Kesäloman LV-ostos

 

Nyt olisi Louis Vuittonin ostos esittelyssä! Jotain pientä kivaa tarttui kesälomalla Helsingistä mukaan...

   

Jännitys tiivistyy...

   

Tadaa! Viimeinkin tuli hankittua Romy Card Holder. Näin tällaisen LV:n korttikotelon ekan kerran vuosikausia sitten Cassie Thorpen videossa ja tykästyin heti. Tuolloin mulla oli kuitenkin suht vastikään hankittu Pradan oranssi korttikotelo, joten en tietenkään ruvennut tekemään mitään uusia hankintoja. Useita vuosia vierähti, Prada alkoi kulua kulmistaan ja hieman tilavamman mallinen lompsa rupesi houkuttelemaan. Niinpä LV:n näppärä vetoketjutaskullinen korttikotelo tuli taas mieleeni. Jäin odottamaan, että myyntiin tulisi jokin kiva väriyhdistelmä... lopulta odotin pari vuotta. 😄

Mulla oli haaveissa tyttömäinen klassisen monogrammin ja pinkin tai vaaleanpunaisen yhdistelmä, mutta sellainen oli lopulta yllättävän vaikea saada käsiin. Silloin kun jotakin kivaa väricomboa olisi ollut mallistossa, nettikauppa näytti aina vaan loppuunmyytyä. Monet väriyhdistelmistä eivät puhutelleet, tavallista tai reverse monogrammia puolestaan en kelpuuttanut, kun hakusessa oli jotain vähän spessumpaa. Kesällä huomasin, että nyt olisi pitkästä aikaa taas myynnissä kiva korttikotelo, jossa on monoa ja vaaleanpunaista. Nettikauppa näytti, että Espan LV-liikkeessä pitäisi olla sitä hyllyssä... ja niinhän siellä sitten olikin! Ostopäätös syntyi tyyliin 10 sekunnissa sen jälkeen, kun myyjä esitteli korttikotelon mulle. Mitäpä sitä enää jahkailemaan, kun takana oli monen vuoden odotus! Kannatti ehdottomasti odottaa "sitä oikeaa", eikä tyytyä hätäisesti johonkin ihan kivaan vaihtoehtoon. 😅 Lopulta löytyi kuin löytyikin just semmoinen, joka oli haaveissakin.

      

Hyvä ja pitkään harkittu ostos! Kortteja tähän mahtuu neljä kappaletta, eli juuri sopivasti mun makuun. Vetoketjutaskussa säilön kuitteja ja käteistä, jos mulla sellaista sattuu välillä olemaan.

 

Korttikotelo maksoi 340 euroa. Se on kova hinta "pelkästä" korttikotelosta, mutta oon valmis maksamaan laadusta ja toivon, että tämä pysyy pitkään hyvänä käytössä. Pradan vanhan kotelon ajattelin myydä pois Vintedissä tai jossain, jos siitä vielä jonkin järkevän summan saisi. Jos ei, niin sitten jääköön jemmaan matkamuistona Amsterdamin reissulta.

   

Jos joku on Romy card holderia funtsinut, niin mä kyllä suosittelen! Jos ei tartte olla LV, mutta tykkää tyylistä, niin samankaltaisia löytyy mm. Furlalta (vetoketjutasku + peräti 10 korttipaikkaa) ja Mulberrylta (vetoketjutasku, neljä korttipaikkaa ja iso takatasku). 

LV x YK Speedy Bandoulière 25

 

Aiemmin lupasin esitellä tämän uudehkon, loppuvuodesta ostamani vuiskan! Mua kiehtoo Louis Vuittonin erikoismallistoista erityisesti kahden japanilaisen suunnittelijan kanssa tehdyt yhteistyöt: Yayoi Kusama ja Takashi Murakami. Ilmankos, sillä näissä mallistoissa värejä ei juurikaan ole säästelty! Kun Louis Vuittonin ja Yayoi Kusaman yhteistyömallisto tuli myyntiin reilu kolme vuotta sitten, olin ihan innoissani erityisesti laukuista, joissa perusmonogrammia oli elävöitetty eri värisillä "maalipilkuilla". Tämän printin/kuvion nimi on Dots.

   

Töissä en laukkua käytä, kun tähän ei mahdu läppäri, mutta muuten Speedy Bandoulière 25 on ihan loistava arkiseen käyttöön! Laukkuun mahtuu helposti kaikki tarpeelliset jutut ja paljon ylimääräistäkin. Hihnan pituutta voi säätää ja sen saa halutessaan irti laukusta. Plussaa siitä, että hihna on tarpeeksi pitkä siihen, että mäkin 177 cm pituisena voin käyttää laukkua crossbodyna sujuvasti ilman, että laukku jää liian korkealle. Varsinkin kaupungilla kuljeskellessa suosin mieluiten crossbodya, sellanen laukku tuntuu jotenkin turvallisimmalta. 

 

Tämä Dots-kuosi on niin kiva! Malliston laukuista erityisesti mua viehätti tämä Speedy 25 ja Alma BB. Isommista laukuista, kuten Neverfullista ja Onthegosta en niin kovin innostunut, vaikka siis toki kaikki tällaiset väripilkut ovat kivoja. Oon tyytyväinen, että Vestiaire Collectivessa tuli Speedy varsin maltilliseen hintaan vastaan! Mun periaate on se, että ovh:n ohi en suostu maksamaan ikinä missään tilanteessa ylihintaa, ja käytetyn laukun pitää olla käytetyn laukun hintainen, vaikka se olisikin jotain vähän spessumpaa mallistoa.

Speedy 25 on sen verran kompaktin kokoinen laukku, etten ainakaan toistaiseksi ole kokenut laukkuorganisoijaa tarpeelliseksi. Pysyy kivasti muodossaan ilmankin, mutta toisaalta, voisihan sitä harkita jotain ohuesta matskusta tehtyä organisoijaa laukun pohjalle ihan vaan suojaamaan laukun sisävuorta. Laukun sisuskalut ovat muuten räväkän punaiset, mutta en nyt saanut otettua hyvää kuvaa tähän postaukseen. Sisältä löytyy yksi iso tasku, jossa on vetoketju.

Laukussa mulla on lähiaikoina roikkunut Jellycat -merkin söpö kroisanttihahmo. Kerran miehen kotikonnuilla tuli paikallisessa pikkukaupassa hauska tilanne, kun jotkut teinitytöt muka huomaamattomasti pälyilivät mun laukkua vähän kauempaa. "Kato, tolla on tollanen Jellycat!" kuulin toisen sanovan. Onneksi heitä kiinnosti parinkympin avaimenperä, eikä se LV:n Keepall Mini -laukku, joka mulla oli silloin käytössä. 😂

    

Ehdottomasti hyvä ostos! Seuraava laukkuhaave LV:ltä olisi kyllä se Alma BB valkoisena multicolorina. Sikäli kätevää, kun multicolor-mallisto lanseerattiin ekan kerran viime vuonna ja nyt alkuvuodesta toistamiseen, eli periaatteessa markkinoille on tuutattu jo kahteen otteeseen tuota mun haavelaukkua, eikä se täten ole enää mikään kovin spessu ja harvinainen. Hyvällä tuurilla varmaan tänäkin vuonna voi jo tehdä hyviä löytöjä secondhand-sivuja kyttäämällä. 😁

Joskus vuosikausia sitten oon tehnyt blogiin listan mun unelmalaukuista, ja sellaisen voisinkin lähiaikoina askarrella päivitettynä versiona. Nyt mulla olisi ainakin aikaa ideoida postauksia blogiin, kun sairastelun takia ei juuri ole tarvinnut poistua kotoa lähipäivinä. Oon ollut nyt jo yli viikon enemmän ja vähemmän kipeenä. Viime viikon torstaina töistä junalle kipittäessä ihmettelin, et miten nyt niiiiiiiin hemmetisti hengästyttää, vaikkei tarvinnut edes hölkätä tai juosta junaan. 😁 Illalla olikin sit palelua ja veto aivan pois - piti jopa poikkeuksellisesti ottaa päikkärit. Perjantaina olikin sit tosi tukkoinen olo ja nenä vuoti koko ajan, viikonloppuna alkoi nuhaisuuden kylkiäiseksi kehittyä helvetinmoinen yskä. Alkuviikosta olin aivan romuna, kun yskitti jatkuvasti, oli lämpöä ja päänsärkyä. Keskiviikosta asti on sentään menty jo normaalilla lämmöllä taas, mutta yskä on todella tiukassa. Lisäksi pienestäkin rasituksesta vasemmalla tuntuu herkästi muljuntaa ja nykimistä, joten varailin suosiolla lääkäriajan huomiselle. Joku sydänlihastulehdus tästä nyt vielä puuttuisikin. 🙈 Toisaalta, oon sentään ainakin toistaiseksi säästynyt influenssalta korkeine kuumeineen. Sellaistakin "herkkua" tuntuu kovasti olevan liikkeellä...

34

 

Taas on yksi vuosi lisää mittarissa, huhhei! Maanantaina oli virallinen päivä. Töissä työkaveri muisti mun synttärit ja sen kunniaksi maisteltiin sitten alakerran ravintolan biscoff-laskiaispullia, jotka olivat oikein hyviä, vaikkakin supermakeita. Illalla Netflixiä katsellessa nautiskelin vielä mun lempijäätelöä, "Penan ja Jorman" mansikkajuustokakkua. 😉 Löysin Normalista tollasia ilmapalloja, jotka maksoi muistaakseni 80 snt kipaleelta. Mulla ei ole ikinä ollut ilmapalloja synttäreilläni edes lapsuudessa, joten nyt otin asian omiin käsiini ja korjasin tämän suuren vääryyden. 😂

   

Mä oon nyt kohta kaksi viikkoa "asunut" Tikkurilassa. Mun kummitäti on reissussa Aasiassa ja oon täällä hoitamassa hänen brittikissa Miisaa. Täältä pääsee nopeasti alle tunnissa Lahteen junalla, joten tulipa tuossa viikonloppuna poikettua kotona hoitamassa parit postitukset ja käytiin samalla porukoiden kanssa syömässä.

   

Ruokapaikaksi valikoitui vanha kunnon Mamma Maria!

   

Mulla oli tortellinipastaa, jossa oli mm. ilmakuivattua kinkkua ja oliiviöljyä kastikkeena. Nams! Ensi kerralla voisin ottaa pitkästä aikaa jonkin risoton, jotka ovat tosi hyviä tuolla. 

   

Muidenkin ruoat näytti hyvältä! Miehen kanssa tietty maistellaan aina toistemme ruoat ristiin, ja olipa tosi hyvää hänen makkarapastakin (yläoikea kuva).

   

Jätskiä jälkkäriksi! Italialaista jäätelöä ei mikään voita.

   

Lähes aina otan Mamma Mariassa vaniljajäätelöä, koska se on vaan NIIIIIIIIIN täydellinen vaniljajäätelö. Nyt olin hassuttelevalla tuulella ja otin jätskin, jossa oli viikunaa, mantelia ja pistaasia. Oli hyvää ja manteli maistui tosi voimakkaasti, mikä on mun mielestä pelkkää plussaa, mutta olisi silti pitänyt kuitenkin ottaa vaan se vanilja. 😉

   

Tikkurilan keskustaan ilmestyi tällainen Korppi-taideteos viime syksynä, jos oikein muistelen lukeneeni uutisista. Omasta mielestäni tää on todella hieno! Olisipa massiivisia eläinaiheisia taideteoksia enemmänkin kaupungeissa. Onhan meillä Lahdessa toki semmonen autonrenkaista tehty strutsi!

   

Tiksissä käppäilyä, leffahetki, aamupalaa ja Miisa.

   

Sunnuntaina vietettiin miehen kanssa Helsinki-päivä.

   

Stockalla pyörimisen jälkeen oli nälkä ja muistin, että katutason kerroksesta löytyy ravintola Pupu. Sinne siis mentiin syömään! Sapuska oli hyvää, mulla oli Taco bomb-salaatti ja miehellä mm. teriyakikanaa sisältävä bowl. Vähäsen miestä huvitti, että kauttaaltaan pinkissä ravintolassa oli asiakkaina pelkkiä naisia ja sitten hän kiintiömiehenä. 😂

   

Stockan laukkuosastolta löytyy myös Louis Vuittonin liike. En ikinä kehtaa mennä tonne yksin, mutta nyt kun oli seuraa, hyödynsin tilanteen ja käytiin yhdessä ihmettelemässä valikoimaa. Olihan tuolla vaikka mitä. Haaveilen ton mallisesta korttikotelosta kuin alaoikealla olevassa kuvassa näkyy. Tuo valkoinen multicolor olisi upea, mutta basic ruskea monogram maksaa yli 100 euroa vähemmän. Ja olisihan se tummempi väri varmaan käytännöllisempi, jos korttikotelo pyörii jossain laukunpohjalla... 😄

   

Yläoikealla kuvassa mun tämän hetkinen laukkuhaave, Alma BB valkoisena multicolorina. Vaikka korttikoteloa/lompakkoa en välttämättä uskaltaisi ottaa valkoisena, laukun uskaltaisin milloin vaan! Valitettavasti sillä on hintaa 2350 euroa, joten ei tule kyllä kauppoja. Täytyy joskus vuoden tai parin päästä kyttäillä secondhandina Vestiairesta - ennemmin tai myöhemmin mä aina tapaan löytää etsimäni laukut kelpoon hintaan. 😄 Toki jos nyt jostain taivaalta tipahtaisi yllättäen 2k seteleitä nenän eteen tai jos joku salainen ihailija haluaa yllättää mut superkalliilla laukulla, niin LV:n nettikaupasta täältä voi laittaa tilausta menemään. 😂

   

Ajattelin, että oltaisiin voitu mennä Ekbergiin kahville, mutta kun nähtiin ulos asti yltävä jono, käännyttiin pois.

   

Muistinpa sitten Cafe Berryn, jota on hehkutettu vaikka missä. Sinne siis! Mahduttiin jopa sekaan, vaikka ihan karmea hälinä ja härdelli olikin. 

   

Tiskissä olisi ollut vaikka mitä herkkua, mutta koska kahvila on tunnettu näistä upeista marjoja/hedelmiä esittävistä leivoksistaan, piti tietty testata sellaiset. Oli herkullisia molemmat!

   

Helsingissä on aina kivaa käydä, mutta erittäin kivaa on myös lähteä sieltä pois. En varmaan ikinä tottuisi ison kaupungin hälyyn ja hektisyyteen. Kaikilla ihmisillä on koko ajan olevinaan helvetinmoinen kiire jonnekin. Huvittaa, kun porukka säntäilee junaan ja metroon, vaikka niitä menee ja tulee koko ajan muutaman minuutin välein. En maalaisena samaistu yhtään tollaseen - meilläpäin menee busseja arkisin 30 min välein ja viikonloppuisin tunnin välein. 😂 Kuinkahan pitkään pitäisi asua pk-seudulla, että alkaisi itsekin omaksua tollasen kauhean kiireen ikään kuin elämäntyylinä?

Esittelemättömiä laukkuja pt. 5: Louis Vuitton Pochette Métis

Saanen esitellä: Louis Vuitton Pochette Métis!

Miten onkin käynyt niin, etten VIELÄKÄÄN ole esitellyt blogin puolella tätä laukkua, joka on helposti mun kaikkien aikojen käytetyin viime vuosien ajalta? Se on nimittäin aika paljon sanottu se, kun ottaa huomioon, että mulla on laukkuja tätä nykyä varmaan ainakin 70 kappaletta. Never stop the madness... 

Myönnettäköön tosin, että laukut kiinnostavat nykyään vähemmän kuin vielä joitakin vuosia sitten. On muutamia (ikuisuus)haaveita, jotka toteutuvat sitten joskus, jos ovat toteutuakseen. Toisin sanoen, jos vastaan tulee tarpeeksi hyviä diilejä. Tai voitan lotossa lol. Muutoin kiinnostus on ollut pitkään laskusuunnassa, ja varmaan ihan hyvä niin. Keräilyharrastushan tämä mulle on aina ollut siinä, missä joku toinen kerää postimerkkejä, pienoismalleja tai ties mitä harrasteautoja. 😂

En enää ole tässä keräilyhuumassa niin syvällä, että haaveilisin vaikkapa omasta secondhand-laukkukaupasta, kuten joskus oli unelmana moinen perustaa. Tosin nyt kun sanon näin, niin varmaan ajaudun kuitenkin vielä myymään laukkuja. 😝 Mielestäni pelkät laukut ovat tylsä yritysidea, joten ainakin haluaisin ympätä konseptiin jotain muutakin spessua ja elämyksellisyyttä. Lisäarvon ja poikkeuksellisen hyvän ostokokemuksen luominen kiinnostelisi! Yhtään minkäänlaista firmaa en tässä ajassa perustaisi ilman kulurakenteeseen sisään leivottua hyväntekeväisyysaspektia. Jos rupeaisin joskus (sivu)työnä myymään tavaraa, ainakin haluaisin samalla tehdä jotakin hyvää ja hyödyllistä.

Näiden turinoiden myötä itse aiheeseen, Métisiin! Vai Métikseen? Miten se kuuluu taivuttaa?

 

Ostin tämän käytetyn, mutta erittäin hyväkuntoisen Métisin Vestiaire Collectivesta keväällä 2022 "maltilliseen" 1500 euron hintaan. Tuohon aikaan laukun suurin hype oli jo hieman hiipunut, joten secondhand-markkinoilla alkoi olla jo vähän muutakin tarjontaa kuin reilusti ylihintaisia kolmen tonnin listauksia. Muistaakseni kolme vuotta sitten laukun hinta suoraan Vuittonilta ostettaessa oli ehkä n. 1800-1900 euroa - tosin laukku oli aina loppu, joten sieltä sitä oli lähes mahdotonta saada käsiinsä. Kurkkasin juuri, paljonko laukku nykyään maksaa uutena: 2250e! Ei huhhuh näitä hintojen korotuksia.

Métis on mitä täydellisin crossbody-laukku! Hihna on säädettävissä itselle juuri sopivaksi. Laukkuun mahtuu kaikki oleellinen: puhelin, avaimet, lompakko tai korttikotelo, huulikiilto, peili ja pieni hiusharja. Ehkä noiden lisäksi menisi vielä jotain muutakin pientä. Laukun sisällä on väliseinämä helpottamassa laukun pitämistä järjestyksessä, lisäksi löytyy pieni avotasku ja takaa vetoketjullinen tasku, johon mahtuu vaikkapa kuitteja, kortit tai puhelin.

   

Pieneksi laukuksi tämä on varsinainen tilaihme! Ja kuten LV:n kanvaasilaukut yleensäkin, tämäkin on super kevyt, eikä paina lähes mitään tyhjänä. Laukun klassinen malli ja ikoninen monogram-printti sopivat melkeinpä kaiken kanssa yhteen: ei mitään väliä, yhdistääkö laukun kesämekkoon, rentoon huppariasuun vai talviseen toppatakkiin. 😄

    

Made in Spain. Onnekkaimpien kohdalle osuu luiskavuiskan valmistusmaaksi Ranska, ja vaikka se onkin aina mun ykköstoiveena, niin tärkeämpänä pidin sitä, että tämä laukku on riittävän uutta tuotantoa. Tämä oli sinänsä poikkeuksellinen toive, sillä pääsääntöisesti vanhemmat Vuittonit ovat usein merkittävästi parempaa laatua. Harmillisesti Métis-laukun ensimmäisten vuosien erissä on ollut tyyppivikana se, että laukun kanttaukset ovat alkaneet murentua, kun kova kanvaasi ei ole kestänyt läpän aukomista ja laukun täyttämistä. Eli toisin sanoen, nämä vanhemmat laukut eivät välttämättä kestä normaalia käyttöä... Uudemmat Métisit ovat vähän pehmeämpää kanvaasia, jolloin materiaali kestää paremmin. Mun laukussa ei ole ollut mitään ongelmia kestävyyden kanssa. En enää muista, miltä vuodelta mun laukku on - saattoi olla 2019? Laukku on tullut myyntiin vuonna 2014, joten muistelisin vältelleeni ainakin ennen 2017 valmistettuja laukkuja. Kannattaa toki googlailla tarkemmin, jos tästä laukusta haaveilee käytettynä.

   

Jos saisin pitää mun LV-laukuista vain yhden, se olisi mahdollisesti tämä. Niin paljon tästä tykkään.