun nuo hapsut heiluvat kävellessä. 😁 Ainoa huono juttu on, etten varmaan pääse käyttämään näitä ennen kevättä. Kengät eivät ole kovin lämpimät, eikä niihin mahdu paksut sukat.

filippa_k_jumper_2
filippa_k_jumper
Tää Filippa K:n oversize-neulekin on ollut aiemmin täällä näytillä. Ihastuin alkusyksyllä tähän villaneuleeseen, kun sitä alkoi näkyä eri nettikaupoissa. Filippa K on laadukas mutta hintava ruotsalaisbrändi, enkä taipunut siihen kovaan ovh. 200 euroon... noh, sitten Nellyllä tuli joku super tarjous ja sain siitä erillisellä alekoodilla lisää alennusta, joten tässä tämä nyt on, lähes puoleen hintaan. Tykkään neuleen pitkästä, rennosta mallista, v-pääntiestä ja sivuhalkioista. Villan lämmöstä puhumattakaan!

gap_jumper
Zalandolta bongasin GAP:n 50% villasta ja 50% polyamidista valmistetun ohuen ribbineuleen parillakympillä. Tummanharmaa neule on tyköistuva ja siinä on halkiot hihoissa ja helmassa. Näen tän erityisesti hameiden kaverina. Esimerkiksi seuraavan pliseeratun hamosen kanssa...

veromoda_pleated_skirt
Mustaa, talveen sopivaa hametta on ollut yllättävän vaikea löytää. Kesäkäyttöön mulla on parikin, mutta jokin niiden mallissa ja materiaalissa on tökkinyt nyt kylmillä keleillä. Materiaalit on sellaisia, ettei ne oikein mätsää paksujen sukkisten ja neuleiden kanssa yhteen. Tää Vero Modan vekkihame sai mut lopettamaan the hameen etsimisen. Ajattoman yksinkertainen hame on paksuhkoa, hyvin laskeutuvaa matskua, helma yltää hieman polven yläpuolelle ja vyötärö joustaa, ettei tartte ahdistua turvotuspäivinä. 😉  Liikkeessä koin vielä kivan yllärin maksaessa, kun myyjä sanoi että saan hameen puoleen hintaan, jos liityn Vertsun kantikseksi. Jahas, no toki! Hame maksoi alen jälkeen 15 euroa. 

ginatricot_long_cardigan
Oon haaveillut Acne Studiosin pitkästä Raya -mohairneuleesta viime vuodesta saakka, mutta ei, se on vaan liian kallis. En ees suostu kirjoittamaan sitä summaa tähän, huh. Olinkin mielissäni, kun Gina Tricotista löytyi vähän saman tyylinen rento pitkä neuletakki 25 eurolla. Eihän tämä nyt ole mikään villasta ja mohairista taiottu laatuneule, mutta on tässä sentään seassa noitakin matskuja. 😉 Oli pakko ottaa L-kokoinen neule, kun M:ssä oli kummallisen lyhyet hihat. Liekö vajaamittaisiksi tarkoitettu.

superdry_Dress
Tästä on lyhyessä ajassa tullut mun turvavaate, kun 99% vaatekaapista ahdistaa ja olo on turvonnut. 😀 Superdryn musta collegemekko ei tartte seurakseen kuin paksut sukkikset tai villaleggingsit, ja pari kullanväristä korua. 

superdry_gloves
Superdrylta myöskin löytyi nätit ja todella lämpimät villalapaset. Enää ei tartte palelluttaa sormia vuorittomissa nahkakäsineissä.😉Hassua, viime talvena koitin ettiä just tämän kaltaisia fleecevuorillisia tumppuja, mutta mistään ei löytynyt oikeasti lämpöisiltä vaikuttavia.  Ehkä ne sitten olivat loppuneet, tai katselin vääristä liikkeistä. Ois pitänyt suunnata jonnekin kunnon eräjormakauppaan.

tedbaker_aurore_coat_1

tedbaker_aurore_coat2

tedbaker_aurore_coat_3
Last but not least. Musta villakangastakki Ted Bakerilta! Muistatteko kenties vielä tämän postauksen viime talvelta? Sen julkaisusta lähtien kyttäsin eBayta, toria ja huutista hyvän takkidiilin toivossa, mutta ei, kukaan ei ole näyttänyt halukkaalta luopua Tedin mustasta villakangastakista mun koossa. Ne mitä eBayssa tuli vastaan, pulitti lähes saman mitä kaupoissakin. Päätin lopulta, että saan ohjata tämän vuoden veronpalautukset haaveilemaani takkiin. Kas, Kekäleeltä löytyi Ted Bakerin Aurore -takkia joka koossa ja menossa oli tarjouskampanja, oisko ollut 20 vai 25% alennus koko takkivalikoimasta. Puin henkiset ostohousut jalkaan ja ostin takin. Takki on 75% villaa, 20% polyamidia ja 5% kashmiria. Sietääpi kestää käyttöä "muutaman" vuoden, tai harmistun. 

Olipa värikkäitä ostoksia, eikö? 😆  Tykkään väreistä, mutta tänä syksynä tummanpuhuva, jopa kokomusta pukeutuminen on houkutellut. Osittain se johtunee turvonneesta olemuksesta, osittain rauhattomasta mielestä. Kuulostaako ihan pöljältä, jos väitän että sillon kun päässä risteilee tuhat juttua, tulee tarve rauhoittaa ympäristönsä jopa pukeutumisen värimaailmaa myöten? Tekee mieli olla harmaa hiirulainen.

// Shoppings from past few months. All black and grey, woah. I've always loved bright colors like green, red and purple, but at the moment I prefer very colorless gear on most days. My favorite boughts in this post are wool jumper from Filippa K and fringe boots from Carvela Kurt Geiger.