Brändejä

IMG_8959

Luin jo hyvän aikaa sitten erään mielenkiintoisen ja todella mukaansatempaavan kirjan, mutta vasta nyt sain aikaiseksi vähän kirjoitella opuksesta ja aiheesta ylipäätään. Kyseessä on Lisa Sounion  Brändikäs. Nimensä mukaisesti Brändikäs teos, joka on omistettu brändeille ja brändäämiselle. Miten loputtoman kiinnostava aihe! Brändejä on netti, telkkari, lehdet ja itse asiassa ihan vaan päivittäinen elinympäristö kadunvarsista työpaikkoihin, kauppoihin ja koteihin pullollaan. Brändejä on ihan kaikkialla. Villi veikkaukseni on, että nykyisin kutakuinkin joka toisesta kahvia kuluttavasta taloudesta löytyy tietyn brändin kahvinkeitin, mikäpä muukaan kuin mokkamestari. Astiakokoelmasta löytyy suurella todennäköisyydellä Iittalaa, tekstiilien joukosta kenties Vallilaa. Uusia kenkiä ostaessa monilla on oma suosikkimerkki, jonka valikoima tsekataan ensimmäisenä läpi. Suklaahyllyltä valitaan sini- tai keltakääröinen levy makumieltymysten mukaan. Usein olemme aika bränditietoisia ja uskollisia tiettyjen merkkien vakioasiakkaita.

Vaikka joskus vienosti ihmetyttää, miksi jotkut yritykset uudistavat liki pakkomielteisesti logoansa ja visuaalista ilmettänsä harva se vuosi, on sille kuitenkin varmasti painava perusteensa: brändin on oltava koko ajan tiukasti kiinni ajassa, jota eletään. Jos laitat minkä tahansa menestyvän firman nykyisen logon sen 5-10 vuotta vanhan logon viereen vertailtavaksi, äkkäät heti mistä on kyse. Onhan se vuosien takainen logo aikansa elänyt, eikä toimisi enää. Vuoden 2019 visuaalinen ilme ei voi olla fossiili 2000-luvun alkuvuosilta. Toimiva brändi uusiutuu jatkuvasti, eikä jämähdä perässähiihtäjien joukkoon. Hännystelijöiden joukossa on ehkä turvallista hengailla, mutta ei sieltä kukaan edukseen erotu. Riskeeraus on raikasta ja kannattavaa.

IMG_8963

Usein ajatellaan, että brändäys on hirvittävän kallista. Höpön pöpön pöppö. Enemmän brändin luominen vaatii paneutumista, mielikuvitusta ja sisäisiä linjauksia kuin törkeästi massia. Saahan sitä rahaakin upotettua projektiin vaikka kuinka, jos voi ja haluaa tehdä niin, mutta eurot eivät ole oleellisin seikka.

Tärkein brändäystyö tehdään nimittäin yrityksen sisällä, ei mainostoimistoissa. Ulkopuolinen taho voi auttaa toteuttamaan sen visuaalisen freesatun ilmeen, jonka asiakas haluaa, mutta kyllä brändin rakentaminen lähtee niistä, jotka sen parissa nyt ja vastaisuudessa pakertavat. Sitä ei voi ulkopuolinen rakentaa tyhjästä, jos perusta puuttuu. Pitää olla innostusta ja ammattiylpeyttä. Jos työ on vain tapa maksaa laskut, eikä ole ollenkaan tyytyväinen siihen millaisissa merkeissä ison osan päivästä viettää, on pohdinnan paikka. Mitä vaadittaisiin, että voisi olla edes vähäsen ylpeä siitä, mitä tekee? Jos omaa pestiä ei mitenkään saa hiottua mieluisaksi, on aika tehdä tilaa muille ja hakeutua toisaalle tienaamaan leipänsä. Tai proteiinirahkansa. Tyytymätöntä "mä oon vaan töissä täällä" -puurtajaa uhkaa katkeroituminen epämielekkäässä työssä, eikä onnettomien ihmisten varaan rakenneta yhtäkään menestyvää ja kestävää brändiä. Brändi lähtee suotuisasta ilmapiiristä ja siitä, mitä yritys merkitsee sen tekijöille.

Ei pidä liikaa ajatella sitä, mitä muut kenties haluaisivat nähdä. Alasta riippumatta asiakaslähtöinen täytyy olla, muuten on takuulla pulassa, mutta sen voi tehdä pysymällä uskollisena itselleen. Innostuksella on paha tapa tarttua: kun olet itse tohkeissasi siitä, mitä teet, muutkin huomaavat sen ja lähtevät helposti mukaan. Jos taas väännät väkisin miettien, mitenköhän asiat pitäisi tehdä jotta tulisi myyntiä ja tykkäyksiä someen, sekin näkyy. Aitous puhuttelee ja toimii myyntivalttina.

IMG_8966

Mieleeni on jäänyt markkinoinnin tunnilta tutut eläinhahmot liki kymmenen vuoden takaa. Opettaja kertoi meille yritysten kilpailurooleista seuraavaa: markkinajohtaja on kuin norsu, joka porskuttaa valtavalla massalla eteenpäin. Sen liikkeet ovat ehkä hieman hitaita, mutta kuitenkin varmoja. Terrieri on pieni mutta pippurinen, ja haastaa nopealla ja ärhäkkäällä toiminnalla. Käärme luikertelee markkinoilla huomaamattomasti omalla erikoisalallaan ja lammas jäljittelee muita vaaroja karttaen. Näistä elikoista mua puhuttelee ehdottomasti eniten toi terrieri. Suuri ellei jopa suurin osa yrityksistä tuntuu kuitenkin tyytyvän lampaan rooliin.

IMG_8967

Jos joskus tulevaisuudessa uskallan pistää oman firman pystyyn, toivon todella että saan kokoon tiimin, jonka mielestä käsite "liian pieni budjetti" on lähinnä mielikuvituksen puutetta. Ylipäätään ajattelen, että monesti kaikenlainen pienuus yritystoiminnassa on puutteen sijaan voimavara, kun vain löytää keinot kääntää se edukseen. Haluaisin että hyvien, laadukkaiden ja harkittujen myyntituotteiden lisäksi panostettaisiin erinomaiseen palveluun; siihen että parin euron ostoskin myytäisiin kuin asiakas olisi maksamassa yöpymistä viiden tähden hotellista. Inhoan sitä, kun vähätellään korkealuokkaisen palvelun tärkeyttä. Kyllä se jää mieleen, hymyilikö asiakaspalvelija vai oliko naama ihan norsun... no, kyllä te tiedätte. Sekin jää mieleen, saiko tismalleen sen mistä maksoikin, vai oliko palvelussa jotain ihan pientä ekstraa mukana.

Mun mielikuvitteellinen Yritys Oy panostaisi maksimissaan 2-3 somekanavaan niin, että ne kaikki pysyisivät hyvin hallinnassa ja niitä muistaisi päivittää säännöllisesti. Mikään ei anna tänä päivänä niin epäilyttävää kuvaa firmasta kuin kuollut some-tili. Jos Facebook-sivua on päivitetty viimeksi puoli vuotta saati useampi vuosi sitten, tulee helposti mieleen, ettei tuo yritys varmaan ole enää edes toiminnassa. Nykyään moni etsii yrityksiä ensisijaisesti suoraan somesta, vaikkapa just Facebookista tai Instagramista, ja vasta sen jälkeen Google-hausta. Some-tilit ovatkin heittämällä tärkeämpää valuuttaa yrityksille kuin viralliset nettisivut. Koska potentiaaliset asiakkaat etsivät somesta aktiivisesti tietoa yrityksistä, on fiksua keskittyä kanaviin, joita on motivoitunut päivittämään. Ei kannata mennä Twitteriin tai Snapchattiin koska "niissä kuuluu olla" - unohdettu some-kanava on kuin pieni itsemurha yritykselle. Toisaalta niin on kyllä sekin, jos siellä somessa ei ole lainkaan mukana - kannattaa siis vain suosiolla opetella tykkäämään vähintään Facebookista ja mielellään myös Instasta. Riippuu vähän, ketä tavoittelee - karkeasti jaotellen Facessa on vanhempaa väkeä ja Instassa nuorempaa. Monilla parikymppisillä ei ole koskaan ollutkaan Facebook-tiliä, mutta Instagramia he käyttävät senkin edestä.

Mulla on valitettavasti aika monia yrittäjyyteen liittyviä haihatuksia, ja jos jonain päivänä uskallan alkaa toteuttaa niitä, huolellinen brändäys on ehdottomasti yksi niitä alkuvaiheen projekteja, joihin haluan upotettavan eniten aikaa. Brändin pitää olla yksilöllinen, tunnistettava, vakaa, luotettava ja houkutteleva - mielellään vielä niin ilmiselvästi, ettei viestinnässä tarvitse toistella mitään "yksilöllinen ja luotettava" tyylisiä latteuksia yritystoiminnan kuvailemiseksi. Pitää olla vahva käsitys siitä, mihin pyritään, miten se saavutetaan ja ennen muuta ketä tällä tavoitellaan. "Kaikkea kaikille" ei ole toimiva suunnitelma, vaan päämäärätön ja sekava konsepti, jota ei ole mietitty loppuun asti.

IMG_8970

Suosittelen Brändikkään lukemista ihan kaikille, riippumatta siitä mitä on opiskellut ja mitä tekee työkseen! Perinteisen paperikantisen kirjan lisäksi kirjaa näyttää löytyvän ainakin e-kirjana, mutta äänikirjasta en tiedä - ainakaan Bookbeatista en sitä löytänyt.

No comments:

Post a Comment