Yesterday is history, tomorrow is a mystery, and today is a gift... that's why they call it the present.

Iltaa tännekin! Viime viikonloppu vierähti Kokkolassa. Tulin eilen takaisin kotiin, ja täytyy sanoa, kuuden tunnin bussimatka meni nopeiten ikinä... Olin ihan unessa koko matkan! Koitin yhessä vaiheessa lukea hieman kirjaa, mutta luovutin jo parin sivun jälkeen. 😴

Pääsin testaamaan leivontakykyjäni, kun J:llä oli lauantaina synttärit. Mulla oli visio 28-vuotiaalle täydellisen sopivasta täytekakusta: halusin tehdä Donkey Kong -aiheisen Kit Kat -kakun. J:llä on Nintendo-taustaa, joten DK tuntui sopivalta teemalta. Oon aiemmin leiponut britakakkua, juustokakkuja, piirakoita, keksejä ja kaikkea mahdollista, mutten ikinä perus täytekakkua. Syitä on pari. Ensinnäkin, täytekakut ovat usein vähän pliisuja, jos vertaa vaikka ihaniin ilmaviin juustokakkuihin. Juhlissa en läheskään aina ota sitä perus mansikkakermakakkua, jos tarjolla on muitakin kakkusia. 😁  Toisekseen, mua hirvitti ajatus siitä kakkupohjan leikkaamisesta kerroksiin!

Oon ihastellut hauskoja Kit Kat -suklaapatukoilla koristeltuja kakkuja varmaan viime kesästä lähtien, ja nyt halusin toteuttaa itse moisen - olkoonkin riskinä, että kakku maistuisi "ihan ookoolta". Pliisuuden minimoimiseksi googlasin "täyteläinen suklaakakkupohja", ja löysin kivan ohjeen jossa oli mm. tummaa suklaata ja fariinisokeria. Heti hirveen kunnianhimoista. Se kakkupohja meni kuitenkin ihan pieleen, kun leipomus luhistui keskeltä kasaan. Buu. Onneksi kakku oli sellaisenaan yllättävän hyvää, hieman mutakakkumaista, joten laitoin sen siivuina pakastimeen.

Tappion nieltyäni kirjoitin seuraavaksi Googleen tosi helppo suklaakakkupohja. Se ohje oli juuri sitä mitä lupasikin, tosi helppo, ja pohja onnistui. Leikkaaminen oli aika mielenkiintoinen operaatio, mutta sain kakun kahteen osaan. Kostutin kakun vaniljamaidolla, täytin kreemitäytteellä, belgialaisilla mansikoilla ja persikoilla, ja tadah kakun kansi päälle. Levitin kakun pinnalle lopun kreemin, ja sitten vaan asettelemaan Kit Kateja kakun ympärille. Lidlissä myydään Kit Kat pakkausta jossa on 18 patukkaa, ja se riitti just sopivasti. Kit Katit olisivat pysyneet nätisti paikoillaan ilman kiinnikkeitä, mutta koska kakku esittää banaanitynnyriä, kiedoin kakun ympärille Snöre lakritsinauhat. Sitten vaan kakun pinnalle banaani-irtokarkkeja ja Donkey Kong paikalleen. 

Donkey Kong -figuurin tilasin eBaysta. Tälleen se jumppasi pesun jälkeen tiskikaapissa, juuri ennen kakunkoristeeksi päätymistä.

Kokkolassa alkoi sataa lunta sakeasti just sillon, kun mä pääsin perille torstai-iltana. Fiksuna olin lähtenyt reissuun Adidaksen Superstarseilla ja mokkabootseilla, joissa on pirun liukkaat pohjat. Kävin sitten ostamassa vaelluskengät, jotta päästiin ulkoilemaan - lenkkareissa luistelusta ei olisi tullut mitään. Eipä mitään, vaelluskengät oli muutenkin ostoslistalla, parhaat lenkkikengät talvella! Nää Haltin kengät löytyi ihan Citymarketista.

J osti mulle hienon kahvimukin.. tiditidii, Halpa-Hallista! 😉  Mentiin käymään siellä lauantai-iltana, muttei viivytty kauaa kun Haluatko miljonääriksi? oli just alkamassa tv:stä. Halpa-Halli on kuulkaas suorastaan aarreaitta, siellä ois ollut vaikka mitä! Parillakympillä ois saanut topatut nahkakäsineet, mutta jäin empimään mikä malli on kivoin. Ensi kerralla sitten. Siellä on myös sisustusjuttuja ja kaikkea mahollista. Ihan kauhistuttaa jo, jos ens reissulla meillä on paremmin aikaa mennä halpikseen pyörimään, tiedä mitä vielä rohmuan sieltä mukaani. 😂

Nyt on kotona rauhallista, kun ollaan Lulun kaa kahdestaan täällä. Muksis on äidin paapottamana, jotta me vanhat ja väsyneet saadaan olla rauhassa. 😄  On se vaan hyvä, kun riehakas kissanpentu (jos sitä enää pennuksi voi 6kk iässä sanoa?) on vienyt mamman sydämen totaalisesti. Löytyypä huolehtiva hoitopaikka apinalle! Luulisin, että yhteiselo Lulun ja Muksun välillä helpottuu, kun kissa pääsee leikattavaksi ja toivottavasti sen jälkeen alkaa rauhoittua. 

Gotta catch 'em all...

Kokkolassa jälleen! Sopivasti Pókemon Go -peli ehti tulla julkaistuksi Suomessakin, ja ollaan päästy pelailemaan sitä J:n kanssa. Meillä on molemmilla vahvasti Pókemon-taustaa; itse olin 6-vuotias kakara kun sarja alkoi pyöriä tv:ssä, ja keskityin siihen ohjelman katseluun ja pehmolelujen ja kaikenlaisten figuurien keräilyyn. J taas jokusen vuoden vanhempana pelasi peliä Gameboylla ja keräsi pelikortteja. Oli sanomattakin selvää, että nostalgiasyistä Pókemonien metsästystä piti päästä kokeilemaan, vaikka se kovin innostus jäikin taakse jo toistakymmentä vuotta sitten... :D 

Tavallaan tää Pókemin Go on just mahtava juttu. Jos aiemmin ne äidin ja isin kullanmurut kökkivät vaan päivät pitkät sisätiloissa koneella, ja nyt tämän pelin ansiosta vyörytään massoina pihalle ja liikutaan pelatessa, sehän on vaan hienoa! Toisaalta pelatessa pitäisi muistaa huomioida se ympärillä oleva todellisuuskin, ja tämä tuntuu monilta vähän unohtuvan. Eilen näin pelottavan läheltä piti -tilanteen, kun kaksi suurinpiirtein yläasteikäistä ipanaa pyöräilivät melkein auton alle. Kummallakin oli selvästi Pókemonit puhelimen ruudussa. Huhhuh. 

Lasten ja nuorten ohella peli on koukuttanut myös vanhempaa sakkia, meikäläisen mukaan lukien. :D On hauska nähdä kaupungilla, miten jotkut pukumiehetkin räplää puhelinta ja sieltä kuuluu Pókemon Go:n taustamusiikit. Hahaa. Ei ihme, että tästä ennustetaan miljardibisnestä pelin tekijöille.

Me käytiin J:n kanssa eilen illalla pyörillä jahtaamassa Pókemoneja, tosin vähän huonoin tuloksin kun mulla oli pokepallot loppu ja "pokestopeista" niitä saa vaan yhen tai pari kerrallaan. J:llä puolestaan oli bännit päällä kun se vähän törttöili. ;) Hemmetti muuten osaa olla turhauttavaa, kun vastaan tulee joku houkutteleva, hieman erikoisempi otus, eikä sitä saa napattua kun palloja ei ole. Mörr. Yhden leikkipuiston lähellä oli naurussa pidättelemistä, kun paikalle oli kokoontunut iso lauma muksuja ja kaikilla oli puhelin kädessä. J hymähti "junnut salilla" :D Gymit on siis pelissä kartalle merkittyjä paikkoja, joissa voi käydä testaamassa, keneltä löytyy alueen kovimmat Pókemonit. Toisin sanoen, tarkoitus on vetää vastustajaa pataan.

Tulipa myös todistettua, että oon varsinainen multitalentti kun pystyn pelaamaan peliä kahella puhelimella samaan aikaan silloin, kun J ajaa autoa. Koitan sitten parhaani mukaan kerätä molemmille matkalla vastaan tulevia pokeja. :D Noh, se siitä. Enpä usko että mulla enää tässä iässä alkaa uudestaan vuosien pituista Pókemon-villitystä, mutta nyt vielä alkuhuumaa riittää joten mikäs siinä, hauskaa höpöilyä kesäpäivinä. ;)

Tän hetken suosikkipuuro! Fazer Alku Sadonkorjuu -puuroa johon heitän sekaan reilusti marjoja, ja lisäksi joko pähkinäsekoitusta tai sitten pieniä taatelin paloja. Niin hyvää.

"yllättävää" matkaevästä

Moneskohan miljoonas burgerikuva tää mahtaa olla tässä blogissa? Itse tehtyihin pihveihin ei vaan koskaan kyllästy, ja hampurilaissämpylän välissä ne toimivat ihan erityisen hyvin :D

J:lle ei kannata puhua mitään "kristillisestä tasajaosta". Eiköhän se tarkkasilmäisenä bongaa jopa 1 mm eron, kummassa lasissa on enemmän Pepsiä. :D 

Lokkivauvoja kaupan parkkipaikalla. Noi oli niin söpöjä untuvikkoja, voisinpa adoptoida ne. :( Mun unelmien Nooan arkki kasvoi juuri lokkivauvoilla :D 

Loppuun vielä kuva mun tulevasta kisuvauvelista. En jaksa oottaa ens kuun alkua, kun saan hakea sen kotiin :D

// My last few days have been looking like this! So there's Pókemons, Pókemons and even more Pókemons, some burgers, nature and so on.

Nykyaikana on lukematon määrä vääriä polkuja, jokainen alkaa juhlavasti kultaisesta ovesta. Fanfaarien soidessa tiputtelen esineitä matkan varrelle että löytäisin takaisin, mut joku tuntuu keräilevän ne ennen kuin palaan. Harhailen ja ostan tuhat tyhjää arpaa.

Onpas kiva viikonloppu takana! Tehtiin perjantaina pieni kesäretki Porvooseen perheporukalla, ja sen jälkeen on juostu kolmesti metsässä mustikoita rohmuamassa. Muutenkin on tullut ulkoiltua paljon, joten aika luontoteemalla on nämä viime päivät menneet. :)

Löysin vaatehuoneestani kaulakorun ja samaan settiin kuuluvan rannekorun, jotka oon saanut isovanhemmiltani yli kymmenen vuotta sitten. Nykyään oon korvisten ystävä, joten kaulakorut on jääneet taka-alalle, mutta tää oli pakko laittaa heti kaulaan. 

Käytiin Porvooseen mennessä Brunbergin tehtaanmyymälässä. Alunperin ajattelin että nooh jos nyt yhen Alku -toffeekarkkipussin ostan sieltä ja ehkä J:lle vähän tuliaisia, mutta perhana sehän lähti käsistä. :D Sokeritonta riisisuklaata, kauralakua, tryffeleitä, Alku-karkkeja... niin ja pistaasisuklaata, jota en tyyliin raaski edes avata kun se näyttää niin hyvältä. 

Porvoossa käytiin semmosessa kiinalaisessa kuin Oriental Palace. Oli kelpo nuudeliannos, tuolla voi toisenkin kerran poiketa! Ja jälkkäriksi piti tietysti saada friteerattua banaania...

Paluumatkalla käytiin Askolan hiidenkirnuja pällistelemässä. Siellähän oli ihan mahtavat luontopolut! Sanoin jo J:lle, että joskus mennään kahdestaan seikkailemaan sinne, ja vaikka grillataan samalla kun siellä oli siihenkin mahollisuus :D

Kolmen kilon tryffelilaatikko ei oo mun Brunberg-ostoksia ;) Lulu kuitenkin ystävällisesti päätti vartioida sitä.

Sielu lepää tämmösissä maisemissa! Kahessa tunnissa kerää ämpärin täyteen mustikoita. Äiti vitsaili isälle, että "tyttökin oli hiljaa kuin kirkossa marjoja poimiessa". Se on vakavaa puuhaa se! :D 

Lulu ulkoilemassa.

"Äiti, mua pelottaa olla näin kaukana kotipihasta!"

Lulun mammakissa oli mummolan portailla pönöttämässä. Käytiin moikkaamassa, mutta ei se oikein enää tunnistanut omaa pentuansa :(

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, adios! Marjojen putsaus jatkuu!

// Weekend snaps from my Instagram. 

Toiset etsii tikapuita taivaaseen, toiset sammuttavat auringon. Toiset tekee tihutöitä toisilleen, toiset tuhoavat viidakon - sen mitä jäljellä on.

Jo on taas pari viikkoa hujahtanut nopeasti! Tuntuu, ettei ajankulua voi tällä hetkellä kontroilloida pätkän vertaa. Koko ajan tapahtuu kaikkea liian hurjaa - lähinnä valitettavalla tavalla hurjaa - ja samalla poukkoilen jatkuvasti sinne ja tänne. Ajatus ei pysy aina matkassa mukana. Vielä viime vuonna luulin, että introverttinä kotihiirenä mä jos kuka osaan pysyä hamaan tappiin asti poissa siitä muka-tärkeästä ja ah-niin-kiireisestä nyky-yhteiskunnan oravanpyörästä, mutta siellä mäkin nyt hessuhoopona jolkottelen liian isoissa tennareissa. Joskus haaveilen, että vuosikymmenet vaan hujahtaisi ohi, ja tää naurettava parikymppisyyden kriisi vaihtuisi keski-iän kriisiin ja siitä vielä viidenkympin villitykseen. Kriisin keskelläkin siinä 40-50 -vuotiaana kenties jo tuntee melko hyvin itsensä ja tarpeensa, eikä oo enää sitä höpöä "nuorena sun pitäisi elää ja kokea ja mennä ja tulla ja 1234567 muuta asiaa samaan aikaan" -painetta niskassa. Eikös keski-ikäisistä sanota, että silloin sitä ollaan maailmankatolla? Tosin, lukioaikoina semisti radikaali psykanopettaja julisti, että ihmisen älyllinen kehitys saavuttaa huippunsa 30-vuotiaana, ja siitä alkaa sitten alamäki ja aivot rupeaa pehmetä. :D Olin monesta asiasta kärkkään opettajamme kanssa samaa mieltä, mutta tota en suostu allekirjoittamaan. En uskalla! En oo valmis olemaan älykkäimmilläni jo reilun viiden vuoden päästä. Oon sitä mieluummin vaikka sitten viiskybäsenä - ehkä se villipillivaihekin sujuu sitten vähän nätimmin, eikä tuu pistettyä koko elämää ranttaliksi.

Liirumlaarum. Mulla oli tossa viikko sitten kesälomaa, joka meni tietenkin Kokkolassa. Käytiin kalassa, pyöräiltiin parinakin iltana viinittelemään näteissä rantamaisemissa, ulkoilutettiin vuffeja, pelattiin pelejä, eräjormailtiin metsissä, grillailtiin ja nukuttiin minä nukuin semmosia kevyitä 10-12 h yöunia. Sopranosiakin kateltiin, nyt on jo viides kausi menossa. :D Kokkola on jännä paikka, siellä viihtyy ihmeellisen hyvin, vaikka ihan liian kaukana se kaikesta onkin. Siis mun junttinäkökulmasta jopa Tamperekin turhan pohjoisessa. :D Mutta ei vitsit, miten nättiä tuolla Keski-Pohjanmaalla on! Ja tehtaista viis, siellä on silti kolme kertaa parempaa happea hengitettäväksi kuin täällä. Melkein rasitusastmaiset keuhkoni arvostavat sitä seikkaa. :D

Kun v*tuttaa, kuuluu sanoa VOI VIT...sarin shelli. Vitsarista vitsaillaan, ja nyt jopa käytiin siellä. :D

J näkyy aurinkolaseissa, muahaha.

Paras proteiinipatukka ever löytyy Lidlistä. :D 

Tää oli jotenkin tosi liikuttava hetki, kun iskätsirbula (mun lajituntemus on luokkaa nolla...) oli viemässä sapuskaa perheellensä. Vähän matkan päässä mamma ja kaksi lasta odotteli ruokakuljetusta. :D

Käärmevauva siellä menee, yök.

Klassinen kebab-ranskikset.

Vufffff

Ostin itelleni tommosen punaisen Iittalan Taika-mukin. J:n kahvikupit on liian pieniä, ja nyt tuntuu kotoisammalta kun on ihan oma mukikin siellä astiakaapissa. :D

Sössöburger. Ihan hieno grillipaikan nimi.

Aviva Rosea on pitänyt kauan hommata Alkon tilausvalikoimasta, ja nyt vihdoin vaivauduin. Ihan hyvää oli, eikä n. 10 euron hintakaan ole paha. Toi on semmosta glitterhilejuomaa siis. :D

Lasit on "hieman" likaiset auringonvaloa vasten, mutta ei välitetä sivuseikoista ;)

Vähän parempi kuva juoman hileisyydestä.

Lähdin Kokkolasta pois viikko sitten tiistaina, kun keskiviikkona kutsui työt. Koitin houkutella J:tä mukaan kun hänellä loma vielä jatkui, mutta ei lähtenyt. Vaan mitä vielä, sehän tuli sitten seuraavana päivänä autolla perässä. :D Eipä me mitään jännää täällä tehty, käytiin Mukkulassa pyörimässä, satamassa Lanupuistossa, lenkillä... öööää. Yhtenä iltana J oli mun reppuselässä ennen juna-asemaa kyttiksen mäessä, ihan vaan koska "ei mua kukaan täällä tunne ni voi tehä mitä huvittaa". :D Hah, toivottavasti ei ollu salakuvaajia missään, muuten ollaan jossain Lahtiblogissa varmaan. J lähti kohti Kokkolaa eilen sunnuntaina, ja koska mulla ei ollut tekemistä ja Onnibus-lippu sattui olemaan taas halpa, lähin Jyväskylään asti matkaseuraksi. Sieltä kesti muutaman tunnin tulla takaisin Lahteen, eli ehti hyvin lukea Zarachustraa ja kuunnella musiikkia.

Oon vähän jännä matkustajapersoona; stressaan aina valtavasti kaikenmaailman (uusista) pysäkeistä, vaihdoista, matkatavaroista sun muista, mutta heti kun pääsen bussiin paikalleni istumaan, se matkustus on rennointa puuhaa ever. Rakastan tommosia parin tunnin pätkiä. :D Esimerkiksi joskus kun suhaa Lahesta Helsinkiin, se matka menee iiiiihan liian nopeasti ja alkaa lähinnä ärsyttää, kun ei esimerkiksi ehdi lukea mitään kunnollista sivumäärää kirjasta. Sitten taas Lahesta Kokkolaan hujahtaa se 6h melko kivuttomasti, kun tunnelma on innostuneen odottava, mutta takaisin lähtiessä risoo jo siinä Kokkolan linja-autoaseman kohalla.

Ihanko totta?

Syötiin ehkä toista kertaa kasvotusten. Se on aina jännää kun löytyy tyyppi, jonka kanssa ei oo awkwardia syödä "normaalisti" vastapäätä istuen. Tykkään silti edelleen myös siitä, ettei koskaan tarvitse mitenkään perustella tai selitellä sitä järjestelyä, että syödään jopa eri pöydissä, omia juttuja samalla puuhastellen. :D

Jollakin ollut painavaa asiaa.

Hällä on kovin raskaalta vaikuttava elämäntehtävä.

Kävin eilen töiden jälkeen kiertelemässä muuten vaan kauppoja. En käy Bik Bokissa oikeastaan koskaan, ja ehkä ihan hyvä niin. Nyt nimittäin alesta löytyi musta liehuhihainen sifonkipaita, farkkuhame ja korvikset, esittelen ne paremmin lähiaikoina. :D Sitten jatkoin kerrassaan päätöntä tuhlausta ostamalla lemmikkieläinkaupasta Lululle pinkin hiekkalaatikon, ruokaa ja uuden lelun, vaikka tarkoitus oli hakea ihan vaan kissanruohoa. Ruokakaupassa sama villi meno jatkui ja lopulta totesin kaverille potevani jo pienoista ostomorkkista. No, nyt oon kiltisti taas vähän aikaa. Paitsi viikonloppuna kun mennään vanhempien kanssa poikkeemaan Porvoossa! Siellä on se karkkitehdas! 

Herra Lulu ei oikein fiilistele vieraita, ja se onkin ollut J:n lähdön jälkeen äärimmäisen huomion- ja hellyydenkipeällä tuulella. Se ei tykkää yhtään, jos oon tylsästi vaan koneella, vaan syliin pitää ehdottomasti päästä! Ja jos syliin ei monista yrityksistä huolimatta pääse, se lösähtää koneen viereen sohvalle mielenosoituksellisesti. Eihän tota kestänyt katsella, vaan läppäri meni kiinni ja painuttiin molemmat nukkumaan.

// Just a huge photo bomb of last two weeks! I've been on my summer vacation and had some great, mainly nature-themed moments.