Siitä, kun olet koko elämäsi inhonnut syvästi Marimekon Unikkoa.
Kas, yks kaks se alkaakin näyttää ihan perkeleen hyvältä ja sitä tekisi mieli saada niin vaatekaappiin kuin astiakaappiinkin. Ja tietysti verhoihin.
Siitä, kun olet aikoja sitten pudonnut musiikkimaailman kärryiltä.
En mä nuorempanakaan pahemmin kuunnellut "hetken hittejä", kun räppi vei niin mennessään, mutta tiesin sentään mitä Suomessa ja maailmalla suurinpiirtein fanitettiin milloinkin. Nyt ei oo enää mitään hajua. Mikä Nelli Matula? Marshellow? Täh? Häh?
Siitä, kun elämä alkaa tuntua ahdistavan rajalliselta, ja lausahdus "sullahan on loppuelämä aikaa" tuntuu typerältä paskanjauhannalta.
Siitä, kun koet syvää myötähäpeää kuullessasi nuorten puhuvan keskenään kirosanoja säästelemättä.
Vittu sitä, vittu tota, vittu näin, vittu noin. Onneksi ne vielä myöhemmällä iällä oppinevat, että kiroilussa less is more: yksittäinen kirosana silloin tällöin pontevoittaa mukavasti sanomaa.
Siitä, kun on turvallisinta merkata tärkeät muistettavat asiat muistilapuille, kun et vaan enää luota aivojesi kapasiteettiin.
Siitä, kun alat unelmoida maalla asumisesta kaupungin sijasta.
Kuvittelin vielä joskus viitisen vuotta sitten haluavani Helsinkiin, kaiken keskipisteeseen. Enää en todellakaan halua, ja itseasiassa haluaisin jo Lahdestakin pois. Pienissä kaupungeissa ja maaseudun kylissä vaan on sitä jotain. Suurta kaupunkia arvostaa enemmän, kun vain pyrähtää siellä esim. työpäivän ajan.
Siitä, kun et jaksa enää valvoa.
Yöelämässä vierailun jälkeen oot ihan poikki seuraavat kaksi päivää, vaikka lähdit tunteja ennen pilkkua untenmaille, etkä edes vetänyt vuosituhannen perseitä. Ja näitä yöelämävierailuja tapahtuu max. kaksi kertaa vuodessa, koska hikiset baarit, kalliit drinkit ja känniset ihmiset ei enää kuulosta houkuttelevalta konseptilta viikonlopun viettoon.
Siitä, kun ärsyttää itseäsi nuorempien kaikkitietävyys ja päteminen.
Toisaalta ärsyttää myös itseä vanhempien aliarvioiminen, koska parikymppinenhän ei voi ymmärtää mistään mitään.
Siitä, kun perhe on aivan ykköshaaveenasi ja se tuntuu ainoalta oikeasti tavoittelemisen arvoiselta asialta elämässä.
Sisuskaluissa läikehtii jotain lämmintä, kun näkee onnellisia pariskuntia, jotka hassuttelee ja halailee. Raivoavat lapset eivät saa enää päässä kiehumaan, vaan pikemminkin tuntee myötätuntoa pikkuisia rassukoita kohtaan. Voi, kun on niin paha mieli! Voisinpa adoptoida teidät kaikki! Unelma omasta pikku perheestä on niin tärkeä, että hajottaa jo pelkkä ajatusleikki: mitäs, jos en koskaan saa sitä? Tunnen itseni jo nyt 26-vuotiaana aikapommiksi, enkä (perustellusti) pidä sitä erityisen todennäköisenä, että mulla olisi mitenkään rutkasti aikaa lisääntyä. Esim. viittä saati kymmentä vuotta. Harmi, ettei omaa parasta ennen -päiväystä voi tällaisessa asiassa saada selville. Se juna menee ohi sitten, kun on mennäkseen. Jos lapsihaave olisi täysin omissa käsissä, soisin mukelon ilmaantuvan elämään jo hyvissä ajoin ennen 30-vuotispäivää. Sen jälkeen menisin laittamaan piuhat poikki ja adoptoisin toisen kiljukallen. Selvät sävelet! 😎
Siitä, kun ennenaikainen panikointi alkaa väistyä loogisen päättelyn tieltä.
Enää ei vaan jaksa stressata kaikkea mahdollista etukäteen. Esimerkiksi tällainen suunnistustaidoton otus saattaa hyvinkin onnistua navigoimaan perille uudessa paikassa, kunhan ei jo lähtöruuduussa hätäänny ja hoe mielessään "EMMÄ LÖYDÄ EMMÄ LÖYDÄ EMMÄ VAAN VOI LÖYTÄÄ". Ja ainahan on google maps ja ohikulkijat apuna, jos tarvista tulee.
Siitä, kun Gantin ylihintaiset vaatteet, kuten hupparit ja neuleet, alkavat vilahdella kiinnostuskiikareissa.
Jep, ei tässä enää mitään teinejä olla.
Siitä, kun turvallisuus on vaan niin taivaallisen... turvallista.
Ei tee mieli enää hölmöillä tai ottaa turhia riskejä.
Siitä, kun Mensan palikkatestissä käyminen kuulostaa itsensä haastamiselta juuri omaan makuun.
Okei, on niitä hurjempiakin haihatuksia, kuten Suomen korkein benjihyppy jonakin kauniina kesänä.
Siitä, kun mahallaan nukutun yön jälkeen silmien alla on vuosituhannen pussit ja naama on muutenkin kauttaaltaan turvonnut.
Ensimmäinen reaktio peilikuvan nähdessä on se, että onkohan vahingossa tullut vedettyä muitakin päihdeaineita kuin kofeiinia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti