Hellurei! Se olisi kohtapuoliin sunnuntai-ilta, enkä voi olla ajattelematta että onneksi on taas tämäkin viikko pian ohi. Miten on edes mahdollista, että koko ajan sattuu ja tapahtuu jotakin?
Päätin olla piiiiiitkästä aikaa ihan vaan kotosalla viikonlopun, vaikka yleensä lähden mieluummin kaupunkia karkuun. No, perjantaina simahdin suht aikaisin, joten lauantaina päätin mennä salille jo aamuseitsemältä. Kiva muuten, mutta näköjään salilla on "vaihteeksi" ongelmia kulkusysteemien kanssa, eikä ovi auennut kulkukortilla. Eiku vaan huoltomiehelle tekstaria, että saisikos oven auki... ja sitten sekunnin päästä tuli älynväläys että niin, tänään tosiaan on lauantai, eli en varmasti tuu saamaan vastausta viestiini. Onneksi puhelimessa sattui olemaan tallessa oven numerokoodi viime keväältä, ja kuin ihmeen kaupalla se oli toimiva edelleen! Pääsinpäs sisälle. Salilla ei ollut ketään muita mun lisäksi, osittain varmasti äskeisen kulkuongelman takia, ja osittain siksi että oli aikainen aamu viikonloppuna. Tarkoitus oli vetää vaan 45-50 min aerobista, mutta lopulta viihdyin yli kaksi tuntia ihan vaan siitä riemusta, että sain puhkua ja puhista omassa rauhassa. :D Aijai. Kun lähdin pois, oven takana oli kasa porukkaa odottamassa, että joku tulisi avaamaan oven.
Kotona hörpin rauhassa kahvit ja smoothiet naamariin, ja sitten oli aika ryhtyä tehokkaaksi. Pesin pari koneellista pyykkiä, siivosin vihdoin ja viimein mun vaatehuoneen ja siirsin hirveän määrän kuvia puhelimesta koneelle. Sitten kun tarkoitus oli siirrellä tiedostoja talteen ulkoiselle kiintolevylle, tuli ongelma. Kovo ei tuntunut pelittävän ollenkaan, ja Macin levytyökalu pyysi ensin tarkistamaan sen, ja sen jälkeen korjaamaan. Korjaus ei onnistunut, kiva juttu. Pienet pillitykset siihen väliin, koska sillä helkkarin WD Elements -kovolla on käytännössä kaikki kuvat sun muu viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Itse masiina on ollut mulla vasta hieman yli pari vuotta, eikä sitä ole kovin montaa kertaa edes kytketty koneeseen. Pyrin siirtämään tiedostoja läppäriltä kovolle melko säännöllisesti, joten käyttökertoja on tähän mennessä.. hmm, ehkä 15-20? Ihan uskomatonta, ei voi olla miettimättä että ohjelmoidaanko noi laitteet hajoamaan heti, kun takuuaika on umpeutunut. Tein vielä pitkään vertailua ennen ostoa, ja WD Elementsiä kehuttiin hinta-laatusuhteeltaan loistavana. Pah, tietty mulle on myyty joku maanantaikappale!
Rämpläsin aikani Korjaa -komentoa levytyökalussa, ja jossain vaiheessa kovo alkoikin toimia lähes normaalisti ja tuli näkyviin työpöydällä. Nyt en uskalla tehdä sen kanssa mitään! Tilasin jo hädissäni Verkkokaupasta Seagaten myydyimmän kiintolevyn (sanokaa pliis että ne on toimivia, jooko?), ja kun se saapuu perille, pyydän mun nörttiveljen avustamaan tiedostojen siirtämisessä sinne. Sen jälkeen mulle on yks hailee, mitä tolle WD:lle tapahtuu. :D Googlailin ja vaikuttaa siltä, että siinä voi olla virtalähde rikki, kun ne on ilmeisesti heikkoa tekoa noissa palikoissa. Virtalähteen hajottua moni on pelastanut kiintolevyn ottamalla kotelon pois ja käyttämällä koneen sisäisenä muistina, mutta mä en voi sellaista mahdollisuutta hyödyntää Macbookin kanssa. Huoh, että voikin tekniikka taas ketuttaa. Kunhan nyt kaiken saa kopioitua turvaan tulevalle Seagatelle, hommaan kai toisenkin kiintolevyn jossain vaiheessa, ja pistän sinne vielä yhdet varmuuskopiot. Lienee melko epätodennäköistä, että kaksi samansisältöistä kiintolevyä hajoaisi samalla hetkellä? Tosin, ei epäilystäkään etteikö mun elämässä kaikki olisi mahdollista.
Kiintolevyn ohella myös kuulokkeet ovat mäsänä, kiitos piuhaterroristi Muksiksen. Se oli tossa torstain ja perjantain välisenä yönä päättänyt silputa sohvalle unohtuneet nappikuulokkeet, aargh. Nyt sinnittelen Huawein omilla surkeilla napeilla, jotka ovat epämukavat ja päästävät hirveästi mölyä läpi. Anttilakin R.I.P. just sopivasti kuopattiin, joten enää ei voi kipittää sinne ostamaan lemppareiksi muodostuneita Koss:n nappikuulokkeita. Oon nyt vertaillut Koss:n ja Sennheiserin nappeja netissä, ja toivon mukaan saan jo tänään tilattua ne jostakin puljusta.
Mitäpäs vielä? Tänään aamulla tein marjasmoothieta, ja mustikkarasian kantta sulkiessa se perhanan muovikippo putosi lattialle ja 3-4 dl mustikoita levisi lattialle, jes. Sitten Muksis vielä hyökkäsi leikkimään niillä. Sekin on kyllä yks kuriton kakara, ei usko vaikka kuinka koittaisi komentaa. :D Aamupäivällä lähdin Jyskiin hakemaan uutta ovimattoa, mutta hah, sepä oli muuttanut Gigantin vierestä Mäkkärin naapuriin. Ylimääräiset askeleet tekee tietysti vain hyvää, mutta kun mulla oli reidet "vähän" jumissa edellisen aamun sali-intoilusta, ja kotona oli liuta hommia odottamassa tekijäänsä.
Kissoista vielä sen verran, että mun rakas örrimörri Lulu tuntuu hieman stressaavan Muksista. Muksupuksu on todella vilkas luonteeltansa! Se roikkuu Lulun kimpussa niin paljon, ettei vanha ujopiimä uskalla liikkua kovin vapaasti kämpässä. Lulun turkkikin on vähän huonossa hapessa, tässä pääsee varmaan eläinlääkärin luo mahatakkuja trimmaamaan :( Kiva kun kissanpennun piti olla sellainen asia, joka piristää sekä mua että Lulua, mutta nyt toi nelivuotias poteekin stressiä, ja mun oma stressikerroin paisuu entisestään kun tulee tollasta ylimääräistä "kivaa". Äh, ei auta kuin ottaa haaste vastaan, tästäkin varmaan selvitään. Feliway-haihdutin saattaisi auttaa edes vähän tilannetta, joten sellaisen ajattelin ostaa josko Lulun stressioireet vähän helpottuisivat sen avulla. Toistelen koko ajan itelleni ja muille kyllä se siitä, mutta pikku hiljaa alkaa tuntua, että mitäpä jos se ei sittenkään siitä? Oon aina tietyllä tapaa uskonut karmaan; sitä saa mitä tilaa. Tätä keväästä asti piinannutta surkeiden sattumusten ja tapahtumien sarjaa en kyllä mielestäni tilannut. :(
No, ininä sikseen ja loppupostaus olkoon omistettu tän vuoden heittämällä ihanimmalle illalle. On jotenkin tosi rauhoittavaa katsella näitä reilu viikko sitten Kokkolassa otettuja kuvia. Tuolloin pystyi edes vähäksi aikaa unohtamaan kaiken mieltä kismittävän, ja ihan vaan olla ja nauttia hetkestä. Mentiin J:n kanssa laavulle grillaamaan, ja puitteet olivat auringonlaskua myöten kunnossa! Kun mentiin rannalle, räpsin innoissani kuvia ja ajattelin, ettei kauniimpaa näkyä taida ollakaan. Pah, koko ajanhan se vaan parani ja loikin varmaan kymmeniä kertoja laavulta rannalle ottamaan lisää kuvia, kun aina vaan taivaanranta näytti upeammalta. :D En edes malta karsia näitä kuvia säädylliseen määrään, vaan saatte nyt "seurata" maiseman muuttumista hetki hetkeltä. ;) Huomatkaa purjevene, joka vilahtaa horisontissa parissa kuvassa.
