10 vinkkiä laihdutukseen.

Kirjoittelin tuossa syyskuun loppupuolella laihdutusoperaatiostani tähän mennessä, postaus luettavissa täällä. Nyt ajattelin laittaa jakoon muutamia vinkkejä, jotka itse olen todennut omalla kohdallani toimiviksi keinoiksi saada elopainoa pienemmäksi. Pyytäisin painoarvoa sanoille omalla kohdallani, eli en nyt varsinaisesti uskalla alkaa suosittelemaan näitä ohjeita kenellekään - ensinnäkään en ole mikään terveysasioiden ammattilainen, ja toiseksi, ihmiset on kovin erilaisia ja täten heillä myös toimii eri asiat. Toki moni näistä kohdista on sellaista no shit sherlock -kategoriaa eli lähinnä itsestäänselvyyksiä, mutta oman harkinnan mukaan näitä kannattaa tai ei kannata testailla. :) Toivottavasti postauksesta on edes jokuselle teistä pientä iloa ja/tai tsemppiä! 

1. Opettele juomaan pari litraa vettä päivässä. Mulla on jo vuosien ajan ollut tapana aina ennen nukkumaanmenoa täyttää iso kannu vedellä ja laittaa se jääkaappiin seuraavaa päivää varten. Periaate on se, että kannu on PAKKO juoda tyhjäksi päivän aikana, joten aika hyvin sen vedenjuomisen sitten muistaa - on paljon kivempaa lipittää vettä tasaisesti muutaman tunnin välein, kuin hirvee määrä kerralla iltamyöhään. ;) Sen lisäksi että vedenjuonti vähentää nälkää (tai lähinnä sitä luuloa/tunnetta että sulla on nälkä vaikka todellisuudessa kyse on vain janosta), on kaikenlaiset epämääräiset päänsäryt jääneet todella vähälle. Kannattaa siis juoda!

2. Tsekkaa unirytmi. Oon sitä mieltä, ettei mikään torpedoi laihdutusta yhtä tehokkaasti kuin se, että valvoo ja nukkuu miten sattuu. Väsyneenä sitä haksahtaa 10000 kertaa helpommin napostelemaan yli kulutuksensa, varsinkin kaikkea turhaa hiilarimössöä. Varmaan aika monen mielestä esimerkiksi hamppari kuulostaa houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin salaatti, jos on oikein uupunut fiilis. ;) Lisäksi, kropan aineenvaihdunta häiriintyy epäsäännöllisestä elämäntyylistä hyvin helposti. Mielialasta puhumattakaan! Ja kun mieli on maassa, niin eikös sitä silloin teekin mieli syödä vähäsen suklaata lohdutukseksi? Iiiihan vähän vaan, muutama hassu pala. Pah!

3. Ruuat kannattaa mahdollisimman pitkälti valmistaa itse, ja einekset suosittelen jättämään kaupanhyllyyn. Mä en ymmärrä miten ihmisiä onnistutaan puijaamaan jollain hienoilla myyntipuheilla, tyyliin jotain E-koodisoppaa markkinoidaan terveellisenä. Lisää vain vesi! Hölpötipölpöti sanon mä moisesta. Myönnettäköön kuitenkin samaan hengenvetoon, että mun suurta herkkua on nuudelit, nuo ravintoarvoiltaan köyhät hiilihydraatti-/rasvamössöt. Jotkut ostaa Fazun sinisen kun surettaa, mulla taas nuudelit on pitkään edustaneet optimaalista lohturuokaa. Sallin itselleni nuudelit heikkoina hetkinä ja myös muuten vaan silloin tällöin, kuitenkin max. pari kertaa kuukaudessa. Eihän nuudeleissa ihan järjettömästi kaloreita oo, mutta eipä paljon muutakaan. Paitsi niitä koodeja, heh. :D Mulle on nykyään tosi tärkeää tiedostaa mitä suuhuni pistän, ja parhaiten se onnistuu kokkaamalla sapuskat pääsääntöisesti itse.

4. Henkilökohtaisesti mun jakeluun ei aina mahdu, miksi ihmiset niin herkästi kuvittelee että vitamiinipurkilla voisi korvata monipuolisen ravinnon - lukeehan niiden ABCDEÖ+ -pöniköiden kyljessäkin että näin ei ole. Mun mielestä se ei ole terveellistä saati sitten järkevää, jos tarpeelliset vitskut mieluummin "nautitaan" nappien muodossa kuin suoraan ruuasta? Itsepetoksen makua, sanoisin. Ylipäätään mun on vaikea ymmärtää ah-niin-nykyaikaista tabumaniaa. KAIKKEEN voi ja suorastaan kuuluu napata pilleri. Jos päätä särkee, vedetään buranaa eikä käy mielessäkään, että oonkohan nyt juonut riittävästi vettä, nukkunut tarpeeksi tai stressaanko kenties pikkuisen liikaa. Jos väsyttää, kofeiinitabu ääntäkohden, jos on puutostila, vitamiinivarastoja täydentämään. Johan tokenee...! Metsään mennään jos hoidetaan vain seurauksia eikä perehdytä lainkaan syihin. Ja huomautuksena, syön kyllä itsekin sinkkiä ja d-vitamiinia, eli en ole mikään tablettivastainen hippiäinen. :D Mutta en napsi niitä sillä meiningillä että hähhää, nytpä ei tarvikaan syödä vihanneksia kun on näitä tabuja.

5. Tutustu aineenvaihduntaa boostaavaan kookosöljyyn. Aivan ihanaa esim. kahvin seassa. :) Ylipäätään (kovia, iik) rasvoja ei mun mielestä tarvitse mitenkään neuroottisesti pelätä, koska niistä tulee kylläinen olo ja se taasen hillitsee turhalta napostelulta. Rasvassa on myös tarpeellisia rasvahappoja ja vitamiineja. Rasvoissa on toki huimasti kaloreita eli ehdottomasti kohtuus on hyvä muistaa, mutta kyllä mä täysin hyvällä omatunnolla heitän lusikallisen kookosöljyä aamukahvini sekaan ja käytän ihka oikeaa voita paistamiseen, voiteluun jne. Salaattiin laitan joskus vähän oliiviöljyä. Margariinia en ole ikinä tähän talouteen ostanut; "As for butter versus margarine, I trust the cows more than chemists". ;) Mun mielestä sekin jo sanoo jotakin että margariini värjätään keltaiseksi jotta se olisi houkuttelevampaa, ja useammin kuin kerran oon järkyttänyt aivosolujani lukemalla siitä että varsinkin kevytmargariinit ovat aikamoista... öhmm, muovia. Siispä suosin mieluummin mahdollisimman aitoja ja vähemmän teollisesti käsiteltyjä rasvoja, olkoonkin sitten sortiltaan niitä parjattuja kovia ja epäterveellisiä.

6. Älä käy kovin usein ulkona syömässä. Tämäkin neuvo toki riippuu pitkälti siitä, mitä tykkäät tilata, mutta ainakaan itse en hemmetti soikoon lähde Heseen salaatille. ;D Mun suosikki esimerkki tähän on Amarillon iiiihana Big Burger, joka mahduttaa lautaselle peräti 1700 kcal, eli ei ihan hirveesti tarvi sitten samana päivänä muuta syödä. ;) Tottakai joskus saa ja suorastaan pitää lähteä mättämään ihan jo sosiaalisuuden nimissä, mutta ei ehkä ihan päivittäin kannata harrastaa jos painonpudotus on ajankohtainen asia, hehe.

7. No se liikunta. Toki pelkällä ruokavaliollakin varmasti saa kiloja pois, mutta itse koen että päiviin on pakko sisällyttää myös vähän liikuntaa. Pysyy mieli virkeänä ja ajatukset järjestyksessä kun käy vähän haukkaamassa happea! Mulla se liikunta on tähän mennessä ollut lähinnä reipasta kävelyä. :D Joskus (harvoin) oon innostunut pikkuisen juoksemaan ja omistan kyllä kahvakuulan ja hyppynarun, plus sillon tällöin teen jotain istumaannousuja lähinnä uteliaisuudesta että montakohan tänään menee. x) Jos viihtyy salilla tai ryhmäliikuntatunneilla niin go for it, tehokastahan se varmasti on. Mua sellaisiin ei saa raahattua, enkä koe että harrastaakseen "oikeaa" liikuntaa täytyy ostaa kuukausikortti lähisalille ja siinä ohella postata Instagram täyteen saliselfieitä. Oh god, no. Pääasia omasta mielestäni on se, että löytää itselleen mieluisan muodon laittaa ruhonsa liikkeelle säännöllisin väliajoin. Hyötyliikuntakin on aina erittäin jees! 

8. Pidä kirjaa syömisistä ja liikunnoista vaikkapa Kalorilaskuri.fi -palvelun avulla. Ite oon käyttänyt tota laskuria jo todella pitkään, ja oon kokenut sen hyväksi ja selkeäksi tavaksi seurata edistymistään. :) Aika monesti jos laihdutus tuntuu olevan paussilla, syyllinen on helppo selvittää sieltä ylös kirjatuista sapuskoista ja liikunnoista (tai liikunnan puutteesta). :D Aluksi tuollainen laskuri voi tuntua vähän vaivalloiselta, mutta äkkiä siihen tottuu ja sitten käyttö sujuukin jo rutiinilla. En välttämättä enää nykyään edes tarvitsisi kalorilaskuria avukseni kun muistan monet asioista ulkoakin, mutta kyllä mä ajattelin sitä käyttää vielä ainakin niin kauan että oon lopulliseen tavoitteeseeni päässyt.

9. Hiilihydraatteihin kannattaa kiinnittää huomiota aina kun laihduttaa, sillä ne turvottavat ja pahimmillaan lisäävät ruokahalua - plus usein niihin todella hiilaripitoisiin safkoihin kätkeytyy myös reilu määrä kaloreita. Karppaus tai muuten VHH-henkinen ruokavalio ei kaikille varmastikaan kolahda, mutta jos on vaikka tottunut syömään suuret määrät leipää päivittäin, kannattaa ehkä kokeilla pientä karsimista. Myös perunan, pastan, riisin jne määrää kannattaa pienentää lämpimillä aterioilla.

10. Jokaisella tulee silloin tällöin heikkoja hetkiä sun muita "sortumisia", kenties mielenkiintokin tekee hetkellisesti totaalisen katoamistempun. Silloin kannattaa vaan muistaa se, ettei missään nimessä pidä luovuttaa! Tunnustan itse olevani melkolailla ääripääihminen; joskus aiemmin jos laihdutus alkoi lähteä väärille raiteille, saatoin lopulta pistää homman täysin lekkeriksi logiikalla "kun nyt sitten tuli tälle tielle lähdettyä niin menköön läskiksi koko homma". Eihän se tietenkään kannata. Joskus motivaation kanssa joutuu leikkimään pientä kuurupiiloa, mutta ei silti kannata antaa periksi - silloin kannattaa vaikka kirjoittaa ylös tavoitteitaan ja odotuksiaan, kenties suunnitella itsensä palkitsemista jollain ihanalla jutulla kun goaliinsa on päässyt. Mulla itsellä on muutamakin rytky vaatehuoneen rekillä odottamassa loppujen ylimääräisten kilojen droppaamista, ja kyllä ne mua edes jossain määrin motivoivat jatkamaan touhua. :)