En ymmärrä… mikä ihmeen
tunaroinnin ja hönöilyn kausi mulla on meneillään.
Seuraavaksi ajattelin… tehdä 8
min absin, jokusen kyykkysarjan ja sitte saunomaan!
Viime aikoina… oon ollut
naurettavan huono organisoimaan aikataulujani. Tuntuu ettei välillä
oo aikaa edes hengittää - siis ihan kirjaimellisesti. Oon pitkään
tuumaillut, että mun pitäisi kokeilla meditaation ottamista
päivittäisiin rutiineihin. Kerran on tullut testattua ja se
oikeasti auttoi rauhoittamaan tätä kerrassaan levotonta pääkoppaa,
joka ei tunnu lepäävän edes nukkuessa. Ei kymmenen minuuttia joka
aamu tai ilta voi olla liikaa pyydetty! No, on se näköjään. :D "Ei
oo aikaa, hengittelen sitte vaikka ens viikonloppuna."
En osaa päättää… mikä voisi
olla mun elämän the tarkoitus. Vielä vuosi takaperin
ajattelin, että paras on kun ei liikoja suunnittele; pyrkii vaan
olemaan mahollisimman onnellinen joka päivä. Nyt tuntuu, ettei se
mitenkään voi riittää. Pitäisi olla joku iso projekti tai
tavoite; jopa jotain sellaista millä jättää jälkensä
historiaan. Mahtipontistako muka? :D Siinä ohella pitäisi saada
kokonaisuudesta vähän eheämpi. Nyt homma on yhtä
hyvin hallinnassa kuin hienojakoinen hiekka, jota koitat uhmakkaasti
pidellä kourissasi, mutta silti se vaan valuu sormien läpi maahan.
Muistan ikuisesti… sen
ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kukan, jonka oon J:ltä saanut.
Viime kesänä oltiin haahuilemassa metsässä, ja jostain polun
vierestä se kiskoi irti yhen metsäkukan ja tunki mulle kouraan
"siinä on neidille kukka". :D Kukka on tallessa vihkoon
liimattuna.
Päivän paras juttu… oli se kun
aamulla ei tarvinnut herätä herätyskellon ulinaan.
Noloa myöntää, mutta… pääsiäisen
jälkeen aloittamani karkkilakko loppui jo, vaikka kunnianhimoinen
tarkoitus oli jatkaa kesäkuun alkuun asti. Ehkä kolme viikkoa
jaksoin kikkailla silleen, että viikonloppuherkkuna oli esimerkiksi
vihanneksia ja dippiä, pähkinöitä, proteiinipatukka tai muuta
vastaavaa, mutta sitten alkoi tympiä. Tein henkisen vaihtokaupan
itseni kanssa ja lopetin lakon, mutta ostin pitkästä aikaa
käyttöaikaa Kalorilaskuriin. Se motivoi kummasti kohtuulliseen
herkutteluun, kun joka ikinen suupala on kirjattava laskuriin. :D
Viikko sitten… oli tavallinen
lauantai. Eipä ainakaan nyt muistu mieleen, että silloin ois mitään
erikoisempaa ollut.
Kaikista pahinta on… se kun
kaikki pitää aina miettiä yli ja ympäri. Kyseenalaistaminen on
omasta mielestäni samalla yksi parhaita ja pahimpia puoliani. Mun
maailmassa ei ole mitään ultimaattisia totuuksia, vaan törkeän
röyhkeästi uskallan epäillä jopa todella vakiintuneita normeja ja
käytäntöjä. En
myöskään vaivaudu jumaloimaan ketään tai mitään
auktoriteetteja vain siksi, että niin kuuluu tehdä - tarvin
kaikkeen aina hyvän perustelun. Harmi vaan että vedän touhun aina
överiksi. Päätöksiä tehdessä joka perkeleen kivi on
käännettävä, eikä sitä päätöstä siltikään välttämättä
synny. Miten ihmeessä otetaan rennosti?
Salainen taitoni on… hymyillä
silloinkin kun v*tuttaa hemmetisti. Pinnani venyy tarvittaessa
stratosfääreihin asti. Mulla on korkea kynnys näyttää julkisesti
ketutustani. En halua laittaa "hyvää" kiertämään
purkamalla pahaa oloa muihin. Jos taas se ketutus on aiheutunut
nimenomaan seurasta jossa on sillä hetkellä, oon vahvasti sitä
mieltä että ikäville tyypeille paras vastaisku on yltiöystävällisyys
leveän tekohymyn siivittämänä. Saa olla todella läheinen ennen kuin pääsee todistamaan mun huonoja päiviä
itkuparkupotkuangsteineen.
Jos saisin yhden toiveen, se olisi… se
että kaikki vaan loksahtaisi paikalleen.
Minulla on pakkomielle… arjen
rutiineihin ja kaavoihin. Turhauttaa jos esim. aamulla salille mennessä mun
vakkarikaappi onkin varattuna, tai jos joku treenaa lemppari crosstrainerillani ja joudun vetämään alkulämmittelyn jollakin toisella laitteella.
Söin tänään… aamupalaksi
kahvin ja hunajaisen vadelma-puolukka-päärynäsmoothien. Lounaaksi
lohikeittoa ja jälkkäriksi monen sorttisia kakkuja kaverin
valmistujaisissa. Sitte viel iltapalaksi pinaattimunakas ja
marjarahkaa.
Ärsyttävintä on… tällä hetkellä rutikuivat
kädet. Sormet on täynnä pienenpieniä kipeitä haavoja, vaikka kuinka
rasvaan ihoa!
Tekisi mieli… matkustaa ajassa
suoraan ensi viikon perjantaihin, jolloin J tulee Lahteen.
Minusta on söpöä… kun toinen
kissani Lulu tulee joka yö kainaloon nukkumaan. Lulu ei ole yhtään
sylikissa, mutta yöksi sen pitää päästä viereen. Katti myös
vahtii mun unirytmiä; jos en oo tarpeeksi aikaisin sängyssä, se
alkaa pyöriä makkarin ja olkkarin välillä ja rääkyy vaativasti.
Hävetti… hmmm. Onhan niitä arjen
häpeällisiä hetkiä vaikka kuinka, mutta en muista nyt mikä olisi
vaikkapa viimeisin. :D Ehkä ihan hyvä niin - ei pidäkään jäädä
vellomaan epäonnistumisissansa.
Olenko ainoa, jonka mielestä…
radiossa soiva musiikki on 99% turhaa moskaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti