Onko ADHD-tutkimuksiin pääsyn hankaloittamisessa mitään järkeä?

blogi_adhd2

Lähiviikkoina monikin uutisotsikko on herättänyt mussa turhautumisen ja raivon tunteita. On tullut "ehkä" vähän räntättyä IG-stooreissa etenkin politiikkajutuista. Instaan ei kuitenkaan jaksa mitään kovin pitkiä tekstejä kirjoitella (hehheh, eipä vissiin), joten ajattelin purkaa myös tänne blogin puolelle ajatuksia ajankohtaisista aiheista, jotka ovat triggeröineet mua.

Teen lähipäivinä toisenkin vastaavan postauksen, johon koetan saada mahdutettua useamman otsikkonoston lyhyemmillä ränttäyksillä. Aloitan kuitenkin yksittäisellä aiheella, joka sai hermostumaan ihan helvetisti: ADHD-tutkimuksiin pääsyä on päätetty hankaloittaa Kanta-Hämeessä.

blogi_adhd1

Hyvinvointialueen uusi linjaus: Lapsi ei saa lähetettä ADHD-tutkimuksiin ennen kuin perheen arkirutiinit on katsottu kuntoon (linkki juttuun)

ADHD-tutkimuksiin on monilla paikkakunnilla helvetin vaikeaa päästä, ja sitten jos ja kun lääkäri ylipäätään antaa lähetteen, jono voi olla mitä tahansa kuukausista vuosiin. Tässä Kanta-Hämeen linjauksessa voisi olla ihan hyvätkin tarkoitusperät taustalla: katsotaan, miten siellä perheessä arki sujuu, tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Tullaanko näin käytännössä tekemään? Tuskinpa vaan, sillä resurssit ovat vähäiset ja paine kulukuriin on kova. Eiköhän taustalla ole vain uusi keino karsia kustannuksista - jätetään hoitamatta kaikki muut, paitsi kaikkein vaikeimmat ja ilmiselvimmät tapaukset. Ylidiagnosoiminen pelottaa hyvinvointipiireissä, mutta samaan aikaan neuropoikkeavuudet ovat myös auttamattoman alidiagnosoituja ja tutkimuksiin on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta päästä.

Joo, monissa kodeissa olisi varmasti parantamisen varaa arkisissa asioissa. Silti: vituttaa tämä loputon vanhempien syyllistäminen siitä, että osa lapsista oireilee koulussa. Kas, kun ihan aina ne ongelmat eivät ole lähtöisin kotoa ja kasvatuksesta! Olisi toki helppoa tyytyä tällaiseen laiskaan johtopäätökseen, jossa vastuu yhä useamman ja useamman lapsen oireilusta ulkoistetaan paskojen vanhempien vastuulle. Vastuuttomat ja huonot vanhemmat, varmaan liikaa kännykkää, liikaa sokeria ja liian vähän unta ja liikuntaa! Tätä se rajattomuus teettää!

Ai niin, ne koulujen luokkakoot ovat muuten räjähtäneet kauan sitten käsiin ja koulupäivät ovat täynnä hälyä ja ärsykettä. Hupsista saatana. Huonotuurisimmat lapset ovat jopa joutuneet hirvittävän ihmiskokeen uhreiksi, kun joissakin kouluissa on innostuttu leikittelemään kaikenlaisilla avotilaratkaisuilla. Kovin moni aikuinen ei taatustikaan haluaisi viettää työpäiväänsä sellaisessa ympäristössä, johon lapset pakotetaan arkipäivisin. Miten tällainen moderni oppiympäristö itsessään ei olisi häiriötekijä, joka lisää kuormitusta ja siten saattaa aiheuttaa laajan skaalan moninaista oireilua niillekin lapsille, joilla ei mitään ADHD:ta tai muuta neuropoikkeamaa ole? Lisäksi itse koulunkäynti on nykyään sekava sillisalaatti kaiken maailman digisitä ja -tätä, Wilma tota.

Halu kikkailla tekniikalla ja päteä inklusiivisuudella ovat romuttaneet sen perinteisen koulumaailman, jonka esimerkiksi itse sain kokea. Alakoulussa omalla luokallani oli alle 10 oppilasta - varsinainen pienryhmä! Tosin pääosa opetuksesta tapahtui niin, että luokat 1.-2., 3.-4. ja 5.-6. olivat samassa luokkahuoneessa. Oli yhteistunteja kuten vaikkapa bilsa, ymppä, historia, uskonto, kuvis ja liikunta, sitten taas mm. matikka ja englanti järjestettiin luokka-asteittain. Myös yläkouluun siirtyessäni luokkakoko oli edelleen aika maltillinen, alle 20 oppilasta. Ei ollut mitään Wilmaa, vaan reissuvihko. Mä voin myöntää, ettei mun pää olisi kestänyt lapsena ja nuorena varmaan kuukauttakaan sellaisessa ympäristössä, jollaiseksi miellän keskiverron nykyaikaisen koulun. Aivan varmasti olisin alkanut näkyvästi oireilemaan ja voimaan huonosti.

Mitä sitten taas neuroepätyypillisyyteen tulee, niin onko se mikään ihme, että tiedon lisääntyessä myös diagnoosien määrä kasvaa? Ja jos kuitenkin diagnoosien määrä huolestuttaa, miksi sitä huolta ei ymmärretä kohdistaa jatkuvien säästöjen ja toisaalta pakkomielteisen uudistamisvimman romuttamiin rakenteisin kouluissa? Kuinka monen lapsen pitää oireilla, jotta ymmärretään ottaa askel eteenpäin yksittäisten perheiden syyllistämisestä ja myöntää, että oppimisympäristöt ovat aika fucked up tänä päivänä? Kuten sanottu, ei tarvitse olla edes mitään ADHD:ta, etteikö siellä koulussa voisi kuormittua ja oireilla. Jos taas taustalla on oikeasti jotakin neuropoikkeavuutta, se päivän aikana kasaantuva kuormitus voi olla moninkertainen.

Bare minimum mitä nepsy-lapsen hyväksi pitäisi voida tehdä, olisi taata tarvittavan avun ja tuen saaminen hänelle ja koko perheelle, eikä hankaloittaa entisestään tarpeellisten palveluiden piiriin pääsemistä takertumalla lillukan varsiin ja mussuttamalla jostain ruutuajasta ja unirytmistä. Nämä ovat sikäli surkuhupaisia kyttäyksen kohteita perheiden arjessa, sillä usein mm. pelit voivat olla ADHD-lapselle yksi ainoita keinoja purkaa koulupäivän kuormitusta ja koettaa rentoutua, kun pääsee vihdoin uppoutumaan johonkin, mikä kiinnostaa. Kiihdyttämisen sijaan pelaaminen voi rauhoittaa. Lisäksi ADHD:ssa unirytmiin liittyvät ongelmat ovat ihan perussettiä, eikä niihin auta mikään "laitat vaan kännykän pois ajoissa, niin kyllä se uni tulee". Kun ei muuten tule. Ihan keskeinen ongelma nepsyillä on toiminnanohjaus. Rutiinien ylläpito on monelle kuormittavaa, haastavaa ja jopa vastenmielistä. Jos ADHD-tutkimuksiin pääsyn edellytys on se, että ensin perhearjessa pitää kyetä noudattamaan tarkasti ulkopuolelta saneltuja rutiineja, mennään metsään pahemman kerran.

Ja entäpä sitten tilanne, jossa lapsen vanhemmat ovat myös diagnosoimattomia nepsyjä, tai ainakin toinen heistä on? Neuroepätyypillisyydet, kuten ADHD ja autismi, ovat erittäin perinnöllisiä. ERITTÄIN. Once you see it, you can't unsee it. Perheenjäsenten keskinäinen arki voi sujua harmonisesti, jos kaikilla on ikään kuin sanaton ymmärrys niistä haasteista ja hankaluuksista, joita nepsy-elämään saattaa liittyä. Esimerkiksi erilaiset kuormitustekijät voidaan perheen sisällä ottaa hienosti huomioon. Silti tällainen arki saattaa ulkopuolisen arvioijan silmiin näyttäytyä osittain kaoottisena säätönä, jossa lapselta puuttuu rajat. Soo, soo! Valitettavasti nepsyjen arkea ei paranna se, että neuvotaan laittamaan puhelin välillä pois ja olemaan enemmän läsnä lapselle, asettamaan enemmän rajoja tietokoneen pelaamiselle ja lässynlää. Nepsy-aikuisella on usein ongelmia ihan jo oman elämänsä arjenhallinnan kanssa, ja sitten pitäisi vielä saada pidettyä samoja piirteitä kantava lapsikin edes nipinnapin ruodussa. Siis lapsi, joka kuormittuu ihan järjettömästi koulussa, eikä luultavasti ehdi palautua kunnolla ennen seuraavaa koulupäivää, vaikka saisi kotona tehdä just sitä, mistä tykkää ja missä parhaiten rentoutuu - olkoon nyt sitten vaikka pelaaminen. Jos ongelma on kouluympäristö, siihen ei auta mikään määrä rutiineja, sääntöjä ja rajoja kotioloissa. Pääsääntöisesti kaikki nepsy-ystävälliset mukautukset, kuten vaikkapa pienemmät luokkakoot, hyödyttäisivät aivan kaikkia, oli neurostatus mikä hyvänsä. Onko tällaisia mukautuksia mahdollisuus tehdä? Ei, koska resurssit.

Kun lapsi saa ADHD- tai autismidiagnoosin, usein myös toinen tai jopa molemmat vanhemmista saavat jossain vaiheessa saman diagnoosin. Lapsen tutkimusten myötä herätään siihen, että hetkonen, elämä on aina ollut yhtä helvetin säätöä ja sekasortoa, ja tällä lapsellahan on aivan samanlaisia ongelmia kuin itsellä on, ehkä vain vähän eri muodossa ja ikään suhteutettuna. Kun vanhempi saa nepsy-diagnoosin, sen myötä itsetuntemus paranee, keinoja elämän parempaan hallintaan saattaa alkaa löytyä ja ymmärrys omaa lasta kohtaan kasvaa. Ihan jo tämänkin takia on täyttä idiotismia, että nepsy-tutkimuksiin pääsyä hankaloitetaan yhtään enempää. Mun vitutuskäyrä nousee joka kerran taivaisiin, kun joku edes viitsii alkaa jauhaa jostain trendidiagnooseista. Silleen please, perehdy aiheeseen pikkuisen lisää, äläkä mutuile tollaista vähättelevää roskaa. Samoin ärsyttää, kun joku täti tai setä muistaa mainita, ettei hänen nuoruudessansa ollut mitään aadeehoodeetä, että mikähän ihmisiä nykyään vaivaa, kun ei päät kestä normaalia elämää. Unohtuu se, että silloin muinaisella 60-luvulla ne diagnosoimattomat nepsyt tunnettiin usein esimerkiksi outoina, epäsosiaalisina, arvaamattomina ja äkkipikaisina tai kenties jopa hulluina - riippuen oireilun näkyvyydestä. Aika joskus kauan sitten on myös ollut kovin erilaista kuin näin 2020-luvulla. Elämme paradoksissa, jossa samaan aikaan pitäisi sekä kyetä multitaskaamaan lukuisia päällekäisiä asioita että keskittymään täydellisesti kuin buddha konsanaan.

Ugh, olen puhunut!

Suomalaisten erityinen luonnosta vieraantunut luontosuhde

IMG_3070

"Pelasta Suomi ilmastohulluudelta" julisti perussuomalaisten vaalimainos telkkarissa pari vuotta sitten. Mainoksessa mies hortoili yksin metsässä ja piti siellä itsekseen mielenosoitusta: "Olispa metsää!" hän huuteli. Heh heh. Mainos on syöpynyt kaikessa populistisessa ääliömäisyydessään mun mieleen lähtemättömästi.

Harmillisesti persut kokevat huolen metsäkannan ja luonnon yksipuolistumisesta ja sen myötä vääjäämättä seuraavasta lajikadosta lähinnä vitsinä. Mielestäni on äärimmäisen laiskaa yrittää kääntää monien jakama huoli metsien nykytilasta pelkäksi läpäksi väittämällä, että kyse olisi vain jostain kehä kolmosen sisäpuolella asuvien ilmastohörhöjen hömpötyksestä. Että hei haloo, kyllähän nyt täällä Suomessa metsää piisaa, tulkaa sieltä Kallion hipsteriluolastanne katsomaan. Komeasti kasvaa puita kaikkialla, vaikka ne tyhmät hesalaiset muuta väittää.

Hohhoijaa. Varmaan lähes jokainen suomalainen tietää, että pinta-alallisesti mitattuna täällä on edelleenkin metsää vaikka millä mitalla. Pointtihan on tietysti metsien laadussa: monipuolisia sekametsiä ei enää ihan hirveästi ole. Kun metsä kaadetaan, tilalle istutetaan useimmiten niin kutsuttua talousmetsää, jossa on yhtä tai kahta eri puulajia. Jotkut puhuvat myös puupelloista. Jos miettii, miten paljon kaikkea mahdollista sekametsästä löytyy, niin kyllähän tuollainen yhden tai kahden puulajin metsä kuulostaa aika yksipuoliselta, eikö? Sen lisäksi talousmetsän puusto on yleensä melko saman ikäistä, siinä missä sekametsästä löytyy kasvustoa nuoresta lahoon. Silti kaikenmaailman setämiehet jaksavat netissä väittää, että metsänomistajat nimenomaan huolehtivat luonnon monimuotoisuudesta mm. avohakkuilla, jonka he jostain syystä mieltävät vastuulliseksi metsänhoidoksi.

Liityin keväällä erääseen metsäaiheiseen ryhmään naamakirjassa, kun töissä kuulin moisen olemassaolosta. Mulla on luultavasti joskus tulevaisuudessa pikkuisen metsää, joten sinänsä aihe kiinnostaakin. Haluanhan sitten aikanaan huolehtia metsästäni mahdollisimman hyvin! Mielestäni on jokaisen metsänomistajan velvollisuus suhtautua luontoon kunnioittaen ja huomioida tämä kaikissa niissä toimissa, joita omistamaansa metsäänsä ryhtyy soveltamaan. Valitettavasti koen olevani harmillisen pienessä vähemmistössä näkemysteni kanssa tuolla metsäryhmässä. Siellä päivästä toiseen öyhöttäviä juntteja tuntuu pohjimmiltaan kiinnostavan pelkkä taloudellisen hyödyn maksimointi. Kaikenlainen luonnonsuojelu ja monimuotoisuuden huomioiminen puolestaan näyttäytyvät sairaana vihervassareiden ja elokapinan toimintana. Onpa ryhmässä jopa kehotettu blokkaamaan sellaiset ihmiset, jotka jakavat "ilmastopropagandaa". Saamani mielikuva näistä ryhmään aktiivisesti kirjoittelevista tyypeistä on niin negatiivinen, että oikeasti ahdistaa - tällaisten(kin) ihmisten omistuksessa on pala Suomen arvokasta luontoa. Ihan helvetin hirveää suoraan sanottuna!

Itse näkisin niin, että kun omistaa jotain, omistamiseen liittyy oikeuksien ohella myös vastuuta. Tämä ei tunnu olevan kovin suosittu ajatus metsäpiireissä. Koko ajan joku jaksaa sönköttää siitä, miten omalla metsällä saa tehdä just mitä haluaa. Jos viherpiiperöt haluavat vaikuttaa asioihin, ostakoot itselleen omaa metsää ja tehkööt sillä, mitä huvittaa! En ymmärrä tällaista vastuuta pakoilevaa ajatustapaa ollenkaan. Jokainen metsänomistaja osaltansa kantaa vastuuta siitä, että luontomme biodiversiteetti säilyy. Jos tälle vastuulle vain naureskelee ja suhtautuu muutenkin väheksyvän halveksivasti luonnonsuojeluun, pitäisi tällaiselta omistajalta olla mahdollista tarpeen mukaan rajata omistukseen liittyviä oikeuksia ylhäältä päin sanelemalla. Näin jyrkästi itse ajattelen näissä asioissa.

Joskus löydän itseni ajattelemasta jopa niin radikaalisti, ettei metsiä pitäisi edes voida omistaa yksityisesti. Me ei vaan olla ansaittu sellaista taloudellisen hyödyn vahvasti ohjaamaa yliotetta meidän kaikkien yhteiseen ja ainoaan, ainutlaatuiseen luontoon. Mua etoo ajatus siitä, että kaikenmaailman penat ja pertit "hoitavat" metsiään avohakkuilla, koska se on nopeaa, vaivatonta  ja siitä saa parhaan tuoton puita ostavalta metsäyhtiöltä. Sit laitetaan moton raiskaamaan aukkoon vähän koivua tai kuusta kasvamaan. Ai että kun kasvaa hienosti, kyllä tämä on sitä parasta metsänhoitoa. Kyllä Suomessa osataan! Paskat siitä, että luonto muuttuu koko ajan yksitoikkoisemmaksi ja moni laji on vaarassa kadota kohta kokonaan. Paskat jostain Hukkajoen raakuista. Raakkuhan on sitä paitsi ihan elinkelvoton lajikin, kuten muuan kokoomuslainen asiaa kommentoi X:ssä.

En luota juuri lainkaan metsänomistajiin, mutta toisaalta en luota myöskään tällä hetkellä päätäntävallassa olevien poliitikkojen kykyyn toimia järkevästi, pitkäjänteisesti ja kestävästi. Täten sekään ei harmillisesti tunnu ratkaisulta, että valtio ryhtyisi vaikkapa pakkolunastamaan (mielikuvitusrahalla?) yksityishenkilöiden omistamia metsiä tai sääntelemään niiden käytöstä aiempaa tarkemmin yhteisen hyvän ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen nimissä. Itse asiassa en tiedä, kumpi saisi pahempaa tuhoa aikaan: nykyinen pirstaleinen ja varsin sekalainen sakki yksityisiä metsänomistajia, vaiko tämän hetkinen hallitus, jos se pääsisi kaikkien maamme metsien käytöstä päättämään. Huoh. Jos nyt äkkirikastuisin tavalla tai toisella, haalisin itselleni aivan helvetisti metsää ja lahjoittaisin kaiken vaikkapa Luonnonperintösäätiölle.
  IMG_3079 
Somekeskustelua aktiivisesti seurailevana tuntuu sangen kummalliselta, että monesti nämä "viherpiiperöiden" luonnonsuojelua vastaan hyökkäävät äijänkäppyr... ööö miehet ovat juuri niitä samoja naamoja, jotka toisaalla uikuttavat siitä, miten naiset ovat itsekkäitä, kun eivät tee lapsia. Eikä suomalainen tavallinen mies enää kelpaa kenellekään! Netti on täynnä inceleitä ja incel-henkeä puhkuvia ukkeleita, jotka eivät näe itsessään kerrassaan mitään vikaa. Ne ovat ne nirsot ja itseään täynnä olevat naiset, nääs. Viimeaikaiseen raakkugateen liittyen oon nähnyt useamman kannanoton, joissa on verrattu raakkuja abortteihin: oltaisiinpa Suomessa raakkujen sijaan huolissaan kaikista vuosittain abortoiduista lapsista, niin ei olisi tämä kotimaan syntyvyys enää laskussa! Logiikka näissä ulostuloissa on kyllä aivan tajunnan räjäyttävä, huhheijakkaa.

Yhä useammin miesten ja naisten väliset arvomaailmat eivät kohtaa keskenään. Tämä on huomattavissa väestön äänestyskäyttäytymisessäkin. Perussuomalaiset ja kokoomus ovat erityisesti miesten mieleen, kun taas vasemmistoon tai vihreisiin kallistuva äänestäjä on useimmiten nainen. Kovat arvot vastaan pehmeät arvot. Siinäpä sitä onkin kerrakseen ristiriitaa ratkottavaksi.  Monen naisen arvot ovat pehmeitä, ja niihin voi kuulua vaikkapa empaattinen ja kunnioittava suhtautuminen luontoon ja muihin lajeihin. Hyväosaisena ja etuoikeutettuna suomalaisena tuntuu luontevalta ja luonnolliselta haluta puolustaa itseään heikommassa asemassa olevia - niitä, joilla ei ole omaa ääntä. Tuntuu vielä luontevammalta ja luonnollisemmalta haluta jättää omille tuleville lapsille sellainen maailma, jossa on mielekästä ja miellyttävää elää. Valitettavasti en usko, että ympäristöä on mahdollista jättää parempaan kuntoon, kuin mitä se oli tänne tullessamme, mutta olishan se nyt hirmu hienoa, jos sitä ei sentään paskottaisi täysin elinkelvottomaksi loputtoman ahneuden ja itsekkyyden oikeuttamana. Luonnon kantokyky horjuu, luonnonvarat hupenevat koko ajan. Silti olemme ja elämme, kuin huomista ei olisikaan.

En ihmettele ollenkaan, että yhä useampi päättää olla hankkimatta lapsia. Lisääntyminen itsessään on epäekologinen teko, ja toisaalta jos sen lapsen hommaisi, millainen tulevaisuus häntä odottaisi? Moni kokee, ettei uskalla hankkia lapsia tällaiseen maailmaan, jossa tapahtuu niin paljon pahaa koko ajan. Ymmärrän täysin. Jos aloittaisin nyt lapsipohdinnat nollasta, tuskin päätyisin haluamaan lapsia. Mä oon kuitenkin lähes aina halunnut niitä, joten lapset ovat ihan itsestäänselvä tulevaisuuden haave mulle. Sitä en osaa yhtään kyseenalaistaa, vaikka aika usein kyseenalaistan sen, tuleeko elämä tällä planeetalla olemaan kovin mukavaa monen vuosikymmenen kuluttua. En tiedä?

Musta on todella vastenmielistä, miten persujen ilmastovihamielinen öyhötys on mennyt niin hyvin läpi, kun seuraa hallituksen toimintaa. Tuntuu, että viikottain tulee niin negatiivisia otsikoita koskien valtiomme päätöksentekoa, ettei enää jaksa edes yllättää. Toisaalta oon huomannut, että vihan ja vastenmielisyyden tunteet puskevat mua kaikista parhaiten eteenpäin. Yhä harvemmin vaivaudun olemaan hiljaa, jos jossain mussutetaan ihan räikeää potaskaa. Ei tulisi mieleenkään sulkea uutisia ja niiden kommenttiosioita, vaan päin vastoin, annan itseni välillä uppoutua tuntikausiksi lukemaan kaikenmaailman sivistymättömien junttien aivopieruja. Annan itseni provosoitua ja triggeröityä. Nämä raivon partaalle syöksevät lukukokemukset vievät mut lähemmäs omia arvojani. Tykkään itsestäni silloin, kun kiukku ja turhautuminen ovat mun suurimpia mentoreita. 

Kuulemma mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu.


Tom Fordin tuoksut Vanilla Sex ja Eau De Soleil Blanc

IMG_9491 
Tom Ford on merkki, jonka hajuvesiin tutustuin vasta viime keväänä. Olin pitkään ajatellut, ettei kyseinen merkki olisi varmaankaan mua varten - syystä tai toisesta olin mielessäni kuvitellut, että about kaikki Tom Ford -tuoksut olisivat tosi voimakkaita ja erikoisia kukkaispainotteisia iltatuoksuja, joissa olisi twistinä tyyliin joku tupakkanuotti. 😅 Kuinka väärässä olinkaan!

Kiinnostukseni brändiin sai heräämään vuonna 2023 lanseerattu uutuus, hassunhauskasti nimetty Vanilla Sex. Millainen olisi Tom Fordin mielipiteitä jakava vaniljatuoksu? Sehän piti selvittää. Kakkosvalinnaksi osui trooppisen kookoksinen ja kevyen kukkainen kesätuoksu Eau De Soleil Blanc.
   
IMG_9532  
Vanilla Sex on jakanut runsaasti mielipiteitä "hajuvesipiireissä". Tuntuu, ettei kukaan tuoksuharrastaja tykkää tästä yhtään! Vanilla Sex on saanut myös Fragranticassa todella huonot, suorastaan murskaavat arvostelut. No, väliäkö sillä. Itse tykkään tästä, ja ehkä hieman yllättäen tätä myös kehutaan todella usein! Ehkä me suomalaiset ollaan vaan niin juntt... hienostuneita immeisiä, että täällä tällainen hajuvesi herättää positiivisen vastaanoton, hehe.

Vanilla Sex on kuin vaniljapehmiksen ja karvasmantelin herkullinen yhdistelmä. Jos Runebergin torttuja leipoessa sun suosikkihetki on se, kun karvasmanteliaromipullon korkki aukeaa ja huumaava tuoksu leviää keittiöön, tykkäät aivan saletisti tästä hajuvedestä. Vanilla Sex olisi helposti kerrostettavissa muiden tuoksujen kera, mutta itse pidän siitä niin paljon sellaisenaan, etten ole kokenut tarvetta moiselle.

Voisi jopa sanoa, että tämä on mun lempihajuvesi. Harmi, että tätä tuoksua tuskin myydään hamaan tappiin saakka, kun se ei varsinaisesti ole ollut mikään ns. crowd-pleaser. Siinä vaiheessa, kun Vanilla Sexin tuotanto päätetään lopettaa, täytyy ehdottomasti olla kärppänä paikalla ja hamstrata pullo jos parikin jemmaan.
  Näyttökuva 2024-9-2 kello 0.20.35  IMG_9513 
Eau De Soleil Blanc on Tom Fordin klassikko, joka on niittänyt suosiota kevyen kesäisenä tuoksuna. Tämä tuoksu on ihana yhdistelmä sitrusta, kookosta ja kepeää kukkaisuutta. EdT-versio on ilmavan raikas ja kevyen makea, sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tästä tuoksusta on myös kalliimpi parfyymiversio olemassa, mutta arvostelujen perusteella päädyin kevyeen eau de toiletteen, sillä senkin pysyvyys vaikutti lupaavalta. Olen ollut valintaani oikein tyytyväinen.

Mä oon käyttänyt Eau De Soleil Blancia pääasiassa sellaisenaan, mutta silloin tällöin oon kerrostanut sitä mm. Marc Jacobsin Daisy Wildin tai Sol De Janeiron erilaisten body spray -tuoksujen kanssa.

Näyttökuva 2024-9-2 kello 0.24.21
  IMG_9485   
IMG_9481 
 Onko teillä Tom Fordin hajuvesistä kokemuksia? Mitä suosittelisitte mua kokeilemaan?