Laukkukokelman helmiä: JW Anderson kakkulaukku

 

Viikonlopun kunniaksi olisi postausvuorossa pitkästä aikaa(?) nosto laukkukokoelmasta! Tällä kertaa olisi esittelyssä eräs kenties erikoisimmista laukuista, jonka omistan: JW Anderson Victoria Sponge Cake Clutch.

    

JW Andersonin valikoimassa on vaikka minkälaisia laukkuja. Kakkupalan lisäksi löytyy esimerkiksi sammakko, kanarianlintu ja pulu. Toki valtaosa merkin laukuista on huomattavasti tavallisempia ja arkisempia, mutta nämä spesiaalit ns. novelty bag -pikkulaukut ovat eniten mun mieleen. Lähtöhinnaltaan JW Andersonin laukut ovat kalliita, mutta koska ne kaikessa kummallisuudessaan eivät ehkä aivan joka naista puhuttele, niitä löytyy usein hyvästä alesta, kunhan vaan malttaa mielensä ja odottelee kaikessa rauhassa. 😉

Kakkulaukku on valmistettu polyresiinistä ja siinä on napakka magneettisuljenta. Laukkuun ei paljoa mahdu - hyvin menee korttikotelo, pieni peili, jotain meikkejä, avaimet ja vaikka nenäliinapaketti. Sitten jos haluaa puhelimen laittaa, niin saakin jo hieman asetella taktisesti tavaroita, ja jättää jotain muuta roinaa pois (esim. jos avainnippu on yhtään iso, ei mahdu). Mun iPhone 15 mahtuu ilman kuorta laukkuun pystyasennossa toiseen reunaan asetettuna.

Net-A-Porterin sivuilla kerrotaan laukusta seuraavaa:

"Arm candy doesn't get sweeter than JW Anderson's 'Victoria Sponge' clutch. Part of the label's viral line-up of trompe-l'œil accessories, it's made from resin in mini proportions that'll hold makeup, keys and cards."

     

Mitäs mietteitä tällainen erikoisuus herättää? Oudosti cool vai ihan vaan outo?

Ennen kaikkea tämä on keräilykappale tällaiselle laukkuintoilijalle, mutta kyllä mä tätä raaskisin käyttää saman tien, josko jokin sopiva tilaisuus tupsahtaisi vastaan. 😉 Kakkulaukku olisi aika veikeä yksityiskohta vaikka mustan mekon ja mustien korkkareiden kaverina. En oo juhlinut synttäreitä mitenkään vuosikausiin, joten ehkä alkuvuodesta pitäisi kehitellä jotain hömpänpömppää, jonka menoon ja meininkiin tämmönen kakku sopisi?

Mitä Marimekon ystävämyynnistä tarttui mukaan?

 

Tulipas Marimekon ystävämyynneistä tehtyä kivoja löytöjä, aijai! Jopa tilauksen pahvilaatikko oli mieluinen - ainakin jos Ulla-Bellalta kysytään... 😂

   

Tadaa! Päädyin sijoittamaan uuteen päiväpeittoon. Haaveilin vähäsen verhokankaista tässä ihanan kissamaisessa Kaksoset-printissä, mutten uskaltanut alkaa arpoa, montako metriä kangasta pitäisi ostaa jotain tulevaisuuden kotia varten. 😁 Mun nykyinen asumiskuvio on väliaikainen ratkaisu, vaikkakin samalla todella pitkäaikaiseksi venähtänyt sellainen. Tänne en viitsi mitään verhoja ruveta ompeluttamaan mittatilauksena, kun ei sitten yhtään tiedä, onko pituus sopiva seuraavassa kämpässä. Onneksi tämmönen päiväpeitto on lähes sänkyyn kuin sänkyyn sopiva!

      

Muutakin samassa printissä löytyi...

   

Avaimenperä. Näitä oli mustana, pinkkinä ja metallinvärisenä, ensin mainittu puhutteli mua eniten. Laitan tän varmaan laukkukoristeeksi reppuun tai laukkuun. 

      

 Koristetyynynpäällinen ja kangaskassi. 

   

Metallinen purkki ja mukeja. Mulla on entuudestaan Kaksoset-mukeja jo melkoinen kokoelma, jonka jatkeeksi nämä nyt tulivat. 😁 Kaksoset-printtiä on aiemmin ollut myynnissä sekä tummanbeigellä, vaaleanpunaisella että vaaleansinisellä taustavärillä, ja kaikkia värejä oon hankkinut samat määrät: pieniä 2,5 dl mukeja oon aina ostanut 2 kpl ja isompia 4 dl mukeja yhden per väri. Nyt on siis neljä isoa ja kahdeksan pienempää Kaksoset-mukia. Ai että kun joskus tulis vielä kirkkaanvihreällä taustavärillä tätä printtiä! Tai auringonkeltaisena, ai että!

Last but not least...

   

Mekko! Hitto tää on hieno ja räyhäkäs. 😁 Tätä samaa Hymähdys Kaksoset -mekkoa on aiemminkin ollut ystävämyynneissä myynnissä, mutta aika tyyriillä hinnalla. Nyt hintaa oli maltillistettu - ehkä loput jäljellä olevat mekot pyrittiin myymään varastosta pois? Ystävämyynnin vikana päivänä tilauksesta sai vielä 25% alen, joten varsin kohtuullisella hinnalla sain tämän mekon napattua, jee. Sen verran ohutta matskua tämä vaan on, että saa nyt odotella vaatekaapissa seuraavaa kesää. 🌞

      

Semmoset kissamaiset löydöt tuli tehtyä ystävämyynnistä. Nyt on kyllä Marimekko-kiintiö hyväksi toviksi täynnä. 😂

Marimekon ystävämyynti!

 

Marimekon ystävämyynti on parhaillaan menossa merkin nettikaupassa, outleteissa ja popup-myymälöissä! Halusin nopeasti vinkata tänne blogin puolelle, että jos siellä ruutujen takana on muita Kaksoset-printin faneja, niin nyt olisi vaikka mitä ihanaa Kaksoset-teemaista valikoimassa! 💗

     

kollaasien kuvat: Marimekko

Huomenna lauantaina on ystävämyynnin astiat -25%, joten ajattelin napata itselleni noita Kaksoset-mukeja. Kerään niitä ja mulla on ne kaikissa tähän mennessä ilmestyneissä väreissä, joten pitää tietty toi uusi seepian värinenkin lisätä kokoelmaan... 😉 Kankaat ehtivät harmillisesti jo loppua - jäin arpomaan, ostaisinko verhokankaat Kaksoset-printillä, mutta pohdiskelin liian pitkään. Ehkä ensi kerralla! 

Kaiko ruffle sweatshirt dress

 

Kotimaisella eettisellä vaatebrändi Kaikolla on yksi tietty vaate, joka kelpaisi mulle about missä tahansa värissä ja kuosissa: ruffle sweatshirt dress! Nyt syksyn tullen siirsin muutaman hieman kulahtaneen mekon kotivaatepinoon, ja koin ihan oikeutetuksi hankkia tilalle kauan kaihoamiani Kaikoja. 😉 Hiljattain merkin omassa nettikaupassa oli lyhyen ajan tarjolla 30% alennus koko tilauksesta, joten tottahan mä silloin iskin kiinni. 

     

Päädyin tällaiseen mekkokaksikkoon. Koska Kaikon valikoimassa nimenomaan ruffle sweatshirt dress oli kiinnostanut mua pitkään, mekkomallin valinta oli vallan läpihuutojuttu. Sen sijaan värin/kuosin valinta ei ollut läheskään nii helppoa! Tarjolla on vaikka mitä ihania väriyhdistelmiä ja printtejä, joista jokainen olisi omalla tavallaan kiva. Tämmösiin ihanuuksiin mä lopulta päädyin. 

Mekot ovat todella laadukkaan tuntuista ja hyvin laskeutuvaa puuvillajerseytä. Ainakin ensituntuma on se, että mekot tuskin tulevat kovin herkästi kulahtamaan ja nukkaantumaan, sillä kankaan pinta on kummassakin semmonen kivan sileä ja aavistuksen liukas - oman kokemukseni mukaan tällainen matsku useimmiten kestää hyvin käyttöä.

   

Indigo wind -kuosi tuntui helposti lähestyttävältä: kankaassa on tummansininen pohjaväri ja neutraali, minimalistinen kuviointi. Hyvä vaihtoehto mustalle, jota multa useimmiten tuppaa löytymään päältä. 😁 

     

Tämän syksyn uutuus Blooming forest lilac puolestaan ihastutti upealla väriyhdistelmällä ja näyttävällä kuosilla. Tummanvihreän ja liilan yhdistelmä näyttää tosi kivalta mun silmään! Blooming forestia on jo pitkään ollut myynnissä vaaleanpunaisella pohjavärillä, ja vaikka sekin on tosi hieno, se ei ole kuitenkaan tuntunut ihan mun jutulta. Onneksi tuli tämä uusi väricombo myyntiin!

      

Kumpikin mekko on ehtinyt olla jo pariin otteeseen käytössä ja oon kovasti tykännyt. Tykkään tämmösistä rennoista kollarikankaisista mekoista, jotka menee syksystä kevääseen sukkisten kanssa ja paljain kintuin sitten joskus, kun ilmat taas sopivasti lämpenevät. Katellaan reilun puolen vuoden päästä. 😂

Oikeastaan ainoat pienet motkotuksen aiheet tässä mekossa ovat: A. taskuja ei ole ja B. kaula-aukko voisi olla hieman leveämpi, tai ainakin joustavampi. Mulla on kai niin helkkarin iso pää, että meinaan jäädä pukiessa jumiin. 😅 Lisäksi jos ja kun mulla on meikkiä kasvoissa, ei ole mitään toivoa saada hivutettua mekkoa päälle tai pois ilman, että kaula-aukko on sotkussa meikkivoiteesta. Joudun siis taktikoimaan niin, että meikkaan vasta mekon pukemisen jälkeen, ja vastaavasti kun haluan päivän päätteeksi vaihtaa mekon koti- tai lenkkivaatteisiin, pesen aluksi meikit pois. Nämä ovat itselleni pikkujuttuja, mutta tiedoksi kuitenkin, jos siellä joku toinen isopäinen tai taskuista tarkka on mekon hankkimista miettinyt.

 

Suomessa on nykyään monia kiinnostavia ja hyviä vaatebrändejä, ja Kaiko on ehdottomasti yksi niistä. Täytyy katsoa, josko joskus tässä tekisin ihan koostepostauksen lempparimerkeistäni. 😁

Heippa, pappa

 

Hiljattain menetin todella läheisen ja tärkeän ihmisen, pappani. 💔 Hautajaisia vietettiin viikko sitten.

Pappa ehti olla pitkään huonossa kunnossa, mutta kuoli silti hieman yllättäen ja äkillisesti. Vaikka kuinka kuvittelin olevani valmis ja valmistautunut siihen, että jonain päivänä tämä rakas, kunnioitettavaan 87 vuoden ikään ehtinyt pappani joutuisi jättämään maanpäällisen elämän, en silti osannut ihan aavistaa, millainen suru ja tyhjyyden tunne kuolemasta seuraisi.

Pappa on ollut aina läsnä ja lähellä mun elämässä. Tuntuu hienolta, että 33-vuotiaaksi asti hän ehti olla osa mun liki päivittäistä arkea. Lapsuudessa tykkäsin pelata papan kanssa shakkia ja piirtää hänelle. Kun kysyin, mitä hän toivoisi mun piirtävän, vastaus oli aina sama: "piirrä juna ja konnari". En todellakaan lapsena tiennyt, mikä on konnari, mutta piirtelin sitten mitä milloinkin. Vieläkään en ihan tiedä, mistä tollanen aihe tuli, ja miksi se oli aina sama. Katseltiin myös usein yhdessä Bonanzaa ja mustavalkoisia suomielokuvia. Välillä onni potkaisi ihan kunnolla, kun pappa ilmoitti, että nyt lähdetään Launeen leikkipuistoon. Eläkkeelle jäätyään pappa kuskasi usein mua ja mun veljeä kouluun, kun oikeus koulutaksikyytiin jäi kiinni tyyliin jostain sadasta metristä. Jossain vaiheessa ala-asteikäisinä suorastaan asuttiin mummolassa, kun meidän vanhemmat olivat paljon töissä, äiti myös öisin. Kivoja ja arvokkaita muistoja! 

Myöhemmällä iälläkin ollaan oltu tiiviisti tekemisissä, ja isovanhemmilla säännöllisesti käyminen on ollut mulle aina prioriteetti. Kun olin parikymppinen ja pappa oli yhä suht hyvässä kunnossa, meidän yhteinen juttu oli käydä hiihtämässä. Oon aina vihannut hiihtoa ja kaikkia talvilajeja, mutta papan kanssa oli kiva lähteä vähän höntsäilemään leppoisalla eläkeläisen vauhdilla.

Mut on kasvatettu siihen, että perhe on tärkein ja vanhoja ihmisiä kuuluu kunnioittaa, ja niin oon pyrkinyt elämään. En toki ajattele, että automaattisesti iän takia kukaan ansaitsisi automaattisen kunnioituksen, jos on vaikka muutoin hyvin vaikea ja hankala tapaus, mutta onneksi itselleni on sattunut kohdalle sellainen lottovoitto kuin ihanat ja lämminhenkiset isovanhemmat, joiden kanssa on mielellään halunnut olla paljon tekemisissä. Pappa muisti aina kysellä kuulumisia ja oli kiinnostunut mun, veljeni ja serkkumme jutuista. Hän oli kannustava ja koetti aina jakaa omia viisauksiaan ja elämänoppejaan. 

On vaikea ymmärtää, että nyt on jo yli kuukausi takana tätä uutta elämänvaihetta - elämää ilman pappaa. Aika menee niin joutuisaan ja huomaamatta, että jotenkin sitä vaistomaisesti pelkää vielä unohtavansa kokonaan ihmisen, joka ehti olla vuosikymmenten ajan kiinteä osa arjen elämää. Sekin huolestuttaa, että mitä jos tästä surutyöstä pääseekin siirtymään jotenkin liian nopeasti ja helposti niihin kultareunuksisiin muistoihin. Ihan vielä en todellakaan halua lakata suremasta ja ”päästä yli”, saati unohtaa yhtään mitään.

💖