International Cat Day // Meet Muksis!

Nasu-blogin jälkeen en ajatellut tehdä toista kissa-aiheista postausta ihan heti perään, mutta suunnitelma muuttui kun huomasin, mikä päivä tänään on: kansainvälinen kissojen päivä ! Saanen siis esitellä mun 14-viikkoisen karvavauvan. Virallinen nimi on Muksis, mutta onhan noita lempinimiä jo tullut parissa viikossa jokunen: muksu, kissas**tana, rääpäle, vinkuvonku, vaavi...

Haettiin Muksis yhdestä maalaiskylästä n. 50km päästä Lahdesta. Pihapiirissä oli paljon lampaita, koiria ja jokunen vuohi. Talon emäntä olisi mieluusti lahjoittanut meille kaupan päälle kärsivällisyyttä koettelevan pässin, joka karkailee jatkuvasti jopa sähköaidoista huolimatta :D Haha. Paikka oli niin syrjässä, ettei perus tv-kanavat näkyneet, ja netistä en uskaltanut edes kysyä. Alkuun kauhistutti ajatella, jos omakin elämä olisi sellaista. Kappas vaan, hetken päästä aloinkin jo innostua: mikä unelma olisi joskus 60-vuotiaana muuttaa jonnekin korpeen ja elää eristyksissä kaikesta, omassa rauhassa. ;) Toisaalta, arvostan kyllä kaupunkielämän mukavuuksia, joten ehkei se keskellä-ei-mitään oo mua varten.

Eka ilta uudessa ympäristössä meni vähän ujoillen, mutta jo seuraavana päivänä Muksis oli mun kerrostalokaksiossa kuin kotonaan. Ollaan myös käyty maalla mun vanhempien luona, ja siellä onkin Muksiksen kakkoskoti silloin, kun oon Kokkolassa. Mun äiti näytti kelpaavan hienosti varaholhoojaksi, kun penikka ei ollenkaan arkaillut. :) Pappa antoi hienon vinkin: "Syötä sitä mahollisimman paljon, niin siit tulee komee kolli". :D Tästä ei tosin taida kasvaa syöttämälläkään kovin raavasta kattia, sillä emokin oli hurjan pieni ja siro. Isä antoi Muksikselle tosi söpön lempinimen: Rotta. Just joo.




Ensikohtaaminen Lulun kanssa. Lulu näyttää kärttyiseltä, muttei onneksi oo kertaakaan käynyt Muksuun kiinni! Kiltti nynnerö.

Aluksi Muksis oli tooooosi kiltti, mutta nyt siitäkin on alkanut tulla esiin kissamaista riiviöpuolta. Läppärin piuha on se kaikista houkuttelevin purulelu, ja huomion saa kätevästi itseensä kun pitää tassua virtanapin päällä tarpeeksi kauan. Useamman kerran mäkki on sammutettu sillä välin, kun oon tehnyt pienenkin hetken jotain muuta :D Ja jo näin lyhyessä ajassa Muksis on onnistunut alistamaan itseään kymmenen kertaa isomman Lulun valtaansa. Lulu väistää ruokakupilla, ja sietää kiltisti kun pikku marakatti roikkuu selässä, tai leikkii hännällä. Yllättävän rauhallisesti Lulu on suhtautunut tulokkaaseen, vaikka onkin hetkiä kun se tuijottaa mua pettyneesti "miks sä toit tollasen apinanpoikasen tänne". Onneksi tie läskin kissan sydämeen kulkee vatsan kautta, ja Dreamies-herkkunaksuilla kissa on helppo pitää tyytyväsenä.

Muksis tykkää painia suihkuverhon kanssa, ja sitä kuuluu tietty harrastaa lähinnä yöaikaan. Muksis on super siisti, ja peittää sekä omat että Lulun jätökset. Välillä se kaapii laatikolla minuuttitolkulla, ja kun potta täyttää vihdoin kisun siisteysstandardit, se istuu laatikolla niin pollean näköisenä, että oon pari kertaa mennyt taputtelemaan sitä päälaelle... :D Vaikka Muksis on toistaiseksi tosi pikkuinen, se syö kuin pieni porsas. Ruokakuppi tyhjenee alta aikayksikön, ja siihen päälle menee vielä jämät Lulun kupista. Nälästänsä Muksis ilmoittaa surkealla ulinalla.

Kyllähän tästä pikkuapinasta riittäisi juttua vaikka kuinka, mutta ehkä tää riittää tältä erää. :D Tässä se nyt joka tapauksessa on, mun pikkuinen Muksis. ♥

// Happy International Cat Day, especially all the cat lovers out there! This post is dedicated to my new baby cat. He's just 14 weeks old and his name is Muksis. Cutest thing ever, huh?