Taisinpa taannoin lipsauttaa tehneeni pari löytöä Vestiaire Collectivesta. Ensimmäinen oli se Louboutinin shamppanjan värinen clutch ja toinen tulee tässä - Louis Vuitton Alma PM, kiiltävällä Vernis -nahalla ja värissä Amarante. Ihka ensimmäinen vuiskan luiskani. 🙈 🙉 🙊
Mun ylihintaisista laukuista unelmointi alkoi jo varhain, n. 15-vuotiaana. Näin mamman aikakauslehdessä kuvia Vuittoneista, ja iskin silmäni Manhattan GM -laukkuun. Mallin tuotanto on aikoja sitten lopetettu, mutta käytettynä laukkua näkyy silloin tällöin Vestiairen kaltaisilla second hand -sivustoilla, huutiksessa ja FB:n myyntiryhmissä. Monesti hyväkuntoinen Manhattan irtoaisi jopa suht edullisesti, mutta sille lienee syynsä: jos mm. Purse Forum -palstan parjauksia on uskominen, laukku on melkoisen epäkäytännöllinen ja erittäin painava. Siksi oon päättänyt skipata Manhattanin, vaikka yhä tykkäänkin sen ulkonäöstä.
Manhattanin jälkeen seuraava LV-tykästys oli viininpunainen Alma, ja se valikoituikin ekaksi Vuittonikseni. Kokovaihtoehtoja on kaksi, PM ja MM, ja oon aina tykännyt enemmän tuosta pienemmästä PM:stä. Se on siron kokoinen, mutta siihen mahtuu kuitenkin kaikki arjessa tarpeellinen rompe. Mikään käytännöllisyyden huipentuma tämäkään laukku ei ole; siinä ei ole pitkää hihnaa ja kahvat ovat niin lyhyet, ettei laukku istu kovin luontevasti käsipuoleen. Varsinkin siinä vaiheessa kun talvitakit astuvat taas kuvioihin, voi unohtaa suosiolla käsivarrella kanniskelun. Eipä haittaa, sillä käytännöllisyyden kaipuuta varten mulla on olemassa reppu. Reppu palvelee parhaiten silloin, kun mukaan tarttee muutakin kuin vesipullon, avaimet, sateenvarjon, lompakon, nästyykit ja huulirasvan.
Myönnettäköön että alunperin oli tarkoitus käyttää kesän lomarahat huomattavasti järkevämmin, eli matkaan. Reissuseuraa ei vain oikein löytynyt ja lopulta itsestäni alkoi tuntua, että ehkä on vaan parempi pysytellä kotimaan kamaralla lähellä kotia, kun terveyskuviot ovat sen verran tiiviisti vaivanneet mieltä. Olisi varmasti vaikeaa, ellei mahdotonta päästä kunnon lomamoodiin ja yrittää saada matkasta kaikki irti. Ehtiihän sitä toistekin. Nyt kun mulla on ollut italiaa jo jokusen kerran, oon alkanut harkita italialaisen kirjekaverin etsimistä. Jotenkin näin somen kulta-aikoina olisi huisan siistiä, kun olisi joku jonka kanssa lähetellä perinteistä kirjepostia. Kuhan ei vaan postin pentele hukkaa kirjeitä. 😄 Jos kirjekaveruus ottaisi tuulta alleen, olisi tietty hauskaa myös tavatakin joskus ja kas, sittenhän mulla olisikin jo Italiassa paikallinen turistiopas kun sinne matkaisin. Che bello!
// Dear readers, please let me introduce my very first LV bag! It's Alma PM in oh-so-shiny Vernis leather and in color Amarante, which is a great, kinda dramatic tone of burgundy. I got this beauty from Vestiaire Collective few months ago and like it a lot!