Lailla koirien ne keppejä noutaa, siinä juoksussa jää vaa kantapalat kouraa. Kurssipörssit ja pörssien kurssit, euriborit, korot ja kissankultaunssit.


Oon aika varmasti joskus kirjoitellut täällä blogissa, että oon hyvin passiivinen etsimään uutta musiikkia soittolistoilleni. Suurin syy on se, että 95% uutuuksista on ärsyttävää paskaa t. kriitikkojen kriitikko. 😁  Kyllä oli kymmenen vuotta sitten räppi räppiä; melkein kaikkea mitä vastaan tuli, pystyi kuuntelemaan. Sittemmin pinnalle on noussut sellanen "höpöhöpö" räppi, jossa jauhetaan paljon ja nopeasti huonon biitin päälle. Kun biisi loppuu, huomaa ettei mieleen jäänyt ainoatakaan tärppiä, ja juuri sellaisia mä kuuntelijana kaipaan. Ehkä tästä syystä kiinnostus räppi-genreen on vähän lopahtanut. 

Nykyään on varmasti aiempaa helpompaa ruveta räppäriksi, kun on lukuisia some-kanavia hyödynnettäväksi. Youtube channel vaan auki ja videolinkit jakoon naamakirjassa, Instagramissa ja Snapchatissa. Kun tarpeeksi raivokkaasti promoaa omaa juttuansa, kyllä niitä videotoistoja alkaa kertyä, ja sen myötä tulee näkyvyyttä. Aiemmin oli ehkä tärkeämpää olla myös hyvä ja aidosti taitava riimittelijä, jotta sai taustavoimia projektillensa. Nyt jos apureita ei löydy, kaiken voi periaatteessa tehdä yksinkin jos on aikaa ja rahaa. Mikin saa kaupasta ja biittejäkin voi ostaa. Eiku äänittämään.

Onneksi aina välillä vastaan tulee kiinnostavalta vaikuttavia artisteja. Vielä kun vaivautuu tsekkaamaan myös ne "saatat pitää myös näistä" suositukset, saattaakin pian huomata että yks kaks on löytänyt kymmeniä uusia biisejä kuunneltavaksi. Nyt oon tykästynyt varsinkin Pummiharmoniaan, jonka bongasin Spotifysta. Tässä vähän kuunneltavaa pummeilta ja muutamalta muulta! 











Seuraavat biisit Atomirotalta ja Polarsoundilta ft. Edorfilta onkin olleet jo pidempään tuttuja, mutta kun nyt räppiteemalla mennään, pakko linkittää nekin tähän postaukseen :)


Paljon onnea vaan, mä etin onnea vaan

dominosushi_1

dominosushi_2

Noni, nyt sitten ollaan kakskytviis. Shit gets real. Aamulla herätessä ahdisti yllättävän vähän! Matkalla yhteen tilaisuuteen piti jopa pikkusen kyynelehtiä silkasta ilosta, kun kaveri lähetti mulle söpön videon 4-vuotiaasta tyttärestänsä. Ihana typy onnitteli synttäreistä ja kertoi rakastavansa. Aww. 💗

Töissä olin kaikkea muuta kuin kyvykäs multitasker, vaikka sitä olisi kyllä tarvinnut olla. Ajatusten korttitalo romahteli toistuvasti; kun esimerkiksi yritin keskittyä asiaan X, tuli toistuvasti jotakin joka keskeytti homman ja se piti aloittaa uudestaan. Koitin varmaan kolme kertaa, kunnes piti todeta ettei nyt vaan onnistu. Tulipa myös todettua, ettei musta olisi asiakaspalveluun vaikkapa kaupan kassalla. Esillä olo, sellanen valmiusasemassa "pönöttäminen" on kamalaa. Koko ajan täytyy muistutella itseänsä että nyt akka hymyile, jumalauta h y m y i l e  ettet näyttäisi ainakaan kauheen murhaavalta. Posket tulee kipeeksi, kun liikaa jumppaa suupieliä! Otan myös liikaa itteeni, jos joku tulee purkamaan pahaa mieltänsä muhun. Tunsin itseni sylkykupiksi pariin otteeseen. 😀  Miten kaupan kassatädit kykenee työhönsä? En mm. osannut vastata kysymykseen, joka koski paikkaa jossa oltiin - minä en ollut siellä koskaan aiemmin ollut, joten en tuntenut rakennusta ollenkaan. Oisin tietysti lähtenyt mieluusti etsimään jotakuta, joka olisi osannut vastata mua paremmin, mutta tilanne oli sellanen, ettei siitä niin vaan voinut sännätä muualle. Pahoittelin tietämättömyytäni ja sain vastauksena sättimistä ja ikävän katseen. Jeijj. No, toisaalta kokemus vahvisti taas sitä, että se ympäristö jossa valtaosan työajasta vietän, on ihan sopiva mulle.

Kun porukka lähti syömään, pakenin omille teilleni ja kävin vihdoin tsekkaamassa Lahteen hiljattain avatun sushiravintolan, Domino Sushin. Oli kyllä todella hyvää ruokaa, ja ravintola oli viihtyisä. Suosittelen, jos japanilaisesta sapuskasta diggailee! Tästä tulee kova kilpailija Mamma Marialle. Jatkossa kysymys kuulunee: japanilaista vai italialaista? Kävin myös varaamassa tatuointiajan liikkeeseen, jossa oon "aina" halunnut ottaa tatuoinnin. Se on se huhujen mukaan Lahen paras, eli tietenkin Custom X. Aika löytyi parin kuukauden päähän, ja koordinaatteja tulee nahkaan.

dominosushi_3

dominosushi_4

Iltapäivällä tilaisuuden jatkuessa pystyi olemaan jo rennommin. Sitä riemua ei liian pitkään jatkunut, kun huomasin kellon lähestyvän kolmea - oon syntynyt jossain kolmen-neljän hujakoilla. Tuntui että nyt elämä on virallisesti ohi, kaikki mikä voi kusta, on kussut. Alkoi surettaa toden teolla ja päässä risteili tuhat asiaa jotka eivät olleet menneet putkeen, ja toiset tuhat jotka todennäköisesti eivät tulevaisuudessakaan suju kuten neiti naiivi toivoisi. Kotona vapauduin ja heittäydyin dramaattisesti makkarin lattialle itkemään takki ja muut tamineet päällä. Kova ja epämukava lattia tuntui tilanteeseen sopivammalta kuin vaikkapa sohva. Nenä oli niin tukossa ettei henki kulkenut kunnolla, ja itku alkoi kuulostaa naurulta. Ha ha, onpa muuten nastaa olla 25! Päätin että vielä tähänkin päivään on mahdollista ujuttaa pientä juhlan tuntua, ja avasin viinin joka on ollut jemmassa viime kesästä. Se oli perkeleen pahaa, kuten lähes kaikki alkoholi nykyään. En tiedä mitä odotin. Ei vaan maistu, ja toki se on lähinnä positiivista. Vois ruveta absolutistiksi - aika varmasti lähivuosina rupeankin. Loput vinkut voisin käyttää vaikka kanaruoan marinadina. Hurraa alkoholille leivonnassa ja ruuanlaitossa, nej-nej lasissa! 😉

Äsken nostatin mielialaani ilmoittautumalla yhteen vapaaehtoisjuttuun. Oon pari kuukautta miettinyt, että voisin hyvin poiketa silloin tällöin jossain vanhainkodissa ja esimerkiksi ulkoiluttaa vanhuksia. Tai olla vaan juttuseurana - vaikka osaankin olla varsinainen tuppisuu, usein kuitenkin riittää että vaan kuuntelee ja on läsnä. Ja jos kuuntelee tarkkaan, voi alkaa hiljalleen kommentoida ja siitä sitten alkaa keskustelusta tulla molemminpuolista. Oon aina arvostanut mummoja ja pappoja, ja muutenkin viihdyn parhaiten itseäni huomattavasti vanhemmassa seurassa - noh, poikkeuksena parhaat ystävät ja J. Muuten lähipiirissä onkin ikäeroa ainakin se kymmenen vuotta. Vanhuksissa on parasta se, ettei heidän seurassa tarvitse pahemmin stressata mistään. Heillä ei yleensä ole tarvetta naurettavaan hoppuiluun ja hötkyilyyn. Poikkeuksia toki on, mutta kenties ne todelliset teräsmummot ei olekaan se mun "kuppi teetä". Vanhoilta ihmisiltä on kiva yrittää ammentaa rauhaa ja tyyneyttä.

Toivoin että oisin voinut tänään laittaa eteenpäin "esityslistan" yhdestä jutusta, sillä siinä olisi ollut mulle tälle illalle kivaa puuhaa ja muuta ajateltavaa kuin vanheneminen. En kuitenkaan saanut tarkempia yhteystietoja, vaikka pyysin niitä monta päivää sitten. No, täytyy jatkaa hiillostamista, tai etsiä järkevä kiertotie. En oo varma kuinka realistinen suunnitelma mulla on, mutta olisi kiva käydä sitä läpi sellaisen kanssa, jolla olisi silmää asialle. 

Hmmm, vastaiskuna vanhentumiselleni ostin eilen kaupasta viidakkomuroja, lapsuuden suosikkeja. En oo aiemmin kehdannut ostaa niitä, kun eihän nyt aikuiset semmosia voi syödä. Pah, miksei? On muuten aika juhlallinen iltapala, kun voi onkia lusikalla apinoita ja leijonia kulhosta. 🙈 🙉 🙊

Ruokapäiväkirja part. 1

ruokapäiväkirja_1

Mun mielestä kaikenlaiset ruoka- ja liikuntapäiväkirjat on jännää luettavaa muiden blogeissa, joten päätinpä toissa viikolla toteuttaa oman versioni moisesta. Koska joka tapauksessa kirjaan kaikki safkat ja liikunnat Sulamoon (entinen Kalorilaskuri), tästä ei oikeastaan koitunut muuta vaivaa kuin kirjoittaa samat jutut toistamiseen Bloggerin puolelle, ja tietty ottaa vähän ruokakuvia postauksen kuvitukseksi. 😀

En nyt merkitse postaukseen päivittäisiä energiavajeita, mutta kerrottakoon että tavoite on päästä n. 1000 kaloriin. Usein sanotaan että 7000 kalorin vaje vastaa kiloa, joten tolla tahdilla pitäisi laihtua kilon verran viikossa. Pitäisi, mutta meikä lihoo... viikonloput menee toki yleensä rennommin, eikä haittaa vaikka vähän menisi ylikin kalorit yhtenä päivänä, jos pian korjaa tilanteen. Semmonen on mun kalorifilosofia! 😋

ruokapäiväkirja_2

Maanantai 9.1.

aamupala
kahvia maidolla + 1 rkl kookosöljyä
smoothie, jossa 1 prk Skyr Creme Brulee -rahkaa, 1 banaani, 1 dl puolukkaa, 1/2 dl mustikoita, 1 tl pellavansiemenrouhetta ja ripaus kanelia
= 375 kcal

lounas
bulgurmössöä, jossa 100 g jauhelihaa, 1 dl bulguria, 100 g parsakaalia, 40 g sipulia, 25 g maissia + mausteita ja lihan paistossa käytetty voita, bulgurin keittämisessä rypsiöljyä
= 575 kcal

välipala
2 pientä mandariinia ja 75 g Fast Luxus hazelnut caramel proteiinipatukka
= 350 kcal

iltapala
350 g ruismarjapuuroa
vihreää teetä maidolla
= 240 kcal

YHTEENSÄ 1540 kcal

Päivän mittaan juon 2-3 l vettä. Joskus seassa on puolukkamehutiivistettä. Vedenjuonti määrineen pätee joka päivänä, joten en kirjaa sitä ylös muiden päivien kohdalla. Mun on aivan pakko juoda tasaisesti pitkin päivää tai päänsärky on taattu! 😄  Oon janoinen ihminen.

Lisäksi joka ikinen päivä tulee otettua seuraavat vitamiinit: kalanmaksaöljy, d-vitamiini, sinkki, magnesium ja silloin tällöin c-vitamiiniakin. C:tä pitäisi tulla ihan hyvin ruokavaliostakin, joten sitä en ota päivittäin.

maanantain liikkumiset: kävely töihin ja takaisin yht. 30 min, reipas lenkki 1 h 20 min, salilla kuntopyörä 15 min, jalkalihakset 15 min, crosstrainer 15 min + matkat 20 min, vatsalihasliikkeitä n. 10 min (tämä ohjelma + lankutusta)
= 180 minuuttia, kulutus n. 1100 kcal. Askemittarin lukema: 20,5 tuhatta askelta

Toi kulutus tulee siis liikunnasta, tämän päälle tulee tietysti peruskulutus. Jos nyt joku miettii syömisiä ja kulutusta vertaillessa, että tässähän on selkeesti syöty kulutusta enemmän. 😉  Mun kokoisella naikkosella peruskulutus heiluu vähän päälle 2000 kalorissa, jos päivän aktiivisuustaso on suht passiivista. Tämä mätsännee hyvin toimistotyöhön, joka on lähinnä istuskelua - tosin, nyt on mahis käyttää seisomapöytää, jee!


Tiistai 10.1.

aamupala
kahvia maidolla + 1 rkl kookosöljyä
smoothie, jossa 125 g maitorahkaa, 1 banaani, 1 dl puolukkaa, 1/2 dl mustikoita, 1 tl pellavansiemenrouhetta, 1 rkl maapähkinävoita ja ripaus kanelia
= 420 kcal

välipala
60 g Sportyfeel protein+ sweet strawberry proteiinipatukka
= 200 kcal

päivällinen
samaa bulgurmössöä kuin maanantaina
= 575 kcal

iltapala
2 paistettua kananmunaa, 100 g kurkkua ja 100 g porkkanaa
vihreää teetä maidolla
= 300 kcal

YHTEENSÄ 1495 kcal

tiistain liikunnat: työmatkat + asioilla käyminen kävellen yht. 50 min, reipas lenkki 1 h 20 min, kahvakuulailua 20 min: etuheilautus 3 x 15, jalkakyykky 3 x 15, sumokyykky 3 x 15, pystypunnerrus 3 x 15, hauiskääntö 3 x 15.
= 150 min, kulutus n. 850 kcal. Askelmittarin lukema: 21,1k


Keskiviikko 11.1.

aamupala
kahvi maidolla + 1 rkl kookosöljyä
smoothie, jossa 125 g maitorahkaa, 1 banaani, 60 g mustikkaa, 30 g karpaloa, 1 tl hunajaa ja 1 tl pellavansiemenrouhetta
= 350 kcal

lounas
broileripastasalaatti, jossa jäävuorisalaattia, punasipulia, miniluumutomaattia, persikkaa, broileria ja currymaustettua fusilli-pastaa + Thousand Island salaattikastiketta
= 660 kcal

välipala
125 g tonnaria
2,5 dl sokeritonta glögiä
5 piparia
= 330 kcal

iltapala
100 g ananasta
125 g omenaa
70 g mansikkaa
1 rkl maapähkinävoita
= 230 kcal

YHTEENSÄ 1580 kcal

keskiviikon liikunnat: salilla 20 min crosstrainer, 20 min käsi- ja selkälaitteita, 10 min kuntopyörää, matkat salille, töihin ja asioille kävellen yht. 1 h 20 min, reipas lenkki 45 min
= 175 min, kulutus n. 960 kcal. Askelmittarin lukema: 22,7k

ruokapäiväkirja_3

Torstai 12.1.

aamupala
kahvia maidolla ja kookosöljyllä
smoothie, jossa 125 g maitorahkaa, 1 banaani, 30 g mustikkaa, 30 g puolukkaa, 1 tl pellavansiemenrouhetta, 1 rkl maapähkinävoita, ripaus kanelia
= 400 kcal

välipala
60 g Sportyfeel protein+ cookie proteiinipatukka
1 pieni mandariini
50 g mansikkaa
50 g omenaa
= 300 kcal

päivällinen
samaa broileripastasalaattia kuin keskiviikkona, sama määrä
2 dl sokeritonta glögiä
25 g pipareita
= 800 kcal

iltapala
puuroa, jossa mustikoita, vadelmia ja kookosöljyä
vihreää teetä maidolla
Skyr piparkakku -rahka 170 g
20 g kuivattuja luumuja
= 490 kcal

YHTEENSÄ 1990 kcal

torstain liikunnat: "maastopäivä" töissä; paljon seisomista ja jonkin verran liikkumista + kävellen kauppareissu +  kävellen salille ja siellä crosstraineria 40 min
= 120 min, kulutus n. 770 kcal. Askelmittarin lukema: 22,5k


Perjantai 13.1.

aamupala
kahvia maidolla ja kookosöljyllä
smoothie, jossa 125 g maitorahkaa, 1 banaani, 100 g persikkaa, 3 rkl sitruunamehua, 3 dl appelsiinitäysmehua
= 340 kcal

lounas
1 reissumies, jossa avokadoa, mustapippuria ja chilimaustetta
200 g proteiinivanukas
50 g kuivattuja luumuja
= 500 kcal

päivällinen
Katkarapurisottoa Mamma Mariassa, ruokajuomana vesi
= n. 600 kcal (ei tarkkaa tietoa, karkea arvio!)

"iltapala"
ED energiajuoma
toffeejäätelötuutti
irtokarkkeja
= 1400 kcal

YHTEENSÄ 2850 kcal (kulutuksen yli n. 300 kcal)

perjantain liikunnat: kävellen töihin ja asiolle, 45 min reipas lenkki
= 105 min, kulutus n. 550 kcal. Askemittarin lukema: 19,5k


Lauantai 14.1.

aamupala
kahvi maidolla
smoothie, jossa 125 g maitorahkaa, 1 banaani, 1 dl vadelmaa, 1 dl mustikkaa, pellavansiemenrouhetta ja hunajaa
= 300 kcal

päivällinen
perunaa, maitokastiketta ja savusiikaa
salaattia (jääsalaatti, tomaatti, kurkku, paprika)
2 keitettyä kananmunaa
3 näkkäriä + margariinia päälle
= 615 kcal

syntymäpäiväkahvittelut
kahvia maidolla
pala Irish coffee -juustokakkua
täytetty croissantti
= 770 kcal

iltapala
50 g mansikkaa
1 mandariini
100 g Twist -konvehteja
= 540 kcal

YHTEENSÄ 2225 kcal (vaje n. 400 kcal, kumoaa perjantain ylitykset ;) )

lauantain liikunnat: pitkä lenkki
= 90 min, kulutus n. 600 kcal. Askelmittarin lukema: 14,7k


Sunnuntai 15.1.

aamupala
kahvia maidolla
smoothie, jossa 125 g maitorahkaa, 1 banaani, 1 dl vadelmaa, 1 dl mustikkaa, hunajaa, pellavansiemenrouhetta
täytetty croissant
= 560 kcal

lounas
linssi-kookoskeittoa
1 keitetty kananmuna
1 appelsiini
100 g luumurahkaa
= 600 kcal

iltapala
pala juustokakkua
teetä maidolla
= 340 kcal

YHTEENSÄ 1500 kcal

sununtain liikunnat: kävelylenkki 60 min, vatsalihasohjelma 10 min, kävellen salille, 30 min crosstrainer, 20 min jalkatreeniä
= 140 min, kulutus n. 950 kcal. Askelmittarin lukema: 16,1k

Semmosia sapuskoja ja liikuntoja! Meinasin tehä viime viikolla heti vastaavan, mutta muistin että silloinkin olisi ollut loppuviikon ohjelmassa synttärikakkua. Näitä ruokapäiväkirjoja ei tuu varmaan kovin säännöllisesti tehtyä blogiin, joten olisi kiva jos "otantaan" kuuluisi vähän erilaisia viikkoja. Kuitenkin valtaosaan vuoden 52 viikosta ei sisälly kakun syömistä, tai muutenkaan samassa mittakaavassa porsastelua kuin tämän esimerkkiviikon loppupuolella. 😁

Väistelen herroja ja pohjasakkaa, ihan ku tulisin tilanteisiin aina kolmion takkaa. Kahtasattaa jarrut toimimasta lakkaa, ja äkkipyssäytystä ei tuu vakkuutus kattaa.

ootd_21_01_17

sunglasses - Céline
scarf - Acne Studios
coat - Zara
top - H&M
gloves - Asos
bag - Gucci
jeans - Topshop
boots - Pavement

Lumene CC meikkivoide

lumene_cc_voide

Nyt minäkin olen sitä testannut ja hyväksi havainnut - kyse on tietysti paljon hehkutetusta Lumene Colour Correcting -meikkivoiteesta, eli CC-voiteesta! Täältä voi lukea tarkemmin tuotteesta. Tätä meikkivoidetta on ollut jo melko pitkään myynnissä, olisiko vuoden tai parikin? Oon kuullut tuotteesta pelkkää hyvää, ja myös ystäväni ylisti tätä ja suositteli ostamaan. Hetki sitten Lumenen tuotteista sai peräti 40% alennusta Citymarketissa, joten vihdoin tuli ostettua oma CC. Voide on aivan loistava kiireessä! Käytän yleensä Estee Lauderin Double Wear -meikkivoidetta, ja se on mahtava, mutta tönkömpi koostumus on hitaampi levittää tasaisesti iholle. Lumenekin peittää hyvin, mutta levittyy nopsaan. Täydellistä! 

Täältäkin lähtee ehdottomasti suositukset Lumenelle, kannattaa kokeilla! 😊

// This CC foundation tip is mainly for readers in Finland, since I think you guys living abroad might not be able to find this Finnish cosmetic brand, Lumene, from your location. But if you can, please go ahead and try this product because it's simply awesome. 

Sometimes you climb out of bed in the morning and you think, I'm not going to make it, but you laugh inside - remembering all the times you've felt that way.

valopää

Hihhii, hupsut ja hämmentävät sattumat tekivät massiivisen comebackin nyt loppuviikosta. Näitä oonkin kaivannut harmaata arkeani piristämään. 👍 Torstaina ostin pitkästä, piiiiiitkästä aikaa ainekset herkulliseen kalapulla-parsakaalimössöön. Meni muutama tunti, ja eiköhän joku tyyppi ollut käynyt Instassa tykkäämässä kuvasta, jossa näkyy annos kyseistä safkaa. Kuva on useita kymmeniä viikkoja vanha, varmaan viime kesältä, ja tietty mitä vanhempi kuva, sen epätodennäköisempää että siihen tulee uusia liketyksiä.

Perjantaina kun olin lähdössä töistä, kuulin että käytävällä joku porukka pysähtyi katselemaan toimistomme seinällä olevia julisteita. Mulla oli tosi epäsosiaalinen olo eikä tehnyt mieli ottaa riskiä small talk-tuokioon päätymisestä tuntemattomien kanssa, joten istuin takaisin työpöytäni ääreen ja viivyttelin lähtöä. Tyypit hölisivät erityisesti eräästä räp-artistista. Kun he viimein jatkoivat matkaa, heitin laukun olalle, läimäytin työhuoneen oven kiinni ja avasin Spotifyn. Jaahas, sieltä alkoi sopivasti soida just sellainen biisi, jossa kyseinen räppäri on mukana feattaamassa. 😄

Pelottavat Spotify-sattumat jatkuivat vielä samana päivänä. Olin ostanut jo aiemmin viikolla suklaalevyn viikonloppua varten, muttei kuitenkaan tehnyt sitä enää mieli. Niinpä lähdin reippailemaan Prismaan, jotta saisin käsiini ihania hamppusnackseja ja vähän irtopähkinöitä. Kauppa oli perjantaiseen tapaan täynnä jengiä, ja teki mieli huokaista ääneen helpotuksesta, kun tuli mun vuoro maksaa ostokseni ja pääsin pakenemaan ostohelvetistä. 😁 Ohitin muuan korukaupan, jonka ikkunassa näkyi Pandoran mainosjuliste. Oon ihaillut Pandoran rannekoruja muutaman kuukauden, ja nytkin piti pysähtyä vähän katselemaan. 😉  Ostoaikeita ei kuitenkaan ollut, joten jatkoin pian matkaa. Taas avasin Spotifyn. Sieltäpä alkoi heti ensimmäisenä soida satunnaissoitossa Hurstin ja Häkkilän Pandora, jota en aiemmin ollut kuullut. Se oli oikeasti hurjaa. Mikähän todennäkköisyysprosentti tollasella yhteensattumalla on? Asentaako Spotify pitkäaikaisille käyttäjilleen anturit aivoihin, jotka lukevat ajatuksia ja valitsevat biisin niiden perusteella? Pitäisikö askarrella foliorullasta muodikas lierihattu?

Oon kyllä sitä mieltä, että tämän myötä mulla on täydet valtuudet hankkia itselleni Pandoran rannekoru, johon kerätään nättejä charmseja. 😉 Ihmettelin tätä Pandora-juttua Skypessä J:n kanssa, ja hän kysyi heti, otinko kenties kuvan siitä Pandora-mainoksesta. Kuulemma joku ohjelma voi tunnistaa tekstejä kuvarullan sisällöstä. Hui saakeli. No, onneksi ainoa kuva julisteesta jäi silmieni verkkokalvoille. En olisi kehdannut räpsiä kaupassa kuvia, ja samat jutut löydän taatusti netistäkin. 😄 Alan kuitenkin hiljalleen ymmärtää, miksi jotkut eivät halua kertoa netissä mitään itsestään, tai sitten he liittyvät Facebookiin keksityllä nimellä. Pidän silti esimerkiksi Googlea enemmän ystävänä kuin vihollisena, kunhan vaan on lähdekritiikkiä.

Prismasta kotiin päästyäni rojahdin sohvalle löhöämään ja harmittelin, kun edeltävänä iltana oli jäänyt Kokkisota osittain näkemättä. Pohdin, pitäisikö etsiä jakso katsomo.fi:stä ja katsoa se sieltä. En jaksanut, kauhee homma odotella videon latautumista ja muutenkin läppärin ruudulta on tylsää katsella ohjelmia No, hetken päästä avasin tv:n "taustamölyksi" ja eiköhän Kokkisodan uusinta ollut juuri alkanut. Jee!

Siinäpä hauskuutusta kerrakseen. Ensi viikolla tapahtuukin jotain ei-niin-hauskaa, kun täytän torstaina 25. Ikäahdistus ei oo koskaan ollut näin kokonaisvaltaista. En oikein osaa sanoa, onko tää ennenaikainen kolmenkympin kriisi vai jopa puolitettu viidenkympin villitys. Mun käsityksen mukaan kolmekybäsenä elämä saattaa tuntua tyhjältä, kun taas viiskymppisenä voi tehdä mieli pistää kaikki mullinmallin. Jos olisin ollut kaukaa viisas muikkeli ja mulla olisi säästötili muuhunkin tarkoitukseen kuin käyttörahojen jemmaamiseen (inhoan pitää päätilillä isoja summia, siellä on yleensä max. parisataa!), nyt olisi varmaan se hetki kun "viidenkympin villitys" iskisi. Ottaisin kenties sapattivapaata ja lähtisin tuhlaamaan tonnitolkulla rahaa ypöyksin reilaamiseen Euroopassa. Se on aina ollut mun unelma, reili. Ei välttis yksin, mutta eipä oo kovin montaa jonossa lähtemään mukaan maailmalle sitten jonakin päivänä. 😊 Reilireissusta kelpaisi tulla takaisin ryöstettynä, rähjääntyneenä ja jopa itsensä löytäneenä. Ehkä silmämunat punaisena, jos oisin päässyt hyppäämään jossain kohteessa benjin, ja pari verisuonta olisi katkennut ilmaveivin aikana.

Mulla ei ole tuhansia, ja ihan hyvä niin. Villityksiin ei ole varaa, joten tyydyn siihen varhaiseen kolmenkympin kriisiin. Oon aina pitänyt kahtaviittä tärkeänä etappina, jolloin kuuluisi olla jo yhtä ja toista koulutuksesta yritykseen ja perheeseen. Kaikkea hienoa tapahtuisi haipakkaan, kun nuorena muka jaksaa painaa (paskapuhetta, by the way), ja voisi hyvillä mielin alkaa rauhoittua ja keskittyä arjen pyörittämiseen: työt, asuntolainan maksaminen, ipanoiden kasvatus, mitä aikuiset nyt tapaa puuhastella. Yllättävän kauan pystyin kieltämään itseltäni ikäahdistuksen, mutta nyt se puskee päälle. 

En todellakaan oo yrittäjä, tai naimisissa pankin kanssa asuntolainan merkeissä. En edes jaa vuokrakämppääni jonkun sellaisen kanssa, joka ärsyttävästi jättää sukkia minne sattuu lojumaan, tai kasaa tiskit vääränlaisiin pinoihin altaaseen. Saati että tätä menoa yksikään kolmesta elossa olevasta isovanhemmastani tulisi näkemään lapsenlapsenlapsiansa. 😞 En myöskään tiedä, mikä musta tulee isona. Moni juttu kiinnostaa; psyka, laki, yhteiskunta, valokuvaus, kirjoittaminen... mutta ne on kiinnostuksia eikä potentiaalisia uravaihtoehtoja. Olisi kai helppoa pohtia urakehitystä "järki edellä", jos esimerkiksi raha motivoisi. Siitä vaan hommaamaan koulutus, jonka myötä voisi tienata hyvin ja johon luonne riittää. Mutta raha on toistaiseksi kaikista huonoin motivaattori. Voi olla että se alkaa motivoida sitten, jos ne asuntoasiat alkaa tosissaan kiinnostaa. Toistaiseksi vuokraboksi kelpo sijainnilla on ihan okei - mitä nyt välillä kaipaan maaseudun rauhaa ja semmosta ylellisyyttä kuin puusauna.

No, oma noin kymmenen vuotta sitten asetettu rima on alitettu kirkkaasti. Elämä 25-vuotiaana tulee olemaan aika erilaista kuin keskenkasvuisena kakarana haaveilin. Ehkä olin vähän ylioptimistinen teininä - maailma tuntui niin avoimelta 15-vuotiaan vinkkelistä! Sittemmin musta on tullut varovaisen optimistinen realisti skeptisellä twistillä, tai siihen ainakin pyrin. Oon myös tutustunut Charles Bukowskiin, ja oppinut tärkeitä pointteja elämästä, vaikkapa Our educational system tells us that we can all be big-ass winners. 😁

Ei tietenkään ole millään lailla myöhäistä. Melko todennäköisesti elämää on edessä paljon enemmän kuin sitä on nyt takana. Toivon, että tästä tulee se vuosi kun opin vihdoin sanomaan ei. Kun asiat menee säännönmukaisesti päin hevonhelvettiä, on todella vaikeaa sanoa ei, vaikka se jo samaisella hetkellä tuntuisi väärältä myöntyä. Ei tee mieli hankaloittaa asioita lisää sillä, että mahdollisesti antaa itsestänsä muille kuvan hankalana hyypiönä. On parempi esittää reipasta likkaa, sanoa joo ja nillittää itseksensä jälkikäteen.

Olisi mahtavaa oppia vaalimaan "mamouttaan". Olla häpeilemättä ja selittelemättä niin herkkä ja empaattinen kuin sielu sietää, olematta kuitenkaan pelokas ja alistuva. En tiedä miten onnistun aina hakeutumaan tossujen alle, kun en siellä koskaan oo kauheen häävisti viihtynyt. Kärsivällisyys on hyve, joka kuuluu jo vakiovarustukseeni, mutta myös tietynlaista luonteen lujuutta toivoisin löytäväni. Kanssaihmisissä oon aina arvostanut eniten niitä, jotka osaavat rauhallisin ja varmoin ottein edetä kohti tavoitteitansa, tekemättä niistä kummempaa numeroa ja huomioiden samalla muiden tarpeet. Minä-minä-minä -asenne on musta puistattavinta tän hetkisessä maailmassa. Uskon että ainoa oikea tapa toimia on muita auttaen, eikä kaistalla törkeästi ohitellen, mielessä pelkästään omat haluamiset ja missiot. Kun seuraavan kerran asetat itelles tavoitteen, jonka toteuttamiseen tarvitset yhden tai useamman tahon jeesiä, pohdi toki, millä tavoin se vastapuolikin hyötyisi maksimaalisesti siitä, jos tai kun hän käyttää resursseja sun juttuun. Parasta on tietysti, jos sun juttu ei ole pelkästään sun juttu, vaan siitä voi muovata aidosti yhteisen jutun. Liian usein mennään perse edellä puuhun, kun keskitytään juonimaan että mitenköhän saisi skoijattua jonkun apuriksi ilman, että itse joutuu joustamaan omista ehdoistaan. Se ei toimi. Silmään kuseminen ei kanna kauas.

Irish Coffee Cheesecake

irish coffee cheesecake 1

Tulihan sitä kakkua leivottua mamman syntymäpäiville, kuten aiemmin uumoilinkin! Tällä kertaa vuorossa oli Irish coffee juustokakku jossa on kahvin, suklaan ja viskin makua. Ohjeen sävelsin itse, koska taaskaan mikään netistä bongaamani kakkuresepti ei ollut sellaisenaan tarpeeksi houkutteleva neiti krantun mielestä. 😀 

Ei jummi miten kivaa leipominen nykyään on. Ajatella, että muutama vuosi sitten pidin sitä tosi tylsänä puuhana! Tää viikko vierähti suurimmaksi osaksi ajan kulumista odottaen; tulispa perjantai-ilta äkkiä ja pääsis leipomaan kakkua... 😌  No, viimein se h-hetki koitti ja leipomisesta haaveilu vaihtui tositoimiin. Tein iltamyöhään kakkupohjan ja täytteen, laitoin ne kylmään hyytymään ja sitten oli taas odoteltava - tällä kertaa lauantaiaamua, jolloin vuorossa olisi kakun viimeistely kiilteellä ja koristeluilla.

Trust me, tää leivontavimma on jo sitä luokkaa että venaan into pinkeenä potentiaalisia leivontahetkiä enemmän kuin koskaan venasin joulupukkia kylään ollessani lapsi. Leipominen on suorastaan jännittävää! Oon sen verran tuore kotileipuri, ettei se prosessi ihan selkäytimestä suju. On mahdotonta taata, että uusi kokeilu onnistuu - mutta jos homma menee putkeen, siitä seuraava onnistumisen ilo on aivan suunnatonta.

irish coffee cheesecake 2

irish coffee cheesecake 4

Ja tämä juustokakkuhan onnistui! Jopa niinkin hyvin, että helmikuussa 80 vuotta täyttävä rakas mummoni haluaa samanlaisen juhliinsa. 😁 Muutama kehitysidea tulikin jo mieleen synttärikakun leipomista silmällä pitäen. Ensinnäkin, kakkupohjassa kannattaa käyttää niitä "aitoja" Digestive-keksejä, eikä Lidlin Digestivejä. Ne alkuperäiset on pehmeämpiä ja murentuvat paremmin, ja se tietysti helpottaa keksipohjan teossa huomattavasti. Täytyy myös välttää hoppuilua viime silauksen eli koristelun kanssa - nyt iskin suklaat ja nonparellit kakun pinnalle vähän liian aikaisin, ja nonparelleista levisi pikkuisen hopeaa väriä kiilteeseen. Ketään muuta tämä detalji ei häirinnyt, mutta itseäni se hieman tympi. Sen sijaan ainesosien mittasuhteisiin olin tosi tyytyväinen! Niitä ei siis tarvitse venkslata seuraavalla leipomiskerralla.

irish coffee cheesecake 3

Irish Coffee juustokakku

Pohja
n. 250-300 g Digestivejä
75 g voita tai margariinia sulatettuna

Täyte
5 liivatetta
200 g Philadelphia maustamatonta tuorejuustoa
200 g Viola suklaa tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
0,5 dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
1 dl vahvaa kahvia kylmänä
0,75 dl viskiä (kanadalaista tai amerikkalaista, eli ennemmin makeaa kuin savuista sorttia)

Kiille
3 liivatetta
1 dl tummaa kaakaojauhetta
0,75 dl sokeria
3 dl täysmaitoa

Koristeluun
Mozartin kuulia
Suklaakuorrutettuja pähkinöitä (esim. hassel)
Hopeisia nonparelleja

Ohje

Laita 5 liivatetta kylmään veteen.

Murskaa keksit ja kaada joukkoon sulatettu rasva. Sekoita hyvin ja kaada seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan (halkaisija 26 cm) pohjalle. Levitä ja painele tasaiseksi.

Sekoita kulhossa tuorejuustot, sokeri, vaniljasokeri ja kahvi.

Vatkaa toisessa kulhossa kerma löysäksi vaahdoksi. 

Kuumenna viski esim. mikrossa. Ota liivatteet pois vedestä ja sekoita viskin sekaan. Kaada viski-liivateseos tuorejuustojen kanssa samaan kulhoon. Sekoita hyvin.

Yhdistä tuorejuustoseos ja kerma, taas hyvin sekoittaen. Kaada täyte keksipohjan päälle vuokaan, peitä tuorekelmulla ja laita jääkaappiin hyytymään. Jos mahdollista, kannattaa antaa täytteen hyytyä yön yli, mutta minimissään on hyvä odotella 4-5 h ennen kiilteen tekoa.

_________

Kun täyte on kunnolla jähmettynyt, valmista kiille. Laita 3 liivatelehteä kylmään veteen. Sekoita kattilassa kaakaojauhe, sokeri ja maito, kuumenna kiehuvaksi. Tämän jälkeen laita kattila hetkeksi vesihauteeseen, jotta suklaakastike hieman jäähtyy. 

Kun seos on viilentynyt, lisää joukkoon liivatteet. Sekoita hyvin ja kaada kiille vuokaan täytteen pinnalle.

_________

Jos kakun haluaa koristella, kannattaa antaa kiilteen hyytyä n. tunnin verran. Koristelussa on tietty vaan oma mielikuvitus rajana. Ite ajattelen että more is more, kuten ehkä näkyykin. 😉  Kun suunnittelin juustokakkua, sain vision puolitetuista Mozartin kuulista leipomuksen pinnalla - äitini tykkää kyseisistä marsipaanikonvehdeista. Niitä saikin metsästää kolmesta eri kaupasta, kunnes Lidlissä tärppäsi. Nämä eivät tosin ole niitä aitoja, punaisessa rasiassa olevia Mozartin kuulia, vaan Lidlin omaa versiota. Ihan passelia kamaa onneksi! 

irish coffee cheesecake 5
Seuraava juustokakku lienee mummon synttärikakku, mutta sen jälkeen voisi olla taas tutun ja turvallisen sitruunajuustokakun vuoro. 😛

// Meet the Irish coffee cheesecake that I baked for my mum's birthday! This yumminess tastes like coffee, chocolate and a hint of canadian whiskey. The glossy surface is like chocolate pudding and on top of it you can spot some Mozartkugels (pistachio marzipan), chocolate covered hazelnuts and nonpareils. I guess hashtag #carboverload is very well deserved.

Musiikkivuosi 2016

spotify1

spotify2

Spotifylta tuli vuodenvaihteessa mielenkiintoinen sähköposti - statistiikkaa siitä, miltä 2016 kuulosti mun soittolistojen perusteella. En yllättynyt lainkaan ajasta, jonka oon viettänyt musiikkia kuunnellen, mutta TOP-3 oli hiukan hämmentävä. Come on, en kai mä oikeesti noin paljon kuunnellut Samuli Edelmannin ja Jipun Jos sä tahdot niin -biisiä? 😂 Mariskan Kuolema on kalamies soi repeatilla loppuvuodesta aika paljon, ja Leevi & The Leavingsin Tikapuut taivaaseen on ollut yksi isoimpia lemppareita syksystä lähtien.

PS: Perhana että jurppii, kun Suomenkielisen Biisin Nimi Kirjoitetaan Tähän Tyyliin. Isot alkukirjaimet toimii tehosteena englannissa ja varsinkin saksassa, ne tuo sopivasti dramatiikkaa. Mutta suomalaisissa kappaleissa moinen kirjoitusasu näyttää lähinnä kömpelön teatraaliselta. Tarkkaa hommaa. 😉