
Vihdoin sain aikaiseksi kasata yhteen kuvia ja videoita Nasusta! Niitä oli hujan hajan useissa eri kansiossa sekä iPhotossa, ja suurin osa oli jo siirretty kovalevylle. Olihan siinä homma käydä kaikki läpi - siksi sitä kai tulikin viivyteltyä ihan tehokkaasti - mutta ajan kanssa tämmöset kuuluukin käydä läpi. Ei voinut olla hymyilemättä kuvia ja etenkin videoita katsellessa - siis tommonen kyklooppikisu mulla ehti olla nelisen vuotta. :') Nasun elämä jäi lyhyeksi, mutta se oli tietyllä tapaa ennakoitavissa: puuttuva silmä, huonot hampaat, heiveröinen rakenne... oon iloinen, että "Nasser" riemastutti mua ja montaa muuta edes sen neljä vuotta. ♥

Nasu oli paljon muutakin kuin pelkkä kissa; joinakin päivinä se paikkasi jopa ihmisen mentävää aukkoa mun elämässä. Oli parhautta, kun kotiin mennessä ovella oli vastassa karvakamu, joka osallistui ihan kaikkeen mitä milloinkin tein. Nasun ykköspuuhaa oli leikkiä personal traineria mun jumpatessa: se pönötti AINA olkkarin pöydällä ja kyttäsi tuomitsevasti, kun tää muija koitti epätoivoisesti tehdä vatsalihaksia lattialla. :D Oivoi.

Nyt mulla on jo kohta pari viikkoa ollut pikkuinen kissanpentu nurkissani. Monet kokee, ettei kissan kuoltua voi ottaa kovin pian uutta tilalle, mutta mä en oo niitä kissanomistajia. En ajattele asiaa niin, että tällä uudella mirrillä voisin korvata Nasun - sitä ei korvaa yksi, kaksi tai satakaan uutta söpöä kissuvauvaa. Jokainen kissa (tai mikä tahansa eläin) on ainutlaatuinen, eikä oo toista samanlaista! Myönnän, että ellei Nasu olisi sairastunut, en todennäköisesti olisi ottanut tätä uutta pentua, mutta kävi miten kävi ja mun mielestä nimenomaan kaksi kissaa on optimaalinen määrä. Viihdyn ite parhaiten asunnossa jossa on useampi karvaotus, ja halusin Lululle kaverin. Kissanpennusta tulee varsin pian oma postauksensa, jahka siirtelen kuvia puhelimesta koneelle. Nyt kuitenkin on Nasu-aiheisen koosteen vuoro. :)

Ekaa kertaa eläinlääkärissä. Toinen silmä ei osoittanut merkkejä siitä, että olisi aukeamassa ollenkaan, ja lisäksi parin viikon iässä Nasu alkoi ulvoa kuin susi. Epäiltiin kissaparan olevan pahasti sairas, ja varattiin aika eläinlääkäriin. Sinne lähdettiin sellasella apealla meiningillä, että tuskinpa on mitään tehtävissä kissan hyväksi, mutta yllätykseksemme diagnoosi olikin "vain" puuttuva silmä ja että se surkea ulina on pelkkää huomionkipeyttä emoa kohtaan. Nasu sai jäädä eloon! Olin alunperin aikeissa ottaa kuudesta pennusta itselleni vain yhden, Lulun, mutta eläinlääkärireissun jälkeen päätin pitää myös tämän rääpäleen :)




Voisipa aina olla kissanpentuja! Elämä olis pelkkää yltiöonnellisuutta.

Tässä videossa ei näy kauheasti Nasua, mutta vilahtaa se tuolla "ruokajonossa" :D


Lahteen muutin 2013, ja Nasu ja Lulu tuli tietty mukaan. Tajusin, että enhän mä ollut muistanut ostaa mitään kissanruokakuppeja. Kaivoin astialaatikosta Villeroy&Bochin lasikulhot, joita oli sopivasti kaksi kappaletta. Ehkä vähän prameat kipposet kissanruokintaan, mutta hyvin on tähän päivään saakka ajaneet asiansa... ;)

"Ai haluut lukea Etlaria sängyssä? Äläs nyt unta nää."
Nurmikot on niiiiiiiin perseestä. Tää oli Nasun tapa liikkua ällöllä nurmikolla.

Yhtenä jouluna haluttiin ottaa äidin kanssa postikortteja varten kuvia, joissa Nasu ja Lulu toimii malleina. Ihan suosiolla ne poseerasivat. :D
Nenäliinajahdissa. Jää mysteeriksi, mikä niissä nenäliinapaketeissa NIIIIIIN jännää oli.

Tässäkin etsitään nästyykejä laukusta.

Ja tässä.


"Saanko mäkin tehä sitä sun 8min abs -jumppaohjelmaa, saanko?!?"

Kuolaa riitti.
Ei mitään tietoa, mikä tää ympyränpyörimisjuttu oli, mutta aina kun tultiin kissojen kanssa maalle viikonloppua viettämään, Nasu alkoi rundaamaan kuljetuskopista päästyään. Pää meni kai matkustamisesta sekaisin... :D


Tää oli Nasun judging face. Olin just imuroimassa, ja Nasun herkät hörökorvat ei tykänneet metelistä yhtään.
Semmonen otus se Nasu muunmuassa oli. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti