Tänäkin keväänä ja kesänä on tullut tehtyä hienoja laukkulöytöjä! Tällä kertaa poikkeuksellisesti vain yksi laukku on secondhandia Vestiaire Collectivesta, loput ostin uutena niinkin eksoottisista nettikaupoista kuin Nelly ja Zalando.
Saint Laurentin Mini Lou Camera Bag on ollut mulla haaveissa jo pari vuotta, ja nimenomaan valkoisena! Yllätyin ihan itsekin, kun menin tykästymään nimenomaan valkoiseen laukkuun, sillä yleisesti mä en ole mikään valkoisen värin ystävä. Jostain syystä tämän laukun kohdalla valkoinen näytti silmääni parhaalta vaihtoehdolta - ja näyttää edelleen, vaikka tässä menneiden sesonkien aikana on tullut vastaan vaikka mitä ihania värejä vihreästä tummanbeigeen, punaiseen ja viininpunaiseen.
Värivalinnan lisäksi mulle oli alusta asti selvää, että tämän laukun tulen hankkimaan käytettynä, sillä uutena hinta on jäätävä! Kun laukku ilmestyi, se maksoi 790 euroa, seuraavana vuonna 890 e ja nyt tällä hetkellä jo 990 e... vaivaiset sata euroa hinnannousua per vuosi siis. Muistaakseni Saint Laurentilla on ollut tapana nostaa hintojaan syksyisin, joten tästäkin laukusta saa kohta maksaa nelinumeroisen summan, jos mielii ostaa sen bränikkänä. 😨😱 Nykyään Net-A-Porterin, Luisaviaroman ja MyTheresan kaltaisissa nettikaupoissa Saint Laurent on suljettu kaikkien alekoodien ulkopuolelle, eikä merkin tuotteita ole mahdollista löytää sesongin lopussa poistohintaisena alennuskategoriasta. Tämä on käsittääkseni jokin brändin tekemä linjaus, että kaikenlaiset alet halventavat brändiä.
Noh, onneksi on tosiaan Vestiaire ja muut secondhandiin erikoistuneet putiikit, joihin ei moiset rajoitukset päde! Oman Mini Lou -laukkuni löysin loppukeväästä vähän käytettynä ruotsalaiselta myyjältä, ja sain aavistuksen tingittua hinnastakin - en uskaltanut pyytää ihan häikäilemätöntä alennusta, sillä todennäköisesti myyjä olisi hylännyt tarjouksen ja laukku olisi ehtinyt mennä jo jollekin toiselle. Tämä kun on hyvin suosittu laukkumalli, joka liikkuu erittäin nopeasti secondhand-markkinoilla.
Laukku on pieni, mutta mahduttaa sisäänsä kaikki normaalit välttämättömyydet: puhelin, korttikotelo, avaimet, huulirasva, peili, nenäliinat... ehkä järkevästi tavarat asetellen saa mukaan pienikokoiset aurinkolasitkin. Laukun kullanvärisessä ketjuhihnassa on fiksusti yläosassa lyhyt nahkainen osa, jotta metalliketju ei ikävästi poraudu olkaan. Hihnan pituutta ei pysty säätämään, mutta tämmöselle 177 senttiä pitkälle hyypiölle se on just sopiva, kun käytän laukkua crossbodyna.
Saint Laurentin laatua ei turhaan hehkuteta! Oon kymmenisen vuotta sitten ostanut merkin Belle Du Jour -clutcheja kaksin kappalein, ja ne ovat edelleen kuin uusia, vaikka varsinkin ekat pari vuotta käytin niitä jatkuvasti. Jos mun pitäisi suositella yhtä merkkiä esimerkiksi ihmiselle, joka on ostamassa ekaa luksuslaukkuansa, suosittelisin Saint Laurentia. Todella kalliitahan nämäkin ovat nykyään, mutta hieman maltillisemmin hinnoiteltuja ja yleisesti ottaen tasalaatuisempia kuin vaikkapa Louis Vuitton ja Chanel. Äsken mainittujen merkkien kanssa saa olla tarkkana, ettei kohdalle osu "maanantaikappale", jollaisia tuntuu olevan paljon markkinoilla. Ja en nyt puhu edes huonosti tehdyistä feikeistä, vaan brändien omassa laadunvalvonnassa ei yksinkertaisesti olla enää kovin tarkkoja: ties minkälaista sekundaa päästetään myyntiin. LV:lla ja Chanelilla tuntuu olevan jatkuvasti ongelmia saada esim. laukkujen etuläpät ja saumojen tikkaukset suoraan. Älkää ymmärtäkö väärin, tykkään edelleen kovasti molemmista merkeistä, mutta aika valppaana saa olla tuon laadun suhteen. 😐
Lauren Ralph Laurenin ihanan värikäs virkattu laukku löytyi pari viikkoa sitten Zalandolta. Se oli hyvässä alessa, oisko 40% vai peräti 50% ja hinnasta sai pienen lisäalen koodilla. LV:n NeoNoe on yksi mun käytetyimpiä laukkuja, joten tässä LRL:n laukussa värin lisäksi vetosi myös pussukkamainen malli! Tästä tuli heti mun rento kesälaukku, johon mahtuu hyvin pikkusälän lisäksi vaikka vesipullo, sateenvarjo ja kirja mukaan.
Laukku vai taideteos? Cult Gaia on yksi kiinnostavimpia laukkubrändejä! Joskus vuosi tai pari sitten ostin käytettynä Cult Gaian puisen Ark-laukun, joten tämä on jo mun toka ostos samaiselta merkiltä. Tämä ei ole mikään käytännöllinen laukku - sisään mahtuu lähinnä pankkikortti, avaimet ja huulipuna. Puhelin on aivan liian iso! Onneksi puhelin kulkeutuu nykytyylin mukaisesti helposti myös toisen käden jatkeena, tai sen voi sujauttaa taskuun, jos vaatetuksesta sellainen sattuu löytymään.
Tätä laukkua voi toki roikottaa kahvasta, mutta parhaalta näyttää, kun laukkua käyttää kuin rannekorua
tähän tyyliin. Ai että! Tämäkin löytyi Zalandolta älyttömän hyvään alehintaan, jota edes secondhand-kauppojen hinnat eivät päihitä. Ennen ostoa katselin tietysti nekin läpi ihan vaan siltä varalta, etten turhaan maksa liikaa. 😁
Viimeistä viedään! Marc Jacobsin Snapshot on jokusen vuoden ollut yksi suosituimpia laukkuja edullisempien merkkien valikoimista, ja toukokuussa mäkin hyppäsin siihen junaan mukaan. Nellyllä tämä laukku oli hinnoiteltu jotenkin hassusti: eurohinta oli n. 250e, kun taas ruotsiksi käännetyn Nelly-sivuston hinta oli n. 3500 kruunua. Varmaan siis joku virhe valuutan käännöksessä, sillä kaikkialla muuallakin tää laukku maksaa 350 euroa suunnilleen. Noh, sitten tuli vielä tarjous, että kaikista laukuista sai -30% alennuksen. Hinnaksi jäi lopulta joku 170 euroa muistaakseni. Mielestäni ihan kohtuuden rajoissa oleva hintalappu super nätistä laukusta, joka on valmistettu laadukkaasta saffiano-nahkasta, joka omien kokemusteni mukaan kestää hienosti käyttöä. Snapshot on myös varsinainen tilaihme pieneksi laukuksi, kiitos etu- ja takapuolelta löytyvien tilavien vetoketjullisten lokeroiden. Tarviiko söpöstä värityksestä edes sanoa mitään? Mulla tulee ainakin mieleen joku trio-jäätelö... 😂
Mikäs näistä neljästä uutukaisesta on eniten teidän mieleen? Ei vissiin tänä vuonna tarvitse enää pahemmin laukkuja katsella, sillä pöhkönä tavoitteena olisi ensi vuodenvaihteen paikkeilla löytää joko Chanelin musta classic flap kullatuilla metalleilla tai Diorin musta Lady Dior hopeisilla metalleilla. Laukku olisi siis 30-vuotislahja itseltä itselle. 🙈🙈 Mulla on synttärit tammikuun lopussa. Kaikista siisteintä olisi, jos sattuisi tulemaan vastaan järkevän (köh...) hintaisena sellainen laukku, joka on valmistettu vuonna 1992! Sitten voisi ajan saatossa verrata, kumpi vanhenee ylväämmin, akka vai laukku. 😜
Kolmantena ikään kuin varavaihtoehtona on vielä Chanelin mini rectangular tai mini square mustana ja chevron-tikkauksella. Chanelin kohdalla valinta tulee olemaan joko vintage-classic flap tai mini rectangular/square, sillä Chanelit on sen verran arvokkaita käytettyinäkin, että tuo tulee takuuvarmasti olemaan mun viimeinen laukkuostos ko. merkiltä. Dioreissa jälleenmyyntihinnat on yleensä vähän maltillisempia, erityisesti todella vanhojen laukkujen kohdalla. Saapa nähdä, mitä aikanaan sitten löytyy, vai löytyykö yhtään mitään!
Jotenkin tuntuu, että tämmöseen postaukseen on hyvä sisällyttää pieni disclaimer. 😅 Laukut ovat kiinnostaneet mua aina jostain teini-iästä lähtien: mulla oli nuorena kaapit täynnä halpoja ketjuliikkeiden veskoja, satunnaisesti löysin kivoja juttuja myös kirppareilta. Sittemmin aikuisiällä mun mielenkiinto on suuntautunut erityisesti luksusbrändeihin ja secondhand-markkinoiden tarjontaan. Vaikka tässäkin postauksessa oli useampikin uutena ostettu laukku, niin kyllä silti joku 85% mun laukkukokoelmasta on hankittu käytettynä. Musta on hauska ajanviete selata preowned-/vintage-sivustoja ja olla aina metsästämässä parasta mahdollista "diiliä". Nykyään laukkuja on sen verran monta, että niiden säilytykseen mulla on korkea vitriinikaappi. Vaikka tämän perusteella voisi ehkä kuvitella, että tällaiselle himohamstraajalle kelpaa ihan laukku kuin laukku, niin näin ei missään nimessä ole. Mulla on hyvinkin tarkka maku, enkä ikinä toivoisi saavani laukkuja esimerkiksi lahjaksi - ellen sitten oo itse päässyt etukäteen vaikuttamaan siihen lahjalaukun valintaan. 😁
Vaikka klassikoillekin on aikansa ja paikkansa, niin usein mun kiinnostuskiikarit kohdistuvat johonkin ihanan värikkääseen ja kiinnostavasti kuvioituun tai koristeltuun limited edition-versioon. Mulla ei ole ikinä kiire löytää etsimääni, vaan voin kärsivällisesti odottaa monia vuosia, että tietty laukku löytyy tarpeeksi hyväkuntoisena ja itselleni sopivan hintaisena. Esimerkiksi kohtuullisen hintaisen LV Neverfull Roses-laukun löytämisessä meni 10 vuotta, Miu Miun kissaprinttisessä clutchissa yli kuusi vuotta jne. Mikäs kiire mulla olisi, kun ostan laukkuja sillä ajatuksella, että ne on mulla loppuelämän. Joskus harvakseltaan mun mielipide on toki vuosien aikana muuttunut, ja sitten oon listannut joitakin yksittäisiä laukkuja myyntiin. Vuittoneilla on hyvät tsäänssit tehdä jopa voittoa, sillä merkin hinnat nousevat jatkuvasti, pienten ja tuntemattomampien merkkien laukut puolestaan ovat jälleenmyyntiarvoltaan aika kehnoja "sijoituksia".
Musta on hassua, että usein ihmisten mielestä vaikka taiteen, posliinikissojen, kellojen tai autojen keräily on ihan fine, mutta laukut ovat sitten jotenkin turhaa humpuukia ja törkeää kulutushysteriaa. Tässähän on usein kyse pohjimmiltaan siitä, että näin ajattelevaa ei itseä satu pätkän vertaa kiinnostamaan joku sellainen hömpötys kuin käsilaukut. Järkevintähän olisi jättää ihan kaikenlainen keräily ja tavaran hoardaaminen väliin ja vaikka säästää kaikki. Mäkin koko ajan kyllä säästän rahaa mm. tulevaisuuden asunnon hankintaa varten, mutta tietysti voisin tehdä sitä enemmänkin, jos en ostaisi enää lainkaan laukkuja. Mutta sitten taas, laukut on mun harrastus. Intohimosta en ehkä puhuisi, sillä tuntuu vieraalta puhua materiasta intohimon kohteena. 😅 Laukut kuitenkin kiinnostavat mua niinkin paljon, että yhtenä tulevaisuuden unelmana on perustaa oma laukkuihin erikoistunut secondhand-nettikauppa. Eli harrastuksena alkaneesta keräilystä itsensä työllistämiseen, sounds like a plan.
