Kesäloman eka puolisko

 

Kesäloma alkaa hiljalleen olla puolivälissä! Nopeasti on pari viikkoa mennyt, mutta onneksi saman verran on vielä jäljelläkin.

Tässäpä vähän kesäkuulumisia!

   

Ilahduin alkukuusta kovasti, kun löysin kaupasta Fazerin runebergintorttuja! Rune on mun suosikkileivos ikinä, voisin tyyliin tatuoida tollasen torttusen iholleni joskus. Tosin mieluiten ostan kaupasta Sinuhen runeja, paremman puutteessa kelpaa muutkin.

Alarivissä kissojen kissailuja...

   

Lautasella pizzaa, joka näyttää aivan identtiseltä Kotipizzan lankulta. Oli jopa samanlaisessa laatikossakin. Merkillistä, eikö? 😉 Oikaistiin ruuanlaitossa, haettiin pari pizzaa jaettavaksi ja kylkeen vähän Atrian kerrassaan mainioita grilliperunoita ja -vihanneksia, makkaraa ja salaattia. Pari päivää ennen lomille lompsista mies tuli käymään mun porukoilla ja lähdettiin sitten yhdessä kohti Kanta-Hämettä, josta käsin etäilin omat työni.

   

Syy vikojen työpäivien etäilyyn oli torstaiset synttärikekkereet. Juhlat olivat keskellä päivää, joten piti tulla edeltävänä iltana miehen luo, kun mikään bussi ei olisi kulkenut Lahdesta Hämeeseen sopivasti niin, että olisin ehtinyt juhliin. Miehen pappa täytti kunnioitettavat 96 vuotta, joten sitä juhlistettiin buffalla ja sen jälkeen kakkukahveilla mökkimaisemissa. 🎂

   

Lomalla on tullut lenkkeilyn ohella uitua monet kerrat! Sen verran vilpoisat ilmat oli vielä viime viikolla, että saunan kanssa uintikokemus oli huomattavasti mukavampi kuin ilman. Onneksi miehen perheen mökillä on mahdollisuus saunoa.

Hämäläisen maalaispitäjän lenkkimaisemista löytyy usein kaikenlaisia laitumille päässeitä eläimiä. 🐮🐮

   

Aina pitää kuvata ruokia. :D Kuvissa muutaman aamun aamupalasetit ja parit lounaat: yläoikealla pannuvihanneksia, grilliperunoita ja possuleikettä, alaoikealla tonnarisalaattia.

Yksi meidän "lomanumero" oli ostaa aamupalalle jotain lasten herkkumuroja lol. Päädyttiin Tresoreihin, joissa rapean kuoren alta löytyy vähän nutellamainen maitosuklaatäyte. Namnam. Huomattiin kyllä nopeasti, että voileipiin verrattuna muroannos ei pidä nälkää YHTÄÄN. Huomaa, että hiilareissakin on eroja. Höttömössömuroja voisi jatkossakin ottaa satunnaisesti mukaan loma-aamujen herkkuhetkiin, mutta arjessa tollaisille ei kyllä ole mitään sijaa. 😁

   

Mulla pyöri ainakin puolitoista vuotta puhelimessa kuvakaappaus eräästä IG Reelsistä bongatusta reseptistä, joka vaikutti hyvältä. Nyt vihdoin tuli testattua ja hyväksi todettua! Tää on siis tämmönen ranskis-jauhelihavuoka: vuoan pohjalle ladotaan paistetut ranskalaiset perunat, perunoiden pinnalle juustoraastetta ja päälle vielä seos, jossa mm. jauhelihaa ja tomaattisosetta. Mättövuoan pinnalle juustokastiketta, srirachamajoa ja persiljaa. Täytyy ehdottomasti joskus postata tarkempi ohje tänne! Ja tätä varmasti voisi varioida vaikka miten!

   

Herkutteluita. Yläavasemmalla leffasnäksit: vihannestikkuja, pekonisipsejä, dippiä ja taateleita, joiden makuna oli Banana Toffee Caramel, omnom. Alavasemmalla mun suosikki Ben&Jerry's maku: Sunny Honey Home. Harmillisesti tämä on jo kadonnut lähes kaikista kaupoista, joten eiköhän tämän IHANAN sitruunajäätelön myynti ole hiljalleen loppumassa. 😡😡 Aina kaikki mun suosikkimaut katoavat myynnistä, yhyy. Mun kakkien aikojen ultimate B&J's-lemppari, Baked Alaska, sentään tuli jokunen vuosi sitten takaisin myyntiin, mutta sekin viime vuonna katosi taas kaupoista. Onneksi Strawberry Cheesecake ja Cookie Dough lienevät sellaisia klassikkomakuja, joiden myynti ei tule ainakaan ihan heti loppumaan. 

Oikealla pikainen marenkileivos. Ostin kaupasta tollasia pieniä marenkipohjia, joista saa nopeasti väsättyä helpon jälkkärin kahvitteluun. Tässä mulla oli ihan Valion kuningatarrahkaa ja mustikoita. Jos olisin ollut viitseliäs, olisin tehnyt rahkasta ilmavamman vatkaamalla joukkoon vähän kermaa.

 

Mitäs muuta lomalla on tullut tehtyä kuin oltua, uitua, lenkkeiltyä ja syötyä? Heti loman kärkeen lauantaina käytiin miehen kanssa Oripäässä maatalousmessuilla, Okrassa. Olihan siellä vaikka mitä! Toki mä en ole lainkaan kohderyhmää, mutta kiinnostava kokemus silti. Olin itse asiassa toissa vuonnakin tuolla, eli olen melkeinpä jo konkarikävijä Okrassa. 😂 Harmillisesti sää oli varsin märkä ja nurmikentät olivat pelkkää mutamössöä. Käytiin silti kiertelemässä ja katselemassa vaikka mitä.

   

Okran jälkeen poikettiin Urjalan makeistukussa. Kaikkea outoa sielläkin myydään. Dubaisuklaatrendiä en ymmärrä yhtään... tosin triggeröidyn muutenkin kaikenlaisesta Dubai-ihannoinnista, että johtunee ihan siitä.

Ja kuka ihme haluaa juoda limsaa, joka maistuu ranch-kastikkeelta?!?

   

Ekana virallisena lomapäivänä maanantaina harrastettiin urakalla lähimatkailua. Eka käytiin Kangasalalla Vehoniemen automuseossa. Täytyy sanoa, että kyllä vaan modernit autot ovat enemmän mun mieleen design-näkökulmasta tarkasteltuna. Iskälle löytyi tuliaiseksi osuva traktorimuki - hänellä kun on juuri tuollainen punainen antiikki-Valmet.

   

Museon vierestä löytyi näkötorni.

   

Kun lähdettiin automuseolta ajelemaan kohti ruokapaikkaa, matkan varrella käytiin kattelemassa Pälkäneen rauniokirkkoa, jonka katto on tuhoutunut myrskyssä 1800-luvulla. Monesti tosta on tullut mentyä ohi, mutta ei olla koskaan käyty läheltä ihmettelemässä.

Tuolla voi muuten järjestää tapahtumia, esimerkiksi häät. Olisi aika hauska ja erilainen paikka häille - kunhan juhlapäivänä ei sada kaatamalla...

   

Rönnvikin viinitilalla on pitänyt monesti käydä, joten nyt mentiin sinne syömään ja ihmettelemään viinejä. Listalla oli kaikenlaista hyvältä vaikuttavaa, mutta päädyttiin perus burgereihin. Oli hyvää, erityisesti ranskalaiset olivat ihan täydellisen rapeita ja herkullisia. Bursa oli mainio sekin, mutta näin jälkeen päin ajateltuna, olisi pitänyt pyytää terävä pihviveitsi ton syömiseen. Melkoista sotkemista oli tavallisella veitsellä.

   

Myynnissä oli monenlaisia viinejä eri makeusasteilla, joten valinnanvaraa löytyy! Lisäksi taisi olla olutta, siideriä, limsaa... päädyin ostamaan roseeta kokeiluun.

   

Rönnvikilta lähdettiin vielä Aulangon näkötornille. Tuolla oli paljon porukkaa, eikä ihme! Maisemat ovat mahtavat ihan jo pelkältä alatasanteeltakin, jos tornin huipulle ei jaksa lähteä kiipeämään. Me tietty käytiin siellä. 

Jos mielii käydä tornissa korkealla ihastelemassa näkymiä, kannattaa tsekata etukäteen tornin aukiolotiedot. Me nimittäin viime vuonna poikettiin tuolla, mutta silloin torniin ei päässyt.

     

I mean...

   

Tornin kupeesta löytyy kioskikahvila, joten ennen lähtöä vedettiin vielä jätskikahvit. Löytyipä kiskalta myös ostettavaa...

   

Kissoille ostin metallisen namipurkin, joka on täydellinen herkkuraksuille. Tollasta purkkia ei niin vaan murreta rikki, hähää! Yksi punaturkkinen Tommi nimittäin yritti aina tiirikoida edellistä muovista purkkia auki aina, jos purkki unohtui jonnekin lojumaan ja silmä edes hetkeksi vältti.

Lisäksi ostin söpöjä kortteja, joissa on kuvittaja Jonna Markkulan suloisia eläinhahmoja. Olisipa näistä julisteita! Mulla ei ole vielä lapsia, mutta jos joskus on, todellakin laittaisin noin ihastuttavia eläinhahmoja lastenhuoneen seinälle. 😍

   

Musta on hauska hortoilla isossa marketissa ja ihmetellä kaikkea mahdollista ruoasta kosmetiikkaan. Olisi joskus kiva ostaa erilaisia tosi eksoottisia hedelmiä maisteltavaksi, mutta pitäisi tyyliin ensin selvittää, miten noita kaikkia edes syödään? 😁 Valmiit tapaslautaset kiinnostivat tällä kauppareissulla myöskin, pitänee joskus testata.

XZ:n lakushampoo tuoksuu ihanalta! Sitä hankin sitten, kun uuden shampooputelin hankinta on ajankohtaista. Teki mieli ostaa MUAn superglitterinen huuliöljy sävyssä Birthday Cake, mutta jätin väliin. Aloin hölmösti epäröidä, oonko liian vanha tuollaiselle. Vastaus on tietysti, että en ole! Kimalletta saa olla, vaikka ois perkele 100-vuotias. Tai oikeestaan etenkin silloin sitä saa olla!

Sain myös kukkia, hehe. Olin ihan itse ostamassa kimppua, mutta kassalla tulikin komento antaa kukat miehen maksettavaksi. 🌹🌹

   

Vähänkö on nätit rehut! Maljakon ostin alkuvuonna Stockalta, kun olin silloin pari viikkoa Espoossa kummitädin kissaa vahtimassa. Taitaa vieläkin olla myynnissä, Villa Stockmann -merkkinen on tämä.

   

Keskiviikkona käytiin Aulangon kylpylässä. Mä en ollutkaan aiemmin käynyt ikinä missään kylpylässä, joten oli ihan uusi kokemus mulle! Oli hauskaa ja voisin hyvin lähteä toistekin, mutta... täytyy myöntää, että kuormituin valtavasti siitä hälystä. On jotenkin paradoksaalinen tilanne mulle, että pitäisi jotenkin koettaa rentoutua ja nauttia olostaan tilassa, jossa on aivan älyttömästi porukkaa ja koko ajan kauhea häly - niin, ja aina joku kuritta kasvanut lapsi hyppäämässä pommia just siihen sun viereen altaassa, jonne ei ohjeiden mukaan missään nimessä saa hyppiä reunalta... Eiköhän sitä joskus tule uudestaan käytyä kylpylässä, mutta kyllä mä mieluiten polskin jossain rauhallisella rannalla. 😍

Aulangolta ajeltiin Hämeenlinnaan Mäkkärin autokaistalle ja mentiin lähelle parkkiin syömään. Otettiin Double Nacho El Maco - ateriat, oli hyvää! Jälkkäriksi Biscoff-pehmis. Super hyvää, etenkin ranskalaisten dippinä. Tiedän, niin monella tapaa väärin... mutta niiiiiin hyvä yhdistelmä.

   

Torstaina lähdettiin Tampereelle! Ekana käytiin pitkästä aikaa Ikeassa. Siellä on aina kiva kierrellä ja katsella, vaikkei mitään erityistä olisikaan aikeissa ostaa. Huonekaluista jäi mieleen erityisesti pinnasänky, jossa oli ihan täydellinen ruohonvihreä väri! Suostuiskohan kissat nukkumaan tollasessa oikeita ihmislapsia odotellessa? 😂😂

   

Vihreän pinniksen lisäksi mielee jäi mm. tumma walk-in-closet (dreammmm!!!), Stockholm-malliston kaunis lasinen valaisin, iso ruokapöytä ja vihreät metallikorit. Joskus tulevaisuudessa kun pääsee sisustamaan, kylppäriin olisi ihana yhdistelmä tollanen 1. kuvarivin oikean puolimmaisena oleva puinen allastaso ja 2. rivin vasemman reunan massiivinen peilikaappi.

     

Seuraava etappi oli Verkkokauppa. Siellä en ollutkaan aiemmin käynyt. Valikoima oli yllättävän öö, pieni? Sanoisin, että Verkkiksen nettikauppa on kiinnostavampi kokemus kuin paikan päällä käyminen. 😉 Toki jos tekee täsmäiskun hakemaan jotakin tiettyä, niin siinä tapauksessa varmaan ihan näppärää, jos/kun voi suoraan myymälästä hakea sen sijaan, että odottelee nettikaupan tilausta saapuvaksi.

  

Kun päästiin Tampereen ytimeen, lähdettiin etsimään sapuskaa. Ruokapaikaksi valikoitui Siipiweikot. Otettiin jaettavaksi Mini Platter, johon sisältyy 30 siipeä valitun vahvuisella soosilla, kierreranuja, ristikkoperunoita, mozzarellatikkuja, jalapenopopperseja, sipulirenkaita, vihannestikkuja ja neljä dippiä. Hyvää oli! Ensi kerralla testaan kyllä vegaaniset siiweggeet. Niitä mies tuskin haluaa tilata jaettavana platterina, joten täytyy ottaa omat annokset sitten. 😉

   

Sitten kohti Stockmannia! Sisäänkäynnin vieressä sijaitsevaan Reloven kahvilaan ei nyt menty tällä reissulla, mutta kävin nopeati ihastelemassa second hand -aarteita ja tiskissä olevia herkkuja.

   

Stockalla oli tietenkin kaikkea kivaa. Hajuvesistä mieleen jäi Jo Malonen Taif Rose - aivan ihana ja naisellinen ruusutuoksu. Hermès on mun mielestä ollut aina aika epämielenkiintoinen ja tylsä hajuvesimerkkinä, mutta toi uusi/uudehko Tutti Twilly d'Hermès on tosi energinen ja pirteän hedelmäinen, ihan yllätti, miten paljon tykkäsin!

Suomalaisen korumerkin, Annelen, koruja pitää aina Stockalla käydessä ihastella hetki. Niin kauniita ja herkullisen värisiä koruja. Kodin osastolla oli erityisesti kivoja astioita. Mä oon ihan astiarohmu! Mitään kippoja tai kuppeja en tosin ostanut, vaikka esimerkiksi tuo leopardikuvioinen shampanjalasi oli aivan upea.

Stanley-mukeja oli aivan hyllytolkulla. On ainakin värejä, joista valita! 😂 Mä tavallaan haluaisin joskus tollasen vaikkapa tämmösenä vihreänä, mutta en toistaiseksi ole suostunut ostamaan. Tietyllä tapaa ärsyttää, miten jäätävän trendikäs ilmiö tällaiset jättimukit juuri nyt ovat, enkä halua olla osa massahypeä? Lisäksi onhan tuollainen massiivinen ja kömpelön mallinen muki tosi epäkäytännöllinen. Oon käsittänyt, että Stanleyn kansi vuotaa herkästi, jos muki kaatuu tai edes kallistuu tarpeeksi. Mitä järkeä? Ehkä mä hankin tämmösen mukin itsellen sitten, jos mulla joskus on auto ja siitä löytyy mukiteline. Se on ehkä ainoa järkeenkäypä syy tällaisen mukin omistamiseen. 😅

   

Lopuksi päätettiin poiketa jälkkärillä hotelli Tornissa, joka on ilmeisesti Suomen korkein hotelli tällä hetkellä. Hotellin ylimmästä 25. kerroksesta löytyy Sky bar Moro, joka haluttiin käydä tsekkaamassa. Ylöspäin mennessä koin pientä ahdistusta hississä, joka meni hurjaa vauhtia ylöspäin ja erehdyin samalla vilkaisemaan ikkunasta ulos. En pelkää korkeita paikkoja, mutta se vauhti meinasi yllättäen vähän huimata. Lisäksi mun korvat menivät pikkuisen lukkoon. Onneksi nopeasti oltiin perillä Tampereen kattojen yläpuolella.

     

Sky barista oli todella henkeäsalpaavat maisemat. Kannattaa käydä, jos korkeat paikat eivät pelota! Tonne voi siis vapaasti mennä käymään, vaikkei Tornissa yöpyisi. Näkymät olivat tietty sky barin paras osuus, vaikkakin myös juotavat ja syötävät olivat hyviä ja yllättävän huokeahintaisia. Jotenkin etukäteen odotin, että hinnoissa olisi tuntuva 25. kerroksen maisemalisä. 😄 Holiton drinkki oli kympin, kahvi n. 4 euroa, panna cotta ja kakkupala 4-5 euron väliltä kumpainenkin. Kyllä noihin hintoihin pääsee ihan maantasallakin helposti. Toi panna cotta oli IHANAA!

Oon muuten tänä kesänä "löytänyt" mocktailit. Useimmiten ei tee mieli mitään alkoholipitoista, mutta olisi kiva kuitenkin tilata jotain muuta kuin vaikkapa kokista. Monissa ravintoloissa, kahviloissa ja baareissa on tätä nykyä hyvä valikoima erilaisia mocktaileja, mikä on tosi kiva juttu! Mun drinksu oli nimeltään Rio De Janeiro ja siinä oli holitonta appelsiinin makuista aperitiivin kaltaista juomaa, passionhedelmää, ananassiirappia, sitruunaa ja ginger alea. Voin suositella.

    

Tampereen ostokset!

• Stockalta Umbran pleksimuovinen meikkiteline. Löytö alepöydältä, taisi jäädä maksettavaa n. 15 euroa, joten ei pahaa. Tasojen korkeutta pystyy säätämään sopivaksi ja tuohon mahtuu vaikka mitä! ajattelin laittaa mun arkimeikit ja ehkä myös korut tuohon esille.
• Verkkokaupasta maidonvaahdotin ja täydellinen palapeli kissaihmiselle. Tossa on 500 palaa, joten ei pitäisi olla kovin paha rykäisty koota tuo, mutta saa nyt nähdä. Täytyy varmaan hakea henkistä tukea ja koota jonkun kanssa tota hissukseen vaikka syksyn pimeydessä...
• Ikeasta kaikkea pientä. Ikeasta pitää joka kerta ostaa paketti vaihtorullia teippiharjaan! Ikean teippiharja hakkaa mennen tullen muiden valmistajien tarraharjat, myös huomattavasti kalliimmatkin. Kissanomistajan must have - pakko aina vetää teippiharjalla vaatteet läpi ennen kotoa poistumista. Mä vielä tykkään mustista vaatteista, ja niissähän kissankarvat paistavat ihan kunnolla, jos ei ole muistanut rullata niitä pois. 😂 Miehen kämpille ostin lasisen kerrosvadin, jotta voin joskus hassutella ja järjestää meille afternoon tea -hetken herkkutarjottimineen. Toki muuhunkin tarjoiluun tuo sopii, vaikkapa illanistujaisiin tai leffailuun. Muutakin pientä löytyi, kaikki nuo vihreät keittiöhärpäkkeet ja kookoksiset suklaapallerot ostin äidille tuliaiseksi.

   

Perjantaina pidettiin leppoisa päivä: käytiin lenkillä, eräällä retkeilypaikalla grillailemassa ja vielä iltasella uimassa ja saunomassa.

   

Lauantaina suunnattiin Lahteen. Mun veljellä oli synttärit, joten juhlittiin sitä pienimuotoisesti buffailulla. Alunperin oli tarkoitus mennä yhteen laivaravintolaan syömään, mutta satamassa olikin iso tapahtuma just silloin, niin ei jaksettu lähteä ruuhkan keskelle kamppailemaan parkkipaikoista ja potentiaalisesti odottelemaan pitkäksi aikaa ruokien valmistumista. Mentiin siispä matkustajasatamasta hiukan syrjempään, Teivaan Lokkiin. Nykyään Lokki tuntuu jakavan vähän mielipiteitä. Varsinkin listalta tilatessa palvelu koetaan kuulemani mukaan aika hitaaksi ja tökkiväksi, ja onpa tällainen kokemus osunut omallekin kohdalle ainakin kerran. Viikonloppuista grillibuffaa uskallan kuitenkin kehua ja suositella! Se on aina pelittänyt ja ruoka on ollut joka kerta hyvää. Tykkään ihan erityisesti buffan todella runsaasta salaattipöydästä, josta löytyy kaikkea mahdollista herkullista, mutta toki myös grillistä löytyvät lihat, kasvikset ja muut lämpimät lisukkeet ovat makoisia.

     

Ulla-Bella on jo kuusivuotias, miten tää aika menee niin nopeasti?!? Vastahan mä hain tuon rotan Vantaalta. 😎 Tää on niin aktiivinen ja kaikkeen osallistuva kissa, että välillä sen touhukkuus ajaa aivan raivon partaalle. U-B on myös uskomattoman fiksu ja kekseliäs. Yhdistettynä jääräpäiseen sinnikkyyteen tämä ei ole aina kovin kiva yhdistelmä, mutta toisaalta myös ihailen, miten älykäs voikaan kissa olla.

   

Muksis ja Tommi. Nämä ovat paljon epäaktiivisempia löhöilijöitä. 😂

   

Toka lomaviikko on mennyt rauhallisissa merkeissä. Oon ollut yksikseni kissavahtina porukoiden ollessa reissussa. Ohjelmaan on kuulunut mm. kahden mansikkalaatikon perkaus pakastimeen! Nyt pärjää hyvin taas ensi kesään asti, kun on talven smoothiemollukat jemmassa. Toki tuoreenakin on tullut vedettyä mansikoita lähes päivittäin. Lomaillessa on aikaa ja energiaa tehdä kaikenlaisia smoothie bowlejakin.

   

Hän näytti vähäsen persoonalliselta... 🍓🍓🍓

   

Tämmöstä tänne! Kaikenlaista kuvattavaa ja postattavaa olisi, joten koetan nyt ainakin kesällä olla taas aktiivisempi blogin kanssa. Ainakin kosmetiikka-aiheisia postauksia on tulossa, yksi taidehankinta odottaa esittelyä, muutamia hyväksi todettuja reseptejä haluaisin jakaa...

Ihanaa kesää just sulle! 💕💕

Kun haluaisi vaan rakastaa

 

Blogissa on ollut taas ihan ennätyspitkä hiljaisuus, hupsista. Hemmetin elämä, kun ei taaskaan oo mennyt niinku oon meinannut.

Pohjanmaa jäikin vähän lyhyemmäksi kokeiluksi, sillä palasin sieltä romppeineni jo pääsiäisenä takaisin etelään. Eipä siitä sen tarkempia yksityiskohtia, mutta onhan tää harmittanut ja surettanut lukuisina hetkinä. Vuoden eka puolisko on ollut aikamoista myllerrystä monessa mielessä. On pitänyt kohdata arjen kolkot realiteetit ja ennen muuta on pitänyt kohdata itsensä ja solmussa olevat ajatuksensa. Siinäpä vasta setviminen!

Oon aina ajatellut super introverttina pärjääväni ja ennen muuta viihtyväni itsekseni, mutta nyt kun oikeasti pitäisi oppia olemaan yksin, ajatus onkin yllättäen todella ahdistava. On vähän eri asia olla yksin ja tiedostaa, että jossain on silti joku, kuin olla oikeasti ypöyksin. Onhan mulla elämässä ihmisiä ja seuraa, mutta on silti aika yksinäinen olo. Ei oo ketään, keneen purkaa tää kaikki loputon rakkaus! Oon tässä omia tuntemuksia pilkkoessa ja analysoidessa tajunnut, miten tärkeää mulle on, että on joku tietty ihminen, jota saan rakastaa ja suorastaan palvoa. En tunne itteäni lainkaan kokonaiseksi nyt, kun en pääse toteuttamaan tota puolta itessäni. Tää joka päivä lisää ja lisää ja lisää patoutuva tarve rakastaa on kuin joku aikapommi, jonka oisin aivan valmis heittämään heti ensimmäisen sellasen ihmisen niskaan, jossa on tarpeeksi potentiaalia  puolisoksi ja tulevien lasten isäksi.

   

Ja ne lapset. Aina ne lapset! Niitä pitäs muuttuneesta elämäntilanteesta huolimatta edelleen saada, ja mieluiten pian. Mielellään lähivuosina, jahka tää mun muuton jälkeen fantastisesti liikkeelle lähtenyt laihtuminen jatkuu samaan malliin - en halua olla lihava äiti. Henkisesti pitäisi ehkä vielä paremmin alkaa valmistautua siihen, että joudun mahdollisesti toteuttamaan lapsihaaveeni yksin. On aika vaikeaa löytää sopivaa kumppania lapsiprojektiin tälläisella "ASAP eikä ehkä joskus tulevaisuudessa" -aikataululla, kun tuntuu, että nykyään kaikki haluaa vaan ottaa hiiiiiiiiiiiiitaasti, tapailla pinnallisesti kymmeniäkin ihmisiä samaan aikaan ja katsella kaikessa rauhassa, tuleeko mistään mitään. Mua oksettaa sellanen Tinderin vanavedessä pysyvästi juurtunut deittikulttuuri, jossa ihmiset ja niiden tunteet on kuin jotain kertakäyttötavaraa. Mihinkään ei olla valmiita sitoutumaan, mutta vaihtoehtojen valtameressä voi kokeilla hyvillä mielin niin montaa ihmistä kuin vaan jaksaa. Epämieluisat treffikumppanit voi vaan kylmästi ghostata ilman sen kummempaa selittelyä. Iso osa ihmisistä ei tunnu itekkään tietävän, mitä ne lopulta edes hakee ja haluaa.

Mä oon aivan liian tunnevammainen solahtamaan sekaan modernin treffailun maailmaan. Haluun nähdä tasan yhtä ihmistä kerrallaan, enkä jaksa kovin kauaa ihmetellä ja "katsella". Jahtaamaan en varsinkaan rupea, se on sellasta itsekidutusta, johon ei kannata sotkeutua. Ei mulla oo enää tän ikäisenä aikaa saati halua mihinkään arvuutteluleikkeihin. Musta tuntuu joka päivä siltä, että lapsihaaveen suhteen mun aika loppuu pian kesken, ellei oo jo loppunut. Eikä sillä edes ole mitään väliä, vaikka aikaa olisikin vielä runsaasti! Mä halusin lapsia jo viis vuotta sitten. Kuvittelin itteni aina nuorehkona mammana, enkä todellakaan tällaisessa tilanteessa, jossa vielä 30-vuotiaakin ihmettelen että mitähän tässä nyt sitten tekis. Musta on hienoa, että jotkut hankkii lapsia vielä nelikymppisenäkin, mutta se ei oo mua varten. Mä en oo korkeakouluja käynyt uratykki, vaan hoivaviettinsä vallassa riutuva perheestä haaveileva höpsö.

Vaikka usein ahdistaakin, löydänkö enää ikinä ketään ja tuunko koskaan saamaan edes yhtä niistä haluamistani kahdesta tai kolmesta lapsesta, mulla on silti yllättävän hyvä ja rauhallinen fiilis. Uskokaa tai älkää! 😅 Vaikka tää nykyisin kolmosella alkava ikä muistuttaakin todella kipeästi siitä, että hedelmällistä aikaa ei sitten muikkeli enää kovin kauaa todennäköisesti jatku, niin silti tuntuu, että oon paljon mieluummin 30-vuotias kuin parikymppinen. Kolmekymppisyys tuntuu oikealta ja sopii mulle.

Joskus on mentävä kauas, jotta näkisi lähelle

 

Heipparallaa! Jopas on edellisestä postauksesta kulunut aikaa. Tässä välissä on ehtinyt olla vaikka mitä härdelliä ja häslinkiä. Asuntokin on vihdoin löytynyt ja ylihuomenna lähtee paikkakunta vaihtoon, jee! Työt tosin jatkuu Lahdessa, joten tällä suunnalla tulee edelleen pyörittyä tasaisesti. Toivon todella, että koronan jälkeenkin etätyömeiningit toimii sujuvasti, sillä haluaisin todella saada tämän kahden kaupungin välillä elämisen toimimaan. Kokkolassa haluan olla just nyt, mutta realismia on, että tänne etelään jää... no, lähes kaikki. Työpaikka, kaverit, tutut lenkkireitit landella, maailman kotoisin puusauna, perhe mukaan lukien iäkkäät isovanhempani.

Mulle on ollut koko ajan itsestään selvää, että isovanhempien säännöllisestä tapaamisesta en luovu - siis ennemmin olisin vaikka jättänyt kokonaan lähtemättä, jos riskinä olisi ollut se, että etelään olisi päässyt järkevästi matkustamaan vain loma-aikoina joitakin kertoja vuodessa. Vähän sellainen tuntuma on tullut, ettei etätyö ole kaikkialla ihan niiiiiiin yleistä, kuin omassa eteläsuomalaisen kuplassaan on mennyt kuvittelemaan. Täällä pk-seudun pientareilla ollaan ehkä etätyöasiassa hieman muuta Suomea edellä. Mä en varmaan enää edes osaisi siirtyä niin antiikkiseen systeemiin, etteikö työnteon katsottaisi ainakin tietyissä tilanteissa olevan mahdollista myös muualla kuin paikan päällä toimistolla.

Muuttoa tosiaan pukkaa, mutta samaan aikaan mä TIEDÄN vielä joskus palaavani tänne maalle. Se on mun loppuelämän suunnitelma sitten, kun loppuelämän aika on, milloin se sitten ikinä alkaakaan. Oon suunnilleen jo tonttipaikan miettinyt iskän mailta valmiiksi. 😂Mun elämässä ei oo aina kovin selkeää suuntaa ja teen asioita usein ihan dorkassa järjestyksessä, mutta koitan silti pitää mielessä jotain lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteita. Yks niistä pitkän tähtäimen elämänvalinnoista on palata ennemmin tai myöhemmin Virenojalle "vahtimaan" vanhenevia vanhempia ja rakentamaan omaa pikkuista Nooan arkkiani, joka on yksi mun suurimpia harhaisia haaveita elämässä. Haluaisin kukkoja, kanoja, lampaita, ehkä jopa possuja... eikä mikään niistä päätyisi koskaan lautaselle, vaan saisi vanheta vapaasti ja arvokkaasti. Kuvioon kuuluisi tietty myös kissoja ja koiria.

Näistä haaveista huolimatta tuntuisi elämän hukkaan heittämiseltä, jos jämähtäisin jo näin nuorena paikoilleni. Tässä on syntymää lukuunottamatta lähes koko elämä mennyt välillä Orimattila-Virenoja-Lahti, joten mieli tekee just nyt kauemmas. Ajatuksen tasolla jopa Lappi kiehtoisi asuinpaikkana lyhytaikaisesti myöhemmin, mutta nooh... voi olla, ettei musta edes olis Lapin talviin. Aloitetaan nyt siitä Kokkolasta. Kokkolan piirit on kuulemma pienet ja aikuisena on vaikeaa päästä enää uutena porukoihin mukaan, mutta saapa nähdä, jos nyt edes yhden tai pari tuttavuutta onnistuisi löytämään lähitulevaisuudessa. Missähän sitä sitten voisi yrittää tutustua ihmisiin, miten normaalin sosiaaliset ihmiset hoitaa tällaiset jutut? Inhoan ja ällöän Tinderiä, mutta sellainen kaveri-Tinder olis ihan kätevä! 

Kuulostaakohan ihan hassulta jos sanon, että odotan tota aiempaa tiuhempaa ees taas reissaamista Kokkolan ja Lahen välillä? Mä tykkään matkustaa, se on sellasta leppoisaa omaa aikaa mulle. Ajatus itsensä ripottelusta kahden kaupungin välille tuntuu kivalle ja tosi luontevalle. Ikävystyisin varmaan, jos vaan jäisin ja unohtuisin täysin jonnekin.

Täytän vajaan kuukauden päästä kolkyt vuotta, apua! Mitään suunnitelmia ei ole, koska se päivä osuu laimeasti keskiviikolle. Sillä viikolla on aikeena tulla Lahteen, joten melkeinpä houkuttelevinta olisi lähteä tiistaiaamuna Kokkolasta esim. Tampereelle tai Jyväskylään vuorokauden hotellilomalle itsekseni. Voisin siellä sit tehdä töitä, käydä kävelyllä kaupungilla ja katsella leffoja ja mitä nyt sattuisi huvittamaan tehdä. Seuraavana aamuna sitten Lahteen. Saas nähdä, jaksanko laittaa tän päähänpiston toteutukseen... houkuttelis kyllä ihan sikana. En oo kahteen vuoteen ollut vissiin päivääkään täysin yksin, ja sehän on siis aivan sairaan traagista tällaiselle introverttiapinalle. En valita, mutta ois kyllä korkea aika viettää sellanen omahyväinen minäpäivä omassa seurassani! Jaksaa sitten taas olla sosiaalinen, kun välillä vähän lataa akkuja.

Postauksen kuvituksena on joululahjalaukku vuosimallia 2021. 😁Aivan ihana Balenciagan pieni crossbody-laukku söpöllä kissaprintillä on löytö Saksan eBaysta. Katselin tätä kaihoten vuosia sitten ulkomailla lomareissulla, mutta en todellakaan viitsinyt ex temporena upottaa laukkuun n. 800 euroa, mitä se silloin kauppakeskuksen laukkuosastolla maksoi. Eikä olisi kyllä kannattanutkaan, sillä nyt sain tämän murto-osahintaan, kuinkas muutenkaan.

Aivan mahtava pikkulaukku ja sopii mulle kuin lusikka jätskipurkkiin, vai mitä?

Blogilöpinää ja kesäkuvia

 

No jopas ehti tulla taas taukoa blogipostauksista. Elämä ei suinkaan ole ollut niin huisin kiireistä, etteikö tänne olisi ehtinyt, mutta hitto vie kun tää Blogger meni ja uudistui täysin. Mulla ei sinänsä ole mitään uudistuksia vastaan - vaikka joka kerta niitä aina alkuun kiroankin - mutta kuvien linkityksestä Flickrin kautta tuli astetta hankalampaa. Lopulta kaiken koodaamisesta tietävä pikkuveljeni ratkaisi ongelmani, ja nyt homman pitäisi taas rullata. Jee! 🤩

Hassua muuten, miten pitkään tää blogi edeltäjineen on roikkunut osana elämää. Blogimaailmassa oon "vaikuttanut" eli postaillut lähinnä omaksi ilokseni jo ainakin 12 vuotta. Muistaakseni ekojen blogieni nimet olivat Hiphop don't stop ja Fancy Pancake, lol. Tämä nykyinen Pochette Roulette täyttää 1.1.2021 tasan 10 vuotta! Ihme suoraan sanoen, että näinkin kauan on jaksanut sitoutua samaan osoitteeseen. Ehkä se johtuu siitä, kun melko alussa otin käyttöön maksullisen domainin. Minähän en tunnetusti maksa MISTÄÄN turhaan, vaan käytän niitä ostamiani palveluita vaikka väkisin, mieluiten koko rahan edestä. Myös Flickr muuttui pari vuotta sitten maksulliseksi. Tässä blogipuuhastelussa on siis hieman rahaakin kiinni. Jos jossain vaiheessa en enää maksa domainia ja kuvapalvelinta, blogi käsittääkseni katoaa pala palalta bittiavaruuteen, kun osoite ei ole enää voimassa ja kuvatkin lakkaavat toimimasta, kun ne poistuvat Flickristä. Ja mikäs sen hirveämpi ajatus tällaiselle tunnevammaiselle, kuin pysyvä luopuminen jostakin, johon liittyy paljon muistoja. Mä oon just se tyyppi, joka ei ikinä polttanut päiväkirjojaan häpeissään. Sen sijaan mulla on niille kymmenille päiväkirjoille jemmalaatikko, jota häpeillen piilottelen.

Välillä, varsinkin bloggaamisen alkuvuosina tuli käytyä kiinnostavia keskusteluja lukijoiden kanssa, mutta sittemmin kommentointi on hiipunut. Blogien hiljentyneet kommenttikentät ovat ihan universaali ongelma kaikilla bloggaajilla nykyään, kun on niin paljon helpompaa vaan tykätä näteistä Instagram-postauksista ja jatkaa feedin scrollaamista. Ei kukaan jaksa enää kommentoida, kun on annettu helpoksi vaihtoehdoksi emojeilla reagointi muissa kanavissa. Mun mielestä some on nykyään eräänlaista fast foodia - halpaa, nopeasti kulutettavaa ja aina tulee lopulta ähky. Lisäksi algoritmit muuttuvat jatkuvasti. Tuntuu, että sekä IG ja Facebook näyttävät mulle jatkuvasti epärelevantimpaa sisältöä, vaikka tarkoitus on kai juuri päinvastainen! Saatan selata muutaman minuutin feediä, jonka jälkeen jo kyllästyttää. Instassa on onneksi Storyt, joita on kiva katsella ja lukea. Niistä löytyy persoonallisuutta paljon enemmän kuin hiotuista, toinen toistaan muistuttavista kuvasyötteistä.

Mulle itselleni blogit on edelleen kaikista rakkain somekanava, koska tykkään pitkistä ja/tai syvällisistä postauksista. Harmittaa, että blogit ovat kokeneet ison inflaation juuri siksi, kun iso osa sisällöstä on siirtynyt sinne Instaan ja lisäksi mm. YouTubeen ja Tiktokiin. Suurin syy lienee se, että blogeja aiemmin kuluttanut yleisö on siirtynyt nopeisiin somekanaviin, joiden kautta voi näppärästi tappaa aikaa puhelimella vaikkapa kassajonossa seisoessa tai julkisilla matkustaessa. Kuka nyt mitään ylipitkää blogitekstiä jaksaisi tihrustaa luurin ruudulta, kun vaihtoehtona on kuvien ja videoiden selaaminen. Toisaalta myös sisällöntekijälle Instagram ym. kanavat ovat nopeampia ja helpompia kuin blogipostauksen kokoaminen.

Toivottavasti blogeille löytyy tulevaisuudessakin oma paikkansa maailmassa. Ei vähiten siksi, että Instagram-tilin tai YouTube-kanavan voi käytännössä minä hetkenä hyvänsä joku ko. palvelujen ylläpidosta poistaa! Blogi sen sijaan on aidosti kirjoittajansa oma kanava, jota ei kukaan ulkopuolinen voi mielivaltaisesti deletoida. Mun mielestä on aika pelottavaa, että on paljon ihmisiä - somevaikuttajia - joilla on lähes koko elanto kiinni Instagramissa. Mitä, jos tili kaapataan tai poistetaan? Tuollainen tapahtuu yleensä ihan yllättäen, ja hups vaan vuosikausien vaivannäkö ja panostus valuu hetkessä viemäriin. Itteäni ainakin pelottaisi, jos kaikki olisi yhden kortin (eli kanavan) varassa, varsinkin kun Instagram on tunnettu siitä, miten sen algoritmit vaihtelevat ja lähinnä vaikeuttavat vaikuttajamarkkinoinnin parissa työskentelevien hommia. No, onneksi en ole enkä koskaan ole ollutkaan vaikuttaja, vaan oon voinut vapaasti puuhastella omiani täällä omassa urlissani. 😉

Täytyy tosin myöntää, että "juhlavuoden" kunniaksi ensi vuodenvaihteessa tekisi mieli pistää pakka sekaisin ja vaihtaa blogialusta Wordpressiin. Kenties voisin vihdoin päivittää osoitteenkin, kun ei tää Pochette Roulette tunnu enää ihan omalta. Tarkoitus ei ole kuitenkaan perustaa kokonaan uutta blogia, vaan siirtää myös vanha, 10 vuodelta kertynyt materiaali mukana. Saapa nähdä, mitä siitäkin tulisi, kun täällä on kuitenkin tuhansia postauksia... jotka nekin pitäisi jaksaa käydä läpi vähintään alkuvuosien ajalta. Luulen, että siellä on sellaistakin settiä, joka näin vuonna 2020 aiheuttaisi pientä häpeäntunnetta uudelleen luettuna, ja täten joutaisi tulla jo filtteröidyksi pois. Toisaalta haluaisin viedä blogia just sinne samaan suuntaan, kuin millaisia blogit oli vielä 2010-luvun alussa! Aitoja ja arkisia, eikä todellakaan mitään kiiltokuvamaisen siloteltuja. Haluaisin julkaista enemmän puhelimella räpsittyjä arkikuvia ja kirjoitella kuulumisia sun muuta randomia. Ehkä blogi päivittyisi useammin, kun päättäisi, ettei postauksella välttämättä tarvitse olla sen ihmeellisempää pointtia. Sillä hei, come on, ei tietenkään tarvitse - täähän on mun blogi ja mun säännöt. 😂👌

Alla olisi joitakin valikoituja kuvia alkukesän ajalta! Saatan tehdä vielä toisen postauksen kesäjutuista, ja nyt syksyn puolelta olisi pari luontoreittiä hehkutettavaksi. Mun järjestelmäkamerakin tulee huollosta lähipäivinä, joten kohta pääsen kuvaamaan ja toteuttamaan muutamia postausideoita, jee!

  Isovanhempien kisu, Rölli.

  Oma kissa puussa. 😼😼

  Tätä kuusta pitää aina pysähtyä nuuskimaan, ja sitten irvistellään hajulle. Ehkä joku elukka pitää meidän kissoja pilkkanaan, ja käy säännöllisesti pissimässä puunjuureen?

  Avohakkuut on ihmiskunnan syöpä. Sori mielipiteestä, mutta harmittaa vietävästi, kun lähimetsä on raiskattu ja maisema pilattu. En halua edes ajatella kaikkia niitä eläimiä ja lintuja, jotka kärsivät aggressiivisesta metsien kaatamisesta.

Tätä LV:n farkkulaukkua tuli käytettyä kesällä PALJON! Tosi näppärän kokoinen pikkulaukku, joka sopii kaikkeen.

En oo erityisen kova pitsafani, mutta Kotipizzan Burgerpizzaa tuli "muutamaan" otteeseen syötyä kesällä!

  Kokeilin kesällä tummaa tukkaa, tosin ihan vaan sävytteen muodossa. Alkuun en tykännyt, kun väri oli ihan liian tumma ja epäluonnollinen, mutta muutaman pesun jälkeen näytti jo paremmalta. Sävyte on kulunut aikoja sitten kokonaan pois, mutta uusi, edellistä vähän vaaleampi sävyte on jo ostettuna. Josko tässä joskus jaksaisi taas värjäillä! Mun edellisestä kestovärjäyksestä on about 10 vuotta, ja sille tielle en enää ihan helposti lähde. Ja onneksi ei tarvitsekaan, kun sävytteilläkin saa hetkellistä, asteittain pois kuluvaa muutosta pariksi kuukaudeksi.

  Löysin vanhan hyppynaruni ja innostuin hyppelystä! Välillä kävelylenkin päälle on kiva pomppia viitisen minuuttia.

  Tunnistatko otuksen? Mä en tunnistanut, eikä kukaan muukaan lähipiiristä, joten piti kysyä perhosasiantuntijalta sähköpostitse. Tää kaveri on nirkkoihin kuuluva koivuhangokas.

  Vuosien ihailun jälkeen (alkaa tuntua, että sanon aina noin!) sorruin Guccin Princetown -kenkiin. Uusia en ikipäivänä ostaisi hinnan takia, mutta saksalaisen eBayn kautta sain nämä villit kissasläbärit hyvään hintaan. Jossain vaiheessa nahkaiset kengänpohjat pitää vaihdattaa suutarilla, sillä ne ovat jo aika kuluneet, mutta muuten kengät ovat siistissä kunnossa! Tuo pörröreunus on sitten lampaanvillaa - turkiksia tämä täti ei edelleenkään tue. Kooksi valikoitui 40 ja se on mulle sopiva, tosin varmaan optimaalisin olisi 40,5. Näissä kengissä kannattaa ehdottomasti ottaa ennemmin isompi kuin pienempi koko! Mun kengänkoko vaihtelee normaalisti 39 ja 40 välillä, ja yhtään tota 40 pienempää en voisi kuvitella näiden kenkien kohdalla käyttäväni.

  Herkkupäivän pyhä kolminaisuus: Battery, Lindtin mantelivalkosuklaa ja linssisipsejä. Tosin, Rainbowin halpissipsit on vielä parempia kuin nuo Taffelin!

  Vanha kunnon Chloé oli myös paljon käytössä kesällä.

  Lähes hiilarittomista mantelileivistä tehty burgeri. Nam!