Parin yön reissu Tikkurilaan & päiväretki Helsinkiin

 

Moiii! Pari viikkoa sitten olin pari yötä kissavahtina Vantaan Tikkurilassa, joten ajattelin postata nyt reissusta pientä kuvakoostetta. Suurin osa kuvista on tosin "yllättäen" Helsingistä, jossa tuli päivän ajan pyörittyä.

     

Tämmöstä Miisa-tyttöä olin Tiksissä vahtimassa. Mulla on alkuvuoden Miisa-keikaltakin kuvat vielä postaamatta, milloinkohan niitä saisi aikaiseksi purkaa tänne? 😂 Tuntuisi tosin vähän hölmöltä julkaista tälleen kesähelteillä talvisia tammikuun kuvia...

   

Kissakeikka alkoi sunnuntaina aikaisin aamulla, joten päätin hyödyntää kokonaisen edessä olevan päivän ja lähteä Helsinkiin.

   

Olin villi ja päätin uskaltautua yksin Rue Madameen syömään.

   

Pääruokalista vaikutti hyvältä, mutta alkuruoat tekivät tällä kertaa suuremman vaikutuksen. Niinpä tilasin pelkästään niitä. 😉 Alkuruokacomboksi valikoitui parmesansalaatti, ranut ja tartar. Juomaksi otin holittoman mimosan.

Enpä ollut koskaan aiemmin syönyt tartaria! Tuolla ollessa päätin vihdoin uskaltaa tilata sellaisen maisteluun. Odotukset raakaa lihaa kohtaan eivät olleet massiivisia, joten yllätyin, kun tykkäsinkin tartarin mausta ihan heti. 

   

Rue Madame oli ihana, käyn toistekin! Mieluummin tosin ensi kerralla seurassa, sillä yksikseen tuo on ehkä vähän turhan hieno paikka safkata. 😁 Siinä hälyssä ja härdellissä tulee jotenkin liian tietoiseksi itsestään, että tässä mä nyt hölmönä vedän yksinäni jotain alkupaloja naamariin. Sijainnilla on varmasti vaikutusta, kun siinä Espalla kulkee koko ajan porukkaa ja terassilla mut laitettiin istumaan aidan viereiseen pöytään, eli ihmiset kulki aivan siitä mun vierestä kadulla. Sisällä olisi varmasti ollut kyllä rauhallisempaa.

     

Rue Madamen vessa kannattaa käydä vilkaisemassa, on nimittäin aikamoisen upea. Siis äääää noi kauniit tapetit ja lasiset lavuaarit! Vitsit kun olisi joskus tollanen kylppäri sitten, kun pääsee omaa kotia laittamaan. Oon googlaillut jo tommosia vastaavia lasisia lavuaareja. Ei varmastikaan mikään järkiratkaisu, mutta vitsit miten hienolta näyttäis... 

   

Kaikolla oli ihana kesäkauppa Espalla! Mä oon ihan Kaiko-fani nykyään. Hiljattain kävi hauskasti, kun laitoin töihin mun uuden oliivinvihreän Kaiko-mekon, jonka löysin alesta Nuttuluxilta. Jossain vaiheessa työkaveri alkoi ihmetellä, että hei, onko meillä samanlaiset vaatteet. 😅 Ei ollut sentään ihan samat, sillä hänellä oli mekon sijaan haalari, mutta siis samaa Olive Anemone -kuosia kuitenkin oli kummallakin.

   

Nykyään pääsen melko matalalla kynnyksellä käymään Tampereen Stockmannilla, mutta kyllä Helsingissä ollessa pitää silti käydä sielläkin kiertämässä Stocka läpi edes pikaisesti. Onhan se paljon isompi ja ihmeellisempi.

   

Mulberryn suklaanruskea Bayswater mokkanahkaisena on niin upea. Täydellinen mokkalaukku! Tykkään noista kollaasin alaoikealla olevista Annelen sydänkoruista. Tosin korvakorut olisi ehkä enemmän käyttistä mulle kuin kaulakoru. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän jotenkin pehmenen ja fiilaan nykyään ihan täysillä kaikkea sydändiipadaapaa. 😂

 

 

Hajuvesiosastolta mieleen jäi muutama tuoksu. Matiere Premierin Vanilla Powder on vahva ja uniikki vaniljatuoksu, eikä sitä turhaan kehuta. Kilianin Sunkissed Goddess puolestaan tuoksuu joltain kookoksiselta Yves Rocherin aurinkorasvalta, mutta ainoastaan hyvällä tavalla. Sitä tosin sopii pohtia, saako 200 euron hajuvedestä tulla vibat postimyyntifirman aurinkorasvasta. 😂 Diorin Addict -uutuuksia oon käynyt nuuskimassa monesti mm. Sokkarilla aiemminkin. Jostain syystä aina, kun näen niitä jossain, pitää pysähtyä testaamaan uudelleen ja uudelleen. Kaikki noista on hyviä, mutta mun lemppariksi on muodostunut Rosy Glow eli pinkki pullo.

   

Tämä huvitti mua. Olisi hauska ajatella, että joku ucceli on lähetetty ostamaan tyttöystävälle tamponeja, mutta itsekkyys onkin vienyt voiton ja OB:t ovat vaihtuneet lennosta kalliiseen miesten PDM-hajuveteen, eikä budjetti ole enää riittänyt tamponeihin.

Musta on muutenkin hauskaa kauppareissuilla kytätä, minne mitäkin on hylätty väärään hyllyyn. Hiljattain esimerkiksi eräässä pienessä marketissa oli dumpattu joku lasten lelufiguuri makkaralaariin. Alkoholihyllyyn hylätään mun oman tutkimuksen mukaan eniten asioita, sillä sieltä voi kyllä säännöllisesti bongata tavaraa, joka ei sinne kuuluisi.

   

Stockan kodinosasto on vertaansa vailla. Niin paljon kaikkea kiinnostavaa ja ihanaa.

Mulla on noita Villeroyn Octavie-shampanjalaseja tällä hetkellä viisi, kun yksi hajosi taannoin traagisesti. Pitäis joskus raaskia hommata taas se kuudeskin, mutta ei kyllä noilla hinnoilla! 43,90 e on vähän paljon yhdestä lasista, joka kaiken kukkuraksi hajoaa todella helposti. 😁

Tämä Le Creusetin sydämenmuotoinen pata on mun haaveissa!

  

Vepsäläisen osastolla on vaikka mitä design-hienouksia...

   

250 euron sydänpata oli vielä aika kesy haave... mulla kun on myös kymppitonnin nojatuolihaave 😆😆 Joskus vajaa kolmekymppisenä ajattelin, että Vitran Eames -nojatuoli (kollaasin ylävasemmalla) ja rahi olisivat realistinen idea omaksi 40-vuotissynttärilahjaksi. Nyt ikää on 34, eli tässä kohtaa varmaan kannattaisi jo laittaa joku nojatuolisäästötili pystyyn, jos oikeasti joskus meinaan tuollaisen saada hankittua. 😂 Saattaapi olla, että väliin jää, kun pitäisi vissiin joskus jotain kämppää ja varmaan lähitulevaisuudessa autoakin hommata, josko nyt ajokortin tässä loppukesän/alkusyksyn aikana saisin näppiini. Toki jostain tori.fi:stä vois löytyä hyviä diilejä käytettynä.

    

Stockalta lähtiessä poikkesin vielä Joe & The Juicessa. Listalta valikoitui sesonkimaku, eli mansikkamatcha, jota muistin jonkun kehuneen IG:ssä. Oli hyvää! Mun mielestä lämpimällä ilmalla jäämatcha virkistää tehokkaammin kuin jääkahvi. 

   

   

Helsinki-päivän ja yli 10k askeleen jälkeen oli kiva illalla katsella vähän Netflixiä kera herkkujen.

   

Maanantaiaamuna etätöitä. Yleensä meillä on töissä heti maanantaisin aamulla viikkopalaveri, mutta just tuohon rakoon sattui sopivasti poikkeustilanne, eikä palaveria ollut. Niinpä mun ei tarvinnut junailla päiväksi Lahteen ja sieltä illaksi/yöksi Vantaalle, kun olin jo kuitenkin sitten tiistaina aamuvarhain lähdössä pois.

   

Tikkurilassa ollessa Vantaanjoen varrella on kiva lenkkeillä. Vähän rauhallisempaa kun kaikkialla muualla on aika hälyistä... 

   

Koska en tällä hetkellä asu Woltin toiminta-alueella, enkä erittäin todennäköisesti tuu koskaan jatkossakaan asumaan, päätin hyödyntää Tikkurilan runsaan Wolt-tarjonnan. Kävi vaan vähän hasssusti, kun alkuun sain jonkun Aleksin tilaaman pitsan. 😟😄

   

Lopulta tuli se oikea ruoka, jonka olin tilannut, eli Naughty Burgerin halloumburger smash-pihvillä, ranut, dippi ja limsa. Nam, niin hyvää mättöä! Mulla on Vantaan ja aiemmilla Espoon reissuilla muodostunut tiettyjä vakioravintoloita, joista wolttaan viikonloppumättöä. Voisin joskus nostaa ne vaikka omaksi postauksekseen.

Kävipä muuten niin, että sain pitää myös Aleksin pitsan. 😂 Pitsa matkusti mun mukana Lahteen työpaikan jääkaappiin ja sieltä sit kotiin. Oli ihan kelpoa, vaikken tuollaista pitsaa olisi ehkä itse valinnut.

   

Iltsukkapaltsukaksi jogurttia, marjoja ja mysliä.

   

Tiistaiaamuna tulikin sit kissakeikka päätökseen, joten junailin Lahteen töihin. Vaikka nykyään ymmärrän edes jotain pk-seudun junista ja jopa metrolla osaan mennä, niin kyllä tuolla tulee välillä tosi maalaistollo fiilis. 😁

Sezane ja A.P.C. laukut

 

Laukkuesittelyä vuorossa! Nämä kaikki kolme ovat viime vuonna ostettuja, mutta en ole saanut aikaiseksi postata blogiin aiemmin mitään. Tuo punainen laukku taisi jossain kollaasissa joskus vilahtaa. 😄

Louis Vuittonin Metis on ehdottomasti yksi mun käytetyimpiä laukkuja, sillä se on helppo ja käytännöllinen valinta moneen tilanteeseen. En oikein tiedä, mikä laukun malli/tyyli on suomeksi, mutta olettaisin että jonkinlainen satchel- tai messenger-tyyppinen laukku? Metiksen jälkeen hankin The Curated -merkin The Classic Shoulder Bag -laukun, jossa on pientä Metis-vibaa. Itse asiasa mulla on nykyään The Curatedin laukku kolmessa värissä: beigenä, mustana ja vaalean greigenä. Beigestä oon postannut muutama vuosi sitten, klik klik. Suosittelen kyseistä laukkua pienellä varauksella - se on aika painava! Plussaa hyvästä laadusta, käytännöllisyydestä ja ylellisistä 18k kultapäällysteisistä metalliosista. Edes Chanel ei ole raaskinut enää vuosiin käyttää oikeaa kultaa metalliosissaan, mutta tämä pienehkö aussibrändi sen sijaan raaskii... 😉 The Curatedin laukkuja saa mm. Vestiaire Collectivesta usein sopuhintaan käytettynä, ja sieltähän mä tietty omani olen ostanut. 

Vestiairesta ovat tämänkin postauksen laukut! Punainen kaunotar on Sezane -merkkinen, malvanvärinen ja vihreä laukku puolestaan A.P.C:n. 

     

Aloitetaan tästä punaisesta upeudesta! Sezanen Milo -laukusta kiinnostuin vuosi sitten, mutten raaskinut tilata sitä Sezanen nettikaupasta. Hinta oli muistaakseni aika kova, oisko 350-400 euron väliltä... kun merkki oli itselleni ennestään tuntematon, enkä tiennyt vielä laadusta mitään, epäilytti maksaa noin paljon. Sitten kun melkein jo päätin raaskia tilata laukun hinnasta huolimatta, se ehtikin jo loppua. Hyvä niin, lopulta tämäkin ihanuus löytyi Vestiairesta miltei uudenveroisena reilulla parilla sadalla.

Tämän koko on melkolailla Metiksen kanssa samaa luokkaa. Laukun sisällä on hyvin tilaa ja siellä on yksi vetoketjullinen tasku, laukun takana on iso tasku esim. puhelimelle ja olkahihna on hyvin säädettävissä. Mä oon toistaiseksi käyttänyt Miloa vain crossbodyna, mutta olkalaukkunakin olisi ihan tyylikäs. Viime vuonna joulun aikoihin tätä tuli käytettyä paljon, kun väri sopi hyvin sesonkiin, mutta kyllähän nyt punainen sopii kaikkiin vuodenaikoihin. 😊

   

Sitten tämä A.P.C. -merkin kaksikko! Tämän laukkumallin nimi on Grace. Vihreä laukku on kokoa mini ja mauven/tummanroosan värinen puolestaan small. Kaivelin Vestiairen ostohistoriasta, mitä oon mahtanut näistä maksaa, niin tuo vihreä on ollut 300 e ja mauven värinen 450 e. Secondhand-markkinoilla A.P.C. -laukut ovat yleisestikin paljon kalliimpia kuin Sezanen saman tyyliset, mutta molempien merkkien valikoimaa kannattaa toki tutkia. Ja kolmantena vielä toki se The Curated! Ei sitä tiedä, milloin tulee joku hyvä diili vastaan. 😅

 

Grace -duosta molemmat ovat reippaasti pienempiä kuin tuo Sezanen Milo. Etenkään minikokoista Gracea en suosittelisi kenellekään, jolla on oltava aina paljon tavaraa mukana - tuohon mahtuu tasan puhelin, korttikotelo, (pieni) avainnippu ja joku pieni meikkituote. Mulle tuollaiselle oikeasti minikokoisellekin laukulle löytyy käyttöä, mutta monille laukku olisi varmasti liian pikkuruinen. Small-kokoon mahtuu sitten taas jo vähän enemmän, vaikka aika kompakti sekin on. Näistä löytyy vielä yhtä kokoa isompi medium-mallikin, jos laukun tyyli puhuttelee, mutta mini ja small vaikuttavat liian pieniltä.

A.P.C:n Gracet ovat aika simppeleitä laukkuja. Toisin kuin Sezanessa, näissä ei ole ole vetoketjullista taskua sisällä tai takana avotaskua. Sentään yksi lokerotasku löytyy sisäpuolelta, niin saa esim. kortit sinne turvaan. Hihnaa näissä voi säätää, mutta etenkin minissä on sen verran lyhyt hihna, että pisimmäksikään säädettynä se ei oikein fiksusti riitä mulle crossbody-käyttöön, vaan laukku jää tosi korkealle. Aina en jaksa välittää siitä ja käytän laukkua silti crossbodyna, mutta eniten mini roikkuu mulla vaan olalla. Small-koossa hihnan pituus on jo ihan fiksu crossbodyksi.

Sellaisia laukkuihanuuksia tällä kertaa! 😇 Juuri nyt ei ole kiikarissa mitään tiettyä laukkua, ja hyvä niin. Aiemmin postatulta unelmalaukkulistalta LV:n muutamat laukut kiinnostaisi, samoin Totemen T Lock, mutten nyt lähiaikoina aio rykäistä uusia laukkuja kokoelman jatkeeksi. Katsellaan sitten vaikka loppuvuodesta. Vuiskan coin card holder tekisi vähän mieli kesällä hankkia, jos tulisi saataville jossakin herkullisessa värissä, mutta en mitenkään aktiivisesti haaveile siitäkään.