Hey, all of the flowers say 'loves on a foreign rain' / Write me a brand new name to sing what I'll never say

Noniin, tässä olisi edellisessä postauksessa mainittu eBay-löytö numero yksi! Saanen esitellä; Antik Batikin Banjo clutch. Miten ihanan riemunkirjava, värikäs ja hippihenkinen - eli toisin sanoen, aivan täydellinen kesällä! Kirjoittelin Banjoista jo toukokuussa blogiin, ja piiiiitkän eBay-kyttäämisen tuloksena omistan sellaisen nyt itsekin. Kyyläyksen kohteena mulla oli useampi eBayn eurooppalainen versio, ja lopulta ranskalaisen sivuston kautta tärppäsi. Suosittelen muillekin ebay.fr -saittia jos Antik Batik kiinnostaa, sillä siellä on ehdottomasti laajin valikoima varsinkin laukkujen osalta. Tosin ihmekös tuo, Antik Batik on näemmä juurikin ranskalainen brändi.

Oman laukkuni nappasin vähän käytettynä hintaan 40€. Ilmoituksessa mainittiin laukun olevan muutoin hyvässä kunnossa, mutta yksi pompom oli irronnut laukussa roikkuvassa ketjuhärpäkkeestä. Tämä ei mua haitannut; moisen ikkupikkuisen pompulan nyt kehittelee helposti kadonneen tilalle. Laukun vastaanotettuani havaitsin kuitenkin ikävä kyllä pientä likaa etuläpässä (kuvista se ei käy kovin hyvin ilmi). Onnekseni vaaleat likaläiskät eivät vaikuta mitenkään pinttyneiltä, joten olettaisin niiden lähtevän pois joko varovasti hankaamalla tai viimeistään kuivapesuun kiikuttamalla. Aluksi ihmettelin myös punertavia tahroja keltaisella kankaalla, niistä tuli mieleen lähinnä läikkynyt punaviini, mutta lopulta tulin siihen tulokseen että kyseiset "tahrat" taitavatkin oikeasti kuulua kankaan värjäykseen. :D No, toisaalta pitäisihän sen merkin nimenkin jo kertoa ettei kannata odottaa aivan tavanomaisia värjäyksiä laukkuihin käytettyjen kangastilkkujen osalta. En myöskään jaksa uskoa että laukun mulle myynyt pariisitar olisi mua puijannut myymällä sotkuisen laukun hyväkuntoisena, sillä hänellä oli oikein mainiot palautteet eBayssa.

Yksi mun lempiasioista tuossa laukussa on rennon mallin ja överivärikkyyden ohella nuo kolikot. Ne pitää sellaista hauskaa, suorastaan rauhoittavaa ääntä! :D Koko ajan tekisi mieli olla hiplailemassa koristehiluja jotta kuulisi niiden kilisevän, hahah. Hullulla halvat huvit, idiootilla ilmaiset jne. Saas nähdä, mikä mua ihastuttaa eniten seuraavassa eBay-löydöksessä, jonka saapumista täytyisi vielä tovi malttaa odotella... ;) Vaikka tykkäänkin tästä Antik Batikin huolettomasta clutchista kovasti, on ihan pakko myöntää että se jälkimäinen laukkuostos on vielä tuhat kertaa kivempi. Vähintään. Äh, en vieläkään usko mun tuuria todeksi! En, ennen kuin pitelen käsissäni sitä u p e a a laukkua. :D 

Unelmalaukkuja

Edellisestä unelmalaukkupostauksesta on vierähtänyt pitkääkin pidempi tovi, joten ajattelin että voisi olla aika uudelle. Uusista laukuista haaveilu kun ei varsinaisesti mitään kovin ikävää puuhaa ole. ;) Tällä hetkellä mun jo olemassaolevaan laukkukokoelmaan (klik!) kuuluu Michael Korsin Selma largena sekä Hamilton kolmessa eri koossa, kaksi Yves Saint Laurentin Belle Du Jour clutchia, Bvlgarin clutch sekä äidiltä nyysitty kultainen paljetticlutch. Eräs mainio eBay-löytö on matkalla mun luokse, ja kenties kohta toinenkin jos huutokaupassa käy hyvä tuuri. Anyway, tältä näyttää mun tämän hetkinen unelmalaukkujen TOP-5:

Christian Dior Lady Dior

Mitä laukkuihin tulee, monelle naiselle Chanelin 2.55 tai Hermesin Birkin edustaa unelmien täyttymystä, mutta mulle se laukku on jo pitkään ollut ihastuttava Lady Dior. Taitaapa se myös samalla olla mun haavelistan arvokkain laukku. Tällainen "leidilaukku" olisi mun mielestä oiva ostos siinä vaiheessa, kun ikää tulee mittariin vaikka 25 tai 30, tai kun oikeasti saavuttaa jotain hienoa elämässänsä (saahan sitä unelmoida). Jostakin syystä mua kiehtoo Lady Dior eniten mustana patenttinahkaisena, hopeisilla metalliosilla. Mähän oon yleensä henkeen ja vereen kullan ystävä, mutta silti en jostain syystä saa mielestäni juuri tuota kuvien mukaista veskaa. No, ainakin hopeiset detaljit tekisivät tästä laukusta ihan erityisen spesiaalin. ;) 

Louis Vuitton Alma PM

LV:n Vernis-nahkainen Alma se vaan on yksi upeimpia laukkuja maailmassa! Tätä on niiiiin monet vuodet kuolattu että kohta varmaan on oikeasti pakko alkaa säästämään. ;) Vaikka juuri tuo kuvissa näkyvä väri, Amarante, tuntuu olevan super suosittu ja sitä näkyy paljon mm. blogeissa, mä en vaan ollenkaan kyllästy ihastelemaan sitä. Tykkään Almasta erityisesti PM-kokoisena, vaikka myös isompi GM on todella upea.

Marc Jacobs Stam

Stam on Alman ohella mun yksi pitkäaikaisimpia luksuslaukkuihastuksia. Todella sääli, että sen tuotanto on lopetettu! Tosin, mä oonkin jo aikoja sitten siirtynyt metsästämään Stamia eBaysta sillä mua kiinnostaa laukku erityisesti kirkkaanpunaisena, eikä sellaista kuulunut viimeisiin sesonkeihin joissa Stamia oli myynnissä. Myös (tummana) beigenä laukku on alkanut hieman houkutella, vaikka yleensä todella neutraalin väriset laukut ei hirveämmin sykähdytä mua. :P

Mulberry Lily

Lily I love you! Yhdessä vaiheessa meinasin jo kallistua Cecilyyn, mutta kyllä vaan Lilyn pelkistetympi ulkomuoto sittenkin puhuttelee mua hieman enemmän. Periaatteessa kelpuuttaisin minkä tahansa version Lilysta täydentämään laukkukokoelmaani, mutta ihan eniten ihastuttaa sesonkiversiot Ink Blue Silky Snake Print sekä Cookie. Niitä tuleekin säännöllisesti kytättyä eBaysta hyvän diilin toivossa.

Miu Miu Cat-print satin clutch

Hahah, tämähän onkin jo kolmas laukku putkeen, joka mun on mahdollista saada käsiini enää lähinnä eBayn kautta. ;) No, mikäs siinä, eBay nyt on ihan mahtava sivusto! Miu Miun vuoden 2010 kevätmalliston kisuprintillä varustettu clutch olisi niin mun näköinen kuin vaan laukku voi olla. Siitä on jo ikuisuus kun bongasin clutchin viimeksi eBayssa, ja silloinkaan myyjä ei ollut halukas postittamaan Suomeen. Oon kuitenkin optimistinen - vielä mä tämän itselleni nappaan jonain kauniina päivänä! Harmittaa vietävästi, etten aikoinaan heittäytynyt hurjaksi ja tuhlannut kesätyörahojani Net-A-Porter tilaukseen, vaan muka järkevästi käytin rahat käytännöllisempiin juttuihin kuten kameraan. HÖH :D Oon jopa miettinyt, että sitten kun cat-print clutchin omistan, varjelen sitä kuin kukkaa kämmenellä ja käytän vain hyvinhyvinhyvin spesiaaleissa juhlissa. Tyyliin omissa häissäni, jos sellaiseen tilaisuuteen ikipäivänä joudun osallistumaan.

Tuolta siis näyttää mun erittäin vaatimaton kärkiviisikko! Ja siihenhän ei missään tapauksessa jäädä, vaan tässä vielä pilvin pimein lisää ihanuuksia, joista ainakin jokunen voisi vielä jonain päivänä eksyä mun omistukseen ;) Heh, onneksi ainakin unelmointi on ihan ilmaista.




1. Louis Vuitton Artsy MM 2. Matthew Williamson Floral Folk Zippy Clutch 3. Louis Vuitton Eva Pochette 4. Matthew Williamson Embellished Metallic Leather Clutch 5. Sophie Hulme Twin Keyhole Clutch 6. Gucci Vintage Web Boston Bag 7. Fendi 2Jours 8. Saint Laurent Y Clutch 9. Dolce & Gabbana Miss Sicily 10. Chanel Boy Bag 11. Alexander Wang Diego Bucket Bag 12. Saint Laurent Lulu Shoulder Bag 13. Chloe Marcie 14. Gucci Bright Bit Clutch 15. Stella McCartney Falabella 16. Antik Batik Banja Clutch 17. Christian Louboutin Riviera Appliquéd Satintwill Clutch 18. Louis Vuitton Keepall 55 19. Mulberry Alexa (cabbage green) 20. Gucci Soho Disco Bag 21. Sophie Hulme Mini Envelope Bag 22. Sophie Hulme Tote Bag 23. Mulberry Alexa (watermelon) 24. Louis Vuitton Speedy 30 25. Gucci Bamboo Shopper Leather Tote 26. Matthew Williamson Frida Bag 27. Christian Louboutin Mini Loubi Lula Satin Croissant Clutch 28. Sophie Hulme Large Zip Pouch With Chain 29. Alexander Wang Pelican 30. Matthew Williamson Embellished Suede Clutch 31. Chloe Small Marcie 32. Saint Laurent Small Bucket Fringed Leather Tote 33. Louis Vuitton Neverfull GM

Sellaisia laukku-unelmia! Tosiaan yksi kollaasin laukuista on lähiaikoina mun, jahka se ensin suvaitsee saapua Ranskan perukoilta, ja toinenkin on kovasti harkinnassa. Extempore eBay-löytöjä lukuunottamatta, seuraava laukkuhankinta on melko avoinna vielä. Sophie Hulmen suurelle tote-malliselle laukulle olisi taatusti käyttöä, mutta toisaalta kaipailisin kirkkaanvihreän mini Hamiltonin rinnalle jotakin pikkuista crossbodya toisessa värissä. Esimerkiksi Chloen Marcie punaisena tai konjakinruskeana olisi aika söpö! LV:n valikoimassa puolestaan houkuttelee aina ja ikuisesti klassiset Speedy 30 sekä Eva pochette.

Vaikka en sinänsä koe minkäänlaista tarvetta selitellä ihmisille ihastustani luksuslaukkuihin, tiedän kuitenkin että varsinkin tällaiset pitkät haavelistat saavat yhden jos toisen ajattelemaan: huh miten ällöttävän materialistinen ihminen toikin on, eikö se muuta ajattele kuin laukkuja? Kahdella sanalla vastaten: tietysti ajattelen. Tämä Pochette Roulette -blogi vaan on sattumoisin perustettu jokunen vuosi sitten juuri sitä varten, että tänne mä voin höpötellä mielin määrin kevyistä ja pinnallisista asioista, jotta mun ei tarvitse niillä ystäviäni kiusata loputtomasti - en usko, että ketään heistä ihan järjettömästi kiinnostaa mun seuraava laukkuostos. :D (Tosin, viime aikoina oon intoillut ihan liikaa E:lle mun eBay-bongauksia, pahoittelut...) Kuitenkin loppujen lopuksi Louis Vuittonit, Diorit, Louboutinit sun muu bränditavara muodostaa vain pienen murto-osan kaikista mun unelmista, ja koska materia on pelkkää materiaa, sellaiset asiat tietysti keikkuu siellä listan häntäpäässä. Oikeastaan en nykyisin ole enää edes varma, onko nämä oikeasti mun unelmia? Toki niitä unelmia on olemassa pienen pieniä ja suuren suuria, ja kaikkea siltä väliltä, mutta ehkä mun kohdalla nämä laukut on vain sellaista hauskaa hattaranpinkkiä haaveilua. Ihanaa rekvisiittaa elämän kulisseissa! Pinkki Bvlgarin laukku piristää harmaata arkea, ei mitään sen erikoisempaa. Mun "oikeat" unelmat liittyy aivan eri juttuihin, mutta koska ne on sitten jo huomattavasti henkilökohtaisempaa settiä, en luonnollisestikaan oo halukas (kaikista) niistä täällä blogissa kertomaan.

Musta on muutenkin himpun verran huvittavaa, miten helposti ihmisen voi tuomita materialistiseksi tyhjäpääksi jos sillä keikkuu käsivarrella ihan liian kallis laukku. Mikä kukaan on määrittelemään, mikä toiselle ihmiselle on liian kallista? Se että juuri sinä et maksaisi kahtakymppiäkään siitä mistä joku on maksanut satoja euroja, ei mun käsittääkseni oo peruste eikä mikään tuomita toisen ostopäätöksiä. Me ihmiset kun ollaan kovin erilaisia keskenämme, oli kyse sitten ajatusmaailmasta, arvoista, mieltymyksistä tai ihan vaan jo pelkistä lähtökohdista. Mä pidän autoilua järkyttävän kalliina, epäekologisena ja monessa tapauksessa täysin turhanakin, mutta en koe tarvetta tuputtaa mielipidettäni niille, joilta se kaara nyt sattuu löytymään autotallista. Silti brillianttiin täysi-ikäisten maailmaan astuttuani moni tuntui ottavan milteinpä sydämen asiakseen paasata mulle, kuinka mun täytyisi hankkia ajokortti. Että se olisi sellainen aikuismainen ja fiksu teko. Mun mielestä huomattavasti aikuismaisempaa on kyllä se, että ajattelee omilla aivoillansa ja tekee omat valintansa.

Samoin se on musta hitusen hölmöä, että oot aivan käsittämättömän materialistinen tyyppi mikäli sun muutamasta laukusta koostuvassa kokoelmassa on "kiinni" rahaa jopa tuhansia euroja, mutta se on ihan fine jos sulla on kymmeniä Gina Tricotin ja H&M:n tekonahkalaukkuja. Vähän jopa surullista, että nimenomaan laatutietoisuus on monien mielestä sitä pinnallisuutta pahimmillaan, ei niinkään se että ihminen vaan hamstraa ja hamstraa jotain kympin tai pari maksavia ihan kivoja muovista valmistettuja pikkulaukkuja. Ja niiden jälleenmyyntiarvo olikaan...? Usein ostopäätöstä tehdessäni tykkään miettiä hieman sitäkin, että jos joskus päätyisin vaikka kyllästymisen takia myymään tuotteen, jota oon ostamassa, mitä mahtaisin saada siitä takaisin. Siinä mielessä luksuslaukkuja voi aika turvallisin mielin ostaa, kun hintojen suunta on ainoastaan ylöspäin. Hyvin pidetystä laukusta voi parhaimmillaan saada (lähes) omat takaisin, etenkin jos brändi päättää nostaa radikaalilla otteella hintojaan, sanotaan nyt vaikka satasella tai useammalla. Esimerkiksi LV nostaa hintojaan puolivuosittain, joten todennäköisesti Speedy maksaa viiden vuoden päästä paljon, paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Sentään niin naiivi en kuitenkaan ole, että puhuisin laukuista sijoituksina muuten kuin korkeintaan kulahtaneena vitsinä - sijoitukset on asia täysin erikseen. :p

Tyyriiden hintojen takia - tai pitäisikö sanoa, ansiosta - joudun yleensä pohtimaan kauan, haluanko ja tarvitsenko oikeasti jonkun uuden laukkuihanuuden. Mun täytyy harkita tarkoin ja säästää rahaa, eli missään nimessä en täysin impulsiivisesti pysty ostelemaan uusia Korsseja sillon ku siltä sattuu tuntumaan. Mun mielestä tällainen on ihan suht järkevää kuluttamista. Mutta hirveän moni ihminen on eri mieltä kanssani, ja se heille sallittakoon - kunhan ne "Mun mielestä sun pitäisi..." ja "Jos oisin sä ni en kyllä..." -höpötykset voitaisiin skipata. Mikäli koen syväanalyysin mun ostokäyttäytymisestä tarpeelliseksi, varmastikin osaan oma-aloitteisesti pyytää sellaisen.

Heräsikö mitään ajatuksia äskeisen tekstin myötä? Entä millaisista laukuista siellä haaveillaan? :)

Burger time!

Burgerivinkkiä pukkaa lauantain kunniaksi! Muutama viikko sitten tuli ensimmäistä kertaa testattua kotikutoisten ranskisten valmistamista, sekä nautittua hampurilainen vähän erilailla kuin yleensä: sämpylän väliin laitoin pihvin ja salaatin lisäksi maapähkinävoita, ainaisen majoneesin ja/tai ketsupin sijasta. Aivan törkeän hyvää! Suosittelen kokeilemaan peanutbutter burgeria mikäli maapähkinävoista tykkää. :)

Ranskanperunoiden ohje on erittäin helppo. Uuniperunat (rosamunda) kuoritaan ja pilkotaan pituussuunnassa - mitä ohuempia tikkuja/viipaleita, sitä rapeampia ranuja. :p Pilkotut perunat isketään hetkeksi (n. 4-5 min) kattilaan kiehuvaan veteen, ja sen jälkeen valutetaan vesi huolellisesti pois siivilällä. Perunat pellille, päälle sivellään (vaikka pullasudilla) suht reilulla otteella oliivi- tai rypsiöljyä ja sitten vielä maustetaan esimerkiksi mustapippurilla ja merisuolalla. Lopuksi vaan ranskikset 250 asteiseen uuniin n. 25-30 minuutin ajaksi, välillä kannattaa vähän käännellä perunoita. Itse tykkään näistä ranskiksista kovasti! Pakko tunnustaa, että on näitä tullut tehtyä jo useampaankin otteeseen... :D

Jälkkäriksi kannattaa metsästää Magnumin D&G -jätskiä! :p Olispa tätä kymmenen litran purkissa...

Päivän pähein kenkäbongaus

via Net-A-Porter

And what kind of drugs does it take to enjoy this? I've no idea! I've seen more complexity in a couch from Ikea

Hahah, yhtenä päivänä kuvittelin ottavani tripodin jeesillä blogihistoriani ekat kunnolliset asukuvat, mutta pyhpah ja pöh. Ensiksi tajusin että aikapäiviä sitten ostettu kaukolaukaisin ei sovi "uuteen" kameraan, joten se siitä tarkennuksesta. Muutaman kerran koetin ottaa kuvat kameran itselaukaisimella, mutta eihän niistä pahemmin saanut selkoa kun taustassakaan ei ollut oikein mitään kohtaa, johon olisi voinut tarkentaa valmiiksi. :D Lopulta luovutin ja turvauduin ulkopuolisen apuun - ja sen kyllä huomaa pöljästä virneestä naamalla, joka noissa alimpana olevissa ns. asukuvissa on. Miksi on niin vaikeaa olla ihmisiksi luontevasti kameran edessä, kun sen takana on... no, ihan kuka tahansa? Jos vielä toistamiseen mielin päivän rytkyjä kuvailla, taidan ensiksi tilata eBaysta uuden kaukolaukaisimen ja irvailen jatkossa ihan vaan EOS600D:lle ja tripodille. :D

Nää kuvat halusin ottaa oikeastaan lähinnä siksi, että tuosta mekosta jäisi jonkinlainen "muisto" mulle. Ostin sen 2011 keväällä Helsingistä valmistujaisiani varten, mutta lopulta niitä ei tullutkaan (täysin ajallaan). Laitoin mekon silti päälleni kevätjuhlaan kun muut luokalta valmistui. :) Mekko on jo jonkin aikaa ollut turhan pussimainen ja hyvin epäimarteleva yläosasta, mutta vasta nyt äskettäin raaskin luopua siitä. Vaikka mekkoon tavallaan liittyy muistoja, mitäpä sitä turhaan alkaisi säilyttelemään vaatehuoneessa kun tarkoitus ei ole enää koskaan lihoa saman kokoiseksi kuin olin jokunen vuosi takaperin! :D (Hetkeen en oo kyllä kiloa enempää laihtunutkaan, mutta hei, nyt on kesä...)

Voi apua mikä pönötys... :D Miks tota nenää täytyy nyrpistellä? Missä lymyilee ryhti?

mekko - Gina Tricot Exclusive

vyö ja korvikset - H&M

laukku - Yves Saint Laurent

rannekoru - Michael Kors

kengät - Asos

Most women prefer a trip to hell in high heels than to walk flat-heeled to heaven.

Teinpä tuossa hetki sitten loistavan alelöydön, nimittäin Zalandolta* lähti tilaukseen pari Pretty Ballerinasin ihania baltsuja punaisena! Ihailin niitä jo keväällä, ja hetken aikaa olin jopa ostoaikeissa, mutta sitten aloin empiä kenkien hintaa. Se ei ollut mahdoton laadukkaiksi ja huippu mukaviksi kehutuista baltsuista, mutta vähän turhan korkea kun huomioi sen seikan että mun kengänkoko on ollut viimeaikoina muutoksen kynsissä eikä ole yhtään varmaa, voinko vaikkapa vuoden päästä käyttää nyt ostettuja kenkiä vai pitääkö sitten taas upgradeerata pienempiin popoihin. No, onneksi päätin keväällä jättää ballerinat tilaamatta - nyt ne irtosivat omakseni 44 prosentin alella varustettuna, kelpaa! Ja tuosta alehinnastakin lähti vielä kymppi pois uutiskirjeen tilaamalla. ;) Nyt vain täytyy odotella paketin saapumista ja toivoa, että kokovalinta osui oikeaan!

edit// Oho, pian postauksen jälkeen hinta laski vielä lisääkin ja nyt nuo punaiset baltsut kustantaa 64,95€! Eli hop hop omaa kokoa kyttäämään jos kyseisistä Pretty Ballerinasin ihanuuksista on haaveillut ;)

*kaupallinen linkki

Parhaat salaatit

Kesähelteiden pyörteissä ollessa mun alkaa tehdä mieli aavistuksen kevyempiä sapuskoja lautaselle, ja salaattihan on silloin mitä parhain valinta. Tässäpä olisi muutamia mun suosikkeja - nämä on toki aika simppeleitä ja "pohja" on lähes aina samainen salaatti-kurkku-paprika-punasipuli(-avokado), mutta en vaan koskaan tunnu kyllästyvän puputtamaan tällaisia annoksia. :)

Broileri-grillijuustosalaatti: rucolaa, paprikaa, kurkkua, punasipulia ja avokadoa

Texmex-salaatti: tacomaustettua jauhelihaa, fetaa, maissilastuja, salsakastiketta, jääsalaattia, kurkkua, paprikaa, punasipulia, avokadoa. Toimii myös fajitamaustettuna broileriversiona!

Lohi-vuohenjuustosalaatti: tammenlehtisalaattia, kurkkua, paprikaa, avokadoa, punasipulia, muutama sitruunabasilikan lehti. Kastikkeena creme fraichea joka on maustettu sitruunamehulla ja mustapippurilla

Katkarapu-parmesansalaatti: rucolaa, kurkkua, avokadoa, keltaista paprikaa, punasipulia.

Muunmuassa tuollaista sapuskaa löytyy mun lautaselta usein. Saa vinkkailla hyväksi todettuja ruokaisia salaatteja! :)

Saying adios to the groupies, hello again to you.

Laukkukokoelma tällä hetkellä. Monta vuotta takaperin mulla oli kaapissani noin 40 laukkua. Silti yksikään niistä ei erityisemmin säväyttänyt, ja aina vaan olin hamstraamassa uusia ihan kivoja yksilöitä hyllyjen täytteeksi. Lopulta iski jonkin sortin materiaaliähky, ja pikku hiljaa myin lähes kaiken pois - jäljelle jäi vain äidiltä saatu kullanvärinen paljettipussukka. :D Päätin, että on aika panostaa määrän sijaan laatuun. Annoin itselleni luvan alkaa haaveilla niistä "ei mulla koskaan oo tollaseen varaa" -laukuista; selailin läpi Net-A-Porterit, Luisaviaromat sun muut luksusnettikaupat sekä perehdyin ihailemieni suunnittelijoiden laukkutarjontaan. Matthew Williamson oli jo tuolloin yksi suosikeista, ja kun blogeissa alkoi vilahdella kuvia hänen Bvlgarille suunnitteleman SS11 Capsule Collectionin laukuista, suorastaan rakastuin. Jokainen laukku miellytti mun silmää, olisin halunnut ne kaikki! Myöhemmin kävikin loistava tuuri, nimittäin onnistuin nappaamaan eBaysta mallistoon kuuluvan pinkin clutchin. Käytin ihanaa Bvlgariani koko kesän putkeen, ja nykyäänkin se on mun eniten käyttämä clutch. Silti laukku on yhä kuin uusi, ellei nyt metallisen lukon naarmuuntumista lasketa. 

Bvlgaria seurasi Michael Michael Korsin Hamilton mustana ja large-kokoisena. Sain laukun vanhemmiltani valmistujaislahjaksi joulukuussa 2011, ja ahkerassa käytössä on sekin ollut. Käyttö alkaa näkyä laukussa kauttaaltaan, mutta se ei haittaa - päinvastoin. Hamilton toimii mun mielestä sekä uutuuden skarppina että elämää nähneenä, hieman rennomman oloisena laukkuna. Seuraava laukkuhankinta oli Yves Saint Laurentin vaaleanpunainen Belle Du Jour, jonka ostin itselleni synttärilahjaksi täytettyäni 20 tammikuussa 2012. Saman vuoden jouluna hankin Korsin konjakinruskean Hamiltonin pienemmässä koossa, woven -versiona. Viime vuoteen puolestaan mahtuikin "huimat" kolme laukkuostosta, nimittäin mini Hamilton, Selma sekä toinen YSL:n BDJ. Tykästyin hurjasti Korsin SS13-mallistossa käytettyyn palm green -väriin laukuissa, eikä pikkuruinen Hamilton loppujen lopuksi riittänytkään täyttämään täydellisen vihreän sävyn kaipuutani. Piti siispä saada palm greeninä myös toinen, isompi laukku. ;) Laukkumalliksi valikoitui Selma, joka oli tuolloin vastikään myyntiin tullut uutuus. Ostettuani kaksi Korsia hyvin lyhyen ajan sisällä, ajattelin että nyt ei kyllä hetkeen uusia laukkuja mulle. Vaan kuinka kävikään... sattuipa niin, että eBayssa vastaan tuli Belle Du Jour viininpunaisena - clutch, josta olin haaveillut siitä lähtien kun ostin samaisen ihanuuden vaaleanpunaisena. Eihän sitä voinut ohittaa! Hyvä että tartuin tilaisuuteen, nimittäin laukku on aivan täydellisen värinen ja sopii mahtavasti eritoten syksyyn ja talveen.

Yves Saint Laurentin jälkeen ei uusia laukkuja ole tullut ostettua. Koska jo olemassa olevalla laukkukokoelmallani pärjää ihan hyvin, oon satsannut viime aikoina enemmän kenkiin ja asusteisiin. Nyt kuitenkin tekee mieli jo uutta veskaa käsivarrelle keikkumaan. Parin pikkulaukun hintakehitystä kyttään parhaillaan eBayssa; saapa nähdä jos jompi kumpi niistä muuttaa mun luokse lähiaikoina. ;) Toivon mukaan saan piakkoin julkaistuksi päivitetyn Unelmalaukut -postauksen, joka on hävettävän pitkään roikkunut luonnoksissa. Siinä onkin luvassa pitkä lista, hah. :D

365.

Kakstuhattaneljätoista on puoliksi pulkassa. Whiskey sourit sille! 

U s k o m a t o n t a  miten nopeasti aika kiitää. Vuosi 2014 on edennyt jo yli puoleen väliin, ja sen kunniaksi innostuin pikkuisen aikamatkailemaan. Tästä hetkestä suurinpiirtein 365 päivää kelattuna takaperin mahduttaa sisäänsä kaikkea niin uskomattoman upeaa ja hienoa! Ehdottomasti takana on mun elämän paras ja merkityksellisin vuosi, ihan heittämällä. Ja kyllä, missään nimessä en voinut aloittaa postausta vähemmän dramaattisesti. :D

Kuluneen vuoden aikana oon monen sattuman kautta löytänyt itseni (tai edes pienen murto-osan koko totuudesta, heh) ja omfg, jollain tapaa jopa jo hyväksynytkin löydökseni. En enää turhaan kuluta aikaani haaveilemalla "ryhdistäytymisestä" ja siitä, että vielä jonain päivänä mustakin kuoriutuisi iloinen ja sosiaalinen otus jolla on laajat verkostot, neutraalit mielipiteet, pumpulinpehmeä arvomaailma ja paljon sanoja muttei sanottavaa. En enää koe että ollakseni paras mahdollinen versio itsestäni mun täytyisi olla tavallinen, samanlainen, keskiverto, normaali - adjektiivien lista voisi jatkua loputtomiin. Multa on kadonnut miltei kokonaan se aiemmin niin piinaava tarve olla ja elää kuin "kaikki muut". Oon myös oppinut pitämään pikkuisen paremmin puoleni ja vähät välittämään niistä, jotka haluavat änkeä mut kera kummallisuuteni johonkin muottiin, tai kuvittelevat olevansa oikeutettuja ohjailemaan, määräilemään ja jopa muokkaamaan mua vastaamaan paremmin omia mieltymyksiänsä. Mulla on nykyään sellaisille ihmisille aivan oma muottinsa - harkitse kyseisen henkilön numeron poistamista puhelimestasi...

Muutos parempaan alkoi ehdottomasti siitä, kun viime kesänä tajusin olevani introvertti. Siitä oon kirjoittanut täällä sekä täällä. Sittemmin aiheeseen paremmin perehdyttyäni hoksasin tarkan persoonallisuusmääritelmän olevan INTJ, joka vielä lisää selvitti mulle mun omaa luonnetta. INTJ-aiheesta löytyy postaus täällä. Omalla painollaan palaset on loksahdelleet paikoilleen; moni kysymys on saanut vastauksen. Ja okei, koska kyseenalaistaminen on se mun juttu, moni vastaus on saanut aikaan myös lisää kysymyksiä... ;) Tiedän että tälläkin hetkellä moni pitää mua varsin outona tyyppinä josta on mahdotonta ottaa selkoa, mutta itselleni en enää lähtökohtaisesti ole pelkkä ristiriitojen taistelutanner. Se on huojentavaa. Näen itsessäni nykyään muutakin kuin pelkkiä puutteita ja vikoja, ja oon oppinut tunnistamaan heikkouksieni lisäksi myös vahvuuteni. Jep, niitäkin löytyy, pakko myöntää! Enää täytyisi kehitellä se optimaalisin tapa hyödyntää niitä vahvoja puolia. Ideoita on.

Introverttiyden lisäksi oon äkännyt itsessäni toisenkin merkittävän ja hyvinkin hallitsevan piirteen: taipumusta perfektionismiin löytyy. Tiedän nyt että se oon tasan tarkkaan minä itse joka on tähän asti estänyt monen monta unelmaa toteutumasta. Aivan liian monta kertaa oon mennyt sieltä mistä aita on matalin, ihan vaan koska mahdollinen epäonnistuminen on pelottanut niin julmetusti. Useinkaan uskallus ei oo riittänyt siihen että yrittäisi täysillä ja antaisi kaikkensa - ja samalla ottaisi riskin totaalisesta feilaamisesta. Tiedostamattani tällainen ajattelu on ohjannut mun tekoja ja päätöksiä jo kakarasta saakka. Kun ala-asteen musantunnilla jokaisen piti soittaa jotakin luokan edessä vapaavalintaisella soittimella, valitsin kellopelin vaikka olisin aivan kuollakseni halunnut kokeilla pianon pimputtelua. Mutta Anne-Mari 9-ween järki käski valita kellopelin sillä tylsällä perusteella, että hei haloo, sillähän sä osaat soittaa Ukkonooan vaikka ilman silmiä, korvia ja käsiä. Kyseisen musantunnin jälkeen vastaavia tilanteita on ollut lukuisia.

Hyvin helposti sitä vain unohtaa, että jo elämä itsessään on aivan helvetinmoinen riski. Sen riskin joutuu jokainen täällä tallaava ottamaan, halusi tai ei. Entä jos huominen on se päivä kun tukehtuu vaahtokarkkiin, tai risteystä ylittäessä tuo vesistöjen eksoottinen olento, kännikala, kaahaa päälle? Niin kliseistä kuin se onkin, sellaisena hetkenä todennäköisesti harmittaisi enemmän ne tekemättömät kuin tehdyt asiat. Kenties tulisi jopa vähän kaduttua niitä käyttämättä jääneitä, loppujen lopuksi melko pieniä ja harmittomia riskejä? Mieluummin sitä siis ottaa opiksi asioista jotka on käytännössä kerran (tai kaksi tai kolme tai miljoona kertaa) todennut toimimattomiksi, kuin loppuelämänsä jahkailee ajatuksen tasolla "Mitä jos?". Lisää ajatuksia perfektionismista löytyy täällä.

Kaiken itsetutkiskelun myötä oon hoksannut monia muitakin pieniä ja suuria seikkoja persoonassani. Vaikka tykkään laukuista ja kulutan mielelläni aikaani lukemalla muotiblogeja ja -lehtiä sekä shoppailemalla, oon kuitenkin pohjimmiltani poikatyttö henkeen ja vereen - ihan samanlainen edelleen kuin lapsena. Oon huomannut mun läpeensä paskan huumorin usein aukeavan paremmin miehille kuin naisille, ja kaipaan ihmissuhteilta ennen muuta mutkattomuutta. Tehokkaimpia keinoja ajaa mut mahdollisimman kauas itsestään on pelien pelaaminen, turha tiuskinta sekä klassinen "arvaappas mikä mun mieliala on tänään" -arvuutteluleikki. Myös moni naisten "hömpötys" tuntuu musta vähän vieraalta.

Kilpailuviettiä multa ei tunnu löytyvän lainkaan, ja ärsyynnyn heti jos joku läheinen/tuttu yrittää vetää mua jonkinlaiseen keskinäiseen skabailuun. Ainoa ihminen jota vastaan tahdon kilpailla, oon minä itse. Ehkä oon liian individualistinen, ehkä vain itsekeskeinen - kuka tietää. Mun fokus pysyttelee ennen kaikkea mun omissa päämäärissä ja tavoitteissa, enkä rehellisesti sanottuna jaksa olla kauhean kiinnostunut siitä, missä elämäntilanteessa kukakin ympärillä oleva on verrattuna itseeni. Pääasia että ovat onnellisia, eivätkä tyrkytä omaa elämäntyyliään mulle tai ala (mun kuullen) pönkittämään itsetuntoaan turhalla vertailulla.

Kateuden oon todennut olevan mulle suhteellisen tuntematon käsite, ja ahdistun helposti jos aistin ympäristössäni negatiivista latausta ihmisten välillä - kateutta. Mulle on aina ollut jotenkin hyvin vierasta olla pahansuovalla tavalla kateellinen muiden onnesta, sillä en kuitenkaan ikipäivänä voi täysin tietää kaikkea heidän elämästään. Onnea on voinut edeltää ties kuinka suunnaton vastoinkäyminen, ellei useampikin. Uskon myös vakaasti siihen, että jokainen todella on oman onnensa seppä. Itse en ole menestynyt erityisen hyvin omalla sepän urallani, mutta perhana, vielä tulevaisuudessa mäkin aion takoa jotakin mahtavaa. Ensin tarvitaan huolella hiottu suunnitelma kera plan b:n. ;) Huikeaa huomista odotellessa, koen kymmenen kertaa mielekkäämmäksi keskittyä itseni kehittämiseen kuin pohdiskelemaan mitäs kaikkea kaverilta löytyy ja itseltäni ei. Musta sellainen on niin turhaa, ja ennen kaikkea turhauttavaa. Maailmassa on aivan liikaa itseensä ja omiin valintoihinsa tyytymättömiä elämäntapamarisijoita, jotka kompensoivat omia puutteitaan ja epäonnistumisiaan tallaamalla muita alaspäin. Mutta onhan se luonnollisesti helpointa syyttää ympäristöä omasta onnettomuudesta, sen sijaan että vilkaisisi peiliin tai pitäisi kunnon aivoriihen itsensä kanssa.

Vaikka yleisesti ottaen mun elämä on tätä nykyä parempaa kuin koskaan, pakko silti myöntää ettei tämä 2014:n eka puolikas oo mennyt aivan sillä kaavalla kuin toivoin. Turpaan on tullut, tunnevammaisuutta on testattu ja pariinkin otteeseen on herännyt pieni epäilys siitä, mahtaako ihminen flipattuansa nousta ylös ihan vaan jotta voi sitten samantien juosta päin seinää ja singota itsensä takaperinvoltilla syvemmälle kaivoon. Mutta ei se mitään, mun kaltaiselle vetelälle elämäntapahaahuilijalle pikku karaisu on aika ajoin ihan paikallaan. Sen jälkeen on mitä mainioimmat edellytykset taas muistaa oikein elävästi, mitä tulevaisuudeltansa tahtoo ja mitä ei. Niin, ja tiedostaa mitä olis halunnut muttei saanut, ihan vaan koska päätti jääräpäisesti seisoa itse itsensä tiellä ja olla kokonaan yrittämättä. Mutta hei, vielä olis lähes kuusi kuukautta tuhlattavana ennen vuoden vaihtumista uuteen. Sinä aikana ehtii vaikka ja mitä. ;)

Ja nyt hyvää yötä! Tämä painuu nukkumaan.