Vanhemmuus vuonna 2016

mom1

mom2

mom3

Taas ollaan jännän äärellä! Ajattelin jauhaa vähäsen äitiyteen/vanhemmuuteen liittyvistä asioista. Mulla jos kenellä on siihen varaa: oon sentään 24-vuotias naikkonen, joka ei ole elämänsä aikana ollut yhtä ainoatakaan kertaa oikeassa parisuhteessa, saati sitten että äitiroolin omaksuminen olisi ajankohtainen aihe tätä menoa koskaan tällä hetkellä.

Tämmösen "pyöreät nolla päivää kokemusta vanhempana olosta" -tittelin kantajan silmissä vanhemmuudesta on tullut lähivuosina ihan älytön suorituslaji, johon kohdistuu kovat paineet. Pitäisi olla semmonen super mutsi/iskä potenssiin miljoona, että on ylipäätään kunnollinen vanhempi lapselleen. Huh hulluutta. Maalaisjärjen käytön suosio vaikuttaisi kokeneen vahvan inflaation, ja vanhemmuus on suorastaan tähtitiedettä. Kuvittelisin että vuonna nakki ja saapas riitti, kun pyrki kasvattamaan jälkikasvunsa mahdollisimman suoraselkäiseksi ja muutoin kunnolliseksi kansalaiseksi, eikä jokainen tuttu ja tuntematon ollut kyyläämässä suoritustasi ja antamassa siitä kouluarvosanaa. Tällä hetkellä äidin uralle ryhtyvät ovat monesti yhtä alttiita arvostelulle kuin jotkut Seiskan kansijulkkikset konsanaan; yks kaks henkilökohtaisuudet on ihan okei nostaa tapetille julkisesti puitavaksi, ja vanhempien toimintaa ja valintoja kritisoidaan armotta. Usein se riittää perusteeksi antaa vähän "rakentavaa" palautetta, jos mamma X tekee asiat hieman erilaisella tavalla kuin mamma Y, jonka ymmärrykseen ei mahdu vaihtelu eri ihmisten toimintatavoissa.

Suorittaminen alkaa jo ennen kuin se minikaveri tupsahtaa tämän hyisen maailman sykkeeseen. Netti on pullollaan foorumeita, joilla naiset kinastelevat siitä mitä raskaana ollessa saa pistää suuhunsa, ja mitä ei. "Siis ite oon kyllä kuullut ihan päinvastaista, haloo!" Ei mikään ihme jos tulevia mammoja ahdistaa, kun informaatiotulva voi olla niin ristiriitaista. Välillä saattaa olla vaikeaa erottaa faktat ja jonkun yksittäisen tyypin tunteisiin ja kokemuksiin perustuva "tieto". Sääli kun lähdekriittisyys on katoava luonnonvara nykymaailmassa. Äityleillä on usein myös keskinäistä materialistista kilpailua varusteissa: joka toinen tuntuu haaveilevan tietyn merkkisistä rattaista, tietystä pinnasängystä ja tietystä syöttötuolista. Näiden kalliiden tavaroiden hankkiminen vaikuttaa symboloivan monelle sitä, että oikeasti rakastaa tulevaa lastansa; vain parasta hänelle. Sitten näitä ostoksia rahoitetaan vaikka väkisin tinkimällä kaikesta muusta. En kiellä, etteikö rahalla monesti saisi parempaa laatua, mutta monesti silkkaa kilpailuhenkisyyttä ja brassailun tarvetta pyritään naamioimaan laatuun panostamisen alle. Vähän sama juttu kuin merkkilaukut joillekin, tai miesten skabailu kenellä on isoin telkkari tai hienoin auto. ;)

momeecards1

En tiedä, mitä joillekin naisille tapahtuu vanhemmaksi tulemisen myötä. Kellertävä neste nousee hattuun ja yhtä äkkiä maailmassa on vain minäminäminä ja minun tapani toimia. Jos joku tekee toisin, siitä pitäisi tehdä ilmoitus lastensuojeluun lapsen rääkkäämisestä. Hrrr. Musta on todella hassua, miten joiltakin mammaihmisiltä katoaa kyky nähdä ympärilleen, sen sijaan että tuijottaisi vain omaa napaansa. Puhun nyt niistä suorittajista, jotka tekevät omasta mielestänsä kaiken oppikirjan mukaisesti. Mutseista isolla m:llä, jotka about kolme varttia synnytyksen jälkeen lähtevät vetämään elämänsä salitreenin, rintaruokkivat lasta 15-vuotiaaksi asti (ei mitään korvikkeita!), ja väsäävät soseet ja muut sörsselit alusta asti itse, koska einesruokahan on peräisin helvetistä ja jo yksi lusikallinen Atrian e-koodisoppaa haittaa vakavasti lapsen kehitystä. Jos joku äippä lähipiiristä erehtyy väsymyspäissään ostamaan kaupasta purkki- tai tölkkiruokaa kun voimat ei riitä jokapäiväiseen kokkaamiseen, se on automaattisesti täysin epäkelpo vanhempi ja huono ihminen.

Ruokapuoli tulikin jo käsiteltyä. Toinen juttu mitä en ymmärrä, on se miten rankasti lapsia ollaan työntelemässä ties mihin lokeroihin. Jos lapsi on vähänkin vilkkaampi tapaus, ollaan heti leimaamassa ADHD:ksi. Jos taas lapsi on huomattavan hiljainen, ujo tai arka, eikä oikein viihdy muun lapsilauman jäsenenä vaan mieluummin puuhastelee itseksensä, ollaan ihan kauhuissaan että apua, onkohan kyse autismista. Jokainen lapsi tulee uniikista muotista, joten on hassua miksi jokaisen lapsen persoonallisuuden pitäisi olla tasoa "vakio". Mitä kauemmas keskivertoudesta mennään, sen suuremmaksi kontrollifriikin yhteiskunnan huoli kasvaa. Erityisyys - ainutlaatuisuus - onkin nyt sitä, että lapsella on erityistarpeet ja tarvitaan kipeästi toimenpiteitä. Oon onnellinen siitä, että oon 90-luvun kakara ja sain melko vapaasti olla hiljainen nyhverö. Yhden kerran koulu-/opiskeluhistoriani aikana opettaja on osoittanut ääneen huolensa mun erakkomeiningistä: hän oli huomannut että en oikein ole päässyt mukaan porukkaan, ja tauoillakin vaan istuskelen itsekseni kirjaa lukien, kirjoittaen tai musiikkia kuunnellen. Samaan hengenvetoon hän kertoi, että täällä on muuten tosi mukava psykologi. Ahaa, kiitos tiedosta mutten tee sillä mitään.

Oon jopa melko usein kohdannut semmosta tietynlaista naureskelua siitä, että "hehheh millanenkohan äiti säkin olisit". Tällä viitataan siis introverttiyteeni. Mun mielestä on hassua, että joku kyseenalaistaa mun kykenevyyden olla hyvä äiti vaan siksi, että oon luonteeltani sisäänpäinkääntynyt. Vaikka en ookkaan kova muija juttelemaan, se on kuitenkin vaan yksi piirre mun persoonassa, eikä sillä ole mitään tekemistä vaikkapa tunnemaailman kanssa. Mä oon itseasiassa äärimmäisen tunteellinen ihminen, mutta en tee siitä numeroa toimimalla impulsiivisesti. Tarpeen tullen osaan kuitenkin olla kaikkea muuta kuin mamisteleva hissukka; konfliktitilanteissa puolustan hyeenaemon lailla läheisiäni. Jopa älähtämällä ääneen, vaikkei sitä ehkä helposti uskoisi. Oon varma, että olisin aivan perkeleen mahtava äiti!

momeecards2

Vaikken koskaan ole kovin vakavasti kelannut mammahommia omalla kohdalla, on mullakin jo muutamia yksittäisiä seikkoja mielessä, joista haluan pitää kiinni mahdollisten muksujen kanssa sitten aikanaan. Ensinnäkään en ikipäivänä aio punnita itseäni lapsen nähden, saati sitten hänen/heidän kuullen valitella vatsamakkaroita. Tää maailma itsessään osaa kyllä altistaa tarpeeksi tehokkaasti kaikenlaisille syömishäiriöille, joten vanhempana on parempi välttää antamasta lisää yllykettä. En myöskään aio juoda alkoholia lasten nähden, tai jos jotain niin maksimissaan sen yhden lasillisen ruokajuomana. Tupakkaa en polta, enkä halua altistaa lasta muidenkaan tuprutteluille. Olisi ihanaa jos pystyisi tarjoamaan mahdollisimman puhtaan, virikkeellisen ja ennen kaikkea kannustavan ja rakastavan kasvuympäristön. Pidän tollasta tavotetta ihan tarpeeksi hyvänä lähtökohtana sille, kun niitä mukuloita rupeaa kasvattamaan. Pitää vaan yrittää parhaansa, eikä ottaa turhaa stressiä siitä, meneekö nyt kaikki kuten "kuuluu". Ei ole olemassa mitään kaikille sopivaa valmista kaavaa, ja kaikki mokaavat väistämättä välillä. Sitten kun homma menee puihin, mietitään yhdessä miten seuraavalla kerralla kannattaa toimia. Etukäteen murehtiminen ei hyödytä ketään.

Ainiin, jos sellaisia kamikaze-kopperoita kuin mopoautot on vielä olemassa sillon, kun meikäläisen mahdollinen kakara saavuttaa teini-iän: no way in hell. Moposta, lävistyksistä ja festariviikonlopuista satojen kilsojen päässä voidaan varmasti neuvotella, mutta mopoautosta ei. :D Oon myös vähän skeptinen, kannattaako lasta totuttaa karkkipalkintoihin. Sokeri on niin epäterveellistä ja äärimmäisen koukuttavaa, joten on tavallaan harmi että moni totutetaan jo pienenä siihen, että kun käyttäytyy kiltisti tai tekee läksyt, saa palkinnoksi herkkuja. En nyt ajatellut mikään natsiäiti olla, joka syöttää lapselle porkkanaa ja mässyttää itse vieressä Kouvolan lakua, mutta karkkipäivästä haluaisin pitää kiinni.

momeecards3

Isä-poikasuhteissa on mun silmissä ollut aina jotain ihan erityistä, en oikein osaa selittää miksi. Se on vaan aina yhtä hienoa nähdä perheitä, joissa poika/pojat on loistavaa pataa isänsä kanssa. Pari vuotta sitten torilla bussia venaillessa satuin kuulemaan, kun joku keski-iän nurkilla oleva isä ja hänen ikkupikkuinen poika juttelivat lätkästä. He olivat ilmeisesti olleet yhdessä katsomassa pelsun peliä, ja molemmat olivat täysin tohkeissaan, niin kuin se kiekko olisi hienoin asia koko maailmankaikkeudessa. Siinä vaiheessa kun se bussi suvaitsi körötellä pysäkille, olin jo ihan tippa linssissä, ja vieläkin palaan usein muistelemaan tota tilannetta - niin lähtemättömästi se on syöpynyt mun mieleen. Ne tyypit oli vaan niiiiiiiiin söpöjä ja symppiksiä meuhkatessaan yhteisestä kiinnostuksen kohteestansa. :D Hykertelin itsekseni, että tollasta sen pitääkin olla.

Tosin, enpäs tiedä, haluanko koskaan omia lapsia. Oon vähän sellasella 50/50 kannalla: oikean ihmisen kanssa semmonen miniversio itsestä ja siitä toisesta osapuolesta voisi olla hienoin asia ikinä, mutta toisaalta en koe että jälkikasvu olisi mikään välttämättömyys jossain tuolla tulevaisuudessa. En oikein osaa nähdä itseäni tilanteessa, jossa tarvitsen lapsen kokeakseni elämäni mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Tää kuulostaa ehkä pahalta, mutta todennäköisesti mun päätös tulee olemaan aika pitkälti kiinni siitä toisesta, jos nyt ylipäätään tuun joskus olemaan kunnon suhteessa. Oon aika epäileväinen... :D Jos mies haluaa lapsen ja intuitio sanoo että tämä on nyt se the oikea ja elämäntilanne sopiva, mikä ettei. Jos taas se toinen ei tahdo laittaa geenejänsä kiertoon, sekin sopii mulle. Adoptio on kiinnostanut mua yläasteikäisestä asti, ja pidän sitäkin edelleen potentiaalisena vaihtoehtona. Ideaalitilanteessa mini-ihmisiä olisi nolla tai kaksi, joista toinen olisi omaa verta ja toinen adoptoitu. Jostain syystä oon aina mieltänyt tuon kaksi lasta optimaaliseksi määräksi - ehkä siksi, että itselläni on yksi pikkuveli ja meillä oli oikein mukava lapsuus kaksistaan temmeltäessä.

Näin ajattelen siis tällä hetkellä, mutta ainahan mieli voi muuttua... Pakko tosin todeta, ettei mikään ole yhtä ärsyttävää kuin se, että varsinkin vanhempi ikäpolvi tykkää monesti toppuutella nuorten "En halua ikinä lapsia!" -julistuksia kuittaamalla vaan kylmän viileästi "Vielä se sun mieli ehtii muuttua kun tuut vanhemmaksi". Vaan entä jos ei muutukaan? Tuottavatko ne omat lapset/lapsenlapset sitten ihan valtavan pettymyksen, jos eivät suostu lähisukulaisten mieliksi pyöräyttämään jälkikasvua? Tätä ollaan pariinkin otteeseen puitu mun hyvän ystävän T:n kanssa. Ihan kuin parikymppinen ei mitenkään voisi tietää, mitä elämältänsä haluaa. Tietysti monilla tämän ikäisillä suunnitelmat lainehtivat suuntaan ja toiseen, ja monelta ne puuttuvat kokonaan. Go with the flow, carpe diem ja sitä rataa. Sitten taas joillakin on selvät sävelet jo hyvinkin nuorena, eivätkä ne huolella valitut elämän nuotit muutu piiruakaan vuosien varrella. Siinä mielessä on sääli, jos vaikka vanhemmat pitävät itsestäänselvyytenä että no tietysti meidän lapsukainen pyörtää vielä kantansa ja tulee jonakin päivänä vanhemmaksi. Pettymys voi olla suuri, jos niin ei tapahdukaan.

momeecards4

Ihmisillä on monia syitä haluta elämäänsä lapsia. Hyviä syitä on lukuisia enkä nyt tässä ala niitä eritellä, mutta huonoin perustelu on mielestäni se, jos ajattelee lasten tuovan merkityksen tyhjiöltä tuntuvaan elämään. Ja onpahan sitten seuraa vanhoina päivinä; joku joka huolehtii ja käy katsomassa vanhainkodissa. Entä jos näin ei olekaan? Aina voi sattua ja tapahtua kaikenlaista. Lapsi voi kuolla ennen sinua, tai muuttaa toiselle puolelle maailmaa eikä todellakaan käy moikkaamassa säännöllisesti. Kenties kemianne eivät jossain vaiheessa enää toimi, ja välit menevät kokonaan katki. Nämä nyt ovat sellaisia "kauhuskenaarioita", mutta ikäviin yllätyksiin on hyvä varautua. Mun mielestä on tärkeää tiedostaa, että ainoa ihminen joka voi tehdä susta onnellisen, olet sinä itse. Lapset eivät sitä tee, oli niitä sitten yksi tai kokonaisen katraan verran. Lapsen ei pitäisi olla mikään lisävaruste tai minuuden jatke, johon ladataan valtavat odotukset: tietty meidän manupetterijukka hankkii korkean koulutuksen, on kovempi uraohjus kuin vanhempansa yhteensä ja siinä sivulla pyöräyttää ainakin kaksi kappaletta lapsenlapsia! Vanhemmat ovat lapsen tärkein tukipilari, joten hiillostamisen sijaan heidän tulisi kannustaa ja rohkaista valitsemaan tiensä itse; toteuttamaan omia unelmia. Jälkikasvulle ladatut liian kovat odotukset voivat olla tuhoisia, ja sitten myöhemmällä iällä mietitään lapsuudentraumoja puidessa, mikä v*ttu meni pieleen.

Ja on se perhana vaan hassua, että ylikansoitetussa maailmassa nimenomaan sitä päätöstä täytyy puolustella ja perustella enemmän, jos ei halua niitä muksuja. Mielestäni kenenkään ei pitäisi joutua avaamaan omia valintojansa esimerkiksi uteleville sukulaisille, ellei ota itse aihetta puheeksi. Monille lapset ovat todella henkilökohtainen aihe, usein kipeäkin mikäli lapsihaaveita varjostaa lapsettomuus, jatkuvasti epäonnistuvat parisuhteet tai vaikka elämäntilanne, johon mini-ihmiset eivät yksinkertaisesti sovi. On täysin tahditonta työntää nokkansa toisen asioihin ja kysellä, milloinkas sinä niitä lapsia meinaat tehdä. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan - jos saadaan, se ei ole lainkaan itsestäänselvää. Toiveikkaimmat tädit saattavat jopa tiirailla muiden pyöristyneitä vatsoja ja vihjailla pullasta uunissa, vaikka todellisuudessa kärsisi vain vatsaongelmista ja turvotuksesta niiden sivutuotteena. Vaikka tarkoittaisikin hyvää, ikinä ei voi tietää miten pahasti loukkaa tai satuttaa toista raskaustiedusteluilla. Siksipä olisi mahtavaa elää sellaisessa maailmassa, jossa jokainen saisi itse valita, kertooko vai jättääkö kertomatta lapsiin liittyvistä päätöksistä ja uutisista.

Ajatuksia?

Ollaan itsemme yliarvioitu, viisaaksi konfirmoitu. Kohtaloks kaikki pohjaoletukset koituu, totuudet nätisti toisiinsa sointuu.

ootd260316_1

ootd260316_2

ootd260316_3

earrings - Timanttiset
scarf - Acne Studios
dress - Somedays Lovin'
coat - French Connection
bracelet - Michael Kors
clutch - Yves Saint Laurent
boots - Billi Bi

Bailey's juustokakku Kinder Buenolla ja Smurffi valkosuklaatikuilla koristeltuna

baileys juustokakku_1
Jeejee, tein sen taas! Onnistuneen juustokakun nimittäin. Siinä missä pari viikkoa sitten tein sitruunajuustokakun mahdollisimman tarkasti ohjetta seuraten, tämän kohdalla uskalsin jo vähän soveltaa omiani. Netissä on pilvin pimein kivoja ohjeita Bailey's juustokakkuun, mutta kaikki vaikuttivat aavistuksen pliisuilta; siltä kuin niistä puuttuisi se jokin - nimittäin överiys. Kunnon suklaakakun tulee ehdottomasti olla överi ja täyteläinen, eikä mikään kevyt ja kaloreiden suhteen pihtaileva. :D

baileys juustokakku_2
En nyt mitään maailman hurjinta variointia alkanut suorittaa, mutta lähdin hakemaan kakkuun pientä ekstratäyteläisyyttä vaihtamalla ohjeissa monesti käytetyn maustamattoman tuorejuuston suklaiseen versioon. Lisäksi päätin iskeä pinnalle astetta ronkskimmat koristelut. Oikeesti, pyörin kaupan karkkihyllyn edessä varmaan 20 minuuttia kun koitin funtsailla, miten kakku kannattaisi koristella jotta maun lisäksi myös ulkonäkö hipoisi mahdollisimman täydellistä. Oon perfektionisti joissakin asioissa, ja estetiikka on ehdottomasti listan kärjessä. Itseni mukaan lukien moni ihminen "syö" myös silmillänsä, joten visuaalisuus on seikka josta ei koskaan huvittaisi tinkiä. 

baileysjuustokakku_4

baileysjuustokakku_3
Koristeeksi valikoitui lopulta Kinder Buenoa, Smurffi valkosuklaatikkuja (niitä jotka poksuu suussa) ja tummaa suklaata. Pilkoin Buenon ja n. 2/3 paketillista valkosuklaasta ja ripottelin paloja kakun päälle, kun kiille oli jo enimmäkseen hyytynyt. Sitten sulatin pari Fazun suklaapatukkaa ja koitin pursottaa nätisti kuorrutetta siksak-kuviona, mutta taas muistui mieleen että olisi aika panostaa kunnon pursottimeen. Toi nykyinen räkii kuorrutetta miten sattuu. :D Eli ei, kakusta ei tullut niin kivannäköistä kuin toivoin, mutta peukalo keskellä kämmentä leipovalta uusavuttomalta ihan kelpo saavutus. Ja maku oli niinkin hyvin kohdallaan, että kavereilta ehti tulla jo kaksi "tilausta" synttärikakuille. Ekan pääsen leipomaan jo ensi kuussa ja seuraavan kesäkuussa, can't wait. Siis tää touhu lähentelee jo sairasta maniaa, haluaisin vaan koko ajan leipoa ja leipoa. :D Mutta nyt olis sen kakkuohjeen vuoro!

baileys juustokakku_5

baileys juustokakku_6

Bailey's juustokakku à la Anne-Mari

Pohja:
250g kaurakeksejä
50g voita

Täyte:
5 liivatelehteä
3 dl kuohukermaa
200 g suklaatuorejuustoa (Philadelphia Marabou)
1 1/2 dl tomusokeria
3 tl vaniljasokeria
1 dl Bailey's kermalikööriä
2-3 rkl vettä

Kiille:
1 dl Bailey's kermalikööriä
2 liivatelehteä

Koristeluun:
50 g tummaa suklaata
Kinder Bueno -suklaapatukka
Smurffi valkosuklaatikkuja

Laita täytteen liivatelehdet kylmään veteen likoamaan 5-10 minuutiksi.

Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 26 cm) kevyesti sieltä täältä, ja vuoraa se leivinpaperilla. Jotta juustokakun reunoista tulisi mahdollisimman siistit, kannattaa leikata paperista ympyrän mallinen pala vuoan pohjalle ja suorat kaistaleet reunoille. 

Murskaa kaurakeksit hienoksi muruksi ja sekoita sulatetun voin kanssa. Painele seos vuokaan mahdollisimman tasaiseksi pohjaksi joko sormin tai lastaa apuna käyttäen.

Vaahdota kuohukerma. 

Sekoita toisessa astiassa tuorejuusto, tomusokeri ja vaniljasokeri. Lisää joukkoon Bailey's ja sen jälkeen vatkattu kerma, koko ajan kevyesti sekoitellen.

Kuumenna pieni tilkka vettä kattilassa. Purista liivatelehdistä enimmät vedet pois ja lisää ne kattilaan. Kun liivate on liuennut veteen, nosta kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä hetken.

Sekoita vesi-liivateseos huolellisesti täytteen sekaan. Kaada täyte vuokaan. Anna kakun hyytyä jääkaapissa 2-3 tuntia ennen kiilteen valmistamista.

Laita kaksi liivatelehteä kylmään veteen hetkeksi. Kuumenna 1 dl Bailey'sia ja lisää liivatelehdet, sekoita. Anna seoksen jäähtyä hieman, ennen kuin kaadat sen kakun päälle. Laita kakku muutamaksi tunniksi jääkaappiin.

Koristele kakku pilkkomalla pinnalle Kinder Bueno -suklaata ja Smurffi valkosuklaata. Sulata pieni määrä tummaa suklaata (esim. 1-2 pientä suklaapatukkaa) ja pursota siksakkina kakun pinnalle. 

Valmista! Tästä Bailey's juustokakusta saisi näppärästi myös pääsiäiseen sopivan version koristelemalla hieman eri tavalla, vaikkapa pienillä suklaapupuilla joita ainakin Lindt'n valikoimassa on.


Zaran nettikauppa auki Suomessa!

zara1
Eilen koitti hetki, jota moni täkäläinen muotimaakari on odottanut jo vuosien ajan kuin kuuta nousevaa: Zaran nettikauppa avattiin vihdoin myös Suomessa. Jes! Tähän asti Zara on toimittanut tilauksia vaikka minne ympäri maailmaa, mutta Suomi ehti roikkua sorsittujen maiden listalla näinkin pitkään. Tietysti pääkaupunkiseudulta löytyy useampikin kivijalkamyymälä, mutta nyt valikoima on ihan kaikkien saatavilla, asui sitten Helsingissä, Tampereella tai vaikka Lapissa. :) Standarditoimituksesta saa pulittaa 4,95 euroa, jolloin tilausta voi odotella saapuvaksi 3-5 päivässä tilaamisesta. Nettikaupan maksutapoja ovat kortti, Paypal sekä lasku. Itse en toistaiseksi löytänyt mitään jännää, mutta vinkkaanpa nyt blogissakin tästä, jos jostain syystä ette ole vielä näitä iloisia Zara-uutisia muualta kuulleet. :)

Tässä kevään sesongin parhaat palat...

zara2
zara3
zara4
zara5

// Yesterday Zara opened its online store here in Finland, finally! This sure is something that many have been waiting for ages. The spring collection looks really great, although I didn't end up ordering anything. Well, it's good thing since at the moment I don't need anything really, perhaps just some cotton basics like grey and black tees and new navy blue stripe top. :D But yeah, no trendy clothing pieces for me for a while. Just remember, shoes and clothes are very different when it comes to categorizing things. I'm eyeing a pair of Carvela fringe boots and they're on -70% sale... oops.

Vapaa on sana jolle vastakaikua anotaan, vapaa on sana, sanotaan.

15_03_16-1

15_03_16-2

earrings - H&M
top - H&M
cardigan - H&M
bracelet - (oldie, no brand)
clutch - Miu Miu
jeans - Gina Tricot
sneakers - Adidas x Jeremy Scott

Sitruunainen juustokakku

IMG_5929
Pakko hehkuttaa: leipominen on kyllä kerta kerralta leppoisampaa puuhaa, kiitos viimeaikaisten onnistumisten! Ja aina kun joku täyden katastrofin aineksista koostuva kakku onkin lopulta varsinainen lé success, sehän vaan motivoi kohti uusia leivontahaasteita. ;) Ruoanlaitto tulee varmasti olemaan aina se ykkösjuttu, enkä usko että musta saa samanlaista hc-kakkusankaria kuin äidistä, mutta pääasia on että hauskaa on. Viimeisinpänä leivoin sitruunajuustokakun Kinuskikissan ohjeen mukaan. Maku oli juuri sellainen makean kirpsakka kuten kuuluukin, ja kakku näyttikin ihan siedettävältä. Ei se nyt mikään estetiikan ilmentymä ollut; pohja on epätasainen, kiille meinasi hieman sekoittua täytekerrokseen ja eipä tuo suklaakuorrutuskaan yllä ihan kakun koristelun mm-tasolle.

Anyway, oon ylpeä itsestäni - tein kakun alusta loppuun ihan itse! Ei ollut äiti jeesaamassa panikoivaa tytärtä, että miten näitä liivatteita käytettiinkään, onko keksipohja tarpeeksi kiinteäksi paineltu ja oonko nyt vatkannut näitä valkuaisia tarpeeksi kauan. Hyvin pärjäsin, vaikka tuntuukin että pienimuotoinen sähellys tulee aina olemaan osana mun keittiössä hääräilyä. Hmm, mulla kummittelee kaapissa Bailey's -likööri, jonka sain tammikuussa synttärilahjaksi. Saattaapa hyvinkin olla, että Bailey's -juustokakku menee testiin lähiaikoina.

Muuten noudatin kiltisti Kinuskikissan ohjetta kakun teossa, mutta mulla oli 24 cm irtopohjavuoan sijaan 26 cm vuoka. Ohjeessa pohjaan käytetään 200g digestivejä, mutta itse laitoin n. 250g eli jokusen keksin enemmän, jotta vuoan pohja varmasti peittyisi. Lisäksi sitruunamehua "saattoi" olla aika reilu desi, kenties lähemmäs 1,5 dl. Tykkään kovasti kaikesta sitruunaisesta, joten en voinut vastustaa pientä c-vitamiinin lisäystä. ;)

IMG_5938
IMG_5944

Sitruunajuustokakku

Keksipohja:
200 g digestivejä
125 g hedelmäsosetta (esim. mangon makuinen Piltti)

Täytekerros:
6 liivatetta
1 sitruunan kuori raastettuna
1 dl sitruunamehua
200 g Philadelphia maustamatonta tuorejuustoa
200g sitruksista jogurttia (käytin Ingmanin appelsiinijogurttia)
250 g maitorahkaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 valkuaista

Pinnan kiille:
3 liivatelehteä
4 dl appelsiinitäysmehua

Koristeluun:
tummaa suklaata
kultaisia sokerihelmiä

Murskaa digestivet kulhossa ja sekoita hedelmäsose joukkoon. Levitä seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle, taputtele esimerkiksi lusikalla tai lastalla tasaiseksi ja kiinteäksi.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta kuori. Purista sitruunamehu talteen erilliseen kulhoon. Sekoita kuoriraasteen kanssa tuorejuusto, jogurtti, rahka, sokeri ja vaniljasokeri. Vaahdota valkuaiset.
Kiehauta sitruunamehu kattilassa ja sulata joukkoon liotetut liivatteet. Sekoita tuorejuustoseoksen joukkoon, ja yhdistä sitten rauhallisesti vatkaillen valkuaisvaahtoon. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle, ja anna kakun hyytyö vähintään kolme tuntia jääkaapissa.
Laita kiilteen liivatteet likoamaan. Kiehauta 1/2 - 1 dl appelsiinimehusta ja sulata siihen liivatteet. Yhdistä lopun mehun kanssa. Kaada täytteen päälle. Anna taas hyytyä jääkaapissa kolmisen tuntia.
Irrota kakku vuoasta varovasti, ja siirrä se tarjoilulautaselle. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa miedolla lämmöllä. Kaada sulasuklaa pursotuspussiin ja koristele kakku kiehkuroilla. Ripottele kakun pinnalle sokerihelmiä. Valmista!
IMG_5925
Jos tulee mieleen jotain kivoja juustokakkuohjeita, tai muita kevääseen sopivia keveähköjä leipomuksia, saa ehdottomasti vinkata! Tää mun leivontavimma ei taida olla ihan heti hiipumassa... :)

Hakusanoja pt. 2

IMG_20160310_121312

Oon tehnyt viimeksi hakusanapostauksen vuoden 2014 loppupuolella, joten eiköhän nyt oo jo aika uudelle!

Kumisaappaat kumpparit hävettää
Minkä takia ne hävettää? Mä suorastaan haaveilen sellasista. Tulevana keväänä meen ja hommaan pinkit tai punaset Nokian Hait! ETTÄ NIIN!

Vinkkejä laihdutukseen
Vinkkejä on tullut jaettua ainakin vuoden 2014 syksyllä tässä postauksessa.

Dior laukut hinta
Liikaa, ihan liikaa. Olin joskus muutama vuosi sitten ihan sitä mieltä, että kun täytän 25, ostan itelleni Lady Dior -laukun mustana ja hopeisilla metalliosilla... :D Heh, taitaapa jäädä kuitenkin väliin. En EHKÄ oo valmis vetämään mitään puolen vuoden kaurapuurodieettiä yhden laukun takia...

IMG_20160306_104143

IMG_20160304_113215

IMG_20160303_190421

IMG_20160227_191518

Hiuspinnijalat
Semmoset olis niin makeet, mutta mistään ei taida saada irrallisena moisia. Jos joskus satun löytämään kivat metalliset "hairpin leg" -pöydänjalat, laitan iskän tekemään mulle siksak-kuvioidun puisen ruokapöydän!

Love has four letters so does beer
Tää on varmaankin ollut otsikkona joskus tai muuta vastaavaa. :D

Näkyvät solisluut
Yliarvostettua.

Bvlgari laukut
Mun ihka ensimmäinen designer-laukku oli Bvlgarin pinkki clutch, jonka bongasin 2011 eBaysta ja kuin ihmeen kaupalla sain napattua itselleni. Näin ekan sneak peekin Bvlgarin ja Matthew Williamsonin capsule collection -kollaboraatiomallistosta The Blonde Saladissa, ja tykästyin saman tien laukkuun. Hinta uutena oli aivan älytön, joten aloin kytätä eBayta harva se päivä. Lopulta tärppäsi! Vaikka laukkua on vuosien mittaan tullut käytettyä hurjasti, se voisi mennä edelleenkin upouudesta... ellei Nasu olisi kerran vähän teroitellut kynsiään siihen. :D No, muutama naarmu jäi pintaan, mutta nekin on onneksi melko huomaamattomia.

Dior it lash kokemuksia
Jos pitäisi luetella top-3 ripsarit, Dior It-Lash olisi varmaan kolmantena. Sensain 38C ja YSL:n Babydoll menee täpärästi sen edelle!

Hajuvesi ei lopu
Tähän sopisi hashtag #firstworldproblems :D Oispa mulla sama ongelma, eikä Pradan Candy loppuisi ikinä... mutta ei, hirmu vauhdikkaasti se hupenee päivittäisessä käytössä. :(

IMG_20160227_175957

IMG_20160227_175620
Tähän annokseen tulossa reseptiä lähiaikoina!

IMG_20160226_220906

IMG_20160222_203835

Hiukset purkkaa
Lopeta se blondauskierre heti. Siis oikeasti, HETI!

INTJ nainen
Semmonen mä oon. Rankkaa. Anna armoa, elämä.

Korot mudassa
Ei kannata rämpiä korkkareissa missä tahansa rämeikössä. :(

Kumisaappaat kumpparit yläaste
Tää on taatusti saman tyypin googlauksia, jota aiemmassa kohdassa hävetti kumpparit :D Oo edelläkävijä ja mee rohkeasti kouluun kumppareissa!

Mikä on rumpufilli
En kyllä tiedä. Tiedän että Pyhimyksen lyriikoissa sanotaan "Mut rumpufilli rinnassa katkasee sen kompin. Jo unohtunu rytmi herättää zombin, ajattelijalla toinen aivolohko onkin".

Mistä tietää onko ebayn tuote aito
Maalaisjärkeä kehiin. Jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, se isolla todennäköisyydellä on pelkkää kusetusta. Esimerkiksi laukkujen aitouden todentamiseen on useita keinoja; kysy date codea, tiedustele kuuluuko kauppaan kuitti ja dust bag, pyydä jeesiä Purse Forumilta...

Mitä mieltä Mamma Mariasta
Paras ravintola Lahessa!

IMG_20160222_171711

IMG_20160222_171313

Nachovuoka kalorit
Kyllähän niitä kaloreita on aika paljon.

Oon zeepra viivakoodilaitteessa
Taas Pyhimystä. Mutta hei, seepra eikä zeepra. :D

Paljon kestää painoa kartell la marie tuoli
Oon myös miettinyt, mikä niiden läpinäkyvien muovituolien painorajoitus mahtaa olla. :D

Pinaattinen lohipasta
Ohje löytyy täältä.

Taateleita päivässä
En tiedä mikä on virallinen suositus, ite syön max. kolme taatelia. Ei niin imeliä hedelmiä pystyisi vetämään enempää. :D

Tatuointi teksti ideoita
En suosittele etsimään ideoita väkisin. Kun oikea teksti tulee vastaan, sen kyllä tietää. Odota rauhassa :)

Voitais kyllä hieman tutustua, mut mun päässä ääni varoittaa mä saatan rakastua
Nyt oli Pariisin Kevättä.

Sensai 38°C mascara

IMG_5393-001
Yleensä en tapaa ostaa samaa ripsaria kahdesti, vaan vaihdan joka kerta brändistä toiseen. Ostopäätös määrittyy summan mutikassa joko hyvän tarjouksen, kiinnostavuuden tai sitten netissä luettujen tuotearvostelujen perusteella. Nyt oon kuitenkin onnistunut jumittumaan tiettyyn kosmetiikkavalmistajaan, nimittäin japanilaiseen Sensaihin. Tykästyksen kohteena on kerrassaan kulttimaineessa oleva 38°C -tuotesarja. Viime syksynä ostin 38°C -klassikkoversion, eli Silk Performancen. Pidin niin kovasti ripsarista, että sen loputtua päätin pysytellä Sensaissa. Tällä kertaa tilalle valikoitui 38°C Separating & Lengthening.

IMG_5402-001
Tykkään 38°C:sta koska se kestää käytännössä mitä vaan, paitsi hardcore-vollotusta. Mun kyyneleet taitaa olla aika karvaita. ;) Ripsarin nimi tulee siis ihan siitä, että se lähtee pois lämpimällä, 38-asteisella vedellä. Myyjä osasi kertoa ettei tämä irtoa ripsistä edes vedenkestävälle meikille tarkoitetulla meikinpoistoaineella, vaan vaatii tosissaan sen lämpimän veden. Ensin en meinannut saada ripsaria pois edes kuumalla vedellä, mutta sitten hoksasin että poistaminen on tekniikkalaji tämän tuotteen kanssa. Ei riitä että vähän hinkkaa silmiä, vaan pitää hellävaraisesti "hieroa" väri irti ripsistä sormenpäillä, semmosilla pyörivillä liikkeillä. Koska mitään varsinaista väkivaltaa ei ole tarvinnut käyttää, mun ripset ovat säilyneet normaalissa kunnossa, eivätkä ole esim. katkeilleet tai harventuneet.

IMG_5414-001
38°C Separating & Lengthening

IMG_5407-001
38°C Silk Performance

IMG_5416-001
Vaikka kummatkin ripsarit ajaa asiansa täydellisen hyvin, Silk Performance taitaa kuitenkin viedä täpärästi voiton - ihan vaan harjasosan takia. Tuo pikkuinen ja kapea harja sopii kivasti kömpelöille tyypeille: sillä on helppo levittää väriä lyhyimpiinkin ripsiin, eikä tarvitse pelätä töhrivänsä karvojen lisäksi myös luomia mustalla värillä. Separating & Lengthening -version isommalla harjalla tulee silloin tällöin pientä sotkua, joten meikatessa saa olla valppaana.

All in all, kumpikin ripsiväri saa multa täydet suositukset! Rähmätassuille Silk Performance ja muuveissaan skarpeille daameille Separating & Lengthening. :) 

// There's no doubt that Sensai (formerly Kanebo) is one of the top mascara producers in the whole world, thanks for their iconic 38°C product line. Last autumn I was tempted by a fantastic offer and decided to buy the classic version, Silk Performance. Usually I like to change brand every time when it's time to get a new mascara, but I loved Silk Performance so much that I wanted to stay in Sensai. I bought 38°C Separating & Lengthening mascara and it's great stuff as well! I would say both products are good, but perhaps Silk Performance is a little bit better - just because of the smaller brush. I'm such a clumsy person, so for my taste the small brush is easier to use. But both are really good options!

Sushia kotona

IMG_5578

Yksi mun tämän vuoden the tavoitteista on kokeilla uusia juttuja keittiössä aina silloin tällöin. Tällä viikolla ei ole mennyt kovinkaan nappiin sen tavoitteen kanssa; oon syönyt maanantaista perjantaihin salaatteja... :D No, sentään tossa pari viikkoa takaperin ostin kaupasta härpäkkeet sushin valmistamiseen kotona. Vihdoin ja viimein, eipä ne sushikokeilut ookaan olleet  mielessä kuin vuoden tai pari. Better late than never hei. Tässä kerrassaan sekavat ohjeet sushirullien tekoon, olkaas hyvät!

1. Lue kaikki mahdolliset netistä löytyvät sushiohjeet läpi, ja katsele vielä varmuuden vuoksi tuntitolkulla Youtuben How to roll sushi -videoita. Panikoi päässäsi, että emmä osaa emmä osaa! Esimerkiksi Kotivinkiltä löytyy hyvä sushiohje, kannattaa vilkaista sitä. Täältä puolestaan voi kurkata videoituja vinkkejä rullaamiseen.

IMG_5469

2. Kaikki alkaa riisin keittämisestä. Sohaise saksilla Risella-pussi rikki niin, että 20% pakkauksen sisällöstä leviää ympäriinsä tiskipöydälle ja lattialle. Siivoa sotku. Jos olet laiskalla tuulella, voit toki halutessasi skipata tämän kohdan... :)

3. Mittaa kattilaan 5 dl riisiä ja vajaa 6 dl vettä. Keitä riisi ohjeen mukaan kypsäksi. Ole kuin mikäkin multitasker konsanaan, ja riisin kiehuessa paista pannulla kuhafile. Voissa tietty. Kun fisu alkaa olla kypsähkö, käännä lämpö pienemmälle ja lisää pannulle pakastekantarellit. Anna paistua hiljalleen. Mausta kevyesti suolalla.

4. Kun riisi on valmista, kuumenna riisiviinietikka. Järkevä tyyppi käyttäisi kai pientä kattilaa ja hellaa tähän tarkoitukseen, mutta itse kaadoin etikan mukiin ja lämmitin sen mikrossa. :D Kun etikka on kuumaa, liota siihen sokeria ja suolaa maun mukaan. Kaada seos riisin sekaan, sekoita huolellisesti ja peitä riisikulho kostealla liinalla, ettei riisi kuivahda. Jos haluat hieman nopeuttaa riisin jäähtymistä, sekoittele sitä kauhalla silloin tällöin.

IMG_5489

5. Pilko kaikki täyteainekset valmiiksi kulhoihin. Kuhan ja kanttiksien lisäksi kylmäsavulohta, avokadoa, kurkkua... mitä ikinä keksit! Tuorejuustokin on kiva täyteidea. Maistele sitä helkkarin hyväksi toteamaasi kuhaa ja totea, että kohta se loppuu ennen kuin yksikään kalapala on eksynyt sushirullaan.

IMG_5481

6. Ihmettele bambumattoa - siis tälläkö oikeasti pitäisi onnistua se sushien rullaaminen? Levitä bambumatolle merileväarkki. Kastele kädet haaleassa vedessä - kannattaa suosiolla varata pöydälle pieni vesikulho, niin ei tarvi jatkuvasti juosta huuhtomassa tassujaan hanan alla. Riisin käsittely on helpompaa ja sushirullat onnistuvat varmemmin, kun muistaa ajoittain kastaa käsiä vedessä. Nostele märillä käsillä riisiä merileväarkin päälle ja levitä tasaisesti. Yläreunaan kannattaa jättää tilaa n. 1/3 - 1/4 osaa arkista.

IMG_5493

7. Painele riisin keskelle sormella pieni vako ja lado siihen täytteitä, tässä tapauksessa lohta ja avokadoa. Ei kannata laittaa ihan hirveetä määrää, jotta rullaus olisi helpompaa.

8. Ja sitten vaan rullaushommiin! Jotkut käyttää kai samantien sitä bambumattoa apuna, mutta ite otan sormilla kiinni siitä sushin alareunasta ja teen ekan taitoksen. Sitten sen jälkeen on helpompi käyttää bambua apuna rullaamiseen. Bambumattoa kuuluu myös vähän painella, jotta sushirullasta tulee tiivis. Matolla voi myös yrittää hieman "muotoilla" rullaa, jos siitä meinaa tulla epämuodostunut. Kun rullan tyhjä yläreuna lähestyy, siihen voi hieman sivellä vettä jotta paketti pysyy paremmin kasassa.

IMG_5499

9. Nyt edessäsi pitäisi olla kelpo sushirulla. Leikkaa rullasta pieniä suupaloja terävällä puukolla. Kannattaa kastaa puukkoa vedessä jokaisen leikkuukerran jälkeen, sillä homma helpottuu huomattavasti. Reunuspaloja on hyvä maistella, sillä niistä tulee aina rumia. ;)

IMG_5505

IMG_5515

IMG_5521

10. Kas näin olet valmistanut maki-susheja! Inside out -susheja tehdään niin, että levitetään riisiä kauttaaltaan koko merileväarkille, ja se käännetään ympäri niin että riisi osuu bambumattoon. Sitten vaan isketään keskelle merilevää täytteet ja aletaan rullailemamaan samaan tapaan kuin makejakin. Seesaminsiemenet suorastaan kuuluu inside out -rulliin, mutta mulla ei ollut niitä. Käytin sitten pellavansiemeniä, ja hyvin toimi sitenkin. :D

IMG_5525

IMG_5526

IMG_5539

IMG_5541

11. Sitten kun rullia on sopivan monessa variaatiossa, on ruoka-aika! Peruslisukkeita on soijakastike, wasabi ja inkivääri. Ite tykkään mössätä soijakastikkeen sekaan sekä wasabit että inkiväärisuikaleet.

IMG_5561

IMG_5545

Makuyhdistelmistä kuha-kantarelli ja kurkku-tuorejuusto olivat hyviä, mutta täytyy sanoa, lohi-avokado on kyllä ihan omaa luokkaansa. Taidanpa siis ensi kerralla tehdä pelkästään niitä, niiiiiiiin törkeen hyvää. :D Myös nigireitä voisi joskus kokeilla tehdä, nehän nyt on varmaan helpoimmasta päästä kun siinä on vaan se riisipallo ja sen päällä lohta tai rapua.

IMG_5584

PS: Laaduntarkkailijoita riitti...

IMG_5523

IMG_5528

IMG_5535