Joskus on mentävä kauas, jotta näkisi lähelle

IMG_3974  
Heipparallaa! Jopas on edellisestä postauksesta kulunut aikaa. Tässä välissä on ehtinyt olla vaikka mitä härdelliä ja häslinkiä. Asuntokin on vihdoin löytynyt ja ylihuomenna lähtee paikkakunta vaihtoon, jee! Työt tosin jatkuu Lahdessa, joten tällä suunnalla tulee edelleen pyörittyä tasaisesti. Toivon todella, että koronan jälkeenkin etätyömeiningit toimii sujuvasti, sillä haluaisin todella saada tämän kahden kaupungin välillä elämisen toimimaan. Kokkolassa haluan olla just nyt, mutta realismia on, että tänne etelään jää... no, lähes kaikki. Työpaikka, kaverit, tutut lenkkireitit landella, maailman kotoisin puusauna, perhe mukaan lukien iäkkäät isovanhempani.

Mulle on ollut koko ajan itsestään selvää, että isovanhempien säännöllisestä tapaamisesta en luovu - siis ennemmin olisin vaikka jättänyt kokonaan lähtemättä, jos riskinä olisi ollut se, että etelään olisi päässyt järkevästi matkustamaan vain loma-aikoina joitakin kertoja vuodessa. Vähän sellainen tuntuma on tullut, ettei etätyö ole kaikkialla ihan niiiiiiin yleistä, kuin omassa eteläsuomalaisen kuplassaan on mennyt kuvittelemaan. Täällä pk-seudun pientareilla ollaan ehkä etätyöasiassa hieman muuta Suomea edellä. Mä en varmaan enää edes osaisi siirtyä niin antiikkiseen systeemiin, etteikö työnteon katsottaisi ainakin tietyissä tilanteissa olevan mahdollista myös muualla kuin paikan päällä toimistolla.

Muuttoa tosiaan pukkaa, mutta samaan aikaan mä TIEDÄN vielä joskus palaavani tänne maalle. Se on mun loppuelämän suunnitelma sitten, kun loppuelämän aika on, milloin se sitten ikinä alkaakaan. Oon suunnilleen jo tonttipaikan miettinyt iskän mailta valmiiksi. 😂Mun elämässä ei oo aina kovin selkeää suuntaa ja teen asioita usein ihan dorkassa järjestyksessä, mutta koitan silti pitää mielessä jotain lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteita. Yks niistä pitkän tähtäimen elämänvalinnoista on palata ennemmin tai myöhemmin Virenojalle "vahtimaan" vanhenevia vanhempia ja rakentamaan omaa pikkuista Nooan arkkiani, joka on yksi mun suurimpia harhaisia haaveita elämässä. Haluaisin kukkoja, kanoja, lampaita, ehkä jopa possuja... eikä mikään niistä päätyisi koskaan lautaselle, vaan saisi vanheta vapaasti ja arvokkaasti. Kuvioon kuuluisi tietty myös kissoja ja koiria.

Näistä haaveista huolimatta tuntuisi elämän hukkaan heittämiseltä, jos jämähtäisin jo näin nuorena paikoilleni. Tässä on syntymää lukuunottamatta lähes koko elämä mennyt välillä Orimattila-Virenoja-Lahti, joten mieli tekee just nyt kauemmas. Ajatuksen tasolla jopa Lappi kiehtoisi asuinpaikkana lyhytaikaisesti myöhemmin, mutta nooh... voi olla, ettei musta edes olis Lapin talviin. Aloitetaan nyt siitä Kokkolasta. Kokkolan piirit on kuulemma pienet ja aikuisena on vaikeaa päästä enää uutena porukoihin mukaan, mutta saapa nähdä, jos nyt edes yhden tai pari tuttavuutta onnistuisi löytämään lähitulevaisuudessa. Missähän sitä sitten voisi yrittää tutustua ihmisiin, miten normaalin sosiaaliset ihmiset hoitaa tällaiset jutut? Inhoan ja ällöän Tinderiä, mutta sellainen kaveri-Tinder olis ihan kätevä! 

Kuulostaakohan ihan hassulta jos sanon, että odotan tota aiempaa tiuhempaa ees taas reissaamista Kokkolan ja Lahen välillä? Mä tykkään matkustaa, se on sellasta leppoisaa omaa aikaa mulle. Ajatus itsensä ripottelusta kahden kaupungin välille tuntuu kivalle ja tosi luontevalle. Ikävystyisin varmaan, jos vaan jäisin ja unohtuisin täysin jonnekin.

Täytän vajaan kuukauden päästä kolkyt vuotta, apua! Mitään suunnitelmia ei ole, koska se päivä osuu laimeasti keskiviikolle. Sillä viikolla on aikeena tulla Lahteen, joten melkeinpä houkuttelevinta olisi lähteä tiistaiaamuna Kokkolasta esim. Tampereelle tai Jyväskylään vuorokauden hotellilomalle itsekseni. Voisin siellä sit tehdä töitä, käydä kävelyllä kaupungilla ja katsella leffoja ja mitä nyt sattuisi huvittamaan tehdä. Seuraavana aamuna sitten Lahteen. Saas nähdä, jaksanko laittaa tän päähänpiston toteutukseen... houkuttelis kyllä ihan sikana. En oo kahteen vuoteen ollut vissiin päivääkään täysin yksin, ja sehän on siis aivan sairaan traagista tällaiselle introverttiapinalle. En valita, mutta ois kyllä korkea aika viettää sellanen omahyväinen minäpäivä omassa seurassani! Jaksaa sitten taas olla sosiaalinen, kun välillä vähän lataa akkuja.

IMG_3984

Postauksen kuvituksena on joululahjalaukku vuosimallia 2021. 😁Aivan ihana Balenciagan pieni crossbody-laukku söpöllä kissaprintillä on löytö Saksan eBaysta. Katselin tätä kaihoten vuosia sitten ulkomailla lomareissulla, mutta en todellakaan viitsinyt ex temporena upottaa laukkuun n. 800 euroa, mitä se silloin kauppakeskuksen laukkuosastolla maksoi. Eikä olisi kyllä kannattanutkaan, sillä nyt sain tämän murto-osahintaan, kuinkas muutenkaan.

Aivan mahtava pikkulaukku ja sopii mulle kuin lusikka jätskipurkkiin, vai mitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti