Pochette Roulette: helmikuuta 2016

Be what you is, not what you ain't, 'cause if you ain't what you is, you is what you ain't.

earrings - Timanttiset

sequin sweater - H&M

coat - Didriksons

gloves - Asos

bracelet - Michael Kors

jeans - H&M

bag - Sophie Hulme

boots - Bianco

Kissa kävelee tikapuita pitkin taivaaseen.

Viime viikolla tuli ikäviä uutisia äidiltä: meidän rakas ottopoikakissa Roope oli kuollut. :( Mitenkään puun takaa asia ei sinänsä tullut, sillä suurin piirtein 16-17 vuotta vanha Roope ei ollut ollut enää aikoihin elämänsä kunnossa. Viimeisen vuoden se lähinnä nukkui, söi ja ulkoili sen verran, että kiersi talon ympäri ja tuli sitten takaisin sisälle möllöttämään.

Roope, tai "Pekka" kuten iskällä oli tapana kutsua sitä, tuli meille mun ollessa ala-asteen kutosella. Olin silloin 12 ja nyt oon 24, joten hassua ajatella että aikalailla tasan puolet mun elämästä Roope on ollut meillä! Katti pyöri pitkään nurkillamme, ja lopulta se oma-aloitteisesti adoptoi itse itsensä meille tassuttelemalla kuistin ovesta sisään eräänä kesäpäivänä. Meille se sitten jäikin. Onneksi meidän silloiset kissat, Pörri ja Pulla, ottivat uuden tulokkaan yllättävän suopeasti vastaan.

Meille ei koskaan selvinnyt, kenen kissa Roope alunperin oli. Laitettiin kissasta ilmoitus koululle ja kylän infotaululle, mutta kun omistajaa ei niiden kautta löytynyt, päätettiin pitää se. Kun Roope oltiin viemässä eläinlääkäriin rokotettavaksi ja leikattavaksi, kävi ilmi että kollipoika oli jo kastroitu. Ikäarvioksi eläinlääkäri sanoi silloin 4-5 vuotta.

Roope oli luonteeltaan hyvin huomionkipeä, lempeä ja rauhallinen, eikä se juurikaan uhonnut muille. Tai siis, ainakaan julkisesti. Ulkona se kyllä saattoi löylyttää muita kissoja, ja pääsipä katti vähän turhankin monesti riistaeläinten makuun... :D Kenen tahansa huomio kelpasi, mutta ihan erityisesti Roope tykkäsi iskästä. Häntä se seurasi kuin hai laivaa kaikkialle. Parivaljakko saattoi ensin olla koko päivän metsähommissa, ja sitten sitä vaan löhöiltiin vierekkäin sohvalla loppuillasta. Joskus Roope hiippaili iskän perässä sänkyyn, ja kun äiti oli tulossa nukkumaan, se mulkoili murhaavasti eikä tehnyt elettäkään siirtyäkseen.

Kun Roope alkoi osoittaa selviä ikääntymisen merkkejä, iskä vitsaili välillä että Roope on meillä saattohoidossa. Hmmh, tosta voi ehkä päätellä jotakin meidän perheen huumorista... Usein kissojen kuolema koskettaa mua enemmän kuin valtaosan ihmisistä (kuinkahan korrektia on sanoa näin ääneen, hah), mutta Roopen kohdalla on lähinnä outoa, ettei se enää makaakaan mun huoneen tuolilla, kun tuun viikonloppuna käymään kotikotona maalla. Roopella oli varmasti hyvä elämä, eikä sitä oikein osaa sen kummemmin surra. Lähinnä hymyilyttää kun katselee kuvia; tommonen hassu isosilmäinen ja repalekorvainen katti meillä oli.

Nää taitaa olla ekoja kuvia, jotka Roopesta on. Ellei sitten jossain kätköissä loju vielä vanhempia filmikameralla otettuja kuvia. :)

Rambo tuli taloon ekan kerran.

Kavereita lopulta. :)

Tässä ei nyt oo Roopea, mutta pakko samalla näyttää tääkin. Pulla ei ollut ihan niiiin suvaitsevainen Ramboa kohtaan alussa. :D

// Our cat Roope died at the beginning of last week. He was about 16-17 years old and had been in poor condition for a long time, so it was no surprise when he slept away. Roope came to us when I was a sixth grader. Now I'm 24 so he was part of my life half of my age! That's a long time. Roope was somebody else's cat first, but perhaps he was abandoned at some point because we never found the owner. Then one summer day Roope just walked through the open door into our home and we decided to keep it. I'm glad we did, because Roope was such a lovely fatty catty! ♥

I am too inquisitive, too skeptical, too arrogant, to let myself be satisfied with an obvious and crass solution of things. - Friedrich Nietzsche

necklace - H&M

cashmere poncho - Zara

bracelet - oldie (no brand)

clutch - Yves Saint Laurent

jeans - Gina Tricot

shoes - Pavement

Zalandon loppuale

Alkuvuoden alennusmyynnit vetelee jo viimeisiään vaatekaupoissa, ja ihan näillä näppäimillä syys-/talvisesongin korvaa kevään ihanat uutuudet. Zalandolla on vielä tänään sunnuntaina voimassa tarjouskoodi, jolla saa jo ennestään edukkaista alehinnoista 10% lisäaalennuksen koodilla WHSAWFNL kun tilauksen arvo on vähintään 75 euroa. Siispä jos löydätte valikoimasta jotakin kivaa, kannattaa hyödyntää kyseinen koodi tilauksen kassavaiheessa! Saattaa olla, että itselläni meni tilaukseen Vilan musta pitsimekko, Topshopin vaaleansininen pitsipaita ja... Reissin musta rusettivyö. Se ei ole alessakaan erityisen edullinen, mutta oon katsellut sitä jo niin pitkään että nyt lähti tilaukseen, kun jäljellä oli enää yksi omassa koossani. Kyseinen vyö olisi nätti yksityiskohta kevät- ja kesäasuihin, vaikkapa t-paidan ja simppelin kellohelmaisen hameen seurana.

Fun Fact Friday #7

1. Mun kaikkein varhaisin lapsuudenmuisto liittyy rahanpesuun. Oltiin kylässä mummon ja papan luona, ja huomasin eteisen pöydällä iskän lompakon... jännittyneenä harkitsin "siirtoani" varmaan viisi minuuttia, ennen kuin uskalsin ottaa rahapörssin pieniin kätösiini. Sydän hakkasi täysillä, kun nypin mukamas vaivihkaa kaikki kortit, setelit ja kolikot kouraani. Tiedostin varsin hyvin tekeväni väärin. Juoksin äkkiä ulos takapihalle, ja hukutin huikean saaliini talon nurkalla olleeseen vesisaaviin. Vasta seuraavana päivänä lompakon sisältö löytyi vedestä lillumasta. Enpä lähde kommentoimaan, onko surullista vaiko todella surullista, jos ihmisen ensimmäinen muisto eletystä elämästä liittyy tuollaiseen kriminaalipuuhasteluun. :D

2. Oon aina ollut huono katsomaan mitään sarjoja, ja mun tv-/leffatietämys on käsittämättömän surkea. Kuluneen vuoden aikana on kuitenkin tullut vahdattua aika miehekkäitä tv-sarjoja, kiitos J:n. Ensin katsottiin Kylmä rinki (OZ) kokonaisuudessaan läpi, ja nyt on menossa mafiasarja The Sopranos. Kelpo sarjoja molemmat, vauhdikkaita juonenkäänteitä ja kiinnostavia hahmoja! Let's talk about your anger towards your mother... Täytyy kuitenkin tunnustaa, että tuskinpa noita tulisi tapitettua yksin yhtäkään jaksoa, mä kun miellän tv:n katselun vahvasti sosiaaliseksi aktiviteetiksi.

3. Mulla on vaihtelevia ruokapakkomielteitä. Pitkään se the juttu oli ananas; mätin varmaan yli puoli vuotta tuoretta ananasta päivittäin. Sitten tuli jauhelihapakkomielle (mitä rasvaisempaa ja palaneempaa, sen parempaa... :D) ja nyt obsessiona on kirpeät appelsiinit. Saatan suorastaan ärsyyntyä, jos huomaan etten oo muistanut ostaa kaupasta lisää appelsiineja, ja en saa moista herkkua iltapalaksi. Myös sushia voisin syödä vaikka joka päivä, mutta sitä himoa rajoittaa kummasti ko. sapuskan hinta. Ostin just sushintekovärkkejä kotiin, saas nähdä miten kokkailut onnistuu!

4. Vaikuttaa siltä, että meikätyttö on ruvennut mummoutumaan tyylillisesti. Tai ainakin mammautumaan. ;) Kun olin ostamassa talvikenkiä, päädyin Merrelleihin koska ne olivat käytännöllisen oloiset ja sporttisesti tyylikkäät. Vaikka vaatehuoneen hyllyt ovat täydentyneet viime kuukausina ties millaisilla ihanuuksilla, ihan paras ostos on kuitenkin... tiditidii, toppahousut. Ostin ne lähi-cittarista viime kuussa ja oon niistä edelleen tohkeissani! Edellisen kerran mulla on ollut toppahousut ala-asteikäisenä. Toppiksia sovitellessa tuli kauhean aikuismainen olo, ja ostokuittia lompakkoon sulloessa tuntui että ei perkele, nyt on tietty elämänvaihe lopullisesti takana. Nimittäin nuoruus - typerä nuoruus. Enää ei tee mieli hölmönä hytistä kylmissään, vaan käytännöllisyys ja mukavuus menee tyyliseikkojen edelle. Toisaalta oon yli viiden vuoden tauon jälkeen alkanut taas tykätä huppareista. Huppareissa tulee mukavan nuorekas fiilis, joten kai mulla on joku ikäkriisi meneillään. :D Oon myös tämän tästä ihastelemassa Kalevalan koruja, vaikka aiemmin en voinut sietää niitä.

5. Oon jossain aiemmassa FFF-postauksessa kertonut, että monien rakastama mokan tuoksu lähinnä kuvottaa mua, vaikka aloitankin kahvilla jokaisen aamuni. Jatketaan kahviteemalla; mun mielestä kahvi on parasta haaleana tai jopa kylmänä, kuumasta en pahemmin välitä. Sääli, ettei se sanonta kylmän kahvin kaunistavasta vaikutuksesta tunnu pitävän paikkaansa.

6. Small things matter the most. En pidä itseäni tunteellisena runoilijasieluna, mutta päivän päätteeksi pikku asiat merkkaavat mulle kaikkein eniten. Tänään mut teki iloiseksi, kun kauppareissulla sain olla avuksi vanhalle rouvalle jolta oli jäänyt rillit kotiin, eikä hän nähnyt lukea vaakanumeroita ja hintoja HeVi-osastolla. Punnittiin sitten yhdessä hedelmiä, ja kun kaikki tarpeellinen oli rouvan ostoskorissa, hän otti mua kädestä kiinni ja kiitteli kehuen ihanaksi nuoreksi naiseksi. :D Jäi hyvä mieli. Pari päivää sitten hymyilytti mandariinia pilkkoessa, kun kuoren alta löytyi normaalikokoisten lohkojen lisäksi yksi vauvamandariinilohko! Ja kun jokunen viikko sitten olin kipittämässä terveystarkastuksesta takaisin töihin, matkan varrella pari pikkupoikaa tekivät lumiukkoa ja pyysivät mut auttamaan. Menin muutamaksi minuutiksi talkoisiin taputtelemaan lunta lumiukon pötsiin. :D Ne pikkuiset oli niin pirteitä tapauksia, että itelläkin oli aivan riemuidioottiolo koko loppupäivän.

7. Äsken luettelin arkielämän kivoja yksityiskohtia. Otetaanpa vastapainoksi esiin asiat, jotka saavat mut surulliseksi. Oon kerran alkanut pillittää, kun syksyllä lenkillä ollessani yritin väistellä tien vallanneita kotiloita ja tajusin, etten millään pysty kiertämään kaikkia, vaan väkisinkin niitä otuksia murskautuu lenkkarini alle. Se oli niin surullista. Myös Anssi Kelan Kissanpäivät -biisin kuuleminen ekaa kertaa sai surun puseroon. Kun erään luontoleffan aikana ruutuun ilmestyi söpöjä pörröisiä kuuttivauvoja, oli kovan skarppaamisen takana etten alkanut jollottaa julkisella paikalla empatiapäissäni. Toisaalta kyynelkanavat eivät läheskään aina ala tulvia sellaisissa elämän käännekohdissa ja yllättävissä tilanteissa, joihin olisi täysin normaalia reagoida itkemällä.

8. Oon huono tunnistamaan tuttujakaan kasvoja ihmismassan seasta. Välillä tuntuu, että jos mun oma äiti tulisi vastaan kaupungilla, voisin oikeastikin laput silmillä kulkea ohi. Sitä nimittäin tapahtuu kavereiden ja tuttujen kohdalla kaiken aikaa, tyyliin pitää kädellä huitoa ennen kuin hoksaan. :D Oon aina enemmän ja vähemmän omissa maailmoissani, ja silloin tulee herkästi blokattua ympäristön ärsykkeet, eikä osaa kiinnittää huomiota vaikkapa juuri kasvoihin. Onneksi sentään liikenteen havainnoiminen sujuu vaikka olisin miten ajatuksissani, joten semmosilta "hups, meinasin just kävellä auton alle" -tilanteilta oon välttynyt.

9. Vesterinen yhtyeineen on mun tämän hetkinen musiikillinen rakkaus. Intiaanit, Teitä Varten, Kellarissa, Kiljuit riemusta, Siinä kävi niin, Katkaisuhoitaja... siinä jokunen loistokipale.

10. Mulla vahva tunne siitä, että tästä hiljattain alkaneesta vuodesta tulee top shittiä; parasta parsaa. En tiedä mihin tuo harhainen tunne tarkalleen ottaen perustuu, mutta uskon suuremmoisia asioita tapahtuvan ja elämän rullaavan mallikkaasti eteenpäin. Kaikki on vaan todella hyvin juuri nyt! Isona bonuksena on tietty kevät, joka lähestyy koko ajan.

Nahkatakki

Nyt mulla on se vaatekappale rekissäni, josta oon jo vuosikausia haaveillut - nahkatakki! Tämä täydellisyys löytyi Booztin aleista. Day Birger et Mikkelsenin Day Beat -rotsi rokotti pankkitiliäni reilut parisataa, mikä on toki kova summa - ja ikävä kyllä pois laukkusäästökassasta, eli taas siintää se Guccin Bamboo Shopper hieman kauempana tulevaisuudessa... En kuitenkaan hetkeäkään epäröinyt törsätä takkiin, sillä se oli huimassa alennuksessa ja täytti kaikki mahdolliset kriteerit.

Takin normaalihinta oli "vaivaiset" 665 euroa, eli alessa se maksoi enää kolmanneksen ovh:sta. Mietin hetken, onko se silti liian kallis, mutta sitten vilkaisin muutaman edullisemman ketjuliikkeen valikoiman läpi. Aikalailla sen parisataa saa niissäkin pulittaa kivannäköisistä nahkatakeista. Toki jotain simppelimpiä malleja voi saada jo satasellakin, mutta niiden malli ja detailsit eivät puhutelleet mua. Tämä Day Birger et Mikkelsen puolestaan puhutteli jo ensi vilkaisulla! Takki on melko yksinkertainen biker-rotsi, mutta siinä on kuitenkin pientä jujua punotun pinnan muodossa. Metalliosat ovat kullanväriset kuten kuuluukin, ja materiaali on älyttömän pehmeää nahkaa. Mitä muuta voi toivoa?

Ainoa alessa jäljellä ollut koko oli 36, ja vähän jännitti miten sen kanssa käy. Tällä hetkellä mun yleisin koko yläosissa on S/38, mutta jossain väljemmän mallisissa paidoissa voi ottaa kolmekutosen. Tilattuani takin jäin hartaasti toivomaan, ettei DBEM:n mitoitus olisi nafteimmasta päästä, ja jes jee, eipä se onneksi ollutkaan. Tällä hetkellä takki mahtuu päälle hyvin kun alla on joku ohuehko pusero, tosin vetoketju suljettuna se näyttää aavistuksen piukalta. Se ei kuitenkaan kiristä hartioista, joten takki pääsee asap käyttöön kun vaan kevät lämpimine päivineen suvaitsee saapua. Kokovalinta osui sikäli nappiin, että kun tässä saa pudotettua viimeiset turhat kilot, takin ei siltikään pitäisi jäädä liian väljäksi. Koon 38 kanssa niin tulisi todennäköisesti käymään, vaikka se varmaan olisikin istunut just nyt parhaiten päälle. Vaan onneksi kuntosali-innostuskin vaikuttaisi tulleen jäädäkseen - eiköhän ensi syksyn koittaessa olla jo siinä tilanteessa, että takin alle mahtuu paksumpikin neule. ;)

Aijai, tästä vaatteesta on tullut unelmoitua jo ties miten monta vuotta. Viimeksi mulla oli nahkatakki muistaakseni yläasteen lopussa tai sitten amiksen alussa, mutta myin sen pois kun malli alkoi jossain vaiheessa tuntua turhan teiniltä (neuleresorit hihoissa jne). Sittemmin en oo raaskinut panostaa uuteen takkiin, koska ne maksavat paljon ja tavoitteena oli reilu painonpudotus. Ei ollut mitään järkeä satsata vaatteeseen, joka olisi käytössä vain hetken kunnes jäisi isoksi ja pitäisi myydä pois. Nyt kun jäljellä on vain loppukiri kilojen kanssa, uskalsin sortua ja hommata tällaisen klassisen peruspilarin garderobiini. :)

// Say hello to my new leather jacket! The brand is Day Birger et Mikkelsen and I found it from boozt.com. Savings were massive so this purchase didn't hurt my bank account too hard... I've been dreaming of perfect leather jacket for years, literally, and I think finally I've found the one. What do you think? :)

'Cause I'm a hopeless wanderer

Kun on super kivaa parhaassa mahdollisessa seurassa, aika menee aivan käsittämättömän nopeasti eteenpäin. Siinäpä yksi selvääkin selvempi selviö; elämän pulleimpia faktoja. Taas on yksi Kokkolan reissu takana, ja vaikka siinä kuinka oli olevinaan neljä kokonaista vuorokautta meno- ja paluupäivien välissä, sunnuntain koittaessa ei voinut taas kuin marmattaa mielessänsä "mitäs helkkaria, huomennako on taas lähdettävä pois?" Iltaan mennessä meno alkoi olla jo aika apaattinen, tämän aamun tunnelmista puhumattakaan. Jos sitä vaan olisi mahdollista hajauttaa itsensä kahteen eri paikkaan ja elää kahta elämää samaan aikaan, mutta ehei, no can do. Näemmä kukaan ei ole vieläkään keksinyt ratkaisua Suurlähettiläiden pulmaan kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, mutta voisikos joku nyt samperi soikoon väsätä toimivan teleporttaussysteemin, sellasen jonka avulla voi loikkia nanosekunnissa paikasta A paikkaan B? Kiitos, muuta en aio pyytää.