Iltaa! Blogi on on ollut lähiaikoina aika horroksessa, enkä usko että se kovin pian on palaamassa entiselleen. En ajatellut lopettaa - vaikka sekin välillä poikkeaa mielessä - mutta postaustahti voi jatkossakin olla melko epämääräinen. Viikossa voi tulla 1-2 postausta, tai saattaa mennä pari viikkoa etten postaa mitään. Aikaa sinänsä on samalla tavalla kuin aiemminkin; aina päivässä on joku rako jonka aikana voisi avata bloggerin ja turinoida joko vaatteista, kosmetiikasta, ruuasta, kissoista, jostain syvällisemmästä, tai ihan vaan niistä näistä. Nyt on vaan huonosti inspiraatiota ja energiaa mihinkään "ylimääräiseen". Välillä monet höhlät pikku jututkin tuntuu uuvuttavilta ja ylitsepääsemättömän vaikeilta, ja pää lyö tyhjää helppojenkin valintojen äärellä.
Viikonloppu meni leppoisissa merkeissä maalla. Perjantai oli herkkupäivä, ja sen kunniaksi piti pitkästä aikaa saada sushia! Vehmaan maut vois kyllä ruveta mun sponsoriksi, ei tekisi edes tiukkaa mutustaa tollanen sushiateria vaikka joka päivä :D Niin ja Lahteen on nyt hiljattain auennut sushiravintolakin, ja se pitää ehdottomasti testata tässä joskus... Jälkkärinä oli Lindtin miniatyyrikonvehteja. Ei ihan päihitä Lindtin Creation Dessert -suklaita, mutta hyviä oli nämäkin :) Tavallaan naurettavaa, että jo lokakuussa on jouluherkut esillä kaupan karkkiosastolla, mutta toisaalta, eipä tartte hirveesti pohtia, mitä sitä ostaisi viikonloppumässyksi. Lindtin konvehdit on parhaita, mutta myös mm. Wiener Nougat, Maraboun Paradis ja Twist uppoaa nekin. ;) Jouluun on vielä monta viikkoa, joten eiköhän tässä ehdi tekemään kierroksen lempikonvehdeista jo ennen sitä - ei sitten tarvi mököttää, jos joulupukilla meneekin pasmat sekaisin ja se tuo jotain Pandan konvehteja, jotka poikkeuksetta tulee laitettua eteenpäin jollekin toiselle.
Tulin äsken salilta, ja siellä sujui ihmeellisen hyvin. Salille mennessä kirosin näitä mun kinttuja, jotka kävellessä tuntuvat siltä kuin nilkoissa olisi 5 kilon jalkapainot -siksipä epäilyttikin, miten treeni tulisi kulkemaan. Yllättäen menikin paremmin kuin moneen viikkoon! Viikonloppuna tuli myös ulkoiltua pitkien lenkkien muodossa, ja koska olin nyhjäämässä vanhempien nurkissa maalla, pääsin saunaankin jopa kolmesti. Joskus kun miettii, mitkä asiat mulle on elämässä tärkeitä, puusauna ja kunnon 90-100 asteen löylyt nousee pelottavan korkealla sijalle. En ihan oikeasti osaa sanoa, luopuisinko ennemmin musiikin kuuntelusta vai satunnaisesta saunasta. :D No, onneksi toi on sellainen valinta, jota ei tarvitsekaan tehdä. ;)
Kaikenlaisia hauskoja sattumia tapahtuu aina vaan. Keskiviikkona örisin kilppariasioista blogissa, ja seuraavana aamuna kolmosen aamulähetyksessä oli laajasti kilpirauhaskeskustelua. Toinenkin blogijuttu; muistaneeko kukaan mun
ylistystä Raision Nalle -tuotteista? :D Tuossa postauksessa kirjoitin näin:
"Suomen kiinnostavin brändi on muuten mun mielestä Nalle. Kaurahiutaleiden kuuluu olla aina Nallea! Nallessa on jotakin kiehtovaa; lähes jokainen suomalainen tietää Nallen puurohiutaleet, vaikkei tuotteita käsittääkseni mainosteta mitenkään. Tai jos mainostetaan, se on niin hillittyä ja hienovaraista, etten ole onnistunut koskaan bongaamaan mainosta missään. ;) Valikoima on todella tarkkaan rajattu, mutta toimiva. Pakkauksen kyljessä pönöttää aina sama lempeä nallenassu vuodesta toiseen, eikä tuttua hahmoa ole sorruttu muokkaamaan muoti-ilmiöiden mukaan esim. manga-tyyliseksi. Hrr. Raisio, älkää IKINÄ kajotko siihen hienoon nallehahmoon. :D"
...nyt ne siellä Raisiolla ovat kera mainostoimistonsa uudistaneet hienon nallensa! :(
Täältä voi nähdä lopputuloksen. Kun ekan kerran huomasin kaupassa muropaketin, jossa luki Nalle ja kuvana oli tuo uusi nallehahmo, en aluksi edes tajunnut että kyseessä on muunnelma Raision tutusta nallukasta. Seuraavaksi ajattelin, että ehkä muropaketin kylkeen on haluttu hieman erilainen kuvitus - murot ja hiutaleet erikseen. Sitten menin puurojen luo ja useammassa paketissa kummitteli tuo uusi nalle, joka ei herätä kerrassaan minkäänlaisia ostohimoja meikäläisessä. Siitä ei tule sitä samaa "
tätä oli aina lapsenakin lautasella" -nostalgiafiilistelyä, joten taitaa mennä puuromerkki vaihtoon, ihan vaan lapsellisena protestina uutta mainostoimistonallea vastaan. :D
Hmm, Lidlissä pakastevihannekset ovat puoli-ilmaisia, 750g pussit maksavat jotain 1,70 euroa tai jotain sinne päin. Yhtenä päivänä kauppalistaa väsätessä muistin ruusukaalien olemassaolon, ja päätin että niitä on saatava piiiiitkästä aikaa. Haaveilin kaupassa pyöriessäni ihanista hunajassa pyöritellyistä ruusukaaleista ja manteleista... ja hah, jo siinä kassan jälkeen ostoksia pakatessa tajusin ostaneeni ruusukaalien vierestä vihreitä papuja. Siis yök. Vahinko oli jo tapahtunut, joten päätin että näillä mennään, ei huvittanut lähteä kiertämään kauppaa toista kertaa. Ajattelin kysellä myöhemmin, onko jollakin tutulla huippuhyviä ideoita, mitä vihreille pavuille kannattaisi tehdä. Oon joskus syönyt niitä keitettynä, ja ne olivat suorastaan pahoja sillä tavalla valmistettuna. Hrrr. En kuitenkaan ehtinyt kysellä vinkkejä keneltäkään, sillä postilaatikkoon oli tullut Fit-lehti ja siinä oli monen sivun edestä papureseptejä - kuin tilauksesta! :D
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, törmäsin muutama viikko sitten erääseen tuttuun ihmiseen, mutta olin ajatuksissani kulkenut ohi ja vasta pitkän matkan päässä kasvot palasivat mieleen - hei, sehän oli taatusti se! Vähän harmitti, sillä vaikka ei tunneta hyvin, olisi ollut ihan kiva vaihtaa pari sanaa. Noh, sattumalta kyseinen ihminen otti jälkeen päin yhteyttä sähköpostilla, ja päästiin vaihtamaan lyhyesti kuulumisia. Hänkään ei kuulemma ollut huomannut mua, joten ainakaan ei tarvinnut miettiä, olinko vahingossa jättänyt itestäni tökerön kuvan ohi kulkiessani. ;) Hän myös uskoutui mulle jakamalla ihanan uutisen, mikä todella lämmitti mieltä - ne on niitä hienoimpia hetkiä, kun huomaat jonkun luottavan suhun niin paljon, että hän päättää kertoa tärkeän asian juuri sulle. Niillä tilanteilla on aina ollut mulle valtavan suuri merkitys; edes sen hetken verran elämässä on jotain pointtia.
As if tätä blogia vähänkin lukeneet ei jo tietäisi seuraavaa: kaikenlainen "syvällistely" on mulle tärkeää. On kuitenkin vaikeaa löytää sellaisia ihmisiä, jotka kertoisivat itestään muutakin kuin pintaraapaisun verran. Isoista asioista puhuminen on vaihtokauppaa. Jos toinen antaa itsestänsä vähän muutakin kuin "onpas sateinen sää tänään", mä voin ihan hyvin kertoa vaikka jokaisen yksityiskohdan elämästäni. En oo kovin yksityinen ihminen siinä vaiheessa, kun pääsen vauhtiin. En kuitenkaan osaa luottaa keneenkään saman tien, vaan tykkään odottaa että toinen avaa linjan kertomalla jotain itsestänsä. Tulkitsen sellaisen eleen niin, että okei toi ilmeisesti luottaa nyt muhun. Silloin on helpompaa luottaa takaisin, ja kertoa mitä on kerrottavaa. Se on karmeaa, kun joku tietää susta vaikka mitä, suorastaan liian paljon, ja samaan aikaan "syvällisin" tieto joka sulla on hänestä, on tyyliin nimi ja ikä. :D
Nyt kone kiinni ja pehkuihin, heippa!
