Epäsuosittuja mielipiteitä

Monissa seuraamissani blogeissa on ollut tällainen Epäsuosittuja mielipiteitä -otsikolla varustettu postaus lähiaikoina. Idea on siis kertoa sellaisia ajatuksiansa, jotka on ehkä vähän "kiellettyjä" tai joita ei ilman pientä harkintaa menisi sanomaan ääneen ihan kelle tahansa.

Otetaan tämmönen tosi kesy aloitus! Marilyn Monroe Ja Audrey Hepburn - siinäpä pari muotimuusaa, joiden siteeraamista en voi sietää. Ylivoimainen inhokki-quoteni on Monroen "I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best." Ughhhh. Vapaasti suomennettuna: "olen aivan perkeleen itsekäs ämmä, marisen 24/7, sekoilen ja heittelen astioita seinään, luen sun tekstarit mustasukkaisuuttani ja vedän kiukuttelukohtauksen aiheesta kuin aiheesta, mutta hei mies. Sun pitää nyt vaan kestää tätä oikuttelua, muuten et tosiaankaan ansaitse mua parhaimmillani."

Mielestäni sopiva hinta tupakka-askille olisi 20 euroa. Tai no, mikä ettei vielä enemmänkin! Jos olisin diktaattori, tekisin tupakoinnista laittoman harrasteen. Ehkä ihan hyvä, etten näillä näkymin oo nousemassa Suomen johtoon. ;)

Mun diktatuurissa myös kevyttuotteet menisi kieltoon. Ravintosuosituksissa korostettaisiin, että kohtuus kaikessa, ja suositukset antavat vain suuntaa, eikä absoluuttisia totuuksia ruoan suhteen ole olemassa. Suositukset kokoaisi joukko aidosti motivoituneita tyyppejä, ja riippumattomuuden nimissä esim. vilja- tai kasvisrasvateollisuus eivät pääsisi rahoittamaan tutkimuksia. Ruokaympyrän ohella myös lääkkeidenkäyttö menisi syynättäväksi, ja reseptien kirjoittamista karsittaisiin reilulla kädellä vaihtoehtoisten hoitomuotojen tieltä. Enkä tarkoita nyt vaihtoehtoisella mitään yrteillä ja rohdoilla ituhippeilyä, vaan ihan elintapojen muuttamista, terapiaa, sen sellaisia ensisijaisina tapoina lähestyä ongelmaa. Suurin epäkohta terveydenhuollossa on mun mielestä se, että niin helposti hoidetaan ainoastaan oireita, eikä alkuperäistä syytä, mikä ne oireet aiheuttaa.

Lahti on vähän ankea kaupunki, enkä osaa kuvitella jääväni tänne kovin pysyvästi. Nyt voi vain arvailla, minne tuun lopulta päätymään vai ajelehdinko hiljalleen paikasta toiseen koko elämän, mutta Lahteen en juurru! Lahti on paaaljon hohdokkaampi, kun asuu muualla ja tulee ainoastaan käymään Lahdessa. Asuinpaikkana tämä on kolkko mesta. Miellän lahtelaisen ilmapiriin jotenkin katkeraksi ja ajoittain vahingoniloiseksi, arkkitehtuuri on tylsää, joka hemmetin katua ja rakennusta rempataan jatkuvasti... siis ymmärrän, että ne on useimmiten tarpeellisia toimenpiteitä, mutta siinä vaiheessa kun joka ikinen päivittäisistä kulkureiteistä kulkee tietyömaa-alueen läpi ja joka kerta saa miettiä, pääseeköhän tästä tänään kulkemaan vai pitääkö kiertää, pidemmän päälle alkaa jurppia. Voisko ne hommat tehdä niin hyvin, ettei heti parin vuoden päästä oo sama rumba edessä? Täällä vaan ei viihdy mitenkään liian hyvin. Haaveilen salaa idyllisestä Porvoosta, mutta saapa nähdä. Lahessa vierähtänee helposti monet vuodet, mutta viimeistään kun kolmekymppiä lähestyy, on kyllä korkea aika pistää kimpsut ja kampsut kasaan. Eikä se ole välttämätöntä lähteä kovin kauas - Lahen lähelläkin on oikein kivoja ja viihtyisiä paikkoja, joissa voisi kuvitella asuvansa. Työ, ystävät ja perhe on syyt, joiden takia toivoisin viihtyväni suht lähellä Lahtea..

99% bombereista eli ns. pilottitakeista on hirveitä. Riippuu vähän materiaalista ja leikkauksesta, mutta semmoset satiinikankaiset ja "puffatut" muhkutakit tuo auttamattomasti pultsariviboja, sama se mihin ne yhdistelee. :D

Valkoinen sisustustaminen on umpitylsää. Olkoonkin niin, että vaaleat värit tuovat valoa ja avaruuden tunnetta kämppään, siitä on kodikkuus kaukana kun koti on kliininen kuin sairaalan vuodeosasto. Skandinaavinen minimalismikaan ei oikein nappaa. Kaipaan ympäristöltäni värejä, yksityiskohtia, rönsyilyä ja muuta inspiroivaa - kuitenkin niin, että kokonaisuus on yhtenäinen ja hallittu.

En miellä itseäni feministiksi. Tästä tulee ehkä postaus joskus.

Lihaksikkaat miehet ovat epäkiinnostavia.

Sen sijaan miehen logiikka on siinä mielessä kiinnostava, että se yleensä aukeaa mulle huomattavasti sujuvammin kuin naisen logiikka. Mutkattomia miehiä on helpompi ymmärtää. Joskus tuntuu, että oon ajatusmaailmaltani vähintään yksi kolmasosaa mies.

Suomalaiset perus kotiruuat on tylsiä, mauttomia ja kaiken kukkuraksi usein aika ravinneköyhiä. Blaah. Silti mikään ei voita sitä, kun poikkeaa kotikotona maalla ja siellä on tyyliin jotain pyttipannua. Niin taivaallisen hyvää, jos sitä syö about kerran tai pari vuodessa. :D

Ärsyynnyn, kun työsähköposteissa käytetään ;) hymiötä. Tutumpien kohdalla se menee, kun tietää vähän huumorintajua ja muita taustoja, mutta jonkun puolituntemattoman kanssa asioidessa tympii jos viestitellessä tulee tekstiä tyyliin "Täällä ollaan 17.00 asti ;) Tervetuloa!" Ehkä oon super tympeä, mutta mun mielestä pitäisi pysyä turvallisissa :), :( ja :D -hymiöissä. Tai jättää hymiöt kokonaan väliin! Oma tapani on vältellä hymiöiden käyttöä niin pitkään, kunnes toinen osapuoli tulee käyttäneeksi niitä. Ja siitä mulla aukeaakin portti hymiöiden liikaviljeljyyn, eikä paluuta entiseen enää ole.

Tää kolahtaa nyt omaankin nilkkaan, ainakin ajoittain. Kyllä se vituttaa (täysin pakollinen voimasana) kun ruokapöydässä kaikki räpeltää jotain puhelimia ja chattailee Facebookissa sen sijaan, että juttelisi niiden saman pöydän äärellä pönöttävien tyyppien kanssa. Koomisinta on tietty se, kun tehdään jotain hauskaa ja siitä pitää samalla hetkellä raportoida, kun on niin hauskaa. Pyrin siihen, että jos esim. se lautasella oleva sapuska näyttää herkulliselta ja haluan ottaa siitä kuvan, nappaan sen kuvan mutta jätän Instaan lisäämisen häsäreineen myöhemmälle. Toisaalta joskus oon kyllä sen verran perfektionisti ruokakuvien kanssa, että se annos ehtii vähän jäähtyä siinä kuvaillessa. :D No, harjoitus tekee mestarin, ja aika nopeasti ne kuvakulmat ja sommittelut nykyään osaa sumplia.

Aina kun kuulen sanat Facebook ja kirppis yhdistetään, mua alkaa huvittaa rankasti. Se touhuhan on usein ihan mielipuolista fb-kirppareilla, AAVEE YYVEE JONO ja sitte tapellaan kuka ehti ensin, voisiko vitosen maksavista uudenveroisista kengistä saada tingittyä euron lisää ja huhheijaa. Se menee jopa viihteestä, jos erehtyy vilkaisemaan kirppissivuja. Sitten vielä ne ryhmien natsihenkiset säännöt ja ylläpitäjät - eli yp:t - joilla keltainen neste nousee hattuun suuren valtansa edessä.

Paheksun turhaa yksityisautoilua. Mun mielestä on outoa, että auto on niin monelle suomalaiselle pyhä lehmä, vaikka ilmastonmuutoksesta ja luonnonvarojen hupenemisesta paasataan jatkuvasti. En tuomitse, jos sattuu asumaan jossain korvessa ja auto on vähän niinkuin pakko olla, tai jos työajat ja/tai työnkuva ei mätsää julkisilla kulkemiseen. Perhe-elämääkin se bensalla, dieselillä tai sähköllä kulkeva menopeli varmasti helpottaa. Ylipäätään ei kiinnosta tipan tippaa, miksi kukakin päätyy auton hankkimaan. Syitä autontarpeeseen on monia! Mutta hemmetti, jos jotain parinsadan metrin matkoja kauppaan tai salille ei voi kävellä tai pyöräillä... Monesti myös tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa, kun yritetään saada nolostumaan siitä, että oon kohta 25 eikä mulla oo mitään kiinnostusta hankkia ajokorttia. On aivan absurdia, miten yksityisautoilua ihannoidaan täällä mukamas valveutuneessa yhteiskunnassa! Ja nyt kun autoista tuli puhe, jatketaan nyt vielä vähän. Vaikkei ne kaarat kiinnosta, onhan mulla nyt sentään edes esteettinen näkökulma olemassa. Ainoa oikea auton väri on musta, ja jos nyt vielä merkinkin saa päättää, niin kliseisesti mersu tietysti ;) muahahaa.

"Tee itsestäsi korvaamaton" on lause, jota toistellaan erityisesti työnhaun yhteydessä. En usko fraasiin ollenkaan - pah ja pyh, kenet tahansa voi korvata. Kenties just samanlaista ei löydy, mutta aivan taatusti löytyy tyyppi, joka handlaa samat asiat omalla tyylillänsä. Niin sen kuuluu mennäkin. Maailmassa on jokunen miljardi tyyppi, joten jos yksi tekee tilaa toiselle, tämä planeetta jatkanee silti pyörimistään ihan normaaliin tapaan. Jotta työ olisi mielekästä, omaa panostansa on pystyttävä pitämään tärkeänä ja hyödyllisenä, mutta korvaamattomaksi itsensä mieltäminen menee jo turhan egosentriseksi meiningiksi. Ehkä jollain Elton Johnilla on varaa ajatella, ettei toista Elton Johnia mahdu tähän universumiin. :D

Lasten vapaakasvatus pitäisi kieltää lailla. Vanhemmuus on asia johon kohdistuu kovat paineet, tiedetään, mutta kyllä se jumankauta ärsyttää aina yhtä paljon kun esim. kauppareissulla bongaa "kullanmuruja" jotka hyppii suunnilleen kassahihnalle, ronkkii mun ostoksia sun muuta. Eikä vanhemmat sano asiaan yhtään mitään. Sitten parhaimmillaan syytetään koulua, ettei siellä kasvateta tarpeeksi! Todellinen vastuu kasvatuksesta on vanhemmilla, ja koulu sitten avittaa hommassa - näin sen mun mielestä pitäisi mennä.

Inhoan kaikkea väkinäistä hassunhauskaa hauskaa ja hassuttelua. Tekee mieli vajota pöydän alle, jos joku haluaa pelata lautapelejä, joissa idea on höpsötellä kertomalla noloja paljastuksia. Shakki, Kimble, Afrikan tähti, Monopoli ja sen sellaiset ovat pelejä mun makuun :D

Ajatuksen tasolla olisi todella kiva ostaa suomalaista muotia ja siten tukea osaltaan kotimaan taloutta, mutta ei. Miksi, oi miksi ne vaatteet on monesti sellasia epämääräisiä laatikkoja?

Kuten tästäkin postauksesta käy varmasti ilmi, ruoka on mulle läheinen, ajatuksia ja tunteita herättävä aihe. Rrrrrrrrrakastan hyvää ruokaa! Vaikka perinteiset kotisapuskat eivät kolahda, en toisaalta myöskään seuraa mitään ruokatrendejä. Kierrän kaukaa vihersmoothiet, chia-siemenet, matcha-jauheet, tuorepuurot, smoothiebowlit ja raakakakut. Ei kiinnosta, ja tunnen myötähäpeää kun porukka laumasieluisesti intoilee jostain smuuthiista, josta tulee kuuma trendiaamiainen kun sen sen kaataa juomalasin sijasta kulhoon ja koristelee marjoilla ja mintunlehdillä. Ai vitsit kuinka vallankumouksellista.

En juurikaan välitä logoista vaatteissa. Kengissä voi koreilla Addun tai Vansin logo ilman että se häiritsee, ja laukut voivat olla jopa kauttaaltaan logokuosin peitossa (LV monogram). Mutta vaatteet on eri keissi, eikä pukeutumisella "julistaminen" tunnu omalta jutultani. Ehkä tässä on taustalla joku räppivaiheesta jäänyt trauma. :D Logojen ohella olen nirso myös muiden tekstiprinttien suhteen. J mainitsi kerran inhokikseen kaikki SINCE 1995 -tyyliset tekstit joita merkkivaatteissa usein näkee, ja tarkemmin kun ajattelee, en itekkään innostu. Kannatusta ei irtoa myöskään "huumori"paidoille luokkaa Ehkä otin, ehkä en, vaikkakin semmosen crazy cat lady -höpöpaidan saatan vielä ostaakin... ;) Niin ja sporttisissa vaatteissa, vaikkapa huppareissa, isot painatukset ei juurikaan häiritse.

Koirat ovat mielestäni hölmöjä eläimiä verrattuna vaikka kissoihin. Siis kissalla on sellasta laskelmointitaitoa, ja ne tuntevat arvonsa ihan eri tavalla kuin koirat. Tykkään silti vuffeistakin, ja toivottavasti vielä joskus pystyn sellaisen ottamaan. Dalmis tai shiba inu olisi suosikkeja tällä hetkellä.



Kuten otsikosta saattoi jo ennustaa, aikamoista kitinäähän tämä postaus oli. ;) Otetaan loppuun jotain positiivista "epäsuosittua". En ihan oikeasti malttaisi odottaa, että mun hiukset harmaantuu jonain päivänä. Siis harmaa on ihan älyttömän elegantti väri, enkä todellakaan aio värjätä harmaita haivenia piiloon sitten aikanaan!