Toiset etsii tikapuita taivaaseen, toiset sammuttavat auringon. Toiset tekee tihutöitä toisilleen, toiset tuhoavat viidakon - sen mitä jäljellä on.

Jo on taas pari viikkoa hujahtanut nopeasti! Tuntuu, ettei ajankulua voi tällä hetkellä kontroilloida pätkän vertaa. Koko ajan tapahtuu kaikkea liian hurjaa - lähinnä valitettavalla tavalla hurjaa - ja samalla poukkoilen jatkuvasti sinne ja tänne. Ajatus ei pysy aina matkassa mukana. Vielä viime vuonna luulin, että introverttinä kotihiirenä mä jos kuka osaan pysyä hamaan tappiin asti poissa siitä muka-tärkeästä ja ah-niin-kiireisestä nyky-yhteiskunnan oravanpyörästä, mutta siellä mäkin nyt hessuhoopona jolkottelen liian isoissa tennareissa. Joskus haaveilen, että vuosikymmenet vaan hujahtaisi ohi, ja tää naurettava parikymppisyyden kriisi vaihtuisi keski-iän kriisiin ja siitä vielä viidenkympin villitykseen. Kriisin keskelläkin siinä 40-50 -vuotiaana kenties jo tuntee melko hyvin itsensä ja tarpeensa, eikä oo enää sitä höpöä "nuorena sun pitäisi elää ja kokea ja mennä ja tulla ja 1234567 muuta asiaa samaan aikaan" -painetta niskassa. Eikös keski-ikäisistä sanota, että silloin sitä ollaan maailmankatolla? Tosin, lukioaikoina semisti radikaali psykanopettaja julisti, että ihmisen älyllinen kehitys saavuttaa huippunsa 30-vuotiaana, ja siitä alkaa sitten alamäki ja aivot rupeaa pehmetä. :D Olin monesta asiasta kärkkään opettajamme kanssa samaa mieltä, mutta tota en suostu allekirjoittamaan. En uskalla! En oo valmis olemaan älykkäimmilläni jo reilun viiden vuoden päästä. Oon sitä mieluummin vaikka sitten viiskybäsenä - ehkä se villipillivaihekin sujuu sitten vähän nätimmin, eikä tuu pistettyä koko elämää ranttaliksi.

Liirumlaarum. Mulla oli tossa viikko sitten kesälomaa, joka meni tietenkin Kokkolassa. Käytiin kalassa, pyöräiltiin parinakin iltana viinittelemään näteissä rantamaisemissa, ulkoilutettiin vuffeja, pelattiin pelejä, eräjormailtiin metsissä, grillailtiin ja nukuttiin minä nukuin semmosia kevyitä 10-12 h yöunia. Sopranosiakin kateltiin, nyt on jo viides kausi menossa. :D Kokkola on jännä paikka, siellä viihtyy ihmeellisen hyvin, vaikka ihan liian kaukana se kaikesta onkin. Siis mun junttinäkökulmasta jopa Tamperekin turhan pohjoisessa. :D Mutta ei vitsit, miten nättiä tuolla Keski-Pohjanmaalla on! Ja tehtaista viis, siellä on silti kolme kertaa parempaa happea hengitettäväksi kuin täällä. Melkein rasitusastmaiset keuhkoni arvostavat sitä seikkaa. :D

Kun v*tuttaa, kuuluu sanoa VOI VIT...sarin shelli. Vitsarista vitsaillaan, ja nyt jopa käytiin siellä. :D

J näkyy aurinkolaseissa, muahaha.

Paras proteiinipatukka ever löytyy Lidlistä. :D 

Tää oli jotenkin tosi liikuttava hetki, kun iskätsirbula (mun lajituntemus on luokkaa nolla...) oli viemässä sapuskaa perheellensä. Vähän matkan päässä mamma ja kaksi lasta odotteli ruokakuljetusta. :D

Käärmevauva siellä menee, yök.

Klassinen kebab-ranskikset.

Vufffff

Ostin itelleni tommosen punaisen Iittalan Taika-mukin. J:n kahvikupit on liian pieniä, ja nyt tuntuu kotoisammalta kun on ihan oma mukikin siellä astiakaapissa. :D

Sössöburger. Ihan hieno grillipaikan nimi.

Aviva Rosea on pitänyt kauan hommata Alkon tilausvalikoimasta, ja nyt vihdoin vaivauduin. Ihan hyvää oli, eikä n. 10 euron hintakaan ole paha. Toi on semmosta glitterhilejuomaa siis. :D

Lasit on "hieman" likaiset auringonvaloa vasten, mutta ei välitetä sivuseikoista ;)

Vähän parempi kuva juoman hileisyydestä.

Lähdin Kokkolasta pois viikko sitten tiistaina, kun keskiviikkona kutsui työt. Koitin houkutella J:tä mukaan kun hänellä loma vielä jatkui, mutta ei lähtenyt. Vaan mitä vielä, sehän tuli sitten seuraavana päivänä autolla perässä. :D Eipä me mitään jännää täällä tehty, käytiin Mukkulassa pyörimässä, satamassa Lanupuistossa, lenkillä... öööää. Yhtenä iltana J oli mun reppuselässä ennen juna-asemaa kyttiksen mäessä, ihan vaan koska "ei mua kukaan täällä tunne ni voi tehä mitä huvittaa". :D Hah, toivottavasti ei ollu salakuvaajia missään, muuten ollaan jossain Lahtiblogissa varmaan. J lähti kohti Kokkolaa eilen sunnuntaina, ja koska mulla ei ollut tekemistä ja Onnibus-lippu sattui olemaan taas halpa, lähin Jyväskylään asti matkaseuraksi. Sieltä kesti muutaman tunnin tulla takaisin Lahteen, eli ehti hyvin lukea Zarachustraa ja kuunnella musiikkia.

Oon vähän jännä matkustajapersoona; stressaan aina valtavasti kaikenmaailman (uusista) pysäkeistä, vaihdoista, matkatavaroista sun muista, mutta heti kun pääsen bussiin paikalleni istumaan, se matkustus on rennointa puuhaa ever. Rakastan tommosia parin tunnin pätkiä. :D Esimerkiksi joskus kun suhaa Lahesta Helsinkiin, se matka menee iiiiihan liian nopeasti ja alkaa lähinnä ärsyttää, kun ei esimerkiksi ehdi lukea mitään kunnollista sivumäärää kirjasta. Sitten taas Lahesta Kokkolaan hujahtaa se 6h melko kivuttomasti, kun tunnelma on innostuneen odottava, mutta takaisin lähtiessä risoo jo siinä Kokkolan linja-autoaseman kohalla.

Ihanko totta?

Syötiin ehkä toista kertaa kasvotusten. Se on aina jännää kun löytyy tyyppi, jonka kanssa ei oo awkwardia syödä "normaalisti" vastapäätä istuen. Tykkään silti edelleen myös siitä, ettei koskaan tarvitse mitenkään perustella tai selitellä sitä järjestelyä, että syödään jopa eri pöydissä, omia juttuja samalla puuhastellen. :D

Jollakin ollut painavaa asiaa.

Hällä on kovin raskaalta vaikuttava elämäntehtävä.

Kävin eilen töiden jälkeen kiertelemässä muuten vaan kauppoja. En käy Bik Bokissa oikeastaan koskaan, ja ehkä ihan hyvä niin. Nyt nimittäin alesta löytyi musta liehuhihainen sifonkipaita, farkkuhame ja korvikset, esittelen ne paremmin lähiaikoina. :D Sitten jatkoin kerrassaan päätöntä tuhlausta ostamalla lemmikkieläinkaupasta Lululle pinkin hiekkalaatikon, ruokaa ja uuden lelun, vaikka tarkoitus oli hakea ihan vaan kissanruohoa. Ruokakaupassa sama villi meno jatkui ja lopulta totesin kaverille potevani jo pienoista ostomorkkista. No, nyt oon kiltisti taas vähän aikaa. Paitsi viikonloppuna kun mennään vanhempien kanssa poikkeemaan Porvoossa! Siellä on se karkkitehdas! 

Herra Lulu ei oikein fiilistele vieraita, ja se onkin ollut J:n lähdön jälkeen äärimmäisen huomion- ja hellyydenkipeällä tuulella. Se ei tykkää yhtään, jos oon tylsästi vaan koneella, vaan syliin pitää ehdottomasti päästä! Ja jos syliin ei monista yrityksistä huolimatta pääse, se lösähtää koneen viereen sohvalle mielenosoituksellisesti. Eihän tota kestänyt katsella, vaan läppäri meni kiinni ja painuttiin molemmat nukkumaan.

// Just a huge photo bomb of last two weeks! I've been on my summer vacation and had some great, mainly nature-themed moments.