Keep calm and get your HO HO HO on

pipari

En oo moneen vuoteen saanut joulufiiliksestä kiinni, mutta nyt sitä piisaa! Ja eiköhän tää jouluhihhulointi alkanut pian sen jälkeen, kun oltiin työkaverin kanssa todettu, ettei kumpikaan meistä oikein osaa hössöttää joulusta. No, sittemmin on mennyt nuppi kunnolla sekaisin jouluintoilusta. 😁 Kämppää en oo koristellut, en välitä joulukrääsästä, mutta oon tunnelmoinut muilla tavoilla. Glögin kittaamisen aloitin ajat sitten. Kiitos Valiolle sokerittomasta glögistä, joka on kevyttä olematta vetistä, eikä juomasta jää perusglögeille tavanomaista esanssista jälkimakua! Tarja Turusen joululevyä on tullut soitettua Spotifystä, mutta niitä perinteisiä joululauluja kestää kuunnella aikaisintaan aatonaatosta alkaen. Luntakin on, eikä mustan joulun uhka taida olla kovin suuri. Jee!

Torstaina liksan kunniaksi tein jotain poikkeuksellista, ja laitoin pienehkön lahjoituksen paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. En ole ahkera lahjoittamaan, mutta Facebookissa bongattu viesti sai heräämään - jos jokainen ryhmän n. 8000 jäsenestä siirtäisi yhdistyksen tilille yhden euron, siitä tulisi todella mukava potti. No, toivottavasti mahdollisimman moni on lahjoittanut, ja kukin mahdollisuuksiensa mukaan kenties enemmänkin kuin euron. 😊 Kummitätini on adoptoinut eläinyhdistykseltä kaksi ihanaa mutta todella arkaa kissaa, ja tässä muutaman vuoden aikana luottamus on hiljalleen rakentunut. Oon ylpeä kummitädistäni, joka on rohkeasti liittynyt Crazy cat lady -klaaniin!

Yhtenä päivänä tuli hillitön tarve kehitellä jotain pöhköä. Aloin ideoida, ja keksin että mitä jos tunkisin jokaselle 37 naapurilleni postilaatikkoon joulukortin johon on teipattu suklaapatukka. Muuta ei tullut mieleen, joten eiku toteuttamaan. Tää kyllä jälkeen päin on alkanut tuntua pieneltä piruilulta omalta osaltani, koska tunnen naapureistani n. 10% ja loput sitten moikkaa vastaantullessa, jos moikkaa. Oon viettänyt maalla valtaosan elämästäni, ja siellä joka ikinen kyläläinen moikkaa toisiaan, oli tuttua väkeä tai ei. Täällä kaupungissa on tullut vuosien varrella nähtyä sekä vähän pelottavia tyyppejä, jotka ottaa läpitunkevan katsekontaktin ja mörähtää MORO!!!!! ja sitten on myös niitä, jotka kääntää pään pois kun yks maalaisjuntti koittaa tervehtiä. Jälkimäisiä on yllättävän paljon, mikä kerrostaloelämän alussa vähäsen ahdisti. Tunsin itteni hölmöksi, kun ensin keräsin itteäni että ylipäätään uskalsin rääkäistä MOI! ja mitään vastareaktiota ei tullut. Sittemmin oon todennut, ettei se oo multa pois, jos jollekin ei oo himassa opetettu käytöstapoja. 😉

Koska naapureita on paljon, ei tehnyt mieli törsätä korttitonttuiluun. Kyselin FB:ssa tietäisikö kukaan, mistä kaupasta löytyisi puoli-ilmaisia kortteja, tyyliin jotain pliisua bulkkitavaraa. Ainoa ehdotus oli, että postita kortit vasta joulun jälkeen niin varmasti löytyy halpoja alennuksesta, ja aina voi syyttää Postia hitaasta toimituksesta. Jouduin avaamaan ideaani vähän enemmän, ja kerroin ettei kortteja tartte postittaa kun tungen ne itse naapureiden postilaatikoihin. Suklaata koskien tuli semmonen heitto, että jos joku allergikko syö patukan lukematta tuoteselostetta ja kuolee, se on luonnonvalinta eikä mun vika. Hmm... 😟 No, suuntasin äidin vinkistä Tokmannille, jossa 40 korttia maksoi hurjat 4€. Honkkarista ostin pari Twix -säästöpakkausta, joiden hinta oli n. 3€ per pussi. Yhteensä tämä naapuruston jouluylläri rokotti lompakkoa kympin, eli ei paha. 😉

Kun korttiviritelmät olivat valmiita ja pääsin postilaatikoiden luo, fiilis oli kuin pahemman luokan vandaalilla. Koko ajan kuumotteli, jos joku tulee yllättäen kulman takaa ja spottaa mut toteuttamassa hyväntahtoista elettäni. 😓 No, ainoat jotka näkivät mut itse teossa, olivat vanhempani. Olin juuri lähössä maalle, ja he tulivat hakemaan mua ja Lulua. Äiti katseli hetken touhuani ja kysyi, oonko tosissani, mutta lopulta hän auttoi hommassa. Iskän sarkastinen kommentti oli, ettei kaikki vietä joulua. No perhana. Ollaan Suomessa, ja täällä suurin osa porukasta viettää joulua. Ei kai kukaan voi vetää pahasti hernettä nenään, jos saa jouluntoivotukset vaikkei sitä viettäisikään, eihän? Ja ne allergikot, karppaajat ja laihduttajat voi pistää suklaan kiertoon jollekin toiselle. 😄

Äsken leivoin neljä tuntia, ja saldona oli iso kasa piparkakkuja. Tein sekä tavallisia että ruisversioita. Alkuviikosta googlasin vinkkejä pipareiden koristeluun ja keräsin hienoimmat kuvat työpöydän inspiskansioon. Kunnianhimoinen tavoite oli ylittää itsensä ja vihdoin onnistua koristeluhommassa. Leivonta-successia varten hamstrasin kaupasta kelpo arsenaalin erilaisia suklaapastilleja ja nonparelleja. No, yrityksestä huolimatta eihän se koristelu sujunut kuin Strömsössä. Uskon että kaverini 5-vuotias lapsi pystyisi samaan... 😁  Kai se täytyy vain hyväksyä, ettei esim. tällaiseen lopputulokseen tulla pääsemään näillä taidoilla. It is what it is. Nyt soronoo, lähen lukemaan ja siitä nukkumaan!

1 comment: