On.
Tuntuu pahalta, taisin just pettää äidinkielen opettajan luottamuksen. Tekstiä ei ikinä saa aloittaa kysymykseksi muotoillulla otsikolla, jos siihen vastataan saman tien kappaleessa. En tee sitä toiste, mutta nyt en voinut vastustaa. Sen verran yksiselitteinen on mun kanta turkiksiin - tarkennettuna, turkistarhaamiseen.
Siitä on jo viitisen vuotta kun kirjoitin turkispostauksen. En linkitä sitä tähän, se on kamalaa luettavaa. Välillä nykyäänkin erehdyn pitämään itseäni kärkkäänä, mutta ei tää oo mitään siihen verrattuna kun olin 19! :D Noh, vaikka en enää kirjoittaisi niin kirosanarikasta tekstiä ja ajatuksetkin on hieman saaneet pyöreyttä kulmiin, se pohjimmainen mielipide on edelleen sama kuin aiemmin: mun mielestä on kuvottavaa ja todella väärin, jos eläin tapetaan ainoastaan turhamaisuuden takia.
Onko sitten tekopyhää vastustaa turkistarhausta ja samalla syödä lihaa ja käyttää nahkasta tehtyjä kenkiä ja laukkuja? Mun mielestä ei missään tapauksessa. Meillä kaikilla on oma arvomaailmamme, ja jokaisella on oikeus vetää raja oman moraalinsa mukaisesti sinne minne haluaa. Mun henkilökohtaisissa arvoissa turkistarhauksella ei ole mitään sijaa. Tarhausta vastustaakseen ei tarvitse hypätä ääripäähän ja ryhtyä vegaaniksi, jotta olisi oikeutettu mielipiteisiinsä - ja ennen kaikkea niiden ääneen sanomiseen. Mä perustelen kielteisen näkemykseni turkiksia kohtaan sillä, että eläimet kasvatetaan ja tapetaan pelkän turhamaisuuden takia, ja usein kivuliailla tavoilla. Usein tarhaeläimet elävät kehnoissa olosuhteissa; silmätulehdukset, ienongelmat, haavat yms. ovat arkipäivää, eikä lajityypilliseen käyttäytymiseen ole mahdollisuuksia pienessä häkissä. En epäile hetkeäkään, etteikö turkistarhaus Suomessa olisi maailman eettisintä, kuten joku poliitikko just julisti uutisissa. Se, että se on täällä eettisempää kuin missään muualla, ei kuitenkaan tee siitä moraalisesti oikeaa. Se on vaan vähemmän väärää kuin monessa muussa maailmankolkassa. Todellista eettisyyttä olisi, ettei tarhoja olisi olemassa.
Mun mielestä oli paras uutinen aikoihin, kun toissapäivänä Sokos ilmoitti lopettavansa turkistuotteiden myymisen. Viime vuosina lukematon määrä muodin ketjuliikkeitä on tehnyt saman päätöksen - ainoa turkis jota myydään, on tekoturkis. Moni maa, kuten Hollanti, Iso-Britannia ja Itävallat on kieltänyt turkistarhaamisen lailla, ja myös monissa Saksan osavaltiossa tarhaus on kiellettyä (ilmeisesti se ollaan aikeissa kieltää koko maassa asteittain). Toivon Suomen seuraavan näitä maita perässä.
Sokoksen casessa hauskaa oli se, että kaupan asiakkaat eivät ole älähtäneet tuoreesta uutisesta, mutta mm. muutamat poliitikot senkin edestä. Naurettavaa, ettei kauppa saisi tehdä omia päätöksiä ilman, että joku kansanedustaja rupeaa pistämään boikottia pystyyn. Mua hieman harmittaa, että turkisten myynnin lopettamisesta nousseen poliittisen älämölön myötä ketju teki jälkeen päin tarkennuksen, ettei linjauksella ole tekemistä vastuullisuusperiaatteiden kanssa. Näen sen nimenomaan vastuullisena ratkaisuna, jos merkittävä kauppa-alan toimija päättää jättää turkistuotteet pois valikoimasta.
Turkistarhausta ei mun mielestä voi perustella työllistävällä vaikutuksella - tarhojen määrä on koko ajan vähenemään päin, kun tarhaajat hiljalleen eläköityvät. Jatkajia ei aina löydy; 80-luvulla tarhoja oli Suomessa n. 6000 ja nyt jäljellä on vain 16% tuosta luvusta - alle tuhat. Hyvä niin! Niillä toistaiseksi olemassa olevilla tarhoillakin työllistyy melko marginaalinen määrä ihmisiä, ja usein toiminta on sivutoimista eikä pääelinkeinona. Eiköhän Suomi pärjää, vaikka turkistarhaajan ammattikunta katoaisi kokonaan. On niitä muutoksia tapahtunut muillakin aloilla kautta aikojen, ja silti on valtio pysynyt pystyssä. ;) Toisekseen, ehkä oon nyt aivan kamala tyyppi kun oon tätä mieltä, mutta yksikään työpaikka ei ole eläimen kärsimyksen arvoinen. Toisinkin voi alansa valita.
Jos kadulla tulee vastaan turkikseen pukeutunut, en koe tarvetta mulkoilla ja vihata häntä, saati sitten toteuttaa jotain radikaaleja ekoterroristihipin performansseja. Se on hänen valintansa, mun taas on se, etten ikinä pukeutuisi turkikseen tai käyttäisi turkisasusteita, vaikka villapipoa johon on ommeltu pikkuinen turkistupsu. Onneksi mun ei tarvitsekaan! Sen sijaan tekoturkiksista tykkään, mutta nekin aika ajoin kyseenalaistan mielessäni. Mä itse tiedän että omistamani pörrötakki ja laukkukoriste ovat polyesteria - eli muovia - mutta tietävätkö sen kaikki muutkin? Suosin tietoisesti sellaisia tekoturkisvaatteita ja -asusteita, jotka näyttävät ja varsinkin tuntuvat muovisilta. Liian aidonnäköisiä en halua ostaa, ettei muut kuvittele mun kannattavan turkistarhaamista.
Turkiksista eteenpäin; en ostaisi myöskään untuvatakkia, sillä untuva on usein turkiksen tavoin epäeettistä. En halua pukeutua höyheniin, jotka on saatettu nyppiä elävältä linnulta. Turkisten ja untuvan ohella myös mm. käärmeennahka on täysin nou nou: käärme nyljetään elävänä, ja kun nahka on tallessa, elävä ja kituva "ruumis" heitetään jonnekin kasaan kuolemaan. Ylipäätään en halua ostaa mitään kovin eksoottista nahkatuotetta, koska silloin riski on itselleni liian suuri, että eläin on saatettu tappaa turhamaisista syistä, eikä nahka olekaan lihatuotannon sivutuote. Tuotantoeläinten (cow, calf, pig...) nahka on sitä paitsi kestävämpää kuin ohuet, harvinaisemmat nahat. Tiedostan että varmasti myös lihatuotantoeläinten elinolosuhteissa olisi parantamisen varaa, mutta silti mun omatunto sallii eläimen kokonaisvaltaisen hyödyntämisen - liha lautaselle ravinnoksi, jäljelle jäävä nahka tekstiiliteollisuuden jalostettavaksi. Näkemys voi toki muuttua ajan myötä, ja se on jopa todennäköistä. Nytkin mulla tulee ja menee hetkiä, jolloin broilerisuikaleet etoo, ja kenkähyllyn sisältö tekisi mieli roudata roskiin. Ne kengät on kuitenkin tehty materiaalista, joka kuului joskus jollekin elävälle ja hengittävälle. Toistaiseksi oon kuitenkin aivan liian mukavuudenhaluinen vegaaniksi, ja sitä paitsi ne kengät ja laukut on ihan kivoja... :D
Ennen vastustin lampaantaljoja, mutta nykyään rinnastan ne nahkoihin. Samasta asiastahan siinä on kyse; lihatuotannon sivutuotteesta. Erona on vaan se, että taljoissa on ne karvat jätetty siihen lopputuotteeseen. Olisi haaskausta olla hyödyntämättä lampaannahkoja, ihan siinä missä muidenkin teuraaksi menevien eläinten nahkoja. Myös esimerkiksi maantiellä kuolleiden "road kill" eläinten nahka/turkki kannattaa käyttää, jos se on mahdollista. Ja hei, jopa kalannahkaa on alettu parkita, ja käsitellystä nahasta tehdään laukkuja!
Sitten takaisin varsinaiseen aiheeseen, turkiksiin. Mun unelmamaailmassa turkistarhaus olisi laiton elinkeino. Eläimiä ei kasvatettaisi pienissä häkeissä ainoana määränpäänä se, että jonain päivänä ne nyljetään turkistakeiksi ja -somisteiksi. Siinä on jotain todella irvokasta ja oksettavaa. Sen sijaan niitä jo olemassa olevia vintage/second hand turkiksia en lähtisi hävittämään, ainakaan niin kauan kun niille löytyy käyttäjiä tai niistä voidaan muokata uutta. Se eläin on jo menettänyt henkensä, eikä tule takaisin vaikka turkis pilattaisiin punaisella spray-maalilla tai poltettaisiin roviolla. Kirpparit ja isovanhempien komerot on täynnä turkkeja, joista suuri osa on varmasti priimakuntoisia - turkis kun on laadukas, hyvin aikaa ja kulutusta kestävä materiaali. Toivon että ne jotka aitoja turkiksia haluavat käyttää, veisivät näitä mummolta perittyjä turkkeja räätälin muokattavaksi sen sijaan, että ostaisivat upouuden.
Mun mielestä oli paras uutinen aikoihin, kun toissapäivänä Sokos ilmoitti lopettavansa turkistuotteiden myymisen. Viime vuosina lukematon määrä muodin ketjuliikkeitä on tehnyt saman päätöksen - ainoa turkis jota myydään, on tekoturkis. Moni maa, kuten Hollanti, Iso-Britannia ja Itävallat on kieltänyt turkistarhaamisen lailla, ja myös monissa Saksan osavaltiossa tarhaus on kiellettyä (ilmeisesti se ollaan aikeissa kieltää koko maassa asteittain). Toivon Suomen seuraavan näitä maita perässä.
Sokoksen casessa hauskaa oli se, että kaupan asiakkaat eivät ole älähtäneet tuoreesta uutisesta, mutta mm. muutamat poliitikot senkin edestä. Naurettavaa, ettei kauppa saisi tehdä omia päätöksiä ilman, että joku kansanedustaja rupeaa pistämään boikottia pystyyn. Mua hieman harmittaa, että turkisten myynnin lopettamisesta nousseen poliittisen älämölön myötä ketju teki jälkeen päin tarkennuksen, ettei linjauksella ole tekemistä vastuullisuusperiaatteiden kanssa. Näen sen nimenomaan vastuullisena ratkaisuna, jos merkittävä kauppa-alan toimija päättää jättää turkistuotteet pois valikoimasta.
Turkistarhausta ei mun mielestä voi perustella työllistävällä vaikutuksella - tarhojen määrä on koko ajan vähenemään päin, kun tarhaajat hiljalleen eläköityvät. Jatkajia ei aina löydy; 80-luvulla tarhoja oli Suomessa n. 6000 ja nyt jäljellä on vain 16% tuosta luvusta - alle tuhat. Hyvä niin! Niillä toistaiseksi olemassa olevilla tarhoillakin työllistyy melko marginaalinen määrä ihmisiä, ja usein toiminta on sivutoimista eikä pääelinkeinona. Eiköhän Suomi pärjää, vaikka turkistarhaajan ammattikunta katoaisi kokonaan. On niitä muutoksia tapahtunut muillakin aloilla kautta aikojen, ja silti on valtio pysynyt pystyssä. ;) Toisekseen, ehkä oon nyt aivan kamala tyyppi kun oon tätä mieltä, mutta yksikään työpaikka ei ole eläimen kärsimyksen arvoinen. Toisinkin voi alansa valita.
Jos kadulla tulee vastaan turkikseen pukeutunut, en koe tarvetta mulkoilla ja vihata häntä, saati sitten toteuttaa jotain radikaaleja ekoterroristihipin performansseja. Se on hänen valintansa, mun taas on se, etten ikinä pukeutuisi turkikseen tai käyttäisi turkisasusteita, vaikka villapipoa johon on ommeltu pikkuinen turkistupsu. Onneksi mun ei tarvitsekaan! Sen sijaan tekoturkiksista tykkään, mutta nekin aika ajoin kyseenalaistan mielessäni. Mä itse tiedän että omistamani pörrötakki ja laukkukoriste ovat polyesteria - eli muovia - mutta tietävätkö sen kaikki muutkin? Suosin tietoisesti sellaisia tekoturkisvaatteita ja -asusteita, jotka näyttävät ja varsinkin tuntuvat muovisilta. Liian aidonnäköisiä en halua ostaa, ettei muut kuvittele mun kannattavan turkistarhaamista.
Turkiksista eteenpäin; en ostaisi myöskään untuvatakkia, sillä untuva on usein turkiksen tavoin epäeettistä. En halua pukeutua höyheniin, jotka on saatettu nyppiä elävältä linnulta. Turkisten ja untuvan ohella myös mm. käärmeennahka on täysin nou nou: käärme nyljetään elävänä, ja kun nahka on tallessa, elävä ja kituva "ruumis" heitetään jonnekin kasaan kuolemaan. Ylipäätään en halua ostaa mitään kovin eksoottista nahkatuotetta, koska silloin riski on itselleni liian suuri, että eläin on saatettu tappaa turhamaisista syistä, eikä nahka olekaan lihatuotannon sivutuote. Tuotantoeläinten (cow, calf, pig...) nahka on sitä paitsi kestävämpää kuin ohuet, harvinaisemmat nahat. Tiedostan että varmasti myös lihatuotantoeläinten elinolosuhteissa olisi parantamisen varaa, mutta silti mun omatunto sallii eläimen kokonaisvaltaisen hyödyntämisen - liha lautaselle ravinnoksi, jäljelle jäävä nahka tekstiiliteollisuuden jalostettavaksi. Näkemys voi toki muuttua ajan myötä, ja se on jopa todennäköistä. Nytkin mulla tulee ja menee hetkiä, jolloin broilerisuikaleet etoo, ja kenkähyllyn sisältö tekisi mieli roudata roskiin. Ne kengät on kuitenkin tehty materiaalista, joka kuului joskus jollekin elävälle ja hengittävälle. Toistaiseksi oon kuitenkin aivan liian mukavuudenhaluinen vegaaniksi, ja sitä paitsi ne kengät ja laukut on ihan kivoja... :D
Ennen vastustin lampaantaljoja, mutta nykyään rinnastan ne nahkoihin. Samasta asiastahan siinä on kyse; lihatuotannon sivutuotteesta. Erona on vaan se, että taljoissa on ne karvat jätetty siihen lopputuotteeseen. Olisi haaskausta olla hyödyntämättä lampaannahkoja, ihan siinä missä muidenkin teuraaksi menevien eläinten nahkoja. Myös esimerkiksi maantiellä kuolleiden "road kill" eläinten nahka/turkki kannattaa käyttää, jos se on mahdollista. Ja hei, jopa kalannahkaa on alettu parkita, ja käsitellystä nahasta tehdään laukkuja!
Sitten takaisin varsinaiseen aiheeseen, turkiksiin. Mun unelmamaailmassa turkistarhaus olisi laiton elinkeino. Eläimiä ei kasvatettaisi pienissä häkeissä ainoana määränpäänä se, että jonain päivänä ne nyljetään turkistakeiksi ja -somisteiksi. Siinä on jotain todella irvokasta ja oksettavaa. Sen sijaan niitä jo olemassa olevia vintage/second hand turkiksia en lähtisi hävittämään, ainakaan niin kauan kun niille löytyy käyttäjiä tai niistä voidaan muokata uutta. Se eläin on jo menettänyt henkensä, eikä tule takaisin vaikka turkis pilattaisiin punaisella spray-maalilla tai poltettaisiin roviolla. Kirpparit ja isovanhempien komerot on täynnä turkkeja, joista suuri osa on varmasti priimakuntoisia - turkis kun on laadukas, hyvin aikaa ja kulutusta kestävä materiaali. Toivon että ne jotka aitoja turkiksia haluavat käyttää, veisivät näitä mummolta perittyjä turkkeja räätälin muokattavaksi sen sijaan, että ostaisivat upouuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti