Fun Fact Friday #7

IMG_20160217_162410

IMG_20160217_161012

IMG_20151119_222054

IMG_20160207_160402

1. Mun kaikkein varhaisin lapsuudenmuisto liittyy rahanpesuun. Oltiin kylässä mummon ja papan luona, ja huomasin eteisen pöydällä iskän lompakon... jännittyneenä harkitsin "siirtoani" varmaan viisi minuuttia, ennen kuin uskalsin ottaa rahapörssin pieniin kätösiini. Sydän hakkasi täysillä, kun nypin mukamas vaivihkaa kaikki kortit, setelit ja kolikot kouraani. Tiedostin varsin hyvin tekeväni väärin. Juoksin äkkiä ulos takapihalle, ja hukutin huikean saaliini talon nurkalla olleeseen vesisaaviin. Vasta seuraavana päivänä lompakon sisältö löytyi vedestä lillumasta. Enpä lähde kommentoimaan, onko surullista vaiko todella surullista, jos ihmisen ensimmäinen muisto eletystä elämästä liittyy tuollaiseen kriminaalipuuhasteluun. :D

2. Oon aina ollut huono katsomaan mitään sarjoja, ja mun tv-/leffatietämys on käsittämättömän surkea. Kuluneen vuoden aikana on kuitenkin tullut vahdattua aika miehekkäitä tv-sarjoja, kiitos J:n. Ensin katsottiin Kylmä rinki (OZ) kokonaisuudessaan läpi, ja nyt on menossa mafiasarja The Sopranos. Kelpo sarjoja molemmat, vauhdikkaita juonenkäänteitä ja kiinnostavia hahmoja! Let's talk about your anger towards your mother... Täytyy kuitenkin tunnustaa, että tuskinpa noita tulisi tapitettua yksin yhtäkään jaksoa, mä kun miellän tv:n katselun vahvasti sosiaaliseksi aktiviteetiksi.

3. Mulla on vaihtelevia ruokapakkomielteitä. Pitkään se the juttu oli ananas; mätin varmaan yli puoli vuotta tuoretta ananasta päivittäin. Sitten tuli jauhelihapakkomielle (mitä rasvaisempaa ja palaneempaa, sen parempaa... :D) ja nyt obsessiona on kirpeät appelsiinit. Saatan suorastaan ärsyyntyä, jos huomaan etten oo muistanut ostaa kaupasta lisää appelsiineja, ja en saa moista herkkua iltapalaksi. Myös sushia voisin syödä vaikka joka päivä, mutta sitä himoa rajoittaa kummasti ko. sapuskan hinta. Ostin just sushintekovärkkejä kotiin, saas nähdä miten kokkailut onnistuu!

4. Vaikuttaa siltä, että meikätyttö on ruvennut mummoutumaan tyylillisesti. Tai ainakin mammautumaan. ;) Kun olin ostamassa talvikenkiä, päädyin Merrelleihin koska ne olivat käytännöllisen oloiset ja sporttisesti tyylikkäät. Vaikka vaatehuoneen hyllyt ovat täydentyneet viime kuukausina ties millaisilla ihanuuksilla, ihan paras ostos on kuitenkin... tiditidii, toppahousut. Ostin ne lähi-cittarista viime kuussa ja oon niistä edelleen tohkeissani! Edellisen kerran mulla on ollut toppahousut ala-asteikäisenä. Toppiksia sovitellessa tuli kauhean aikuismainen olo, ja ostokuittia lompakkoon sulloessa tuntui että ei perkele, nyt on tietty elämänvaihe lopullisesti takana. Nimittäin nuoruus - typerä nuoruus. Enää ei tee mieli hölmönä hytistä kylmissään, vaan käytännöllisyys ja mukavuus menee tyyliseikkojen edelle. Toisaalta oon yli viiden vuoden tauon jälkeen alkanut taas tykätä huppareista. Huppareissa tulee mukavan nuorekas fiilis,  joten kai mulla on joku ikäkriisi meneillään. :D Oon myös tämän tästä ihastelemassa Kalevalan koruja, vaikka aiemmin en voinut sietää niitä.

5. Oon jossain aiemmassa FFF-postauksessa kertonut, että monien rakastama mokan tuoksu lähinnä kuvottaa mua, vaikka aloitankin kahvilla jokaisen aamuni. Jatketaan kahviteemalla; mun mielestä kahvi on parasta haaleana tai jopa kylmänä, kuumasta en pahemmin välitä. Sääli, ettei se sanonta kylmän kahvin kaunistavasta vaikutuksesta tunnu pitävän paikkaansa.

IMG_20160218_123557

IMG_20151212_100656

IMG_20160216_165805

IMG_20160219_120518

6. Small things matter the most. En pidä itseäni tunteellisena runoilijasieluna, mutta päivän päätteeksi pikku asiat merkkaavat mulle kaikkein eniten. Tänään mut teki iloiseksi, kun kauppareissulla sain olla avuksi vanhalle rouvalle jolta oli jäänyt rillit kotiin, eikä hän nähnyt lukea vaakanumeroita ja hintoja HeVi-osastolla. Punnittiin sitten yhdessä hedelmiä, ja kun kaikki tarpeellinen oli rouvan ostoskorissa, hän otti mua kädestä kiinni ja kiitteli kehuen ihanaksi nuoreksi naiseksi. :D Jäi hyvä mieli. Pari päivää sitten hymyilytti mandariinia pilkkoessa, kun kuoren alta löytyi normaalikokoisten lohkojen lisäksi yksi vauvamandariinilohko! Ja kun jokunen viikko sitten olin kipittämässä terveystarkastuksesta takaisin töihin, matkan varrella pari pikkupoikaa tekivät lumiukkoa ja pyysivät mut auttamaan. Menin muutamaksi minuutiksi talkoisiin taputtelemaan lunta lumiukon pötsiin. :D Ne pikkuiset oli niin pirteitä tapauksia, että itelläkin oli aivan riemuidioottiolo koko loppupäivän.

7. Äsken luettelin arkielämän kivoja yksityiskohtia. Otetaanpa vastapainoksi esiin asiat, jotka saavat mut surulliseksi. Oon kerran alkanut pillittää, kun syksyllä lenkillä ollessani yritin väistellä tien vallanneita kotiloita ja tajusin, etten millään pysty kiertämään kaikkia, vaan väkisinkin niitä otuksia murskautuu lenkkarini alle. Se oli niin surullista. Myös Anssi Kelan Kissanpäivät -biisin kuuleminen ekaa kertaa sai surun puseroon. Kun erään luontoleffan aikana ruutuun ilmestyi söpöjä pörröisiä kuuttivauvoja, oli kovan skarppaamisen takana etten alkanut jollottaa julkisella paikalla empatiapäissäni. Toisaalta kyynelkanavat eivät läheskään aina ala tulvia sellaisissa elämän käännekohdissa ja yllättävissä tilanteissa, joihin olisi täysin normaalia reagoida itkemällä.

8. Oon huono tunnistamaan tuttujakaan kasvoja ihmismassan seasta. Välillä tuntuu, että jos mun oma äiti tulisi vastaan kaupungilla, voisin oikeastikin laput silmillä kulkea ohi. Sitä nimittäin tapahtuu kavereiden ja tuttujen kohdalla kaiken aikaa, tyyliin pitää kädellä huitoa ennen kuin hoksaan. :D Oon aina enemmän ja vähemmän omissa maailmoissani, ja silloin tulee herkästi blokattua ympäristön ärsykkeet, eikä osaa kiinnittää huomiota vaikkapa juuri kasvoihin. Onneksi sentään liikenteen havainnoiminen sujuu vaikka olisin miten ajatuksissani, joten semmosilta "hups, meinasin just kävellä auton alle" -tilanteilta oon välttynyt.

9. Vesterinen yhtyeineen on mun tämän hetkinen musiikillinen rakkaus. Intiaanit, Teitä Varten, Kellarissa, Kiljuit riemusta, Siinä kävi niin, Katkaisuhoitaja... siinä jokunen loistokipale.

10. Mulla vahva tunne siitä, että tästä hiljattain alkaneesta vuodesta tulee top shittiä; parasta parsaa. En tiedä mihin tuo harhainen tunne tarkalleen ottaen perustuu, mutta uskon suuremmoisia asioita tapahtuvan ja elämän rullaavan mallikkaasti eteenpäin. Kaikki on vaan todella hyvin juuri nyt! Isona bonuksena on tietty kevät, joka lähestyy koko ajan.

No comments:

Post a Comment