The Body Shopin uutuuksia

IMG_9914
Sain The Body Shopilta vähän aikaa sitten aika mahtavan paketin, nimittäin jokusen uutuustuotteen testattavakseni! :) Seuraavaksi vähän tarkempaa informaatiota tuotteista + omia käyttökokemuksiani ja mielipiteitäni.

IMG_9938
Kevyt BB-voide kosteuttaa ihoa ihohuokosia tukkimatta, hoitaa ihoa sekä tasoittaa sen sävyä. Voide mukautuu ihon sävyyn, lopputuloksesta tulee kevyesti peittävä, luonnollisen mattapintainen. Saatavana kolme sävyä, joita voi sekoittaa myös keskenään. Sopii epäpuhtaalle iholle. 13,90€ / 40ml

The Body Shopilla on nykyään varsin kiitettävä valikoima BB-voiteita, niitä löytyy peräti viittä erilaista. Oon käyttänyt aiemmin All-In-One BB:tä sekä Vitamin E Cool BB:tä, ja tämä teepuuöljysarjan Tea Tree Flawless BB Cream on ehdottomasti niistä sopivin mun epäpuhtauksiin taipuvaiselle sekaiholle. Voide peittää aika kevyesti, mutta eipä sitä muuta kaipaakaan siinä vaiheessa kun kasvoilla alkaa olla väriä. Tällä hetkellä tuo sävy 02 on mulle aavistuksen verran liian tumma, mutta eiköhän iho ala kohtapuoliin olla tarpeeksi ruskettunut jotta voin ottaa tuotteen kunnolla käyttöön. Nyt oon sekoitellut sitä mun meikkivoiteeseen, jonka sävy on jäänyt liian vaaleaksi.

IMG_9961
IMG_9994
Ihon janon sammuttava sorbetti – samettisen pehmeä ja viilentävä päivävoide antaa kasvoillesi koko päivän kosteutuksen, mattapinnan ja raikkaan tunteen. Sopii kaikille ihotyypeille, erityisesti normaali/sekaihoisille. 19,90€ / 50ml

Tää on paketin lempituote, ehdottomasti! Vitamin E Aqua Boost Sorbet -voiteessa on aivan super loistava koostumus - se on niiiiin silkkisen pehmeää ja helposti levittyvää että vertaisin sitä lähinnä johonkin laadukkaaseen primeriin. Hyvän levittyvyyden ansiosta uskoisin putelin riittävän pitkäksi aikaa käytössä; voidetta kuluu todella minimaalisesti kerralla. Sorbetissa on ihana suht mieto tuoksu, ja se ei laita sekaihoani kiiltelemään (normaalia enempää...) eli on tarpeeksi kevyttä näin kesäaikaan.

IMG_9931
Ihon janon sammuttava sorbetti vartalollesi! Ainutlaatuinen, kevyen sorbettimainen koostumus imeytyy välittömästi ihoon ja tehokosteuttaa sen. Herkullisen mehukkaan mangon tuoksu. Sopii kaikille ihotyypeille. 14,50€ / 200ml

Tämä sorbettituote on myöskin aivan ihana! Mango Body Sorbet tuoksuu huumaavan ihanalta, ja lupauksensa mukaisesti imeytyy nopeasti ihoon. Talvella voide olisi ehkä liiankin kevyttä mun hipiälle, mutta nyt kesällä se kosteuttaa juuri sopivasti. Samaan tapaan kuin tuosta kasvovoiteesta, tästäkin lienee iloa pitkäksi aikaa kiitos erinomaisen koostumuksen - lisää tällaisia tuotteita markkinoille, kiitos! :D

Kaikki esitellyt tuotteet löytyy TBS:n liikkeistä sekä verkkokaupasta!
(mainosbanneri)

Maximania

Selailin pitkästä aikaa vähän Zalandoa Ellen välissä tulleen alekoodin innoittamana. Olisihan siellä vaikka ja mitä, mutta erityisesti nämä kaksi seuraavaa maksiunelmaa jäivät houkuttelemaan...

maxiskirt
Vilan Elina Maxi Skirt on saatava ainakin yhdessä värissä! Mieluiten vihreänä, tosin se on just tällä hetkellä loppu varastosta. Tämä on ehkä jopa kivoin vähään aikaan näkemäni maksipituinen hame, kiitos sivuhalkion ja ihanan vilpoisalta ja "liehuvalta" vaikuttavan materiaalin. 

maxidress
Vero Modan Emmy -maksimekkoa itseasiassa oon jo käynyt sovittelemassa liikkeessä, vitsit miten ihana ilmestys se on! Tykkään tuosta koristellusta kaula-aukosta; ei tarvitse välttämättä muistaa koruja lainkaan kun mekossakin on pientä koristeellisuutta. ;) Mustan ja tummansinisen lisäksi mekkoa on myös persikan värisenä myynnissä. Oma valintani olisi varmaankin musta, yllätys yllätys.

Vilalla ja Vero Modalla on mun mielestä ollut viime aikoina tosi paljon kivoja juttuja valikoimissansa! Yhdessä vaiheessa en meinannut löytää oikein mitään omaan kaappiini, mutta nyt lähiaikoina kyseiset Bestsellerin brändit ovat tuoneet myyntiin mitä upeimpia vaatteita jotka miellyttävät kovasti ainakin meikäläisen silmää. Erityisesti ne mekot ja hameet. :D

Dare to dream, dare to try, dare to fail, dare to succeed.

Desktop77
Haastan itseni (ja kaikki ylimääräisiä sydämentykytyksiä haikailevat tyypit) kokeilemaan asioita, joissa on mahdollisuus sössiä, feilata, saada aikaan suuren luokan katastrofi - epäonnistua. OMG. Kuukausittain olkoon ainakin näin alkuun omalla kohdallani sopiva aikamääre, sillä viikottain tai päivittäin tuntuisi jo turhan hurjalta tavoitteelta. Toivon että voisin oppia ottamaan edes silloin tällöin riskejä elämässäni; pelaamaan vähän vähemmän varman päälle. Päämääränä ei ole laittaa elämää risaiseksi ja alkaa viettää boheemia taiteilijaelämää sätkä suupielessä, eläen reunalla. Sinne reunallehan ei nimittäin ole pakko muuttaa pysyvästi asumaan, vaan sitä kohti voi myös ajoittain hivuttautua hetkeksi - ennen kuin taas palaa tuttuun ja turvalliseen sisämaahan, toisin sanoen omalle mukavuusalueelleen.

Toissapäivänä rykäisin haasteen käyntiin käymällä luovuttamassa verta! Mua oli jo kauan kiinnostanut verenluovutus, mutta vähän epäilytti, kestäisinkö sellaista ilman huimausta ja pahimmillaan jopa pyörtymistä - ja se julkisesti pyörtyminen ei vaikuta kovinkaan mieltä ylentävältä kokemukselta. Oon pienestä pitäen kammonnut neuloja ja piikkejä, puhumattakaan veren näkemisestä jossain putkilossa tai pussissa. Verikokeet ja rokotukset on aina jännittäneet enemmän tai vähemmän mua, ja erittäin todennäköisesti pyörtyisin mikäli erehtyisin katsomaan kun neula tuikataan suoneen kiinni. Pelkkä ajatuskin huimaa. ;) Tatuointikoneen neula on kuitenkin jostain syystä aivan eri asia ja - krrhmm - sitä suorastaan rakastan. Siksi aloinkin ajatella että helkkari, jos kestän tatuoinnit, kestän myös verenluovutuksen: täytyy vaan olla tuijottelematta käsivartta! Kuulin myös jokusen "et sä siihen pysty" ja "sähän pyörryt sinne" -kommentin jotka tietenkin yllytti mua vain entisestään, heh. Itse verenluovutus oli positiivinen ja kivuton kokemus, ja (onnekseni) nopsaan ohi. Ainoa vähän turhauttava/ärsyttävä asia oli se, kun haastattelija pyysi mua käymään kahviossa syömässä ruisleipää mehun kera ennen luovutusta, siitä huolimatta että olin syönyt jo kotona hyvin. Sillä hetkellä jännitti jo aika paljon ja olisin halunnut homman äkkiä pois päiväjärjestyksestä, mutta jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvä kun piti syödä. Luovutuksen jälkeen oli nimittäin suht hutera olo. :D

Nimetön

Tulevaisuudessa haastan itseni muunmuassa

- ottamaan leppoisilla kävelylenkeilläni silloin tällöin myös juoksuaskelia, viis siitä ettei rahkeet riittäisikään heti maraton-suoritukseen ja joku kanssakaduntallaaja saattaa huomata että eihän tuo surkimus jaksanut spurtata kuin muutaman hassun metrin

- tuomaan avoimemmin esille ajatuksiani, mielipiteitäni ja näkemyksiäni, vaikka kaikki eivät siitä pitäisikään

- lähestymään edes jokusta niistä kaikista upeista tyypeistä, joihin oon vuosien varrella jättänyt tutustumatta ja jälkeenpäin ajatellut lähinnä, oh why? Miksi noin loistava ihminen ei ole osa mun elämää ja arkea? Pitäisi myös ehdottomasti uskaltautua antamaan netille mahdollisuus väylänä tutustua uusiin naamoihin. En oikein itsekään osaa sanoa, miksi niin hirveästi vastustelen ajatusta siitä että alkaisin vaikka Facebookissa jutustella puolitutun tai tuntemattoman kanssa ja sitten ehkä joskus tavattaisiin in real life. Sehän olisi kaltaiselleni läpeensä introvertille tyypille mitä mainioin ja suorastaan helppo keino tsekata, kohtaako kemiat sen vertaa että juttua riittäisi myös kahvilassa lattekupposten äärellä.

- löytämään oman keinoni ilmaista muuan kolmisanainen lause eräälle tietylle ja kivalle ihmiselle. Lause ei sisällä sitä kuuluisaa R-verbiä, jota on nykyään muodikasta liikaviljellä silloinkin kuin sitä ei varsinaisesti edes tarkoiteta, eikä niitä kolmea sanaa seuraa juhatapiomainen halkeilu. Eli ei perkele voi olla niin vaikeaa! Postauksen julkaisuhetkellä itseasiassa on jo vähän myöhäistä :/ Loputon jahkailu ei näemmä kannata!

- miellyttämään vaihteeksi vähän vähemmän muita ja enemmän itseäni. Oon yrittänyt viimeisen vuoden aikana oppia sanomaan edes hieman useammin kyllä sen ainaisen ein sijasta, mutta nyt on aika ottaa pientä takapakkia ja etsiä kultainen keskitie siihenkin hommaan. Ei kannata sanoa kyllä vain siksi että tietää sen ilahduttavan jotakin toista, vaan ennen kaikkea siksi että sen sanominen ilahduttaa myös itseä.

- kyseenalaistamaan unelmiani ja tavoitteitani: ovatko ne asiat oikeasti juuri minua varten, vai haaveilenko niistä vain koska "niin kuuluu tehdä" ja kyseisten asioiden tavoittelua pidetään yhteiskunnassa hyväksyttävänä tekona? Entä jos en haluakaan korkeaa koulutusta, tai jos haluan, mitäpäs jos ala kiinnostaa mua ainoastaan teoreettisella tasolla eikä käytännön työtehtävien muodossa? Haluanko välttämättä koskaan kokea idyllistä koira, volvo, samanlaiset tuulipuvut & yhteinen asuntolaina -yhtälöä? Mitä jos mun idylli onkin kissoja, reilireissuja, pariskuntatatskat, vuokralla asumista, osakesalkku ja vapaaehtoistyötä?

- pohtimaan kärkkäitä ja usein melko mustavalkoisia mielipiteitäni: mihin ne mahtavat perustua? Olenko vain päättänyt ottaa tietyn kannan omakseni ja jääräpäisesti pysyä siinä, huolimatta faktoista ja muiden tarjoamista näkökulmista/perusteluista?

- kurkottelemaan rohkeasti kuuta taivaalta, huolimatta siitä etteivät nämä pessimistisen realistin jalat välttämättä koskaan irtoa maanpinnalta

Tällaisia asioita nyt muunmuassa tuli mieleen! Hauskaa perjantaita sinne ruudun toiselle puolelle :)

Hippilaukku hakusessa

antikbatik
kuvat: Pinterest

Viime aikoina oon kyttäillyt eBayn versioita britistä jenkkiin, italialaiseen, saksalaiseen ja ranskalaiseen asti yhden asian toivossa: haaveissani siintää Antik Batik -merkin veikeät clutchit. Varmasti vielä joskus tärppää kun vaan sitkeästi päivystän myyntiin tulevia kohteita! Mikä tahansa noista kuvien laukuista kelpaisi paremmin kuin hyvin, mutta ehkä kaikista eniten mun silmää miellyttäisi tuo yläoikealla oleva tummempi yksilö. Tuollainen värikäs hippihenkinen laukku olisi mitä mainioin kesällä, eikö vaan? Lisäksi, mulla kun on usein taipumusta pakkomielteiseen mätsäilyyn, tuollaisesta laukusta olisi helppo vaan poimia jokin väri ja lakata kynnet sävysävyyn, tai mätsätä laukku koruihin tai kenkiin. ;) Tiedetään, mätsäily on ihan out of fashion mutta en voi itelleni mitään! 

Kesäisiä asukollaaseja

c800x740
Tylsä hetki = Polyvoren ihmeelliseen maailmaan kollaasien kanssa leikkimään. Tässä jokunen idea kesäasuihin à la Anne-Mari. :D

c800x593

c800x689

c800x614

c800x635

c800x643

c800x667

c800x680

c800x693

c800x723

c800x735

c800x737

c800x836

c800x843

c800x881

c800x903

c800x592
Mikä asu kolahti eniten, vai kolahtiko mikään?

You're colder than the other side of my pillow or hot as the underside of the cover in a Los Angeles summer

olkkari
Tässäpä olisi vihdoin ja viimein pienen pientä sneak peekiä mun olkkarista! Reipas vuosi sitten tänne muutettuani ajattelin toteuttavani hyvinkin nopeassa aikataulussa kunnollisen kotipostauksen, mutta pöh, vieläkään sellainen ei tunnu ajankohtaiselta asialta. Sisustus on edelleen kovin keskeneräinen, ja siksi en oo siihen mitenkään erityisen tyytyväinen - vielä. Seuraavaksi tarkoitus olisi vihdoin tuoda seiniin pientä eloa tauluilla, jotka oon ajatellut laittaa kehyshyllyille. Kehyksiä on vaikka kuinka monet, mutta täytyisi vain saada aikaiseksi teettää niihin kuvia tai vaihtoehtoisesti hankkia jotain (teko)taideprinttejä. Miljoona diy-projektia odotaa toteuttamistaan, moni kaluste on haaveissa vaihtaa ja list goes on and on, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa... :)

Oh, dark grin he can't help when he's happy, looks insane, yeah

Viime aikoina en ole kauheammin vaatteita tai oikeastaan mitään muutakaan ostellut, mutta sentään jotakin uutta on vaatehuoneeseen ilmestynyt! ;) Tällaista nimittäin;

32ad_effected
Stadium

5grefv_effected
H&M

42ew_effected
Gina Tricot

Kaikki nää on oikeastaan aika tarpeellisia hankintoja, eli turhuuksiin ei ole tullut sorruttua. Ihan hyvä niin. ;) Hupparille löytyy käyttöä aamulenkeillä, ja rennompaa takkia tarvitsee aina. Mun entinen parka jäi ajat sitten liian isoksi, ja vihdoin sain aikaiseksi ostaa uuden tilalle kun bongasin H&M:stä kaikin puolin kivan yksilön. Tilasin sen sitten nettikaupasta  hyödyntäen -25% alekoodin, joten hintakaan ei ollut paha. Samaan tilaukseen nappasin muutamia kotijuttuja sekä aleosiosta tuon mustan mekon pitsisellä yläosalla. Harmillisesti kuvassa tuhannen rypyssä se ei näytä ollenkaan edustavalta, mutta hitsit, siitä tuli kyllä samantien mun lempimekko! Tykästyin sen verran kovasti että vakavassa hankinnassa on tilata toinen mokoma lähiaikoina. Mekko on puoleen hintaan ja maksaa vain 20€, joten eiköhän se tilaukseen mene... Lempivaatteita täytyisi aina tajuta ostaa tuplana - siinäpä fakta joka on tullut sisäistettyä aika hyvin tähän ikään mennessä. :D

Gina Tricotilla on viime aikoina ollut tosi ihania mekkoja valikoimassaan, ja nuo kaksi pitsimekkoa tuli kotiutettua. Ensin olin vakaasti sitä mieltä että vain toinen jää ja toinen menee palautukseen, mutta pöh, valinta oli liian hankala! Mustia mekkoja ei voi olla liikaa; niille on aina käyttöä ja ne pelastaa monet asukriiseilyt. Niitä muuten on jokunen tullut vedettyä peilin edessä lähiaikoina, kun monet vanhat luottomekot (ja vaatteet ylipäätään) on jääneet liian isoiksi, eikä oo mukamas sen seurauksena ollut mitään päällepantavaa. Vaan nytpäs pitäisi olla, ainakin jos tilanne mekkoa vaatii! Tuossa valkoisessa mekossa ihastuin leveään ja takaa pidempään helmaan, sekä jämäkkään, kauniisti laskeutuvaan materiaaliin. Kuulostaa varmaan höhlältä, mutta valkoinen on aina edustanut mulle suht "vaarallista" ja riskaabelia väriä. En oo ikinä osannut hyödyntää valkeita sävyjä pukeutumisessani, sillä oon pelännyt rähmätassuna sotkevani vaatteen heti, tai että valkoinen ei sovi ihonväriini jne. Ginan mekko on kuitenkin sen verran kiva, että parempi vaan alkaa totuttelemaan (ja hankkia itseruskettavaa)! Ja ainahan sitä voi vetää niskaan jonkun tumman jakun tai neuleen, jos kokovalkea ahdistaa, hah. :D Nyt vaan kesä juhlineen vois saapua jo!

There’s two kinds of people, those who try and those who don’t / And only time will tell which one you were






Voi ei, miten multa on voinut mennä näin pahasti ohi että The Frayn uusi albumi - Helious - on julkaistu jo pari kuukautta sitten! Nämä kolme biisiä kohosivat saman tien mun suosikeiksi. Näitä sitten sopiikin kuunnella ihan kyllästymiseen asti lähitulevaisuudessa...

Mahtavaa perjantaita ihmiset! :)

iHad

i1_effected
Ei näin. Eilen onnistuin hajottamaan mun reilut 2,5 vuotta vanhan iPhonen tiputtamalla sen lattialle näyttö edellä. Kuului epämääräinen ääni, ja niinhän se näyttö sitten oli mennyt säpäleiksi. Tänään kävin hakemassa uuden samanlaisen iLuurin tilalle, kun etulasin vaihto olisi tullut melkoisen hintavaksi. Lisäksi vanhaan puhelimeen olisi pitänyt lähiaikoina vaihtaa myös akku, ja jossain vaiheessa varmasti kotinäppäinkin, joten oli loogisempaa ostaa samantien brand new. Ärsyttää vieläkin! Mulla on elämäni aikana ollut kuusi puhelinta - jonkun mielestä se lienee paljon, omasta mielestäni aika vähän loppujen lopuksi kun puhelimenkäyttöhistoriaa on takana n. 11-12 vuotta. Sain ekan puhelimeni 5. luokalla ja se oli Nokian 1100. :D Hah. iPhone on ollut ensimmäinen sellainen puhelin, johon en missään vaiheessa oo kyllästynyt tai haaveillut vaihtavani sen toiseen. Mietin hetken aikaa vitosta, mutta se on vielä melko tyyris ja kun kuitenkin 4S:stä oon kovati tykännyt, päätin pitäytyä siinä vielä toistaiseksi. Hyppään sitten vaikka kutoseen tai seiskaan kun uuden aika tulee joskus, toivottavasti ei moneen vuoteen vielä! ;)

Fun Fact Friday #2

ef34_effected
Mulla on ihan maailman paras pikkuveli, parempaa en voisi toivoa. Kakaroina leikittiin dinosauruksilla ja pokemoneilla ja oltiin koko ajan rakentelemassa jotakin; ralliautoratoja, Playmobil- ja Lego-linnoja sekä iskän avustuksella puisia autoja ja mökkejä. Niin, ja pelattiin pleikkarilla Crash Bandicootia, GTA:ta ja Smackdownia! :-D Myöhemmin veli kiinnostui airsoftauksesta ja sittemmin tietokonepeleistä ja koodailusta, ai hemmetti miten kateellinen välillä olin sen superduper siisteistä harrastuksista. Toivoin salaa että jonain päivänä saisin tyttöydestäni huolimatta osallistua kuulapyssypeleihin ja että itsekin oppisin koodaamaan nettisivuja ja muuta jännää. Toki ollaan myös tapeltu milloin mistäkin ja vuorotellen juoksenneltu äitin tai isin luo juoruilemaan kun toi toinen on ihan kusipääidiootti, mutta luonnollisesti iän myötä ollaan alettu tulla toimeen keskenämme. Meillä on tosi samankaltainen ronski ja sarkastinen huumorintaju, ja voidaan vitsailla ihan mistä vaan ilman että tarvitsee pelätä toisen ottavan nokkiinsa.

Kesti todella pitkään ennen kuin opin erottamaan pari Marilynia toisistaan - nimittäin Monroen ja Mansonin. Jostain kumman syystä mulla meni aina niiden nimet sekaisin!

Lyhyen elämäni aikana mulla on ollut lukuisia unelma-ammatteja: sarjakuvapiirtäjä, kirjailija, laulaja, räppäri, räppivaateliikkeen omistaja, korusuunnittelija, valokuvaaja, toimittaja... Nyt mulla on vain käsitys siitä että jotakin luovaa ja "omaa" haluaisin ideaalitilanteessa tehdä. Vaikka suunnitelmat onkin todella auki enkä siitä syystä oikein osaa lähteä opiskelemaan mitään tiettyä alaa, on mulla kuitenkin pari uraan liittyvää unelmaa sekä lyhyt että pitkä tähtäin huomioiden.

213_effected
En kehtaa kävellä punaisia päin mikäli tien toisella puolella seisoskelee valon vaihtumista odotteleva vanha mummo tai pappa, aivan sama miten rauhallinen liikenne sillä hetkellä on. Jotenkin iskee sellainen pakko esittää kunnollista -fiilis, en halua olla vanhusten silmissä moraaliton ja typerä nuori. :D

Viime aikoina oon haaveillut koriksen pelaamisesta pienellä porukalla jossain! Jos nyt mietitään näitä peruskoulun liikuntatuntien basic lajeja eli korista, sählyä, futista ja pesistä, ensinnä mainittu on aina ollut mun ylivoimainen lemppari. En oo koskaan loistanut missään lajissa, joskin jälkeenpäin ajateltuna se lienee kevyen koulukiusaamisen "ansiota" - olin aikamoinen alisuoriutuja enkä kehdannut olla missään mukana täysillä. Omg jos pistän kaikkeni likoon ja silti epäonnistun, maailmanloppu! Koriksessa koin kuitenkin pienet ylpeyden hetkeni, kun luokan ainoana sain jossain testissä 5/5 heittoa kevyesti koriin, ja kerran pelin aikana pallo lensi ihan puhtaasti vahingossa koriin tuoden joukkueelleni pisteen. Olin heittämässä pallon joukkuetoverille, mutta pallo lensikin täysin toiseen suuntaan, koriin. Se oli hieno momentti! Pakko päästä pitkästä aikaa heittelemään palloa kesällä.

Mulla on suht jännittävä kokeilu ihonhoidossa menossa - omenaviinietikka kasvovetenä. Tästä mahdollisesti tulossa postausta, jos ja kun tuloksia syntyy... 

t543_effected
Musta on hyvin turhauttavaa yrittää katsoa jotakin leffaa tai sarjaa, jos joku malttamaton kanssakatsoja taukoamatta "hoputtaa" juonen kulkua hokemalla mitä seuraavaks, mitä seuraavaks, mitä seuraavaks. Siis perhana, katso sitä tv-ruutua niin näät mitä seuraavaks!

Tykkään kovasti ruuanlaitosta, ja pyrin aika ajoin kaivamaan joko netistä tai lehdistä uusia ihania reseptejä kokeiluun ja kehittymään puuhassa. Leipomisessa sen sijaan oon aivan toivoton tapaus, joten siksi oonkin erittäin ylpeä postauksen kuvituksena olevista macaroneista - leivoin ne ihan itse tuossa muutama tovi sitten, ilman apuja! ;) Onnistunein macaronsatsi koskaan, haha.