18x jatka lausetta

IMG_20160422_205849

IMG_20160413_231724

IMG_20160424_014908

IMG_20160424_015331

En ymmärrä… mikä ihmeen tunaroinnin ja hönöilyn kausi mulla on meneillään.

Seuraavaksi ajattelin… tehdä 8 min absin, jokusen kyykkysarjan ja sitte saunomaan!

Viime aikoina… oon ollut naurettavan huono organisoimaan aikataulujani. Tuntuu ettei välillä oo aikaa edes hengittää - siis ihan kirjaimellisesti. Oon pitkään tuumaillut, että mun pitäisi kokeilla meditaation ottamista päivittäisiin rutiineihin. Kerran on tullut testattua ja se oikeasti auttoi rauhoittamaan tätä kerrassaan levotonta pääkoppaa, joka ei tunnu lepäävän edes nukkuessa. Ei kymmenen minuuttia joka aamu tai ilta voi olla liikaa pyydetty! No, on se näköjään. :D "Ei oo aikaa, hengittelen sitte vaikka ens viikonloppuna."

En osaa päättää… mikä voisi olla mun elämän the tarkoitus. Vielä vuosi takaperin ajattelin, että paras on kun ei liikoja suunnittele; pyrkii vaan olemaan mahollisimman onnellinen joka päivä. Nyt tuntuu, ettei se mitenkään voi riittää. Pitäisi olla joku iso projekti tai tavoite; jopa jotain sellaista millä jättää jälkensä historiaan. Mahtipontistako muka? :D Siinä ohella pitäisi saada kokonaisuudesta vähän eheämpi. Nyt homma on yhtä hyvin hallinnassa kuin hienojakoinen hiekka, jota koitat uhmakkaasti pidellä kourissasi, mutta silti se vaan valuu sormien läpi maahan. 

Muistan ikuisesti… sen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kukan, jonka oon J:ltä saanut. Viime kesänä oltiin haahuilemassa metsässä, ja jostain polun vierestä se kiskoi irti yhen metsäkukan ja tunki mulle kouraan "siinä on neidille kukka". :D Kukka on tallessa vihkoon liimattuna.

Päivän paras juttu… oli se kun aamulla ei tarvinnut herätä herätyskellon ulinaan. 

Noloa myöntää, mutta… pääsiäisen jälkeen aloittamani karkkilakko loppui jo, vaikka kunnianhimoinen tarkoitus oli jatkaa kesäkuun alkuun asti. Ehkä kolme  viikkoa jaksoin kikkailla silleen, että viikonloppuherkkuna oli esimerkiksi vihanneksia ja dippiä, pähkinöitä, proteiinipatukka tai muuta vastaavaa, mutta sitten alkoi tympiä. Tein henkisen vaihtokaupan itseni kanssa ja lopetin lakon, mutta ostin pitkästä aikaa käyttöaikaa Kalorilaskuriin. Se motivoi kummasti kohtuulliseen herkutteluun, kun joka ikinen suupala on kirjattava laskuriin. :D

Viikko sitten… oli tavallinen lauantai. Eipä ainakaan nyt muistu mieleen, että silloin ois mitään erikoisempaa ollut.

Kaikista pahinta on… se kun kaikki pitää aina miettiä yli ja ympäri. Kyseenalaistaminen on omasta mielestäni samalla yksi parhaita ja pahimpia puoliani. Mun maailmassa ei ole mitään ultimaattisia totuuksia, vaan törkeän röyhkeästi uskallan epäillä jopa todella vakiintuneita normeja ja käytäntöjä. En myöskään vaivaudu jumaloimaan ketään tai mitään auktoriteetteja vain siksi, että niin kuuluu tehdä - tarvin kaikkeen aina hyvän perustelun. Harmi vaan että vedän touhun aina överiksi. Päätöksiä tehdessä joka perkeleen kivi on käännettävä, eikä sitä päätöstä siltikään välttämättä synny. Miten ihmeessä otetaan rennosti?


Salainen taitoni on… hymyillä silloinkin kun v*tuttaa hemmetisti. Pinnani venyy tarvittaessa stratosfääreihin asti. Mulla on korkea kynnys näyttää julkisesti ketutustani. En halua laittaa "hyvää" kiertämään purkamalla pahaa oloa muihin. Jos taas se ketutus on aiheutunut nimenomaan seurasta jossa on sillä hetkellä, oon vahvasti sitä mieltä että ikäville tyypeille paras vastaisku on yltiöystävällisyys leveän tekohymyn siivittämänä. Saa olla todella läheinen ennen kuin pääsee todistamaan mun huonoja päiviä itkuparkupotkuangsteineen.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi… se että kaikki vaan loksahtaisi paikalleen.

Minulla on pakkomielle… arjen rutiineihin ja kaavoihin. Turhauttaa jos esim. aamulla salille mennessä mun vakkarikaappi onkin varattuna, tai jos joku treenaa lemppari crosstrainerillani ja joudun vetämään alkulämmittelyn jollakin toisella laitteella.

Söin tänään… aamupalaksi kahvin ja hunajaisen vadelma-puolukka-päärynäsmoothien. Lounaaksi lohikeittoa ja jälkkäriksi monen sorttisia kakkuja kaverin valmistujaisissa. Sitte viel iltapalaksi pinaattimunakas ja marjarahkaa.

Ärsyttävintä on… tällä hetkellä rutikuivat kädet. Sormet on täynnä pienenpieniä kipeitä haavoja, vaikka kuinka rasvaan ihoa!

Tekisi mieli… matkustaa ajassa suoraan ensi viikon perjantaihin, jolloin J tulee Lahteen.

Minusta on söpöä… kun toinen kissani Lulu tulee joka yö kainaloon nukkumaan. Lulu ei ole yhtään sylikissa, mutta yöksi sen pitää päästä viereen. Katti myös vahtii mun unirytmiä; jos en oo tarpeeksi aikaisin sängyssä, se alkaa pyöriä makkarin ja olkkarin välillä ja rääkyy vaativasti.

Hävetti… hmmm. Onhan niitä arjen häpeällisiä hetkiä vaikka kuinka, mutta en muista nyt mikä olisi vaikkapa viimeisin. :D Ehkä ihan hyvä niin - ei pidäkään jäädä vellomaan epäonnistumisissansa.

Olenko ainoa, jonka mielestä… radiossa soiva musiikki on 99% turhaa moskaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti