We don't see things as they are; we see them as we are.

sushi

lindt_chocolate

Iltaa! Blogi on on ollut lähiaikoina aika horroksessa, enkä usko että se kovin pian on palaamassa entiselleen. En ajatellut lopettaa - vaikka sekin välillä poikkeaa mielessä - mutta postaustahti voi jatkossakin olla melko epämääräinen. Viikossa voi tulla 1-2 postausta, tai saattaa mennä pari viikkoa etten postaa mitään. Aikaa sinänsä on samalla tavalla kuin aiemminkin; aina päivässä on joku rako jonka aikana voisi avata bloggerin ja turinoida joko vaatteista, kosmetiikasta, ruuasta, kissoista, jostain syvällisemmästä, tai ihan vaan niistä näistä. Nyt on vaan huonosti inspiraatiota ja energiaa mihinkään "ylimääräiseen". Välillä monet höhlät pikku jututkin tuntuu uuvuttavilta ja ylitsepääsemättömän vaikeilta, ja pää lyö tyhjää helppojenkin valintojen äärellä.

Viikonloppu meni leppoisissa merkeissä maalla. Perjantai oli herkkupäivä, ja sen kunniaksi piti pitkästä aikaa saada sushia! Vehmaan maut vois kyllä ruveta mun sponsoriksi, ei tekisi edes tiukkaa mutustaa tollanen sushiateria vaikka joka päivä :D Niin ja Lahteen on nyt hiljattain auennut sushiravintolakin, ja se pitää ehdottomasti testata tässä joskus... Jälkkärinä oli Lindtin miniatyyrikonvehteja. Ei ihan päihitä Lindtin Creation Dessert -suklaita, mutta hyviä oli nämäkin :) Tavallaan naurettavaa, että jo lokakuussa on jouluherkut esillä kaupan karkkiosastolla, mutta toisaalta, eipä tartte hirveesti pohtia, mitä sitä ostaisi viikonloppumässyksi. Lindtin konvehdit on parhaita, mutta myös mm. Wiener Nougat, Maraboun Paradis ja Twist uppoaa nekin. ;) Jouluun on vielä monta viikkoa, joten eiköhän tässä ehdi tekemään kierroksen lempikonvehdeista jo ennen sitä - ei sitten tarvi mököttää, jos joulupukilla meneekin pasmat sekaisin ja se tuo jotain Pandan konvehteja, jotka poikkeuksetta tulee laitettua eteenpäin jollekin toiselle.

Tulin äsken salilta, ja siellä sujui ihmeellisen hyvin. Salille mennessä kirosin näitä mun kinttuja, jotka kävellessä tuntuvat siltä kuin nilkoissa olisi 5 kilon jalkapainot -siksipä epäilyttikin, miten treeni tulisi kulkemaan. Yllättäen menikin paremmin kuin moneen viikkoon! Viikonloppuna tuli myös ulkoiltua pitkien lenkkien muodossa, ja koska olin nyhjäämässä vanhempien nurkissa maalla, pääsin saunaankin jopa kolmesti. Joskus kun miettii, mitkä asiat mulle on elämässä tärkeitä, puusauna ja kunnon 90-100 asteen löylyt nousee pelottavan korkealla sijalle. En ihan oikeasti osaa sanoa, luopuisinko ennemmin musiikin kuuntelusta vai satunnaisesta saunasta. :D No, onneksi toi on sellainen valinta, jota ei tarvitsekaan tehdä. ;)

Kaikenlaisia hauskoja sattumia tapahtuu aina vaan. Keskiviikkona örisin kilppariasioista blogissa, ja seuraavana aamuna kolmosen aamulähetyksessä oli laajasti kilpirauhaskeskustelua. Toinenkin blogijuttu; muistaneeko kukaan mun ylistystä Raision Nalle -tuotteista? :D Tuossa postauksessa kirjoitin näin: 

"Suomen kiinnostavin brändi on muuten mun mielestä Nalle. Kaurahiutaleiden kuuluu olla aina Nallea! Nallessa on jotakin kiehtovaa; lähes jokainen suomalainen tietää Nallen puurohiutaleet, vaikkei tuotteita käsittääkseni mainosteta mitenkään. Tai jos mainostetaan, se on niin hillittyä ja hienovaraista, etten ole onnistunut koskaan bongaamaan mainosta missään. ;) Valikoima on todella tarkkaan rajattu, mutta toimiva. Pakkauksen kyljessä pönöttää aina sama lempeä nallenassu vuodesta toiseen, eikä tuttua hahmoa ole sorruttu muokkaamaan muoti-ilmiöiden mukaan esim. manga-tyyliseksi. Hrr. Raisio, älkää IKINÄ kajotko siihen hienoon nallehahmoon. :D"
...nyt ne siellä Raisiolla ovat kera mainostoimistonsa uudistaneet hienon nallensa! :( Täältä voi nähdä lopputuloksen. Kun ekan kerran huomasin kaupassa muropaketin, jossa luki Nalle ja kuvana oli tuo uusi nallehahmo, en aluksi edes tajunnut että kyseessä on muunnelma Raision tutusta nallukasta. Seuraavaksi ajattelin, että ehkä muropaketin kylkeen on haluttu hieman erilainen kuvitus - murot ja hiutaleet erikseen. Sitten menin puurojen luo ja useammassa paketissa kummitteli tuo uusi nalle, joka ei herätä kerrassaan minkäänlaisia ostohimoja meikäläisessä. Siitä ei tule sitä samaa "tätä oli aina lapsenakin lautasella" -nostalgiafiilistelyä, joten taitaa mennä puuromerkki vaihtoon, ihan vaan lapsellisena protestina uutta mainostoimistonallea vastaan. :D

Hmm, Lidlissä pakastevihannekset ovat puoli-ilmaisia, 750g pussit maksavat jotain 1,70 euroa tai jotain sinne päin. Yhtenä päivänä kauppalistaa väsätessä muistin ruusukaalien olemassaolon, ja päätin että niitä on saatava piiiiitkästä aikaa. Haaveilin kaupassa pyöriessäni ihanista hunajassa pyöritellyistä ruusukaaleista ja manteleista... ja hah, jo siinä kassan jälkeen ostoksia pakatessa tajusin ostaneeni ruusukaalien vierestä vihreitä papuja. Siis yök. Vahinko oli jo tapahtunut, joten päätin että näillä mennään, ei huvittanut lähteä kiertämään kauppaa toista kertaa. Ajattelin kysellä myöhemmin, onko jollakin tutulla huippuhyviä ideoita, mitä vihreille pavuille kannattaisi tehdä. Oon joskus syönyt niitä keitettynä, ja ne olivat suorastaan pahoja sillä tavalla valmistettuna. Hrrr. En kuitenkaan ehtinyt kysellä vinkkejä keneltäkään, sillä postilaatikkoon oli tullut Fit-lehti ja siinä oli monen sivun edestä papureseptejä - kuin tilauksesta! :D 

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, törmäsin muutama viikko sitten erääseen tuttuun ihmiseen, mutta olin ajatuksissani kulkenut ohi ja vasta pitkän matkan päässä kasvot palasivat mieleen - hei, sehän oli taatusti se! Vähän harmitti, sillä vaikka ei tunneta hyvin, olisi ollut ihan kiva vaihtaa pari sanaa. Noh, sattumalta kyseinen ihminen otti jälkeen päin yhteyttä sähköpostilla, ja päästiin vaihtamaan lyhyesti kuulumisia. Hänkään ei kuulemma ollut huomannut mua, joten ainakaan ei tarvinnut miettiä, olinko vahingossa jättänyt itestäni tökerön kuvan ohi kulkiessani. ;) Hän myös uskoutui mulle jakamalla ihanan uutisen, mikä todella lämmitti mieltä - ne on niitä hienoimpia hetkiä, kun huomaat jonkun luottavan suhun niin paljon, että hän päättää kertoa tärkeän asian juuri sulle. Niillä tilanteilla on aina ollut mulle valtavan suuri merkitys; edes sen hetken verran elämässä on jotain pointtia.

As if tätä blogia vähänkin lukeneet ei jo tietäisi seuraavaa: kaikenlainen "syvällistely" on mulle tärkeää. On kuitenkin vaikeaa löytää sellaisia ihmisiä, jotka kertoisivat itestään muutakin kuin pintaraapaisun verran. Isoista asioista puhuminen on vaihtokauppaa. Jos toinen antaa itsestänsä vähän muutakin kuin "onpas sateinen sää tänään", mä voin ihan hyvin kertoa vaikka jokaisen yksityiskohdan elämästäni. En oo kovin yksityinen ihminen siinä vaiheessa, kun pääsen vauhtiin. En kuitenkaan osaa luottaa keneenkään saman tien, vaan tykkään odottaa että toinen avaa linjan kertomalla jotain itsestänsä. Tulkitsen sellaisen eleen niin, että okei toi ilmeisesti luottaa nyt muhun. Silloin on helpompaa luottaa takaisin, ja kertoa mitä on kerrottavaa. Se on karmeaa, kun joku tietää susta vaikka mitä, suorastaan liian paljon, ja samaan aikaan "syvällisin" tieto joka sulla on hänestä, on tyyliin nimi ja ikä. :D

Nyt kone kiinni ja pehkuihin, heippa!

Shoeaholics-tilaus

carvela_whip

Kenkärintamalla mun mielessä on kummitelleet Carvela Kurt Geigerin mustat Whip hapsubuutsit viime syksystä saakka. Mun ja täydellisten arkikäyttöön sopivien inkkarisaappaiden välissä oli vain hurja hinta - 250 puntaa, siis kolmisensataa euroa. Ei kiitos. Noh, bootseja on ollut myynnissä Kurt Geigerin nettikaupan ohella mm. Selfridgesillä, Asosilla, Harrodsilla, John Lewisillä ja satunnaisesti eBayssa ja Amazonissakin. Oon säännöllisesti käynyt kuikuilemassa noita kaikkia sivuja, josko ne kerrassaan upeat kengät tulisivat aleen. Viikko sitten se tapahtui - Kurt Geigerillä alkoi jotkut super alemyynnit ja kengät maksoi enää 99 puntaa, eli heti lähti yli puolet hinnasta pois.

Olin hetken aikeissa tilata kengät, kunnes iski apeus. Siis mitä jos tää lihominen on turvottanut naaman ja kasvojen lisäksi myös jo valmiiksi paksuja pohkeita, eikä saappaat mahdukaan jalkaan? Ennestään mulla on yhdet pitkävartiset bootsit merkiltä Billi Bi, ja kyllä ne vaan on aiemmin sujahtaneet paljon helpommin jalkaan. Nyt ne vähäsen kinnaa! Ne on tosin tarkoitettukin melko "skinnyiksi" eli ei ole tarkoituskaan että kengän varteen jäisi paljon tyhjää tilaa, ja Billi Bi on oman kokemukseni mukaan suht kapeaa lestiä. Carvelasta ei ole omakohtaisia havaintoja, mutta ilmeisesti ne on aikalailla standardi kokoa; ei erityisen pientä tai suurta. Whipit eivät näytä kovin ihoa myötäilevältä vaan pikemminkin melko rennoilta varsinkin varren yläosasta, mutta eihän sitä koskaan tiedä ennen kuin pääsee sovittamaan. ;) Jäin pohtimaan asiaa. 

Eilen huomasin, että Kurt Geigerillä on oma outlet-sivusto Shoeaholics. Kurkkasin sinne, kirjoitin hakuun Whip ja sieltähän ne samaiset kengät löytyivät. Hintaa se sama 99 puntaa. Paitsi, että sattumoisin sivun ylälaidassa luki: "Extra 25% off Carvela with code PAYDAY25 - ends Sunday". Aivan taatusti lähti kengät saman tien tilaukseen, varsinkin kun punnan kurssikin on nyt ihan suotuisa suomalaisen shoppailijan näkökulmasta. ;) Hapsubootseille tuli hintaa 75 puntaa + postarit taisi olla 6-7 puntaa. Katsotaan, miten käy koon kanssa! Jos kengät on aivan liian naftit, myyn ne pois, ja jos ne kinnaa vaan vähän, jään odottelemaan että typerä turvotus jonain päivänä jää historiaan. Paras tilanne olisi tietty se, ettei kengät puristaisi yhtään ja saisin ottaa ne heti käyttöön - nämä olisi aika mahtavat nyt syksyllä.

Ja tosiaan, se Carvelan valikoimaa koskeva koodi PAYDAY25 toimii Shoeaholicsilla sunnuntaihin saakka, joten kannattaa kurkata jos on tarvetta vaikka syyskenkäarsenaalin täydennykselle.

PS: Tämä on se hyvä puoli siinä, etten oikein osaa kyllästyä asioihin. Tyyliä koskevat mielipiteet on aika vankkumattomia nykyään, joten jos bongaan jotakin kivaa mutta turhan tyyristä, voin aivan hyvillä mielin jäädä kärsivällisesti kärkkymään kuukausien tai jopa vuosien ajaksi, jos alessa tai eBayssa kävisi tuuri sitten myöhemmin. ;) Erikseen on tietty sitten ne hankinnat, joita tarvitsee asap, mutta eipä näitä kenkiäkään kyllä järjellä voi perustella. Ei niille ole varsinaisesti tarvetta mun jo valmiiksi ahtaassa kenkähyllyssä. Mutta hei, naisella on oikeus kenkiinsä. Ja laukkuihin sun muuhun humpuukiin... :D Heh, seuraavat popot taitaa olla jotkut järeät goretex-retkeilykengät joissa voi rämpiä metsässä, ja joita voi käyttää talvellakin lenkillä. Edelliset meni viime talvena roskiin kun ne alkoi hajota vähän joka puolelta. Mutta hei, Merrell, Halti, Salomon ja mitä näitä merkkejä nyt on - mitkä mahtaa olla parhaat goret hinta-laatusuhteeltaan?

// Bought these pretty cowboy boots from Shoeaholics. I saw those shoes first time more than a year ago and liked them immediately, but for my taste, they were way too pricey... £250, no thanks. Well, finally these boots can be found on Shoeaholics sale section and they cost £99. If you order at the latest on Sunday, you can get extra 25% off on all Carvela items with code PAYDAY25.

Learn from the mistakes of others. You can't live long enough to make them all yourself.

ootd_261016

leather jacket - Day Birget et Mikkelsen
tee - H&M
skirt - H&M
bag - Gucci
fake fur bag charm - eBay
boots - Billi Bi

Mulla on jotain rytkykuvia, jotka on pyörineet viikkoja työpöydän erinäisissä kansioissa koska en oo vaan tohtinut julkaista niitä. En viihdy yhtään tämän hetkisessä paisuneessa olemuksessa, eikä tässä(kin) kuvassa vilahtavat pyöreät posket varsinaisesti lohduta. Eipä oo ollut kiinnostusta ottaa uusia kuvia aikoihin, kiitos 6-7 lisäkilon jotka ilmestyi tosta noin vaan, ihan yks kaks yllättäen. Buu. Välillä saan vaivalloisesti kilon tai parikin pois, mutta sitten tyyliin syön yhtenä päivänä viikonloppuna vähän rennommin (eli ei mitään mättöä kuitenkaan) ja taas palataan siihen masentavaan lähtötilanteeseen.

Liikun vähintään pari tuntia päivittäin, syön ihan samalla tavalla kuin ennenkin ja EI, se mitä äkillisestä pulskistumisesta saattaa tulla mieleen ekana, ei tule kysymykseenkään luojan kiitos. :D Vahva veikkaus on kilpirauhanen, sillä tää, pardon my french, paskahan on jo käyty aiemmin elämässä läpi. Voi kun ainoa ongelma olisikin se kenties pinnalliselta kuulostava "yhyy oon lihonut useita kiloja", mutta ei. Syksyisin oon toki väsynyt muutenkin, mutta nyt väsyttää kyllä ihan ennätyksellisen paljon. Ei saisi, sillä jos jotain niin energiaa tarvittaisiin, jotta jaksaisi vängätä kilppariasioista "asiantuntijoiden" kanssa. Esimerkiksi jos tässä nyt joku kilpparin tulehdus jyllää, tarvittaisiin vähän tsh:ta ja t4v:tä laajemmat kokeet; vasta-aineet ainakin. Mutta kun ei.

Olin jo iloisesti unohtanut, miten tuuripeliä se on, milloin saa apua kilppariongelmiin ja milloin ei... suuri osa tuntuu tuijottelevan pakkomielteisesti viitearvoja, vain harvoja kiinnostaa ne oireetkin. Mun tyroksiinilääkitystä itseasiassa meinattiin nyt jopa laskea (mitä helvettiä?), kun toivoin, että saisin luvan nostaa sitä edes hieman. Tähän huomiona, että tän hetkinen annos on hyvin maltillinen "ylläpitoannos", eli ei millään tapaa yläkanttiin. Lihominen oli kuitattu jollain epäilyttävällä myksedeema -diagnoosilla. No, se on näemmä välitöntä hoitoa vaativa tila pitkäaikaissairailla hypotyreoosipotilailla, niin jännä ratkaisu koittaa parantaa ongelmaa vähentämällä tyroksiinia? ;)

Se on satavarmaa, että minä en enää kertaakaan tämän elämän aikana aio painaa 120 kiloa ja olla niin masentunut, että nukkumaan mennessä unelmoisin siitä, ettei aamulla enää tarvitsisi herätä. Siihen en vaan suostu, enkä pysty. Vajaatoiminnan toteamisesta on kohta about seitsemän vuotta, ja lääkityksen alettua ei ole ollut kertaakaan vastaavia ongelmia - mitä nyt kerran ehti olla hetkellistä ylitoimintaa. Noh, ei auta kuin sinnitellä. Ja tarpeen vaatiessa olla sopivasti kärkässanainen. 

Erisania kasvoille

IMG_0547

Blogiyhteistyössä Erisan

Talvi lähestyy, ja jos sen jostain huomaa niin kasvojen ihosta. Kesäisin on aina niin huoletonta kun ainoat ihomurheet ovat liika kiiltely ja satunnaiset näpyt, mutta kylmä vuodenaika koetteleekin jo huomattavasti enemmän pintakuivaa, atooppista ihoa. Siispä tarvitaan kunnolliset ihonhoitotuotteet! Vaikka välillä innostun testaamaan muitakin, Erisan on kuitenkin pitkään ollut se valmistaja, jonka kasvovoiteisiin palaan aina uudestaan ja uudestaan. Niissä on kaikki kohdallaan. Voiteet levittyvät hyvin, ja pieni määrä riittää kosteuttamaan koko kasvojen ja kaulan ihon. Erisanin tuotteissa ei ole hajusteita, joten ne eivät ärsytä kuivaa ihoa. Ehdottomasti plussaa myös isohkosta 75 ml pakkauskoosta! Useimmat kasvovoiteet joita mulla on ollut, loppuvat melko nopeasti kun ne tuppaa olemaan 50 ml purkeissa tai tuubeissa. Erisania ei siis tarvitse olla ihan niin tiuhaan ostamassa lisää - mutta sitten kun tarvitsee, sitä löytyy isompien kosmetiikkaosastojen ohella lähes mistä tahansa hyvin varustetusta marketistakin. Hinta on oikein kohtuullinen, n. 7-8 euroa kaupasta riippuen.

Sain ilokseni mahdollisuuden tehdä Erisanin kanssa pientä blogiyhteistyötä, ja sain heiltä tuotteita kokeiluun. 

IMG_0555

IMG_0549

Puhdistusemulsio ja kasvovesi ovat olleet nyt hetken säännöllisessä käytössä, ja oon molemmista tykännyt. Jotkut kokeilemani puhdistusemulsiot ovat olleet sellaisia, ettei niillä meinaa lähteä meikit kunnolla iholta, mutta tällä onneksi lähtee. Puhdistuksen viimeistelee kasvovesi. Usein mulla jää kasvovesien käyttö kesän jälkeen tauolle, sillä vaikka tykkäänkin niiden jättämästä freesistä tunteesta iholla, monet tuotteet saavat lopulta aikaan vain ylimääräistä ihon kiristelyä. Tämä ei, kiitos alkoholittomuuden. Oon testannut myös tuota puhdistusgeeliä pari kertaa, mutta taidan ottaa sen kunnolla käyttöön vasta ensi keväänä. Nyt kosteuttavampi emulsioputsari on sopivampi tuote mun iholle.

Puhdistusliinoja en osaa toistaiseksi kommentoida, sillä en ole ehtinyt testailemaan niitä. Täytyy napata joskus reissuun mukaan - näillä pitäisi onnistua vesiliukoisen meikin poistokin. :)

IMG_0550

Silmänympärysvoide on mainio tuote sekin. Koostumus on melko ohut, joten atopiataipumuksen takia en taida ihan pahimmilla paukkupakkasilla selvitä Erisanin turvin, mutta muuten tämä sopinee ympärivuotiseen käyttöön mullekin. Ohuen koostumuksen ja hyvän levittyvyyden ansiosta pikkuinen pisara riittää silmänympärysihon kosteutukseen. Oikeestaan ainoa pieni miinus jonka tästä voisi sanoa, on pakkaus jossa ei ole sitä sellaista kapeaa pipettikärkeä, miksiköhän sitä oikeaoppisesti kutsutaan... Mutta sormellahan se voide joka tapauksessa levitetään iholle, joten eipä tuokaan ole kuin tottumuskysymys - sen sijaan että voidetta laittaisi suoraan silmän alle iholle, otan sitä sormelle. Se on pääasia että voide on tuubissa, eikä purkissa! Purkkiin jemmatuista silmänympärysvoiteista en välitä. Näillä nakkisormilla voidetta tulee aina ihan liikaa purkista, ja sitten pitää olla ostamassa uutta purnukkaa ihan liian pian. :D

All in all, jos etsii budjettiystävällistä tuotesarjaa herkälle iholle, suosittelen vilkaisemaan kotimaisen Erisanin valikoimaa! Nuo kasvovoiteet ovat edelleen mun ehdottomia lemppareita, vaikka myös muut testissä olleet tuotteet olivat loistavia nekin. :) Hajusteettomuuden lisäksi Erisanin tuotteet ovat myös väriaineettomia ja parabeenittomia, ja ne on kehitetty yhteistyössä Allergia- ja Astmaliiton kanssa.

Epäsuosittuja mielipiteitä

IIIMG_20160825_165526

Monissa seuraamissani blogeissa on ollut tällainen Epäsuosittuja mielipiteitä -otsikolla varustettu postaus lähiaikoina. Idea on siis kertoa sellaisia ajatuksiansa, jotka on ehkä vähän "kiellettyjä" tai joita ei ilman pientä harkintaa menisi sanomaan ääneen ihan kelle tahansa.

Otetaan tämmönen tosi kesy aloitus! Marilyn Monroe Ja Audrey Hepburn - siinäpä pari muotimuusaa, joiden siteeraamista en voi sietää. Ylivoimainen inhokki-quoteni on Monroen "I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best." Ughhhh. Vapaasti suomennettuna: "olen aivan perkeleen itsekäs ämmä, marisen 24/7, sekoilen ja heittelen astioita seinään, luen sun tekstarit mustasukkaisuuttani ja vedän kiukuttelukohtauksen aiheesta kuin aiheesta, mutta hei mies. Sun pitää nyt vaan kestää tätä oikuttelua, muuten et tosiaankaan ansaitse mua parhaimmillani."

Mielestäni sopiva hinta tupakka-askille olisi 20 euroa. Tai no, mikä ettei vielä enemmänkin! Jos olisin diktaattori, tekisin tupakoinnista laittoman harrasteen. Ehkä ihan hyvä, etten näillä näkymin oo nousemassa Suomen johtoon. ;)

Mun diktatuurissa myös kevyttuotteet menisi kieltoon. Ravintosuosituksissa korostettaisiin, että kohtuus kaikessa, ja suositukset antavat vain suuntaa, eikä absoluuttisia totuuksia ruoan suhteen ole olemassa. Suositukset kokoaisi joukko aidosti motivoituneita tyyppejä, ja riippumattomuuden nimissä esim. vilja- tai kasvisrasvateollisuus eivät pääsisi rahoittamaan tutkimuksia. Ruokaympyrän ohella myös lääkkeidenkäyttö menisi syynättäväksi, ja reseptien kirjoittamista karsittaisiin reilulla kädellä vaihtoehtoisten hoitomuotojen tieltä. Enkä tarkoita nyt vaihtoehtoisella mitään yrteillä ja rohdoilla ituhippeilyä, vaan ihan elintapojen muuttamista, terapiaa, sen sellaisia ensisijaisina tapoina lähestyä ongelmaa. Suurin epäkohta terveydenhuollossa on mun mielestä se, että niin helposti hoidetaan ainoastaan oireita, eikä alkuperäistä syytä, mikä ne oireet aiheuttaa.

IMG_20160918_130225

Lahti on vähän ankea kaupunki, enkä osaa kuvitella jääväni tänne kovin pysyvästi. Nyt voi vain arvailla, minne tuun lopulta päätymään vai ajelehdinko hiljalleen paikasta toiseen koko elämän, mutta Lahteen en juurru! Lahti on paaaljon hohdokkaampi, kun asuu muualla ja tulee ainoastaan käymään Lahdessa. Asuinpaikkana tämä on kolkko mesta. Miellän lahtelaisen ilmapiriin jotenkin katkeraksi ja ajoittain vahingoniloiseksi, arkkitehtuuri on tylsää, joka hemmetin katua ja rakennusta rempataan jatkuvasti... siis ymmärrän, että ne on useimmiten tarpeellisia toimenpiteitä, mutta siinä vaiheessa kun joka ikinen päivittäisistä kulkureiteistä kulkee tietyömaa-alueen läpi ja joka kerta saa miettiä, pääseeköhän tästä tänään kulkemaan vai pitääkö kiertää, pidemmän päälle alkaa jurppia. Voisko ne hommat tehdä niin hyvin, ettei heti parin vuoden päästä oo sama rumba edessä? Täällä vaan ei viihdy mitenkään liian hyvin. Haaveilen salaa idyllisestä Porvoosta, mutta saapa nähdä. Lahessa vierähtänee helposti monet vuodet, mutta viimeistään kun kolmekymppiä lähestyy, on kyllä korkea aika pistää kimpsut ja kampsut kasaan. Eikä se ole välttämätöntä lähteä kovin kauas - Lahen lähelläkin on oikein kivoja ja viihtyisiä paikkoja, joissa voisi kuvitella asuvansa. Työ, ystävät ja perhe on syyt, joiden takia toivoisin viihtyväni suht lähellä Lahtea..

99% bombereista eli ns. pilottitakeista on hirveitä. Riippuu vähän materiaalista ja leikkauksesta, mutta semmoset satiinikankaiset ja "puffatut" muhkutakit tuo auttamattomasti pultsariviboja, sama se mihin ne yhdistelee. :D

Valkoinen sisustustaminen on umpitylsää. Olkoonkin niin, että vaaleat värit tuovat valoa ja avaruuden tunnetta kämppään, siitä on kodikkuus kaukana kun koti on kliininen kuin sairaalan vuodeosasto. Skandinaavinen minimalismikaan ei oikein nappaa. Kaipaan ympäristöltäni värejä, yksityiskohtia, rönsyilyä ja muuta inspiroivaa - kuitenkin niin, että kokonaisuus on yhtenäinen ja hallittu.

En miellä itseäni feministiksi. Tästä tulee ehkä postaus joskus.

kollaasi1_051016

Lihaksikkaat miehet ovat epäkiinnostavia.

Sen sijaan miehen logiikka on siinä mielessä kiinnostava, että se yleensä aukeaa mulle huomattavasti sujuvammin kuin naisen logiikka. Mutkattomia miehiä on helpompi ymmärtää. Joskus tuntuu, että oon ajatusmaailmaltani vähintään yksi kolmasosaa mies.

Suomalaiset perus kotiruuat on tylsiä, mauttomia ja kaiken kukkuraksi usein aika ravinneköyhiä. Blaah. Silti mikään ei voita sitä, kun poikkeaa kotikotona maalla ja siellä on tyyliin jotain pyttipannua. Niin taivaallisen hyvää, jos sitä syö about kerran tai pari vuodessa. :D

Ärsyynnyn, kun työsähköposteissa käytetään ;) hymiötä. Tutumpien kohdalla se menee, kun tietää vähän huumorintajua ja muita taustoja, mutta jonkun puolituntemattoman kanssa asioidessa tympii jos viestitellessä tulee tekstiä tyyliin "Täällä ollaan 17.00 asti ;) Tervetuloa!" Ehkä oon super tympeä, mutta mun mielestä pitäisi pysyä turvallisissa :), :( ja :D -hymiöissä. Tai jättää hymiöt kokonaan väliin! Oma tapani on vältellä hymiöiden käyttöä niin pitkään, kunnes toinen osapuoli tulee käyttäneeksi niitä. Ja siitä mulla aukeaakin portti hymiöiden liikaviljeljyyn, eikä paluuta entiseen enää ole.

Tää kolahtaa nyt omaankin nilkkaan, ainakin ajoittain. Kyllä se vituttaa (täysin pakollinen voimasana) kun ruokapöydässä kaikki räpeltää jotain puhelimia ja chattailee Facebookissa sen sijaan, että juttelisi niiden saman pöydän äärellä pönöttävien tyyppien kanssa. Koomisinta on tietty se, kun tehdään jotain hauskaa ja siitä pitää samalla hetkellä raportoida, kun on niin hauskaa. Pyrin siihen, että jos esim. se lautasella oleva sapuska näyttää herkulliselta ja haluan ottaa siitä kuvan, nappaan sen kuvan mutta jätän Instaan lisäämisen häsäreineen myöhemmälle. Toisaalta joskus oon kyllä sen verran perfektionisti ruokakuvien kanssa, että se annos ehtii vähän jäähtyä siinä kuvaillessa. :D No, harjoitus tekee mestarin, ja aika nopeasti ne kuvakulmat ja sommittelut nykyään osaa sumplia.

Aina kun kuulen sanat Facebook ja kirppis yhdistetään, mua alkaa huvittaa rankasti. Se touhuhan on usein ihan mielipuolista fb-kirppareilla, AAVEE YYVEE JONO ja sitte tapellaan kuka ehti ensin, voisiko vitosen maksavista uudenveroisista kengistä saada tingittyä euron lisää ja huhheijaa. Se menee jopa viihteestä, jos erehtyy vilkaisemaan kirppissivuja. Sitten vielä ne ryhmien natsihenkiset säännöt ja ylläpitäjät - eli yp:t - joilla keltainen neste nousee hattuun suuren valtansa edessä.

Paheksun turhaa yksityisautoilua. Mun mielestä on outoa, että auto on niin monelle suomalaiselle pyhä lehmä, vaikka ilmastonmuutoksesta ja luonnonvarojen hupenemisesta paasataan jatkuvasti. En tuomitse, jos sattuu asumaan jossain korvessa ja auto on vähän niinkuin pakko olla, tai jos työajat ja/tai työnkuva ei mätsää julkisilla kulkemiseen. Perhe-elämääkin se bensalla, dieselillä tai sähköllä kulkeva menopeli varmasti helpottaa. Ylipäätään ei kiinnosta tipan tippaa, miksi kukakin päätyy auton hankkimaan. Syitä autontarpeeseen on monia! Mutta hemmetti, jos jotain parinsadan metrin matkoja kauppaan tai salille ei voi kävellä tai pyöräillä... Monesti myös tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa, kun yritetään saada nolostumaan siitä, että oon kohta 25 eikä mulla oo mitään kiinnostusta hankkia ajokorttia. On aivan absurdia, miten yksityisautoilua ihannoidaan täällä mukamas valveutuneessa yhteiskunnassa! Ja nyt kun autoista tuli puhe, jatketaan nyt vielä vähän. Vaikkei ne kaarat kiinnosta, onhan mulla nyt sentään edes esteettinen näkökulma olemassa. Ainoa oikea auton väri on musta, ja jos nyt vielä merkinkin saa päättää, niin kliseisesti mersu tietysti ;) muahahaa.

kollaasi2_051016

"Tee itsestäsi korvaamaton" on lause, jota toistellaan erityisesti työnhaun yhteydessä. En usko fraasiin ollenkaan - pah ja pyh, kenet tahansa voi korvata. Kenties just samanlaista ei löydy, mutta aivan taatusti löytyy tyyppi, joka handlaa samat asiat omalla tyylillänsä. Niin sen kuuluu mennäkin. Maailmassa on jokunen miljardi tyyppi, joten jos yksi tekee tilaa toiselle, tämä planeetta jatkanee silti pyörimistään ihan normaaliin tapaan. Jotta työ olisi mielekästä, omaa panostansa on pystyttävä pitämään tärkeänä ja hyödyllisenä, mutta korvaamattomaksi itsensä mieltäminen menee jo turhan egosentriseksi meiningiksi. Ehkä jollain Elton Johnilla on varaa ajatella, ettei toista Elton Johnia mahdu tähän universumiin. :D

Lasten vapaakasvatus pitäisi kieltää lailla. Vanhemmuus on asia johon kohdistuu kovat paineet, tiedetään, mutta kyllä se jumankauta ärsyttää aina yhtä paljon kun esim. kauppareissulla bongaa "kullanmuruja" jotka hyppii suunnilleen kassahihnalle, ronkkii mun ostoksia sun muuta. Eikä vanhemmat sano asiaan yhtään mitään. Sitten parhaimmillaan syytetään koulua, ettei siellä kasvateta tarpeeksi! Todellinen vastuu kasvatuksesta on vanhemmilla, ja koulu sitten avittaa hommassa - näin sen mun mielestä pitäisi mennä.

Inhoan kaikkea väkinäistä hassunhauskaa hauskaa ja hassuttelua. Tekee mieli vajota pöydän alle, jos joku haluaa pelata lautapelejä, joissa idea on höpsötellä kertomalla noloja paljastuksia. Shakki, Kimble, Afrikan tähti, Monopoli ja sen sellaiset ovat pelejä mun makuun :D

Ajatuksen tasolla olisi todella kiva ostaa suomalaista muotia ja siten tukea osaltaan kotimaan taloutta, mutta ei. Miksi, oi miksi ne vaatteet on monesti sellasia epämääräisiä laatikkoja?

Kuten tästäkin postauksesta käy varmasti ilmi, ruoka on mulle läheinen, ajatuksia ja tunteita herättävä aihe. Rrrrrrrrrakastan hyvää ruokaa! Vaikka perinteiset kotisapuskat eivät kolahda, en toisaalta myöskään seuraa mitään ruokatrendejä. Kierrän kaukaa vihersmoothiet, chia-siemenet, matcha-jauheet, tuorepuurot, smoothiebowlit ja raakakakut. Ei kiinnosta, ja tunnen myötähäpeää kun porukka laumasieluisesti intoilee jostain smuuthiista, josta tulee kuuma trendiaamiainen kun sen sen kaataa juomalasin sijasta kulhoon ja koristelee marjoilla ja mintunlehdillä. Ai vitsit kuinka vallankumouksellista.

IMG_20160929_134557

En juurikaan välitä logoista vaatteissa. Kengissä voi koreilla Addun tai Vansin logo ilman että se häiritsee, ja laukut voivat olla jopa kauttaaltaan logokuosin peitossa (LV monogram). Mutta vaatteet on eri keissi, eikä pukeutumisella "julistaminen" tunnu omalta jutultani. Ehkä tässä on taustalla joku räppivaiheesta jäänyt trauma. :D Logojen ohella olen nirso myös muiden tekstiprinttien suhteen. J mainitsi kerran inhokikseen kaikki SINCE 1995 -tyyliset tekstit joita merkkivaatteissa usein näkee, ja tarkemmin kun ajattelee, en itekkään innostu. Kannatusta ei irtoa myöskään "huumori"paidoille luokkaa Ehkä otin, ehkä en, vaikkakin semmosen crazy cat lady -höpöpaidan saatan vielä ostaakin... ;) Niin ja sporttisissa vaatteissa, vaikkapa huppareissa, isot painatukset ei juurikaan häiritse.

Koirat ovat mielestäni hölmöjä eläimiä verrattuna vaikka kissoihin. Siis kissalla on sellasta laskelmointitaitoa, ja ne tuntevat arvonsa ihan eri tavalla kuin koirat. Tykkään silti vuffeistakin, ja toivottavasti vielä joskus pystyn sellaisen ottamaan. Dalmis tai shiba inu olisi suosikkeja tällä hetkellä.

IMG_20161001_182926

Kuten otsikosta saattoi jo ennustaa, aikamoista kitinäähän tämä postaus oli. ;) Otetaan loppuun jotain positiivista "epäsuosittua". En ihan oikeasti malttaisi odottaa, että mun hiukset harmaantuu jonain päivänä. Siis harmaa on ihan älyttömän elegantti väri, enkä todellakaan aio värjätä harmaita haivenia piiloon sitten aikanaan! 

There are only two tragedies in life: one is not getting what one wants, and the other is getting it.

ootd_011016_1

ootd_011016_2

ootd_011016_3

necklace - H&M
faux fur gilet - Vila
sweater - Lidl
bracelet - Michael Kors
clutch - Yves Saint Laurent
jeans - Bik Bok
boots - Maison Martin Margiela x H&M