Kun on super kivaa parhaassa mahdollisessa seurassa, aika menee aivan käsittämättömän nopeasti eteenpäin. Siinäpä yksi selvääkin selvempi selviö; elämän pulleimpia faktoja. Taas on yksi Kokkolan reissu takana, ja vaikka siinä kuinka oli olevinaan neljä kokonaista vuorokautta meno- ja paluupäivien välissä, sunnuntain koittaessa ei voinut taas kuin marmattaa mielessänsä "mitäs helkkaria, huomennako on taas lähdettävä pois?" Iltaan mennessä meno alkoi olla jo aika apaattinen, tämän aamun tunnelmista puhumattakaan. Jos sitä vaan olisi mahdollista hajauttaa itsensä kahteen eri paikkaan ja elää kahta elämää samaan aikaan, mutta ehei, no can do. Näemmä kukaan ei ole vieläkään keksinyt ratkaisua Suurlähettiläiden pulmaan kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, mutta voisikos joku nyt samperi soikoon väsätä toimivan teleporttaussysteemin, sellasen jonka avulla voi loikkia nanosekunnissa paikasta A paikkaan B? Kiitos, muuta en aio pyytää.
Reissusnäksinä oli tällä kertaa avokadonäkkäriä ja protskupatukka
Reissulukemisena Tupenrapinat - Idiomeja ajan uumenista
Täytettyjä croissantteja aamupalana.
Joku pöhkö kauppaan suuntaamassa.
Ruokalistalla oli tällä kertaa texmex-salaattia, broileri-couscousia, lohi-katkarapusalaattia ja nachovuokaa
Hiihtämässä! Perinteisellä tietty.
Ajelulla
Veikeitä karvakamuja joka lähtöön.
Punkkua ja vohveleita :D
Kotona, buu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti