Viime tiistaina iski leivontavimma, joten päätin tekaista seuraavan päivän palaveriin creme brulee -juustokakkuja, joita olin pitempään halunnut kokeilla. Ja koska mun suosikkivuokaan mahtuu kaksitoista leivosta, halusin testata samalla myös kakkuja, joiden täytteeseen tulee matcha-teejauhetta. Alla lisää kuvia kakuista ja tarkemmat speksit, vaikken nyt varsinaisia reseptejä laita näistä jakoon. Vähän tarvitaan vielä tuotekehittelyä molemmissa kakuissa, katotaan sitten kehtaisiko niistä pistää ohjeistusta tänne!
Odotuksissa oli, että creme brulee-leivokset olisivat lähes takuuvarma hitti, ja nämä matchakakut puolestaan edustaisivat sellaista riskialttiimpaa, luovaa kokeilua. Lopulta kumpaakin maistettua piti kuitenkin myöntyä, että matcha vei voiton! Keksipohja on sitä ainaista tylsää digestiveä, täytteessä on vaniljatuorejuustoa, kermaa, sokeria, matcha-jauhetta ja vanilja-aromia. Kiille on sekoitus tummaasuklaata ja kermaa, ja pinnan koristelin pistaasipähkinöillä. Muuten matchakakut onnistuivat aika nappiin, mutta mä pöljä laitoin liivatelehtiä peräti kolme kappaletta suklaakiilteeseen, kun todellisuudessa ei olisi varmaan tarvinnut yhtäkään! Jälkiviisaana luulen, että suklaa olisi jähmettynyt jääkaapissa ilman hyydytystäkin. Liivatteiden takia kiilteestä tuli turhan kova, joten kakkua oli vaikea lusikoida runnomatta sitä tuusannuuskaksi. Makuun se ei tietysti vaikuttanut mitenkään. Täytyypä kokeilla lähikuukausina uudelleen, toivottavasti paremmalla menestyksellä! Ja jos tekee mieli hifistellä, ehkä vanilja-aromin voisi korvata aidolla vaniljatangolla.
Creme brulee -kakkuihin halusin ripauksen joulua, joten tein pohjan pipareista. Täytteessä on creme bruleen ohella tuorejuustoa ja sokeria, kiilteessä on mustikoita, vadelmia ja sokeria. En tiedä, jotenkin nämä kakut jäivät pliisuksi esitykseksi. Ehkä täytteeseen ei pitäsi sotkea mitään muuta creme bruleen lisäksi kuin liivatetta? Tai, ehkä creme brulee kannattaisi vaan pitää ihan omana juttunaan, eikä kehitellä siitä mitään juustokakkuja. 😁 Töissä näistä kyllä tykättiin, mutta kun palaverin jälkeisenä päivänä söin itsekin yhden, vähän petyin. Ite valitsin palsussa lautaselleni pullan, joita oli myöskin tarjolla. Pulla päihitti mennen tullen mun kreembryleetekeleet!
Saattaa olla, että alkuvuodesta vetäisen 1-2 kuukauden gluteenittoman kokeilun, joten se tuo varmasti lisähaastetta uusia ulottuvuuksia leivontaan. Voisi oikeastaan sanoa, että lähinnä nimenomaan leivontaan, koska mun ruokavalio sinänsä on aika pitkälti gluteeniton. Tietty satunnaisesti menee pastaa, burgeria, tortilloja ynnä muuta, mutta safkojen suunnittelu gluteenittomiksi ei ole haaste eikä mikään. Paljon kasviksia, kohtuudella lihaa ja vehnämössöt kokonaan pois. Leipää en osta ikinä kotiin, joten siitä ei tarvitse mitenkään erikseen "luopua". Alan olla näiden terveysongelmien kanssa aika lopussa, ja kun toivo lääkäristä saatavaan apuun/ratkaisuun on täysin minimissä, ajattelin tarttua muutaman tutun ehdotukseen gluteenittomasta ruokavaliokokeilusta. Vähän huolettaa kokeilla omin päin ruokarajoituksia, koska jos siitä onkin apua, parin kuukauden kuluttua sitä ongelmaa ei välttämättä ole mahdollista todeta testeissä. Diagnoosi jää tällöin saamatta. Mutta noh, kun nyt vaikuttaa vahvasti siltä ettei mua enää tutkita mitenkään, samapa se on sitten testata ja toivoa parasta. Tuntuu, että tässä asiassa on nyt sen verran omillaan, että pakko tehdä omia ratkaisuja ja kokeiluja, ja vasta viimeisenä vaihtoehtona on luovuttaminen. Toistaiseksi haluan lapsekkaalla naiiviudella uskoa siihen, ettei mun loppuelämä tuu tällaista olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti