No jopas ehti tulla taas taukoa blogipostauksista. Elämä ei suinkaan ole ollut niin huisin kiireistä, etteikö tänne olisi ehtinyt, mutta hitto vie kun tää Blogger meni ja uudistui täysin. Mulla ei sinänsä ole mitään uudistuksia vastaan - vaikka joka kerta niitä aina alkuun kiroankin - mutta kuvien linkityksestä Flickrin kautta tuli astetta hankalampaa. Lopulta kaiken koodaamisesta tietävä pikkuveljeni ratkaisi ongelmani, ja nyt homman pitäisi taas rullata. Jee! 🤩
Hassua muuten, miten pitkään tää blogi edeltäjineen on roikkunut osana elämää. Blogimaailmassa oon "vaikuttanut" eli postaillut lähinnä omaksi ilokseni jo ainakin 12 vuotta. Muistaakseni ekojen blogieni nimet olivat Hiphop don't stop ja Fancy Pancake, lol. Tämä nykyinen Pochette Roulette täyttää 1.1.2021 tasan 10 vuotta! Ihme suoraan sanoen, että näinkin kauan on jaksanut sitoutua samaan osoitteeseen. Ehkä se johtuu siitä, kun melko alussa otin käyttöön maksullisen domainin. Minähän en tunnetusti maksa MISTÄÄN turhaan, vaan käytän niitä ostamiani palveluita vaikka väkisin, mieluiten koko rahan edestä. Myös Flickr muuttui pari vuotta sitten maksulliseksi. Tässä blogipuuhastelussa on siis hieman rahaakin kiinni. Jos jossain vaiheessa en enää maksa domainia ja kuvapalvelinta, blogi käsittääkseni katoaa pala palalta bittiavaruuteen, kun osoite ei ole enää voimassa ja kuvatkin lakkaavat toimimasta, kun ne poistuvat Flickristä. Ja mikäs sen hirveämpi ajatus tällaiselle tunnevammaiselle, kuin pysyvä luopuminen jostakin, johon liittyy paljon muistoja. Mä oon just se tyyppi, joka ei ikinä polttanut päiväkirjojaan häpeissään. Sen sijaan mulla on niille kymmenille päiväkirjoille jemmalaatikko, jota häpeillen piilottelen.
Välillä, varsinkin bloggaamisen alkuvuosina tuli käytyä kiinnostavia keskusteluja lukijoiden kanssa, mutta sittemmin kommentointi on hiipunut. Blogien hiljentyneet kommenttikentät ovat ihan universaali ongelma kaikilla bloggaajilla nykyään, kun on niin paljon helpompaa vaan tykätä näteistä Instagram-postauksista ja jatkaa feedin scrollaamista. Ei kukaan jaksa enää kommentoida, kun on annettu helpoksi vaihtoehdoksi emojeilla reagointi muissa kanavissa. Mun mielestä some on nykyään eräänlaista fast foodia - halpaa, nopeasti kulutettavaa ja aina tulee lopulta ähky. Lisäksi algoritmit muuttuvat jatkuvasti. Tuntuu, että sekä IG ja Facebook näyttävät mulle jatkuvasti epärelevantimpaa sisältöä, vaikka tarkoitus on kai juuri päinvastainen! Saatan selata muutaman minuutin feediä, jonka jälkeen jo kyllästyttää. Instassa on onneksi Storyt, joita on kiva katsella ja lukea. Niistä löytyy persoonallisuutta paljon enemmän kuin hiotuista, toinen toistaan muistuttavista kuvasyötteistä.
Mulle itselleni blogit on edelleen kaikista rakkain somekanava, koska tykkään pitkistä ja/tai syvällisistä postauksista. Harmittaa, että blogit ovat kokeneet ison inflaation juuri siksi, kun iso osa sisällöstä on siirtynyt sinne Instaan ja lisäksi mm. YouTubeen ja Tiktokiin. Suurin syy lienee se, että blogeja aiemmin kuluttanut yleisö on siirtynyt nopeisiin somekanaviin, joiden kautta voi näppärästi tappaa aikaa puhelimella vaikkapa kassajonossa seisoessa tai julkisilla matkustaessa. Kuka nyt mitään ylipitkää blogitekstiä jaksaisi tihrustaa luurin ruudulta, kun vaihtoehtona on kuvien ja videoiden selaaminen. Toisaalta myös sisällöntekijälle Instagram ym. kanavat ovat nopeampia ja helpompia kuin blogipostauksen kokoaminen.
Toivottavasti blogeille löytyy tulevaisuudessakin oma paikkansa maailmassa. Ei vähiten siksi, että Instagram-tilin tai YouTube-kanavan voi käytännössä minä hetkenä hyvänsä joku ko. palvelujen ylläpidosta poistaa! Blogi sen sijaan on aidosti kirjoittajansa oma kanava, jota ei kukaan ulkopuolinen voi mielivaltaisesti deletoida. Mun mielestä on aika pelottavaa, että on paljon ihmisiä - somevaikuttajia - joilla on lähes koko elanto kiinni Instagramissa. Mitä, jos tili kaapataan tai poistetaan? Tuollainen tapahtuu yleensä ihan yllättäen, ja hups vaan vuosikausien vaivannäkö ja panostus valuu hetkessä viemäriin. Itteäni ainakin pelottaisi, jos kaikki olisi yhden kortin (eli kanavan) varassa, varsinkin kun Instagram on tunnettu siitä, miten sen algoritmit vaihtelevat ja lähinnä vaikeuttavat vaikuttajamarkkinoinnin parissa työskentelevien hommia. No, onneksi en ole enkä koskaan ole ollutkaan vaikuttaja, vaan oon voinut vapaasti puuhastella omiani täällä omassa urlissani. 😉
Täytyy tosin myöntää, että "juhlavuoden" kunniaksi ensi vuodenvaihteessa tekisi mieli pistää pakka sekaisin ja vaihtaa blogialusta Wordpressiin. Kenties voisin vihdoin päivittää osoitteenkin, kun ei tää Pochette Roulette tunnu enää ihan omalta. Tarkoitus ei ole kuitenkaan perustaa kokonaan uutta blogia, vaan siirtää myös vanha, 10 vuodelta kertynyt materiaali mukana. Saapa nähdä, mitä siitäkin tulisi, kun täällä on kuitenkin tuhansia postauksia... jotka nekin pitäisi jaksaa käydä läpi vähintään alkuvuosien ajalta. Luulen, että siellä on sellaistakin settiä, joka näin vuonna 2020 aiheuttaisi pientä häpeäntunnetta uudelleen luettuna, ja täten joutaisi tulla jo filtteröidyksi pois. Toisaalta haluaisin viedä blogia just sinne samaan suuntaan, kuin millaisia blogit oli vielä 2010-luvun alussa! Aitoja ja arkisia, eikä todellakaan mitään kiiltokuvamaisen siloteltuja. Haluaisin julkaista enemmän puhelimella räpsittyjä arkikuvia ja kirjoitella kuulumisia sun muuta randomia. Ehkä blogi päivittyisi useammin, kun päättäisi, ettei postauksella välttämättä tarvitse olla sen ihmeellisempää pointtia. Sillä hei, come on, ei tietenkään tarvitse - täähän on mun blogi ja mun säännöt. 😂👌
Alla olisi joitakin valikoituja kuvia alkukesän ajalta! Saatan tehdä vielä toisen postauksen kesäjutuista, ja nyt syksyn puolelta olisi pari luontoreittiä hehkutettavaksi. Mun järjestelmäkamerakin tulee huollosta lähipäivinä, joten kohta pääsen kuvaamaan ja toteuttamaan muutamia postausideoita, jee!
Oma kissa puussa. 😼😼
Tätä kuusta pitää aina pysähtyä nuuskimaan, ja sitten irvistellään hajulle. Ehkä joku elukka pitää meidän kissoja pilkkanaan, ja käy säännöllisesti pissimässä puunjuureen?
Avohakkuut on ihmiskunnan syöpä. Sori mielipiteestä, mutta harmittaa vietävästi, kun lähimetsä on raiskattu ja maisema pilattu. En halua edes ajatella kaikkia niitä eläimiä ja lintuja, jotka kärsivät aggressiivisesta metsien kaatamisesta.
Tätä LV:n farkkulaukkua tuli käytettyä kesällä PALJON! Tosi näppärän kokoinen pikkulaukku, joka sopii kaikkeen.
Kokeilin kesällä tummaa tukkaa, tosin ihan vaan sävytteen muodossa. Alkuun en tykännyt, kun väri oli ihan liian tumma ja epäluonnollinen, mutta muutaman pesun jälkeen näytti jo paremmalta. Sävyte on kulunut aikoja sitten kokonaan pois, mutta uusi, edellistä vähän vaaleampi sävyte on jo ostettuna. Josko tässä joskus jaksaisi taas värjäillä! Mun edellisestä kestovärjäyksestä on about 10 vuotta, ja sille tielle en enää ihan helposti lähde. Ja onneksi ei tarvitsekaan, kun sävytteilläkin saa hetkellistä, asteittain pois kuluvaa muutosta pariksi kuukaudeksi.
Tunnistatko otuksen? Mä en tunnistanut, eikä kukaan muukaan lähipiiristä, joten piti kysyä perhosasiantuntijalta sähköpostitse. Tää kaveri on nirkkoihin kuuluva
koivuhangokas.
Vuosien ihailun jälkeen
(alkaa tuntua, että sanon aina noin!) sorruin
Guccin Princetown -kenkiin. Uusia en ikipäivänä ostaisi hinnan takia, mutta saksalaisen eBayn kautta sain nämä villit kissasläbärit hyvään hintaan. Jossain vaiheessa nahkaiset kengänpohjat pitää vaihdattaa suutarilla, sillä ne ovat jo aika kuluneet, mutta muuten kengät ovat siistissä kunnossa! Tuo pörröreunus on sitten lampaanvillaa - turkiksia tämä täti ei edelleenkään tue. Kooksi valikoitui 40 ja se on mulle sopiva, tosin varmaan optimaalisin olisi 40,5. Näissä kengissä kannattaa ehdottomasti ottaa ennemmin isompi kuin pienempi koko! Mun kengänkoko vaihtelee normaalisti 39 ja 40 välillä, ja yhtään tota 40 pienempää en voisi kuvitella näiden kenkien kohdalla käyttäväni.
Herkkupäivän pyhä kolminaisuus:
Battery,
Lindtin mantelivalkosuklaa ja linssisipsejä. Tosin,
Rainbowin halpissipsit on vielä parempia kuin nuo
Taffelin!
Lähes hiilarittomista mantelileivistä tehty burgeri. Nam!