***
Yli 50-vuotiaiden eniten suosima verkkokauppa on tätä nykyä Temu. Näin uutisoitiin keväällä. Jatkuvasti Facebookin eri ryhmissä kysellään, että onko Temu luotettava, uskaltaako sieltä tilata? Sankoin joukoin Pirjot, Purjot, Reijot ja Keijot ryntäävät kertomaan, että kyllä uskaltaa, ei kerrassaan mitään moitittavaa! Ihan samoja tuotteita siellä myydään kuin Tokmannilla, mutta murto-osahintaan. Temua kritisoivat ihmiset leimataan näissä keskusteluissa negatiivisiksi ja jopa tyhmiksi. Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa! Ei se oo hullu, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Ja sitä paitsi: saahan ihminen ihan vapaasti ostaa sieltä, mistä haluaa. Vapaa maa ja kaikkee hei. Minä ja minun oikeuteni hyödyntää kiinakauppojen olemassaoloa, turha tulla yhtään moralisoimaan! Luuletko olevasi jotenkin parempi ihminen, jos et osta Temusta?
Ostin, kun halvalla sain. Tässä ajatuksessa on aina ollut jotain varsin suomalaista. Temu ja sen rinnalla mm. Shein ja Wish ovat tuoneet ihan uuden ulottuvuuden suomalaisten ostokäyttäytymiseen, sillä ihan kaiken ikäiset ihmiset ovat innostuneet tilaamaan netistä läpällä turhaa paskaa, koska sitä saa lähes ilmaiseksi! Jos tavara ei ole hyvä ostos, se ei haittaa, koska taloudellinen tappio jää mitättömän pieneksi. Temu on mestari aggressiivisessa markkinoinnissa ja akuuttien tarpeiden luomisessa. Kun googlaa mitä tahansa, Googlen sponsoroiduissa julkaisuissa nousee heti kärkeen suurella todennäköisyydellä liuta Temun tuotelinkkejä. Temu suorastaan dominoi hakukonetuloksia! Tämä ei tietenkään Googlea haittaa, sillä sitä kiinnostaa vain voiton maksimointi. Markkinoiden mammuttina Temun on helppo jyrätä pienemmät toimijat alleen ja valloittaa netin näkyvimmät mainospaikat. Kun selaa Temua, joka toisen tuotteen kohdalla kerrotaan, että viimeistä viedään! Osta heti! Tarjous loppuu viiden minuutin päästä! Temussa myydään lähes mitä tahansa, mitä vain keksit sieltä hakea. Miten olisi vaikka revontuliprojektori? Nyt lähtis halvalla, alle neljällä eurolla. Ilmainen toimitus!
Tuntuu, että moni Temu-shoppailuun koukkuun jäänyt kuvittelee keksineensä laillisen keinon kusettaa systeemiä. Minä en ainakaan ole niin hölmö, että ostaisin Tokmannilta tuotteen X kympillä, kun Temusta sen saa eurolla! Se, mitä Temusta hullaantuneet eivät tunnu ymmärtävän tai haluavan sisäistää, on se, etteivät ne tuotteet mitä todennäisemmin ole samoja kuin Suomessa myytävät. Myyntikuvat on helppo kopioida, myös itse tuote on helppo kopioida. Kiinassa ollaan plagioinnin mestareita ja siellä kopiointi nähdään hyvänä asiana, osana kulttuuria. Tosin hupsista saatana, se "tismalleen sama" tuote tehtiinkin halvemmasta materiaalista, joka voi sisältää esimerkiksi vaarallisen määrän lyijyä tai muuta haitallista ainetta. Onneksi ämpärikansaa ei jaksa lainkaan huolestuttaa tällaiset turhat sivuseikat, kuten terveyden kannalta potentiaalisesti vaaralliset kemikaalipitoisuudet.
Sekään ei jaksa liikuttaa, että Temussa myytävien tavaroiden tuotantoketjut ovat pääsääntöisesti hankalia, jopa mahdottomia jäljittää. Äärimmäisen alhaiseen hintaan on vaikeaa saada mahtumaan edes kohtalaiset oltavat ja oikeudet tehtaiden työntekijöille. Mutta mitäpä nyt ihmisoikeuksista, eihän niistä tarvitse keskutella, jos niitä ei oikeastaan edes ole. Temun pääkonttorissa tuskin piitataan tuon taivaallista myöskään ympäristöseikoista. Uutta jätettä syntyy joka sekunti, kun massiivisella volyymilla tuotetaan myyntiin heikkolaatuista tavaraa, josta osa on roskiskamaa saman tien tai viimeistään parin kerran käytön jälkeen. Suomessa jotkut kirpputorit ovat kieltäneet Temu-tuotteiden myynnin, sillä ne koetaan lähinnä haitallisena ongelmajätteenä. Ihmisoikeus- ja ympäristöongelmat koskevat toki kaikkea halpatuotantoa, kuten vaikkapa H&M:n ja Zaran kaltaisten pikamuotifirmojen toimintaa. On kuitenkin kiistaton fakta, että pikamuotiakin vielä monin kerroin epäeettisempää on ultrapikamuoti - ja juuri sitä myydään Temun kaltaisissa nettikaupoissa.
Monelle Temu-fanaatikolle tuntuu olevan pääasia, että hinta on poljettu pohjaan, eikä tarvitse maksaa kotimaan ahneille riistäjäkauppiaille euroakaan ekstraa. Eihän nyt sillä ole mitään väliä, että suomalaisen kaupan hyllystä ostaessa tuotteella on lähtökohtaisesti jonkinlainen takuu ja tae turvallisuudesta - myyjä kantaa vastuun, jos tuote onkin viallinen ja ainakin toivon mukaan maahantuoja on testannut tavaran mm. kemikaalien ja muiden vaaratekijöiden osalta. Ei kiinnosta, kuten ei kiinnosta sekään, että Suomen päässäkin sen "ihan täysin samaa" tavaraa myyvän kauppiaan pitäis vissiin pystyä harjoittamaan kannattavaa liiketoimintaa. Yrittämisen kulujen, kuten mm. tilavuokrien ja työntekijöiden palkkojen sivukuluineen on sisällyttävä minnekäs muuallekaan kuin myytävien tavaroiden hintoihin. Vaan miksi ostaa lemmikkitarvikekaupasta kissanlelu vitosella, kun sen saa Temusta alle eurolla?
Suomessa kutakuinkin jokainen viranomaistaho on huolissaan kansan Temu-kiimasta. Median otsikoihin nousee liki viikoittain varoittavia esimerkkejä: milloin Temussa myytäviä tavaroita on tutkittu ja todettu myrkyllisiksi tai vaikkapa paloturvallisuuden kannalta erittäin vaarallisiksi, milloin taas paketissa on tullut hassunhauskana kaupanpäällisenä torakoita tai elävä skorpioni. Temun lumoissa oleva kansanosa tuumaa tähän, että media nyt vain liioittelee asioita, itse ainakin tilaan jatkossakin suoraan Kiinasta ilman välikäsiä. Typerät lampaat voi mennä ostamaan lähimarketista niitä ihan samoja tavaroita moninkertaiseen hintaan. Bää, bää.
Törmäsin muinoin netissä hauskaan lausahdukseen: Kaikki, mikä ei ole erikseen sallittua, on kiellettyä. Aiemmin ilmaisu huvitti, nyt saa lähinnä vakavoitumaan. Noinkohan sen pitäisi oikeasti mennä, kun ei me muuten enää tajuta mitään? Tuntuu, että kärsimme koko ajan kasvavasta kollektiivisesta moraalin rappiosta. Läheskään kaikki eivät tunnu tunnustavan sitä tosiasiaa, että vaikka jokin ei olisi varsinaisesti laitonta, se ei välttämättä kuitenkaan tee siitä eettisesti ja moraalisesti oikeaakaan. Somessa on helppo löytää samanmielistä yleisöä komppaamaan omia ajatuksia, oli ne ajatukset miten typerää paskaa tahansa. Kuplautuminen on nykyajan vitsaus. On vaarallista päästää ajattelunsa laiskistumaan niin totaalisesti, että tyytyy kuvittelemaan kaiken menevän oikein omassa tekemisessä, eikä kerrassaan mitään parantamisen varaa löydy. Jos joku muuta väittää, se on vain negatiivinen ja todennäköisesti äänestää ihan väärää puoluettakin!
Ollaanko me oikeasti NÄIN tyhmiä? Miksi me suomalaiset ei voida tajuta omaa parastamme ilman, että kaikkeen pitää puuttua byrokratialla? Harmillisesti nykyinen lainsäädäntö ei taida tuntea keinoja vastuuttaa Temusta shoppailevia ihmisiä heidän itse tekemistään vastuuttomista ostopäätöksistä, joista pahimmillaan voi aiheutua vakavia terveydellisiä haittoja. Viime kädessä vastuun näistä kulutusvalinnoista kantaa yhteiskunta, kun terveydenhuolto ottaa kopin niistä ihmisistä, jotka ovat esim. altistuneet pitkäaikaisesti haitallisille kemikaaleille.
Kaikista eniten mua v*tuttaa ihmiset, jotka tilaavat Temusta vaatteita ja tavaroita jopa lapsille ja lemmikeille! Tuntuu todella häiriintyneeltä ja pahalta ajatella, että monet ovat valmiita ottamaan riskejä jopa pienten puolustuskyvyttömien lasten terveyden osalta. Toivon todella, että kaikin tavoin haitalliselle ja epäeettiselle Kiina-kaupoista hamstraamiselle laitetaan mahdollisimman pian jarrua, mieluiten totaalinen stoppi. Onneksi EU sentään suunnittelee tuontitulleja Kiinan halpakaupoille.
Jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, se ei ole totta. Tämä on hyvä ja yleispätevä ohje moneen tilanteeseen elämässä - valitettavasti Temusta hurmioitunut kansa on sen tyystin unohtanut tai päättänyt jopa tietoisesti jättää huomioimatta.