Alkuun kirjasuositus ihan kaikille: Mitä Israel pelkää? Israel-Palestiina kysymyksen historia, nykyhetki ja tulevaisuus. Ihmisoikeusjuristi Raja Shehadehin kirjassa kerrataan sekä historian tapahtumia että nykyhetkeä: teos on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen käsittelee meneillään olevaan palestiinalaisten kansanmurhaan johtanutta, vuosikymmenten ajan kärjistynyttä tilannetta, sekä itse Gazan sotaa. Israel on perustamisestaan lähtien, yli 70 vuoden ajan, miehittänyt Gazaa ja ajanut sen kansalaisia maanpakoon. Israel sai alkunsa v. 1948, jolloin yli 700 000 palestiinalaista pakeni ja tuli karkotetuksi uuden, juuri perustetun valtion alueelta. Moni päätyi Gazan kaistaleelle. Palestiinalaiset muistavat nämä massiiviset pakkojoukkposiirrot nimellä al-Nakba, joka tarkoittaa katastrofia. Moni palestiinalainen sanoo nakban jatkuneen kaikki nämä vuodet.
Silti niin monet jaksavat EDELLEEN toistella, että "7. lokakuuta 2023 Hamas hyökkäsi Israeliin". Joo, totta. Kukaan ei puolusta tämän terroristijärjestön toimintaa, mutta silti Israel-kriittiset kommentit tulkitaan hyvin herkästi antisemitisminä ja Hamas-myönteisyytenä. Tämä on aivan käsittämätöntä ja hullua. Millainen denialisti täytyy olla, että voi ohittaa vuosikymmenten ajan kärjistyneen ja raaistuneen valtataistelun? Entä millainen ihminen on ihan sujut sen kanssa, että tässä sodassa on saanut surmansa poikkeuksellisen suuri joukko siviilejä, joista suuri osa on lapsia ja naisia? Tunnen monia ihmisiä, joiden hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta olen ihaillut, mutta tässä asiassa olen joutunut pettymään heihin. "Tilanne ei ole niin yksinkertainen..." he yleensä aloittavat ja lopulta asettuvat tiukasti Israelin puolelle.
Israel on pitkään ja systemaattisesti tavoitellut palestiinalaisten siivoamista pois Gazan kaistalta ja alueen ottamista itselleen. Jo ennen sodan alkua Israelin siirtokunnista vastaava äärioikeistopoliitikko, valtionvarainministeri Bezalel Smotrich on todennut, ettei palestiinalaisia ole olemassa ja että ennemmin tai myöhemmin Israel tulee ottamaan Gazan takaisin haltuunsa - eikä siviiliuhreilta tulla säästymään. Samainen ukkeli on nyt vastikään jatkanut samalla tutulla linjalla: "Nyt me valtaamme, puhdistamme ja jäämme". Pääministeri Benjamin Netanjahu on koko ajan antanut tukensa tälle aggressiiviselle ja määrätietoiselle tavoitteelle vallata Gaza.
Vaikka Israelin johto on useita kertoja paljastanut tavoitteensa ääneen, muu maailma ei syystä tai toisesta ole osannut olla kuulolla. Palestiinalaisten oikeus ihmisarvoiseen elämään ei ole kiinnostanut juuri ketään - lähinnä joitakin vasemmistopoliitikoita, järjestöjä ja ihmisoikeusaktivisteja. EU, mukaan lukien Suomi, on pitkään antanut Netanjahulle vapaat kädet edistää Israelin äärioikeiston tavoitteita. Pakotteita ei ole onnistuttu asettamaan, vaikka se olisi pitänyt tehdä kauan sitten - on vain passiivisesti seurailtu kaikkien silmien alla tapahtuvaa kansanmurhaa. Vasta nyt moni EU-maa on Israelin yhteistyösopimuksen jäädyttämisen kannalla. Kansainvälisen lainsäädännön puolesta YK:n joukkotuhontaa koskevan yleissopimuksen osapuolet ovat velvollisia estämään ja olemaan tukematta kansanmurhaa. Tässä epäonnistuminen voidaan tulkita rikokseksi.
Ihmisten pakkosiirto, nälkään näännyttäminen ja terroristijärjestön tekoihin vedoten toteutettava kollektiivinen kansan rankaisu ovat sotarikoksia. Suomessa on vasta nyt alettu herätä tilanteeseen, ja presidentti Alexander Stubb ja ulkoministeri Elina Valtonen ovat viimein joutuneet ottamaan kantaa Gazan tilanteeseen ja sanomaan ääneen, että Israelin suorittamat palestiinalaisten pakkosiirrot toden totta ovat sotarikos. Ikävä kyllä tätä tuskin olisi tapahtunut, ellei paine kannanottoon olisi käynyt jo varsin kovaksi. Se, realisoituvatko nämä puheet millään tavalla käytännön toimina, jää nähtäväksi. Olisi ihan paikallaan jo mm. asekaupan jäädyttäminen ja taloudelliset pakotteet.
Kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ovat viivyttäneet Suomen linjauksen tekoa, ja kokoomus on kiltisti myötäillyt, kuten ko. puolueella on lähivuosina ollut tapana. Kristillisten Päivi Räsänen on Israelissa vieraillessaan poseerannut iloisena kameralle israelilaisten sotilaiden ympäröimänä, itsekin sotavarusteisiin pukeutuneena. Hän on myös verrannut Hamasin hallitseman Palestiinan tunnustamista terroristijärjestö Isisin kalifaatin tunnustamiseen. Sari Essayah on myös vahvasti Israelin puolella ja jaksaa muistutella Hamasin aloittaneen sodan. Hän myös pakeni toimittajia eduskunnassa aiemmin tällä viikolla ja kieltäytyi antamasta kommentteja, kun häneltä oltaisiin haluttu kysyä, onko hänkin hyväksynyt Petteri Orpon, Alexander Stubbin ja Elina Valtosen Israel-kannanoton. Sittemmin on sanonut, että KD:lle on tärkeää Hamasin tuomitseminen sodan aloittajana, panttivankien vapauttaminen ja humanitäärisen avun toimittaminen siviileille. KD:n Peter Östman on väittänyt, että Israelin tavoitteena olisi siirtää siviilit pois Gazasta vain väliaikaisesti, jotta terroristijärjestö saadaan tuhottua. Tällaisesta väliaikaisuudesta Israelin johto ei ole puhunut missään vaiheessa.
Monet kristillisiä arvoja tunnustavat jaksavat yhä yrittää Israelin sotarikosten valkopesua salonkikelpoisiksi ja oikeutetuiksi. Minä ja varmasti moni muukin miettii: mikä näitä Israelin tekoja loppuun asti puolustavia kristittyjä oikein vaivaa? Millainen on heidän Jumalansa, jos hän sallii tällaisen ihmisyydelle selkänsä kääntämisen ja pyrkimyksen määrätietoisesti häivyttää ja hävittää kokonaisen kansa? Mä oon jo vuosien ajan pohtinut kirkkoon takaisin liittymistä, mutta jos Israelin suorittaman kansanmurhan hyväksyminen ja puolustaminen on osa kristillisiä arvoja, en todellakaan aio nyt enkä koskaan olla osa tällaista pahuutta. Ymmärrän toki, mistä hartaasti kristittyjen tarve olla Israelin puolella kumpuaa, mutta ei edes uskonto voi olla syy sulkea silmänsä näin vakavilta sotarikoksilta. Missä on inhimillisyys? Israelin poikkeuksellisen julmia siviiliväestöön kohdistuvien tekojen oikeuttaminen on käytännössä sama asia, kuin sanoisi, että Israel saa terroristijärjestöä vastaan taistellessaan käyttäytyä itse kuin terroristi, tehden terroristisia hyökkäyksiä ihmisyyttä vastaan.
Ja entäs sitten nämä meidän perussuomalaiset? Perussuomalaisten on ollut helppo asettua tukemaan Israelia, vaikkeivat he todellakaan ole mitään juutalaisten ystäviä. Kuten aina, pohjimmiltaan persuilla on omana agendanaan rasistinen tarve vastustaa Islamia ja muslimeita - ihan sama siis niistä palestiinalaisista. Persulogiikan mukaisesti on ihan OK tuomita vaikkapa kokonainen kansa rikollisiksi sen perusteella, että jotkut heistä ovat rikollisia. Myös vähättely luonnistuu mainiosti: kansanedustaja Jani Mäkelä taannoin tuumasi, että Gazan tilanteesta "vaahdotaan hieman enemmän kuin olisi tarpeellista".
Perussuomalaisille ja heidän äänestäjilleen on toki tärkeää myös sekin, että vastustetaan vaikka ihan vaan varmuuden vuoksi kaikkea, mitä ns. vihervasemmisto kannattaa. Kaikenlainen ihmisoikeuksien puolustaminen koetaan herkästi vihervassarien touhuksi, erityisesti, jos puolustettavana on väärän värisiä ihmisiä. Osa persujen äänestäjistä, erityisesti nuoret miehet, eivät välttämättä seuraa lainkaan politiikkaa, mutta suhtautuvat äänestämiseen ikään kuin jonkinlaisena meeminä. Persut lienevät ainoa puolue, jolle annetaan merkittävä määrä ääniä läpällä siksi, että "vassareiden itku on musiikkia korville".
Israelin tekemiä sotarikoksia voi kritisoida ja vastustaa ilman, että se tarkoittaa juutalaisten kansan kritisointia. Kuten viime aikoina media on uutisoinutkin, läheskään kaikki juutalaiset eivät seiso Israelin äärioikeistolaisen johdon suorittamien hirmutekojen puolella, vaan päinvastoin, he järjestävät mielenosoituksia sodan lopettamiseksi. Tämä mua hämmentää erityisesti: jos edes kansa ei ole aikoihin seisonut yhtenäisenä omien johtajiensa puolella, miten hitossa sitten meiltä Suomesta löytyy niin helvetisti ihmisiä, jotka jaksavat edelleen toistaa "Israelilla on oikeus puolustaa itseään"? Tämä ei pitkään aikaan ole ollut pelkkää itsepuolustusta, vaan jotain aivan muuta. Siitä, miten historia toimii, ei selvästi ole opittu tarpeeksi: väärällä puolella olleet tullaan kyllä muistamaan ja tuomitsemaan. Olisi todellakin aika tunnustaa Palestiina ja jäädyttää Israelin kanssa tehtävä yhteistyö kera erilaisten pakotteiden.
Törmäsin hiljattain hienoon ajatukseen: Ihmisoikeudet eivät ole buffetpöytä, josta voit valita vain itsellesi sopivat. Simple as that.
Muutama lukusuositus tähän loppuun.
- ”Meitä ei uskottu”, sanoo Suomen Palestiina-verkoston puheenjohtaja Israelin aikeista ottaa Gaza haltuunsa / YLEn juttu
- On vaikea ymmärtää, miten nykyään voidaan vielä oikeuttaa ihmisten tappaminen / HS lukijan mielipide
- Mitä Israel pelkää? -kirjasta loistava arvostelu Mitä luimme kerran -blogissa.
- Hyvä ja informatiivinen IG-livekeskustelu Perttu Jussilan ja Ville Niinistön välillä.
- Kontekstimedian lyhyt ja ytimekäs kertaus Nakbasta
Näissä on täytteenä Muun vegenuggetteja. Toimii toki myös tavallisilla. 😉
Snellmannin Spicy Korean -naudanlihalastut pelittävät myös mainiosti tacojen täytteenä.
Mä tykkään katkaravuista kovasti, joten raputäytteiset tacot ovat ehkä mun suurin suosikki.
