Tänä syksynä haluan...
- lukea enemmän ja kököttää koneella vähäsen vähemmän.
- opetella vihdoinkin leipomaan pullaa. Siis oon jo kokeillut vähän kaikenlaista leivontaa, mutta pullaohjeisiin en oo vielä uskaltanut kajota. Pullien onnistumisesta on kovimmat paineet. :D Sellaista täydellisen herkullista korvapuustia ei voita yhtikäs mikään, ei edes rapeat kaurakeksit, mutta pliisu pulla... no, se on vaan pliisu pulla. Suuren luokan huijaus, pettymyksistä karvain. Onneksi mulla on jo pullanleivonnan ABC -kurssi luvassa, eli kohta mun pitäisi olla mestari. :D
- askarrella sen verran, mitä nää kömpelöt nakkisormet antaa myöten. Haluaisin pitkästä aikaa tehdä koruja, ja puinen clutch-laukkukin olisi aika makea. Siinä tartteisin tosin iskän apua. Monesti tuntuu, että kaikenlainen
askartelupaskartelu voisi tehdä mulle ihan hyvää, kun ajatukset olisi keskitettävä siihen tarkkuutta vaativaan tekemiseen, eikä samalla tulisi niin helposti märehdittyä muita juttuja.
- jaksaa hölkätä ja juosta pidempiä matkoja. Vasta viime keväänä aloin tykätä hölkkäämisestä! Sitä ennen ajattelin lajin olevan ihan turhaa höpöhöpöä, ja että pitäisi juosta täysillä tai muuten on aikalailla sama, jos vaan kävelisi reippaasti. Kaikkea hassua sitä ajatteleekin. Hölkkä on oikein näppärä välimuoto; siinä hengästyy mutta sitä kuitenkin jaksaa huomattavasti kauemmin kuin täyttä häkää kirmaamista. Kesähelteillä ei vauhdikas meno kiinnostanut muuten kuin salilla aamuvarhain, mutta nyt ilmojen viiletessä on taas sellanen fiilis, että vauhdikkaat lenkit ovat tervetulleita rutiineja. Eli hölkynkölkyn sitten kait!
- saada stopin tälle kaikenmaailman hönöilylle ja tunaroinnille. Tuntuu että alisuoriudun kaikesta mihin ryhdyn, enkä koskaan oo kokenut itteäni yhtä hyödyttömäksi. Mitä enemmän yritän antaa itestäni, sen enemmän tunnen olevani muiden tiellä. Mikään ei onnistu! Se on ihan toivotonta, vielä kun jokaisen kämmin jälkeen mielessä kummittelee "ja ensi kerrallahan ei sitten töppäillä". Se aika harvoin menee niin. Jo pidemmän tovin elämä on tuntunut melkoisen kinkkiseltä jutskalta (jos T ja E lukee tätä, muistanette vielä mistä kursivoidussa tekstissä on kyse heheh), eikä ajatukset pysy joka hetkenä kasassa. Siihen on nyt vaan pakko alkaa keksiä jotain konsteja, oli se sitten vaikka meditaatio tai tylsämielinen ilmoitus tutuille, että tämä muija tarvitsee nyt aivan laittoman paljon omaa tilaa. Katellaan sitten määrittelemättömän pituisen radiohiljaisuuden jälkeen, kuinka montaa vielä kiinnostaa. :D
- tää on sellainen epätodennäköinen bonus, mutta kiehtoisi kauheesti ilmoittautua saksankielen kurssille. Se on ihan naurettavan helppo kieli lausua, ne kaikki räkä-ärrät ja muut tulee multa ihan luontevasti, ja olisi kiva oppia lisää. Yläasteen kahdesta kurssista kun ei ihan hirveästi oo jäänyt päähän, lähinnä jotain perusjuttuja kuten numerot, tervehdykset, Ich bin Ausländer und spreche nicht gut Deutsch... mutta saa nyt nähdä. Vuorokaudesta tuntuu nytkin loppuvan tunnit kesken, eikä todellakaan kiinnosta ottaa mitään ressiä siitä, miten saa raivattua kerran viikossa sen muutama tuntia opiskeluun. Täytyy katsoa, osaisinko karsia jotain. Liikuntaharrastus on kuitenkin number uno -aamusalit ja iltalenkit haluan ehdottomasti pitää arkirutiineissani. Uni ja liikunta on perusta kaikelle muulle.
// Goals and wishes for upcoming autumn! I want to spend more time reading books and less sitting in front of my laptop, become a master cinnamon bun baker, create some shiny jewellery pieces, fall in love with jogging again and be able to jog longer distances, stop being silly (easier said than done, of course) aaaaand last but not least, I would love to learn some german. It's very easy language to pronounce and I already know some basic stuff, but we'll see if I can find some energy and time to make this dream come true.