You're so zen, you're a ten, you're gem, creme de la creme de la creme de la creme.

Heti siitä lähtien kun sain blenderin käyttööni, mun aamuista lähes jokainen on alkanut jonkinlaisella smoothiella - ne kun herkullisia, (haluttaessa :D) terveellisiä sekä tietysti helppoja. Ei paljoa tarvitse nähdä vaivaa aamupalansa eteen, ja sehän sopii erinomaisesti mun kaltaiselle aika aamu-uniselle tyypille. ;) Tässä on mun neljä tähän mennessä lemppareinta smoothieohjetta, olkaas hyvät!

smoothie3
Kanelimoothie - n. 200 g mustikoita ja/tai vadelmia, 1 pieni banaani, 250 g maitorahkaa, 2-3 dl vettä tai maitoa, reilusti kanelia

smoothie5
Maapähkinävoismoothie - 100 g vadelmia, 100 g mansikoita, 250 g maitorahkaa, 2-3 dl maitoa, pari teelusikallista maapähkinävoita

smoothie2
Trooppinen smoothie - purkillinen (n. 200 g) ananasta mehuineen, 1 banaani, 250 g maitorahka, 2-3 dl maitoa, reilusti kookoshiutaleita

ewrgty
Omenapiirakkasmoothie - pari keskikokoista omenaa, 250 g maitorahkaa, 2-3 dl soijamaitoa (kauramaito voisi olla vielä parempaa tässä smoothiessa), 1 rkl kaurahiutaleita, 1 tl maapähkinävoita, ripaus kanelia

Nämä kaikki neljä smoothieta ovat mun mielestä tosi herkullisia, ja varmasti jokaista tulee tehtyä vielä monet monet kerrat - mutta pakko sanoa, että kyllä ihan se suurin lemppari on tuo vadelma-/mansikkasmoothie, jossa on maapähkinävoita seassa. Maapähkinävoi on aivan ihanaa, ja vajaa kuukausi sitten ostamani purkki onkin jo lähes tyhjä, hups... :D Sitä on kiva laittaa just smoothiehen tai vaikka puuron päälle, ja oikeastaan jos vaan kehtaisin, voisin syödä sitä vaikka suoraan purkista nam! Jenkkityyliin paahtiksen päällä en voita toistaiseksi oo kokeillut, sillä en oikeastaan koskaan osta leipää kotiin.

Toki kun nyt oon innokkaasti testaillut kaikenlaisia smoothieohjeita, on myös pari vähän vähemmän onnistunutta kokeilua tullut tehtyä. Kokeilin Vähähiilarikeittokirjasta bongaamaani vihersmoothieohjetta, ja se ei ollut kovin namia. Siihen tuli kurkkua, avokadoa, raastettua inkivääriä, pinaattia (okei ohjeessa luki persilja, mutta hyih kun en tykkää!), raakaa kananmunaa, vettä, kookosmaitoa, omenatäysmehua ja rypsiöljyä. Ei smoothiesta varsinaisesti pahaa tullut, mutta todella miedon/mitäänsanomattoman makuista. Kaloreita annoksessa oli kuitenkin yli 800, joten lopulta kaadoin puolet juomasta menemään... Jos teillä on mielessä jotain kivoja, maistuvia vihersmoothieohjeita, saa laittaa vinkit jakoon kommenttiboksissa! :) Toinen epäonnistunut kokeilu oli porkkanasmoothie, johon tuli appelsiinia, porkkanaa, inkivääriä ja mehua. Taisin laittaa vielä vähän rahkaakin sekaan. Maku olisi kyllä ollut tosi hyvä, mutta koostumus ei oikein toiminut. Veikkaan, että käytössä pitäisi olla joku luksusmasiina tyyliin Vitamix, jotta juomasta tulisi sellaista silkkisen sileää eikä seasta löytyisi inhottavia sattumia. ;)

Olisiko teillä vinkata mulle jotain aivan ihania smoothieohjeita? :) 

There's a bluebird in my heart that wants to get out but I'm too tough for him, I say, stay in there, I'm not going to let anybody see you.

New in.. :)

IMG_4887
IMG_4885
Huuto.netistä vaivaisella 12 eurolla (postareineen!) löytämäni Missoni x Lindexin neule kolahti postilaatikkoon jo jonkin aikaa sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kuvata sen tänne blogiin. Aivan ihana, ja ihan uudenveroisessa kunnossa! :) Onneksi kesä on hitaasti mutta varmasti alkanut vaihtua syksyyn, nimittäin mä en enää yhtään jaksaisi kesävaatteita - vaikka nekin toki kivoja on, mutta kaikkea aikansa heh. Odotan innolla, että voi taas pukeutua isoihin ja pehmeisiin neuleisiin, ne kun sattuu olemaan mun lempivaatteita. :)

IMG_4844
IMG_4847
IMG_4864
Pari päivää sitten sain tekstarin, että Zalandon tilaus on vihdoin saapunut lähikauppaan noudettavaksi. Mähän pingoin miltei heti pakettia hakemaan, halusin äkkiä päästä sovittamaan uusia sneakereitani. :D Tosiaan, bongasin nää Niken häikäisevän oranssit Zoom Structuret Zalandon alesta, ja ainoa jäljellä oleva koko oli 42. Tuumin että se voisi olla ihan passeli, kun normaalisti mun kengänkoko lenkkareissa on 41, ja Niket on yleensä olleet oman kokemukseni mukaan huomattavan naftia mitoitusta. Vähän jänskätti silti kokovalinta, mutta nappiin onneksi osui! Pari kertaa oon jo käynyt kenkiä testaamassa, ja so far so good. Sanoisin että loistotossut tällaiselle linttaan astujalle kuin minä, täytyy vaan toivoa, ettei ihan niin nopsaan kulu reikiä kengän sisäpuolelle kuten aiempien kenkien kanssa on käynyt.

IMG_4895
Yksi epäonnistunut ostoskin tuli tehtyä, nimittäin tilasin Ellokselta hyvään alehintaan Zara Homen rengasverhot, joita olin pitkään ihastellut. Tuotekuvissa verhot näytti iiiihanan räikeän koralleilta, mutta livenä väri olikin sitten todella pliisu ja jotenkin "tunkkainen". Mutta kai tuota sävyä on sitten jotenkin vaikea vangita kameran linssin läpi, nimittäin jostain syystä myös mun kamera halusi nyt hieman kaunistella todellisuutta, kun tuossa nappaamassani kuvassa verhojen sävy näyttää jopa ihan kivalta ja freesiltä. :D Tylsän värin lisäksi verhot olivat aaaaivan liian pitkät mun olkkarin ikkunaa ajatellen (kannattaa ehkä ensi kerralla tsekata ne mitat...), ja materiaali puolestaan oli syntiäkin painavampaa. Palautukseen siis menevät nämä. Pettymys! Täydellistä korallin sävyä edustavien verhojen metsästys jatkuu tätä menoa eläkeikään saakka. :D 

Mix&Go

IMG_4419
Toissa viikolla tilasin Citymarketin nettikaupasta jotakin, mitä oon jo piiiiiiitkään ollut aikeissa ostaa - blenderin! Tähän asti oon tehnyt silloin tällöin smoothieta sauvasekoittimella, joka on niin skrubu että sitä käyttäessä nenään leijailee jo muutamassa sekunnissa inha muovinkatku. Ei siis välttämättä mikään turvallisin laite universumissa - ja sitäpaitsi, onhan sauvasekoitin nyt hemmetin kömpelö mikäli yhtään useammin mielii herkullisia smoothieita loihtia juotavakseen. Oli siis aika upgradeerata blendereiden ihmeelliseen maailmaan. ;) Mulla oli muutamia kriteereitä hankinnalle: mahtuu pieneen tilaan (keittiönkaapit on jo ennestään aika täynnä...), helppo pitää puhtaana, edullinen, kannun materiaali mieluummin muovia kuin lasia. Hitusen googlailin ja äkkiä löytyikin sopiva blenderikandidaatti, C3 Mix&Go. Citymarketin nettikaupassa laite maksoi tarjouksessa vaivaiset 25€ ovh. neljänkympin sijasta, joten valinta oli sillä selvä - ei ainakaan kallis hinta jäisi harmittamaan, jos jostain käsittämättömästä syystä laite ei tulisikaan tehokäyttöön. Toimitus oli ilmainen kun valitsin lähimmän cittarin noutopaikaksi, eikä siinä mennyt kuin muutama arkipäivä. :) 

IMG_4428
Tältä näyttää paketin sisältö. Kaksi 0,7 l muovikannua, yks terällinen kansi, kaksi normikantta, sekä tietysti itse laite. :) Täytyy kyllä todeta, että todella mainio ostos! Oon tässä reilun viikon tuttavuuden aikana ennättänyt tehdä varmaan kymmenen erilaista smoothiekokeilua. :D Mun lemppareista on tulossa oma postauksensa myöhemmin. 

IMG_4432
Pulloon mahtuu just sopivan kokoinen annos yhdelle esim. aamupalaa ajatellen, kun haluaa selvitä pelkällä smoothiella seuraavaan ateriaan saakka. :) Omasta mielestäni toimiva perus combo on 250g maitorahkaa, 2-3 dl maitoa tai vettä, reilusti marjoja tai hedelmää, sekä mahdolliset "mausteet". Myös pellavansiemenrouhetta tai kaurahiutaleita eksyy silloin tällöin sekaan. :)

IMG_4442
Ohjevihkon lopussa on jokunen herkullisen oloinen smoothieresepti - täytyykin joskus muistaa kokeilla! 

All in all, suosittelen kovasti C3 Mix&Go:ta, jos jollain teistä on yhtään blenderin osto mielessä pyörinyt! :)

Cause I wanna see the cool and the classy / and I wanna see the cruel and the nasty

vlyöp1
Hiljattain mun yöpöytäprojekti tuli viimeinkin päätökseen, jee! Viinilaatikot löysin eräästä alemyynnistä hintaan 17€/kpl. Aika suolainen summa toki, mutta sen pulitti sikäli ihan mielellään kun sopivia laatikoita oli kuitenkin jo melkoisen pitkään tullut etsittyä. Lopputuloksesta maalaamisen jälkeen tuli just se mitä halusinkin! :) Aika huolettomasti ja suurpiirteisesti roiskin maalia sudilla sinne ja tänne. Rosoisuus kun on ehdottomasti enemmän mun juttu kuin kiiltokuvamaisen fiini pinta, mitä puun käsittelyyn tulee. Mitäs tykkäätte? 

456yh_effected

A love like that was a serious illness, an illness from which you never entirely recover.

l2_effected
l1_effected
Mainitsinkin aiemmin tehneeni tilauksen Lindexille. Paketista esiin kuoriutui raitaa, raitaa, raitaa ja vielä vähän raitaa! ;) Olin ehtinyt ihastelemaan jo viikkokausia liikkeessä noita ohuita pellavasta valmistettuja raitaneuleita. Niitä on tarjolla vaikka minkä värisiä, mutta esteeksi itselleni muodostui hinta: 30e. Siis eihän se tietenkään ole paha neuleesta, joka on vieläpä vähän laadukkaampaa materiaalia, mutta ongelmana oli se että ehdottomasti halusin neuleen useemmassa värissä! :D Ja silloinhan yhteissumma ei olis enää ollut kovin edukas hehe. Hyvin harvoin tulee jostakin vaatteesta sellasta tunnetta, että yksi ei kertakaikkiaan riitä, mutta tän neuleen kanssa tuli - siinä vaan yhdistyy kaikki mitä täydelliseltä neuleelta toivoa saattaa; hyvä pituus, sopivan rento malli sekä ohut, pehmeä ja laadukkaan oloinen materiaali. No, satuin sitten viime viikolla yks päivä huomaamaan, että Lindexin nettikaupassa neuleet oli alennettu puoleen hintaan! :) En kyllä montaa hetkeä miettinyt, tilaanko vai enkö. 

Samalla klikkasin virtuaaliseen ostoskoriin kaks raidallista t-paitaa, ne oli myöskin alessa ja maksoi jotain 6-7e kpl. Hyvä saalis siis! :) Nyt mulla on vielä ikävä kyllä viideskin (!!) raitahimotus Lindexin valikoimassa, nimittäin eräs kirkkaanvihreä neule jossa on tummansinisiä raitoja. Sama neule olisi ihana myös tummansinisenä valkeilla raidoilla. Se on puuvillaa ja maksaa vain parikymppiä... Äääh! :D Mä oon vasta kuluneen vuoden aikana löytänyt itsestäni raitapersoonan - ennen vierastin kuosia kovasti. Todella voimakkaasti on kyllä tää raitainnostus iskenytkin, alkaa nimittäin tuntua että kohta on vaatehuoneessa raitapaitoja koko tähän astisen elämän edestä hamstrattuna. :D

Wasted hours before we knew, where to go and what to do, wasted hours that you make new, turn into a life that we could live.

En oo aikoihin tainnut rääkätä teitä Instagram-kuvilla, joten täältä pesee! Näistä fotoista vanhimmat taitaa olla peräti kesäkuun alkupuolelta, eli taisi olla jo aikakin siirrellä kuvia puhelimesta läppärille. Ei niitä ollutkaan kuin toista tuhatta, ihan kiva. :D Pakko tosin myöntää, että nyt tällä hetkellä mua vähän jopa kyllästyttää IG-kuvailu, ja viime aikoina yhä useammin ja useammin käyttöön on päässyt ihka ihana Canon 600D! Toivottavasti siis tulevaisuudessa jaksaisi nähdä sen verran enemmän vaivaa, että puhelimen sijasta tarttuisi siihen järkkärimöhkäleeseen, kun on aika ottaa vähä (ruoka)kuvia tms blogiin. ;D Musta vähän tuntuu, että vielä tänä vuonna aion ostaa jonkinlaisen uuden objektiivin, kun se kittilinssi on jo vähän nähty juttu. 50mm houkuttelee kovasti, ja grr sen lisäks ku vielä raaskis hankkia salaman... no, jos nyt siitä objektiivista tosiaan aloittaisi. :D

kuva (39)
Oon viime kuukausina ollut ihan rakastunut chai latteen, ja toi Clipperin versio on muodostunut aikalailla lemppariksi!

koll9
1. rahkaa, banaania, vadelmia, mysliä, kookoshiutaleita 2. maustamaton jogurtti + mustikoita 3. mustikka/vadelmapirtelö 4. sama setti kuin ekassa kuvassa, mutta ananasta vadelman ja banaanin sijasta 5. kaurapuuroa kera banaanin, mustikoiden ja mehukeiton 6. jogurttii ja vadelmia

kuva (21)
NAAAAAM!

koll8
1. Wok-vihanneksia, voissa paistettuja kanttarelleja sipulin kera, jauhelihapihvejä vuohenjuustosiivuilla 2. perus salaatti ja kanttiksia 3. tonnarisalaattia, perunaa maitokastikkeella, kalapuikkoi 4. kebabtortilla 5. kanasalaatti 6. salaattia, spagettia ja pinaattista jauhelihakastiketta

kuva (2)
Mikään ei voita kunnon Makuuni-porsastelua silloin tällöin

koll6
Kaiken sorttisia salaatteja. Kutos kuvassa toi mössö on makrillia tomaattikastikkeella ja päällä auringonkukansiemeniä. Nam :)

koll5
Pitkästä aikaa Mamma Mariassa! Teki mieli pitäytyä siinä vakkarissa eli kanapastassa, mutta olin hurja ja tilasinkin katkarapu/pinaattipastan. Tosi hyvää oli toikin!

koll10
Lapsuudenkotimaisemissa on vierähtäny tovi jos toinen ja kolmaskin tänä kesänä

koll7
#eatclean!!! :D 

koll4
1. Skumppaa partsilla 2. Kengät jotka oon 18-vuotiaana ostanut, ei pysy enää jalassa. Mun jalka on siis tosiaan kutistunut 41:stä 40:een, oon tähän asti ajatellut että kauppojen kenkien koot on nykyää isompia. :D 3. Michael Korsin Snake Wrap -rannekoru on vasta nyt tänä kesänä päässyt ihan kunnolla käyttöön, vaikka ostin sen jo viime syksynä. Simppeli mutta silti näyttävä! 4. Satamahengailua hihhii

kuva (19)
Mun uusin juomasuosikki on martini limellä!

koll3
Ette kai vaan luulleet, että säästyisitte kissakuvilta kerrankin? Ehei, sitä vahinkoa ei tapahtu. :D 

kuva (9)
Yummmmm

koll2
1. French Solen kiiltonahkabaltsut ekaa kertaa käytössä 2. Ihana hetki 3. MiC! 4. Taannoin vähän pussikaljailtiin tuolla mun lähipuistossa. Siellä lammikossa uiskenteli söpöjä vauvalokkeja!

kuva (16)
Mikäs sen parempi combo kuin kuohari ja mansikat? Tähän on hyvä lopettaa.

Now the cities we live in could be distant stars and I search for you in every passing car

Heh, vannon että mun tarkoitus oli tehdä musapostaus jossa olisi ainoastaan joku 5-10 biisiä, mutta hitusen tuli taas innostuttua... sori. :D En kertakaikkiaan osannut valita, mitä laittaisin tähän ja mitä jättäisin pois - näistä biiseistä kun kaikki on olleet viime aikoina kovassa kuuntelussa, ja tuntuu etten ikinä voi kyllästyä näihin. :p Tänä vuonna mä oon löytänyt ihan mielettömän monta uutta tuttavuutta musiikin saralla. Lemppareihin lukeutuu ainakin OCD, OnCue, Kinetics, Yonas, Skizzy Mars ja Gentlemen's Vibe, mutta siis Watsky, Jez Dior ja Arcade Fire - miten oon aiemmin osannut elää ilman noiden kolmen musaa?! :D Satunnaisesti kuunteluun eksyy nykyään myös vähän raskaampaakin tavaraa, vaikkapa Metallicaa. Vielä joitakin vuosia sitten en olis uskonut, että osaisin ikipäivänä diggailla Metallicaa missään muodossa. :D 

Muttamutta, tässäpä nyt nämä "ihan vaan muutama" biisi! Jos kolme parasta pitäisi valita, niin ne olisi Watskyn Sloppy Seconds, Jaymes Youngin/Jez Diorin Dark Star ja Arcade Firen Suburban War. Ja eeeehkä sokerina pohjalla vielä toi Kineticsin Sign Language. ;) Nyt tämä hieman isomman kokonen sokeri lähtee tonne kaatosateeseen, kun pitäisi keskustassa käydä hakemassa muuan Lindex-tilaus ja käydä ruokakaupassa. Oon jokusen tunnin tässä jo odottanut että toi sade vähän menisi ohi, mutta EI SITTE MÖRRRR! :C Ihanaa keskiviikkoa!

 

Zoom Structure

structure
Tilasin just uudet lenkkikengät Zalandolta, wohoo! Oon ihastellut näitä ihania neonoranssilla maustettuja Nikeja jo jonkin aikaa, mutta nyt kun ne olivat alessa, ja uutiskirjeen tilaamalla sai vielä alehinnastakin 10€ pois, päätin laittaa tilausta menemään. Täytyy vaan toivoa että osasin valita sopivan koon, kun Niket tuppaa joskus olemaan vähän pientä mitoitusta ainakin omien kokemuksieni mukaan. No, aina voi onneks palauttaa jos ei oo hyvät. :-) Mun viime vuonna ostetut Asicsit on jo lähes käyttökelvottomat - siitäkin huolimatta että talvikauden käytin toisia, hieman lämpimämpiä popoja. Mulla on aika ylipronatoiva askel ja kengät mallista riippuen tuppaa joko painumaan lyttyyn tai niihin kuluu kaameat reiät kantapään yläpuolelle kankaaseen, siihen kengän sisäsivulle. Tosin, se hyöty siitä kulumisesta on, että tulee sitten pakostikin vaihdettua kengät aika tiuhaan tahtiin - eikös ne vanhat lenkkitossut n. 1000 kilsan jälkeen pitäisi dumpata...? :D Tavallaan tän "eihän niitä kuitenkaan voi kauaa käyttää" takia tekisi mieli vähän pihistää kenkien laadusta, mutta itse oon kyllä todennut että omissa jaloissani ero halpiksilla ja laadukkaammilla lenkkareilla on kuin yöllä ja päivällä. Tai cokiksella ja Pepsillä, miten asian nyt haluaa ilmaista. :D Innolla odotan että pääsee testaamaan uutukaiset, toivottavasti siis tulee pian viestiä paketin saapumisesta! ;) 

Onko muilla ongelmana ylipronaatio? Jos kyllä, mitkä kengät ootte havainneet parhaiksi jaloillenne? :) 

What does an introvert do when he's left alone? He stays alone.

Mietin aika kauan, viittinkö tästä aiheesta mitään kirjoitella... mutta koska täällä ei piiiiitkiin aikoihin oo ollu mitään mielipidetekstejä tai syvällisyyksiä, niin ajattelin nyt sitten vähän raottaa, millainen persoona tää muuan Anne-Mari -niminen hyypiö on. :)

asos
paita: asos.com

Mä oon pitänyt itseäni lähes koko elämäni ajan enemmän ja vähemmän kummallisena ja sosiaalisesti hyvin rajoittuneena. Jo päiväkotiajoista lähtien oon mieltänyt itseni tosi ujoksi, araksi ja hiljaiseksi, mutta sitten kun yläasteella tuli sellanen "tiedostava" vaihe, aloin toden teolla ajatella että apua!!! Mussa on pakko olla jotain vikaa. Kaikki muut ystävystyivät helposti keskenään, mutta mulla ei ikipäivänä ollut samalta luokalta kavereita, saati sitten ystäviä. Nykyhetkellä mulla on elämässäni neljä sellaista ihanaa tyyppiä, jotka voin lukea läheisiksi ystäviksi, ja yhä melkein päivittäin ihmettelen, miten helvetissä ne on jaksaneet muhun aikoinaan tutustua. Meikäläinen kun on melko haastava tyyppi tutustuttavaksi, varsinkin alussa - ja sitä alkuvaihetta ei mitata päivissä tai viikoissa, vaan menee kuukausia, jopa vuosiakin, ennen kuin alkaa tuntua että hei jes, tuskinpa toi tyyppi mua tuomitsee jos oon ihan vaan oma itseni ja avaan vähän ajatusmaailmaani sille.

Suurin haaste muhun tutustumisessa on tietysti se, että kun muhun tutustuu (tai siis, yrittää tutustua), mulla ei vaan meinaa löytyä ollenkaan sanoja. Kyse ei oo siitä, etteikö mulla olisi mitään sanottavaa ja että mun aivot kävisi pelkkää tyhjäkäyntiä, päinvastoin, tiedän että oon tarpeen vaatiessa ihan fiksu tyyppi. Jokusen ÄO-testin mukaan oon jopa jonkin verran keskivertoa älykkäämpi lololol - ja ettei nyt vahingossakaan ala itsekehun haju leijailla sieraimia kohti, niin mainittakoon että ihan milloin tahansa vaihtaisin vähäisenkin älykkyyden sosiaaliseen lahjakkuuteen. Mun suurin ongelma on ehdottomasti se, että oon todella, todella surkea small talkissa. En kerta kaikkiaan keksi, mikä olisi sopivan kevyt aihe juteltavaksi uusien ihmisten kanssa, ja vaikka keksisin, en vaan osaisi luontevasti alkaa höpöttelemään esimerkiksi säästä. Oikeestaan en ees tykkää jauhaa "turhanpäiväisistä" asioista, mutta toki olisin aika onnellinen tyttö, jos multa moinen luonnistuisi siinä missä miltei keneltä tahansa tässä maailmassa.

ecards1
Lähes aina uuteen sosiaaliseen tilanteeseen mennessäni (esim. opiskeluiden alku) on löytynyt tyyppi jos toinenkin, joka on kyllä yrittänyt mun kanssa luoda kontaktia, mutta jutustelu tyssää hyvin pian kun mun pitäisi keksiä sanottavaa. Puhun lähinnä silloin kun mua puhutellaan, ja silloinkin vaan muutamalla sanalla, jos silläkään. Monesti tulee sanottua vaan että mmmm. :D Harva ihminen jaksaa kovin kauaa jatkaa yksinpuheluaan, ja luonnollisesti ulospäinsuuntautuneet - ekstrovertit - sitten mieluummin hakeutuu muiden kaltaistensa seuraan. Veikkaan että moni luulee, ettei mua vaan yksinkertaisesti kiinnosta niiden jutut ja läsnäolo. Kyse ei todellakaan oo siitä - itse asiassa mua kiinnostaa aivan loputtomasti uudet ihmiset ja niiden ajatukset! Mutta ymmärrän täysin, että harva jaksaa alkaa maailman loppuun asti pelleilemään mun kanssa, there are plenty of fish in the sea ja sitä rataa. 

Sen lisäksi, että small talk ei tältä heebolta onnistuisi edes aseella uhatessa, mä tietoisestikin tykkään pysytellä aluksi vähän kauempana muusta jengistä, vaikka nyt sitten luokkakavereista. Oon aika tarkka siitä, millaista porukkaa elämääni ja ajatuksiini päästän, ja siksi tuntuu jotenkin turvalliselta alkuun vaan kuunnella, mitä muut keskenään puhuu. Tässä on vaan yks ongelma. Siinä vaiheessa kun mä oon tehnyt päätelmäni ihmisistä, että hei noi vaikuttaa ihan törkeen kivoilta ja noi taas ei ehkä oo ihan sellasta sakkia joiden kanssa kemiat kohtaisi, niin porukka on yleensä jo muodostanut omat "klikkinsä" joihin on tällaisen vaisuliinin vaikea päästä sisään. Siinäpä sitten ollaan. Tauot opiskeluaikoina meni lähinnä musaa kuunnellen, kirjaa lukien tai riimejä (oi kyllä...) kirjoittaessa, tai ihan vaan kännykkää räpläten. Ryhmätöitä tehdessä mä olin aina se hylkiö, joka jouduttiin väkisin änkemään johonkin porukkaan. Tiedostin joka hetki että vika on mussa eikä muissa, ja että mun pitäisi osata antaa itestäni enemmän kuin se joo, ei, ehkä, vaikka, aaaammmm, mutta en vaan osannut. Ja se sai mut tuntemaan oloni todella typeräksi ja jotenkin vajaaksi.

Ja AI NIIN! Sen lisäksi, että multa ei puhetta pahemmin irtoa, mun perus ilme on aivan helvetillisen pelottava. Välillä säikähdän itekkin ku erehdyn peiliin kattomaan, ai apua sitä mulkoilua. :D Se mörököllimurjotus sattuu vaan olemaan mun "syvälliset pohdinnat käynnissä" ilme. Voin jopa miettiä jotain maailman ihaninta asiaa tai unelmoida, ja silti mulla on se sama ilme - en vaan voi sille mitää, ellen tietoisesti keskity siihen että suupielet olis ees melkein ylöspäin ja kulmat vähemmän kurtussa. Ei mikään ihme, jos mua pidetään vähän tympeenä tyyppinä. :D

ecards2
Nykyhetkellä tutustun uusiin ihmisiin lähinnä kavereiden kautta. Jos tiedän että seurassa tulee olemaan itelleni uusia tyyppejä, mua alkaa usein hieman ahdistamaan ja mielessä pyörii vähintään etäisesti tapaamisen/suunnitelmien peruminen, mutta jumankauta, jos mua ei etukäteen varoiteta niistä uusista naamoista vaan ne tulee ihan yllätyksenä mulle, silloin mua vasta ahdistaakin. :D Huvittavaa tässä on se, että loppujen lopuksi useimmiten suorastaan nautin uusien ihmisten seurasta, ja päivän päätteeksi ajattelen että hitsi, sehän meni ihan kohtuullisen hyvin. Ainoat oikeasti awkwardit tilanteet on yleensä niitä, kun se mun ystävä menee vaikka vessaan, tupakalle tai toiseen huoneeseen hetkeksi, ja yhtä äkkiä multa taas kissa vie kielen enkä keksi mitään puhuttavaa muiden kanssa. Onneksi tollaset hetket ei yleensä kauaa kestä. Vaan vaikka mulla olisi kuin kivaa uusien tyyppien seurassa, aika harvoin loppujen lopuksi päädyn tutustumaan keneenkään kunnolla. Mieluummin pari todellista ystävää kuin tuhat tuttavaa, niinhän se kai pätee myös valtaosalla enemmän sosiaalisista tyypeistä? Mulla tilanne on ehkä vaan kärjistyneempi. En oo kauhean kokeilunhaluinen ihmissuhdeasioissa, enkä pysty ollenkaan samastumaan tyyppeihin, jotka hakee elämääsä jännitystä ensisijaisesti ihmissuhteista. Musta on mukavaa, kun elämässä on vaan muutama turvallinen ihminen joihin keskittää energiansa, ja jotka ajan mittaan toivon voivani tuntea läpikotaisin. :) Tällöin mä voin myös pikku hiljaa alkaa irrotella, ja joskus kun on oikein muikee meininki vaikka iltaa istuessa, musta tuntuu että oon jopa kaikista pahin mölyapina koko porukasta. :D 

No. Sen lisäksi, että mun on hyvin hankalaa luoda ystävyyssuhteita, pelkkä ajatuskin seurustelusta saa mut melkein voimaan pahoin. Siis tietenkin olis aivan fantastisen ihanaa että elämään kuuluisi joku mahtava miekkonen, mutta lähinnä se tutustuminen mua hirvittää. Mä rohkenen väittää, että tässä maailmassa ei oo sellasta ihmistä, jolla olis niin paljon malttia ja aikaa ku muhun tutustuminen vaatii. Oon ollut elämäni aikana ehkä pari kolme kertaa oikeasti ihastunut - hah, tähän väliin on muuten ihan pakko tunnustaa, että iiiiihan eka tyyppi johon menin dorkana tykästymään 11-vuotiaana, oli yhtä kuin henkilö joka koulukiusasi mua. Siis mitä helvettiä mun päässä on sillon kakarana liikkunut..? Mutta noin muuten mä oon aina kiinnostunut lähinnä semmosista ns. kunnollisista jäbistä, jotka on ehkä hieman hiljaisia ja mietteliään oloisia, mutta joita kaikki kuuntelee tarkkaan kun se suu sattuu aukeemaan. Usein sieltä äänijänteistä tulee tosi hienoja ja syvällisiä oivalluksia, ja heheh jos sarkasmi on yhtään hallussa niin viimeistään se on mulla sellanen wow factor. :-D Naamakertoimet mua ei oo koskaan jaksanu kiinnosta, ja oon aina ollut huono kuvailemaan että minkä näköiset ihmiset on hyvännäköisiä. Teininä en koskaan osannut kavereiden tavoin fanittaa johnnydeppejä sun muita julkkiksia ulkonäön perusteella, ja sanonta "ulkonäköön ihastututaan, sisinpään rakastutaan" on täyttä paskaa mun kohdalla. Mä ihastun ulkonäköön vasta sitten kun oon ihastunut sisinpään, tai ainakin mielikuvaan ihmisen sisimmästä. :-D Mun mielestä ihminen on automaattisesti komea/kaunis, jos sellaset sisäelimet ku sydän ja aivot on kohdillaan.

Ja heh, mitä tähän mun arkajalkailuun tulee, en ees kehtaa myöntää miten monta vuotta (juu...) yks henkilö on mun pienen mielen syövereissä pyörinyt, mutta en vaan saa suuta auki. Oon varmasti äärimmäisen typerä, mutta kun joku ihminen on oikeasti ihan törkeän kiinnostava, pysyn mieluummin kaukana siitä. Torjutuksi tuleminen tuntuisi vaan ihan liian murskaavalta - tosin, voi olla että myöhemmin mahdollinen katkeroituminen tuntuu vielä pahemmalta. :D Mä vaan pystyn löytämään miljoona syytä, lähinnä itsestäni johtuvia, miksi juttu ei voisi toimia ja miksi musta ei voisi kukaan kiinnostava tyyppi olla vastavuoroisesti kiinnostunut. Jep, rankkaa on tää jatkuva ylianalysointi.

ecards3
Mua mietityttää myös se, että miten hyvin mä osaisin elää parisuhteessa. Ainakin sen mä tiedän jo nyt faktaksi, että jos saman katon alle muuttaisin jonkun kanssa joskus, seiniä pitäis olla enemmän ku neljä, koska muuten mä alkaisin hyppiä niitä pitkin. :D Mä tarvin reilusti omaa tilaa, ja ahdistuisin heti jos olisin 24/7 liimattuna johonkin toiseen ihmiseen. Pakko on päästä sosiaalisuutta "pakoon" vähintään toiseen huoneeseen. Ehkä pahin tilanne olis se, että kumpikin suhteen osapuoli olis vaan kotona aamusta iltaan. Mä yksinkertaisesti kaipaan yksinoloa ja se on suorastaan mun elinehto, muuten alkaa inhottaa pidemmän päälle. Yhtenä viikkona sattumoisin näin peräkkäisinä päivinä kaikki mun neljä ihanaa ystävää. Ihmettelin loppuviikosta, että miten hemmetissä olo on näin uupunut. No, en keksinyt mitään muuta selitystä kuin sen, että olin edellisinä päivinä ollut yllättävän ahkera sosiaalisella tasolla. :D Aloin kauhistella itsekseni, että miten ihmeessä tärkeiden ihmisten näkeminen voi muka uuvuttaa, ja taas kävi mielessä että mikähän mua vaivaa. Eihän kenenkään kuulu väsyä kivoista asioista, joista nauttii? Mulla on muutenkin usein päiviä, kun en vaan halua/haluaisi nähdä yhtikäs ketään. Sitä on kuitenkin hirveän vaikeaa selittää hyvällekään ystävälle, että hei, sä oot ihan mielettömän upea tyyppi ja oon kiitollinen että kuulut mun elämään, mutta mä nyt haluun vaan möllöttää omissa oloissani. Siksi en oikeestaan oo puhunut miltei kenenkään kanssa näistä asioista - tosin musta tuntuu, että mun ystävät tietää sanomattakin, että oon hitusen erakko. 

Nyt viime aikoina mulla on kuitenkin ollut ihan hyvä fiilis omana itsenäni olemisesta. Ajoittain suorastaan loistava! Siitä on nyt reilu kuukausi, kun ihan sattumalta päädyin lukemaan netistä jotain introverttiudesta eli sisäänpäinsuuntautuneisuudesta kertovaa tekstiä. Palaset alkoi jotenkin loksahdella paikoilleen, ja ehkä jopa ekaa kertaa elämässäni tajusin että jee, en taida olla ainoo jonka elämässä on tämänkaltaisia haasteita. Innostuin googlaamaan lisää ja kohtalotovereita alkoi löytyä. Introvertteja tuntuu olevan olemassa yllättävän paljon - jotkut vaan on sitä vahvemmin ja jotkut miedommin. Sillä sekunnilla kun introverttitestin tulokset (19/20 kyllä-vastausta) lävähti ruutuun, mun oli viimein jollain tapaa helpompaa hyväksyä itteni ja luonteeni edes osittain. Oli - ja on edelleen - huojentavaa ymmärtää, että mun vaitonaisuuteen taipuvaisuudella ei loppujen lopuksi oo paljoakaan tekemistä mun (heikoksi kuvittelemani) itsetunnon kanssa, vaan se nyt sattuu olemaan osa mun luonnetta. Jostain syystä oon aina ajatellut, että sitten kun onnistun kehittämään lapsuudessa kevyen koulukiusaamisen pilaamaa itsetuntoani paremmaksi,  alan toki automaattisesti juttelemaankin enemmän. Nyt kun tota miettii, niin aika naurettava ajatus. Ja kun näitä asioita on tullut enemmän ja vähemmän pyöriteltyä mielessä viime aikoina, oon tajunnut myös sen, että oikeestaan se mun itsetunto onkin nykyään ihan kohtalaisella tasolla - tietty parantamisen varaa on reilusti, mutta kuitenkin. Ei mua oo pitkiin aikoihin kiinnostanut mitä muut ihmiset musta kelaa, koska se nyt on karu totuus että mitä ikinä sä päätät olla ja tehdä, kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää. Oon silti ajatellut, että mun itsetunnon täytyy olla suorastaan paska, kun oon tällanen omissa oloissani hyvin viihtyvä nössö jolla on isoja vaikeuksia saada kaveripiirinsä laajenemaan. On ollut aika vapauttavaa tajuta, että ton logiikan takana onkin piileskellyt ihan siedettävä itsetunto.

Sinänsä vähän sääli, että tää helpotuksen tunne tuli nyt vasta parikymppisenä: jepjoo, tällainen mä nyt vaan oon, mutta onpa niitä muitakin samanlaisia "kummajaisia" tässä maailmassa. Vihaan lokerointia, mutta silti mulla on koko elämäni ollut hirvee tarve pystyä luokittelemaan itseni johonkin kastiin sen suhteen, millainen ihminen mä oon. Oon ollut vähän hukassa siinä asiassa. Vasta introverttiuden myötä olo keveni huomattavasti kun hoksasin, ettei mun oo pakko väkisin koettaa saada muokattua itsestäni ulospäinsuuntautunutta "kaikkien kaveria", kun sellainen en selvästikään oo, enkä koskaan oo ollut. En silti tarkoita, ettenkö enää olis kiinnostunut kehittämään itseäni, mitä ihmissuhteisiin ja niiden luomiseen tulee. Päin vastoin! Nyt vaan tiedän paremmin tilanteeni. Itsetuntoon mun kannattaa jatkossakin yrittää panostaa, mutta mun ei pidä sekoittaa sitä luonteelle ominaisten piirteiden kanssa - sillä luonteelleni mä en mahda yhtään mitään. Ja se on ihan okei.

Introverttitesti löytyy täältä. Samalta sivustolta löytyy myös mm. Harhaluuloja introverteista -osio, joka kannattaa tsekata! Lisäksi, uusimmassa (08/13) Trendissä on ihan hyvä juttu aiheesta. :) 

PS. HAHA

Löytö

Viime vuoden parhaimpiin vaatelöytöihin kuuluu ehdottomasti Lindexin Missoni-malliston neuleet. Muistan vieläkin miten innoissani olin, kun Helsingin reissulla huomasin että mallistoa on yllin kyllin vielä Aleksanterinkadun liikkeessä jäljellä - toisin kuin nettikaupassa, jossa kaikki mun himoitsemat vaatteet oli ajat sitten myyty loppuun. Mulla vielä kävi tuuri, sillä satuin just sillon apajille kun Lindexissä oli kaikki tuotteet kolme kahden hinnalla, joten lopulta mukaan lähtikin "maltillisesti" kolme ihanaa Missoni-neuletta! Ostospostaus aiheesta löytyy täältä. Neuleista jokainen oli viime talvena kovassa käytössä, mutta siitä huolimatta ne näyttää edelleen aivan iskemättömiltä. Laatu on siis hyvin kohdallaan, ja voinen puhua kannattavasta "sijoituksesta" - mainiosta tarjouksesta huolimatta lompakko nimittäin keventyi yli satasella tuon Lindexissä poikkeamisen päätteeksi. ;) Olin tosi iloinen, että sain poistettua kaupasta kaikki ne vaatteet, jotka olisin nettikaupastakin tilannut ellei siellä oltaisi myyty pelkkyä sold outia... ainakin melkein. Neuletakki ja kaksi neulemekkoa on toki hyvä saalis sekin, mutta vielä neljäskin ihanuus olisi houkutellut - ja sitä ei Aleksanterinkadullakaan ollut enää jäljellä. 

lindexmissoni
No, ei hätää, nyt hetki sitten sain huuto.netistä huudettua ihan älyttömän hyvään hintaan SEN neuleen uudenveroisessa kunnossa. Jee! Tässähän melkein alkaa jo syksyä odotella. ;)

Millie

mm2
Mä oon nyt kesän aikana koukuttanut itseni todella pahasti Made In Chelseaan, tuohon brittiläiseen (semi) reality-sarjaan. Oon katsonut nyt kolme ekaa kautta, ja 4. season pitäis tilata Amazonista - niin, ja vitonenkin olisi jo ennakkovarattavissa... Sääli että nelos kaudella ei oo enää muutamat suosikkityypit - Hugo ja Caggie - mukana, mutta eiköhän sarja edelleen oo hauskaa viihdykettä. Pääasia, että mun ultimate lemppari aka ihana insinöörinörtti Francis on mukana edelleen! :-D Nyt luvassa pientä spoilausta: tokan kauden vikassa jaksossa, Christmas specialissa, osa MIC:n porukasta matkustaa Lappiin lomailemaan. :D

mm1
Yleisesti ottaen mä inhoan kaikenlaista realitypaskaa, mutta MIC on niin överi dramaattisine juonenkäänteineen ja erityisesti puitteineen, että sitä on pakko katsoa. Tuleepahan samalla treenattua englannin kuullunymmärtämistä. ;) Sarjan parhautta on upeiden lontoolaisten maisemien (ja Francisin söpön sanoissa takeltelun) lisäksi tyylikkäät tyyppit, joista erityisesti Millien asuvalinnat on olleet tosi kivoja. Tän vuoden alusta lähtien Millie (Professor Green's wife-to-be!) on pitänyt Style Diarya, jonne ainakin viime aikoina on uusia asukuvia tullut liki päivittäin. Mun mielestä Milliellä on ihanan mutkaton tapa pukeutua, ja aion ehdottomasti jäädä seurailemaan hänen tyylipäiväkirjaansa! :)

mm3
mm4
mm5
mm6
mm7
mm8
mm9
mm10
mm11
Onko joku teistä hurahtanut Made in Chelseaan? Entä mitä pidätte Millien tyylivalinnoista? :)